Olen ollut nyt 6 viikkoa raittiina ja se on ollut upeaa aikaa. Mutta asiaan. Olen soittanut pari kertaa AA:n auttavaan puhelimeen, kertonut tilanteeni ja kysellyt neuvoja. Ei siinä mitään,ihan hyvää tukea sieltä on tullut. Mutta tuntuu että kaikki jotka ovat AA:n kautta raitistuneet niin ovat sitä mieltä että mitenkään muuten et voi raitistua muuta kun tulemalla AA:han. Kauheeta pelottelua, ja suoraan sanottuna vituttaa tommonen asenne.Tai sitten ei ole heidän mielestään “oikea” alkoholisti jos pysyy raittiina ilman kerhotoimintaa. Anteeksi jos yleistän koko AA- kerhon, mutta tämän vaikutelman olen keskustelujen myötä saanut. Voisitteko kertoa omakohtaisen raitistumisen tai jos tiedätte jonkun alkoholistin joka on päässyt viinasta eroon ilman AA:ta. Voihan sitä muutakin samanlaista tukea saada, vaikka perheeltä ja kavereilta. Okei, ei välttämättä vertaistukea… Kiitos etukäteen.
Ilman AA:ta voi raitistua ja moni on raitistunutkin. Plinnkkiläisistäkin noin puolet ovat sellaisia, jotka ovat saaneet pääasiallisen avun nimenomaan täältä. Tukimuodoista AA on ehkä kaikkein vahvin ja vaikuttavin. Kyse on aika pitkälle siitä, kuinka pitkälle vaiva on edennyt. Se viimeinen keino on seitsemän kertaa viikossa AA-palaveriin. Tuolla lääkkeellä pääse jo ylös vaikka katuojan pohjalta. Viisainta on kuitenkin lopettaa jo silloin, kun vähäisempikin apu tepsii. 
Hei Marlon Brando.
AA-ryhmät on ollut loistava apu monille alkoholisteille.
Mutta KYLLÄ alkoholisti voi toipua myös ilman AA:ta. Itse en nyt ole ehkä paras esimerkki mutta lueppa vaikka oma ketjuni (Viinapirun teloitus). AA ei minulle ole sopinut ja silti olen raittiuden tiellä vaikka lähtökohdat raitistumiselleni olivat hyvinkin huonot…
Täältä plinkistä löytyy kyllä useita raitistuneita/raittiuden tiellä olevia jotka ovat avun saaneet muualta kuin AA toiminnasta.
Totta kai voi. Olethan sinäkin raitistunut ilman AA:ta,ollut jo kokonaista kuusi viikkoa eli 42 kertaa 24 tunnin jaksoa mikä on juopolle tosi pitkä aika. Tuosta on hyvä jatkaa - päivä kerrallan aina. Kysymys on nimenomaan siitä yhdestä päivästä aina. Tänään en ota huikkaa - en ota vaikka tapahtuisi mitä tahansa. Ei ole olemassa mitään virstanpylvästä jonka saavutettuani olisin “lopullisesti raitis”. Joku alkoholisti on voinut sen joskus luulla saavuttaneensa mutta huomannutkin sitten yks’kaks olevansa juomassa. Kas,kun tavoite ja maali oli saavutettu niin ei ollutkaan enää mitään tavoiteltavaa.
Jatka vain tuosta missä olet, tuo on hyvä alku. Jos kuitenkin alkaa tuntua yksin puurtamiselta ja mielettömältä taistelulta “Minä vastaan muu maailma” jossa voimat uhkaavat huveta, niin tervetuloa AA-ryhmään. Siellä tapaat muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä jotka pitävät raittiutta aivan oikeasti arvossa ja raitista päivää tavoiteltavana asiana.Parvessa on kuitenkin kevyempi lentää senhän ovat jo syksyn muuttolinnutkin osoittaneet.
Itse olen ollut raittiina yli 22 vuotta mutta aina vain yhden päivän kerrallaan. Silloin kun olin alussa en tiennyt mihin tie vie ja missä olen vuosien päästä. Olen tässä tänään ja nyt - en kadu. 
