Vittumaista tänään?

[Winston]

Olipas ikävä lenkki eilen. Siinä hölkytin menemään tyytyväisenä, kun jalka nousi taas keveästi flunssan jälkeen ja muutenkin elämä hymyili. Sitten huomasin polulla rastaan, joka vain kyhjötti maassa, vaikka elossa näytti olevan. Ajattelin, että voi paska, taasko joudun johonkin eläimenpelastustehtävään. TAAS. Ihan kuin joutuisin sellaisiin alvariinsa. En voinut ohikaan mennä, jos se kituu. Kun sitten kumarruin katsomaan lähempää, se lennähtikin pois. Ei tainnut olla ihan täysikasvuinen, joten lieneekö vain väsähtänyt kesken lentoharjoitusten tai muuten pökertynyt hetkellisesti.

Vähän matkan päässä ylitin tietä ja melkein kompastuin johonkin road killiin, josta ei enää saanut edes selvää, mikä se oli eläissään ollut. Tuumasin siinä, että onpas hauskaa. Mitäs seuraavaksi tulee vastaan? Kissa naulattuna puuhun? No, ei tullut vastaan enää mitään mielenrauhaani järkyttävää.

Nyt vähän tympeä fiilis, että uskallanko lähteä tänään ulos. Ties mitä paljon pahempaa siellä hyppää silmille ja ties mihin tilanteeseen joudun. Näitä ärsyttäviä pakkoajatuksia. No joo, lähden kyllä, koska sisällä käkkiminen vituttaisi vielä enemmän.

[Winston]

Perkele, kun kaiken maailman huijarit soittavat aina just silloin, kun odotan jotakin tärkeää puhelua vieraasta numerosta. Ei ollut eka kerta tämä tänään. Mistä helvetistä ne tietävätkin, koska päivystän puhelinta? Muuten noita epämääräisiä soittoja ei juurikaan tule. Mulla on siis yleensä puhelin äänettömällä, enkä noteeraa tuntemattomia numeroita, mutta joskus tällekin tyhjän toimittajalle tulee niitä tilanteita, että pitää vastata vieraaseen numeroon. Ei tuossa mitään vahinkoa tapahtunut, kun luonnollisestikin katkaisin puhelun heti, mutta ärsyttää tuollainen rinkuttelu, kun pitäisi sen oikeankin tyypin soittaa hetkellä millä hyvänsä .

[Winston]

Tänään sain kuulla, että enoni vetelee todennäköisesti viimeisiään sairaalassa. Ei tämä mulle henkilökohtaisesti mikään maansuru ole. Eno ei ole mulle mitenkään kovin läheinen, hän on jo vanha ja ryypännyt jo vuosia sitten kroppansa remonttiin niin maan perusteellisesti, että lähinnä olen ihmetellyt, miten on onnistunut sätkimään hengissä tähänkin saakka . Äitini puolesta tässä lähinnä olen surullinen. Kyseessä kun on hänen lempiveljensä.

[Cariettax]

Ärsyttää myöntää että olen addikti. Jos en vedä viinaa niin sitten kolmiolääkkeitä, onneksi laillisesti. Näköjään on niin että mulla on taipumusta aina johonkin riippuvuuteen. Vituttaa kun pitää aina olla niin saatanan sniikki saadakseni lääkkeitä edes joskus. Onneksi pelkään sen verran kuolemaa, etten sentään vedä viinaa JA lääkkeitä samaan aikaan.

Kai tää on sitten jotain jännityksen hakemista kun yhdistelen kahta eri kolmiolääkettä, en kerro mitä, ettei kukaan vaan joutuisi vaaraan mun takia. Mut mitä helvetin pahaa siinä on jos mä haluan et mulla on täysin huoleton fiilis edes joskus?? Tai no. Ainakin kerran viikkoon. Mä olen melkein koko ikäni kärsinyt masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ja olen hakenut ja saanut siihen oikeanlaista apua. Ja se on auttanut. Mut tää vitun nepsytausta vaikuttaa siihen et näköjään saan jotain sairasta (tarkoitan vain itseäni tällä) mielihyvää edes hetkeksi.

