Olen lukenut plinkkiä jo vuosia, ja vuosia tiennyt, että mulla on jokin ongelma. Sen tarkempi nimeäminen on vaan ollut hankalaa. Se on toki selvää, että olen jo pitkään juonut liikaa - vaihtelevasti, mutta liikaa. Jonkinasteinen seksiaddiktio mulla ilman muuta on. Olen 33-vuotias nainen. Viime viikolla en eri syistä kontrolloinut juomistani, mutta laitoin annokset muistiin, niitä tuli 55-60. Dokailun ohessa pyöritän useamman miehen seksi- ja suhdehärdelliä.
Ongelmani eivät juuri näy päälle päin, paitsi työ- ja opiskeluasioiden kärsimisenä ja elämän yleisenä epävakautena. Olen sosiaalinen, melko älykäs ja kai nättikin. Mulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut normaali itsetunto, olen joskus sairastanut pitkään masennusta ja lievempänä syömishäiriötä.
Pelottaa. Nyt pari viikkoa tullut juotua jonkin verran päivittäin, ja päälle säätämiset näiden miesten(i) kanssa. Tiedän hyvin, että tällaisessa voi käydä huonosti. Ennemmin tai myöhemmin luultavasti käykin. Alkuun haluan pohtia tilannetta ja vähentää riskikäyttäytymistäni. Lopettamista en vielä uskalla ajatella. Tänään olen juonut kolme annosta ja lisää lienee tulossa. Lisäksi arvaan päätyväni yöksi pois kotoa: miesrinkini Pahan Pojan luo.
vaikea sanoa mitään varmaa ja lohduttavaa. etenkin kun itse on vasta aloittelemassa elämää, jossa alkoholia on vähemmän. tai ei ollenkaan, riippuen siitä mihin ajatusteni kanssa päädyn.
toivotan kuitenkin sinut tervetulleeksi (eilen tänne rantautuneena minulla kai on siihen oikeus? ) ja toivon, että löydät täältä tai jostain toisaalta apua elämääsi tällä hetkellä pähkäilyttävien asioitten selvittämiseen.
Citrus, kiitos. Samaa sinullekin, toivottavasti löydät oikeat ratkaisut!
Elinen alkoannossaldo viisi tai kuusi, punkkulasillisia en mitannut, mutta ei kokonaisuuden pitäisi paljon yli viiden mennä. Tänään en ole ollut ihan niin ahdistunut, enkä vielä ole ottanut mitään. Aion lykätä juomista mahdollisimman pitkään. Olin viime yön siellä missä uumoilinkin. Onneksi Paha Poika on tehnyt omassa elämässään ryhtiliikettä, eikä ole nyt juonut työkeikkojen välipäivinä kuin vähän, aiemman kännäämisen sijaan. Tänään soitteli toinen miehistäni, Hurmaava Renttu. Houkutteli työn jälkeen “yksille”, mutta kerroin yrittäväni vähentää. Se ei vaikuttanut olevan hänelle ongelma, yllätys kylläkin. “Ethän sä juo niin paljon.” Jaa-a, kun tietäisit.
Jos tänään juon, pyrin pysymään max. kolmessa annoksessa.
Ajatus juomisen vähentämisestä on aika helpottava. Seksin vähentäminen tuntuu paljon vaikeammalta, sitä on pakko saada joka päivä. Ajatukseni on, että juomisen vähentämisen mukana jäisivät ne ylilyönnit, joita seksin kanssa nykyään tulee. Krapula-ahdistus lisää himoja, ja vaikka krapulan takia en olisi pois töitten äärestä, niin sen seksin takia sitten olen. Tästä olisi päästävä.
Sen Hurmaavan Rentun luo sitten yöksi menin. Mutta juotua tuli eilen vain yksi annos, mihin olen tosi tyytyväinen. Seuralaiseni kyllä tosiaan ihmetteli baarissa, miksi mun muka pitää vähentää. No, sehän on Renttu, eikä toisekseen tiedä kuinka paljon olen juonut. Mutta tänään siis tuli hoidettua työt hyvin, vaikka yöllä en ihan hirveästi nukkunutkaan.
Enkä tällekään illalle ole juomista itseltäni kieltämässä, mutta yritän pysyä kohtuudessa. Olisiko perjantaille seitsemän annoksen maksimi sitten sitä? Koitetaan. Viikonloppu- ja bileiltoina on viime aikoina yleensä mennyt viittätoista. Seitsemään vähentäminenkin olisi edistystä. Eikä seksi lähtisi niin pahasti käsistä.