Tsemppiä ja hyvää jatkoa Sinulle !
Vinetto
Huomenta Marlon 
Olen ite AA:sta saanut pitkän raittiuden , siksipä kerronkin että vain todella harvat sieltä apua hakeneista ovat
kyenneet omaksumaan AA:n yksinkertaisen vaan ei helpon ohjelman. Siis sillä tavalla et olisivat raitistuneet.
Joillekkin Se juttu kolahtaa niinkuin Minulle , eikä tarvitse enää alkoholin kanssa taistella vaan voin keskittyä oleellisempiin juttuihi.
Muutaman puhelinkeskustelun pohjalta ei kannata heittää romukoppaan AA:ta-kaan vaan ota rauhallisesti ja
jos nyt et halua ryhmään mennä ja pärjäät niin mikäettei.
Katsos kun Se AA ei tarvitse Minuakaan ellen minä tarvitse AA:ta !
Joka tapauksessa . Paljon juoneelle ihmiselle ja ongelman tunnistaneelle Raitis päivä on aina juovaa pare .
Terveisin Kanthoona !
Heips
- viinaton päivä menossa ilman AA:ta. Pääasiahan on että korkki pysyy kiinni, keinot valitsee jokainen itse.
Onnittelut sinulle jokaisesta raittiista päivästä.
Kaunis kiitos kaikille vastanneille! Nyt todellakin tuntuu että pärjään ilman AA:n apua. Mutta ainahan sinne pääsee jos mieli muuttuu. Ei muuta kun hyvää talven alkua kaikille.
“Rupean heti ryyppäämään kun asiat sujuvat kännissä paremmin kun selvinpäin” 
(Suomalainen kirjailija)
Samoilla linjoilla edellisten kanssa. Jos “raittius” on pelkistetysti sitä, että ihminen valitsee elämisen selvänä, menetelmiä tuollaisen elämäntyylin saavuttamiseen ja ylläpitämiseen on enemmän kuin yksi. Luultavasti yhtä monta kuin on ihmistäkin. Kannattaa tehdä sitä, mikä itselle tuntuu toimivan. Pääasia, ettei enää tarvitse juoda missään kolotuksessa tai ilotuksessa tai niiden välimaastossakaan.
–kh
Kysyt kokemuksia ilman AA:ta raitistumisesta. Ei ole minulla sellaista omaa kokemusta.
Ohjelmasta sain eväät ajattelu- ja elämäntavan muutokseen. Vaikka en enää “asu” AA:ssa, jatkuu raitis elämäntapa, enkä tarvitse kipuilla juomahimojen kanssa. Jotain kokonaisvaltaista on tapahtunut korvieni välissä ja se kaikki on ollut hyväksi minulle.
Tunnen toki parikin ilman AA:ta juomisesta eroon päässyttä, mutta mielestäni heillä on edelleen kaikki juopon kujeet tallella, paisti että eivät ota viinaa. Tarkoitan eräitä luonteen piirteitä, kuten valehteleminen ja itsekeskeisyys.
Juu Marloni Brandonikin pääsee Aa:han niin halutessaan.
Tekis mieli jotain sanoa Paarmalle , mutten sanokkaan 
Sanon sittenkin.
Olen tavannut omasta mielestäni luonteenvirheellisiä kavereita AA:ssa ja AA:n ulkopuolella.
Siis omasta mielestäni !
Kuitenkin ! Raittius on kuin Tenojoen iso lohi ! Sitä monet pyytää johonkin vaappuun se tarttuu .
Joskus se kala otaa onkeenkin ja tuurilla saat sen rannalle kuten Marlon nyt yrittää.
Mulla se siima ei kestäny ennen ku sain AA:sta neuvot pyyntiin.
Kertoilee Kanthoona
.
