Kiistely ja vääntäminen omista listalääkkeistä amatöörisairaanhoitajien/lekureiden kanssa paikallisessa Keskussairaalassa (Samalla odotellen matkaa Yliopistolliseen sairaalaan). Aina näyttää puuttuvan tietyt napit lääkevarastosta (joita pitää itse vaatimalla vaatia ja tarkkailla ettei vedätetä) ja asian korjaamiseen kuluu yleensä puolipäivää.
Insominia, Metyylifenidaattia nyt Kannabiksesta puhumattakaan (jota ei ole lupa täällä käyttää uloskirjoituksen uhalla) ei ole koko puljussa mutta onneksi on omat jemmat mukana.
Cocillanan puutteen vuoksi se vaihdettiin Codesan Comppiin vaikka en voi sietää Efedriiniä Metyylifenidaatin kanssa (ja Etyylimorfiini toimii paljon paremmin kuin tämä Metyylimorfiini) ja mieluusti käytän Kodeiinini jollakin muulla tavalla kuin yskänlääkkeessä. Evätyn Insominin yöhön sain korvattua Opamoxilla+Stellalla+Rivalla+extra Pameilla+Temestalla+Melatoniinilla ja hörpyllä Codesan Comppia.
Keskussairaalan Lääkelista siis:
Diapam, Temesta, Opamox, Stella, Rivatril, Tenox, Imovan, Sirdalud, Tramadol (pitkä ja lyhyt versio), Panacod ja nopea Melatoniini+Metyylifenidaatti/Kahvi/Tee/Suklaa.
Lailliset Bedrocan+Bedica on visusti kielletty sairaalan ylempien sadistien toimesta heidän tiluksillaan ilman päteviä perusteita Toisaalta vois käryttää ihan pokalla ulkoaulan edessä ja käskeä respat kädessä kyttiä painumaan helvetin kuuseen tekeen fiksumpia duuneja sekä tehdä rikosilmoitus potilaan halventamisesta ja ottaa paikallislehteen yhteyttä+valitukset/kantelut esimiehille sekä uhkaus ettei asiat jää tähän :mrgreen:
Huoli eräästä kaverista, jolla pärähti päälle oikein kunnon mania, enkä tarkoita nyt mitään kohellus-sähellys- monta rautaa tulessa-nukun liian vähän-ärsytyskynnys matalalla-keskittymiskyky hukassa - hypomaniasinkoilua, vaan erittäin reipashenkistä ja överiä psykoottista tilaa, kun ollaan ihan pokkana vuokrailemassa yksityislentokonetta maailmanympärimatkaa varten ja lähdössä Belgiaan perustamaan firmaa tyhjästä . Niin, ja tuloina tällä tyypillä on siis kuntoutustuki, sekä satunnaiset pikkupalkat osatyökykyisen suojatyöpätkistä, eikä mitään muuta pääomaa sitten olekaan. Eihän tuo sikäli mun päänsärkyni ole, koska en ole lainojaan taannut, enkä muutenkaan osakkaana näissä bisneksissään(Lue:sekoiluissaan), mutta ikävää silti, kun kyseessä on kuitenkin tosi mukava ihminen, jonka en toivoisi hankkivan itseään korviaan myöten kuseen. Ja mikä menee ylös, tulee myös aina alas ja ainahan se romahdus on sitä pahempi, mitä rankemmin on asiansa onnistunut manioissaan sössimään . Ehkä pitäisi hommata vähemmän pöpejä kavereita …
Sitten huolettaa myös isännän terveydentila, ts. selkävaivansa(Kyseessä siis ihan synnynnäinen valuvika ja sen lisäksi trauma vanhan tapaturman seurauksena) on pahentunut jälleen, vaikka sai itseään jo paaaaljon parempaan kuntoon fysioterapian avulla. Innostui sitten rehkimään vähän liikaa ja vähän turhan epäergonomisesti. Nyt on otettu alustavasti jo leikkauskin puheeksi ja siitä eivät ole kovin innostuneita sen enempää lekurit, kuin isäntä itsekään, koska kyseisessä leikkauksessa on aikamoiset riskinsä. No, minkäs teet, jollei mikään muu enää kerrassaan auta, mutta elätellään nyt vielä toiveita, että vähemmän radikaalit keinot tepsisivät.
