Voiko pelaaminen enää koskaan palata "normaaliksi"?

Hei,

Olen töissäkäyvä nuorimies joka opiskelee samalla sekä yrittää kaiken lisäksi vielä hakea uuteen kouluun. Nyt olen myös valmis myöntämään, että minulla on jonkin asteinen peliongelma. Tässä olisi pitkähkö tarina minun peliurastani. Toivottavasti joku jaksaa lukea.

Olen pelannut pelejä AINA. Ihan pikkupojasta alkaen kauppojen pelikoneita (oliko niissä silloin jotain ikärajoja? ei ainakaan kukaan tullut ikinä sanomaan, että mene pois?). Pelasin nassikkana aika maltilla - paria markkoja kerrallaan - ei mitään suuria summia. Eikä tämä pelaaminen silloin kyllä millään muotoa ongelma ollutkaan.

Kun olin siinä 18-19 vuoden vanha pääsin kesätöihin josta rahaa tuli ns. ihan kivasti. Vielä kun asui porukoiden luona eikä mitään menoja ollut. Silloin tuli tavaksi heittää joka ikiseen pelikoneeseen about aina pari euroa. Vieläkään en tätä minään ongelmana nähnyt.

Vuosi pari tästä myöhemmin aloin ostelemaan arpoja. Kaverini oli niistä kerran jotain voittanut ja minuakin alkoi kiehtomaan jos vaikka jotain tulisi. Arpoja tuli ehkä silloinkin jo ostettua enemmän kuin opintotuki antoi periksi…

Myöhemmin menin töihin paikkaan jossa oli veikkauskone, eli siis tein ihmisille nuita veikkaushommia ja myin arpoja. Tuntuu, että silloin se veikkaaminen ja arpojen ostaminen lisääntyi itselläkin ihan vitusti. Kyllähän sitä jotkut silloin ihmettelikin kun niihin piti laittaa niin paljon rahaa.

Tämän jälkeen (kun olin ehkä 20v?) silloinen tyttöystäväni kertoi minulle PAF:ista. Siellä oli silloin menossa joku bonuskamppanja josta sai ILMAISTA RAHAA. Eli ei muuta kuin tutustuman nettikasinoihin ja kierrättämään joku hassu 20e-bonus baccaratiin. Ilmaiset kaljarahat sieltä tuli, mutta en tiiä onko se ollut kaiken tän arvoista. En silloin vielä alkanut pelailemaan nettikasinolla enempää kun ajattelin, että tässä voi mennä hommat ihan oikeasti vituiksi.

Työ vaihtui taas kerran opiskeluun ja ostelin arpoja edelleen aika paljon. Sen verran, että silloinen avokkiin sitä jaksoi mainita. Pelikoneisiin tuli myös tungettua entistä enemmän rahaa. Pakko myöntää, että ihan liikaa rahaa niihin peleihin meni suhteissa tuloihin. En ees halua tietää kuinkahan monta arpaa on ostettu opintolainalla.

Sitten tuli aivan loisto idea! Päätin että heitän muut uhkapelit helvettiin ja alan pelaamaan nettipokeria. Minulla ei siis tässä vaiheessa ollut pokerista mitään käsitystä. No, ei muuta kuin nettitiliä tekemään johonkin sivulle ja sinne jotain ujoa 20 euron talletusta. Pelailin pienellä panoksella ja aikaa menikin iha luppakasti. Pikku hiljaa nousi pelitilin saldokin. No, tämäkään pelaaminen ei avokille oikein passannut koska aikaahan tuohon meni vaikka ei rahaa niinkään. Sanoipa hän joskus, että eihän tuossa ole mitään järkeä kun pelaat niin pienillä panoksilla…No, minähän päätin sitten isontaa panosta ja hävisin kaiken. Oli kauhea morkkis muutamasta kympistä kun tuntui, että olin ne TAIDOLLA saanut.

Aloin sitten lukemaan pokerikirjoja ja pelailemaan enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa muistin paffin ja tuon bonushuorauksen. Otin siitä selvää, että onko niitä tarjouksia enemmänkin ja tottahan toki niitä oli. Aluksi pelasin vain ns. järkeviä tarjouksia joita varsinkin paffilla silloin oli: ei mitään hulluja kierrättämisvaatimuksia yms. Jossain vaiheessa sitten pelasin ihan kaikkia bonuksia ja tietenkin lopussa laitoin omaa rahaakin kun piti vaan päästä pelaamaan. Bonushuorauksen aikana voittoja tulikin ihan kivasti. Omalla rahallakin kun aloin pelamaan, pikku hiljaa isommilla ja isommilla, panoksilla onnistuin jotenkin aina voittamaan. Tuuri oli jotain ihmeellistä. Saatoin käydä jotain satoja euroja tappiolla ja nousta sitten voitolla jotain satoja euroja! Opiskelijalle tämä oli kyllä aika vitullista uhkapeliä koska pelitilin saldo oli välissä vuokran verran.

Pelailin tässä ohessa pokeria ja opiskelin sitä lehdistä ja kirjoista. Siinä pystyin pitämään jopa maltinkin. Sitten pärähti ensimmäinen isompi voitto jotain 500 euroa paffin automaatista. Samoihin aikoihin sijoituin ihan ok:sti pokeriturnauksessa kuitaten sieltäkin jotain 400e. Opintotuen ollessa se varma tulo oli nuo rahat aika helvetin isoja itelle. Tuossahan oli käytännössä kahden kuukauden tulot.