Joskus on ollut sekin aika, kun jutut olivat melkein kaikki yhdenyön mittaisia. Jonkinlaista järkevöitymistä siinäkin. Ehkäisy ja turvaseksi sentään ovat hanskassa, aina, humalassakin. Nykyisellään olen ollut sinkkuna kolme vuotta, sitä ennen parisuhteessa viisi vuotta, josta nelisen vuotta avoliitossa. Liitto ei, ihme kyllä, kaatunut sekoiluihini vaan ihan muihin ongelmiin. Olin sen viisi vuotta uskollinen, joten en pidä itseäni toivottomana tapauksena. Suhdetta edelsi viisi varsin levotonta vuotta… Niin pahasti homma ei ainakaan vielä ole lähtenyt lapasesta. Sen kauden muistot kauhistuttavat vieläkin. Tosi hajalle menin, siihen ei enää olisi varaa.
Tätä nykyä mulla on kolme miestä, joita tapailen useammin, ja kahden jo mainitun kanssa juominen yleensä kuuluu kuvioihin. Puolen punkkupullon nousuhumala ja kumman tahansa noiden miehen seura nostavat musta esiin jotain, mikä muuten pysyy piilossa. Silloin on liian helppo juoda lisää, mennä vielä seuraavaan baariin, lykätä huomisen tuloa… Päätyä sen miehen luo aamuyöllä tiedätte-kyllä-miksi. Kuitenkin mun toiminnasta puuttuu joitakin seksiaddiktion piirteitä. Tavallaan juominen on isompi ongelma. Siihen pitää puuttua siksikin, että se on fyysiselle terveydelle niin vaarallista. Seksi ei ole, se vain romuttaa aikataulut ja muut suunnitelmat.
Perjantaina pysyi homma hanskassa, mutta ei sen jälkeen. Kaikki lähti käsistä, juominen, rahankäyttö, seksi.
Voi hyvä Luoja, mä olen väsynyt. Väsynyt. Mä en jaksa tällaista elämää, ei tässä ole mitään järkeä. Kroppa fritsuilla, muisti hukassa lauantain parilta tunnilla. Pelottaa ihan hirveästi, mihin jamaan olen menossa.
Kiitos, Tiinaliina. Järkeviä puhut. Ongelmien pilkkominen tuntuu mustakin tavalta, joka voi toimia. Voimia sulle juomatta pysymiseen!
Eilen join neljä tasoittavaa (noloa) siinä kello neljän-yhdeksän välillä. Sain sitten nukuttua, ilman niitä en kai olisi saanut. Nyt täytyy ottaa etäisyyttä vähäisempäänkin juomiseen, sen verran överiksi meni viikonloppuna.
Mehulla ja mustalla kahvilla vaihteeksi käyvä Wine
^ Höpöhöpö. Ei nimittäin onnistunut. Kuusi annosta eilen. Hermot menivät, ihan ymmärrettävästä syystä, mutta sen ei kyllä pitäisi johtaa ottamiseen. Kyllä hermot menevät muillakin, ilman, että sen jälkeen “täytyy” juoda.
Anyway, tänään hyvin työkunnossa. Katsotaan, onnistuuko ottamattomuus tän päivän osalta.
Eilen kolme annosta. Keskiarvoa hissukseen alaspäin. Uskomattoman väsynyt olen ollut tänään, ja eilenkin taisin olla… Hassua tämän väsymys, kuitenkin juominen on ollut vähäisempää. Krapulan laskuja viikonlopulta ehkä sitten vielä?
Valmistautukaahan kukin siellä kännittömään pääsiäiseen, niin Winekin tekee
Jes, lopultakin oikeaa edistymistä tässä! Tänään ja eilen nolla annosta. Jotain toivoa ehkä siis on. Tosi, tosi väsynyt olen kyllä. Myös niitä miehiäni olen pitänyt loitolla. Tämä pään (ja tuon toisenkin pään) rauhoittaminen on niin tarpeen. Nyt saan olla väsynyt, se on toipumista. Kunhan jaksan pestä hampaat.
Tolkuton väsymys jatkuu vaan… Mutta ei se mitään, kunhan olen juomatta. Olen tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen. En jaksa tehdä juuri mitään, mutta on niin hyvä mieli selvin päin pysymisestä.
Kun kirjoitin ekan viestini, takana oli muistaakseni 55 annosta viikossa. Kumma juttu, mutta sen jälkeinen viikko, jonka aikana merkkasin tänne, toi myös saldoksi noin 55 alkoannosta. Huoh. Sekin on varovainen arvio, kosteat lauantai ja sunnuntai arvioitu noin viiteentoista annokseen per päivä. Ei hemmetti, noinko paljon mä tosiaan kaadan! Oli aikakin saada vähennettyä!
Kylmää kyytiä tajuta tuollainen. Ainakin tämä kuukausi on alkanut paremmin. Yritys jatkuu.
