Hei @Raisu . Jos ryhmä vaan jakaa sinulle Teams-linkin, pääset sinne kyllä kotikoneellakin. Tai puhelimella. Mene ihmeessä mukaan. Tsemppiä!
4 tykkäystä
Minulta vaati suurta rohkeutta kirjoittaa tuo, että olen täälläkin ulkopuolinen, vääränlainen juoppo. En ole sen vuoksi käynyt täällä edes kommentteja katsomassa viime päivinä. Kiitos vastauksista. kaikki muut ketjut olen lukenut päivittäin.
Ulkopuolisuuden tunne on aina ollut mukana ja kotona kiellettiin kaikki erilaisuus. Äitini oli niin vakuuttunut “sairaudestani” ja outoudestani, että vei minut psykiatrille teininä. Tuloksena äo 146. Aikuisena todettu add. Voin siis aika varmasti sanoa olevani oikeasti poikkeava. Tiedän ja olen huomannut, että ajatuskulkuni eivät mene kuin muilla, katson asioita yleensä aina vähän eri kulmasta kuin kukaan muu. Tätä on minusta kovalla kädellä karsittu pois lapsuudessa ja olen kovasti siinä uskossa, että on vain itsensä korottamista puhua jotain tällaista.
En pysty samaistumana viinantuska tai kituhetki-puheisiin, kun en oikein sellaisia tunnista. Pienen hetken saattaa mielessä käydä esim. sunnuntaina tein voikastiketta ahvenelle ja kävi mielessä kaataa siitä viinipullosta lasi itselleni. Ajatus lähinnä hymähdytti. Minulla myös kaikki “et koskaan” puheet nostattaa karvat pystyyn, koska kukaan meistä ei tiedä mitä tuo “ei koskaan” oikeasti on , saati on toiselle. oli kyse viinanjuonnista, sähköautoista tai kansantansseista.
Tämä ei tarkoita, ettenkö kokisi olevani addikti ja tarvitsevani työskentelyä alkoholiriippuvuuteen. Iso osa kirjallisuudesta, alkutaipaleen katkaisu/vieroitusteksteistä tuntuu minusta varsin oudolle. Minä tarvitsen pitkän matkan työskentelyä ja, kliseisesti, älykästä haastetta riippuvuudesta. Tarvitsen MYÖS lisäksi tunteiden tunnistamisen opettelua, mutta sen puolen materiaali onkin useimmiten paljon vähemmän ääritunnelatautunutta kuin mitä on puhe alkoholiriippuvuuden ympärillä. Tarvitsen kykyä oppia hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.
Kolme viikkoa tuli täyteen. Olen lukenut useamman tuhat sivua, kävellyt, hakannut pari mottia halkoja. Vessan tapetoin. Säästyneillä rahoilla olen alkanut perehtyä sijoittamiseen. Nukkunut joka yö 9-10h. Parin viikon päästä on loma. Ei olla käyty asunnollamme siiten syyskuun. Siellä on aina menoiltaa varten kylmässä kuplivaa, tämä muisto kirpaisi.
5 tykkäystä
Ulkopuolisuutta varmaan tuntee välillä kaikki. Ehkä siihen on vain mietittävä miten siihen suhtautuu, ja kestää sitä jotenkin? Erilaisia kokemuksia kuitenkin löytyy, ja monesti joku samaistuttavakin asia sieltä täältä?
Minäkään en @Raisu tunnistanut himoja juomiseen niin voimakkaana, ja alkutilanteeni oli kohtuukäyttö, luonteeni rauhallinen. Jotenkin itselleni oli yllätys todeta riippuvaisuus alkoholista, että riippuvaisuus tosiaan kehittyy, kun tarpeeksi juo, ja tarpeeksi pitkään, vaikka muuten ei ollut tullut ajatelleeksi. Ja vaikka olisi pitänyt tietää, että alkoholi on riippuvuutta aiheuttava aine.
Huomasin ongelman sen jälkeen, kun ajattelin, että jo saa riittää, ja pidin kuukauden juomatta. Se onnistui hyvin, mutta sen tauon jälkeen oli erilaista. Ei päässyt enää kohtuuteen, saanut pysyttyä rajoissa, vaan join enemmän kuin suunnittelin.
