Perheestä puheenollen, arvaa kuinka monta läheistä ihmistä se juova, alkoholistinen ihminen sairastuttaa siinä sivussa?
Kuulin eräästä tapauksesta, jossa 14 lasta omannut isä raitistui ja myös hänen perheensä toipui. Missään oikeastaan ei puhuta näistä läheisistä, joita se alkoholistinen elämä koskee enemmän, kuin se juova ihminen edes kykenee tajuamaan, kunnes itse raitistuu ja saa nähdä niin oman, kuin läheistenkin toipumisen, jos hekin vain saavat apua sekä voivat nähdä, kuulla, tuntea,… sen isän, äidin toipuvan. Luulisin, että yhtä toipunutta alkoholistia kohden läheisiä toipuu kahdesta viiteen, noin niinkuin karkeasti sanottuna. Ainakin on paremmat mahdollisuudet toipua, jos se sairastelu, siis juominen on loppu.
Toivottavasti sinä saat otettua kaiken sen avun vastaan mitä vain voit ottaa ja toivottavasti myös sinun läheiset saa kokea uudenlaista luottamusta, uskoa sekä iloa, onnea sekä vapautta, ettei tarvitse enää pelätä sinun juovan.
Kaikkea parasta valitsemallesi tielle, mutta älä ole liian varauksellinen minkään avun takia, kun ja jos koet tarvitsevasi apua.
Minä raitistuin aa:n avulla runsasr puoli vuotta sitten. Tosin kompastellen. Pari kertaa olen repsahtanut. Ne ovat olleet järkyttäviä, paljon pahempia kuin ennen AA:ta. Itkin ryhmässä harmitti ja hävetti. Nyt ryhmästä taas tulleena tajuan, että ryhmän tuen tarvetta tulen kokemaan lopun elämääni.
Mieheni raitistui runsas vuosi sitten Avominnessä. Nyt kun se loppui, olen suoraan sanottuna hieman huolissani hänen suhteensa. Miten raittius kestää kun jatkohoitoa ei ole. AA:ta on miettinyt, mutta epäilen meneekö. Mitä etäämmäs asia siirtyy sen vaikeampaa.
Kiitos! Olen ajatellutkin niin että menen AA:han jos tuntuu siltä. Mutta ainakaan nyt ei tunnu. Eli pärjään ilman. Mutta ei se minulle mikään peikko ole…
Se ei ole mikään edellytys raitistumiselle tai saavutus, mutta monelle paikka, jossa on saanut apua. Harvempi meistä oikeastaan tajuaa sitä asiaa, että ne samat tyypit siellä AAssa on kelvannut kapakassa juttuseuraksi, mutta sitten, kun pitäisi tehdä tuttavuutta itsensä kanssa, niin pelätään tunnustaa se alkoholismi tietysti ensiksi itselle, sitten myöskään sille vanhalle kapakkatutulle.
Olemme vähän hoopoja, mutta mitä sitten. Se on elämää ja tavallasi, kukin pärjää millä haluaa pärjätä, mutta jos ei pärjää, niin AAkin on ollut olemassa jo yhden ihmisiän ja mikä ettei ole toisenkin, jos muuta ei löydetä.
Oikeastaan ainut peikko tässä on se itsekkyys, se mikä saa meidät ensiksi juomaan, sitten hakemaan apua, jos sitä ei pysty lopettamaan, mutta niinikään aina, siis aina aluksi sellaista apua, jota ei tarvitse hävetä, pelätä, surra,…, kun AA on se jotenkin lopullinen pelottava, pelottava,pelottava muoto, jos nuo muut ei ole toimineet, tai niitä vielä edes käyttänyt.
Siitä tenojoen lohesta , jatkan Paarmalle.
Se on mulle pelkkä aavan ulapan reunalla välkkyvä jokin suuri tuntematon.
Ongella saatu ahven tai uistimeen tarttunut hauki riittää meidän perheessä.
Ostamalla hankitaan siiat ja kuhat !
Sama ajatusmalli pätee elämään, on tieto tyynestä rauhallisesta jota en kiellä.
