Hei @Raisu . Jos ryhmä vaan jakaa sinulle Teams-linkin, pääset sinne kyllä kotikoneellakin. Tai puhelimella. Mene ihmeessä mukaan. Tsemppiä!
4 tykkäystä
Minulta vaati suurta rohkeutta kirjoittaa tuo, että olen täälläkin ulkopuolinen, vääränlainen juoppo. En ole sen vuoksi käynyt täällä edes kommentteja katsomassa viime päivinä. Kiitos vastauksista. kaikki muut ketjut olen lukenut päivittäin.
Ulkopuolisuuden tunne on aina ollut mukana ja kotona kiellettiin kaikki erilaisuus. Äitini oli niin vakuuttunut “sairaudestani” ja outoudestani, että vei minut psykiatrille teininä. Tuloksena äo 146. Aikuisena todettu add. Voin siis aika varmasti sanoa olevani oikeasti poikkeava. Tiedän ja olen huomannut, että ajatuskulkuni eivät mene kuin muilla, katson asioita yleensä aina vähän eri kulmasta kuin kukaan muu. Tätä on minusta kovalla kädellä karsittu pois lapsuudessa ja olen kovasti siinä uskossa, että on vain itsensä korottamista puhua jotain tällaista.
En pysty samaistumana viinantuska tai kituhetki-puheisiin, kun en oikein sellaisia tunnista. Pienen hetken saattaa mielessä käydä esim. sunnuntaina tein voikastiketta ahvenelle ja kävi mielessä kaataa siitä viinipullosta lasi itselleni. Ajatus lähinnä hymähdytti. Minulla myös kaikki “et koskaan” puheet nostattaa karvat pystyyn, koska kukaan meistä ei tiedä mitä tuo “ei koskaan” oikeasti on , saati on toiselle. oli kyse viinanjuonnista, sähköautoista tai kansantansseista.
Tämä ei tarkoita, ettenkö kokisi olevani addikti ja tarvitsevani työskentelyä alkoholiriippuvuuteen. Iso osa kirjallisuudesta, alkutaipaleen katkaisu/vieroitusteksteistä tuntuu minusta varsin oudolle. Minä tarvitsen pitkän matkan työskentelyä ja, kliseisesti, älykästä haastetta riippuvuudesta. Tarvitsen MYÖS lisäksi tunteiden tunnistamisen opettelua, mutta sen puolen materiaali onkin useimmiten paljon vähemmän ääritunnelatautunutta kuin mitä on puhe alkoholiriippuvuuden ympärillä. Tarvitsen kykyä oppia hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.
Kolme viikkoa tuli täyteen. Olen lukenut useamman tuhat sivua, kävellyt, hakannut pari mottia halkoja. Vessan tapetoin. Säästyneillä rahoilla olen alkanut perehtyä sijoittamiseen. Nukkunut joka yö 9-10h. Parin viikon päästä on loma. Ei olla käyty asunnollamme siiten syyskuun. Siellä on aina menoiltaa varten kylmässä kuplivaa, tämä muisto kirpaisi.
5 tykkäystä
Ulkopuolisuutta varmaan tuntee välillä kaikki. Ehkä siihen on vain mietittävä miten siihen suhtautuu, ja kestää sitä jotenkin? Erilaisia kokemuksia kuitenkin löytyy, ja monesti joku samaistuttavakin asia sieltä täältä?
Minäkään en @Raisu tunnistanut himoja juomiseen niin voimakkaana, ja alkutilanteeni oli kohtuukäyttö, luonteeni rauhallinen. Jotenkin itselleni oli yllätys todeta riippuvaisuus alkoholista, että riippuvaisuus tosiaan kehittyy, kun tarpeeksi juo, ja tarpeeksi pitkään, vaikka muuten ei ollut tullut ajatelleeksi. Ja vaikka olisi pitänyt tietää, että alkoholi on riippuvuutta aiheuttava aine.
Huomasin ongelman sen jälkeen, kun ajattelin, että jo saa riittää, ja pidin kuukauden juomatta. Se onnistui hyvin, mutta sen tauon jälkeen oli erilaista. Ei päässyt enää kohtuuteen, saanut pysyttyä rajoissa, vaan join enemmän kuin suunnittelin.
