Pää on niin sekaisinnyt, että tämä viesti jää lyhyeksi, mutta merkittäköön uuden alku tälle päivälle.
Lyhyesti takana päivittäistä juomista varmaan vuosi. Takana myös kahden vuoden tipattomuus 23-24. En rehellisesti muista mihin loppui (se olisi tärkeä muisto tulevaisuuden varalle). Viikonloppuna paljon juomista, eilenkin puoli pulloa viiniä ja kolme olutta. Oon 180cm pitkä ja painan toistasataa kiloa. Aamulla todella outo olo, töissä päädyin lähtemään päivystykseen, koska epäilin jopa aivoverenkierron häiriötä. Kuitenkin puhalsin siellä 0.58!!! Ei. Käynyt mielessäkään, että enää olisi. Puolison heitti sairaalaan, muuten varmaan olisinpoliisit paikalla. Oli paha migreenikohtaus.
Oon järkyttynyt, peloissani,ahdistunut, mutta myös helpottonut. Nyt paska on lopetettava. Aloitin kertomalla kaiken puolisolleni, raatorehellisesti. Hän suhtautui upeasti. Hänelle alko ei ole ongelma. Lääkärin nimi joka aamulla minut ripitti ei jäänyt mieleen, mutta herranjeestas olen kiitollinen siitä suoruudesta.
Koska työskentelen riippuvaisten ihmisten kanssa (sic, sellainen paska täällä), niin tiedän, että nyt nestettä, ruokaa, b-vitamiineja, elektrolyyttejä. Krapulaa en ole eläessäni tuntenut.
Perimmäinen syy juomiselle…? Yksinäisyys, menneisyyden hyväksikäyttökokemukset, pelko etten kelpaa? Ja se perkeleen riippuvuus. Ja kyvyttömyys käsitellä näitä asioita loppuun saakka.
Nyt luotan siihen, että joku täällä hyväksyy ja tsemppaa minuakin. Jatkan päivittämistä.
Oon käynyt 3 vuotta terapiassa hyväksikäyttöasian vuoksi. Lapsuuttani vääristää myös sadisti-narsistiäiti. Isäni oli puskurina äidin käytökselle, mutta hän menehtyi varsin nuorena.
Tänä iltana mulla pyörii vaan mielessä, että “ jos joku tietää”, niin ne HYLKÄÄ minut. Juma -sama asia mitä terapiassa väännettiin, on edelleen päällimmäisenä. On kuin töpseli olisi revitty irti päässäni.
Oon vaativassa asiantuntijatehtävissä esihenkilönä varsin suuressa organisaatiossa. Työ on vastuullista ja raastavaa, mutta toisaalta hemmetin kivaa ja palkitsevaa. Ammattiminä on niin vahvana, että puolisoni mukaan ystävystymisteni esteenä se, että arvioin ihmisiä aina ammattilaisen silmin, en itsenäni. Tämä oli tänään kamalaa kuultavaa. Kuinka kylmä ollenkaan.
Alkoholismiin sairastuu niin herrat, kuin narrit, turha sitä on hävetä. Se alkoholi on addiktoiva aine, josta pääsee eroon, kun tarpeeksi sisuuntuu. Mielen muutos vaaditaan myös. Aivot pitää ohjelmoida uudelleen karttamaan tuota kirottua ainetta, joka repii rikki sielun ja perheet.
Tältä palstalta löytyy mahtava määrä kirjoitettua tuskaa ja helpotusta, niistä voi ammentaa oppeja omaan päihdepolkuun, sehän on kaikilla hieman erilainen.
Joku vetää heti suorinta tietä itsensä muutamassa vuodessa lepositeisiin ja osa kikkailee mahdollisesti loppuun asti keikkuen veitsenterällä kohtuukäytön ja alkoholismisairauden rajalla.
Kun itse lopetin, en tiennyt vielä tästä paikasta. Lopetin koska aika oli kypsä ja elämässä tapahtui isoja asioita. Lisäksi elimistö alkoi olla ison huollon tarpeessa.
