Huhuu! Jokerilla olisi taas niin HC juttuja H-maailmasta, että kukkahattutätien ja sosiaalitanttojen sukat pyörisivät jaloissa .
Se on aika tyly näky, kun pieni piltti, joka ei osaa edes puhua, niin kuivanarkkaa ja vetää vedot kyynärtaipeeseen. OK, pienet silmät ovat nähneet mitä iskä ja äiskä tekee ja ovat sen jälkeen tosi mukavia (aikaisemmin olivat hermostuneita eikä huomanneet muo) . Sitten ne pienet aivot tietysti miettivät, että tuon on oltava tosi pähee juttu, kun iskä ja äiskäkin muuttuu noin mukavaksi . Mulle kanssa! Kyllä se piltti vaistoaa varsinkin miltä äiskästä tuntuu .
Eikös se nyt riitä, että tallennat sen sillä hetkellä työn alla olevan version aina vähän väliä sille koneelle, jol työskentelet (vaik 10 min välein), sit vaik tunnin välein johonki Skydriveen, ja sit päivän päätteeks viel johonki muualle?
Huh, onneks en joudu olee siel sun kilahtelujen kohteena. Mut haluisin kyl olla lohduttamassa!!
A big no-no! Sen ku teet ni tulee satikutia!
Johtuisko väsymys osaks tosta? Mul on tapana korvatulppien lisäks vetästä joku hiha tiukasti silmien ja pään ympäri, niin et se blokkaa valoa ja estää osaltaan melua. Siihen viel joku tyyny pään päälle, ni oot jo aika hyvin suojattu ulkopuoliselta meteliltä ja valolta!
No mut rakas, eihän sul ny pitäs enää olla mitään suurta hätää? Teet joka päivä jotain ni eiks se riitä? Kuhan sulle ei ny tulis noita päiviä, et ei tuu mitään tehtyä. Se tuplaa heti seuraavan päivän työmäärän.
^ No nii, eilen ei tullu tehtyä just mitään ku ei vaan pystyny. Istuin kyl koneen äärellä iltaan asti, mut ei mitään… Mut nyt mul on tää ja huominen viel aikaa, sit se on ohi. Se pahin. Tulee mitä tulee.
Ja kyllähän mulla niitä tikkuja on, niissäkin useammalla tallennettuina useampaan eri kansioon.
Joo, tää ois paras juttu. Kun on liian monta varmuustiedostoa, niin sit niissä vaan menee sekaisin, ja lopulta edellisen päivän työt ei löydykään enää niistä mistään. Tai menee ainakin tunti sitä etsiessä…
Motivaatio kaikkeen hukassa. Piti taistella että pääsin ovesta ulos, ja nyt jumitan kirjastossa netissä. Tenttikysymykset on auki toisessa ikkunassa mutta en viitsi edes yrittää koska kaikkiin niistä en osaa vastata, enkä saanut yhtä kirjoista. Mihin katosi se positiivisuus, riemu ja elämänilo jota koin vielä pari viikkoa sitten? Eiks silloin pitäis piristyä eikä masentua kun lopettaa dokaamisen yms.? Siitäkin on kohta lähes pari kuukautta aikaa… Taidan lampsia himaan nukkumaan
^ Voi miten tutulta kuulostaa!! Ei kai sitä pelkkää piristymistä oo odotettavissa kun lopettaa juomisen? Mullakin masennus vaan kasvoi, kun ei ollut enää alkoholia turruttamassa sitä. Älä anna periks!! Kyllä se ilo ja riemu sieltä taas tulee, kun saat jotain tehtyä. Se tulee siitä tunteesta, kun saat jotain aikaiseksi ja oot päässy yhden etapin eteenpäin.
Faksi, olen IT alan veteraani ja olen ollut taputtamassa olalle ku tietojen haku eri koneella ei vaan onnistunut. Syy ei ikinä selvinnyt ja voi olla että palvelut on parantuneet, kyllähän sun spostiin mahtuu ja siihen tikkuun. Tietänet faksi etten ole läpeensä mätä vaikka mielipiteeni poikkeaa niin moniko lunastaa lupauksensa, maksoi mulle 56€. Maksoin hymyilen kun tiesin mitä se merkitsee eräälle henkilölle ja toivon myös sinun näkevän et virtuaali ystäviä on todella olemassa, en ehkä koskaan tule sinnepäin, no lento turkkiin ja ostan sieltä erään aseen ja se on yli 80 kymmentä. Tarvinko no en mutta se on olemassa ja mulla ei ole.