Pidin toisen tauon, vielä pidemmän, ja sama homma. Kun vain alkuun pääsi, niin muutaman viikon tauko onnistui suht helposti, mutta en kokenut siitä iloa, vaikka nukuinkin paremmin, ja muuten huomasin jotain hyötyjä. Mutta oli lähinnä apaattinen olo, ja kaipasi sitä jotain, mikä helpottaisi. Tutuksi keinoksi oli käynyt alkoholi, eikä muistanut taas sitä aikaa ennen kuin joi liikaa. Miltä olo tuntui normaalina.
Se kierre on hankala, kun alkoholin haitoista kestää toipua niin pitkään, ja että löytää normaalin hyvän olon ja saa muutettua itselleen ajatukset, mikä on lopulta hyvä, mikä ei, että saa kumottua virheelliset alitajuntaan jääneet luulot alkoholista.
Mäkin tykkään lukea, Annie Gracen Selvinpäin-kirjaa jo moneen kertaan mainostellut ja miehille vähän vastaavaa aivopesua lie se Carr.n Korkki kiinni!
Itselle sen tyyli vähän tökki.
Terapeutti Ville jutteli hyvin, kun kuuntelin Roope Salmisen podilta, mitä Jussi taisi suositella täällä.
Villelläkin oli vähän erilainen rauhallisempi kokemus alkottomuuteen, kuin Roopella.
3 tykkäystä
Parin kolmen kuukauden jälkeen vasta itsellä siis alkoi tuntua toipuneelta, ja alkoi huomaamaan normaalin olotilan. Ja kun tajusin alkaa työstää ajatuksia, enkä voinut pitää sitä vanhaa tuttua keinoa enää hyvänä vaihtoehtona, niin aloin eritavalla jatkaa.
En itsekään ole tehnyt loppuelämän lupauksia, vaan nyt annan aivojen ja elimistön toipua, ja katson miltä vaikuttaa ja mietin mikä kannattaa, mikä ei. Ei ole ehkä pakko ajatella, että lopettaa, mutta ei ole ehkä pakko enää juodakaan.
Useampi kuukausi ensin rauhassa, ja fysiikka ja ajattelu palautuu. Sitten voi suunnitella taas eteenpäin.
3 tykkäystä
Lukasin hätäseen läpi sun ketjun ja yksi eritytäin tärkeä asia pisti silmään, sinä osaat pukea sanoiksi ainakin näin “paperille” tuntemukset… siihen kun itsekin kykenisi!
Tsemppiä raittiuteen!
1 tykkäys
Jäin miettimään tätä. Että millä lailla täältä ei löydy vertaista.
Meitä kaikkia täällä nimittäin yhdistää alkoholiriippuvuus, josta pyrimme eroon. Se riippuvuus on sama kaikille elämäntilanteesta ja taustasta riippumatta, sitä on vain yhtä lajia. Viinikellarin viinit myöskin sisältävät sitä ihan samaa etanolia kuin minkä tahansa ostarin penkillä nuokkuvan ihmisen ehkä vähän eri niminen pullo.
Vieroitusoireiden ilmaantuminen puolestaan riippuu siitä, millaisia annosmääriä ihminen on tottunut kiskomaan. Kaikille täällä, minä mukaanlukien, sellaisia ei ole alussa tullut, vaikka viikottainen annosmäärä on ylittänyt riskikäytön rajan ihan reippaasti.
Jäin myös miettimään, miksi kaapit täytyy pitää täynnä viinaa ja viinikellari puolillaan, jos aikomuksena on lopettaa alkoholin käyttäminen kokonaan.
Me Lopettajat on palsta heille, jotka eivät enää halua juoda. Siinä auttaa parhaiten se, ettei enää säilytä alkoholia kotonaan sen jälkeen kun on tajunnut oman juomisen kääntyneen ongelman puolelle. Jos sen sijaan haluaa lopettamisen sijaan vähentää juomistaan, pitää siitä taukoa ja/tai saada sitä hallintaan, Me Vähentäjät voi olla hyvä paikka jakaa ajatuksia muiden kanssa.