Minusta taas itsekeskeisyys ja valehtelu on 1,5 kuukauden aikana hävinnyt… tai ainakin vähentynyt En kuseta/ valehtele läheisilleni ja keksi mitä typerämpiä tekosyitä että saan heiltä rahat ryyppäämiseen. Hyi helvetti, mitä touhua! Kun sen näin selvinpäin on jälkikäteen ymmärtänyt. En tiedä olenko alkoholismini lisäksi vielä luulosairaskin? Koska olin aistivani Paarman kirjoituksissa juuri sitä sävyä mitä mieltä olen joistakin AA:laisista. Eli valehtelemisesta ja itsekeskeisyydestä pääsen lopullisesti eroon AA:ssa?? Jos haluan “Löydä sisäinen narsistisi”- kurssille, otan yhteyttä Ben Furmaniin.
Tuskinpa olet luulosairas. Omia kokemuksiamme täällä jaamme. Niin minä, kuin Paarmakin. Ben Furmania olen käynyt kuuntelemasta ja hauskaa oli. Opettipa yhden ihan käyttökelpoisen asiankin. “Kun ihminen on ottanut hernettä nenäänsä, niin älä laita hernettä toiseenkin sieraimeen.” Tätä oppia voi soveltaa niin hyvässä, kuin pahassakin. Vihaisen ihmisen saa kerrassaan raivoihinsa, kun sanoo hänen olevan naurettava moisessa pikkumaisuudessaan. Toisaalta ihmisen saa rauhoittumaan, kun kuuntelee hänen näkemyksiään. Et pääse AA:ssa istuskelemalla itsekeskeisyydestä eroon sen kummemmin, kuin Furmanin kurssillakaan. Ei tainnut Paarmakaan tällaista luvata. Sellainen raitistuminen edellyttää aivan samanlaista halua, kuin juomisen lopettaminenkin. Furman puhuu “lyhytterapiasta”. Parin tunnin lavashow:n hinta on seitsemän kympin tienoilla. Parilla tonnilla pääset Esa Saarisen Pafos seminaariin viikoksi. Jos rahaa vain riittää, voit palkata vaikka Jari Sarasvuon kouluttamaan sinusta “sisäisen sankarin”. AA:n ainoa todellinen etu on maksuttomuus ja rajaton saatavuus.
Kyllä se on mahdollista, itse kävin ns. pohjalla.
Menemättä yksityiskohtiin niin kaikkinainen alkoholin halu tai yleensä halu saada pönttöä sekasin hävisi jonnekkin.
Sitä oli terapeutinkin vaikea uskoa. Kyseli vaan että Ahaa, et USKALLA juoda vai? Pelkäät että lähtee lapasesta?
Vastasin että ei TARVITSE juoda, enkä halua. 
Sitä jotenkin hyväksyi tämän elämänsä sellaisena kun se on, vaikka kuinka vittumaista ja ahdistavaa joskus onkin.
Pari vuotta mennyt nyt täysin raittiina ja lääkkeetömänä, pelkkä ajatus alkosta saa pahanolon tunteita.
Ehkä siihen vaikuttaa se että pariin viimeiseen vuoteen kun sitä olutta vielä lipitteli niin ei siihen mitään hyviä fiiliksiä liittynyt. Siihen juomiseen nimittäin.
Ei sen raittiuden myötä ystäviä tai edes elämäntarkoitusta ole löytynyt mutta olempahan ainakin läsnä, huonoine/hyvinepuolineni maailmassa.
Näillä mennään.
No, toi Furman-Juttu oli pienimuotonen, mutta surkea vitsi Heh! Olavin kanssa olen samoilla linjoilla/tilanteessa, mutta vain vähemmän selviä päiviä plakkarissa. Mutta kiinni kiritään koko ajan kovaa! Eli itsellänikään ei tee mieli viinaa. Olen ilmeisesti OMAN pohjani saavuttanut, siinähän on jokaisella eri mitta-asteikko. Minulla ajatuskin viikon putkesta, ja sen jälkeisestä henkisestä ja fyysisestä helvetistä saa kylmät väreet niskaani Välillä on ruvennut vituttamaan se, etten pysty käyttämään alkoholia ns.sivistyneesti. Vaikka sitä ei tee mieli, niin tulee turhauttava olo. Että mikä minussa on oikein vikana? Olenko todella niin heikko, että kun rupean ottamaan niin asiat luisuvat päin persettä. Mutta sitten pysähdyn, ja ajattelen että olen alkoholisti, en minä sille mitään voi. Minusta ei ikinä tule kohtuukäyttäjää. Pikkuhiljaa alan hyväksymään sen asian, ja itseni sen kanssa.