Sitten päätin kokeilla nettiblackjackkia. Yhtäkkiä tuo 500e ja rapiat oli mennyt sinne. Pikku hiljaa kun se saldo hävisi koitin voittaa omat takaisin. No, ei tullut kuin ihan vitullinen morkkis. Avokille olin luvannut ostella vaikka mitä nuilla rahoilla joten ne rahathan oli PAKKO SAADA TAKAISIN. Kauheassa tiltissä sitten vain pelailemaan pokeria satojen eurojen pöytiin ja häviämään nekin rahat. Itseinho vaan kasvoi ja eikun opintolainaa pelitilille ja niitä tunkemaan automaatteihin ja pokeripöytiin. Kaikkihan siinä meni. Kiva potti opiskelijalle - äsken olit hullu voittaja nyt olet pelannut kaikki voitot ja vielä satasia opintolainaa.

Pitihän se avokille tunnustaa ja asiasta puhuttiin ja murehettiin. Pelaaminen tässä vaiheessa jäi. En tarkalleen nyt muista, että jatkoinko tässä myöhemmin pokerin pelaamista vai mitä pelasin. Aika varmasti kyllä jotain.

Lopulta tuli ero tuon naisen kanssa. Ei tosin pelaamisesta vaan ihan muista syistä. Sitten päätinkin jossain vaiheessa mennä takaisin nettiin pelailemaan. Asenne oli aika lailla hälläväliä. Isoja voittoja tai isoja tappioita. Satasia meni puolin ja toisin. Kaikki voitot meni kurkusta alas.

Siitä se pelaaminen sitten jäin päälle. Asuin yksin ja käytin aivan saatanasti aikaa pelaamiseen. Myöskin rahaa meni ihan vitusti. Olin mennyt töihin koulun ohella ja pari kertaa meni palkat suoraan peleihin. Pari kertaa myäs tuli otettua vipit, että pääsi pelaamaan. Sain kuitenkin ne maksettua pois, että niistä ei mitään sinänsä tullut.

Olin tässä vaiheessa tutustumassa nykyiseen kihlattuuni ja kerroin hänelle tästä asiasta. Laitettiin sitten yhdessä kaikki mun nettipelitilit jäihin (mitä oli aivan helvetillnen määrä).

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin taas pelaamaan. Kuka tietää miksi? Ajattelin, että se pelaamine pysyy hanskassa. Ja taas meni liikaa rahaa. Tein kaverin kanssa vedon, ettei pelata puoleen vuoteen nettikasinoita. No, se piti, (vaikka muita pelejä pelasinkin paljon) mutta sen jälkeen piti taas pelata. Tapahtui se pahin, että voitin rahaa ja sehän se vasta pelaamaan taas innostuttaa. Alkoi taas lopulta sataset vaihtaaa omistajaansa.

Viime vuoden lopulla sitten kun meno alkoi taas menemään siihen, että ruletissakin pystyi ottamaan 200euron kierroksia tajusin, että ei tässä ole taaskaan yhtään mitään järkeä. Olen nyt sitten koittanut olla aina kk:n pelaamatta. Tähän mukanaa en ole laskenut live pokeria kun sitä tulee pelattua kaveri seurassa 1-10e panoksilla. Eikä mielestäni aiheuta ongelmaa.

No, olin tuossa taas kuukauden pelaamatta. Sitten kaveri hehkutti että oli voittanu yli tonnin netistä. Kauna, katkeruus ja kateus iskee. Miksen minä oo semmosia summia voittanut vaikka olen pelannut varmasti enemmän!?

Comeon kasinolle sitten vaan tekemään äkkiä tunnuksia. Pienellä 50 euron talletuksella kävin 200 eurossa. Olin ottanut jonkun ihme bonustarjouksen joten en voinut kotiuttaa rahoja. Pelasin siis kaikki. Aamulla vähän vitutti, mutta päätin ottaa uuden erän. Selvinpäin 50 euroa sisään ja parraillaan käytiin 350 eurossa. Ajattelin että joo 50e pelaan ja sitten otan pois. No, tuo raja muuttui aika vitun useasti missä kohdin otan rahat pois ja lopultahan ne kaikki sinne meni. Miksi? Miksei sitä pelaamista voi lopettaa ennen kuin se tilin saldo on nolla? Nyt pankkitilin saldo voisi olla 550e enemmän plussalla…

En ole missään kovin hyvä palkkaisessa työssä joten tuokin raha olisi ollut ihan mukava pitää. Ei nyt talous siihen kaadu, että tässä kuussa on mennyt ehkä 200-300e peleihin rahaa, mutta vituttaa aivan vittuna. Tuntuu ettei mikään voitto enää riitä kun pitää himoita aina isompaa voittoa ja kaikki rahat menee. Onneksi ei sentää tällä kertaa tullut laitettua lisää rahaa, että voittaisi uudestaan ja isommin…

Nyt sitten taas kuukaus pelaamatta, saa nähdä mitä sitten käy. Onko se pakko kuukauden jälkeen taas vaan hävitä joku sata euroja ja hakata päätä seinään, että miksi sitä pitää pelata. Tai ehkä pikemminkin se, että miksei sitä nykyään osaa lopettaa jos on voitolla? Miksi pitää pelata lisää rahaa?