Hienoa että sanoitat ääneen miltä tuntuu. En kuitenkaan usko että juuri kukaan muukaan täällä mieltää itseään oikeanlaiseksi juopoksi - mikä ikinä se sitten onkaan.
Ulkopuolisuuden tunne on ymmärrettävää. Olen itsekin kokenut sitä vähän aina vähän kaikkialla. Jos kuitenkin alkoholistiksi (itselleen) tunnustautuneiden kanssa nimettömänäkin jutellessa tulee kovin ulkopuolinen olo, vaikka aiheena on liiallinen alkoholinkäyttö ja itsellä sama ongelma, silloin saattaa olla tarpeen päivittää oma käsitys siitä mikä on alkoholisti.
Harva meistä täällä on täysin rappiolla. Monet meistä ehtivät havahtua ajoissa tai suht ajoissa siihen että nyt on homma lähtenyt käsistä.
Itse olen kokenut, ettei minun elämäntilanteeni, taustani tai sosioekonomisen asemani tarvitse olla yksi yhteen muiden täällä keskustelevien kanssa, jotta voin samastua siihen miltä riippuvuus tuntuu. Minusta on päin vastoin helpottavaa ymmärtää, että jotkin omat, ainutlaatuisina pitämäni ajatukset ovat itse asiassa juomisen lopettamista yrittäessä tuiki tavallisia.
Juomista voi olla hankala lopettaa kokonaan yksin pelkän asioiden älyllistämisen turvin. Joskus tuki vähän erilaisiltakin ihmisiltä voi olla tärkeämpää kuin mitä aluksi itse uskoisi.
Voimia ja mukavaa iltaa.
9 tykkäystä
Komppaan Räpistelijää.
Ei kaikki juopot, alkoholistit, miksi ikinä meitä ja heitä haluaakaan kutsua, ole samasta puusta veistettyjä kuten eivät riippuvuussairaudesta kärsimättömätkään ihmiset.
Oli itsellänikin alkuun vaikea “samaistua” niihin ostarilla notkuviin rappioalkoholisteihin, eikä tarvitsekaan. Jokaisen tarina on erilainen. Ja kuitenkin niin samanlainen.
Alkoholisteja on kaikissa yhteiskuntaluokissa, sitä ei määritä ammatti, taloudellinen tilanne, siviilisääty tai älykkyysosamäärä.
Yhteistä kaikille on riippuvuus.
Mitä tulee tuohon alkoholin säilyttämiseen kotona. Jossain olen todennutkin että meiltä kyllä juotavaa löytyy mutta sellaiset mitkä itseä triggeröi (viski ja vodka) on hävitetty ja niitä ei meille missään olosuhteissa tule.
Eli en minäkään ole “tyypillinen alkoholisti” kun suostun juomaan vain tiettyjä juomia ja muihin en koske pitkällä tikullakaan. Mutta alkoholisti olen silti 
7 tykkäystä
Komppaan teitä molempia @Räpistelijä ja @Nellaelina . Samaa mietin myös tuon säilyttämisen kohdalla. No en minäkään lähtisi hävittämään toisen pari sataa vuotta viinikellaria, jos sellainen tuotteineen sattuisi kotona olemaan, mutta ehkä voisin lukon pyytää siihen oveen ja avaimen jonnekin huitsin tuuttiin.
Sen sijaan ne AA kokoukset joissa olen ollut ehkä myös mahdollisten ns rapajuoppojen kanssa ovat olleet hyvinkin silmiä avaavia tämän ulkopuolisuuden suhteen. Samassa veneessä ollaan istuttu rinta rinnan. Ihan tuttuja kuvioita on kaikki pyöritelleet mielessään, kuka ökyautossa istuessaan ja joku toinen juuri ja juuri katsastuksen läpäiseessä. Molemmat miettineet, että jos nyt puhallutetaan värähtääkö viisari.
