Tervehdys foorumilaiset 
Tässä kirjoittaa noin parikymppinen henkilö. Olen seuraillut palstaa vuodenpäivät kirjautumatta, mutta nyt sain aikaiseksi aloittaa oman päivyrin. Ehkä 30 asteen paremmalla puolella olevat lämpötilat toivat jotain järkeä allekirjoittaneen päähän. Syy aloittamiseen kuitenkin valitettavan harmillinen, eli minulla on peliongelma. Olen pitänyt aikaisemmin vähän iloisimmista asioista blogia ja olen muutenkin nauttinut kirjoittamisesta, joten ehkä tämän kautta voisin kanavoida tuntemuksiani aiheesta ja varmaan sen vierestäkin. Olen äärimmäisen suorapuheinen, mitään ei peitellä ja itsensä nolaaminen on lähinnä sääntö, kuin poikkeus.
Ensiksi haluan kuitenkin hieman avata polkuani uhkapelien parissa. Vaahtosammuttimen kokoisena vanhempani jostain syystä tutustutti minut Vakioveikkauksen pariin. Veikkaukset olivat lähinnä täysin sattumalta rustailemalla laitettuja rivejä, taisi maksaa yksi rivi siihen aikaan 20 senttiä. Sattumalla 1X2-rivit eivät luonnollisesti mitään tuottaneet, mutta muistan monesti pyöräillleeni lähikioskille laittamaan tuota yhtä Vakioriviä, enkä ostamaan esimerkiksi karkkipussia, mikä sopisi alakoululaiselle paremmin. Isäni samaan aikaan laitteli Formuloihin 2e maksavia vetoja ja en uskaltanut moisia summia panostaa. Arvelisin kuitenkin näin jälkikäteen, etten siinä iässä juurikaan ymmärtänyt mitään odotusarvoista tai vedonlyönnin perusteista. Kuitenkin niin sanotusti kuparinen oli rikottu. Samoihin aikoihin Suomeen tuli 15-vuoden ikäraja ja vedonlyönnit jäivät siihen.
Tykkäsin kuitenkin videopelien pelaamisesta aivan pienestä pitäen. Aika nopeasti minulle asetettiin pelipäivät ja sen jälkeen vielä aikarajoitteet, koska olisin voinut pelata pelejä aamusta iltaan. Minulla on aika hyvä arvaus mistä tämä käyttäytyminen johtui, mutta en ole aivan varma enkä ainakaan tässä vaiheessa halua avata tätä enempää.
Koko ikäni olen ollut erittäin tarkka rahasta. Jotkut kutsuisivat jopa äärimmäisen pihiksi. Tarpeellisiakin hankintoja jätin hankkimatta, kun aikani pähkäiltyäni keksin aina syyn olla ostamatta jotakin. Olin aina se keneltä rahaa lainattiin, kun muilla ei ollut käteistä. Hätyyttelin kaikki tuttavani aina pois pelikoneilta jos olivat sinne päin menossakaan. Äitini antoi joskus muistaakseni euron puolipakotettuna ja voitin ensimmäisellä pyöräytyksellä 20snt Tuplapotissa. Painoin voitonmaksua välittömästi ja hymyilin leveästi onnistunutta sijoitusta pelikoneeseen. Käytännössä pelaamatta mentiikin aika pitkälle lukioon asti.
Lukiossa täysi-ikäisyyden kolkutellessa sitten kaveriporukalla oli aikalailla tapana tappaa aikaa pelikoneilla. En nyt aivan muista milloin aloitin mukana pelaamisen ja millä panoksilla, mutta tappiot pihinä ja vähätuloisena ihmisenä kouraisivat mahanpohjasta. En edes omistanut vielä silloin maksukorttia, jolla olisin voinut nostaa käteistä vaan nostot oli tehtävä pankin tiskillä asioimalla. Mahanpohjan kouraisuun oli ainoastaan yksi lääke: tappioitten jahtaaminen.
Tappioita jahdattiin ja tässä vaiheessa omissa aivoissa on aina sumentunut. Lainailin holtittomasti rahaa niin paljon, kuin kaverit vain antoivat periksi. Huomattavaa tosin on se, että maksoin kerta kerralta takaisin. Tappiot oli aina pakko saada takaisin. Koskaan ei voinut lähteä sen 20e tappion kanssa pois. Muistan sen paniikin kun rahakirstu jota pankkitiliksikin kutsutaan rupesi olemaan tyhjä. Pelaaminen lähes täysin tapahtui kavereitten kanssa. Yksin en muista survoneeni rahaa juurikaan menemään. Mitään kirjanpitoa tältä ajalta ei löydy, mutta sanoisin pari tuhatta euroa menneen pelikoneisiin. Pikkuhiljaa rahojen loppuessa ja touhun järjettömyyden tajutessa pelikoneet jäivät pois ja näinä aikoina onneksi tuli 18-vuoden ikäraja, joka sulki pelikoneet pariksi vuodeksi omasta elämästä.
