Eilenillalla iskibtuska saada lettuja ja niin paistoin pari lettua molemmille puolikymmeneltä. Milloin olen ollut siinä kunnossa perjantaina, että olisi mikään letunpaistu kiinnostanut? Mikään aamureipas ei ole ollut koskaan, mutta nyt on jo hellassa tulet, pyykkikone pyörii ja aamukahvi keitelty. Kaupassa pitää käydä; hirvipataan laitan aina tietyn tumman oluen liemeksi. Porkkanaa, lanttua, kuivattuja suppiksia, itsekerättyjä katajanmarjoja, kourallinen karpaloita, oman oihan kuivattuja yrttejä. Sitten semmoiset 3-5h uunissa.
5 tykkäystä
Semmonen pieni levottomuus sisällä; millä harhauttaa ajatukset rauhoittumaan ja lepäämään. Kroppa on varmasti tiukilla ja hermosto hämmennyksissä. En halua kuitenkaan häslätä koko ajan. Tylsyys ajoi juomaan ja sitä on nyt siedettävä kestämään. Pian se (ainakin teidän kirjoituksianne mukaan) kääntyy levolliseksi olotilaksi. Ja hemmetin tylsää se juominenkin oli. Korkeintaan sai raivosiivottua.
5 tykkäystä
Kävin keskustassa ostoksilla eka kertaa kuukausiin. Viime vuoden aikana puolison kanssa tuli oikeastaan ensimmäisiä kertoja pesän tyhjennyttyä lähdettyä ihan “kaupungille”. Taidenäyttelyn avajaiset, pari konserttia, teatteri ja myös alkoholia. Sosiaalisissa tilanteissa minulla aina kesti kontrolli ja nuo illat olivat todella mukavia. Aivan älyttömän kivoja kaikkien kituutus-sairaus-vuosien jälkeen. Ajoin äsken sen mieluisimman kuppilan ohi ja iski haikeus. Tyhjä olo. Jopa pelko siitä, että onnistuuko nuo minulta enää ja olenko enää riemastuttavaa seuraa?
En tiedä olenko oikein hyvä neuvomaan, kun olen melko levoton ihminen ihan perusasetuksiltani. Koko ajan tekemässä jotain 
mutta siitä huolimatta, kun lopetin juomisen, ens alkuun olin vielä tavallistakin levottomampi, oikein sielussa kupli ja paljon oli ihan ihme edestakas ramppaamista ja hermotkin melko kireällä. Minä sain helpotettua oloani luonnossa käveleskelemällä (siis ei kuntoilua vaan leppoisaa lompsimista ja ihmettelyä), avantouinnilla, saunomalla, kylpylän poreammeessa lojumalla, keittämällä kahvia, kutomalla, lukemalla, piirtämällä, lähtemällä kylään kaverille. Lasten kanssa leikkiminen siirtää upeasti toiseen todellisuuteen ja siinä unohtuu kaikki maallinen 
omat on isoja, niin ‘käyn leikkimässä’ lastenlasten kanssa tai naapurissa.
Välillä se tekemisen keksiminen levottomuuden poistoon taisi olla vähän epätoivoistakin, mutta kyllä se siitä helpottaa, huomenna on taas jo astetta helpompaa 
3 tykkäystä
Niin ja joku sanoisi tähän, että joskus kannattaa vain heittäytyä selälleen mukavaan paikkaan, keskittyä hengittämiseen ja odotella että levottomuus lakkaa…
Toimii sekin joskus. Uskon, että kokeilemalla eri konsteja, löytyy jokaiselle hyvä tapa rauhoittua ja levähtää 
Täällä ollut samansorttista ihmettelyä sen suhteen, mitä kaikkea ehtiikään kun ei ole krapulassa tai viettämässä aikaa lasi seuranaan. Siis jo muutamassa päivässä. Osin asiaan voi vaikuttaa sekin, että on ollut niin levoton olo että ollut pakko tehdä koko ajan jotakin…
1 tykkäys
Voi, kun voisi kääntää kellon viikko taaksepäin ja sanoisin itselleni, että tänään ei vedetä kännejä. Toisaalta, ihan rehellisesti, ilman sitä sairaalareissun ei varmaan riittävää pysäytystä olisi tullut.
Aamulla pitkä lenkki ja nyt edessä valtava pinaattilettutaikina, jonka aion paistaa sillä valarautaisella 7 pikkuletun pannulla. Sen verran leuto keli, että pikkukoira suihkupäiväkin on. Pääsee sitten nukkumaan sänkyymme puhtaisiin pellavalakanoihin 
1 tykkäys
Viikonlopun ohella maanantaina on minulle tiukka päivä. Yleensä töissä odottaa kaaos; päivystäjien huomiota, saikkusijaistukset, viikonlopun erityistilanteet jne. Ja se päivä, jolloin puoliso poissa harrastuksissaan suoraan töistä. Minulle tämä on ollut oiva päivä juoda ja olla “ nukkumassa” kahdeksalta.