9 tykkäystä
Joo, tänne kirjoittaminen ja ongelmasta puhuminen yleensäkin vaatii rohkeutta. Erityisesti ongelman myöntäminen itselleen vaatii rohkeutta. Jokaisella meistä on tämänsä. Itselläni ei äo-lukemat ole auttaneet vähääkään siinä, miten sitä on sitten tullut lopulta alkoholin suurkuluttajaksi. Omaa ulkopuolisuudentunnettani (jota suurin osa ihmisistä kokee elämässään ajoittain) on helpottanut ajatus siitä, että loppujen lopuksi oleellista on, että ihminen pyrkii olemaan hyvä ihminen. On siis lopulta aivan sama, millaisin mittarein henkilöä voidaan mitata ja millaisia lukemia hän saavuttaa, (testit, koulutus, saavutukset uralla, taloudellinen asema) jos hän on ikävä ihminen. Olen myös joskus miettinyt, kumman kanssa joutuisin mieluummin autiolle saarelle - älykkään, mutta ikävän, vaiko hyväsydämisen, vaikka vähän vähemmän “älykkään” kanssa, ja kyllä valitsisin jälkimmäisen. Älykkyys ylipäätään ilmenee elämässä niin laaja-alaisesti, että itse pidän sitä ihmistä määrittävänä tekijänä vähän kyseenalaisena - älykkyyden osa-alueista kun mitattavissa on vain pieni osa. Tunne-elämän kehityskin kulkee usein omia ratojaan.
Minusta elämässä on lopulta tärkeintä se, että oppii tuntemaan armoa ja myötätuntoa niin muita kuin ennen kaikkea itseään kohtaan. Myötätuntoa sitä itseä kohtaan, jonka esimerkiksi on tarvinnut jostakin syystä käyttää alkoholia sen verran liikaa, että ymmärtää tärkeäksi tehdä asialle jotakin.
Ulkopuolisuudesta vielä - joskus se on elämässä muodostunut rakenne, joka suojaa joltakin. Tunne ulkopuolisuudesta voi toimia myös sisäisenä selityksenä, sisäisenä syynä sille, miksi toimii tavalla tai toisella. Se voi olla myös trauman jäänne. Itselläni tunne ulkopuolisuudesta on esimerkiksi ollut sidoksissa myös yksinäisyyteen läheisissä ihmissuhteissa, ja siten osaltaan myös yksi käynnistävä tekijä mitä tulee alkoholin liikakäyttöön. Joskus ihminen voi myös tarvita tunnetta ulkopuolisuudesta esimerkiksi heikon itsetunnon takia. Näin itselläni, kun olin nuori, yksinäinen ja avuton. Ulkopuolisuuden tunne kuitenkin lähinnä lisäsi vääränlaista itsen kannattelua yksin, ilman tukea, ja tuotti siten lisää yksinäisyyttä, eikä siten myöskään tuottanut tervettä itsetuntoa. Siihen oli silloin hyvät syyt, mutta aikuisena tämän työstäminen on tehnyt elämästä helpompaa.
Yhteys toisiin syntyy, kun uskaltaa hyväksyä sen, että luottamus ja ymmärrys eivät (onneksi) edellytä samanlaisuutta muiden kanssa. Myötätunto itseä ja muita kohtaan riittää.
8 tykkäystä
Kiitos mainiosta viestistä. Viime maanantaina oiti laittaa, eytä neljä viikkoa täynnä ja torstaina, että kuukausi. Ollut ajatukset muualla. Nyt viikonloppuna on kyllä kymmeniä kertoa pää kuivajuonut, makustellut kuivaa kuoharia, mutta ne hetket ovat olleet sekunteja. Se verraan kuitenkin, että tunne rekisteröitynyt. Riippuvuus roikkuu mukana, vaikka raittius näennöisen helppoa onkin. Tiedän, että tosipelit käydään myöhemmin.
Pöhnättömät aamut ovat kivoja, vaikka aamut ovat aina minulle hankalia. On kiva hypätä rattiin hakemaan grillisapuskaa vaikka yöyhdeltätoista ajattelematta voinko ajaa. Täysin ylläyyäen kuukauden aikana on ollut kolme tosi tiukkaa tilannetta, jossa on ollut osin pelastus, että olen ajokunnossa. Puhumattakaan siitä kuinka pankkitili on kiittänyt. Töissä olen ottanut aika lungisti (minuksi) ja se on jopa onnisgunut ilmaa huonoa omaatuntoa. Sitä omakantatekstiä en ole vieläkään köynyt lukemassa. Vähän häpeän selkörangattomuuttani; pakenenko väärintekemisiäni ja totuutta?