Vituttaa sekin, että menin sitten klikkiotsikon halpaan ja luin aivan vitun turhan ja typerän sosiaalipornojutun. En edes jaksa, enkä kehtaa kertoa, mikä se oli. Tämä se olikin ongelmistani suurin :mrgreen: .
Syksy . Huomennahan se virallisesti jo alkaakin ja aamut ovat jo niin pirun pimeitä. Lämmintä sentään on vielä, mutta ei se nyt oikein mieltä lämmitä. Tuntuu, että kesä meni ihan ohi, eikä siitä saanut irti mitään. Oikeasti mulla oli ihan hyvä kesä kaikin puolin, mutta nyt vain tuntuu tuolta. Jokasyksyinen syysmasistelu/-angstausilmiöhän tämä.
Unetkin ovat olleet ihan hirveää settiä pari-kolme yötä . Parempi toki pahinkin painajainen, kuin se, etten näkisi unia lainkaan(Siinä vaiheessa olisi jo syytä tosissaan huolestua mielenterveydestään), mutta olisi se nyt kiva katsella edes vähän vähemmän ahdistavaa materiaalia.
Ei tässä elämässä nyt tällä haavaa mikään hirveällä tavalla pielessä ole ja tämä lievä depistely kuuluu mulla asiaan syksyisin, mutta sittenpä pää alkaa kehittää niitä skenaarioita, mikä kaikki VOI mennä päin helvettiä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja niihin pakkoajatusluuppeihin kun jää jumittamaan, niin se on loputon suo.
Olen sanoisinko oikein vittumaisessa “lääkekierteessä”. Siihen ei tarvita kuin yksi ylilyönti (=syö yli reseptin) tai tk-lekurin tai psykiatrin iterointimoka…
Otin äsken siis viimeisen diapamin, seuraavan satsin saa ulos vasta ensi keskiviikkona. Näin pääsi käymään, kun lyricat loppuivat kesken ja jollain piti paskaa oloansa tasoittaa. No nyt tasoitan tätä diapam pudotusta sitten lyricoilla, ja maanantaina saa panacodit ulos niin nekin jeesavat pari päivää tuohon keskiviikkoon. Torstaina saa myös tenoxit jotka tulevatkin tarpeeseen koska tällä välillä on mennyt liikaa eli yli reseptin sitten taas lyricoita ja niitä panacodeja, jolloin ikävää jomotusta ja viekkareita tasoitellaan noilla bentsoilla.
En tiedä saiko tosta nyt edes selvää… Eniten vituttaa oma selkärangattomuus ja melkein yhtä paljon tk-lekuri, joka meni omin päin vähentelemään annoksiani eli tuli täysin puskista. Siksi tämä kierre. Vielä kerkeisi järjestelemään ja laskemaan näitä dosettiin ja välttämään katastrofin … Toivottavasti en siirtele liian pitkään huomiseen (ei oo eka kerta kun tästä ongelmasta avaudun… lääkkeille on siis oikea tarve, mutta myös elimistö tottunut enkä laita pahakseni mahdollisista euforisista sivuvaikutuksista . )
Itselläni on iteroitu Diapam-resepti mutta olen aina ylittänyt annoksia ja ollut pahimmillaan ilman pari viikkoa. Voisin sanoa etten ole enään fyysisesti riippuvainen, olen jo kärsinyt ne tuskat. Mutta silti on aina sellainen tunne että jotain puuttuu elimistöstä, ei varsinaisia viekkareita mutta jotenkin tyhjä olo mikä varmasti kestää koko elämän. Niin se kai on usein pitkän käytön jälkeen.
Viestistäsi huomaa että olet vielä nuori sälli, mutta tämä pilleri-kavalkaadi tulee loppumaan ehkä noin kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Usko Matilda-Tätiä. Joka tapauksessa tsemppiä ja hyvää varhais syksyä sinulle.
Jos sulla ovat nyt menneet sukset ristiin jonkun yhden ja tietyn lekurin kanssa, niin kannattaa mennä toiselle lääkärille ja pistää sen kanssa lääkitysasiat kuntoon. Yksityistä suosittelen. Ei sillä, että se yksityinen lääkäri olisi takuulla autuaaksi tekevä pilleriautomaatti, mutta yksityisillä on yleensä huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja perehtyä potilaan tilanteeseen ja täten vankemmat perusteet määrätä lääkkeitä, kuin TK:n liukuhihnalääkäreillä. Jos sulla nyt parhaillaan pyörivät reseptit yhdeltä taholta, niin sitten toinen lääkäri ei tietenkään voi auttaa, koska eipä noita päällekkäisiä PKV-respoja enää nykyään oikein saa keploteltua.