PS: Soi Kanteleelle. Luin tarinasi Viinapirun telotus. Hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä.
Ilman AA:ta ovat muutamat juopot raitistuneet.
- edesmennnyt euroedustaja Matti Wuori lopetti alkoholin käytön kerralla; totesi vain että Kosmoksen keskiviikkokerho on miellyttävä tapa alkoholisoitua
- edesmennyt kansliapäällikkö Bror Wahlroos myös raitistui ilman AA:ta, koska Kekkonen edellytti viran pitämiseksi täysraittiutta
- edesmennyt Ahti Karjalainen myös lopetti omavoimaisesti - hän ei loppuvaiheessaan kestänyt yhtään alkoholia vaan sai jo I-oluesta deliriumin
- käsittääkseni Frederik myös lopetti omavoimaisesti (hän havahtui siihen, ettei käsien tärinän vuoksi voinut lukea Hesaria)
- eräs entinen naapuri lopetti omavoimaisesti kaaduttuaan pahasti polkupyörällä humalassa → lihavasta miehestä tuli normaalipainoinen
- eräs sähköasentaja lopetti omavoimaisesti Helluntaiherätyksen avulla
- sosiaalineuvos Mauri Poikeljärvi lopetti “Purtsi” Purhosen tuella
- eräs edesmennyt sukulainen pystyi siirtymään - avioeroa seuranneen kiljuvaiheen jälkeen - kohtuukäyttöön EVL-seurakunnan tuella
- edesmennyt Lasol-tasolle vajonnut Lauri Jakkila (Via Dolorosa -liikkeen vaikuttajia) pystyi myöskin raittiuteen uskonnollisen heräämisen avulla
Omavoimaiseen raitistumiseen siis näyttäisi liittyvän PAKKO; terveydellinen, sosiaalinen tai katastrofikokemus; onnettomuus, avioero tai uskonnollinen herääminen. En juuri lue julkkisjuoruja ja sosiaalinen piirini on työttömyyden vuoksi suppea joten muut voinevat täydentää listaa. Kattava vastaus kysymykseesi vaatisi tutkittua tietoa. Tilastollista tutkimusta aiheesta saattaa vastauskadon ja tutkimuspopulaation määrittelyvaikeuksien vuoksi olla mahdotonta saada (jo 30% vastauskato tekee tilastollisesta tutkimuksesta epäluotettavan).
Mainitsemassasi sinänsä hyvässä listassa on kuitenkin pari nimeä joiden kanssa olen istunut samassa AA-palaverissa useitakin kertoja - tosin hyvin kauan sitten. Koko aihehan on siinä mielessä epärelevantti koska AA perustuu nimettömyyteen ja jäseniä ei kortistoida eikä luetteloida. Jotkuthan käyvät AA:ssa muutaman vuoden ja vaihtavat sitten jonnekin muuhun toimintaympäristöön joka sinänsä on aivan ymmärrettävää sillä AA ei ole itsetarkoitus. Jotkut siirtyvät auttamaan juoppoja ym. syrjäytyneitä muualle ja perustavat esim. Kriisipalveluja ja asuntoloita raitistuville…
Tulee mieleen se vanha vitsi jossa jenkkirouva meni käymään Australiassa vanhan ystävänsä luona. Australialainen kertoi surukseen että hänen miehensä oli kuollut liiallisen alkoholinkäytön seurauksena. Jenkki kysäisi : “Mutta eikö teillä täällä ole AA-liikettä ?” Tähän aussi vastasi “Mutta, hyvänen aika eihän John niiin juoppo ollut sentään…”
Totta turiset. Olinpa minä kömpelö… 
Korjaan; en tarkoita, etteikö AA:ssa olisi luonteenvirheellisiä henkilöitä. Päinvastoin. Minusta siellä vuosikymmeniä istuneet ja samaa 1. askeleen juomahistoriaansa ilta illan perään tilittävät ovat…no, jos ei luonteenvikaisia niin ainakin paikalleen jämähtäneitä noin henkisen kehityksen kannalta.