Onnistut kyllä lopettamaan, koska haluat sitä aidosti itsekin.
viime yö menii paniikissa valvoen, että entä jos, entä jos, joku saa tietää ja minut hylätään? itseruoskintaa koko yö, joka tietenkin poikii sen, että kroppa on ylivirittynyt. Teen toimistolla omassa huoneessani hommia ja vartin välein pidän hengitysharjoituksen. Ei viinantuskaan, vaan ahdistukseen. Viina ei tälläisen häpeän alla käy mielessäkään.
Elämä ei ole muutenkaan päästänyt helpolla, puoliso vaikea syöpä, johon hänen piti kuolla. Työpaikanvaihdos, konkurssi, omat vaikeat sairaudet.
Mikä sua järkytti? Se, että oli vielä promilleja töissä, vai ylipäätään, kiinnijääminen? Kuitenkin pitkään olet juonut. Hyvä, että tuli lääkärin kanssa nyt juteltua, ja puolison. Neuvoiko lääkäri sitten miten jatkoa? Ilmeisesti palasit töihin suoraan. Olisitko tarvinnut vähän lepoa, lomaa väliin? Onko muita vieroitusoireita,vaikket krapulaa tuntisikaan, ja tarviiko niihin helpotusta.. muuten pyrin lääkkeitä mahd vähän käyttämään, mutta joskus ne rauhoittavatkin voi olla hyvä juttu.
Hyvä, että terapiaa olet saanut aiemmin.
Asioita on hyvä käsitellä, mutta pystyisikö ottamaan niitä käsittelyyn osasia kerrallaan…aikaa se vaatii..
Koita levätä. Jospa olo vielä rauhoittuisi. Luonnon äärellä olo, kävely, juttelu, itselle toimisi ns vesiterapia. Kylpylään lillumaan poreammeeseen. Ajatuksia muualle. Elokuvia, hyvää ruokaa. Hengittely kuulostaa hyvältä. Tietoinen pysähtyminen, hengittely, perhostaputukset, miksi niitä sanotaan; silmät kiinni, ja rinnan läpsyttely omilla käsillä…
nimenomaan promillet töissä. Onko niitä ollut jopa aiemmin? Ja salaisuudeksi. Minulla on aivan superhyvä tiimi ja koen pettäneeni heidän luottamuksen esihenkilönä (joka ei olekaan sitä mitä sanoo). Lääkäri lähinnä vain ripitti ja sitten tiuskasi, että hanki apua. Että pitkällä olet riippuvuudessa, jos menet maanantaina kännissä töihin. “keskustelu oli 45 sek”.
Olen äärimmäisen vaativassa itselleni töissä. Tiedän miten asiat kuuluu / pitää esihenkilön hoitaa enkä kyllä himmaile yhtään. Tästä oman esihenkilönkin kanssa puhuttu; vähän armollisempi voisin olla itselleni.
Ei ole muita vieroitusoireita. Ruoka maistuu, ei pumputteluja jne. Viina ei käynyt mielessäkään tämän häpeän ja ahdistuksen alla.
Jännitän omakannan tekstiä. Ajettelin ensin tulostaa sen, jotta voin palata muistuttaakseni mitä en halua enää ikinä. Puolisoni sanoi itseruoskintani olevan liiallista ilman muistuttelujakin. Olen luonteeltani sellainen, että saadaan ääneen ölähtää jotain 20v. Sitten tekemääni mokaa.
Kävin tunnin kävelyllä (niin kuin joka ilta) ja nyt ei ollut kiire korkkaamaan. Sauna on kohta valmis. Keräsin pinot lehtiä, jotka jäivät, kas kummaa, lukematta juomisen takia. Hesareita vino pino ja paljon muuta. Joulun neljästä kirjasta luettu vasta yksi. Toki 1000 sivua.
Asun suhteellisen pienessä kaupungissa ja mietin, että eiliset sairaanhoitajat ja lääkäri saletisti muistavat minut (vai kuvittelenko vaan). Mietin, että kertovatko että tuokin meni kännissä töihin. Sitten ajattelin, että paskat, jos niin tekevät, niin rikkovat oman eettisen valansa.