Pidin toisen tauon, vielä pidemmän, ja sama homma. Kun vain alkuun pääsi, niin muutaman viikon tauko onnistui suht helposti, mutta en kokenut siitä iloa, vaikka nukuinkin paremmin, ja muuten huomasin jotain hyötyjä. Mutta oli lähinnä apaattinen olo, ja kaipasi sitä jotain, mikä helpottaisi. Tutuksi keinoksi oli käynyt alkoholi, eikä muistanut taas sitä aikaa ennen kuin joi liikaa. Miltä olo tuntui normaalina.
Se kierre on hankala, kun alkoholin haitoista kestää toipua niin pitkään, ja että löytää normaalin hyvän olon ja saa muutettua itselleen ajatukset, mikä on lopulta hyvä, mikä ei, että saa kumottua virheelliset alitajuntaan jääneet luulot alkoholista.
Mäkin tykkään lukea, Annie Gracen Selvinpäin-kirjaa jo moneen kertaan mainostellut ja miehille vähän vastaavaa aivopesua lie se Carr.n Korkki kiinni!
Itselle sen tyyli vähän tökki.
Terapeutti Ville jutteli hyvin, kun kuuntelin Roope Salmisen podilta, mitä Jussi taisi suositella täällä.
Villelläkin oli vähän erilainen rauhallisempi kokemus alkottomuuteen, kuin Roopella.
3 tykkäystä
Parin kolmen kuukauden jälkeen vasta itsellä siis alkoi tuntua toipuneelta, ja alkoi huomaamaan normaalin olotilan. Ja kun tajusin alkaa työstää ajatuksia, enkä voinut pitää sitä vanhaa tuttua keinoa enää hyvänä vaihtoehtona, niin aloin eritavalla jatkaa.
En itsekään ole tehnyt loppuelämän lupauksia, vaan nyt annan aivojen ja elimistön toipua, ja katson miltä vaikuttaa ja mietin mikä kannattaa, mikä ei. Ei ole ehkä pakko ajatella, että lopettaa, mutta ei ole ehkä pakko enää juodakaan.
Useampi kuukausi ensin rauhassa, ja fysiikka ja ajattelu palautuu. Sitten voi suunnitella taas eteenpäin.
3 tykkäystä
Lukasin hätäseen läpi sun ketjun ja yksi eritytäin tärkeä asia pisti silmään, sinä osaat pukea sanoiksi ainakin näin “paperille” tuntemukset… siihen kun itsekin kykenisi!
Tsemppiä raittiuteen!
1 tykkäys
Jäin miettimään tätä. Että millä lailla täältä ei löydy vertaista.
Meitä kaikkia täällä nimittäin yhdistää alkoholiriippuvuus, josta pyrimme eroon. Se riippuvuus on sama kaikille elämäntilanteesta ja taustasta riippumatta, sitä on vain yhtä lajia. Viinikellarin viinit myöskin sisältävät sitä ihan samaa etanolia kuin minkä tahansa ostarin penkillä nuokkuvan ihmisen ehkä vähän eri niminen pullo.
Vieroitusoireiden ilmaantuminen puolestaan riippuu siitä, millaisia annosmääriä ihminen on tottunut kiskomaan. Kaikille täällä, minä mukaanlukien, sellaisia ei ole alussa tullut, vaikka viikottainen annosmäärä on ylittänyt riskikäytön rajan ihan reippaasti.
Jäin myös miettimään, miksi kaapit täytyy pitää täynnä viinaa ja viinikellari puolillaan, jos aikomuksena on lopettaa alkoholin käyttäminen kokonaan.
Me Lopettajat on palsta heille, jotka eivät enää halua juoda. Siinä auttaa parhaiten se, ettei enää säilytä alkoholia kotonaan sen jälkeen kun on tajunnut oman juomisen kääntyneen ongelman puolelle. Jos sen sijaan haluaa lopettamisen sijaan vähentää juomistaan, pitää siitä taukoa ja/tai saada sitä hallintaan, Me Vähentäjät voi olla hyvä paikka jakaa ajatuksia muiden kanssa.
