Niinhän se vähän tuppaa olemaan, että toiselle sopii tiukka asioiden lokerointi ja analysointi ja kaikki tuollaiset päivien laskemiset ym. ja toinen tekee niilläkin itselleen monesti huomaamattikin kuormaa ihan suotta ja luonteelle sopii huomattavasti paremmin “antaa mennä vaan liikaa miettimättä” -siinäkin kohdin.
Ihan nyt tarkoittaen sitä, että itsehän sen kukin tietää onko parempi olla jotain pelaamatonta aikaa laskematta siksi, että kun kummiskin ei kovin moni sitten lopullisesti lopeta koskaan vaan muodossa tai toisessa “edes pikkusen” kokeilee, niin siinä voi tulla jokin ihan mieletön henkilökohtainen kriisi suotta. Olet ollut kova ongelmapeluri ja 3 vuotta pelaamatta, sitten lyöt 10e baarissa hedelmäpeliin. No… se jää siihen, enempää et pelannut, oli yksi kerta ja olematon summa mutta pelasit kuitenkin ja olet laskenut päiviä. Saat siitä jonkun hirveän paineen vielä jos olet sen luonteinen ihminen. Luultavasti tällöin olisi paljon fiksumpaa asenne: “no nyt mä en sit taas pelaa…” ja venyy aika mimmoiseksi hyvänsä, lyhyeksi tai pitkäksi niin ei sitten tunne mitenkään ainakaan välin kerryttämisen suhteen tekevänsä jotain hirveätä haittaa itselleen. Monesti kun se käyrä taitaa kääntyä niinkin päin osalla, että mitä enemmän aikaa mennyt niin sitä isompi pettymys on joku ihan pienikin repsahdus, vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä paitsi se kympin kokeilu miten mahtaa käydä.
Mutta eihän siinä mitään, jos päiviä haluaa laskea ja siitä se hyvä mieli tulee. Mutta pointti, että aina sen mukaan menee mikä fiksulta ja hyvältä tuntuu. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Ei näissä kannata minkään vakioajattelun mukaan mennä, vaan tunnistaa se oma linja.