Nyt kuitenkin tyydyn tähän lievästi räiskyväiseen raittiin suomimiehen elämään.
Marlonilla alkanut uusi vaihe elämässä , olet saanut maistaa raittiutta joka voi jatkua hamaan tappiin jos hyvin käy.
Sulla on siihen mahdollisuus ja kannustankin vaalimaan raitista elämäntapaa.
Se mitä olen kuullut kokemuksina raittiuden säilymisestä on värittynyt menneisyydestä ja vaikuttaa ahdasmieliseltä kaiken viinan kieltämiseltä. Kuluneen vuoden saldona nykyisen työpaikkani noin neljänkymmenen duunarin porukkasta on viis työikäistä riskikäyttäjää kuollut niihin sairauksiin joista meitä varoitetaan. Tän lisäksi yksi kaveri on isänsä riesana viinan vietyä kävelykyvyn. Tää korutont on kertomaa työpaikan eikä puliremmin asioista.
T…Kanthoona.
Ei millään pahalla , mutta ensin kannattaa olla rehellinen itselleen, sitten muille. Vähentäjien puolella kerrot retkahduksista syyskuunkin aikana ainakin puolenkymmentä kertaa (ellei ole kaksi “kori” nimimerkkiä)… Kuivahikka sanoi yhdessä viestissään sellaisen määritelmän, että retkahdus alle kuuden kuudauden kuluttua lopettamisesta on juomisen jatkamista, oon samoilla linjoilla omankin juomattomuuden kanssa. Ei ole helppoa ollu ja näin kolmen kuukauden juomattomuuden kohdalla se vaara vaanii
Kori ilmottautuu olevansa vain yksi henkilö, joka on kyllä retkahtanut liittymisen jälkeen pari kertaa. Toisella kerralla meni yli kaksi viikkoa noin joka toinen päivä pullo viiniä + siidereitä. Nyt alkaa taas olla raittiutta parin päivän päästä kaksi viikkoa. Nyt on muutenkin hyvin vahva halu lopettaa kokonaan. Siihen tarvitsen kyllä apua ja minä saan sitä AA:sta. Kun elokuussa rekisteröidyin, kuvittelin vielä voivani vain vähentää. Se on nyt sitten nähty, että ei onnistu. Yritin muuttaa nimimerkin lopettajien puolelle, mutta en tiedä miten se tapahtuu, ei siis onnistunut. No joskus se kyllä onnistuu. Se on kuitenkin oikea paikka meikäläiselle.
Voiko ilman AA:ta raitistua? Kysymyksen asettelusta tulee mielikuva, että AA on tehokkas tapa raitistua. Pitänee paikkansa. Miksi valita vähemmän tehokas tapa?
Minulla oli vahva käsitys AA-uskovista (hörhöistä ja pultsareista) enkä fiksuna ihmisenä uskonut koskaan vajoavani niin alas, että siihen porukkaan sekaantuisin. monien mutkan kautta kuitenkin asenteeni on muuttunut.
Itse olen muuttuneesta asenteesta huolimnatta kokenut monen siellä olevan ihmisinä , no…you know. On myös paljon ryhmiä jotka tulkitsevat ohjelmaa mielestäni kyseenalaisesti. Kuitenkin uskon ideologian itsessään “oikein tulkittuna” olevan paras hoitokeino, mitä alkoholismiin tähän mennessä on keksitty. Siihenhän tehokkaimmat hoitolaitoksetkin perustuvat!
Itsekkin olen vähentänyt ryhmissä käyntiä, mutta yritän kuitenkin elää ja kehittyä ohjelman mukaan.