En ole kertonut kenellekään tästä. Paitsi terapeutille. Perkele jos menisin sanomaan terkkarissa että mulla on ongelma niin mulle ei enää koskaan annettaisi mitään.

Sentään hyvä, että mä olen enemmänkin tuurilääkkeidenkäyttäjä. Ja tarkistan että syömiäni lääkkeitä voi käyttää samaan aikaan. Tavallaan haluaisin eroon tästä mutta tavallaan en. Onneksi täällä on helppo puhua eikä kukaan tuomitse. En aiheuta myöskään kenellekään vaaraa. On siitäkin riittämiin kuultu että pitäisi tehdä jotain vitun hengitysharjoituksia tai harjoittaa joogaa. Paskat!

[Winston]

Alkaa jo tosissaan kyrsiä tämä kaamos . Tulisi edes lunta, niin olisi valoisampaa ja kauniimpaa, mutta taitaa olla turha toivo näinä ankeina ilmastonmuutoksen aikoina . No, pari viikkoa, niin lähdetään taas pikkuhiljaa valoa kohti. Se hyvä puoli tässä pimeydessä tosin on, että saan nukuttua hyvin.

[Winston]

Nyt vituttaa! Heräsin omalla mittapuullanikin vähän turhan aikaisin(Ihan okei olin kyllä nukkunut) ja eikös pankilta ollut tullut tekstiviesti, että korttini on suljettu turvallisuussyistä. Olin, että mitä vittua ja eipä muuta, kuin selvittelemään asiaa pankin 24/7 -turvapalvelun kanssa. Korttini tietoja oli yritetty käyttää tämän vuorokauden puolella jossakin brittiläisessä firmassa. Oli sillä nimikin, mutta en sitä kunnolla rekisteröinyt siinä tilanteessa. Ilmoitin, että tuollaista en todellakaan tunnista omakseni. Viimeksi olen käyttänyt korttiani pari päivää sitten ihan kouvolalaisessa supermarketissa ruokaostosten maksamiseen. No, nyt on kortti sulki ja odotellaan uutta. Siinä nyt kestää se viikko-pari tietenkin.

Onni onnettomuudessa, että tililtäni ei lähtenyt rahaa, nettipankkini toimii ihan normaalisti ja hienoa, että pankki toimi tilanteessa. Käteisen puolesta pärjään kyllä tämän ajan ja onhan mulla mieskin. Ei meillä sentilleen lasketa, että sun rahat ja mun rahat. Kyllä tästä selvitään taas ja on ihmisillä isompiakin ongelmia. En vain kaipaa tuollaisia shokkiherätyksiä. Menen tällaisista hommista aina niin tolaltani, etten osaa hetkeen tarttua mihinkään.

Benzoja ei ole tehnyt mieli tämän vieroittautumiseni aikana yhtään ja eivätpä ne olekaan aine, johon tulisi sellaista psyykkistä himotusta, kuin muihin päihdyttäviin emmeisiin. Nyt iski vähän sellainen fiilis, että voisi vetää vinttinsä pimeäksi ryyneillä, mutta en tietenkään tee sitä. Eihän se mitään auttaisi, ainoastaan vituttaisi jälkeenpäin

[Winston]

Kyllä tässä tuntuu nyt kaikki menevän päin vittuja. Voi olla pienet murheet mulla, mutta henk.koht. tämä tilanne riepoo raskaasti. Olen niin saamarin pettynyt itseeni, että ajoin itseni tähän jamaan, vaikka kuvittelin, että nythän minulla menee paremmin, kuin koskaan.