Koirat herättivät ylös. Nyt sitten nukkuvat pedeissään umpiunessa. Hellassa tulet ja kahvit tulossa. Tänään kekkerit. Kaikki olivat tyytyväisiä, että toimin kuskina ja käyn hakemassa vieraat meille. Kaikki ovat niin tottuneet lääkekuurwihin ja tipattomiin, ettei ainakaan vielä kwtään ole kiinnostanut.
Viinan sijasta olen nyt sokerikoukussa. Olin toki ennenkin,mutta nyt pahemmassa. Ei se maksa kiitä tästäkään. En kuitenkaan valitse sitä sotaa aloitettavaksi.
Onkohan todella vahva ja rajoittava ulkopuolisuuden tunne jonkinlainen kansanominaisuus? Paljon pohtinut teidän vastauksianne ja muiden kirjoituksia.
5 tykkäystä
Liiasta yhteisöllisyydestä ei suomalaisia ainakaan voi haukkua. 
Makeanhimo on yleinen vieroitusoire, et siis välttämättä ole nopeasti rakentanut uutta riippuvuutta. Ihmettelin taannoin, mistä himo irtokarkkeihin kun ei moista ollut aikaisemmin. Aivokemiat nupissa järjestäytyvät uudelleen, muitakin syitä miksi sokeria kaipailee. Hedelmiä olen tykännyt syödä. Terveellisempääkin kuin namut. Raitista ja mukavaa iltaa sinne!
3 tykkäystä
Kekkerit meni mukavasti lipitellen vissyjä, limppareita ja nollareita. kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota juomattomuuteeni. Täytyy sanoa, että kirpaisu, kun yksi tasakymmeniä huomenna täyttävä toi magnumsamppanjan. Oli pitkästä aikaa tosi kiva nähdä juuri tuota porukkaa, mutta hurja valvominen (nukahdin 00.15) kostautui. Sunnuntaina olin ihan tokkurassa, lihakset tukossa niin, ettei reipas ylämäkinousu meinannut onnistua. Lomareissu siirtyi omien mokailujen vuoksi kuukaudella, nyt olisi kyllä pienin irtioton tarvinnut.
Arki on niin tasaista ja leppoisaa, että adrenaliinijunkieaivot alkavat kaivat haastetta. Talo taitaa lähteä nyt raivaussiivoukseen ja myyntiin. Tätä on jo useampi vuosi pohdittu, mutta kaatuu hintoihin ja siihen, että pitäisi siivota lattiasta kattoon. Ajatus tällä hetkellä on, etten koskaan enää osta omaa. Kaksikymmentä vuotta maksettu erinäisiä lainoja ja taitaa ykköstonnia jäädä käteen kauppojen jälkeen.
2 tykkäystä
Bambun ketjussa joku puhui perusonnellisuudesta. tajusin, että sen voi hyvin helposti mieltää perus-niin kun kunhan jotenkin tyytyväinen, Toyotakin on perusvarma-auto, mutta perusonnellinen tarkoittakin sitä että pysyvä olotila on onnellinen ja siitä käsin tekee vierailuja muihin olotiloihin ja aina pystyy palaamaan siihen onnellisuuteen.
2 tykkäystä
7 viikkoa täynnä. Kävin perjantaina katsomassa sen omakannan. Kaksi pitkää tekstiä, joista toisessa “onkohan krapula provosoinut migreenin?” Sekä puhallustulos. Semisti se ihmetyttää, mutta myös samalla varmistaa lapasesta lähteneen käytön. 1,5h/annos ei ole ollut riittävää, vaikka massaa tosiaan toistasataa kiloa. Mutta, eipä tarvitse moista miettiä.
Kroppa tuntuu kaipaavan älyttömän määrän lepoa. Nyt takana vain 8h ja tuntuu liian vähältä. Ilman herätystä nukkuisin 11h, joka onneksi onkistuu 2-4 päivänä viikossa.
