Nyt tulee kyllä vitutuksen aiheita olan takaa. Mä olen aika varma että ennen eilisen kokemuksia olin mukava nainen.
Eilen kaikki meni vituiksi aamusta lähtien. Lähdin ärrän kautta hirveällä kiireellä töihin ja edellä jonossa oli TAAS joku, joka pisteli mitälie pitkävetoja uusiksi ja pohti, pitäisikö tässä vielä lotota. Aikansa tuumittuaan sai nämä lottojutut kuntoon ja sitten valitsi ikuisuuden ajan ässäarpaa. Ja tietysti pohti vielä sitäkin, ottaisiko nyt vielä hodaria mukaan.
Kun olin saanut ostettua tupakkani, olisin ehtinyt bussiin, ellei kuski olisi päättänyt jättää minua pysäkille. Olin parin metrin päässä bussista. Siinä sitten kulutin 20 minuuttia seuraavaa bussia odotellen laittamalla palautetta kuljettajan vittumaisuudesta ja polttelin hermosauhuja. Onneksi minulla on kuitenkin liukuva työaika mutta oli muutoin todella kiire aikataulu.
Bussiin päästyäni laitoin painavan repun viereeni - valmiina siirtämään sen, mikäli tarve olisi. Joku ulkkisäiti saatuaan vaunut paikoilleen sitten peruuttamalla ja taakseen katsomatta rämähti istumaan suoraan reppuni päälle. Kiskaisin repun äkäisesti äiteen peffan alta. Eväät eivät onneksi liiskaantuneet.
Sitten koko päivän ihmiset tulivat tielle. Joku papparainen pohti noin puoli minuuttia sitä että pitikö se suojatie ylittää vaiko jatkaa matkaa jolloin jouduin ohittamaan hänet melkoisella väistöliikesarjalla. Tänään taasen apteekissa joku nainen pidätteli jonoa reseptitiskillä jankuttamalla farmaseutin kanssa siitä, eikö hän voisi saada jotakin G:llä alkavaa lääkettä vaikka hänelle oli määrätty S:llä alkavaa ja että jaa, eikö hänelle sitten ollutkaan määrätty sitä ja mitäköhän nyt sitten. Sitten joku romanikerjäläinen oli tupakkaa vailla. En antanut. Kotiin tullessa jotkut päättivät pidätellä muutenkin hidasta hissiä lässyttämällä hissin ovea auki pitäen.
Olen siis yleisesti ottaen joviaali ja iloinen ihminen mutta joskus menee vaan kaikki vituiksi.
Nämä Veikkaus-jumittajat ovat kyllä ihan oma lajinsa ärsyttävyydessään. Joskus käyn noutamassa postipaketteja kaupan asiamiespostista, jonka yhteydessä on Veikkauksen toimipiste. Jos on hiljaisempi aika siellä on tietysti töissä vain yksi aspa. Muutaman kerran on käynyt niin, että edelläni on tämän ainoa aspan palveltavana se Veikkaus-tyyppi ja siinähän kestääää, kun se ottaa kaikki mahdolliset lotot ja totot ja pitkävedot ja mitä näitä kaikkia onkaan . Jostakin syystä ei ole mahdollista sanoa kerralla, että otan sitä ja sitä ja sitä, vaan kun on saanut yhdet lappunsa, ilmoittaakin, että “sit mie ottaisin vielä sitä ja sen jälkeen vielä tätä”, kun minä olen jo ehtinyt toivoa, että nyt homma etenee ja pääsen itse asioimaan. Joo, toki se Veikkaus-tyyppi on ollut siinä ennen mua ja harvoin mulla mikään hirveä kiire on, mutta onhan se nyt kauniisti sanottuna turhauttavaa notkua siinä odottamassa, kun itse saisin hoidettua paketin noutoni kymmenessä sekunnissa .
No siis just tuo! Jos mulla on pohdittavaa ostoksissa, pysyttelen taaempana poissa jonosta ja päätän siellä, mitä ostan. Tulee itse joskus ostettua ässä-arpoja mutta päätän nopeasti, mitä arpoja ostan ja valitsen ne muutamassa sekunnissa kansiosta. Ja vaikka ei olisi kiire niin kyllä se ärsyttää kun joku vaan miettii ja tuumaa ja sitten vielä muuttaa mieltään. Saan myös kaupassa usein paniikkikohtauksia ja siitä syystä käytän itsepalvelukassoja mutta on pakko mennä kassajonoon jos ostan tupakkaa.
Eilen joku tyyppi meinasi törmätä muhun kaupassa ja jotain puhisi samalla kun kiirehti kassalle. Osti yhden halvan oluen ja maksoi sitä vähän kerrallaan. Kassatyöntekijä joutui useamman kerran luettelemaan paljonko vielä puuttui. Eikä siinä mitään mutta sain hermoromahduksen muutama päivä sitten ja tuntuu siltä kuin olisin melkein psykoosin rajamailla. Kaupassa käynti sai mut vahvasti dissosioimaan.
