Dave, osanottoni, sinullahan on ollut hurjia juttuja 
Tuollaisista selviäminen ei ole mikään itsestäänselvyys, ja varmasti laittaa elämänarvoja kokonaan uuteen järjestykseen.
Omalla kohdallani olen huomannut, että tulee valitettua ihan turhasta ja pikkuasioista, kun pahalle ololle pitää vaan löytyä “nimi”. Eli sitä on niin hukassa itsensä kanssa, että ei tunnista omia kipu- ja kärsimystilojaan, eikä ymmärrä mistä ne oikeasti johtuvat. Tavallaan sitten selittää ne itsestään pois, kun etsii niille syitä ympäristöstä. Jos vaikka olen surullinen ja pettynyt, koska joku ikivanha hylkäämisen kokemus nostaa päätään ja haluaisi tulla kohdatuksi, koetuksi ja nähdyksi, (ehkä itkemällä puretuksi) niin sen sijaan että läpikäyn tämän kokemuksen, alan etsiä tästä hetkestä syitä pettymykseeni. Sitten turhaudun, ja saatan ärsyyntyäkin. Valitan jostakin yhdentekevästä asiasta, ja jos se ei helpota, etsin “suuremman” vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden, mistä tuohtua. Toimivampi ja parantavampi tapa olisi kääntää kelloa taaksepäin, ja mennä vain sitä kipua päin.
Kohdallani valittaminen on yleensä tosiasioiden väistelyä, ja tuskan välttelyä. Eräänlainen opittu suojautumiskeino. Aina ei tarvitse edes muistaa tai ymmärtää olotilojaan, riittää kun vain antaa niiden olla, ja kokee ne läpi, ilman että kaivaa tästä hetkestä niille perusteluja. …Mutta vaikea juttu… valittamisesta ja arvostelusta kun on tullut jo eräänlainen tapakin, opittu reaktio. Tuskanvälttelykeino.
Jatkuva valittaminen ja asioiden huonojen puolien kaivelu ärsyttää joissakin sukulaisissani, koska näen heissä itseni. Väistelyä ja projisointia… päivästä toiseen. Ja pinnan alla on paha olla, mikä taas lisää valitusten määrää. …kun vielä elämässä lisääntyy se, mihin huomionsa kiinnittää. Sen vuoksi olen oikein opettamalla opettanut itselleni kiitollisuuden harjoittamista. Kun kiinnitän huomiota niihin asioihin, mitkä ovat hyvin, mieli piristyy ja hyviä asioita alkaa myös tapahtua. …Toisaalta… tämäkin voi olla välttelyä ja tuskan väistelyä. Ei ole helppoa tämä elämä :mrgreen: Suo siellä, vetelä täällä, sanoo joku ällö sananlaskukin.
OFF TOPIC
Ei ole aina tuo kauniimman sukupuolen osa niin helppo tässä luonnon kiertokulussa. Usein saa olla sovittelijana ja hillitsijinä typerien miesten väännöissä. Mutta mitä maailma olisikaan ilman naaraita. 
riemurasia.net/video/Naarasl … alta/98046
iltalehti.fi/elintavat/20130 … _source=kl
Suositun tv-psykologi Philip McGraw’n eli Dr. Philin kotisivuilla kerrotaan, että erilaiset riippuvuudet voidaan tunnistaa samoista varoitusmerkeistä. Näiden pitäisi pistää varoitusvalot palamaan, olit sitten koukussa seksiin, viinaan tai syömiseen. Listan on laatinut addiktioiden hoitoon erikoistunut psykoterapeutti Gary Stollman.
-
Et pysty vastustamaan mielijohteita.
-
Sorrut riippuvuutta aiheuttavaan asiaan yhä useammin ja pidemmäksi aikaa kuin ajattelit.
-
Sinulla on halua päästä houkutuksesta eroon, vähentää sitä tai hallita asiaa. Olet ehkä yrittänytkin, mutta tuloksetta.
-
Olet kuluttanut kohtuuttomasti aikaa riippuvuutta aiheuttavan asian parissa, tai siitä toipuaksesi.
-
Sinulla on päähänpinttymiä asiasta.
-
Hakeudut toistuvasti riippuvuutesi pariin, vaikka sinun pitäisi olla töissä, opiskella, tehdä kotitöitä tai seurustella muiden ihmisten kanssa.
-
Jatkat käytöstäsi, vaikka tiedät sen aiheuttavan fyysisiä tai psyykkisiä oireita tai muuten haittaavan töitäsi, sosiaalista elämääsi, taloudellista tilannettasi tai opintojasi.
-
Kaipaat aina vain intensiivisempiä ja rajumpia kokemuksia sekä koet, ettei asia tuota totutulla tavalla nautintoa kuin ennen jos harrastat sitä samalla lailla kuin ennen.
-
Olet vähentänyt harrastuksia, menoja tai töitäsi, tai luopunut niistä kokonaan himoitsemasi asian takia.
-
Olet tuskainen, ahdistunut, levoton tai aggressiivinen, jos et pääse toteuttamaan tahtoasi.
Linkin takaa löytyy tutkielma. En ole itse sitä vielä lukenut mutta täytyy tallentaa jotta muistan sen.
KOKEMUS ALKOHOLISTIPERHEESSÄ KASVAMISESTA, SELVIYTYMISESTÄ JA. TUESTA.
Tampereen yliopisto.
Hoitotieteen laitos
Pro gradu. Helena Kiuru.
tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00289.pdf
Mä olen alkanut arvostamaan Dr. Philiä ihan melkein aikuisen oikeesti. 
Amerikkalainen tv-psykologia olisi helppo kuitata köykäiseksi hömpäksi, mutta kyllä ukkelilla on varsin oivaltavaa juttua eri asioista, etenkin nuista addiktioista.
Katselin joskus ohjelmaansa kuntosalilla samalla kun huiskin menemään juoksumatolla/kuntopyörällä/soutulaitteella ja oivaa oheisviihdettä siihen oli ohjelmansa.
Lueskelin myös laihdutus-aiheista kirjaansa “Painonpudotushaaste”, joka pureutuu juurikin ylipainoisuuden psykologisiin ja tunne-elämän syihin.
Syömisongelmakin on läheistä sukua juomisongelmalle, ja niistä selviämiseen tarvitaan usein muutankin kuin pelkkää terveys-tietoutta.
