Suuhygienistinpiinapenkki. Lähdetään eteneen kukalla kaikilla tyyleillä, tramalilla, panacodilla, diapamilla+dormicumilla isolla annoksella ja arcoxialla+indalginilla/zoltilla.
Hirviä painostaminen…
Raivostuttaa, uuvuttaa, itkettää, kiukuttaa…
…ja samalla ymmärrän. Ehkä ei pitäisi.
Mestari yleislääkäri väitää seuraavaa:
-Uraatti tavoite tasolla
-Ferritiini laskenut hyvin
-Transferritiinisaturaatio ja raudan määrä alakanttinen- rauta aineenvaihdunnassa on häiriö
-Homokysteiini laskenut upeasti
-Mahdollinen lievä Dio-ongelma edelleen eli T4V riittävä, mutta T3V edelleen alle tavoitetason ja hieman laskenut
-TSH looginen
Korkeahkon ferritiinin ja mielialaoireiden vuoksi voi olla hyvä tarkastaa vielä kupariaineenvaihduntaa (Kerulo, S-Cu)
Voi kokeilla varovasti rautalisän. Lisäksi poissulkisin Hepy-infektion. Ravintolisäannoksia voi asteittain keventää. Vointi parempi seurataan myös kilpparitasapainoa.
Oikeestaan kaikki, paitsi siskon pojan kanssa oleminen ja maalaus.
No se maalauskin jo vitutti jossain vaiheessa.
Onneks saa tehdä omaan tahtiin, ja sillon oon siis selvinpäin.
Maalailen tässä kotosalla, niin ei tarvii ajella mihinkään.
Aamuraivarit o pers**stä. Tuntuu, että päätä polttelee. Voikohan se räjähtää… 
.
Refloja net “vain” 
ovat.
Selitä sitä sitte polliisisetälle, jos naapuri täydellisesti kyllästyy, eikä enää soittelekaan ovikelloa, vaan suoraan hätäkeskukseen. V*ttu. On tapahtunut.
Sitäpaitten muut pitää saatananmoista meteliä mihin kellonaikaan tahansa, vaan mul ei ole kauhiast mahista enää sanoo mitään mihinkään 
.
Vttu ku vtuttaa. Onneks pahimmat meni pois, kun otin koko päiväannoksen kerralla, jippaijee.
(Ehkä pitäis irtisanoa sopimukset ja hoidot ja lähtä ettimään niitä yksityisiä, joilta täältä lukemani saa reseptejä.)
Lohtua kauneudesta, surusta. Ehkä jälkimmäinen outoa, mutta v*tutus muuttuu joksikin muuksi…surukin on parempi. Tosin tuo esitys menee kyl…huh huh…
youtube.com/watch?v=YqVRcFQagtI
Vituttelee jotenkin erityisen matala mieliala. Olen tässä selaillut puhelimella sivustoja ympyrää, vaikka ei ne niin nopeasti päivity ja mihinkään ei oikeen pysty keskittymään, että tulis kuuloon vaikka jonkun sarjan katselu.
Lisäksi eilen kävin vaa’alla, tiedän, huono idea. Siitä lähti taas semmoiset pakkoajatukset syömishäiriön kanssa, ettei tosikaan. Painan nyt sen mun elimistöni maksimin ja syytän siitä leptejä. Järjellä mä tiedän, että se on todella hyvä juttu terveyden kannalta painaa tuon verran ja olen luonnollisessakin painossani BMI:llä alipainoinen. Mutta pää sanoo toista, pitäis taas painaa lähes se -10kg kuten kesällä. Vaikka olin vitun karsean näköinen niissä kuvissa, jotka kesällä on räpsäisty. Enkä jaksanut hädintuskin edes pistää jalkaa toiseen eteen silloin. Enhän mä järjellä sellaista tahdo. Miksei tässä touhussa taas oo mitään tolkkua? Huoh.
