Vittumaista tänään, ja aina kun käyn suihkussa on se, et tässä kämpässä ei tuu kerralla tarpeeks lämmintä vettä!! Se on äärimmäisen ärsyttävää ihmiselle, joka on tottunut lämmittää kylppärin valuttamalla kuumaa vettä, niin kauan et se on sellanen ihana höyryhuone, ennen kun sinne suihkuun voi edes mennä… Tulispa äkkiä lämmin kesä, talvella kylmä suihku on VITTUMAISTA! (No on siinä se hyvä puoli et on vähän niinku pakko olla ekologisempi, kun ei voi kuluttaa niin paljoo vettä. Ja sit se, et oon oppinu käymään suihkussa ihan helvetin nopeesti!)
Sit vittumaista tänään on myös se, et vaivauduin vilkaisee kalenteriani, ja totesin et mulla on seuraavan kahden viikon sisällä yks tentti, kaks jotain vitun esitelmää, ja neljä muuta pienempää deadlinea. Tä on niin tyypillistä mulle! Olen koko ajan vaan ajatellut, että ne on sit joskus siellä maaliskuussa vasta, sit kun on jo melkein kevät. Enkä ole tajunnut, et ne tosiaan on maaliskuun ihan alussa, ja et ollaan jo helmikuun lopussa…
(EDIT: niin et helvettiin nyt täältä palstalta ja hommiin!)
Niin ja sit vielä, et on joo tosi positiivista kun tulee kevät, mutta kun se paljastaa kaikki pölyt ja roskat niin et pelkästä niiden näkemisestä alkaa nenä kutisee. Eikä oo aikaa (lue: jaksa) siivoo…
Niin, sitä kesää odotellessa… Kyllä se taitaakin olla jo ihan oven takana. Näin nimittäin tänään vuoden ekan kaatokännissä olevan pulsun jokirannassa hoilaamassa! Siitähän sen tietää et kesä tulee, kun kaikki juopot kaivautuu talvikoloistaan jokirannan penkeille auringon paisteeseen lämmittelee
Ahdistus iski ihan kesken päivän. Nieleskelin ja pähkäilin. Tajusin: en ottanut eilen ketiapiinia. Pelkän Imovanen nukahtamiseen. Mitä tästä opimme.Voi perse. Ja toinen asia: en jaksais olla ihastunut tai ainakaan odottaa, että aika kuluu ja asiat etenee mihin etenee. Haluaisin olla orkesterin johtaja ja määrätä, että nyt puhallat sinä ja sitten tuo. Miksi mun pitää ottaa huomioon myös toisen tunteet, kun se on ihan kauhean vaikeaa? Mulla olis tunteita ihan kahden edestä - eiks me voitais vain miettiä niiden kiemuroita…Ja kun menen tähän lukkoon, niin en saa sanottua mitä tunnen tai mitä haluan - enkä oikeen edes tiedäkään enää. Ja sit kohta kaikki on ihan päin persettä ja mä koen pienen kuoleman jne jne…vittu.
…pieni kuolema joo! Oon viime aikoina saanu kuolla aika useesti, mut sieltä se nousee esiin, joka päivä vähän vahvempana, se rakkaus.
Ei sillä oo väliä, onnistuuko yritys, koska pieni kuolema ei oo paha nakki lopulta. Tottakai pohjalla on kettumaista, mut joka kerta se lähtee nousuun…
Huipulta on vain yksi suunta; alaspäin.
Bipoilla on “valinnan vapaus” ottaa toinenkin suunta. Siivet vaan helpolla kärähtää.
niin…on kyllä täysi työ olla päästämättä konetta kohti mustaa aukkoa nyt. jotenkin vaan maltan ja hengitän sisään ja ulos ja kuuntelen mitä kroppa sanoo ja torjun viinanhimoa ja yritän hillitä kuivanappailua jne jne. Kyllähän asiat aina selviää jotenkin eiks niin? Fatalistina haluan ajatella, että niin käy kuten oli tarkoitettukin. Eli parhain päin kaikille osapuolille.
Silti mua vituttaa, että olen niin jumissa tän pään kanssa, että haluan vain syöksyä kotiin turvaan täältä duunista nyt. Makuunin kautta Mehua, teetä, leffaa, jotain mitä nyt pystyy syömään ees vähän, lääkitys ja poks: unten armoisten maille.
niinpä. NIINPÄ. kukaan ei rakasta eikä huomaa. yhyyy. nyyh. tuff shit. mulla on joku englanninkielen värittämä päivä tänään. oon jossain oudossa olotilassa. vituttaa kun viettää pöljää elämää
Noita kotikanavan juttuja lukiessa tulee olo, että läheisriippuvuus on niistä kaikista addiktioista se paskamaisin. Alistuu toiselle ja antaa kohdella itseään kuin mitäkin rättiä, ja kaiken tämän kokee todennäköisesti vielä selvinpäin!
Arrrrmoton pääkipu ahdisteli tänään,jopa niinkin paljon,että alkoi tosissaan risoo,meni hermot totaalisesti kun muuten olis ollu ihan ok päivä ja kaikki sujui muuten hyvin.Oli hyvä ilmakin,mutta tämän pään kanssa sitten joutui taiteilee jos vaikka millasissa asennoissa sängyssä,sohvalla jne…Ja tähän kun ei auta mitkään tropit,on vaan oltava ja odotettava,yritettävä nukkua(Harvoin pystyy nukkuu edes kipua pois)Joten päivä meni siis arrrrmottomassa vitutuksessa…Nooh,huomenna uus päivä ja uudet kujeet!
Ps.Vasta tutustun tähän sivustoon ja kyllähän täällä asiaa on ja paljon!Palaillaan=)
Vituttaa et mies huomas et olin ottan bubree. Vituttaa et on tullu otettuu sit neljän päivän ja sen verran muutenkii pienien taukojen kera lähiaikoin et reflat on varmaa tulos, vaik ei älyttömät mut silti ku tuota taustaa valitettavan paljo on. Vituttaa ettei oo vielä kodeiinia tai tramboja refloihylimääräsiä siis; tramboi on 100 mg päiväs respal. Vituttaa jo valmiiks ettei oo huomiseks aamuvetoi, oon alkan ajatteleeki ku nisti taas joten pistetäänpä sekin tähän vitutuslistaan… Perkele, kait se on mentävä nukkuu, ku ei mul viäl huomen mitää hätää oo; tuskin ylihuomennakaa ku on tramboi jälel, mut sit alkais työt mut on myös klinikka; ehkä jotain jeesii siit ja tilaamistani jyvistä… Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato… Auringonkukan siemeniä tilasin siis, voi vittu mä oon tosi fiksul tuulel
onkohan tää nyt vittumainen asia vai ei: mä en taida ees haluta raitistua nyt. ~~~~~~ ??? Vai merkki päihdehäiriön vakavoitumisestahan tää taitaa olla? Omatunto ei enää soimaa.KÄäkKK.
(No on siinä se hyvä puoli et on vähän niinku pakko olla ekologisempi, kun ei voi kuluttaa niin paljoo vettä. Ja sit se, et oon oppinu käymään suihkussa ihan helvetin nopeesti!)
Mehua, teetä, leffaa, jotain mitä nyt pystyy syömään ees vähän, lääkitys ja poks: unten armoisten maille.
Auringonkukan siemeniä tilasin siis, voi vittu mä oon tosi fiksul tuulel 