Tuli aika pitkä tilitys. Jospa joku jaksoi tämän lukea ja jospa tästä jotain sai selvää. Tosiaankin tuohon otsikkoon liittyen minulla olisi kysymys. Voiko se pelaaminen enää koskaan palata normaaliksi? (tai onko se koskaan normaali ollutkaan).Onko joku siinä onnistunut? Vai pitäisikö se pitää aivan nolla-linja?

En tahtoisi mitennkää lopettaa kaikkea pelaamista. Esim. live pokeria ystävien kesken. Vituttaa ja masentaa että miksei sitä voi olla kuin muut ja pysyä se pelaaminen hanskassa? Miksi pitää pelata liikaa ja liian kauan?

Vai onko tämä vain sitä itsensäkusetusta, että kyllä se pelaaminen muuttuu normaaliksi ja sitten tapahtuu taas joku kauhea flippaus?

Tuntuu vaan, että tuota pelaamistakin näkee niin joka paikassa. Töissäkin joutuu olemaan uhkapelien kanssa tekemisissä ja televisiossa pyörii ray:n pikapokerimainos…Itsekuria sitä tarttisi, mutta mistähän sitä saisi? Vastaus taitaa olla, että vain harjoittelemalla…

Hei!

En valitettavasti osaa vastata otsikossa esittämääsi kysymykseesi ja syyn varmaan arvaatkin :unamused: .
En siis ole itse päässyt vielä eroon peliongelmastani.

Pahoin pelkään että tuo on vähän sama asia kuin kaikissa riippuvuuksissa, kun ei kohtuukäyttöä osaa niin ei auta muu kuin pysyä kokonaan erossa.

Halusin lähinnä vastata siksi, että tunnistin tekstistäsi täysin tuon tapaisen pelaamisen, siis että mikään voitto ei koskaan ole riittävän suuri että siihen voisi lopettaa.

Eli et ole yksin, tosin ei se paljoa lohduta kun rahansa on pelannut, mutta kuitenkin…

Tuo että olet pystynyt olemaan aina välillä pelaamatta on kuitenkin positiivista, yksi kaunis päivä se pitää loppuelämän :slight_smile: .

Hei vaan, itse painiskelen samanlaisen ongelman kanssa. Eli voin aika rehdisti sanoa että turnausmuotoinen pokeripelini on voitollista. Jos tahkoisin eka 1$ turnauksia hyvällä kassanhallinnalla, ja sieltä nostaisin tasoja niin saattaisi olla että 10 vuoden päästä pelaan jo netin suurimpia turnauksia, koska nykyinen työni ja myös avokilleni ok, mahdollistaisi sen että pystyisin pelaamaan 3-4 iltana viikossa pidemmänkin session. Eli summa summarum voisin päästä pelaamaan livenä isoja turnauksia ulkomaille ja muutenkin saada rollit kuosiin ja kerätä pesämunaakin säästöön.

Mutta, miksi näin ei ole tapahtunut vaikka olen pelannut jo melkein 8 vuotta nettipokeria. Miksi edelleen pelaan viikottain ja silti rollini ovat nollissa lähes säännöllisesti? Noh, se johtuu ihan siitä että kun hyvällä hapella saan turnaukset käyntiin, ja pelailen niin joku aivan ihmeellinen väsymys tulee noin 4h pelin jälkeen. Varsinkin jos on ottanut illalla aiemmin turpiin turnauksissa, niin helposti lähtee bläkäri/slotti/vedonlyönti akselille hakemaan tappioita takaisin, ihan vaan vähän pelaamalla. Itsellä sama ongelma kuin ketjun aloittajalla, eli ne ennakkoon sovitut pelirajat ei pysy. Vaikka olisin pokeriurallani pelannut luvan kanssa 10e joka päivä slotteihin ja ei muita odotusarvoltaan miinusmerkkisiä pelejä ollenkaan, niin olisin erittäin hyvissä rolleissa tänä päivänä. Noh, jossittelua mitä jossittelua. Tuskin olen se ensimmäinen “voittava” pokerinpelaaja joka näihin ongelmiin kaatuu tai joka niitä kokee.

Tästä viestistä tuli myös tilitys itselleni, kun olen kuoppaamassa koko pelaamista, ja siirtymässä pelaamattomaan aikaan. Tai ainakin siltä tuntuu, taas kerran takana viikonlopun 200e depo ja ajatus “pelata hyvällä rollinhallinnalla tie tähtiin tulevina vuosina” no joo, se onnistuu siihen tiettyyn pisteeseen saakka ja sitten korkkia aukeaa ja depot menee kuin mustaan aukkoon.

8 vuotta olen kerennyt tätä pohtimaan “voiko kohtuupelaamista” olla olemassa minun kaltaiselle aika veitikkajätkälle, joka tykkää gämblätäkin. En usko että on olemassa, koska jossain sydämen sopukoissa on fiilis että haluaa lätkiä isoilla panoksilla ja isoista voitoista. Tämmöiset suuret haaveet isoista voitoista kun törmää niihin (suoraansanottuna) aika nörttimäisiin koko-ilta-koneella-järkevällä-rollin-hallinnalla systeemeihin niin lapasesta lähtee omat pelit ja komeesti. Varsinkin jos pari bissee alla ja kello jotain 02.00 la-aamuyöstä kun on töiden jälkeen pe-iltana käynyt joskus kello 20 pelaa ja ottanut vähän perusbiittiä pöydässä. No good, son.