Hienoa että sanoitat ääneen miltä tuntuu. En kuitenkaan usko että juuri kukaan muukaan täällä mieltää itseään oikeanlaiseksi juopoksi - mikä ikinä se sitten onkaan.
Ulkopuolisuuden tunne on ymmärrettävää. Olen itsekin kokenut sitä vähän aina vähän kaikkialla. Jos kuitenkin alkoholistiksi (itselleen) tunnustautuneiden kanssa nimettömänäkin jutellessa tulee kovin ulkopuolinen olo, vaikka aiheena on liiallinen alkoholinkäyttö ja itsellä sama ongelma, silloin saattaa olla tarpeen päivittää oma käsitys siitä mikä on alkoholisti.
Harva meistä täällä on täysin rappiolla. Monet meistä ehtivät havahtua ajoissa tai suht ajoissa siihen että nyt on homma lähtenyt käsistä.
Itse olen kokenut, ettei minun elämäntilanteeni, taustani tai sosioekonomisen asemani tarvitse olla yksi yhteen muiden täällä keskustelevien kanssa, jotta voin samastua siihen miltä riippuvuus tuntuu. Minusta on päin vastoin helpottavaa ymmärtää, että jotkin omat, ainutlaatuisina pitämäni ajatukset ovat itse asiassa juomisen lopettamista yrittäessä tuiki tavallisia.
Juomista voi olla hankala lopettaa kokonaan yksin pelkän asioiden älyllistämisen turvin. Joskus tuki vähän erilaisiltakin ihmisiltä voi olla tärkeämpää kuin mitä aluksi itse uskoisi.
Voimia ja mukavaa iltaa.
9 tykkäystä
Komppaan Räpistelijää.
Ei kaikki juopot, alkoholistit, miksi ikinä meitä ja heitä haluaakaan kutsua, ole samasta puusta veistettyjä kuten eivät riippuvuussairaudesta kärsimättömätkään ihmiset.
Oli itsellänikin alkuun vaikea “samaistua” niihin ostarilla notkuviin rappioalkoholisteihin, eikä tarvitsekaan. Jokaisen tarina on erilainen. Ja kuitenkin niin samanlainen.
Alkoholisteja on kaikissa yhteiskuntaluokissa, sitä ei määritä ammatti, taloudellinen tilanne, siviilisääty tai älykkyysosamäärä.
Yhteistä kaikille on riippuvuus.
Mitä tulee tuohon alkoholin säilyttämiseen kotona. Jossain olen todennutkin että meiltä kyllä juotavaa löytyy mutta sellaiset mitkä itseä triggeröi (viski ja vodka) on hävitetty ja niitä ei meille missään olosuhteissa tule.
Eli en minäkään ole “tyypillinen alkoholisti” kun suostun juomaan vain tiettyjä juomia ja muihin en koske pitkällä tikullakaan. Mutta alkoholisti olen silti 
7 tykkäystä
Komppaan teitä molempia @Räpistelijä ja @Nellaelina . Samaa mietin myös tuon säilyttämisen kohdalla. No en minäkään lähtisi hävittämään toisen pari sataa vuotta viinikellaria, jos sellainen tuotteineen sattuisi kotona olemaan, mutta ehkä voisin lukon pyytää siihen oveen ja avaimen jonnekin huitsin tuuttiin.
Sen sijaan ne AA kokoukset joissa olen ollut ehkä myös mahdollisten ns rapajuoppojen kanssa ovat olleet hyvinkin silmiä avaavia tämän ulkopuolisuuden suhteen. Samassa veneessä ollaan istuttu rinta rinnan. Ihan tuttuja kuvioita on kaikki pyöritelleet mielessään, kuka ökyautossa istuessaan ja joku toinen juuri ja juuri katsastuksen läpäiseessä. Molemmat miettineet, että jos nyt puhallutetaan värähtääkö viisari.
