Ei uni tule… Tai ei se oikeestaan ees vituta vaan se, ettei oo mitään tekemistä. Sähkiksiä en ihan tähän aikaan viitti hakata, varsinkin kun se on tossa patterin vieressä 
Ja oon zuumaillut niin paljon sarjoja ja leffoja viime aikoina et ei nappaa sekään. Tekis mieli hypätä ajassa 1,5 kk eteenpäin et pystyis jo tekemään enemmän fyysisiä asioita… 
^ 
Toivottavasti se jalkas parantuis nopeesti, ja ettei ainakaan uudelleen taas menis rikkipoikki. Varmasti on hermoja kuluttavaa kun ei pääse tekee niitä asioita, joista on tottunu saamaan niit hyvän olon tunteita. Ja endorfiininousuja.
Mulla veemäistä on kun löysin sellasen vanhan, poljettavan singerin, tosi hyvässä kunnossa olevan vieläpä. Tai siis se oli positiivista ku löysin sellasen viimein, oon jo kauan haaveillu sellasesta! Mutta kun ei mulla nyt tietenkään oo rahaa ostaa sitä. Eihän se mikään ihan halpa ole, antiikkiahan se kuitenki jo on. Kai…? Varasin sen kuitenki itelleni, mut varaus menee umpeen huomenna aamupäivällä. Mistä hitosta mä nyt tähän hätään muka saisin siihen rahat kasaan?? Nyyh, kai se on pakko jättää vielä haaveks… Eihän mulla täällä yksiössäni niin hirveesti tilaakaan ole, mut ois se tohon eteiseen mahtunu. Siinä se ois hienosti komeillut, toivottanut tervetulleeksi kotiin aina ku astuu ovesta sisään. 
Mitään ompelukoneista tietämättömänä, onko noissakin niin että vanhemmat yksilöt on jollain tavalla halutumpaa tavaraa kuin uudet jonkin ominaisuutensa takia? Vertailupohjana lähinnä erinäiset soittimet ja efektilaitteet, esim. analogisynat vaan kuulostaa omaan korvaan paremmilta kuin samojen valmistajien tällä vuosituhannella tehtailemat uusintaversiot, vaikka niiden ero on todellisuudessa tosi marginaalinen - paitsi että ne vintagesynat maksaa ihan vitusti Tai no, maksaa ne uudetkin… :mrgreen:
En ole nukkunut viime yönä taaskaan yhtään ja väsyneenä ja kiukkuisena tuli sitten raivottua rakkaalle ukolleni oikein kunnolla 
. Nyt en voi pyytää edes anteeksi, kun hän läksi pihalle tuulettumaan ja ihan ymmärrettävistä syistä. Miksi mun pitää olla aina niin hankala ihminen?
Menin päikkäreille puol kahden aikaan ku väsytti ihan hirveesti ja sillon jo koski päätä ja oksetti. Piti nukkuu vaan vajaan tunnin mut äsken mä sieltä vasta pääsin ylös. Mut vieläkin päätä koskee… 
Noissa ikivanhoissa koneissa ei varmaan muuta haluttua ominaisuutta ole kuin upea ulkonäkö, eli koristeiksi ne ostetaan. Tai on mulla yks kaveri, jolla on poljettava kone oikeesti käytössä. :mrgreen:
Väsymys.
Känni/kuosipuhelut + viestit!!! Ei helvetti…
Erittäin pska fiilis jos nyt sitte oon onnistunu mokaamaan omalla tyhmällä örvellyksellä kaikki ne pienetki jutut mitä on saanu aikaseks… 
puuuuuuh ku muistaiski vielä että mitä tuli sanottua… varmaan ihan kaikki ja liikaa siihen päälle! En kestä itteeni!!!
^ Tuttu tunne . Kännissä olen ääliö, enkä osaa juoda muuten, kuin vetämällä hirveän perskännin. Se on kaikki tai ei mitään. Mokailtua tulee ihmissuhteissa, riehuttua, tehtyä vaikka mitä typeryyksiä ja putka, samoin kuin ensiapu ovat tulleet niin perkeleen tutuiksi. Silti en halua lopettaa ryyppäämisiäni, vaikka tiedän, ettei siitä mitään hyvää juuri koskaan seuraa. Kuinka pitkään ihmisen pitää hakata päätään seinään tuonkin asian kanssa ennen kuin tajuaa? Ehkä mä vain ryyppään itseni hengiltä joku kaunis päivä tai synkkä yö 
.