Tänään sitten en syönyt kuin nuudeleita ja soijajugurttia ja palan yrttipatonkia. Ja tietenkin vitusti kahvia viemään nälkää pois. Joo, huonot syömisetkin vetää mielialan varsin matalaksi, tiedetään, tiedetään, mutta…
Jotenkin ensimmäistä kertaa mä sen voin myöntää. Mulla on anoreksia. Ei määrittämätön syömishäiriö, kuten olen lääkäreitä kusettanut, koska se tuntuu vähemmän nololta diagnoosilta.
Nnaana, mä vastaan vaan tohon että yritä jaksaa. Kuulostaa vitun tyhmältä, mut en osaa sanoo oikein muuta.
Mulla on niin paljon mua nuorempia kavereita jotka kamppailee ton asian kanssa. Tsemppiä hani.
Kiitos sulle kaukanapoissa. <3 Aina tulee hyvä mieli, et joku kommentoi edes jotain, eli et sä tyhmältä kuulosta. Päinvastoin! Koitan jaksaa vielä.
Joo Nnaana jaksetaan vielä. Eihän tää helppoo oo, mut jos tästä joskus selviäis.
Tai ainakin sinä. Mä en oo omastani kovinkaan varma.
Kun päätin jo sen päivän aikoja sitten, tiedät mistä puhun.
Ei tää kyllä tähän ketjuun liity, mut laitetaan nyt.
En voi siitä kertoo enempää, mut ehkä voi päätellä aikasemmista viesteistä.
Ja videoista.
Kuka sanookaan mitään vittuilua tähän, niin te ette tiedä mun elämästä mitään.
Jos kuulostaa sekopäiseltä, niin ehkä nyt oon, mut ei mitään nuoruuden angstia.
Kunhan kirjotin tänne vaan.
Atarax vituttaa. Se on sellainen vitutuslääke 
. Ei hyvä lääke vitutukseen, mutta ehkä paras aiheuttamaan sitä. Parina iltana tässä olen napannut 25 mg, kun pakkanen kuivattaa ihoa, jonka seurauksena luonnollisestikin kutisen, eikä hirveästi auta, vaikka tässä kuinka läträä apteekin perkeleen kuivalle iholle tarkoitettujen perusrasvojen kanssa. Toki ilman niitä tilanne olisi täysin kestämätön. Kutinaan auttaa mainiosti, ei tarvitse raapia itseään ja tuskailla hereillä sen vuoksi, mutta sen kyllä sitten tietää, että seuraavana aamuna kiristää pinnaa niin helkkaristi. Tänään aamu on itseasiassa(toistaiseksi…) oikein hyvä eiliseen verrattuna. Eilen vitutti ja kiukutti kaikki aivan armottomasti. Yritin siinä hengitellä syvään ja rauhoitella itseäni, että se johtuu vain Ataraxista(Erotan kyllä tuon Atarax-kiukun kaikista muista mahdollisista vitutuksista ja päähäröistä). Vasta iltapäivän puolella alkoi helpottaa ja sitten olikin elämä miltei juhlaa, kun kontrasti oli niin iso 
. Tuli siinä isännälle ja yhdelle toisellekin ihmiselle äkäiltyä ja sanottua rumasti. Pyysin kyllä heti anteeksi ja sanoin, että nyt menee sitten ihan oikeasti lääkityksen piikkiin 
:mrgreen: .
Jahas, kyllä sieltä anoreksia-dg:tä paukkui. Hämmentävä tauti edelleen, koska olen aina ollut pieni. En koe kehonkuvaani mitenkään vääristyneenä. Tiedän, että olen pieni, mutta nyt +/- 10kg kesästä vaan ahdistaa, vaikka tiedän olevani edelleen pieni.
Sitä on tottunut, että anoreksia on sairaus, jossa kehonkuvakin häiriintyy ihan kokonaan. Mutta etkös Winston ole myös sanonut olevasi ja tiedostavasi olevasi pieni? 