3 tykkäystä
Minulla on edessä yksi todella vaikea ihmissuhdesotku. Ihminen, jonka kanssa ollaan oltu tekemisissä lapsuudesta saakka. meillä oli toistakymmentä vuotta tapana käydä yhteisellä lomareissulla ja hän julisti suureen ääneen, kuinka olisin ainoa ihminen jonka kanssa reissulle lähtisin. Kuinka loistava ja mahtava ystävä olen. hän jo kerran “hävisi” minulta, siinä vaiheessa kun kerroin lapsuuden hyväksikäytöstä, tuen tarpeesta ja samalla hänellä tuli roihuava rakkaus. Pari vuotta tein yhteydenottoyrityksiä suotta. Sitten yhden kerran vastasi ja asiat sovittiin.
Viime keväänä kävimme reissulla, joka meni ihan puihin. Paluuajo oli hiljaisuuden vallitessa. Olimme kaupunkilomalla ja hänellä oli tiukka suunnitelma käydä kaupoissa A-Z ja minä uskollisena vaelsin perässä. Jokaisessa paikassa kuitenkin totesi, ettei hän nyt sitä otakaan vaan hakee sitten lasten/puolison kanssa muualta. Muutaman tämmöisen jälkeen toteisin, että entä jos kiertelee itsekseen ja minä menen lasillisen kautta päiväunille. Tämä selkeästi oli loukkaavaa. Lisäksi koin koko ajan arvostelua, että käytin rahaa päättömästi (ei suodatinkahvia vaan 4 euron espresso).
Historiassa minä olen se , joka on huolehtinut, varannut, matkustanut, selvitellyt ja joustanut. Lukemattomia juhlia olen hänelle järjestänyt ottaen vuosilomia niiden ajaksi. jopa heidän häidensä catering ja he unohtivat minut valokuvaajan kaikista kuvista ( valokuvaaja koko päivän paikalla). Jotenkin aina olen nämä selitellyt parhain päin ja antanut muka-anteeksi. Kaivelemaanhan ne ovat jääneet.
Viime kevään jälkeen olen kolme tekstaria heittänyt (synttärionnittelut, joulutervehdys ja uuden vuoden tervehdys) eikä hän ole vastannut.
Olen tätä työstänyt työnohjauksessa ja päässäni ja jo ajatuksissani viime keväänä todennut, ettei minun oikeasti kannata enää tällaista “ystävää” kannatella eikä voimavarojani näihin harmitteluihin enää käyttää. Mutta, haluaisin saada asialle päätöksen. Mutta (taas) päässäni on sellainen jumi, että jos en joskus ole asiaa ottanut esille ja vain muka-unohtanut sen , niin en voi asiaan palata enää. Koska on minun vastuullani huolehtia asiat ajallaan, tai vaieta iäksi. En tiedä vielä miten ja millä tavalla tätä asiaa enää purkaisin. Asumme aika kaukana toisistamme ja viesti olisi minusta vain huonoa viestintää. (En siis alaisillenikaan anna ns. huonoa palautetta muuta kuin kasvotusten väärintulkintojen vähentämiseksi)
1 tykkäys
Näin unta viime yönä, että oltiin lomalla Jenkeissä ja olin altanut itselleni luvan juoda siellä. Pari iltaa oli mennyt kuin ennekin; loppuillan sumua, asioiden sotkwentumista, äänekästä hölötystä,kaatuminen sänkyyn,aamukihmelo iltapäivälle. Siellä sitten totesin, että miten oli varaa maksaa tämä loma ja nyt hoitaa asia niin, etten muista lomapäivistä puoliakaan. Herätessäni tajusin (koska unikänni oli tuoreiden muistojen vuoksi todrlla realistinen), että onneksi olinunta eikä hukkaan heitetyt lomapäivät. Aivoissa naksahti joku.
Oon miettinyt, että jos alkoholi on niin tärkeää, etten voi olla sitä ilman, kun kuitenkin montaa muuta elintarviketta ilman voin olla, niin palanpainikkeeksi täytyy jatkossa aina ottaa maksapihvi.
1 tykkäys
Lueskelin ketjua tässä ennen unille menoa. Kuulostaa, että olet tosi päättäväinen ja itsevarma päätöksissäsi. Se on varmasti voimavara joka kantaa pitkälle vaikeissa hetkissä! Sinun teksteissä kolahti moni asia.