Joulun aikaan nukuin jo monta yötä oikein hyvin ja vointi oli toki paljon parempi. Ajattelin uuden vuoden aattona, että voihan tässä nyt vähän reippaamman ja pidemmän lenkin heittää. Sauvakävellen tosin, eikä mitään kymmentä kilometriä. No, se kostautui heti. Illalla alkoi se kolmas maailmansota. Vaikka vihaan uuden vuoden pommeja monestakin syystä ja olen sitä mieltä, että yksityishenkilöiltä pitäisi kieltää lailla kaikki ilotulitteiden käsittely ja hallussapito, ei uuden vuoden räiskintä yleensä ole yöuniani häirinnyt. Yleensäkään uniani ei häiritse mikään ulkoa tai naapurista tuleva meteli. Kyllä se on oman pään sisäinen kuhina, joka valvottaa, jos jokin valvottaa. Nyt oli hermosto sen verran kierroksilla, että kyllä häiritsi se pauke niin pirusti. Tuntui kuin lekalla lyötäisiin päähän joka kerta. Siinä iski hirveä paniikki ja epätoivo, että en nuku enää koskaan, en voi liikkua enää koskaan muuten, kuin sohva-jääkaappi-vessa -akselilla, taannun totaaliseen masennukseen ja psykoosiin ja siitä en enää nouse. Tuli itsetuhoisia ajatuksia tai pikemminkin pakkoajatuksia itsetuhoisuudesta, jota en siis halua. Otin Ataraxia, mutta paskat se mitään auttoi siinä tilanteessa. Otin sitten pari kymppi-Pamia, pari nitratsepaamia ja isännältä pari Stellaa(Ihan luvan kanssa tietenkin. En minä ala kenenkään lääkkeitä rottailla ja kaikkein viimeiseksi hänen). Rauhoituin ja sain unenpäästä kiinni noilla, mutta olin toki helvetin pettynyt itseeni ja tuntui, että koko vieroittautuminen valui viemäriin.

Nyt olen nukkunut taas pari yötä hyvin. Ilmeisestikin noilla vanhoilla höyryillä, mikä ei ajatuksena ole kovin mukava. Positiivisena kyllä näen sen, että benzojen vaikutus on lähinnä vastenmielinen akuutin helpotuksen jälkeen.

Uutta yritystä putkeen jälleen ja nyt on unohdettava liikunta ainakin kuukaudeksi. Kovasti se tuppaa kitkuttamaan, mutta ei tästä nyt muuta tietä ole ulos

Edit: En ole ekaa kertaa pappia kyydissä tässä hommassa. Joskus vähän päälle parikymppisenä minulla oli skarpimpi vuosi, kun en esim. käyttänyt alkoholia lainkaan. En muista kumpi oli muna ja kumpi kana, mutta söin hyvin ja jaksoin kuntoilla ihan himooni ja överiksi se sitten meni. Kivaa oli niin kauan, kun sitä kesti ja sitten romahdin korkealta ja kovaa. Psyyke petti tyystin, sitä aloin hoidella päihteilemällä oikein urakalla ja anoreksia meni tosi pahaan malliin. Tätä sitten paranneltiin pöpilässä pitkään ja hartaasti.

Tuo skenaario toki pelottaa, vaikka tällä haavaa se ei tunnu mitenkään todennäköiseltä. Mulla on nykyään paremmat eväät käsitellä hankalia oloja ja jo ikä tekee sen, että moista ei mitenkään jaksaisi. Ajatus itseni päihdyttämisestä tuntuu tällä hetkellä vieraalta ja vastenmieliseltä ja hiton hyvä niin. Mieli ei myöskään ole läheskään niin maassa ja pirstaleina, kuin silloin. Lähinnä nyt vituttaa ja on aika näköalaton fiilis.

