Nukuin pommiin ja myöhästyin fyssarilta venattuani ensin taksia ulkona n. 20 minsaa joka ei sit päättänyt tulla. Vittu 
raivokohtaukset, uudestaan ja uudestaan, itseni lyöminen, käsien hakkaaminen pöydän reunaan, tavaroiden hajottamimen, huutaminen yksin seinille taaskoseperkelealkaaminejjaksa…
^ Voisinpa jotenkin auttaa…
Taas vaan valunut hukkaan tämä päivä. Piti jälleen kerran ottaa vaan pienet päikkärit, mutta enhän mä sieltä taaskaan päässyt ylös kuin vasta useamman tunnin jälkeen. Ihan himmee väsymys vallalla! Myönnän, menen joka ilta nukkuu aivan liian myöhään, mut ei se silti yksinään selitä. Fyysisen väsymyksen lisäksi oon henkisesti ihan poikki, ei jaksa mitään eikä kiinnosta mikään… 
Opintoja pitäis saada eteenpäin, mut ne tekemättömät tehtävät vaan roikkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Pyysin että mielialalääkettä nostettais takas suurempaan annokseen, josta menin sen tiputtaa ku sain päähäni että “haluan puhdistautua kaikesta kemiallisesta”. No, niin kauan ku oon kh:ssa, ni mitä väliä sillä on syönkö mielipidelääkettä, ku en mä puhtaana ole kuitenkaan. Ja kun siitä kerran ihan selkeesti oli mulle apua. Sitä paisti enemmän haittaa siit xonesta kuitenki on ku cymbaltasta.
Halaus toiselta hullulta…
Siis ei tässä ole taas mitään järkeä. Päiväkausia kituuttanut nestepaastolla ja näykkimällä lusikallisia ruoasta ja sitten tänään meni kokonainen suklaalevy viidessä minuutissa 
. Nyt on vatsa kipeä ja muutenkin huono olo. Onneksi(?) en voinut oksentaa, koska mies on kotona, enkä tee sitä hänen seurassaan, koska tiedän, mikä vääntö siitä aina seuraa. Kyllä mun mieheni mun bulimiataipumukseni tietää oikein hyvin ja jos yksin ollessani olen oksennellut, niin kyllä mä sen sitten lopulta aina kerron, kun en vain voi elää valheessa, mutta silti se on helpompi toteuttaa niin, ettei joku ole olan takana kyttäämässä ja juuri siinä paikan päällä naputtamassa asiasta. Tai naputtamassa ja naputtamassa. Huolta ja välittämistähän se on.
Kylmyys 
. Tekee niin pirusti mieli oppareita, mutta nyt ei auta. Mä lakkoilen niiden kanssa, kun en mä niitä oikeasti mihinkään tarvitse. Tai tarvitsen mä niitä mielialan kohottamiseen, mutta eipä toistaiseksi ole edes mikään paha mieliala, himot vain, joten parempi kestää näin.
Sattuu niin saatanasti. Lyrica ja oksikodoni ei auta. jeje. Ja joulukin tulee. huoh.
Ollut aika laiska päivä.Väsyttäny ja vituttanut vaan.Taitaa olla flunssakin tulossa. 
Nämä mun järkyttävät mielialavaihteluni. Ensin on kaikki ihan hyvin, saatan olla hetken jopa suorastaan loistavalla tuulella, sitten yhtäkkiä taas itken, huudan kuin syötävä, lauon suustani mitä hirveimpiä asioita ja tavarat lentelevät . Eihän tämä mikään tämän päivän asia ole. Onhan tätä jatkunut ainakin 30 vuotta, mutta ehkä aika sitten kultaa muistot tai jotain, kun tuntuu, että nuo käyvät aina vain pahemmiksi. Eikö iän yleensä pitäisi rauhoittaa vähän noita juttuja?
Lisäksi selkäni on kipeä, ei pahasti, mutta onpa kuitenkin.
Kun selkäkipu lähti, niin vatsakipu tuli tilalle .
Pieni darra ja juuri pääsin kotiin näillänäkymin viimeiseltä kauppareissulta ennen joulunpyhiä,mutta huomasin just että unohtu ostaa värkkejä.Onneksi tohon lähiapteekkiin ei ole kuin 10minuutin kävelymatka.Harmi vaan kun se menee tunnin päästä jo kiinni niin ei kerkee kauaa tässä kotona olla. 
Närästää ja vatsa kipeä . Olen kaiketi juonut taas liikaa kahvia.
Niin, ja täysi kontrollin puute noiden lääkkeiden kanssa .
Ihmisten hulluus tuolla kaupoissa. Vittu kun sitä ei tajua koskaan käydä ajoissa ruokaa kaappiin ja olla neljän seinän sisällä lähellä joulua. Jotenki oli tuntu että ihmiset luulee että safka loppuu tms. Huh huhhh.