Tartun tuohon ulkopuolisuuden tunteeseen mistä puhuit. Se on itsellä ollut myös aina läsnä; lapsena koin että minua ei rakastettu tarpeeksi, koulussa koin että minusta ei pidetty omana itsenä, opinnoissa jäin ulkopuolelle kaveriporukoista ja työyhteisössäkään ei kutsuta yleensä illanviettoihin ( tosin sinne menee vaan harvat ja valitut). Oon alkanu ulkoistaan itseä jo etukäteen aina, koska en halua taas sitä kokemusta, että en kelpaa johonkin. Ja vaikka en halua ees mihinkään tyhjänpäiväisiin kemuihin puhumaan säästä, niin olishan se kiva se kutsu saada.
Oon tosi suorapuheinen ja minua kyllästyttää asioiden kiertely, ja uskon, että kaikki ei siitä pidä. En kuitenkaan ole epäkohtelias, vaan enemmänkin tosi ystävällinen ja tosi auttavainen ystäviä kohtaan ja töissä, sekä epäoikeuden mukaisuus on mulle punainen vaate. Minun on vaikea luottaa ja tutustua ihmisiin, usein jos tulee ekan keskustelun aikana tunne, että Tämä ihminen ei oo kiinnostava, niin en jaksa ees yrittää tutustua. Koen, että se on ajanhukkaa kaikille. Itse haluan vaan ystäviä en kavereita. Toki töissä oon silti kaikilel ystävällinen ja kohtelias, vaikka en ystävystyä haluaiskaan.
Toinen asia mikä kolahti oli tuo hyväksikäyttö. Uskon, että kaikki mun haasteet liittyy lapsuuteen. Meillä toinen vanhempi joi, ja lopulta ajautui sekakäyttäjäksi (reseptilääkkeet), ja hän myös käytti mua hyväksi ja yritti myös uudelleen. Elin tän ihmisen kans vuosia vielä ja se ahdistus, kun piti kotona asua kertomatta asiasta kenellekkään teki varmasti tuhoaan, jota paikkailen edelleen.
Mun ahdistus johon uskon juovani, on nimenomaan iltaisin. Ja kotona iltaisin piti siis aina pelätä tuleeko tämä hlö huoneeseen ja puhumaan tuntitolkulla omia asioitaan ja valvottamaan aamuun asti. Pelkäsin tietysti häntä. Uskon, että tämä iltaisin tuleva ahdistus on pää syy juomiselle ja oma herkkyys sekä arvottomuuden tunteet, joihin liittyy se haaste, että en koskaan koe olevani tarpeeksi rakastettu.
Tästä tuli nyt pitkä teksti, mutta ”kiva” lukea, että muillakin on samanlaisia fiiliksiä. Ei tunnu niin yksinäiseltä tämän ongelman kanssa.
4 tykkäystä
illalla tai yksin ollessa ne kaikki kamalat asiat alkavat muistua mieleen. Yksinäisyys, huolet, rahattomuus, hyväksikäyttö, omat epäonnistumiset.
Oothan Taji kuullut Suomen Delfins ry:stä? Minulle yksi viikonlopun mittainen tapahtuma oli käänteen tekevä. Tunnen kymmeniä terapeutteja ja yksi sanoi aikanaan, että terapeutiksi harvoin päätyy onnellisen ja täydellisen lapsuuden elänyt ihminen. Madaltaa kynnystä kummasti. Valitettavasti minulla ei ole samaa kokemusta päihdepuolen työntekijöistä.
Työviikonloppu edessä. Nämä kuuden-kahdentoista työpäivän putket alkavat jo tässä iässä tuntua.
En ole kuullut sellaisesta! Pitääpä googlettaa. Ite koen, että itse asiat ei tuu enää ku harvoin mieleen. Enemmän kärsin sellaisesta levottomuuden ja ahdistuksen tunteesta ja on turvaton olo. Vaikka siinä hetkessä en erityisesti miettis mitään ja kaikki olis tosi hyvin! Pitää yrittää ohjelmoida aivoja uudelleen ja yrittää päästä tuosta ikävästä kierteestä! Joskus oon saanut sen hyvin hiljaiseksi, mutta juomisen lopettamisen seurauksena se on taas aika voimakas.
Toivottavasti työviikko sujui hyvin! Raitista sunnuntaita!