Niin. Jotakuinkin hassulta tuntuu se, että raittiuteen kaivataan yleispäteviä ohjeita. Jos niitä onnistuisi saamaankin, eivät ne yleensä kuitenkaan kelpaa Ja hyvä niin. Oman polkunsa löytäminen on tärkeä juttu. (TJEU: mies metsänreunasta)
AA:n ryhmistä sen verran, että jokainen tuo ryhmään oman tarinansa ja kokemuksensa. Se on kuin massiivinen ajatus- ja kokemuspankki Ryhmään osallistujalle jää se huikea mahdollisuus, että voi suorittaa noston tai panon (köh) tai parhaassa tapauksessa jopa molemmat! Tosin se vaatii itseltäkin sen verran, että a) kuuntelee ja b) ymmärtää jokaisella ryhmäläisellä olevan jotain, josta juuri minulle on matkan varrella hyötyä - eli oma asenne ratkaisee aika paljon.
uskon, että voi, vaikka itselleni se oli ainut ja toimiva keino! Mutta kun myö ihmiset ollaan erilaisia AA:ssa nyt sattuu käymään vaan juuri ne ihmiset, jotka ovat kokeilleet kaikkea mahdollista muuta tuloksetta, eivätkä ole onnistuneet. Ehkä siksi he ovat sitä mieltä kun ovat! Uskonnollisuus tai oikeastaan hengellisyys niissä piireissä on aika suuressa roolissa, joten ehkä siksi se ei kaikille sovi. itse saan siitä voimaa!
Kyllä sitä voi olla raittiina ilman AA:takin. Kaikki keinot (sanon aina lailliset) on sallittuja,
kun haluaa raitistua.
Toki itse käyn kerran viikossa AA:ssa, mutta sekään ei ole ns. pakkopulla. Ja tukena on
antabus… Jokaisella on se oma tapansa olla raittiina ja oppia olemaan raittiina. Siihen ei
ole mitään kiven hakattua juttua miten onnistuu.
Tsemppiä vaan, tää plinkki on yksi ihan hyvä väylä käydä tuntojaan läpi ja saada kommentteja.
Eräänlainen vertaistuki.
Olen päässyt viinasta eroon lähes omalla päätökselläni. Olen kokeillut myös AA-kerhoa, mutta se ei minulla toiminut. Tärkeä asia omassa raitistumisessani oli myönteiset elämäntapahtumat, jotka loivat toiveikkuutta jo ennen raitistumistani.
Edellinen varsinainen vastaus ketjussa oli päivätty 6.11.2010. Sen jälkeen kukaan ei näköjään ole raitistunut ilman AA:ta. Noihin aikoihin minäkin olin avomyllyssä, marraskuussa se loppui. Sai sieltä eväät 10 kuukauden raittiudelle, joka päättyi nyt heinäkuun alussa. Katkolta tulin takaisin kaksi viikkoa sitten. Ja nyt mietin kovasti paluuta AA:han, jossa käymisestä on ehtinyt kulua seitsemän vuotta. Faktana pysyy, että AA:n avulla olen kahdesti pysynyt viinasta erossa vähintään vuoden.
Tässä sopii tietysti sanoa, etten minäkään niin ollen AA:sta mitään lopullista raittiutta saanut. Enpä niin. Mutta pisimmät sain.
Kyllähän raitistua voi ilman AA:takin tai NA:ta, mutta isompi haaste voikin olla raittiina pysymisessä.
Päihdekuntoutujat ja raitistuneet entiset päihdeongelmaiset noteeraa useimmin kaikkein tärkeimmäksi vertaistuen merkityksen, nimenomaan raittiuden ylläpitämisen kannalta kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Vähäksi aikaa raitistuminen on paljon helpomoaa, ja sen voi saavuttaa vaikkapa minkälaisessa hoitopaikassa tahansa tai jopa omin voimin.
Kyllä jotkut on toki raittiina vuosia sitten ilman AA:takin, ja onhan muitakin vertaistuen muotoja. Mm. A-kilta, A-klinkoiden ryhmät yms. yms.
By the way, vastoin jostain levinnyttä harhaluuloa, A-kilta ei opeta kohtuukäyttöä, eikä siellä oteta kaljaa välillä. A-killassa pyritään myös raittiiseen elämään.
Kyllä voi. Itse olen käynyt muutaman kerran kokouksissa, mutta muuten omin voimin selvinnyt jo yli 2 vuotta raittiina.
Omasta tahdosta kaikki riippuu!
Toki kaikki apu kannattaa hyödyntää. En missään nimessä moiti mitenkään AA.ta.
