Tavoitteena on juomismäärien vähentäminen kohtuulliselle tasolle, vaikka se ajatus nykyiset taipumukset huomioon ottaen tuntuu ehkä vähän koomiseltakin.
Arkisin menee 10 annosta per ilta, perjantaisin sen verran ettei laskuissa pysy mukana, lauantaina 5-10 tasottavaa ja sunnuntai kärsimistä ilman juomia. Viikossa menee yhteensä se 60-70 annosta säännöllisesti.
Tätä menoa on nyt jatkunut muutaman vuoden ajan. Maksa-arvot normaalit, Antabusta kokeillut pari kertaa, mutta aina on ollut pakko lopettaa sen käyttö, jotta voisi juoda.
Muutaman kerran avokatkolla käsistä lähteneen viikonlopun jälkeen, jolloin on ollut lyhyitä raittiita jaksoja. Sen verran itsekuria tai muitakaan keinoja ei vaan ole löytynyt, että saisi pidettyä juomismäärät kohtuudessa.
Olen siis n. 30-vuotias työssäkäyvä mies ja täältä sitten uusia keinoja hakemaan…
Onko mahdollista että juot työstressin vuoksi? Rasittavan päivän päätteeksi pakkonollaus? Meinaan kun juominen on nähtävästi varsin arkipainotteista, ja viikonloput sitten menee omalla painollaan relatessa ja jäähdytellessä. Maanantaina taas uusi kierros joka huipentuu viikkonollaukseen perjantaina…
Jos tulisi yllättäen lomaviiko, niin joisitko tuolloinkin arkisin sen 10 annosta, vai vähemmän, vai enemmän? Mites kesälomat sujuu?
Kyllä siinä nollausta tulee ihan selkeästi haettua, varsinkin perjantaisin, mutta toisaalta työ on sellasta mistä tykkään enkä sitä koe mitenkään erityisen stressaavana.
Kesälomalla tulee juotua lähes poikkeuksetta joka toinen päivä, sillon vähän tilanteesta riippuen joku 10-20 annosta. Taitaa lähinnä vaihdella sen mukaan onko yksin kotona vai lähteekö baariin.
Arkipyhiä ennen reilusti viinaa ja baarikierrokselle. Siinä ne peruskuviot.
Sitä en nyt kyllä toisaalta äkkiseltään hahmota minkä takia tarvisin lomalla jatkuvaa nollausta, kun ei sen nyt ihan hirveen stressaavaa aikaa pitäisi olla… ja muutenkin kun yksin asustelen ilman sen ihmeempiä vastuita niin paljon tähän kyllä liittyy kysymysmerkkejä.
Kyllä ne perimmäiset syytkin nykymenolle ehkä joskus joskus löytyy, mutta jos projektina on välitön “damage control” niin semmoista ehdottelisin, että maanantaisin olisi nollapäivä. Ei kauppaa, baaria, ei mitään. Suoraan töistä kotiin lepäämään. Pankkikortit ja käteinen jätetään maanantai-illaksi vaikka työmaalle. Kaikki konstit sallittuja, mutta maanantaina nollat.
Tuommoista mallia voisi kokeilla niin kauan kuin se vaatii aikansa, ja alkaa tuntua ihan luonnolliselle jatkolle sunnuntain lepopäivälle. Uskoisin että tiistaiaamuun herää ihan eri tavalla levänneenä kuin sen perinteisen 10 annosta nauttineena. Mitäänhän tämmöisessä mallissa ei menetä, sillä tiistaina saa taas jo ottaa kuten aina ennenkin.
Sitten kun on 10 maanantaita hallussa, voidaan alkaa puhua tiistaista, vai mitä?
Kiitos vinkistä, otetaan ehdottomasti kokeiluun! Eipä ole moinen idea tullut aikaisemmin mitään kautta vastaan, mutta nyt sitten vaan maanantaita kohti…
Pullo on korkattu ja varmaan parin tunnin päästä kohti tuntematonta.
Olen kuullut tarinoita ihmisistä, joille “ei tule krapulaa”, joten pitää ajatella positiivisesti ja toivoa, että yön aikana itsekin muutun sellaiseksi.
Tulipas aika aggressiivinen kommentti sieltä. Viinanjuonti ei mun elämää paranna millään tavalla, mutta siitä on muodostunut vuosien saatossa sellainen tapa, josta ei vaan sormia napsauttamalla pääse eroon.
Jos luet ton mun avausviestin, niin pyrkimys on tosiaan ajan kuluessa saada asiaan muutosta.
Mitä agressiivista siinä on, että esittää selkeän kysymyksen ? Eikä esim hymistele, että koita nyt edes yksi päivä selvänä olla.
Olen lukenut koko ketjun.