Ja ettet siitä suoraan haaveile, että olisit tyyliä luuranko, kuten en minäkään? Paljon paremman näköinenhän olen varmaan ulkopuolisten silmiin nyt. Mutta se koko dg on joskus ysärillä jäänyt mieleen sellaisena, että ihannoidaan nimenomaan vaan sitä laihuutta ja että kyse on vaan ulkonäöstä, eikä häiriintyneistä ajattelumalleista. Monimutkainen dg.
^ Jep. Kuten olen sanonut, mulla on syömishäiriö ja se meinaa sitä, että syömiseni on täysin häiriintynyttä settiä kaikkine säätöineen, vääntöineen ja rituaaleineen. Vaikealaatuiseksi pakko-oireiluksi ja jonkinlaiseksi äärimmäiseksi ahdistuksen hallintakeinoksi mä tuon homman luokittelen. Laihuus tulee toki siinä sivutuotteena ja on sikäli mulle hyvin merkityksellistä, että siitä tiedän syömissekoiluideni menneen “oikein”, mutta varsin toissijaista se silti on, enkä mä sitä kauniina pidä. Yhtälailla syömishäiriöni voisi olla sitä laatua, että lihoisin armottomasti ja silloinkin se lihavuus olisi merkityksellinen juttu juuri tuossa, että olen syönyt, kuten pääni käskee, eli kaikki hyvin. Tämä nyt sattuu mulla vain menemään näin päin.
Näössäni ei ole mitään vikaa, enkä ole hallusinogeenejäkään nappaillut aikoihin, joten tietenkään en näe peilistä mitään sotanorsua, jos sitä keskitysleiriluurankona katselen :mrgreen: . Kehonkuvahäiriöt ovat mielestäni ihan eri asia, jos toki kehonkuvahäiriö ja syömishäiriö monesti käsikädessä kulkevatkin ja muna-kana -kysymyksiä voi aina pyöritellä.
En mä muutenkaan sovi siihen vitun tyypillinen anorektikko -malliin, eli kiltti, hiljainen miellyttäjä- ja suorittajaluonne(No, suorittaja kyllä voin olla kovastikin sille päälle sattuessani, mutta muuten), vaan olen ihan kaikkea muuta. Mulla ei myöskään ole mitään ulkonäköpaineita tai kummempia itsetunto-ongelmia(Nuorempana noita toki oli, mutta se kuulunee suurella osalla ihan ikään ilman, että on tietoakaan mistään häiriöistä). Ymmärrän sen, että taviksilla on omat käsityksensä anoreksiasta, mutta se jaksaa kummastuttaa, että jopa syömishäiriöihin erikoistuneet ammattilaiset jaksavat roikkua noissa aivan vinksahtaneissa käsityksissään ko. häiriöstä. Siis juuri näissä, että se on sellaisten ja sellaisten nuorten tyttöjen sairaus ja sidoksissa ulkonäkökriiseihin ja blaablaablaa 
. Anoreksiaa on ollut kautta aikain, jo paljon ennen, kuin laihuus oli muodissa ja myös miespuolisia anorektikoita on, enkä usko ensinkään, että suhdeluku sukupuolten välillä menee 90% naisille ja 10% miehille, kuten monesti väitetään.
Kiitos, selvensi hieman näitä sekavia ajatuksia. Mulla on aina sellainen olo, että keksin kaiken päästäni. (Ihan niin kuin kaikki muutkin dg:t ) Enkä “ansaitsisi” niiden verukkeella olla sairaslomalla, puhumattakaan nyt eläkkeestä.