Kuitenkin netin puolelta löytyi sitten uusi vitsaus, kun useampi kaveri pelasi nettikasinoita ja nettipokeria. Jostain syystä kasinopeleistä en innostunut, mutta korttipelit blackjackin ja pokerin osalta kiinnostivat aina. Pikakelaan tästä nykypäivään, koska tuo sama tappioitten jahtaaminen on jatkunut tämänkin lajin parissa. Sinänsä hassua, koska nettipokerissa taitoelementti on niin suuressa roolissa, että järkevästi pelaillen pitkällä aikavälillä on lähes mahdoton jäädä tappiolle. Mutta olen aina tallettanut äärimmäisen isoja summia ja hävinnyt ne ennemmin tai myöhemmin, kun tappioita on jahdattu liian isoin panoksin. Illuusiota siitä, että muitten pelaajien silmissä olet kyvykäs pelaaja ja että sinulla on pohjaton pelirahakirstu on pidetty pystyssä pikavipein ja kulutusluotoin.
Muistan jonkun hetken, kun olin ottanut tuhannen euron pikavipin ja hävisin sen aika nopeaan tahtiin. Huusin ääneen, että “menkööt vaikka koko elämä, mutta nää tappiot on saatava takaisin”. Otin kolme tonnia lisää lainaa ja kierre oli valmis. Noin vuoden verran kitkuttelin perintätoimiston ja ulosoton välillä, kunnes luovutin täydellisesti ja annoin kaiken valua ulosottoon. Olen nyt ollut vuoden päivät ulosoton asiakkaana.
Jotenkin kummastuttaa, että eräät lainayhtiöt hakevat ulosottoa vasta parin vuoden odottelun jälkeen ja käräjäoikeudessakin kun vastailin haastehakemukseen, niin asianajaja hieman kummeksui pitkää aikaväliä. Käyrässä on kuitenkin nähtävissä tilanne, eli velkaa pyöreästi on 20 000 euroa. Viisaampi voi ehkä laskea paljonko tuo summa on esimerkiksi viiden vuoden päästä. En ole itse laskenut, sillä tieto lisännee tuskaa.
Tämän hetkinen tilanne on se, että ulosotto vie sen 1/3 palkasta, eli elän noin 1100e kuukausinetolla. Tästä kun vähennetään pakolliset menot minulle jää käyttöön noin 300e kuukaudessa. Kuten alussa kerroin pihinä tämä nyt ei kuukausitasolla häiritse hirveästi, mutta ahdistus tulee siitä, kun mitään isompaa ei voi käytännössä hankkia ja säästäminen on todella vaikeaa. Olen myynyt lähes kaiken irtaimiston ja tavarani aivan välttämättömyydet poislukien.
Pelaaminen on jatkunut tähän päivään asti, koska pääkopassa on aina se ajatus, että kurinalaisella pelaamisella voisin merkittävästi nopeuttaa velkojen maksua ja/tai parantaa elämänlaatua velanmaksun aikana. Tämä tosin on aina kaatunut tuohon sumentumiseen, kun tappioita haetaan aivan väkisin takaisin ja tämä onnistuu ehkä kerran sadasta. Monet kerrat olen pelannut läpi yön vain tappioitten takia ja lopettanut vasta kun on pitänyt lähteä töihin tai sitten kun kaikki rahat ovat loppu. En ole viimeiseen kolmeen vuoteen hieman kärjistäen tehnyt mitään muuta kuin käynyt töissä ja vapaa-ajat pelannut, jos rahaa on sattunut olemaan.
Totuus kuitenkin on koko ajan ollut läsnä: minulla on peliongelma, mutta ne tappiot olisi saatava takaisin…
Haluan elää onnellista elämää. Pelaamisen takia käytännössä olen ylipainoinen, sinkku, ilman opiskelupaikkaa oleva onneton haaveilija, joka pelihimoissaan laittaa elämäänsä enemmän sotkuun. Aikaa on tuhlaantunut tämän takia jo aivan liikaa ja rupeaa jo olemaan pelko, että en saa aikaiseksi elämässäni yhtään mitään.
Kukaan lähipiiristäni ei tästä tiedä ja tuskin kukaan edes aavistakkaan, koska olen melkoisen mestari peittelemään kaiken. Paniikkia tulee siitä, kun tuon velkataakan kanssa en oikein voi lähteä opiskelemaan, joka on oma henkilökohtainen haaveeni. Kuitenkin onneksi velkasumma ei nyt aivan mahdoton ole, että kyllä siitä selviytyy, mutta asd kun ne tappiot pitäisi saada heti kuitattua…
Tsemiä kaikille palstalaisille! Yritän parhaani mukaan kirjoitella muittenkin päivyreihin, mikäli mieleeni juolahtaa mukavaa sanottavaa. Enemmän kuin mielelläni otan myös ohjeita vastaan kuinka tälläisessä tilanteessa kannattaisi toimia totaalisen lopettamisen lisäksi
Sain pelaamalla kahdessa viikossa nostettua euron yhteensä kuutensataan euroon vain hävitäkseni koko potin yhdessä illassa. Jotenkin niin raivostuttavaa, ettei tästä tavasta vaan ikinä pääse irti. Olen huomannut tämän ominaisuuden vaivaavan summasta riippumatta. Ihan samanlainen harmitus tulee onko kyseessä pari euroa vai tuhat euroa ja pakko se tappio on saada takaisin. Ei pysty lopettamaan ennenkuin pelitili on tyhjä tai nukahdan kirjaimellisesti pystyyn.
) uskottelin, että kyllä homma pysyy hanskassa. Ei pysy.