[Cariettax]

Minusta tuntuu siltä, että olen neuroepätyypillisenä pilannut ihan kaiken oman itseni takia jokaisessa työ- tai opiskelupaikassa. Olen niin monesti aloittanut alusta sillä ajatuksella että nyt en mokaa tätä enkä anna huonoa kuvaa itsestäni mutta se ei onnistu koskaan. En tiedä mikä voisi tähän tilanteeseen olla ratkaisuna. Tuntuu että kaikki näkevät minut negatiivisessa valossa ja haluavat minusta eroon. Ystäviäni tai läheisiäni lukuun ottamatta. Eilen sattui sinällään harmiton väärinkäsitys työpaikalla ja tuli vääntöä pomon kanssa. Hermostuin kerta kaikkiaan ja puhuin suuni puhtaaksi ja sanoin että jos minut yritetään savustaa ulos eikä minua arvosteta niin voin kyllä kävellä ovesta ulos. Ei kuulemma tarvitse. Olen jo valmistellut keinoa aloittaa taas uudelleen alusta. Miksi niin monet eivät tajua että me nepsyt ei olla tahallaan tällaisia vaan tämä on synnynnäinen ominaisuus? Aina muka olevinaan niin että hyväksytään erilaisuus mut vitut sitä mitään hyväksytä paitsi juhlapuheissa. Pystyn kyllä myöntämään tekemäni virheet selkä suorana ja pyytämään anteeksi tarvittaessa.

[Winston]

Vittu, tästä taas mitään tule . Kolme yötä olen nukkunut pirun huonosti. Juuri kun ehdin olla maailman onnellisin ihminen, kun yöunet olivat jo pitkään tasaisesti hyvät. Atarax-valeriaana -kombolla olen yrittänyt saada unta, mutta se nyt nukuttaa, miten nukuttaa. Toisin sanoen, sammuttaa kyllä valot, mutta vain pariksi-kolmeksi tunniksi ja sekin unenlaatu on aikamoista paskaa.

Puolitin Diapamin ja annos nyt 2,5 mg/vrk. En tosin usko, että tämä benzojen puutteesta johtuu. Muuten ei ole lainkaan vieroitusoireinen olo ja sainhan minä nuo jo kertaalleen nollille varsin kivuttomasti. Toki vähennyksellä osansa voi olla tässä asiassa, mutta ensisijaiseksi syyksi epäilen tätä valon lisääntymistä, joka tyypillisesti pistää kierroksia koneeseen ja vie yöunet. Jokakeväinen ilmiöhän tämä on, enkä ole tästä aiemmin osannut mitenkään stressata. Nyt en vain todellakaan kaipaisi mitään ylikierroksia ja huonosti nukkumista, kun olen tosiaan aika vaiheessa tämän ylikuormituksesta toipumiseni kanssa ja pitäisi joskus saada ne benzotkin oikeasti lopetettua.

[Winston]

Jaaha, meilläpäin putoilevat jo pommit niskaan. No, ei tämä mitään vitutusta tai paniikkia ainakaan meikäläisessä aiheuttanut. Lähinnä oli kivaa, että jotakin äksöniä joskus täälläkin, mutta jos kuitenkin pysyisitte siellä omalla puolellanne .

[Winston]

Uneton yö takana. Olisikin ollut vain uneton, mutta kun oli muutenkin aivan perseestä. Menin aikaisin nukkumaan, nukahdin ihan hyvin ja nukuinkin siinä jonkin ajan X(En todellakaan katso kelloa yöllä), kunnes heräsin siihen, että järkyttävä pissahätä. Ei siinä mitään, kävin kusella, mutta sitten ei enää uni tullutkaan. Siinä pyöriessäni alkoivat rullata päässä nämä kelat, kun kyseenalaistan suunnilleen koko elämäni ja valintani. Pitäisikö sitä vain heittää Kankkulan kaivoon kaikki 22 vuotta tuon isännän kanssa ja lähteä sen übersöpön baarimikon matkaan. En tietenkään oikeasti ajattele noin. Olen oikein tyytyväinen parisuhteeseeni ja elämäni rakkauteen, eikä kiinnosta mitkään kyypparit, vaikka olisivat kuinka söpöjä. Näitä ihme tuskatiloja, joita iskee joskus unettomina öinä ja milloin olen esimerkiksi katkomassa välit lopullisesti lapsuuden perheeseeni, koska ovat “loukanneet minua verisesti”, eli ilmeisesti puhuneet väärällä äänensävyllä tai aivastaneet väärään aikaan . Se vain, että en edes muista, koska näitä viimeksi olisi ollut. Unettomuus tuossa taannoin tosiaan vaivasi, mutta ei siihen noita fiiliksiä ole liittynyt pitkään aikaan.