On se välillä joo aika hirvittävää, kun tajuaa, miten paljon sitä alkoa voi mennä kerralla. Kyllä on kylmää kyytiä, jos laskee annoksensa. Miten sitä alkoholia niin helposti vaan uppoaa kurkusta alas…
Mutta nyt mun on aika asettaa tarkempia tavoitteita. Eilen kävin baarissa ja join kuusi annosta, 12:n cl:n viinejä. Pysyi hallinnassa ja lähdin jo puoliltaöin kotiin. Just näin minusta terveet ihmiset hupiloivat. Paljon juttelua, juomat nautitaan, ei hotkita, kotiin paljon ennen känniä tai pilkkua. Edelliset kaksi päivää kokonaan juomattomia. Tällaista rytmiä jos osaisin pitää pidemmälläkin aikavälillä, niin kaikki olisi mielestäni kunnossa.
Eli, kunnianhimoinen tavoitteeni on juoda viikossa max kuusitoista annosta. Toistaiseksi en puutu siihen, miten se päiville jakautuu, mutta kokonaan alkoholittomia päiviä olisi hyvä olla pari. Ei kuitenkaan sääntöä siitä vielä. Mutta tuo kuusitoista annosta olkoon sellainen sääntö, että jos siitä lipsun, otan järeämmät keinot käyttöön. Haen sitten vaikka asiantuntija-apua tilanteen arvioimiseen.
Eilen paivällä ruokajuomina kolme annosta ja illalla baarissa seitsemän. Kymmenen on muuten vähän liikaa, mutta onneksi tuossa kului aikaakin.
1.4. Ei alkoholia
2.4. -"-
3.4. Kuusi annosta
4.4. Kymmenen annosta
Seuraavat kolme päivää olisivat sitten alkottomia. Ihan mielenkiintoista nähdä, meneekö juomattomuus hyvällä fiiliksellä (niin kuin nyt tuntuu) vai alkaako muuttua kärvistelyksi. Jos siis alkaa, se varmaan on yksi varoittava oire lisää. Mutta nyt tosiaan suunnittele hyvillä mielin juomattomia tekemisiä seuraaville päiville. Tiedän kyllä, että tulossa on myös stressaavia ja ikäviä hommia. Saas nähdä, janottaako niiden jälkeen.
Seksikin on pysynyt kohtuudessa viime päivinä. Noin joka toinen päivä on riittänyt, ja sitä on siis harrastettu selvin päin. Vautsi Näinhän se ei siis viime aikoina oikein ole yleensä mennyt…
Elämä on niin hemmetin vaikeaa. Kun olen luvannut joitakin asioita, ottanut ne vastuulleni, niin ne vastuut eivät sitten jätä hetkeksikään rauhaan. En halua jättää ketään pulaan. Stressiä, stressiä. Pitäisi kai vaan yrittää kohtuudella parhaansa ja olla sen jälkeen tyytyväinen tai ainakin hyvällä omallatunnolla. Siinäpä opittavaa.
Tällä hetkellä erotan kyllä hyvin kohdat, joissa voisin sortua juomaan. Kuinka itsekriittinen sitä voikaan olla. Tauti sekin…
tua on totta myös omalla kohdalla niinpä olen pyrkinyt jättämään ylimääräiset vastuutehtävät muille toki siinäkin välillä huonolla menestyksellä (mies joka ei osaa sanoa ei) mut ku tuntuu että tässä omaskin elämäs on kylliksi “vastuuta/vastustusta” meirän pitäis opetella paremmin ajattelemaan itseämme(muussakin kun juomises) ja seksis (oho) mut enivei ! nyt Winelle hymy huuleen ja nenä myötätuuleen
Kiitos, Deal! Niin just, kun oppisi ajattelemaan itseään terveellä tavalla, noissa toisissa asioissa sitä kyllä osaa olla itsekäs. Mutta opetellaan. Ainakin perheenjäsenet ja lähisukulaiset ovat aina osanneet käyttää hyväkseen sitä, että en ole osannut sanoa ei. Kai se on multa oire siitä, etten kuitenkaan ole varma kelpaanko, hyväksytäänkö mut.
Juomatta on mennyt, vaikka vähän ankeaa ja vaikeaa se on ollutkin. Mutta kuudentoista viikkoannoksen maksimi tuntuu hyvältä ja mahdolliselta tavoitteelta edelleen. Kulutus on siis kolmanneksen aiemmasta. Tällä jatkan toistaiseksi.