^ Niin, kyllähän se “varmakin” tiedoston tallennuspaikka voi kusasta. Oli se sitten pilvipalvelu, sähköposti, tikku, cd-rom (ne nyt on niitä epäluotettavimpia!)… Jos varman päälle haluaa pelata, niin useampaan paikkaan sitten vaan. Itsellä on esimerkiksi valokuvat koneella, Skydrivessa ja sitten vielä semmosilla kullatuilla cd-levyillä, joiden pitäis hehkutuksen mukaan kestää 200 vuotta. Vois olla varmaan viel joku muukin paikka. Ja ainii, oon tietty kehittäny paperille niitä parhaita. Huono puoli on se, et suurin osa (kone, cd-levyt, paperiversiot) on kaikki samas kämpäs, eli jos se palaa ni sinne menee, sit on enää Skydrive-tallennukset.
Nyt kun taas voin, oon ottanu saunakaljaa. Ekana iltana yhden, tokana kans, eilen neljä… Ja se neljäskin piti mennä juomaan - lainata kaverilta kun olin varannu itelle kolme - ja sitä juodessa aloin jo pilkkimään. Kyllä hävetti. Heti ne vanhat juomistottumukset näköjään tulee takas, vaikka puol vuotta on ollu ilman. Oikeesti luulin, ettei ne näin helposti ois tullu!
Huomenna on useampikin syy juhlaan, aion myös juhlia, ja ottaa skumppaa! Mut katson että varaan itelleni tarpeeks juotavaa, siis skumpan lisäks vain holitonta, jottei tuu tilannetta että pitäis olla kuivin suin. Nyt täytyy olla tosi varuillaan, en voi päästää tätä menee takas siihen iltatissuteluun! No viimeistään faksi varmasti pistää mut kuriin… Ja siis takas antabukselle sit vaan, jos tää ei muuten onnistu. Haluisin vaan niin paljon et välillä vois ottaa saunakaljan, tai juoda ruuan kanssa viiniä!
Olitko sä siis juomatta yhtään ilman antabusta? Mä koin, että sen syöminen oli tavallaan “huijausta” ja lopetin, kun pystyin ainakin toistaiseksi olemaan juomatta ilmankin. On joutunut käsittelemään koko juttua ihan eri tavalla, mm. kelaamaan noita “yksiä saunakaljoja” yms. ja oon todennut, ettei ne mulle riittäisi kuitenkaan, parempi siis olla kokonaan ilman.
^ Onhan antabus “huijausta” siinä mielessä, että ei siinä joudu käsittelemään niitä himoja. Mutta sen avulla saa kuitenki etäisyyttä juomiseen ja terveys pysyy, jos ei muuten pysty olee juomatta. Kyl mäki haluaisin, et pystyisin juomaan sillai hillitysti silloin tällöin, mut ku se menee niin helposti siihen jokapäiväiseen… Ja en mä ny tiä haluanko niin kauheesti ees sitä sillon tällön juomista… Mut toisaalta, ei sitä antabusta ny varmaan loppuelämää voi käyttää, et jotenki pitäs keksiä antabukseton ratkaisu alkoholiongelmaan.
Kattoo ny, jos jotenki pystyttäis iinan kaa tarkkailee toistemme juomista ja pitämään se hallinnassa. Mul on vaan se, et helposti juon esimerkiks ku pääsen klinikalta niitä päiväkaljoja kavereitten kaa (ku neki juo, ni vaikee mun on olla juomatta sit kans). Mut ehkä sit ku on duunia, ni sit lopettais sen antabuksen. Ku sit ei voi dokaa päivisin - ja iltasin vois hyväl omaltunnol sit juoda pari.
Mun mielestä ois sulta iina reilua olla juomatta mun nähden niin kauan, kun oon antabuksella. Ja ois se omalle terveydelleski hyväks.
Faksi, jos alko vie niin pari saunakaljaa ei onnistu ikinä. Antabus on alku ja sitten itsestä kiinni niskasta, sä sait mitä halusit eli Iinan ja nyt olet tarkka poika. Tullaan pian Pohjanmaalta ottamaan sua niskasta Rakentakaa ny hyvät ihmiset se teidän elämä, mä olen virtuaallisesti sen nähnyt ja nähkää se nyt yhdessä ilman kemiaa. Ette tiedä mitä mailmalla on tarjota teille, käsi kädessä kävelette kohti tulevaisuutta ja ette katso taaksepäin.