9 tykkäystä
Joo, tänne kirjoittaminen ja ongelmasta puhuminen yleensäkin vaatii rohkeutta. Erityisesti ongelman myöntäminen itselleen vaatii rohkeutta. Jokaisella meistä on tämänsä. Itselläni ei äo-lukemat ole auttaneet vähääkään siinä, miten sitä on sitten tullut lopulta alkoholin suurkuluttajaksi. Omaa ulkopuolisuudentunnettani (jota suurin osa ihmisistä kokee elämässään ajoittain) on helpottanut ajatus siitä, että loppujen lopuksi oleellista on, että ihminen pyrkii olemaan hyvä ihminen. On siis lopulta aivan sama, millaisin mittarein henkilöä voidaan mitata ja millaisia lukemia hän saavuttaa, (testit, koulutus, saavutukset uralla, taloudellinen asema) jos hän on ikävä ihminen. Olen myös joskus miettinyt, kumman kanssa joutuisin mieluummin autiolle saarelle - älykkään, mutta ikävän, vaiko hyväsydämisen, vaikka vähän vähemmän “älykkään” kanssa, ja kyllä valitsisin jälkimmäisen. Älykkyys ylipäätään ilmenee elämässä niin laaja-alaisesti, että itse pidän sitä ihmistä määrittävänä tekijänä vähän kyseenalaisena - älykkyyden osa-alueista kun mitattavissa on vain pieni osa. Tunne-elämän kehityskin kulkee usein omia ratojaan.
Minusta elämässä on lopulta tärkeintä se, että oppii tuntemaan armoa ja myötätuntoa niin muita kuin ennen kaikkea itseään kohtaan. Myötätuntoa sitä itseä kohtaan, jonka esimerkiksi on tarvinnut jostakin syystä käyttää alkoholia sen verran liikaa, että ymmärtää tärkeäksi tehdä asialle jotakin.
Ulkopuolisuudesta vielä - joskus se on elämässä muodostunut rakenne, joka suojaa joltakin. Tunne ulkopuolisuudesta voi toimia myös sisäisenä selityksenä, sisäisenä syynä sille, miksi toimii tavalla tai toisella. Se voi olla myös trauman jäänne. Itselläni tunne ulkopuolisuudesta on esimerkiksi ollut sidoksissa myös yksinäisyyteen läheisissä ihmissuhteissa, ja siten osaltaan myös yksi käynnistävä tekijä mitä tulee alkoholin liikakäyttöön. Joskus ihminen voi myös tarvita tunnetta ulkopuolisuudesta esimerkiksi heikon itsetunnon takia. Näin itselläni, kun olin nuori, yksinäinen ja avuton. Ulkopuolisuuden tunne kuitenkin lähinnä lisäsi vääränlaista itsen kannattelua yksin, ilman tukea, ja tuotti siten lisää yksinäisyyttä, eikä siten myöskään tuottanut tervettä itsetuntoa. Siihen oli silloin hyvät syyt, mutta aikuisena tämän työstäminen on tehnyt elämästä helpompaa.
Yhteys toisiin syntyy, kun uskaltaa hyväksyä sen, että luottamus ja ymmärrys eivät (onneksi) edellytä samanlaisuutta muiden kanssa. Myötätunto itseä ja muita kohtaan riittää.
8 tykkäystä
Kiitos mainiosta viestistä. Viime maanantaina oiti laittaa, eytä neljä viikkoa täynnä ja torstaina, että kuukausi. Ollut ajatukset muualla. Nyt viikonloppuna on kyllä kymmeniä kertoa pää kuivajuonut, makustellut kuivaa kuoharia, mutta ne hetket ovat olleet sekunteja. Se verraan kuitenkin, että tunne rekisteröitynyt. Riippuvuus roikkuu mukana, vaikka raittius näennöisen helppoa onkin. Tiedän, että tosipelit käydään myöhemmin.
Pöhnättömät aamut ovat kivoja, vaikka aamut ovat aina minulle hankalia. On kiva hypätä rattiin hakemaan grillisapuskaa vaikka yöyhdeltätoista ajattelematta voinko ajaa. Täysin ylläyyäen kuukauden aikana on ollut kolme tosi tiukkaa tilannetta, jossa on ollut osin pelastus, että olen ajokunnossa. Puhumattakaan siitä kuinka pankkitili on kiittänyt. Töissä olen ottanut aika lungisti (minuksi) ja se on jopa onnisgunut ilmaa huonoa omaatuntoa. Sitä omakantatekstiä en ole vieläkään köynyt lukemassa. Vähän häpeän selkörangattomuuttani; pakenenko väärintekemisiäni ja totuutta?