Väsymys vaivaa aina vaan, ei millään tossu nousisi kotiin palatessa rappusissa. Outoa. Mutta ei tarvista juomiseen, mikä on tietysti iso ilonaihe. Muut jutut aiheuttavat kyllä haikeutta… Yritän viisaa ystävän neuvosta tehdä joka päivä jotain, mikä ilahduttaa mua. Hullua, että tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Logiikka menee kait niin, että senkin ajan, jonka istutin orvokkeja, olisin voinut käydä läpi hoidettavia laskujani.
Mutta kyllä, mulla on tosiaan jo kukkivia orvokkeja piharuukuissa. Kaverini oli aikaisessa kylvöineen. Minä yritän oppia iloitsemaan tuollaisista asioista vapaammin.
Toisaalta olisit voinut käyttää sen ajan myös vaikka viinin juomiseen tai jonkun miehen tykönä vehtaamiseen. Tuohon kun vertaa, niin orvokkien istutus on aika hyvä vaihtoehto! Onnistuisitko huijaamaan sun logiikkaa tuolla tavalla?
Tiedän kyllä noi syyllisyyden tunteet, juu. Omatunto kolkuttaa, jos tekee jotain ihan vaan omaksi ilokseen, sen sijaan et tekisi jotain “hyödyllistä” tai “tärkeää”. Tää suomalainen kulttuuri ja luterilainen työmentaliteetti ei ainakaan auta asiaa millään tavalla. Kärsiä pitää, että saa kirkkaan kruunun, ja töitä pitää vaan paiskia niska limassa. Jos tekee jotakin ihan vain omaksi ilokseen, on laiska ja itsekäs paska.
Vaikka oikeastihan on tosi tärkeää, että tekee päivittäin jotain sellaista, josta tulee hyvä mieli. Mitä järkeä on elää, jos koko elämä on vain työntekoa tai velvollisuuksien hoitamista?
Itsekin olen muuten pelannut kasvien kanssa. Leikkasin tuossa jokunen aika sitten yhden huonekasvin ja otin samalla siitä pistokkaita. Nyt ne on juurtunu, ja olen jo ehtiny istuttaa pari pistokasta. Kaksi on odottelemassa vielä istutusta. Mun mielestä kasvien hoitaminen on rentouttavaa… elävistä olennoista huolehtiminen tuo mielihyvää, mulle ainakin, ja kyllä kasvit on eläviä olentoja. Ainakin jossain määrin.
Mä yritän opetella tuota Kaikki elävä voi tosiaan tuoda niitä pieniä (näin aluksi “vain” pieniä) hyvän mielen hetkiä. Niin kuin nyt keväällä laulavat pikkulinnut. En tunnista lintuja äänestä, mutta joku pieni olento laulaa hirmuisella riemulla auringonlaskun ja -nousun aikaan pihapuussa. Tulee sellainen elämä voittaa -olo
Viikolla 5.-11.4. meni viisitoista annosta pe-su. Olen ihan tyytyväinen. Mutta pitkään täytyy mennä tällä linjalla, ennen kuin uskallan sanoa, että kohtuukäyttö onnistuu ja on turvallista. Mut saa sitten potkia totuuksien äärelle, jos näyttää menevän itsekusetuksen puolelle.
Aika hyvin mennyt tämä viikko. Välillä uupumuksen, jopa masennuksen tunteita, mutta onneksi ohimeneviä. Alkoholia kulunut viisi tai kuusi annosta tähän mennessä, siihen olen ihan tyytyväinen. Tiistai-iltana yksi kotona, loput keskiviikkona baarissa. Näillä määrillä tuntuu seksielämäkin pysyvän tolkullisena. Ei ole tullut kärvistelyfiiliksiä, ei tunnetta, että voisi mennä vetäisemään kännit.
Varmaankin pari illanviettoa viikonloppuna ravintolassa ja kavereilla. Ihan luottavainen mieli sen suhteen, että homma pysyy hanskassa. Mietin yhtenä vaihtoehtona sitäkin, että en kavereilla joisi mitään. Onneksi sekin on tässä kaveripiirissä hyväksyttyä.
Hyvää viikonloppua kaikille! Pidetään huolta itsestämme, eikä dokata, jookos?
) ja toivon, että löydät täältä tai jostain toisaalta apua elämääsi tällä hetkellä pähkäilyttävien asioitten selvittämiseen.
Näinhän se ei siis viime aikoina oikein ole yleensä mennyt…
toki siinäkin välillä huonolla menestyksellä (mies joka ei osaa sanoa ei) mut ku tuntuu että tässä omaskin elämäs on kylliksi “vastuuta/vastustusta” meirän pitäis opetella paremmin ajattelemaan itseämme(muussakin kun juomises) ja seksis 
(oho) mut enivei ! nyt Winelle hymy huuleen ja nenä myötätuuleen 