Nyt kyllä väsyttää, niin että saatankin olla nukkumassa silloin. Oon nukkunut nämä yötä sikeästi, nähnyt erikoisia unia ja herännyt kohtuu reippaasti.
Viikossa jo huomaa pankkitililtä, että rahaa on palanut. Harvoin alle 15 euron viiniin tai kolmen euron olueeseen käsi tarttui ja niitä spesiaalisamppanjapäiviä oli ainakin kerran kuukaudessa.
Viimeksi kun olin Pitkän pätkän juomatta olin todella kipeä koko ajan keuhkokuumeita/ruusuja/vyöruusuja. Vähän pelottaa, että saako tämä alkoton sokkitila elimistön taas samalla tavallasekaisin, vai oliko se silloin vain hemmetin huono tuuri. Nyt on kyllä vyöruusurokote otettuna.
Omakannan lukemista siirrän taas. Syyllisyyttä ja ahdistusta kotitarpeiksi edelleen.
1 tykkäys
Ei sitä ole mikään pakko lukea.
Kyllä ne siitä liukenevat.
Tsemppiä!
Kuulin juuri, että tosi läheinen lähiesihenkilötyökaveri (kiva sanahirviö) lopettaa ja siirtyy ns. normihommiin. Hän on hoitanut pestinsä todella hyvin, on pidetty, tykätty, napakka työntekijä. Hän sanoi, että ma mielenterveys on kuitenkin niin kiva asia, että laittaa sen edelle. Pisti minut miettimään paljon. Kunhan näen raittiuden vaikutuksen, niin katsotaan vaikka vuoden päästä päädynkö samaan.
Tosin, tiistaina olin valtakunnallisessa työryhmässä kutsuttuna asiantuntijana ja sain paljon kiitosta monelta kannalta. En olisi päässyt pari viikkoa sitten samaan tulokseen.
MUTTA, onko raittius siksi, että selviän työstäni paremmin?
3 tykkäystä
Siksi, että selviät elämästäsi paremmin <3 Työ on vain osa sitä.
5 tykkäystä
Komppaan @Hyvaan_oloon viisaita sanoja!
Toinen viikko täynnä. Viikonloppu meni piloille riidan vuoksi. Sain kuulla työssäni tapahtuvan suuria muutoksia, jotka eivät ole lainkaan pelkästään positiivisia. Pe-iltana saunassa avauduin “ minulle on nyt tapahtumassa sellaista, joka ahdistaa ja pelottaa, jaksatko kuunnella?”. kuuntelemisen sijaan sain (taas) ohjeistusta siitä, että puolia pidettävä, ja palkkaa saatava lisää ja lopetat sitten tekemisen jne. Rilahdin ihan täysin siitä, että eikö nyt kerrankin voisi olla neuvomatta ja päsmäröimättä? Lähdin saunasta ovet paukkuen. Tämä oli ehkä sadas riita samasta aiheesta; minulle riittää, että kuuntelisi hiljaa ja vaikka önähtäisi, mutta aina alkaa moittiva neuvominen. Päätin, että katson missä vaiheessa puoliso aloittaa asian selvittämisen / anteeksipyytämisen. Eilen sitten kuitenkin ruokaa laittaessani kyisin, että etkö aio pyytää anteeksi? Ei kuulema ole anteeksipyydettävä, koska reaktioni oli aivan ylimitoitettu mitättömään asiaan. Kiva tietää, että minuun ja työhöni suuresti (ja voimavaroihini) vaikuttavat asiat ovat mitättömiä asioita. Kaikki tietävä työmaailman julkisella sektorilla nyt: YT:t painaa, joko suostut lisävastuisiin tai saat lapun kouraan.
Erikoista oli se, että minulla oli koko viikonlopun tosi rauhallinen olla. Tiesin, että suuttumiseni oli oikeutettua, kännissä en reuhkannut mitään “keksittyä” ja muistin mitä olen sanonut. Puolisolla oli omia harrastejuttuja molempina päivinä 6h ja tänään jatkuu. Minä kävin metsässä lenkeillä koirien kanssa, puuhailin kotona, katsoin huonoja tv-sarjoja ja tein kotihommia. Palapelinkin kaivoin esiin.