Sen edellisen pitkän raittiin kauden aikana odotin rahan säästymistä (limpparit, vissyä, alkoholittomat maksaa melkein saman), paremmin nukkumista (silloin oli kauhea unihäiriö päällä, nykyisin nukun 8h joka yö), laihtumista (lihoin koska herkuttelin), mieliala ei noussut (työhuolia, lapsi sairastui, puoliso jäi työttömäksi). Tätä en lähde tavoittelemaan enää. Lähden tavoittelemaan sellaista elämää joka antaa minulle rauhan. Samalla perheelleni. Oman näköistä elmää.Olen viime vuodet kouluttautunut työn ohella 2 uutta tutkintoa yht. 120op. Nyt lupaan itselleni olematta myös piiskaamasta enää suoritteita jne. Ei syksyllä edes hakenut mihinkään koulutukseen, vaan ilmoitin työnantajalle, että aikaisintaan 2027 syksyllä.
Huomenna tiukka tahti töissä, niin varasin hierojan iltapäivälle, että en jää jumimaan työpaikalle.
Ensimmäinen aamu aikoihin (en edes muista varmasti) jolloin satavarmasti ei ole alkoa veressä eikä hyhmäisyyttä sielussa. Nukuin porsaanlailla viime yön, 9h. Päätin lukea omakannan ensi viikolla. Eilen kävin kolme kertaa katsomassa, ei ole vielä kirjaantunut. Aina samalla alkoi vapina sielussa. Totuuden kohtaaminen luettuna tulee olemaan tuskaa. Päätin jättää sen joka tapauksessa semmoiseen aikaan, ettei tämän hetkinen morkkisahdistus paina päälle, vaan ajatus olisi analysoivampi ja kirkkaampi. Tiedän tehneeni väärin, rikoksiakin mahdollisesti, moraalia rikottua joka tapauksessa, enkä sitä pysty hyvittämään millään muulla tavalla kuin olemaan tekemättä enää uudelleen.
No nyt olet hyvällä tiellä. Ja keinokin on paras mahdollinen: juomisen lopettaminen.
Itselleni juuri rauhan tunne ja ilon palaaminen elämään ovat olleet tärkeimpiä syitä pitää korkkia kiinni nyt kun se viimein on jo vähän pidemmän aikaa onnistunut.
Tämä on ihan paras tavoite, muuallakin kuin töissä. Itseruoskinnalla ei saavuta yhtään mitään muuta kuin pahaa mieltä ja alati riittämättömän olon. Kun ruoskinnan vaihtaa armollisuuteen, hyville asioille alkaa tulla tilaa tapahtua. Rauhaan ei kukaan päädy ruoskittuna.
No just näin. Menit kännissä töihin - so what? Riippuvuuden alkoholiin kehittäneet ihmiset toimivat juuri niin. Nyt on hyvä hetki havahtua ja niinhän sinä teit, ajoissa, ennen kuin ketään on vahingossa vahingoitettu - ja voit olla siitä havahtumisesta ylpeä.
Ja tällä so what -kommentillani en toki tarkoita vähätellä väärin tekemistä. Mutta syvään häpeään ei kannata jäädä pyristelemään, se saattaa vain syöstä takaisin juomaan.
Häpeä omista törttöilyistä hälvenee sitä mukaa kun selviä päiviä alkaa kertyä. Me kaikki täällä olemme törttöilleet ja tehneet jotain tyhmää, mittakaava vaan vaihtelee. Morkkisahdistus saattaa olla näiden ensi päiviesi teema mutta se vaihtuu kyllä toiseksi, pääset mukavampaan oloon.
Ehkä - ja siitä se tuska sitten hissukseen häviää. Tulee uusia päiviä, parempia. Kirjaukset alkavat unohtua sitä mukaa kun tulee päiviä, joista näitä kirjauksia ei enää kenenkään tarvitse tehdä.
Tärkeintä on nyt se, ettei tänään juo. Siten ne kertyvät, uudet paremmat päivät. Tsemppiä ja voimia niitä kohti menemiseen!