Mä oon ihan tylysti feidannut ne ihmiset elämästäni joita tuli nähtyä vain alkoholin merkeissä, ts. oon sanonut että nähdään vaan mutta ilman holia. Eipä ole tullut ko. ihmisiltä yhteydenottoja… Joskus aiemmin kelasin että parempi sit juoda ja nähdä ihmisiä kuin olla suurin osa vapaa-ajasta itekseen, mutta nyt oon toista mieltä. Mieluummin sitä kärvistelee aikansa ennen kuin tutustuu uusiin päihteettömiin ihmisiin (niitäkin löytyy!) kuin hengaa seurassa jossa ainoa, tai ainakin suurin, yhdistävä tekijä on alkoholi
En mä antabusta dissaa, päin vastoin: tuskin olisin ollut nytkään ekoja viikkoja juomatta ilman sitä, ja jos sitä kokee oikeasti tarvitsevansa pidempäänkin niin ei se väärin oo. Ite oon vaan niin jääräpäinen tässäkin asiassa, että haluan selvitä ilman… on mulla edelleen pari tabua kaapissa pahan päivän varalta.
^ Joo no siis kyl mä ne ihmiset feidaan varmaan jossain vaiheessa. Mut nyt ku oon viel hoidossa ni niitä tulee vähän väkisinki nähtyä, ja ku ei oo paljoo muitakaa frendejä täs vaihees kenen kaa ois hauskaa, ni niin kauan ku en ite dokaa niitten kaa, ni mikäs siinä jos pari tuntia aamupäiväst hengaa niitten kaa. En suinkaan joka päivä.
Tuolta lopettajien puolelta ainakin saa helposti sen käsityksen, että taivas aukeaa ja elämä on pelkkää auvoa sen jälkeen, kun korkki on kierretty kiinni ja pahimmat vieroitusoireet ja morkkiksissa kärvistelyt ovat ohi. Ei toki koske kaikkia lopettajia, mutta usein siellä törmää aikamoiseen hehkutukseen raittiin elämän ihanuudesta.
Itse olin joskus vuoden päivät tyystin juomatta, enkä edes mitenkään hampaat irvessä. Mulle iski vain totaalinen kyllästyminen ryyppäämiseen ja lopettaminen oli oikeastaan hyvinkin helppoa. Sittemmin aika taas kultasi muistot ja korkki aukesi, mutta ei musta pidemmälläkään alkottomuudella mitään kovin onnellista ja vähemmän masentunutta tullut. Toki se aina on parempi elää elämäänsä ilman alkoa ja toivottavasti sullakin raittiuslinja pitää, mutta ymmärrän kyllä, että monet alkkikset luovuttavat alkottoman elämän suhteen, kun ei se sitten sitä onnea tuonutkaan. En myöskään kiellä, etteikö masennustaan, ahdistustaan jne. aina pahemmaksi saisi viinalla(tai huumeilla) ja varmasti tuo raittiina “onnellistuminen” toimiikin niillä, jotka alunperinkin ovat hankkineet itselleen ne paskat fiilikset vain ryyppäämällä, siis ilman mitään päihteiden käyttöä edeltäviä MT-ongelmia. Mä henk.koht. en tosin vieläkään pysty oikein ymmärtämään, miksi joku hankkisi itsensä helvetinmoiseen päihdekierteeseen, jollei olisi jotakin häikkää päässä jo valmiiksi, mutta tämä nyt on vain mun katsantokantani omien kokemusteni perusteella.
Eipä taida onnistua, ei, jos alko todella vie miestä/naista. Omalla kohdallani olen ainakin tämän huomannut . Se on kaikki tai ei mitään. Vähän aikaa pari saunakaljaa saattaa riittääkin, mutta siitä se sitten lähtee taas, jos ihmisessä alkoholistin vikaa on. Eivät kaikki alkkikset tietenkään ole sellaisia, että remuaisivat hirvittävässä jurrissa pitkiä putkia joka kerta, kun korkin päälle astuvat, mutta kyllä siinä alkoholistin juomisessa ne alkoholin haitat esiin tulevat melko piankin, vaikka olisi vähän rauhallisempikin tissuttelija.
Vittumaista on se, että taitaa tulla kylmä vappu . No, huomenna sen sitten paremmin näkee.
Joo, oon huomannut saman. Toisaalta onhan se niinkin, että se miten ajattelee asioiden olevan vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaisina ne kokee; jos darramorkkiksissa luuppaa sitä “elämä on paskaa ja harmaata buhuu” -kelaansa, niin sitähän se silloin on. Silloin ei tosin välttämättä positiivinen ajattelu kauheasti jeesaa jos aivokemiat on kunnolla wituillaan ja on sössinyt asiansa ryyppäämisen ohella.