Sitten tuli vielä tilanne jossa yksi kaveri (joka ottaa yhteyttä aina vain kun haluaa syöstä omaa monologiaan ilman että saa pilkun väliin) valitti siitä viestissä kun auton kanssa oli joku ongelma. Yleensä on soittanut mutta enää en ole vastannut pitkiin aikoihin. En vain ole jaksanut. Nyt ollaan vain viestitelty mutta sekin loppui hyvin lyhyeen kun musta ei ollutkaan kuuntelevaksi korvaksi.
Mua vituttaa siis tänään itsekkäät “kaverit”. Taitaa olla aika rajata rankasti muiden tarpeet omien ulkopuolelle ja keskittyä vain ja ainoastaan itseensä. Mulla alkoi kaksisuuntaisen pahin masennuskausi vuosikausiin.
Tähän taloon on pesiytynyt hiljan joku ihme hörhöpoppoo. Tämä oli toinen kerta viikon sisään, kun käyvät keskellä yötä rimpauttamassa ovikelloa. Kyse ei ole nyt mistään minun hypnagogisista hallusinaatioistani. Ei niillä meille mitään henkilökohtaista asiaa taida olla. Juoksevat pitkin rappua kaikkien muidenkin ovilla, kun olemme isännän kanssa vahdanneet ovisilmästä tai ovenraosta. Mitään oikeaa hätääkään ei näyttäisi olevan. Ehkä sokeri loppunut kesken leivontapuuhien. Varmaan kyllä ihan hyvä, kun herättivät tällä kertaa, koska näin kammottavaa unta, että Niko Saarinen sotki kämppääni hirveällä vimmalla Teflon Brothersin säestäessä .
Minulla on aikojen saatossa ollut naapurina vaikka mitä juoppoa, narkkaria ja mielenterveystapausta ja koskaan ennen en niistä ole osannut häiriintyä. Jossain niidenkin pitää asua ja kunhan keskittyvät omaan elämäänsä, niin minä keskityn omaani. Tässä onkin paljon varaa arvostella juoppoja, narkkareita ja mielenterveystapauksia , mutta totuus on se, että minua ei ole koskaan huomautettu mistään häiriöstä, pl. yksi heippalappu 25 vuotta sitten, jolloin asuin sen hullun paska eksäni kanssa ja se oli ihan syystä. Edes silloin, kun ihan nuorena ja paljon hurjempana asuin totaalisessa mummotalossa ei tullut koskaan mitään sanomista. Ehkä olivat kaikki kuuroja tai sitten tosiaan kykenin pitämään jonkin sortin kontrollin.
Suhtaudun yleensäkin hyvin hövelisti ääniin ja elämään kerrostalossa. Ei häiritse tippaakaan lapset, koirat tai alakerran ukon ketjutupakointi parvekkeellaan. Kerrostalossa PITÄÄ olla ääntä ja elämää. Muutenhan tässä pelästyisi, että ydinsota tai zombie-rutto on tappanut kaikki muut maailman ihmiset . Olen sitä mieltä, että ne, jotka häiriintyvät normaalista(ja se normaali on hyvin laaja käsite) elämästä kerrostalossa voivat muuttaa metsään ja häiriintyä siellä linnunlaulusta. Tuossa tilanteessa on ehkä viisainta kuurouttaa itsensä.
Tuo yllämainittu alkaa kyllä jo vähän häiritä. Ei ole kivaa, että ovelle tullaan keskellä yötä ja vaikka parit ovikellon soittelut eivät vielä niin vakavaa ole, herää vain ajatuksia meneekö homma pidemmälle. Aletaan käyttäytyä aggressiivisesti, uhkaavasti, jopa ihan väkivaltaisestikin rapussa tai pihamaalla. Tungetaan palavaa materiaalia postiluukusta sisään. Näitä kauhujuttuja joistain sekopäistä saa aina välillä lukea. Tai sitten aiheuttavat tulipalon tai vesivahingon. Niin voi tietysti käydä paremmissakin piireissä ja ilman tuottamuksellisuutta, mutta aina se riski kasvaa, kun hörhöt häsläävät.
Pitää varmaan jutella noiden kivojen naapureiden kanssa asiasta, kunhan tässä törmäillään.
Meilläkin päin pikku-jonnet on käyneet pimpottelemassa ovikelloja ja summereita. Ei nyt ihan hetkeen oo häiriköity, mut on se vittumaista. Etenkin, jos pimpottelevat tai ovisummeria räpläävät öisin.
Siitä olen samaa mieltä, että kerrostaloissa nyt vaan on elämää. Ei muakaan ikinä taida olla naapurit syyttäneet mistään, enkä mä heitä.
Olin niin mukavasti nukahtanut sikeeseen uneen sohvalle. Havahduin siitä klo 23.30 about ja nyt ei uni enää tule. Väsyttää kyllä silti.