Täytyy vielä tästä pokerista sanoa, ja varmasti valta-osa voittavista pokerinpelaajista voi tämän vahvistaa(he tuskin kyllä koskaan tulevat tätä lukemaan), että internetpokeri on loppupeleissä erittäin systemaattista jauhamista. Voisiko sanoa jopa puurtamista, kun ihminen pelaa voitollisesti. Samoin voitolliset pelaajat ovat tehneet kotiläksyt aina jossain muodossa(suorittaneet pitkän matikan lukiossa kovalla vaivalla, opiskelevat matemaattisia aineita yliopistoissa). Ne ihmiset jotka voittavat pokerissa eivät ole mitään hällä-väliä-säheltäjiä jotka bissepäissään pelaavat pokeria. Ei ainakaan ne jotka jauhavat vuodesta toiseen elantonsa nettipokerista. Vaikka media antaa meille överi-kahelin kuvan siitä mitä “pokerinpelaajan” arki on. Kyllä se varmasti joillakin onkin 24/7 supermegailua, mutta se heille suotakoon.

Itse olen aika eläväinen sälli ja juttu lentää jos pari bissee ottanut. Tämmöinen persoonallisuus ei sovi internetpokerin maailmaan (joka on perso ottamaan pelatessa ne parit bisset), ja parempi on jättää kaikki uhkapelit välistä :smiley: (huomaa, ennen käytin tässä sanaa “olisi” parempi jättää kaikki pelit välistä, näin sanomalla, portti jää aina auki peleihin ja se on no good, son.)

PS. niitä 10e kotipelejä voit pelata tästä hamaan tappiin, katsot vain omia ajatuksiasi että peli-illan jälkeen et karkaa nettiin sekoilemaan. Missään nimessä kavereita ei pidä hylätä, vaikka itse olisi rahavaikeuksissa. Itse pelannut joskus kotipeleissä jossa kaikki ostaa sisään huntilla parilla, ja potit on sitä kokoa. Niissä peleissä voi ottaa pikkubiiteillä voittavakin pelaaja -400e takkiin illassa. Esim. tuommoiset pelit itse olen jättänyt välistä, koska peliseura on hyvää ja hyvää.(hyviä ihmisiä jotka osaavat myös pelata pokeria) :laughing:

Joo, se voi olla ihan totta, että tää on kuin alkoholisteille se, että kun yhden bissen otat niin saattaa mennä kuukausi radalla…

Niin kovin vaan haluaisi olla “normaali”, että voisi pelata silloin tällöin. Ehkä tämä tosiaan on vain itsensä kusetusta ja pitäisi myöntää itselle, että se on nollalinja joka pitäisi olla…

Nuissa kotipokerien ongelmattomuudessa on ehkä sekin, että kun kaikki ihmiset ovat tuttuja kenen kanssa pelaat ei halua heile menettää kasvojakaan. Itsellä on nimittäin liikaa pelatessa häpeän tunne aivan saatallinen. Miksi minä? Miksi olen näin heikko/tyhmä/byhyy. Kotipeleissä ei tulis mieleenkään flipata parin hävityn turneen jälkeen, että “HEI NYT 100E COINFLIPPI!”. Saman oon huomannut, että jos pelaa jotain kimppoja tai joku muu on katsomassa sitä kun pelaa, niin silloin se ei lähde lapasesta. Onko sitten pelkästään häpeä vai se, että antaa muitten ihmisten mielipiteiden ohjata omaa käytöstään? :smiley: ei sinänsä kyllä tässä asiassa huono homma laisinkaan…

Vieras8888:

Ite oon sen huomannu kans, että päihteet kannattais pitää mahdollisimman kaukana pelaamisesta. Lystiä se on, polttaa pienet savut tai juoda pienet kännit ja pelata (tai mitä ikinä kukaan vetääkään). Ei vaan ole muuten oikeastaan ikinä päättynyt itsellä hyvin… Aina on mennyt varmaan kaikki, paria poikkeusta lukuunottamatta. Olen koittanutkin pidemmän aikaan pitää nämä “harrastukset” erillään. Aika hyvin siinä onnistunutkin. SUOSITTELEN SAMAA KAIKILLE!

Jeps, pelaamaton kuukausia “vähän rakoilee”.

Eilen pelasin johonki uuteen Wild Turkey peliin ilmaiskierrokset. Ei tullut paljon mitään, mutta himo oli tallettaa rahaa ja alkaa pelaamaan. En kuitenkaan laittanut.

Tänään mietin, että voisin perjantain kunniaksi kokeilla vähän pokeria. Tein 30e talletuksen ja pelailin vähän turnausta ja heads-uppeja. Vittu mitä paskaa. Mitkään kädet ei pitänyt ja koko aika mentiin ohi. Mietin, että en kuitenkaa slotteihin sorru. Että nää pelaan tähä pokeriin ja thats it. 1,5e jäi pokerien jälkeen ja johonkin slottiin sen naputin. Ton 1,5e jälkeen oli ihan vitulline himo tallettaa pari kymppiä lisää… Eli luultavasti siitä olisi alkanut kierre laittaa lisää ja lisää jos ei olisi voittoja tullut (voitothan olisin kyllä tietenkin pelannut takaisin). En kuitenkaan laittanut rahaa vaikka lähellä oli. 1,5e slotteja ja meinas lähtä lapasesta…huh, huh. Ei kyllä passais tuota nettipokeriakaan pelata, että ei tulisi tällaisia tilanteita…

Vituttaa tuo pokeri muutenkin. Jotenkin iskostanut itselleen jonku harhakuvitelman, että jonain päivänä vielä isot voitot tulee. Sinusta tulee pokerimestari ja blaa blaa paskaa. Toisaalta samapa se on sloteissakin “joku päivä jackpot :slight_smile:”. Onko sitä oikeasti näin aivopestävissä ja tyhmä?