Oon taas lipsumassa dokailun puolelle, ja siihen kylkeen vähän panacodia, diapamia ja imovanea… pieniä määriä kaikkia mutta mua vaan vituttaa tää. Miksi en osaa olla selvin päin? Tai siis, miksi en osaa jatkaa selvin päin olemista pidempään kuin pari-kolme viikkoa vaikka tiedän ettei tästä seuraa mitään hyvää? Muiden juttujen kanssa ei oo ongelmia mut toi helvetin alkoholi sotkee kaiken. Vaikka tiedostan asian huomaan taas juoneeni muutaman bissen ja desin viinaa. Huomenna pitää sit taas esittää sukulaisten keskellä onnellista joulumieltä… onneks on noita bentsoja
^ Alkoholi on pahin. Toki vain mun mielipide mutta pahimmat sotkut olen elämässäni saanut aikaan sen vaikutuksen alaisena. Tsemppiä jouluun!
^ Mä komppaan myös tuota, että alkoholi on pahin huume, olkoon kuinka laillista ja sosiaalisesti hyväksyttyä tahansa. Tietty on näitä ihmisiä, jotka ovat humalassa vain hauskoja ja leppoisia, eivätkä alkoholisoidu, mutta silloin kun siitä tulee ongelma, niin se onkin sitten iso ongelma ja tuo kaikenlaista paskaa mukanaan. Onhan siinä toki se hyvä puoli, ettei tarvitse sekaantua mihinkään laittomaan ja epämääräiseen säätämiseen sitä saadakseen, mutta siinä ne hyvät puolet taisivatkin olla.
Terveisin: yks alkkis.
^Niin ja sitten on myös niitä, ketkä ovat OLEVINAAN niin mukavia kännissä. Rahaa riittää ja lupauksia annetaan, tosin kännissä ei olla. Seuraavana päivänä pöntöllä vietetään aikaa ja ei silti kuuluttu siihen “pahimpaan porukkaan” joista alkuillasta yksi sai tikit kaatuessaan tai sammui saunaan… 
Mitä tahansa heille sanoo, eivät vain YMMÄRRÄ! Tällöin tekisi mieli kertoa fyysisesti, että selvänä joku voi olla tosissaan vaikka toinen hekottelee joka asialle!
Todellakin! Vaikkakin mä oon juurikin yksi niistä ihmisistä joista tulee humalassa hauska ja leppoisa, yleensä siis… Ikinä en oo pahemmin sekoillut yhtä putkareissua lukuunottamatta, ja tuntuu monesti että humalassa sitä vasta pääsee tutustumaan ihmisiin kunnolla, vaikka tiedän että se on täyttä illuusiota… Ne oikeesti hyvät tyypit on sellaisia joiden kanssa voi olla selvinpäin just sellainen ku on ja ne ei tuomitse, sellaiset vanhat hyvät ystävät… niitä vaan näkee nykyään ihan liian harvoin kun niillä on useimmilla perhe ja ne omat kuvionsa. Eikä niitäkään voi omilla ongelmillaan tukottaa, vitun siistiä että ovat ylipäänsä olemassa 
Mutta palatakseni aiheeseen, aina kun oon “lopettanut” alkoholin käytön tai pitänyt breikkiä kaikki sosiaaliset kuviot on about kuolleet, on tosi vaikeeta lähteä bileisiin tai keikalle tai ihan vaan illanistujaisiin selvin päin jos muut on pienessä sievässä… Tällä tarkoitan siis sitä oikeeta kohtuukäyttöä, suurin osa kavereista ja ystävistä juo sen pari-kolme em. tilaisuuksissa ja that’s it… Siihen ku pääsis joskus. Vaikkakin se on varmaan mun kohdalla jo mennyt mahdollisuus… Blaah.
Yhtäkkinen itseinho ja kykenemättömyys kommunikoimaan. Ja viha sekä katkeruus epätoivolla ja uholla kuorrutettuna. Himo huumata itsensä tiedostamattomuuden rajoille.
Harvinaisen kauhea perhejoulu. Tulen tänne maalle vain kerran vuodessa lähinnä juuri tämän takia: eilen alkoholisti-faijani loukkasi verisesti dementoitunutta isoäitiäni joulupöydässä, sammui ennen lahjojen jakamista, heräsi myöhemmin ja yöllä melkein kuoli. Eilen illalla pelasin myöhään lautapeliä siskoni kanssa keittiössä, kun makuuhuoneesta kuului korinaa. Isäni oli täysin tiedottomassa tilassa sängyllä selällään ja tukehtumassa purukumiin. Käänsimme kylkiasentoon ja kaivoimme purkan pois suusta ja tilanne ratkesi onneksi sillä, mutta siskoni, jonka mielen tasapaino ja kyky käsitellä asioita eivät suinkaan ole parhaimmat mahdolliset, on itkenyt ja oireillut koko päivän.
Tänään faija on ollut ennen kaikkea vain helvetin rasittava ja toivon, että se sammuu pian. Vetäydyin kuitenkin jo vinttikamariin itsekseni, sillä en vain jaksa enää larpata perhettä. Ensi vuonna, jos en seurustele, vietän joulun yksin. Herttaista äitiäni, joka yrittää parhaansa, käy todella paljon sääliksi.
Että tällaista täällä. Älkää oikeasti tarttuko siihen pulloon.