Siinä kelaillessani ja kattoon sylkiessäni tajusin, että eilen raivosiivotessani unohdin pyyhkiä pölyt kahden taulun päältä. Tuon homman nyt hoitaa parissa sekunnissa(Hoidin jo) ja liekö se kuoleman vakavaa muutenkaan, jos täällä puhki puunatussa lukaalissa joskus on vähän pölyä jossakin nurkassa, mutta siinä tilanteessa se oli selkeä merkki, että nyt aivot hajosivat lopullisesti ..

Jos tämä johtuu vieroitusoireista, kun se diatsepaami vain vähenee ennen kun loppuu, niin helvetin hyvä. Se on ohimenevä ulkoinen muuttuja. Mietin, jos tämä johtuu jostakin naishormonaalisesti hässäkästä. Vitustako minä näistä tiedän, kun olen sotkenut hormonitoimintani jo kauan sitten niin perusteellisesti, että vaihdevuodet olivat mahdollisesti jo kolmekymppisenä, mutta voivathan ne olla tässä normaalissa 46 vuoden iässäkin. No, tuohonkin on saatavissa apua lääkäristä. MUTTA jos tämä ei johdukaan tuollaisista pikkuasioista, vaan tässä on iskemässä depis tai jokin muu normaalia pahempi aivonyrjähdys.

No niin, parempi olo jo, kun nousin ylös sieltä vatvomasta, join kahvit ja pyyhin ne perkeleen pölytkin. Vähän jo naurattaakin, mutta kyllä edelleen myös itkettää.

Edit: Ai niin, huomasin tuossa pyykkejä penkoessani, että olen hukannut yhdet pikkuhousuni. Minä en hukkaile tavaroitani selvinpäin, saati omassa kodissani. Olen yleensä tosi huono hukkaamaan omaisuuttani, vaikka olisin kuinka kaatokännissä tai sekakäyttökuoseissa ollut. Pikkujuttu, joo, mihin lie pudonneet, mistä kohta löytyvät ja kyllä mulla kalsareita riittää, mutta tällainen elämänhallinnan menetys ei vain minulle sovi.

Kiitos, kun sain avautua.

[Winston]

Vittu, kun nyt itkettää, kun menin pikaistuksissani sanomaan aika perkeleen rumasti yhdelle ihmiselle, jota minulla ei ole mitään syytä tai halua loukata. Pyysin jo anteeksi ja asia on puhuttu ja toivottavasti sovittu, mutta kun kyse oli ihan mitättömästä jutusta ja sekin itse asiassa oli lähinnä minun päässäni. Joskus kun vielä oppisi tuota leipäläpeään hillitsemään. On siinä asiassa kyllä huimasta parannusta tapahtunut takavuosiin verrattuna, mutta edelleen välillä lähtee näitä, kun keittää yli, eikä ehdi laskea tuhanteen .

[Winston]

Vittu, kun vituttaa taas jahkailevat ihmiset . Joko mennään ja tehdään tai sitten ei mennä ja tehdä, mutta ei vatuloida ja vatvota loputtomiin. Totta kai ymmärrän, että joskus voi olla tilanne, jossa ei ihan oikeista käytännön syistä voi tehdä päätöstä yhdeltä istumalta, mutta tarkoitan nyt sellaista ihan huvin vuoksi “emmie tiä, jos mie sittenkin, mutta emmie nyt oikein tiä” - soutamista ja huopaamista .

Yksi kaveri on nyt jo reilut pari viikkoa jahkannut lähteekö mukaan yhteen projektiin. Eilen mulla meni hermo siihen vatulointiin ja ilmoitin, että saa huomiseen asti armon aikaa päättää, että kyllä vai ei. Saapi nähdä mitä sanoo, kun tänään ollaan jutuissa.