Sitten jos/kun olet saanut lääkityshomman hoidettua kuntoon ja päässyt tuosta akuutista lääkepaniikista ja tänään reflat tästä ja huomenna tuosta -kierteestä, voit paremmassa rauhassa miettiä, mitä tehdä sille, että lääkkeiden napsiminen ei karkaisi lapasesta. Eipä avokätisimmästäkään lääkäristä lopulta ole iloa, mikäli lääkkeiden käyttö on sen tyylistä, että mikään ei riitä ja vain taivas on rajana.
Noista iterointimokista: Jos kyseessä on oikeasti puhdas moka, ts. lääkäri on kiireessä ja huolimattomuuttaan vahingossa näpytellyt väärin, niin nuohan selviävät ihan sillä, että ottaa yhteyttä kyseiseen tohtoriin ja pyytää tätä korjaamaan virheen. Ei sen vuoksi tarvitse kärvistellä ja kitkutella ja odotella, josko seuraava respa olisi kirjoitettu oikein.
Mä olen ehkä viimeinen ihminen saarnaamaan kenenkään alkoholin käytöstä, mutta ne valkkarilasilliset kannattaisi tuossa tilanteessa jättää väliin. Alkoholi on refloissa vähän, kuin pissaisi housuun pakkasella; hetken se lämmittää ja kohta on entistä kurjempi olo. Vaikket siellä kaksin käsin kaataisikaan ja hankkisi itsellesi mitään ammattilaisdarraa, niin jo ne parikin lasillista sotkevat tuossa hommassa pakkaa ihan tarpeeksi tehokkaasti.
Edit: Itselläni vittumaista tänään: Ei tarvinnut viime yönä katsella painajaisia, kun taisin nukkua ehkä jopa pari tuntia ja sekin vähä pirun huonolaatuista unta. Sitten pyörinkin hereillä ja siinä oli “mukavasti” aikaa miettiä kaikkia todellisia ja keksittyjä huolia. Nyt on sitten vielä synkempi mieli, kuin eilen .
Tää on puhdas yhdistelmä lääkäreiden mokia, ja omia. Eli Tenox on ollut jo vuosia 1-2 tabl / illassa. Uusi lääkäri määräsi reseptin ja iteroi sen käytölle 1 tbl / ilta. Edellinen psykiatri sai neronleimauksen pudottaa diapamit 25 mg / vrk → 10 mg / vrk. Tästä siis vain “ilmoitti” vastaanotolla; minun mielipiteellä tähän pudotustahtiin ei ollut mitään väliä (mainittakoon, että sekä tk-.että psyk.poli puolella on juuri tapahtunut sukupolvenvaihdos; vanhat parrat jäivät ikävä kyllä eläkkeelle ja nyt itseäni nuoremmat intona muuttelevat reseptejä). Myös Panacod laskettiin (ei edes ilmoitettu 6 tabl pv → 3 tabl pv). Lyrican annostus pysynyt samana, mutta uusimisessa tapahtui oikea iterointinoka, jonka tuurava tk-lääkäri onneksi korjasi. Myös Tenox “palautettiin” 1-2 tabl/ilta, mutta totta Mooses kerkesi menemään pasmat sekaisin! Nämä kun eivät ihan päivässä korjaantuneet. Tk:ssa uusi omalääkärini on todella tiukka kaikesta ja siis häärii näitä muutoksia, joita sitten tuurava (omalekuri ei ole perjantaisin paikalla) korjailee tarvittaessa. Jos saisin vaihdon tk:n sisällä tähän toiseen lääkäriin, niin oisin ihan tyytyväinen. Yksityiseen vaihtaminen totaalisesti olisi niin iso muutos, lähinnä taloudellisesti, niin sitä täytyy miettiä tarkkaan.
Olen oppinut kantapään kautta pillereiden “rouhimisen” huonot puolet (= meno liian sekavaa ja reflat tulevat perässä) niin sitä en “tahalteen” juurikaan enää uskalla tehdä. Nyt on dosetti esillä ja jaan nykyiset ja tulevat lääkkeet fiksusti uusien määräyksien mukaan ja katsotaan mitä tulee. Lyhyesti on siis hermovaurio oikeassa kädessä ja vakava masennus ja bipo todettu aikapäiviä sitten.