Tuntuu aivan älyttömän pahalle, että kotona huoliani ei kuunnella, aina on ratkaisu tekemisiini; semmoisiinkin organisaation tehtäviin, jonka perusteita/rahoitusta/resursseja hän ei edes tiedä. Tästä tosiaan on riidelty monesti, mutta aina on syy minussa eikä hänen käyttäytymistään tarvitse korjata. Aikaisemmin, etenkin kännissä, olisin lisännyt kierroksia ja syytöksiä. Nyt olin varsin vähäkommenttinen ja sanoin vain, että “toivoisin olevani sinulle niin tärkeä, että saisin kotona kertoa omat huoleni”.
Kylmä sota jatkunee tänäänkin. olen aina ollut se, joka ensimmäisenä aloittaa sovittelun ja antaa periksi. Nyt ei ole sellainen olo, että omaatuntoani rauhoitellakseni niin aikoisin tehdä. Skumppapullo pyörähtänyt nanosekunnin jossain välissä mielessä, mutta ei mitään muuta raittiusrintamalla.
5 tykkäystä
Niin ikävä kuin riitely onkin ja vielä ikävämpää tuo, ettet tule kuulluksi eikä toinen koe tehneensä mitään väärää, mutta tärkeintä on, että toimit eri tavoin kuin ennen. Olit selvinpäin ja kestit ikävät tunteet. Et voi puolisoasi muuttaa, mutta kun toimit itse eri tavalla kuin ennen, sinulla on itselläsi helpompi olla. Ja parempi olla, kun ei tarvitse katua kännipäissä sanottuja sanoja eikä potea krapulaa. Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, ettei niitä saisi juomalla entistäkin pahemmiksi.
Tsemppiä!
3 tykkäystä
Tämä kiinnitti huomioni. Meillä on parisuhteessa yksi aihe, joista emme pysty vielä lähes 20 vuoden yhdessäolon jälkeenkään puhumaan riitelemättä. Aina menee ihon alle. On käynyt mielessä, että alan työstämään tätä riita-aihetta jossain vaiheessa, kun ei ole enää alkoholi sotkemassa päätä. Valitettavasti asiahan on niin, että vain itseäsi pystyt muuttamaan (vaikka olisitkin oikeassa 
)
Mutta en tiedä mitä muuttaisi. Pyyhi historia mielestäsi, älä kaivele vanhoja? Puhu omista tunteista (”musta tuntuu”) toisen syyttelemisen sijaan? Älä suutu, vaan arvosta toisen mielipidettä? Älä vain kuuntele, vaan yritä aidosti ymmärtää mitä toinen tahtoo sanoa? Ja miksi hän sanoo niin?
Helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun on itse oikeassa 
1 tykkäys
Riitely on aina tyhmää, mutta olemme ihmisiä ja välillä saa mennä tunteisiin. Ainoa mihin voimme vaikuttaa on oma käytöksemme. Voimme yrittää olla parempia ja ehkä olisi hyvä kertoa rauhallisesti, miksi suutuit kun lähdit ovet paukkuen ja että tämä asia erittäin tärkeä sinulle. Se on tietenki ikävää jos toinen ei siltikään ymmärrä. Parasta on kuitenkin kehittää omia tunteitaan ja sitä miten toimii kun toinen saa omat tunteet kiehumaan. Tarkoitukseni ei ole syytellä sinua vaan nähdä näkökulmia miten hoitaa tilanne🙂 Se joka on ensimmäisenä sopimassa riitaa ja tekemässä sovintoa on kypsempi ihmisenä. Pitkä vihaisuus heitä roskiin, siitä ei ole kun itselleen haittaa. Stemppiä sulle ja toivottavasti saatte asian juteltua läpi. Koitetaan kaikki kasvaa paremmiksi ihmisiksi ilman alkoholia, sitä emme tarvitse mihinkään. Töitä yritän itsekkin tehdä ja kasvaa ihmisenä. Ilman alkoholia on parempi kokea tunteitaan ja tarkastella niitä näkökulmasta, että tuossa olisin voinut käyttäytyä paremmin. Välillä mokaamme ja sille ei voi mitään, mutta sille voimme, että mietimme, miten voimme tehdä paremmin nyt ja voisinko itse tehdä jotain paremmin ensi kerralla vastaavassa tilanteessa.
2 tykkäystä
Työviikko alkaa olla paketissa. Vastaan tuli anonyymi järjestön, ei julkishallinnon, tarjoama vertaistukiryhmä netissä. Meinasin innostua, kunnes tajusin, että minun ainoa teams-lähde on työkone ja sitä osoitetta/Ip:tä en kyllä halua jakaa näissä kuvioissa minnekään.
Pitäisi keksiä viikonlopunaloitusjuhlistusrutiini nyt, kun sitä ei haeta Alkosta. en oo vana keksinyt. En syö leivoksia tms, ravintoloita parempaa ruokaa teen itsekin, turhaa krääsää en halua ostaa.