Itse olen ollut nyt noin 500päivää ilman alkoa. En ole aikoihin AA:ssa vieraillut. Syy tähän on ehkä juuri se, että en tahdo “vatvoa” alkoholismia. Se on minulle hyvin kirkkaasti mielessäni, että olen kunnon alkoholisti ja asiat pysyvät tämän suhteen reilassa kun en alkoholia käytä. Ei ole ollut mielihaluja tai minkäänlaista petaamista juomista ajatellen.
Mutta AA:n on hyvä paikka ja saatanpa mennä esim. huomenna sinne tai sitten en. Ne ovet ovat kyllä aina avoinna ja en lainkaan kritisoi AA:n toimintaa.
Ps. ja kuten Runeh totesi, tahdonvoimalla pääsee pitkälle!
Ei ainakaan mun kotiryhmässä puhuta pelkästään alkoholista, vaan elämästä yleensäkin.
Se on semmonen juttu, että kun odottaa maanantaita tai torstaita klo 19, niin se helppii pysymään raittiina.
Ryhmiä on paljon; olen vieraillut monissa ja osa on suorastaan vastenmielisiä. Jokaisen, joka AA-hommiin haluaa mennä, on löydettävä se itselleen sopiva ryhmä.
Kyllä mielestäni voi. Eiköhän niitä raitistumistapoja ole yhtä monta kuin raitistujiakin… Itse kävin kerran AA:ssa, soitettuani ensin hätäpäissäni auttavaan puhelimeen, mutta ryhmä oli mulle täysin väärä. Hieman kärjistetysti sanottuna lauma vanhoja ukkoja muistelemassa haikeina menneitä aikoja ja sitten (vaikuttaen mielestäni hieman tekopyhiltä…) kiittämässä tästäkin päivästä, mikä selvittiin ilman viinaa… Ei vaikuttanut houkuttelevalta, enkä mennyt toiste. Joku muu ryhmä saattaisi sopia minulle hyvinkin, mutta en ole (vielä?) lähtenyt sellaista metsästämään. Tämä plinkki on toiminut hyvin vertaistukiryhmänä. Älkääkä nyt sanoko että kuulostaa selittelyltä, vaikka se siltä kuulostaakin, mutta tosiasia on, että lähimmät ryhmät toimivat täältä noin 40 kilometrin päässä, eikä minulla ole ajokorttia. Siinä yksi melko pätevä syy, etten ole toista kertaa AA:han hakeutunut. Ja olenpa pärjännyt ilmankin. Ilman ylimielisyyttä tämän kerron, vertaistuki (jota saan täältä ja sisareltani ja muilta läheisiltä) on suunnattoman tärkeää. Ei minulle ainakaan ole kukaan sanonut, kun olen raitistunut ilman AA:ta, että väärin raitistuttu…
Riemukasta ja raitista kesänjatkoa kaikille, AA:lla tai ilman!
No todellakin voi! Mutta minun kokemukseni mukaan ihan yksin voi raitistua aniharva. Kävin pari kertaa AA:ssa, mutta ei tuntunut omalta. Vertaisten kokemuksia tarvitaan kyllä, enkä viittaisi hanskalla ammattiauttajillekaan (käyn A-klinikalla), heillä saattaa olla myös omakohtaista kokemusta asiasta tai vaikka kertovat/puhuvat muiden kertomaa, auttaa se hahmottamaan omaa tilannetta ja löytämään samankaltaisuuksia. Retkahdusten kuvioihin kannattaa tutustua tarkoin, että osaa tulkita oireita itsessään ennen kuin on ikään kuin “vahingossa” joutunut juomaan.
, mutta ensin kannattaa olla rehellinen itselleen, sitten muille. Vähentäjien puolella kerrot retkahduksista syyskuunkin aikana ainakin puolenkymmentä kertaa (ellei ole kaksi “kori” nimimerkkiä)… Kuivahikka sanoi yhdessä viestissään sellaisen määritelmän, että retkahdus alle kuuden kuudauden kuluttua lopettamisesta on juomisen jatkamista, oon samoilla linjoilla omankin juomattomuuden kanssa. Ei ole helppoa ollu ja näin kolmen kuukauden juomattomuuden kohdalla se vaara vaanii 