Pitäs laittaa tollaset epärealistiset tulevaisuuden näkymät helvettii mielestä ja alkaa ajatteleen tätä nykyhetkeä. Vittuun nuo äkkirikastumisajatukset. Mitähän minä edes sillä rahalla tekisin? En nytkään mitään konkreettista osta oikein ikinä. Vain välttämättömyyksiä. Enemmän menee palveluihin rahaa (esim. pelaaminen :slight_smile:

Ei kait tämä minun elämä nyt oikeasti niin tylsää ole, että pitää laittaa kaikki rahansa likoon johonki peliin, että tuntee jännitystä?

Nyt alko pelaamattomuus johon kuuluu myös nettipokeri. Katotaan kuin pitkälle mennään.

Tuorekurkusta saa koska tahansa suolakurkun, mutta suolakurkusta ei saa enään ikinä millään menetelmällä tuorekurkkua. Näin se on ammattilaispelureillakin, aina on vaarana tulla pelihimoiseksi ja sitä kautta työkyvyttömäksi sekä menettää koko omaisuutensa. Ammatin varjopuolia jota ei usein tule miettineeksi kun alalle ryhtyy.

Itse olen nyt useita vuosia yrittänyt osoittaa kyseistä väittämää vääräksi, turhaan. Aina olen mennyt viimeistään kuukauden kuluttua poikki.

Ja eilenhän se pikku sekavuuksissa tuli pelailtua. 50e meni. Ei oikeastaan harmita. Toisaalta olisi ollut sama jättää pelaamatta. Ei tullut kk pelaamattakaan täyteen. Uusi yritys nytten! Ei ainakaa tunnu sille että tahtoisi pelata enempää…

No ainahan kaikissa HC-riippuvuuksissa on aika paha palata kohtuuteen, mutta ei nyt oikeastaan yleistää kannata etteikö niin voisi tapahtua. Kai se on siitä mielenlaadusta ja henkisestä puolesta ihan täysin kiinni miksi pelaa tai miksi juo tai mikä nyt riippuvuus onkaan… Eli kuinka paljon se on tapa ja missä kulkee sitten raja milloin se on todellinen ongelma.

Itse olen tälläkin palstalla saanut jokusenkin kerran vihat niskoilleni kun olen sanonut ihan kuten asia on omalla kohdallani ollut, mutta aina olen saanut kuulla puolustelevani selvästi pelipalvelujen tarjoajia tai olevani ihan väärässä porukassa jos pystyy olemaan asioiden kanssa sinut ilman mitään ihmeempiä ongelmia. Eikai jokaisen tarvi missään olla aivan hardcore-ongelmainen vaan jokainenhan itse määrittää sen tason mikä on ongelmallinen.

Aina olen livenäkin saanut kuulla, että miten voi niin paljon olla pelannut aikanaan ja muka ei ole ollut peliriippuvainen mielestään, mutta mielestäni riippuvuus vaatii juuri jo terminä sen henkisen puolen siihen mukaan jolloin asia on riippuvuudeksi määriteltävä. Itse taas kun se oli vain sitä ikuista “sen ison yrittämistä” (skidinä 10 markan hedelmäpelivoiton ja vanhempana jonkun "tieto"veikkaus tai raveista yritettyä 10 000e) ja tapa, siinä missä viikonloppujuominen tai tupakanpolttokin aikanaan jotka nekin jäivät aikojen saatossa, niin asiaa en näe ongelmana. Oikeastaan kun toisen kerran menin naimisiin ja vaimo alkoi ensimmäisen kerran tehdä laskelmia minkä verran olin elämäni aikana pelannut ja minkä verran ihan tiettyinä pinttyneinä tapoina pelaan tasaisesti, niin kun näytti toinen paperilla, aloin hokata sen järjettömyyden että 60e:lla yrität 20e päävoittoa koneesta jne… Joskin nettipeleissä tilanne oli aina ollut se, että pitkälti onnistuin pelaamaan voitoilla, oli tietyt tavat. Joskin tietty aina joutui välillä lisääkin laittamaan.

→ Mutta toinen ongelmakohta kun ei ylittynyt ei vaikka rahaa meni, eikä sitä nyt normiduunaria enempää ollutkaan ikinä, niin silti se ei tuntunut taloudessa. Ehkä siksikin, että usein tuli vkl-iltaisin vedettyä häppää baarissa ns. selvään päähän pe ja la-ilta kumpikin ja kun tuo jäi vähemmälle niin sitten ne rahat pelasi… Eli aina olivat jonnekin maailmalle kadonneet.

Tosiaan kuitenkin kun vaimo sitten selvästi asiasta hieman harmistuneena alkoi ihan ruutupaperilla näyttää, että niin katos nyt minkä verran sä oot koko elämäsi aikana pelannut, dokannut, vetänyt kessua… silloin tuli joku herätys, että oho… en ookaan koskaan aatellut. Jotenkin olen ääripäiden ihminen, eli jotain joko on tai jotain ei ole… Nyt kun selvästi huomasi, että vaimo ei asiasta pidä niin en halunnut tehdä asiasta enää ongelmaa ja alkaa kiistelemään. Jos olisi alkanut riidellä niin olisi jo tullut se kuva jossa olisi toinen päässyt sanomaankin, että noniin, onhan sulla ongelma kun alat puolustella ja kiistellä. Eli totesin, että okei, jos näet asian noin niin tarvii muuttaa sitten nämä pikkuasiat.

