Hei!
Olen 28 vuotias nainen ja aloitin pelaamisen suoraan netticasinoilla joulukuussa 2014. Mulla pelaaminen alkoi heti rytinällä. Voitin aluksi mulle isoja summia (pari kertaa n. 1000€) ja sen jälkeen olin koukussa. Niin koukussa kuin voi ihminen olla. Pelasin kaikki rahani, otin lainaa joka paikasta niin paljon kuin pystyin. Menetin luottotietoni 2015 elokuussa. Se oli tosi hyvä juttu etten pystynyt enää pelaamaan kalliilla pikavippi lainoilla. Onnistui saamaan n. 60 000 € velat. Aika hyvin 9 kuukaudessa.
No, pelasin päivisin, pelasin öin. Laihduin ekana peliriippuvuusvuotena 13kg mikä on paljon hoikalle ihmiselle. Mutta kun ei ollut nälkä. Eikä kyllä rahaakaan ruokaan. Olin niin hoikka että läheiseni epäilivät syömishäiriötä. Ei mulla mitää sellaista ollut. Vaan peliriippuvuus. Paha. Todella paha.
Luottitietojen menetys häiritsi pelaamistani vain hieman. Puolisolleni valehtelin sen loppuneen. Lainasin rahaa sukulaisiltani, myin jopa autoni (ajattelin että maksan velkoja mutta pöh, pelasin nekin rahat). Sukulaisilta lainatut rahat maksoin aina seuraavasta palkasta pois ja lainasin seuraavalta sukulaiselta lisää.
En käynyt missään. En nähnyt ketään. Olin äkäinen. En voinut tehdä mitään, työssäkäyvä ihminen, koska minulla ei ollut rahaa.
Masennuin. En syönyt. En siivonnut. Hyvä kun jaksoin käydä suihkussa. Kävin työterveys hoitajalla ja sain jutella psykologin kanssa 2h jonka ajan käytännössä itkin. Muuta apua en saanut enkä myöskään osannut hakea.
Vuoden verran olen yrittänyt lopettaa pelaamista. Lähinnä niin että aina palkan pelattuani mietin että ens kuussa en sitä pelaa. Noh, päätös piti aina seuraavaan palkkapäivään asti.
Viimeinen pelivuoteni on ollut pakonomainen ja tuskaisa. Pelaaminen on ahdistanut ja ajanut minua miettimään jopa itsemurhaa. En ole saanut siitä enää iloa. Velkataakka on myös ahdistanut. Tuntuu ettei sitä saa koskaan maksettua pois. Ainoa asia joka on pitänyt minut kiinni elämässä on työ. Olen niin tunnollinen että olen sen halunnut ja kyennyt hoitamaan. Jos töitä ei olisi ollut, en usko että olisin hengissä. Olen hyvä työssäni ja tiedän sen. Töissä voin ja osaan olla iloinen, reipas, sosiaalinen ja niin sanottu normaali minäni.
Viime keväänä avauduin tärkeälle ystävälleni pelaamisesta ja hän otti asiakseen auttaa. Aloin pitämään budjettia, laskemaan menot ja tulot. Paljonko saan käyttää päivittäin elämiseen. Se on auttanut. Joskin olen kyennyt silti olemaan pelaamatta vain noin viikon jaksoissa. Mutta halu parantua. Halu elää. Halu korjata tilanne, on syttynyt sisälläni. Ehkä sittenkin minusta on muuhunkin kuin netticasinoiden pyörittämiseen. On ollut turvallista kun on sortunut pelaamaan niin on joku kelle kertoa. Joku joka välittää. En tiedä miksi en uskalla puhua puolisolleni. En vain halua.
Ratkeamisten vahvistamana päätin 22.8.2017 että nyt loppui. En pelaa enää koskaan. Siitä on nyt 37 päivää. Suljin kaikki casinotilini. Kirjauduin ensin peluuriin ja nyt tänne. Heikkoina hetkinä olen tullut tänne tai peluuriin lukemaan muiden kokemuksia. Lisäksi olen miettinyt että haluanko elää oikeasti vai haluanko elää pelihelvetissä. Vastaus on helppo. Mutta pelipiru on sitkeä kaveri. Se tulee öisin vieraaksi. Valvottaa. Mutta vaikka valvoisi yön ja ei pelaa niin onpa mahtava olo aamulla. Voitin sen, taas.