Toinen juttu, mitä oon kelannut (kelailija kun olen :p) on se, että vaikka moni päihdeongelmainen tuntuu olevan jollain tasolla herkempi ja ehkä fiksumpikin kuin ns. tavikset, niin on myös heitä jotka eivät ole alkaneet käyttämään päihteitä lievittääkseen ahdistusta tai paetakseen jotain muita negatiivisia tunteita, vaan joiden kohdalla se elämä tosiaan helpottuu huomattavasti kun päihteet jää, jolloin se raittius ehkä sitten on pelkkää ruusuilla tanssimista :mrgreen:
Se, minkä oon tässä huomannut kun kohta pari kuukautta holitta tulee täyteen on, että epämääräisiin ahdistus -ja masennustiloihin pääsee huomattavasti helpommin käsiksi, kun jaksaa vähän kuunnella ja tutkia itseään verrattuna juovaan aikaan. Haastavinta on ehkä päästää irti siitä (alkoholistisesta) ajatusmallista, että asioiden pitäisi korjaantua silmänräpäyksessä, hyväksyä epävarmuus ja se, ettei aina ole hauskaa…
^ ^^ Ku sais sen iinanki päähän taottuu sen, et sen ois paras olla kokonaan juomatta. Nyt se dokailee siel koulupaikkakunnallaan ku en oo kattomassa (ja toki mä annan sille luvan, ku se ny valmistuu) - mut sit pitäs taas lopettaa. Ku se silloin tällöin tissuttelu vaan elättelee sitä alkon pirua siel takaraivossa, ja sit joutuu joka kauppareissulla taistelee himotuksia vastaan. Ja tietty joka ilta ku en oo kattomassa, ni se on viinipullo alkosta ja sillee. Sen sijaan, et pitäis nollalinjan, eikä antais itelleen mahdollisuutta. Sillon ei joutuis taistelee himotuksia vastaan niin usein.
Kyl mä täs itteki kyselen iteltäni, et MIKS en sais juoda, jos se pysyy siinä muutamassa bissessä iltasin? Nii, eihän ne haitat mitään suuren suuria ole. Mut tulee siit kuitenki kaloreita, vaikuttaa se mielialaan seuraavana aamuna, aiheuttaa syöpäriskiä, aiheuttaa himotuksia pitkin päivää ja niinä alkoholittomina päivinä (jos niitä nyt yleensä sit tulee pidettyä)… Et noita ku punnitsee vaakakupissa… Ja kuinka paljon iloa siitä muutamasta bissestä ny sit olikaan? Vaikee muistaa… Ei ne juuri missään tainnu tuntua. Lähinnä tuli pöhnä, ja sit ku ne oli juotu ni teki mieli lisää. Joo, ehkä mä jatkan tätä nollalinjaa… Pysyy kaikin puolin terveempänä! Ainoa tilanne, ku oikeesti vituttaa holittomuus (antabus siis), on ne sosiaaliset tilanteet. Mut pitäs oppia olee juomatta ilman antabusta, nii et pystyis sit niinä harvoina sosiaalisina kertoina juomaan. Koska jos sen pitää niissä sosiaalisis kerroissa (niitä on meikäläisel kuitenki NIIN harvoin), ni tuskin siitä pääsee ongelmaa syntymään. Se on kuitenki semmonen sosiaalinen lubrikantti se holi, et ei ne bileet vaan oo niin hauskoja, jos ei saa yhtään juoda. Ja skumppa on niin hemmetin hyvääkin! Ja punkku… Ai hitto, nyt alko himottaa… Jos mää lopetan antabuksen et saan juoda kesällä mökillä ja juhannuksena? Alanko pohjustaa pahaa dokauskesää tässä?
Kaks suurta asiaa mun tässä päivässä - positiivisia, isoja juhlimisen aiheita. Tai no, riippuu siitä toki, miten se toinen niistä onnistui. Mut se onnistui oikein hyvin! Juhlapäivä siis alkoi parhaimmalla mahdollisella tavalla! Mut sit tunnelmaa latistaa aika helvetin voimakkaasti se, että se tärkein ihminen ei ees muista niitä! Odotan puhelua, mut tuleeki vaan jotain tekstari-vittuilua mun juomisesta. Ja sit vielä ihmettelee että “no mikä nyt??”
.
. Sitten ne pienet aivot tietysti miettivät, että tuon on oltava tosi pähee juttu, kun iskä ja äiskäkin muuttuu noin mukavaksi 
. Mulle kanssa! Kyllä se piltti vaistoaa varsinkin miltä äiskästä tuntuu 
.
Ja siis takas antabukselle sit vaan, jos tää ei muuten onnistu. Haluisin vaan niin paljon et välillä vois ottaa saunakaljan, tai juoda ruuan kanssa viiniä! 