Minusta noilla määrillä pitäisi nyt aluksi lopettaa kokonaan kuukaudeksi pariksi ja sitten katsoa pysyykö sen jälkeen järkevissssä rajoissa.
Lopettaminen ei todellakaan ole helppoa. Monta kertaa piti harjoitella ja kuvitella, että hallinnassa pysyy vaan eihän pysynyt.
Näinhän se tuntuu olevan monella muullakin. Alkoholismi on rankka laji.
Olen hankkinut itselleni monenlaistakin apua, kokeillut monia keinoja, mutta mistään en ole saanut riittävää ratkaisua. Ja mielestäni tänne palstalle liittyminen on myös juurikin sellaista avun hankkimista.
Olen ollut yksilö-/ryhmäterapiassa ja kaikessa siltä väliltä. Tänne viestittely on mielestäni yksi tapa hankkia sitä apua, mutta sulla tuntuu olevan jotenkin vähättelevän oloinen asenne täällä puuhastelua kohtaan?
No voihan sitä kirjoitella mutta tärkeintä on tehdä.
Tässäkin asiassa tekeminen voittaa selittelyn.
Moni kokee saavansa palstalta tukea ja neuvoja ja hyvä niin, varsinkin jos toteuttaa ne viisaimmat neuvot, että lopeta. Minusta noilla sinun määrillä ei muuta vaihtoehtoa ole.
Olen lopettanut vaikka kuin ka monta kertaa eikä minusta lopettamisessa ihmeempää ongelmaa ole ja jos on, niin katkolle vaan. Paljon suurempi ongelma on, ettei ala uudelleen, kun olo on parantunut ja ikävimmät muistot häipyneet.
Mites tuo sun kuvio käytännössä menee, kun kuvailet että olet lopettanut vaikka kuinka monta kertaa. Sekään ei toisaalta tunnu toimivan, jos itsekin olet sitä mieltä että homma ei suju niin kuin pitäisi…
Lopullisessa lopetuksessa minua auttoi AA, kaikenlaista muuta olin kokeillut A-klinikkaa ym. En silti väitä, että olisi kaikille sopiva tai pätevä juttu.
Komppaan kyllä Davea tässä, noista määristä tuskin pystyy vähentämään alkoholinkäytön sinne riskirajojen sisälle ilman 1-3 kk:n alkoholittomuutta. Eikä sittenkään useimmiten onnistu, ei onnistunut ainakaan minulta - viimeksi kun yritin, olin 2,5 kk holitta ja rupesin sitten taas “kohtuukäyttämään”. Ekat pari viikkoa annokset pysyivät alle 24:ssä (hädin tuskin), mitä ei kyllä voi myöskään pitää minään kohtuukäyttönä, ja sieltä hiljalleen nousivat 40-60 annoksen viikkotasolle. Toisaalta mulla on myös eräs ystävä, joka oli alle parikymppisenä luisumassa alkoholismiin, mutta laittoi sitten korkin kiinni viideksi vuodeksi, toisin sanoen siis lopetti ihan kokonaan. Nykyisin ottaa silloin tällöin pari bisseä ongelmitta, muttei enää hae sitä humaltumista alkoholista. Luulen, että itse tuskin pystyisin samaan kun olen aina nimenomaan halunnut humaltua, joten omalla kohdallani viisainta - ja helpointa - on olla kokonaan ilman. A-klinikalla juttelusta on ollut mulle paljon hyötyä, samoin antabuksesta alkuvaiheissa, mutta kyllähän sitä joutuu lopulta tekemään itsensä kanssa aivan helvetisti duunia että se korkki pysyy kiinni kun monet elämän osa-alueet pitää opetella tavallaan aivan uudesta näkökulmasta. Hankalaahan se lopettaminen on jos haluaa vielä juoda, mun piti hakata päätä seinään aivan liian monta kertaa ennen kuin tajusin ettei ole muuta vaihtoehtoa. Aika monen kohdalla kuvio tuntuu menneen niin
Arvostan kyllä teidän näkemyksiä ja uskon että niille on vankkoja perusteita, mutta kuitenkin vähän ihmetyttää tämä suunta mihin keskustelua viedään. Tänne vähentäjien ryhmään kirjoittelin sen takia että pyrkimyksenä on vähentää, enkä sinänsä kaipaa sellaisia vinkkejä, että pitää lopettaa.
Olen huomannut että tän asian suhteen on selkeästi kahden koulukunnan kansaa, mutta kun nyt ollaan tässä vähentäjien ryhmässä, niin toivoisin enemmän sen suuntaisia viestejä, enkä lopettamiskehoituksia.
Tässä vaiheessa etenen tuolla Arkkitehdin tarkoin laatimalla suunnitelmalla, enkä ole lopettamassa.
ja muutenkin kun yksin asustelen ilman sen ihmeempiä vastuita niin paljon tähän kyllä liittyy kysymysmerkkejä.