Itselleni kävi sama juttu kuin osan aineiden kanssa… Ei enää vain maistunut känniin asti… 
Koin jo ala-ikäisenä olevani alko-ongelmainen, ilta oli pilalla jos seuraavana päivänä jotakin muisti. En koska kirkkaisiin tuosta syystä ja känniä en enää edes saa juoduksi; johtuen juuri viha-rakkaus-suhteesta alkoholiin.
Useamman vuoden opettelun tuo vaati, mutta aiemmin laskin päiviä jolloin olen täysin tipattomalla tms. Nykyään en osta alkoholia niin paljoa, että siitä sekaisin menisin; lisäksi erittäin harvoin ostan vinkkua tai glögiä ja se menee kahdelle… Sen verran pihi olen, että baariin en lähde dokaamaan… Sama muissakin asioissa ja aineissa; se päivien laskeminen antaa “syyn” ottaa jossakin vaiheessa… Tämän vuoksi en laske enää mitään…
Tsemppiä teille molemmille, kannattaa käyttää sitä viha-rakkaussuhdetta oikeasti siihen olotilaan että sitä “mukavaa känniä” ei vain pysty enää ottamaan… Jos lopettaa täysin, ei tarvitse asiasta stressata… Itse en ole täysin lopettanut, mutta en tahdo enää samaan tilaan kuin ala-ikäisenä… Olen toki myös tuon jälkeen kiskonut suuria määriä alkoa+jyviä+ganjaa, mutta yritin lopettaa muut aineet… Enkä todellakaan halua kuulua siihen ryhmään, ketkä vaihtoivat aineet alkoholiin. Itse kun pelkään enemmän humalaisia kuin käyttäjiä; ellei kyse ole agressiivisista sekakäyttäjistä tai samoilla silmillä turhan kauan valvoneista ihmisistä… Jollakin ihme tavalla tuokin tuntuu olevan samantyylinen ongelma, että asioita ei kehtaa sanoa suoraan jos joku satuttaa tms. Kännissä agressiot nousevat potenssiin 10, joten tulee varmuuden vuoksi haukuttua vielä nekin ihmiset joita ei vielä tarvitsisi haukkua… 
Jossakin vaiheessa piilotin puhelimen, että en soittaisi kenellekään…
Soittelin eilen liikaa rumpuja ja sen johdosta jalka on ollut niin kipeä tänään että jouduin feidaamaan bänditreenit. Tuskin sielläkään olisi kauaa kyennyt paukuttamaan, mutta silti. Tramalkin auttaa sen pari tuntia, sit pitää melkein ottaa lisää. Miten voi toleranssi nousta kolmessa päivässä näin paljon? Tiistaina otin 50 + 50 mg, tänään mennyt jo 175. Eihän toi sinänsä paljon ole, mutta en haluaisi totuttaa itseäni tuohon(kaan) aineeseen. Ei tää nyt mitenkään helvetillistä ole mutta lähes jatkuvaa särkyä kuitenkin. Blaah…
^ Hö. Nii-i, mitenkäs sitä pitäis päihderiippuvaisena selvitä kipupotilaana olemisesta, ilman että lopputulokseksi muodostuu opiaattiriippuvuus?? Aika karsee tilanne kyllä, ei käy kateeks…
Tjaa, mä lienen siinä mielessä harvinainen tapaus etten ole ikinä ihan älyttömästi digannut minkään opiaatin vaikutuksesta mitä olen testannut… Panacodista ei ainakaan tullut mitään vieroitusoireita kun sen viimeksi lopetin syötyäni sitä puolisen vuotta keskimäärin 4-6 kpl päivässä. Tosin eihän toi mitenkään hirveän iso määrä olekaan, enkä ikinä oo tajunnut kodeiinin hienoutta. Sairaalassa annettu oxynorm oli kyllä ihan jees, mutta siitäkin meni ihan kuutamolle, enkä loppupeleissä oikein diggaa sellaisesta olotilasta, unen ja valveen rajamailla häilymisestä… Näiden tramalien kanssa täytyy kyl olla varovainen sillä näissä en oo huomannut vielä sitä muiden opiaattien tuomaa pöhnää, ja olo on kyllä sinänsä varsin jees, jopa hiukan piristynyt pienillä annoksilla Mutta mitä oon näistä lueskellut muilta(kin) foorumeilta, koukkuun lienee helpompaa jäädä juurikin tuon vaikutuksen serotoniiniaineenvaihduntaan ja pidemmän vaikutusajan takia.