Noin se pitkälti mullakin menee, että pään sisällä on ne tietyt mallit, joiden mukaan pitää syödä. Ulkomailla olen jo ajat sitten tehnyt päätöksen, että voin syödä miten sattuu. Nyt vaan ahdistaa se, että luulen, että Abilifyn takia se paino ei laskekaan enää niin nopeasti. Olin tottunut siihen, että se lähtee nopeasti taas kotona laskuun. (Mutta sekin vitun lepti lähtee kohta kohti helvettiä )
Itseasiassa tarkemmin asiaa kun pohdin, niin en mä kesällä tajunnut peilistä katsoessa olevani keskitysleirivanki. Vasta jälkeenpäin sen on tajunnut kuvista. Tosin psykoosi nyt varmaan vääristää tai sitten en ole jaksanut välittää, en muista edes kunnolla. Nyt ei psykoosia ole (toistaiseksi, koputan puuta), ja uskoakseni näen ihan oikein. :mrgreen:
Ehkä sitten oli onni, että kohdalle sattui lääkäri, joka ymmärsi, että ei ole kyseessä vaan ulkonäkökriisit ja kiltti tyttö-syndrooma.
^ Paljonhan anoreksiasta/yleensä syömishäiriöistä viljellään varsin käsittämätöntä puppua ihan ammattilaisten toimesta. Ihan vain yhtenä esimerkkinä se, että anorektikko eristäytyy ylhäiseen yksinäisyyteensä, jotta voi käyttää kaiken aikansa laihdutteluun muiden häiritsemättä. En minä ainakaan mihinkään eristäydy anoreksian vuoksi. Tapaan kavereita hyvin mielelläni ja tykkään liikkua ihmisten parissa. Okei, en syö julkisesti, ts. niin, että sen näkee joku muu, kuin erittäin harvat ja valitut, mutta eipä lounastreffeistä kieltäytyminen mun sosiaalista elämääni tuhoa . Toki tuo eristäytyminen varmaan joihinkin anorektikoihin pätee, ainakin silloin, kun oireilu on pahimmillaan, mutta mä en todellakaan ole ainut “vääränlainen” anorektikko tässä maailmassa.
Sitten se, että BMI on jotenkin olennaisesti sidoksissa siihen, onko anorektikko vai ei. Ikään kuin se olisi puhtaasti somaattinen sairaus, jossa paino vain lähtee ihan itsekseen laskuun heti, jos pari lautasmallin mukaista ateriaa sattuu unohtumaan tai vaihtoehtoisesti kyseessä on jokin syyntakeeton tila, jossa ihminen ei vain silkkaa pöhköyttään tajua sellaista yksinkertaista syy-seuraus -suhdetta, että jollei syö, nääntyy nälkään :mrgreen: . Aikoinaan kun jouduin pöpilään nimenomaan sen vuoksi, että olin laihdutellut aika vitusti liikaa, kirjaimellisesti söin itseni ulos sieltä. Kun paino nousi ja katsoivat, että syöhän se, niin homma kunnossa ja päästivät ulos. Ihan hyvä vain, että päästivät, en mä sillä, mutta ei se korvien välissä oleva homma mihinkään korjaudu painonnousun ja ruoan mättämisen myötä. Toki mä ymmärrän, että johonkin ne rajat ja diagnoosin kriteerit on vedettävä, koska muuten tässä paiskattaisiin diagnoosilla jokaista, joka on joskus miettinyt, että pitäisi vähän laihduttaa tai muuten hämmästellyt syömisiään.
Niin, ja yleensäkään ei kannata liikaa miettiä sitä, että sain sellaisen ja sellaisen diagnoosin, puhumattakaan, että pitäisi alkaa elää sen mukaan, kun kerran lääkäri sanoi, että mulla on se ja se. Ihmiset ovat yksilöitä, olipa kyse sitten syömishäiriöstä, skitsofreniasta tai kampurajalasta. Oireet ja niiden kokeminen ovat ihan subjektiivista settiä ja lisäksi ihminen on kokolailla muutakin, kuin diagnoosinsa, paitsi sitten, jos ottaa sen asenteen, että sairaus on koko elämän sisältö .