Nyt on pari viikkoa mennyt oikeastaan täysin ilman pelipirua. Aika mahtava olo. Olen ulkoillut, poiminut marjoja, köynyt leffassa ja siivoillut. Ei ole tarvinnut edes miettiä millä vapaapäivät täyttäisi. Ne täyttyy kuin itsestään. Herätin henkiin myös vanhan piirustusharrastukseni. Tiedän että piru iskee vielä. Mutta haluan olla vahvempi kuin se. Vahvempi kuin oma pääni. Tämä on sairaus, pelinarkomania. Ja tahdon siitä irti. Mokaa ei voi korjata mokalla.
Olen saanut motivaatiota myös velkojen hoitoon ja soittanut velkaneuvojalle. Haluan siitäkin taakasta eroon vaikka tiedän että se vie hurjasti aikaa. Velat ahdistaa kun tuntuu että ne rajoittaa mun elämää. Joulukuussa loppuu ulosoton taulukkomaksut. Jospa sekin hieman nopeuttaa velkojen maksua. Tahtoisin lapsen, hirveästi. Mutta en voi jättäytyä äitiyslomille tällaisen velkataakan kanssa. Se surettaa. Aiheuttaa tuskaa ja epätoivoa. Mutta ehkä vielä jonain päivänä.
Sekava ja poukkouleva teksti varmasti. Jospa joku löytäisi tästä voimaa omaan pelaamattomuuteensa. Yhdessä toisiamme tukien me voimme selvitä tästä. Löytää uutta elämäniloa ja sisältöä. Kiitos että tällainen foorumi on olemassa.
Oot hienosti päässyt jo yli sen pahimman ekan kuukauden! Kyllähän tää välillä masentaa kun alkaa tajuaan kunnolla miten pahasti sitä on asiansa sotkenut. Mutta ei se lopullista ole. Sä olet vielä nuori. Ja ne velat kyllä lyhenee, pikkuhiljaa, ihan jokaisella, kunhan vain pystyy pysymään pelaamatta. Koska pelaamalla ne ainoastaan lisääntyy. Oikotietä onneen ei ole. Mulle tuli toissapäivänä joku mainos s-postilla kasinosta missä mulla ei edes ole tiliä. Peräti 10 kierrosta ois saanu pelata ilman talletusta. Ja hulppea 200 % bonus ensitalletukselle. Eli jos 20 e tallettaa niin saisi 60 e pelata. Kun viesti tuli niin luin sen vaa nopeasti ja jätin sinne. Eilen luin viesti tarkemmin ja avasin (tiliä luomatta) ko kasinon kierrätysehdot. Bonuksesta ei voi kieltäytyä vaan se tulee automaattisesti. Kierrätysehto oli 35 x. Eli jos tallettaa 20 e ja saa 40 e bonusrahaa niin pitää voittaa ja pelata 1400 e ja jos sen jälkeen vielä on voittoja niin ne voi kotiuttaa. Just joo… Kyllästyin lukemiseen ja poistin itseni viestin kautta postituslistalta mistä se oli tullut. Silti aivoihin jäi ko kasinon nimi. Pelipiru ei siis ole vielä mua hyljännyt. Oon kuitenkin niin monta taistelua jo selvinnyt voittajana etten enää noin helppoon lankea. Mulla on kaikki ne pelaamani kasinot lukittuna vain 6 kk. Eli tammikuussa on helvetti irti sit. Tollaisen yksittäisen meilin/tarjouksen pystyn torjumaan. Mutta mitäs sit ku niitä tulee päivittäin. Tarjoukset vaan paranee kun et “sorru” siihen ekaan. Mä oon jo alottanut ratkaisun tohonkin ongelmaan. Oon luonut uuden s-postin. Mutta en oo vielä vaihtanut kun nyt tarviin tätä s-postia pelipoikki ohjelmaan ja peluuriin ja tänne ja joka paikkaan. Samaten puhelin numeron vaihto on työn alla. Se pelipoikki on henkilökohtaisempi, ja uskon että säkin saat siitä paremmin irti apua. Mulla ei menny jonossa kuin reilu 2 kk vaikka ilmoitettu aika oli 4 kk. Yritä Laura nyt vaan jaksaa vielä kunnes sinne pääset. Mä uskon että SÄ onnistut tässä myös! Supertsempit sun selkeesti huonompaan päivään!!!
mulla toimi herätyksenä se kun monien vuosien tuskan ja masennuksen jälkeen sain kerrottua vaimolle, jotta siihen pisteeseen päädyttiin niin se sisälsi häätöuhan ja itsemurhayrityksen… nyt tällä hetkellä on hyvä olo, ehkä tosin vieläkin ajoittain on mielentila herkillä, mutta sitä varten käyn psykiatrilla. Nyt on yrittäny saada selvyyttä missä mallissa oma talous on, ulosotto on ollut mun kaveri jo niin kauan kuin muistan 
päivä kerrallaan ilman pelaamista, hyvää viikonloppua kaikille!!