Valon määrä vituttaa. Sitä muistaa, miksi on niin vittumaista valvoa yksin. Jotenkin tulee tosi epätodellinen fiilis, kun päivä on vaan jatkuvinaan ja yksinään valvoo sen pimeän hetken. Toki kello ei vielä ole paljoa mitään, mutta kyllä mä tossa viikonloppunakin valvoin niin, että aurinko porotti jo täydeltä taivaalta, kun menin nukkumaan.
Mielialat heittelee edelleen. Sitä huomaa olevansa käsi Tenox-purkilla joka saatanan ilta ja aamulla on taas virtaa vaikka muille jakaa ja hieman ehkä ylituttavallisuuttakin. Iltaisin sitä taas kelaa, että tekis mieli vetää kauheat itsetuhoöverit ja miettii, että vetäis kerralla vaan kuolettavan määrän.
Sopisi taas paremmin tonne Lataamoon, mutta mua ihan tosi ottaa päähän se, että ei pysty nauttimaan kesästä samalla tapaa kuin joku muu. Tietysti murehtimalla ja vellomalla asiat ei parane, kyllä mä koitan repiä iloa vaikka siitä, että kohta saa ihan ookoo ulkomaalaisiakin mansikoita kaupoista, mutta juuri nyt ja tässä mua vituttaa ihan suunnattomasti.
. No, eiköhän tuo pian kuntoon saada. Myös pöhöttynyt olo, joka häiritsee siis ihan muutenkin, kuin kosmeettisesti, kiitos kaamean mässäämisen vaivaa nyt vähän, mutta sekin korjaantunee pian.
Siis onhan kivat kelit kivoja, lenkkejä ajatellen varsinkin, mut se jotenkin sekottaa mun pään ku on koko ajan vaan valosaa. Varsinkin jos sattuu asuu tääl ylempänä, niin bipolääri-tyyppiselle tällanen äärilaidast toiseen valo-pimeys -meininki aiheuttaa kaikenlaisia ilmiöitä… nyt mul on sellanen ettei voi pitää kaihtimia auki, ku on niin törkeen valosaa, ja sit joku mutsi pamahtaa sisälle ja huokaisee “ihana valo” ja avaa kaikki verhot … se on ahdistavaa! Varsinkin jos on liskoillu, niin se valo on todella ahdistavaa…
. Mä olen tosi puhelias ihan perusluonteeltani, mutta 
. Jos sitä puhumattomuutta mulla päivä- tai viikkotolkulla jatkuu, niin, joo, silloin taidan kyllä olla aika hyvin depiksessä, mutta jos mä nyt, jumalauta, yhden päivän silloin tällöin olen hiljaa ja kommunikoin korkeintaan täysin välttämättömät, niin luulisi ihmisten olevan lähinnä tyytyväisiä, kun kerrankin pidän turpani kiinni 
. Sitä paitsi, mä en harrasta mitään mykkäkouluja. Jos mulla on jotakin hampaankolossa, niin teen sen kyllä selväksi ääneen ja suoraan 
.
.
. Eikös sulla itselläsikin ole kokemusta veren oksentamisesta Burana-kuurin jälkeen? Pidemmät kuurit/isommat annokset tuota kun aiheuttavat 
. Se saattaa pahimmillaan olla hengenvaarallista. Jos joku lääkäri on sitä mieltä, ettei benzoja enää jatketa, niin sitten hänen tehtävänsä on laatia potilaan kanssa yhteistyössä rauhallinen tiputussuunnitelma, ei suinkaan vain jättää respaa uusimatta, luikkia vaivihkaa takavasemmalle ja jättää potilas tyystin oman onnensa nojaan 
No, mä onneksi sain ne takaisin taas oikeeseen annostukseen, kun toi sijainen lähti pois. Mutta ihan ihme temppuja tosiaan harrastavat, kumma kun leptejäkin voidaan syöttää kourakaupalla, eikä ketään kiinnosta oletko laiha vai läski, pitkä vai pätkä. Ja kuka ylipäänsä ottaa vastuun, jos potilas unettomuutensa takia vaipuu psykoosiin tai kuolee bentsovieroitusoireisiin?
. On noita ennenkin toki tehty, mutta nykyisin tuntuu menevän aivan pähkähulluksi. Mulla ei onneksi, aikoinaan, kun julkisella puolella tuon asian kanssa väänsin, sentään seinään lopetettu, mutta määriä vähennettiin, apteekkisoppareita, iterointeja sun muita piti tehdä, jos mieli lääkkeensä saada jne. Ymmärrän tosin omalla kohdallani noita toimenpiteitä, koska vetelin benzoja aivan holtittomasti, eikä niitä nyt ihan sillä tavalla kait kenenkään kuulu käyttää, että 20 mg klonatsepaamia on päiväannoksein ja jos se ei riitä, niin saman verran alpratsolaamia päälle ja toistetaan tarvittaessa, eli usein ja juodaan vielä viinaa kyytipojaksi, jollei tarpeeksi sekaisin saa päätään muuten 
.