Nyt ei tarvi asiaa enää miettiäkään, kolikkopussista pistin 6e pokeriin viikonloppuna kauppareissulla ja ehdotin emännälle josko yhden irtovitosen vielä vaihtaisin, olisi melkein kymppi sitten tasan… Lähdin korvasta ulos koneelta että hyvä kun sulla onkin vitonen, osta sillä kissanhiekkaa kun jäi. Eli dodiin :unamused:

Itse olen enemmän nettipelaamiseen koukussa…nyt viikko “kuivilla”…aloittelin itekin 8 vuotta
sitten nettipelaamisen ja pentuna tosiaan hedelmä/kolikkopeleillä…siihen lopputulokseen olen tullut et en voi ees mennä pelaa nettiin, koska se riistäytyy aina käsistä…eli pakko olla vaa pelaamatta.muut kaupanpelit/lotot jne ei oo ongelma…niitä voi silloin tällöin muutamalla eurolla pelata, mut nettiin saa päivässä satoja, jopa tuhansia euroja uppoamaan…:frowning:. eiköhän tässä oo opittu sen verran pelaamisesta et tuuripeliä se on…nyt maksellaan vaa velkoja pois pikkuhiljaa ja opetellaan elämään ilman pelaamista…välillä vaikeeta mut uskon et se on sen arvoista. Äippälomaa vielä kuukaus jälellä…osa niistäkin rahoista pelattu. Pakko on nyt stoppi tehä koko hulluudelle…

lyhyt vastaus: ei.

pidemmän kaavan mukaan:
voiko alkoholisti ottaa yhden saunajuoman? entä narkomaani pikku annoksen? mieti mitä tahansa toiminnallista riippuvuutta ja mieti myös, että miksi kiusata itseään jos tietää, että seuraukset voi olla tuhoisat.
tiedän, että toisia ärsyttää vertailu muihin riippuvuuksiin ja yleistys, mutta mä puhun omasta kokemuksesta ja tää on mun mielipide :slight_smile:
riippuvuuksia kuitenkin pystyy selittää melko paljon aivojen toiminnalla, kemialla ja olen sitä mieltä, ettei toipuvan peliongelmaisen kannata ottaa typeriä riskejä kokeilemalla, että pysyykö homma hanskassa (ja tässäpä kokemuksen syvällä rinta-äänellä!! :laughing: )
jos pystyy hallitsemaan omaa pelaamistaan, pelit eivät pyöri jatkuvasti mielessä, talous ei ole kuralla, et koe häpeää, inhoa tai aggressiivisuutta pelikerroistasi, et salaile todellisia pelaamiasi summia niin et välttämättä ole peliongelmainen.

Itse kaverilla peliriippuvuus…pelasi äitinsä perinnön…tuhansia euroja kasinolla ja kolikkopeleihin. Katkollakin ollu ton takia 3kk. Nykyään tiliraja 50e/vrk, mutta kakki menee peleihin…sitten syö makaroonia loppukuun. Eli kaveri ainakin koukussa ja lujaa. Oon samaa mieltä kun joku, et jos se on ongelma niin kokonaan erossa peleistä! Vituttaa kun kaveri tekee jonkun homman puolesta maksaa sille töistä kun tietää mihin ne menee…oonki maksanu vähempi ja ostanu safkaa sille ja röökiä ennemmin ku antanu rahaa.

Joo, eihän se ihan siihen pelisessioon jääny. Tänään piti talletella sitten 2 x 50e. Eka 50e meni hujahtaen ja tunsi kun alko tuleen fiilis että vittu lisää vain. Välissä käytiin jossain reilussa 200eurossa ton toisen 50 eurosen voimin. Siitä sitten melkeen pohjille asti.

Perinteiset “no pelaan siihen 150e niin on omat pois…eiku pelaanki 100e että on vaa 50e tappiolla eiku eiku”. Alko taas olee vähän epätodelline olo kun 200e oli iha finaalissa ja mietti, että mitähä sillä muuta ois voinu tehä…

Sitten osuikin ja pelitilin saldo näytti yhtäkkiä reilua 400e. Pelasin jopa vain siihen 400e asti ja KOITIN laittaa kotiutukseen loput rahat. En näemmä tuolta oo enne voittoja pois ottanu niin pittää lähetellä kaiken maailman tietoja…Jospa ei himo iske enne ku on rahat tilillä…

Vaikka nyt käviki näin päin niin, en kyllä tosiaan oo ylpee itestä että piti taas mennä pelaan. Näemmä tosiaan nuo pelihimot tulee mieleen ku on päivä-pari sitten pelannu…Pelottaa vaan, että millo hiipii mieleen ajatukset, että entäs jos nyt olisikin voittoputki ja tulisikin enemmän rahaa…

Noniin, pitihän se mennä pelaileen lisää.

Parhaillaan oli tilin saldo vajaassa 600eurossa, mutta ei ihan siinä. Joten pitähän sitä pelailla… Niin paljon että eilen yöllä kun menin nukkuun saldo oli 350e. Eivät eilen hyväksyneet mun osoitetietoja, niin en voinut tehdä nostoa… TIlinumero ja henkkarit kyllä oli ok, mutta osoitetiedot muka ei… Voi vittu oikeesti.