Kumma juttu muuten. Mulla ei tuo selfcontrol petä koskaan, vaikka kittaisin viinaa ja huumeita kuinka paljon 
.
Yksi frendi on tohtori ja liksa reilusti 6 numeroinen luku vuodessa. Kun tää hemmo saa viinaa päähänsä alkaa aina tapahtumaan. Hemmo yrittää aina päästä tappeluun jonkun kanssa 
. Tekee kännissä helvetin vaarallisia juttuja esim. ruutiaseilla 
. Ennemmin tai myöhemmin tämä muuten 0 mies lähtee lusimaan taposta, jonka tekee jurrissa ja varmasti katuu, kun herää pudusta…
Miksiköhän viina vaikuttaa ihmisiin niin eri tavalla?
Jokeri
Helvatan helvata ku myöhästyin lääkkeeltä! Just ku sain ekan lomapäivän aikoihin! Toivottavasti en menetä sitä tän takia. Miten voi käydä näin?? Heti ku on yhden päivän pois, ni seuraavana päivänä taas saman tien lipsuu sovitusta ajasta! Onneton minä! Onneks bupresta nyt ei sentään saman tien pamahda reflat päälle niinku metkusta (käsittääkseni), ni ei nä välipäivät siinä mielessä maailmaa kaada.
Vittu, saatana, perkele! Mä palelen aivan hirvittävästi ja kasvatan taas tätä “ihanaa” talvikarvaa. Pitäisi syödä 4 ateriaa päivässä ja vielä sillä tavalla normaaleita aterioita. Miten vitussa te ihmiset pystytte siihen? Kyllä mä tiedän, että normaalista syömisestä ei liho, eikä se olisi yhtään pahaksi, jos mä lihoisin ainakin 5 kiloa, mieluummin vaikka 10, mutta kun mä en osaa, enkä pysty. Tänään mun mies on jo kahdesti antanut(siis puoliväkisin yrittänyt syöttää) mulle kunnon ruokaa ja mä olen yrittänyt, itkenyt, kiroillut ja lopulta heittänyt lautasen tiskialtaaseen. En halua taas sairaalaan, enkä ainakaan pakkohoitoon. Olen siis ollut tahdonvastaisessa hoidossa myös anoreksian vuoksi. Mitä mä teen?!
Pystytkö juomaan helpommin?enkä nyt tarkota mitään dokailua 
eli ihan jotain reilusti kaloreita sisältäviä juomia,vaikka itse tehtyjä pirtelöitä mihin sitten lisäilee jotain hedelmiä ,proteiineja,maltoa jne ,saa helposti tehtyä melkoisia kaloripommeja.
SAMA SAMA. Kaikki tai ei mitään, Mielummin överit ku vajarit… Täysillä pitää aina vetää!
Olis kiva joskus olla kunnolla mutta minkäs sitä itselleen mahtaa kun on AH aina niiin hauskaaaa… :mrgreen:
Sori…
^ Välillä on kyllä tommosia päiviä että kaikki menee vituilleen. 
Tänään vituttaa toi keli ja kun suht aikaseen piti olla liikenteessä niin eihän noita pyöräteitä oltu ees aurattu.Piti työkkärissäkin käydä mutta meen vasta huomenna kun tänään tuntuu että ei jaksaisi yhtään mitään työkkäriä.Eräs ihminenkin pikkasen vituttaa,mutta ei siitä sen enempää.
Koko viime yö valvottu. Nyt on kylmä jä pienet tärinät ja pitäisi kohta lähteä asioita hoitamaan.