Tämä kuulostaa vähän kurjalta asenteelta. Ehkä tarkoituksena oli ravistella. Joillekin voi toimiakin herättäjänä. Varmaankin kuitenkin tarvitsisit sellaista apua, joka tukisi nyt akuutisti ja sitten ajan kanssa ehkä etenisi juurisyiden pohtimiseen. Nyt kuitenkin sun tilanteessa saattaa olla sen tyyppistä kaoottisuutta, että tärkeintä olisi rauhoittua, ottaa asia kerrallaan, olla juomatta päivä kerrallaan. Onneksi sulla on ilmeisesti kotona lähelläsi hyvää tukea.
ajatus hierojalta lähtiessä; pitäiskö hakea skumppapullo. Sadasosasekunnissa: hölmökö olen. EI enää koskaan minulle . Asia kuitattu. Hain salmiakkia, verenpaine matalalla.
Näin viime yönä mielenkiintoista unta. Minulla, kuten monella muullakin, unessa esiintyvä talo tarkoittaa minuutta. Viime vuosina tuo talo on ollut seitsemänkymmentäluvun omakotitalo, josta on löytynyt salainen huone, jonka olemassa oloa en ole tiennyt. Sieltä on kuitenkin aina löytynyt jotain ahdistavaa ja pelottaa mm. edellinen asukas, lasta jota en ole muistanut, unohdettu lemmikki, vesivahinko jne.
Tuon talon lisäksi on ollut toinen, jonne olen salaa salaoven kautta hiipinyt ihailemaan hienoa kartanoa. Hienoja lamppuja, rokokoohuonekaluja ja samettiverhoja haaveillen joskus asuvani siellä. Viime yönä menin sinne kartanoon ja se olikin aivan lahonnut. Katto romahtanut sisään, huonekalut varastettu, salaovesta päästyäni yläkerran käytävälle ei voinut mennä, kun lattiat olivat romahtamaisillaan. Unessa totesin, ettei tämä ole enää minua varten eikä enää palata tänne.
Muistin tämän heti herättyäni ja tajusin, että se vanhan kartano, ihailtu ja täydellinen on nyt romahtanut, ja uusi minä on nyt rakennettava.
Palkkapäivä, meillä molemmilla. Normipäivänä kotiin oltaisiin tultu paremman skumpan ja Alkon oluiden kautta. Nyt pääsin sen verran ajoissa, että ulkona oli vielä semistivaloisaa ja karkasin koirien kanssa lähilaavulle.
Mietin sitä miksi minulla ei nyt eikä silloin kahden vuoden raittiuden aikanakaan ollut kertaakaan himoa saada alkoholia? Kaapin ovat aina olleet täynnä vaikka mitä, mutta ei minun niitä tee mieli. Miksi aloin sitten viimeksi uudelleen käyttää näillä tuloksin? Annan nyt ajan kulua, mietin asiaa.
Minulle olisi todella tärkeää löytää harrastus (kulttuuri, kädentaidot?, kai jotain liikuntaakin kävelyn rinnalle) ja ensiarvoisen tärkeää olisi saada luottamus ihmisiin, että uskaltaisin ystävystyä. Jos ajan kanssa voisi unohtaa ne häpeää aiheuttavat luurangot kaapeissa, niin ei tarvitsisi pelätä paljastuvansa. Jos jään jumittamaan yksin kotiin, niin viina täyttää kyllä tyhjiön.
Meni sitten sinne omakantaan. Maanantaina kirjaus ei ole vieläkään. Sen sijaan mulle piti ortopedin lausua keskiselän välilevynpullistumasta 26.1. (Tämä tullut kirjeellä aiemmin tiedoksi) , mutta nyt se oli kuitattu 14.1., että potilaalla riittävät itsehoitotiedot ja lähete suljetaan. ???
Pitkään jonottamaani harrastusryhmään oli kevätjaksolla vapaapaikka! Olen useamman vuoden oitänytvtaukoa, mutta nyt pääsen jatkamaan! Plus jatkajat saa etuotolla ilmoittautua myös syksyyn eli pääsen jatkamaan pysyvästi.