Kirjauduin sitten tänä aamulla kasinolle, tarkoituksena taas koittaa sitä kotiutusta ja lähettää niille paremmat osoitetiedot että hyväksyvät sen. No vitut pelasin vielä 50e ja sitten alkoi olemaan sellainen “meneekö nää oikeesti kaikki” -fiilis.

Siihen loppu, mutta toivottavasti kerkeen siirtää rahat pois enne ku taas alkaa himottaa.

Iha perseestä. Aikaaki on taas menny ihan sikana pelaamiseen. Ja mieli tekisi pelata lissääkin.

Pakko varmaan taas kertoa avokille…syyllisyys painaa kun hän luulee etten pelaa… pffff…

heips! joo itekin sain viikon piettyy itteni kurissa…pelaamatta, ja eilen ja tänään sit pelattu…arvata saattaa et ahdistaa ja vituttaa…miks pitää olla niin hemmetin hölömö ettei tajuu vieläkään…koko aika vaa syvempää kuoppaa itelleen kaivaa…eihän täs muuta auta ku yrittää taas alkaa alusta ja ajatella positiivisesti. ja keksii tekemistä “vapaa ajalla” ettei tulis pelaamiseen himo…noh nyt on ainakin kaikillle pelisivuille laitettu estot päälle…huoh

Terveppä vaan,

Olen täällä ekaa kertaa kirjoittelemassa tai ylipäätään ensimmäistä kertaa näillä foorumeilla skriivaamassa asioita elämästäni, (peliongelma). En tiedä meneekö tää nyt ihan oikeeseen paikkaan, mutta oikokaa jos teen jotain väärin :unamused: Tässä vähän minun tarinaani pelaamisesta ja siitä kuinka päihitin sen.

Joo, elikkäs ite alotin pelaamisen jo varhain teinivuosina, oiskohan ollut 14v. niihin pirun automaatteihin. Nyt käyn jo parikymppistä ja tähän asti on rahaa mennyt monia tuhansia ellei kymmeniä tuhanseja automaatteihin, kasinolle ja siihen kaikista helpoimpaan ja ihaninpaan nettikasinoon… :slight_smile: Silloin nuorempana ei tullut viskottua automaatteihin kuin satunnaisesti saamiani euroja silloin tällöin. Täysi-ikäisyyden alkaessa, kun aloitin tekemään koulun ohella viikonlopputöitä ja sain ensimmäisen palkan n.1000e olin haltioissani, koska mietin, että voin hyvällä omallatunnolla pelata ainakin pari satasta ja siitä tämä helvetinmoinen alamäki sitten lähti…
Voisi sanoa, että koko ensimmäinen palkka meni heti samana iltana voittoineen päivineen… Sama rutiini jatkui monia vuosia, pelasin aina vähintäänkin sen 80% kaikesta hillosta mitä käteen tuli, velkaa alkoi kertyä ja samalla alkoi jokaisen pelinarkkarin iänikuinen valehteleminen ja asian piilottaminen… Ajan kuluessa huomasin, kunka pelaaminen alkoi vaikuttamaan terveyteeni… ruoka ei enään maistunut ja painoa tippui 10-20kg parissa kuukaudessa, mikä on aika hemmetin paljon silloiseen painoon suhteutettuna, nukkuminen ja ainainen väsymys olivat koko ajan riesana, alkoholi alkoi maistumaan aina vaan paremmin ja paremmin, koska jatkuva vitutus ja masennus huusivat saadakseen sitä, röökaaminenkin jatkui, vaikka olin jo päässyt siitä eroon ainakin hetkeksi…myös ihmissuhteet alkoivat mennä jo huonoon suuntaan, joten psyykkinen balanssi alkoi olla finaalissa… :frowning:

Kaikille meille pelinarkkareille löytyy näitä samoja yhtäläisyyksiä ja kaikki varmasti tietävät tai ovat jo kokeneet, että nämä elämän ns. peruselementit alkavat kärsiä ajan myötä.

Viime vuonna havahduin miettimään, että mitä helvettiä oikeen teen itselleni ja päätin samantien ottaa niskasta kiinni. Lopetin röökin ja viinan vetämisen samantein, suljin jokaisen pelitin pyytämällä asiakaspalvelusta poistamaan tilini ilman mahdollissuutta avata niiitä uudestaan samoilla henkilötunnuksilla/tiedoilla, avasin itselleni säästötilin, jonne laitan aina pari kertaa kuukaudessa mukavan summan säästöön ja sovin pankin kanssa, että en voin nostaa kuin tietyn vuosimäärän päästä rahaa tililtäni… Aloin harrastamaan säännöllisesti liikuntaa kavereiden kanssa ja löysin nykyisen tyttöystävänikin :slight_smile:

Käänsin asiat ympäri. Tein kaiken niin, mitä olin haaveillut ja toivonut tekeväni… Voin sanoa, että löysin elämäni uudestaan. Ja mitä pelaamiseen tulee niin pari riviä lottoa viikossa antaa minulle nykyään tarpeeksi ison “jännityksen”, eikä pelaamista tule edes mietittyä sen enempää. Ajatelkaa kuinka mukavaa on, kun ei tarvitse heti aamulla miettiä miten tässä tulee selviämään… Elämänlaatu ja terveys paranee… Yksi tuttu sairaanhoitaja sanoin minulle kerran, että “moni ihminen ei ymmärrä terveyden antamaa vapautta, ennen kuin sen on menettänyt”… Ihmiset kuolinvuoteellaan miettivät, että miksi asiat piti tehdä päin helvettiä, eikä siten miten oikeasti olisi halunnut… Nauttikaa elämästänne!!! :slight_smile: kaikki on kuitenkin vain itsestänsä kiinni, kesä on tuloillaan istu hetkeksi alas kevätaurinkoon ja mieti mikä on tässä elämässä tärkeintä ja mikä ei…

Asiat kuntoon ja hymyä huuleen!! Elämä on ihmisen parasta huumetta :wink: !