Joo viiniä meni koko pullo. Eihän siitä entiselle hc-juopolle oikeita tärinöitä tule mutta lievä vittumainen päänsärky. Ja ei ole buranaa tms.ja en harrasta enää tasoittelua (vuosi jo mennyt ilman hc-kännejä ja olen pitänyt “uudesta elämästäni” näin ) Edit: toi päänsärky on vittumaista tänään, vaikkakin itseaiheutettu, niin ei paranisi valittaa
Hei Korg, mun serkkuni sairastaa myöskin vakavaa Bipo ykköstä ja on ollut psykiatrisessa hoitolaitoksessa monta kuukautta putkeen. Tapasin hänet eilen kesämökin puutarhatöiden yhteydessä mutta hän ei vastaa kun häntä puhutellaan hän on jotenkin mennyt aivan hiljaiseki ja vaipunut omaan maailmaan.
Kysymykseni on: Onko tämä tyypillistä Bipo käyttäytymistä?
Hei Korppi. Yleensä syrjään vetäytyminen, puhumattomuus ja omaan maailmaan vetäytyminen viittaa enemmän paranoidiseen-skitsofreniaan. Se on suomalaisten kansantauti, et usko kuinka monta ihmistä sairastaa sitä salassa.
Kiitos asiallisesta vastauksesta Niina, mutta minun sekkuni diagnoosi on Bipo-ykkönen ei skitsofrenia, tokihan molempi “vaiva” luokitellaan viralliseksi mielisairaudeksi ja usein myös lääkitys on sama “leptihoito” etenkin jos kelakortissa on merkintä 112.
En tajua edes, että miksi vastaan tähän mitään, mutta… Korppi: en sairasta bipo I:stä, enkä ole perehtynyt ko.taudinkuvaan varmaan enempää kuin muutkaan palstailijat täällä, mutta mutta… Bipoon kuuluu nousu- ja laskukaudet, ja ihan perinteiseen masennukseenkin sairastuneet ihmiset voivat vetäytyä omiin oloihinsa. Eli “normaalia” tavallaan on. Kuka tahansa tätä lukeekin niin suosittelisin yhteydenpitoa ilman painostusta, ja kyläilyä esim.kahvittelun merkeissä ilman neuvo- tai kysymystulvaa. Ihan vain mitä kuuluu ja tiedäthän että olen tukenasi - ovat (mielestäni) hyviä lausahduksia. Ja näin voi tarkkailla myös ettei läheinen vaivu liian syvään masennukseen tai itsetuhoiseen käytökseen.
Vituttaa myös levoton olo; tulin reissulta tänään kotiin, ja kämppä kuin pommin jäljiltä. Energiaa siivoukseen (todellinen kuume on tähän vielä hyvä “tekosyy” ) ei löydy eikä leffaankaan tms. jaksa keskittyä.
Ja miksi palstalla on niin hiljaista? Olen tietty uusi täällä, mutta lukenut plinkkiä varmaan 10 vuoden ajan enkä ennen ole tällaista hiljaisuutta havainnut . Tai siis tuntuu siltä. Vituttaa tämä ilmiö kun juuri sain aikaseksi rekattua itseni (aikanaan siinä meni joku pieleen; muistaakseni ongelmia meiliosoitteessa tai miettimäni nimimerkki oli jo käytössö tms., enkä jaksanut perehtyä tähän ongelmaan). Juuri siis kun on kotona ns.seuraa vailla, ja ihan yleisellä tasollakin valmis käsittelemään ongelmiaan ja jakamaan ajatuksia. Huom.! tämä ei pahalla ketään kohtaan! Ja sana harmittaa taitaa sopia paremmin, kuin vituttaa.
Edit: oma levoton olo on juuri nyt vitutus numero 1, ja vituttaa hyvänä kakkosena että toistelen asiaa…
Eikös toiselle lääkärille vaihtamisen pitäisi onnistua ihan sillä, että seuraavan kerran aikaa varatessasi ilmoitat, että en halua sille ja sille lääkärille. Onko sille ja sille lääkärille aikoja milloin? Ihmisillä kun voi olla syitä A:sta Ö:hön, miksi homma ei toimi jonkun tietyn lekurin kanssa, eikä ketään voi silloin pakottaa juuri tällä lekurilla asioimaan, jos ja kun siellä TK:ssa kuitenkin valinnan varaa riittää. Sitten jos joku valittaa jokaisesta lääkäristä ja asiasta ja mikään ei koskaan kelpaa, asia voikin olla vähän eri, mutta kyllä lääkärin vaihto kertaalleen on ihan oikeutettua ja perusteltua. Näin siis periaatteessa. Käytännössä en tiedä, miten missäkin TK:ssa asiaan suhtaudutaan.