Tunnen itseni kovin ulkopuoliseksi täälläkin. Mulla ei ole viinantuskaa, ei vieroitusoireita, kaapit täynnä viinaa ja viinikellari puolillaan. Juoppo silti, mutta tuntuu, ettei vertaista oikein löydy.
1 tykkäys
Moikka, olen uusi täällä ja kommentoin nyt varmaan ensimmäistä kertaa kenenkään toisen kirjoitusta, mulla eka raitisteluviikko menossa niin ollut pää aika pyörällä kaikesta. Mä mietin kans että mitäs nyt, kun alkaa viikonloppu eikä viiniä lipitetä. Mä kävin töiden jälkeen salilla, ulkona kävelyllä, siivosin ja tein hyvää ruokaa. Sauna, ja sit leiriydyin sohvalle ja kattelin sarjaa. Oon väsynyt mutta tosi tyytyväinen. Pian saa mennä nukkumaan, eikä huomenna ole krapulaa. Koko viikonloppu edessä ja voi tehdä ihan mitä vaan.
Kaikkien varmaan pitää kokeilemalla löytää se oma juttu, millä juhlistaa viikonloppuja tms. Se varmasti löytyy kyllä. Tää on vähän kaukaa haettu mut yks entinen työkaveri kävi pesettämässä tukkansa perjantaisin jollakin parturilla joka siihen samaan 15€ hintaan hieroi pitkään myös päänahkaa 
voihan se olla jotakin tuollaista ihan hassua myös.
Ulkopuolisuutta tunnen minäkin, se on mun yks tunnelukoista. Mut mä tiedän et mä itse vahvistan sitä tunnetta jäämällä ulkopuolelle jo ihan itse. Oon vetäytyvä. Välillä haastan itseäni ja päätän etukäteen, että tervehdin vaikka ihmisiä salilla tai kehun kaupan kassaa jos on aihetta, tai kiitän hyvästä palvelusta. Siitä tulee itselle ja sille toiselle hyvä mieli. En tiedä sun rajoja mut mitä jos kokeilisit ihan live aa-kokousta? Ja siis mulla toimii teams puhelimellakin.
Toivottavasti tästä oli mitään apua etkä halua heittää mua halolla päähän, jos nää ei resonoineet sua yhtään. Toivottavasti huomenna on parempi fiilis.
8 tykkäystä
Oon koettanut päästä eroon tuosta viikonloppuelämästä ja siinä jotenkin onnistunutkin. Miksi se arki pitää olla sellaista puurtamista ja sitten viikonloppuna ja lomilla ”rentoudutaan”.
Viimeiset vuodet rentouduin joka ikinen ilta, niin teen nytkin, mutta ilman alkoholia. Jännästi sitä puuhaa keksii ja aikaa on tullut lisää, kuin taikaiskusta.
Nykyään sitä pystyy olla myös puuhaamatta, istuu ja möllöttää vaan.
Toi itsensä palkitseminen on varmaan se pääsyy, miksi alkoholisoiduin. Sitä keksi aina jonkun syyn parille oluelle ja vaikkei keksinytkään, niin otti silti.
Introvertti ja sivustaseuraaja on ne minunkin luonteenpiirteet, meinasin kysyä aiheuttaako se alkoholismia, mutta tiedän kyllä monta ekstrovertti-juoppoa, joten se siitä. Kyllä itse alkoholisoiduin omaa tyhmyyttäni sitkeällä harjoittelulla ja niin sitä vaan yhtäkkiä havahtuu, että mähän juon joka ilta, eli juoppo, mikä juoppo.
Tsemppiä alkuraittiuteen, sen ylläpitämisessä on mielestäni lähes kaikki keinot sallittuja. Sinulle @Kohtimuutosta tulee upea kevät, kun huomaat, ettei addiktio enää alituiseen häiritse ja olet vapaa tekemään mitä lystäät, ei ainakaan kohmelo tai humala sitä estä.
Vaan lujana pitää olla. Myös silloinkin, kun tulee se tuskan hetki. Vinkkinä niihin hetkiin voin sanoa, että odota vartti ja syö jotain. Sen pitäisi helpottaa.
Alkoholismi on sairaus, siitä toipuminen vie aikaa ja kuten minkä tahansa sairauden kanssa, niin alku on usein kivulias, sitten helpottaa ja arvet vaan jää.
9 tykkäystä
Sama ongelma.
Itse asiassa mikään ei oikein huvita, ja se vähän huolestuttaa.
Tarkoitan, etten oikein tiedä, mitä löytäisin sellaista, mikä antaisi sen “villi ja vapaa” -tunteen. No, jotain pitää nyt vaan keksiä.
2 tykkäystä