Terv. elämästä nauttiva.

Noniin, loput rahat saatiin tilille ilman, että niitä piti pelata pois!

Kaverin kanssa myös lyöty veto ettei nettipeleihein ole asiaa.

Nyt pitää vain pysytellä skarppina ja muista peleistäkin poissa.

Ehkä kannattaisi jättää nuo vedot vetämättä. Pelaamista se on sekin!

Toisaalta voi ihan ilmaan heitettynä kommenttina sanoa myös niin, että se mikä on termi “pelaaminen”, tuppaa sitten kummiskin olemaan aina varsin henkilökohtainen juttu muutenkin. Tietty SITÄ pelaamista on hyvin vaikea saadakaan koskaan enää normaalirajoihin joka on etenkin pidempään ollut ongelma ja tietysti jos kaikki pelaaminen ajaa sitten myös takaisin ongelmapelaamiseen laajemmin, tai helposti takaisin sen ongelmallisen pelaamisosion pariin jälleen niin sittenhän se onkin ihan fiksua pitää nollatoleranssi eikä vetää rajoja harmittomaan ja ongelmatoimintaan jne…

Mutta itseni taas olisi edes hyvin vaikea ajatella ns. pelaamattomia päiviä… Koska pelaaminen kuitenkin käsittää niin paljon erilaista allaan… Jos ongelma ovat olleet nettipelit, pöytäpelit tai peliautomaatit (ilmeisen yleisimmät) niin silti joku arpojen joululahjaksi ostaminen ja/tai saaminen tai 40v joka lauantai harrastettu lottoaminen tms… tai kaverien kanssa muutaman oluen jälkeen pikku kolikkopanoksilla sökön pelaaminen perjantai-iltana tms tms… Ne ovat sitten jo vähän sitä puolta, että jos nollatoleranssi aivan kaikkeen on jonkun, tai omalla kohdalla ihan turha niin kaikkihan sen itse tietävät missä kulkee oman ongelman raja. Jos nyt joku lauantailotto on yhtä perinne kuin sauna, ja kaverien kanssa pelataan pari tuntia korttia perjantaina saunaillan jälkeen, eikä se herätä fiiliksiä ulottaa touhua siihen että no nyt meni 20e sököpöydässä, tarvii heti huomenna mennä kokeilemaan automaatteja, että sen saisi takaisin vaan tuo kyseinen hetki on vain se kyseinen hetki ja thats it, niin ei ehkä ihan liikaa kannata itseään kahlita ja stressiä ottaa. Mutta jokainen tavallaan.

Muotoillaan nyt näin, että jos lopetat piikkihuumeiden käytön ja tupakan polton yhtä aikaa, vaikka sortuisitkin takaisin tupakkaan, siitä on silti vielä tuohon huomattavasti pahempaan turmion touhuun vielä aika pitkä matka…

Joo, kk tauko tuli täyteen lauantaina. Sunnuntaina kauppareissulla 10e pelikoneeseen, myöhemmi ärrälle ostaan 10euron arpa ja pelaan toisen kympin.

Tänään kortilla 20e myöhemmin 30e käteisellä. Vitun vitun vittu. Se ainoa kerta kun oli tänään “voitolla” ei voinut lopettaa vaan kaikki piti pelata. Ahistaa, ei pitäs kyllä kattoa kalenterista että joo kuukaus pelaamatta, että nyt voi vähä pelata. Rupeaa vaan ahistaan ja vituttaan.

Moi! Olen omaa tarinaani kirjoitellut aika moneenkin viestiketjuun, joten en ala sitä tähän suoltamaan. Olen nyt ollut reilun kolme viikkoa täysin pelaamatta, vaikka muutaman kerran onkin meinannut mennä pelaamattomuusputki poikki. Viimeksi kun himo iski, kävin tilanteen mielessäni läpi etukäteen. “Okei, heitän sen pari euroa koneeseen, jos vaikka tulis jotain”. Sitten aloin miettiä sitä itseinhon ja häpeän oloa, joka iskee aina, kun kävelee pois siitä automaatilta. Kummasti loppui pelihimo sillä hetkellä. Itse koen asian niin, että kyse ei ole rahasummista. Ei ole väliä onko se 2 vai 20 euroa, pointti on siinä, että olen (ollut) pelinarkkari ja nollatoleranssi on pakko pitää, vaikka mikä olisi. Tämä n. kolme viikkoa taitaa olla pisin aika ikinä (puhutaan useammasta vuodesta), kun olen ollut täysin kuivilla pelaamisesta. Tästä on todella hyvä jatkaa. Tsemppiä kaikille ja lopuksi yksinkertainen lause, joka kannattaa sisäistää. Itsekin työstän sitä jatkuvasti :smiley: “Elä niin, ettet tuhlaa tulevaisuuttasi”. Piste