^ Meillä ei ollut kyse mistään jonneista tai veeteistä. Kyllä nuo vähintään kolmekymppisiä hörhöjä ovat. Lopettivat jo sen ovikellojen soittelun. En tiedä, saivatko mitä halusivat vai kyllästyivätkö, kun ei tullut vastakaikua. Muuten harrastavat kyllä vähän epämääräistä toimintaa nurkissa. Lähinnä siis istuvat pitkät tovit rapussa lörpöttelemässä joko keskenään tai puhelimeen. Huumehommilta ne jutut kuulostavat, mutta ei tuo minua häiritse, kun muuten ovat siivosti ja käyttäytyvät naapureita kohtaan ihan kohteliaasti. Huvittaa vain, että eikö tuollaiset palaverit kannattaisi pitää mieluummin siellä kämpässä sisällä, eikä kaikkien naapureiden kuullen . No, ehkä pian saadaan äksöniä, kun poliisi on paikalla kollaamassa. Ei häiritse sekään, kunhan eivät keskellä yötä hirveää meteliä pitäisi.
Nyt ei hirveästi vituta mikään. Palelu nyt tietysti vähän, mutta en jaksa siitä rutista, kun ei se sillä parane.
Olipas hauskaa herätä puoli kolmen aikaan aivan JÄRKYTTÄVÄÄN karjumiseen . Ensin siinä unen ja valveen rajamailla tuumasin vain, että jaahas, taas näitä mun hypnagogisia hallusinaatioitani ja käänsin tyynesti kylkeä. Sitten kuului toisen kerran ihan hirveä huuto, mietin, että ei taida olla kyllä nyt mun korvieni välistä lähtöisin. Kuului kolmannen kerran ja totesin, että ei todellakaan ole. Isäntäkin siinä jo heräsi ihmettelemään, että mitä vittua täällä tapahtuu. Pari-kolme kertaa huusi vielä jossakin naapurissa. Ei kuulostanut miltään tyypilliseltä päihdepäiden mölyämiseltä ja rallattelulta, ei tyypilliseltä riitelyltä/tappelulta, ei huutanut mitään ai vittusaatanaa siihen tyyliin, että nyt sattui, vaan aivan mielipuolista karjumista. Seksiäänet saattavat olla yksi vaihtoehto, mutta sitten oli kyllä aika mielenkiintoista seksiä tai minä olen vain estoinen ihminen, heh . Loppui se sitten ja alkoi kuulua jotakin oletettua dialogia, josta ei tietenkään mitään selvää saanut, mutta suht normaalilta kommunikoinnilta sentään vaikutti. Nyt on hiljaista ja ehkä siellä on kaikki okei tai sitten ei.
Sinänsä minua ei haittaa mitä joku kämpässään skitsoaa, kunhan siellä eivät lapset tai eläimet vahingoitu, eikä aiheuta mitään tulipaloa, räjähdystä tmv., josta on jo oikeasti harmia naapureille. Oli vain aikamoinen shokkiherätys, kun tässä on jo muutaman vuoden tottunut siihen, että tämä on tosi rauhallinen talo. Pl. ne yhdet hiljan tähän muuttaneet hörhöt, joista yllä mainitsin, mutta eivät nekään tähän asti ole ihan tuollaista elämää saaneet aikaan. En edes tiedä, kuuluiko tuo sieltä. Vaikea näitä on isossa kerrostalossa paikantaa, jos ei ihan suoraan seinän takaa tai yläpuolelta kuulu.
. Jostakin syystä ei ole mahdollista sanoa kerralla, että otan sitä ja sitä ja sitä, vaan kun on saanut yhdet lappunsa, ilmoittaakin, että “sit mie ottaisin vielä sitä ja sen jälkeen vielä tätä”, kun minä olen jo ehtinyt toivoa, että nyt homma etenee ja pääsen itse asioimaan. Joo, toki se Veikkaus-tyyppi on ollut siinä ennen mua ja harvoin mulla mikään hirveä kiire on, mutta onhan se nyt kauniisti sanottuna turhauttavaa notkua siinä odottamassa, kun itse saisin hoidettua paketin noutoni kymmenessä sekunnissa 
.
.
.
, mutta totuus on se, että minua ei ole koskaan huomautettu mistään häiriöstä, pl. yksi heippalappu 25 vuotta sitten, jolloin asuin sen hullun paska eksäni kanssa ja se oli ihan syystä. Edes silloin, kun ihan nuorena ja paljon hurjempana asuin totaalisessa mummotalossa ei tullut koskaan mitään sanomista. Ehkä olivat kaikki kuuroja tai sitten tosiaan kykenin pitämään jonkin sortin kontrollin.
. Olen sitä mieltä, että ne, jotka häiriintyvät normaalista(ja se normaali on hyvin laaja käsite) elämästä kerrostalossa voivat muuttaa metsään ja häiriintyä siellä linnunlaulusta. Tuossa tilanteessa on ehkä viisainta kuurouttaa itsensä.