Joo, hiljaista on, paitsi mitä tuo yksi trolli kyllä melskaa ja näemmä jo useammalla nickillä samaan aikaan . Sille ei kannata vastailla, vaikka kuinka juttukaverin tarpeessa olisi. Ei johda mihinkään “keskustelu” hänen kanssaan, se on nähty jo monet kerrat . Aiemmin Heliolle taisin tuumata, että ehkä Päihdelinkin Sauna ei vain ole tällä haavaa muodikas ja suuremmalle yleisölle riittävän tarpeellinen foorumi.
Itselläni ei tänään raportoitavan arvoisia vitutuksen aiheita.
Toisaalta vois käryttää ihan pokalla ulkoaulan edessä ja käskeä respat kädessä kyttiä painumaan helvetin kuuseen tekeen fiksumpia duuneja sekä tehdä rikosilmoitus potilaan halventamisesta ja ottaa paikallislehteen yhteyttä+valitukset/kantelut esimiehille sekä uhkaus ettei asiat jää tähän :mrgreen:
. Niin, ja tuloina tällä tyypillä on siis kuntoutustuki, sekä satunnaiset pikkupalkat osatyökykyisen suojatyöpätkistä, eikä mitään muuta pääomaa sitten olekaan. Eihän tuo sikäli mun päänsärkyni ole, koska en ole lainojaan taannut, enkä muutenkaan osakkaana näissä bisneksissään(Lue:sekoiluissaan), mutta ikävää silti, kun kyseessä on kuitenkin tosi mukava ihminen, jonka en toivoisi hankkivan itseään korviaan myöten kuseen. Ja mikä menee ylös, tulee myös aina alas ja ainahan se romahdus on sitä pahempi, mitä rankemmin on asiansa onnistunut manioissaan sössimään 
. Ehkä pitäisi hommata vähemmän pöpejä kavereita 
…
.
. Huomennahan se virallisesti jo alkaakin ja aamut ovat jo niin pirun pimeitä. Lämmintä sentään on vielä, mutta ei se nyt oikein mieltä lämmitä. Tuntuu, että kesä meni ihan ohi, eikä siitä saanut irti mitään. Oikeasti mulla oli ihan hyvä kesä kaikin puolin, mutta 
. Parempi toki pahinkin painajainen, kuin se, etten näkisi unia lainkaan(Siinä vaiheessa olisi jo syytä tosissaan huolestua mielenterveydestään), mutta olisi se nyt kiva katsella edes 
. )
vaikka tuntuu että joku trollailu kyseessä 
.
(mainittakoon, että sekä tk-.että psyk.poli puolella on juuri tapahtunut sukupolvenvaihdos; vanhat parrat jäivät ikävä kyllä eläkkeelle ja nyt itseäni nuoremmat intona muuttelevat reseptejä). Myös Panacod laskettiin (ei edes ilmoitettu 6 tabl pv → 3 tabl pv). Lyrican annostus pysynyt samana, mutta uusimisessa tapahtui oikea iterointinoka, jonka tuurava tk-lääkäri onneksi korjasi. Myös Tenox “palautettiin” 1-2 tabl/ilta, mutta totta Mooses kerkesi menemään pasmat sekaisin! Nämä kun eivät ihan päivässä korjaantuneet. Tk:ssa uusi omalääkärini on todella tiukka kaikesta ja siis häärii näitä muutoksia, joita sitten tuurava (omalekuri ei ole perjantaisin paikalla) korjailee tarvittaessa. Jos saisin vaihdon tk:n sisällä tähän toiseen lääkäriin, niin oisin ihan tyytyväinen. Yksityiseen vaihtaminen totaalisesti olisi niin iso muutos, lähinnä taloudellisesti, niin sitä täytyy miettiä tarkkaan.
) Edit: toi päänsärky on vittumaista tänään, vaikkakin itseaiheutettu, niin ei paranisi valittaa 
) ei löydy eikä leffaankaan tms. jaksa keskittyä.
Ja sana harmittaa taitaa sopia paremmin, kuin vituttaa.