Kun koitan rentouttaa kireitä hermojani tuolla pilkkijäillä kaikessa rauhassa, ainankin haluaisin olla tasan itsekseen, niin eiköhän joka toinen minuutti tule jokin kansalaispoliisi kyselemään kuinka kala syö ja yleensäkin ikäänkuin opettamaan miuta harrasteessani ja miten miun tulisi toimia. Ai saatana tuo osaa vituttaa ja aloinkin päivän viimeisille uteliaille puhumaan vierasta kieltä kertomalla etten ymmärrä. Ensi viikonlopuksi rakennan kyltin josta on helppo tulkita, että tulin tänne rauhoittumaan, enkä suinkaan sopertelemaan säistä. No hyväähän ne mummut ja papat tarkoittivat toki, mutta miulle jää on mesta jossa rauhoitutaan. Toki keväällä veellään semmosia viiden promikan jurrejakin, mutta se onkin asia jo erikseen ja muutenkin koitan nyt pysyä ilman viunan perkelettä pidemmän tovin.
Joo ton mä ymmärrän, sillä käsittääkseni lajiin kuuluu se havukka-ahomainen oleilu, ah ah…
mut suahan on siunattu ja oot oppinut itäistä murretta, joten mitäpä jos joka kerta vaan huastalet niille venäjjää
^ Joo se on juurikin niin, että se on semmoista Havakka-ahomaista filosofointia pilkkijakkaran päällä, eikä siinä jaksaisi kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä, vaikka takuulla uteliaat vaan hyvää tarkoittavatkin. Joskus kyllä ammoin kama-viina ja ties missäpäissäni sainkin kammottavia skitsoja uteliaille kansalaispoliiseille. Jälkikäteen suorastaan hävettää kuinka sekaisin sitä onkaan voinut ihminen olla, noh meni jo 
Tänään en suinkaan saanut mitään lapsellisia raivareita vaan juurikin muutaman virkkeen panin Venäjäksi. Erittäin tehokas keino torjua uteliaat kanssaeläjät, koska tunnetustihan Venäläiset ei täällä niin hirveän kovassa huudossa ole. Ennen vitutti aina ja kokoajan. Nykyään vituttaa vaan harvakseltaan.
Ihan saatanallinen päänsärkyhän se tässä kalvaa. Alkaako se perkele puskemaan peräti migreeniä. En olekaan hetkeen migreenisätkyä saanut. Eipä paljon Panadol päänsärkyyn jeesinyt, joo ja menikin sekikseksi, kun maistoin vielä oikein kylkeen buranan. Otettava fillaria alle koulureppu selkään ja lähettävä raittiiseen ilmaan kadottamaan särkyänsä. Sitäpaitsi luulen, että tämä perkeleen interzätti alkaa aiheuttamaan näitä päänsärkyjä. Selkähän onkin jo entuudestaan täysin klesana. Jotenkin tuntuu, että tulee maksettua vähän turhaa tuosta yksityisen sektorin fysioterapiasta, kun ne opit ei tässä kaalissa vaan kestä Vaan pitäähän se setti loppuun käydä kun semmoisen sarjan hoitokertoja ostin kertamaksulla. Kyllä kivunalainen ihminen kaikkensa mielellään kokeilee, että kipu helpoittaisi.
^ Täällä podetaan myös migreeniä. Onko sulla, Lavuska ihan migreenilääkkeitä koskaan määrätty? Ovat tehokkaampia kuin perus Buranat ja Panadolit, joilla harvoin migreenisärky edes lähtee.
Jooh, eli vittumaista täälläkin on migreeni. Eipä auttanut kahvi ja Sirdalud, niin pakko se on yks Maxalt “tuhlata.”
^ Miulla oli aikanaan semmoinen kun Maxalt Rapitab migreeniin, joka tosiaankin auttoi paremman, kun mikään burana panadol, panacod yms, koska maxalthan on ihan täsmälääke migreeniin. Miulla kyllä helpotti ulkoilu tuota pahinta kuulan jomotusta eikä se äitynyt onneksi migreeniksi asti. Nuorempana miulla oli usein kohtauksia jotka ei todellakaan herkkua olleet. Auttoko siellä suunnalla Maxalt ? Jos siis semmoisen maistoit ja toivottavasti et vaan joutuisi migreenistä kärsimään, tai ylipäätään yhtään mistään