Tämä omana mielipiteenäni ja kokemuksenani. Totuus saattaa olla toisenlainen…
Tenojoen lohi on muuten vielä pyydystämättä. Ehkä jääkin, koska en viihdy turistipaikoissa. Pienemmiltä vesiltä semmoista syömäkokoista taimenta ja harria mie. Ja siikaa verkolla tieten…
Itse raitistuin AAn avulla.
Läheinen tuttuni raitistui 70v vuotisjuhlien aikoihin, koska ei halunnut pilata niitäkään juhlia. On ollut nyt noin vuoden päivät raittiina ja näyttää hyvinvoivalta.
Eräs toinen tuttuni lopetti juomisen löydettyään itselleen avun kirkon kautta. Hengellisiä juttuja on tuon kaverin kanssa mielenkiintoista puhua, niin lähekkäin on meidän kokemukset.
Sellailisia sponttaaneja lopettajia en tunne yhtäkään, paitsi tietysti niitä, joille se juominen ei ole se juttu enää, kun elämä maistuu paremmalta ilman morkkiksia ja se humalakaan ei ole mikään syy juoda.
Todetaanhan AAn kirjoituksissakin, että AA voi auttaa sitten, jos kaikki muu on jo koettu. Jotenkin tuon voi ymmärtää, että jos joku muu keino on tepsinyt, niin sehän on hyvä se. Yleensä se varmaan on vain jokin tarve lopettaa, etsiä elämää ilman humalaa. Ehkä se liittyy terveyteen, ehkä joku työ, harastus, avioliitto, lastensaanti,… auttaa pysymään poissa juomakentiltä. Joku tietysti voi vaihtaa addiktin toiseen, ehkä terveempään.
Muistaakseni eräs ammattiyhdistyspomo Kuismako se oli? Lopetti juomisen ja alkoi juoksemaan maratooneja.
AA on monelle se “ei mun juttu” ja mikä siinä, AA tosiaan toimii joillekin ja hyvä niin. Eihän kaikki juokse maratoonejakaan, saati alkaisi jotenkin muuten hihhuliksi, julistaen evankeliumia pysyäkseen raittiina.
Itseäni ei kovinkaan paljon jaksa hatuttaa, jos joku on löytänyt muun tavan raitistua, kun itselleni on tärkeämpää, että minä löysin omani. Sekin pitää vielä sanoa, ettei yksikään AAlainenkaan koe kaikkea aivan samoin, kun pelkkä pohjakosketuskin on erilaisia. Joku kokee pohjansa tulleen, kun kärähtää vaikka vain ratista. Itselleni useammatkaan ratit ei auttaneet lopettamaan, saati näkemään sitä omaa tilaa, vaan siinä piti olla jotain muuta.
Minkälaiseksi sinä ajattelit sen oman “jutun”?
Itse olen keksinyt muuta ajanvietettä kun kapakassa notkumisen. Olen käynyt pitkillä kävely/hölkkälenkeillä. Huomaa että on paljon virkeämpi ja kevyempi olo. (kilojakin lähtenyt 4. Juomatta kohta 7 viikkoa) Tottakai olen myös puhunut ongelmastani perhepiirissä ja ystävien kesken. Heiltä olen saanut loistavaa tukea kun olen kertonut ongelmastani. Uusi työ alkaa kohta, ja odotan sitä innolla. Ja myös sitä ettei tarvitse olla sairaslomalla, jos on jääny juomakaasu pohjaan vapaapäivien jälkeen… Ajattelin myös ottaa liikuntaharrastuksen lisäksi jonkun muun kivan harrastuksen mikä on ollut haaveissa jo pitkään, teatteri, tanssi tai muu vastaava. Siinä mun reseptit raitistumiselle On tähän asti ainaski toiminu hyvin Niin, ja täältä saa hyvää vertaistukea. Kiitos siitä teille!