Viimeinen luku

Me Lopettajat
41

Kopioitu wikipediasta:
Optio arvopaperina on johdannaissopimus, jossa option myyjä (eli liikkeellepanija) antaa sitovan lupauksen kaupan tekemisestä jollakin kohde-etuudella sovittuna hetkenä tai ajanjaksona tulevaisuudessa tiettyyn hintaan. Reaalioptio puolestaan on mikä tahansa (investointi)päätös, joka pidetään avoimena siten että se voidaan valita tai olla valitsematta tulevana ajankohtana. Johdannaisen kohde-etuutena voi olla esimerkiksi jokin osake, raaka-aine alkoholi tai valuutta. Option ostaja (haltija) voi vapaasti päättää, toteutetaanko option ehtojen mukainen transaktio. Option haltijalla on siis oikeus, mutta ei velvollisuutta, ---- Optiosopimus on siis yksipuolinen oikeus.

Optioita käytetään -------tai oman position suojaamiseen, eli karkeasti sanottuna uhkapeliin markkinoiden suuntaa arvaten tai suojelemaan omaa olemassa olevaa sijoitusta. =alkoholin käyttö-oikeutta
Optioita alkoholia käytetään usein avainhenkilöiden kannustimena. Optioiden käytöllä pyritään siihen, että optioita saaneet /alkoholia nauttineet pyrkisivät kasvattamaan yhtiön osakekurssia, eivätkä suuntaisi päähuomiota johonkin muuhun tavoitteeseen. Ajatuksena siis on, että johdon ja omistajien = käyttäjien edut olisivat yhteneväisiä. Johdon optiojärjestelmissä käytetyt optiot ovat usein maturiteetiltaan pitkäaikaisia ja näin olleen ne oikeastaan ovatkin Warrantteja (eli pitkän maturiteetin optioita).

Värillinen teksti Tuulenviemän lisäämää

Anteeksi, minuun meni pikku piru :smiling_imp:

42

En nyt ryhdy enempää vastaamaan tähän enkä oikeastaan edes ymmärrä miksi vastaan ylipäätänsä: tässä tapauksessa optio tarkoittaa vaihtoehtoa, mahdollisuutta, valintaa etc. Eikä mitään muuta. Piste.

43

Ei tarttekaan vastata, ei ollut minunkaan tarkoitukseni jatkaa kyseistä keskustelua. Herättää ajatuksia vain.
Kuten lisäsin, minuun meni pikku piru :imp:

44

Kirjoittamaan vain! Skrivailu ei ole mitään poptähtihommaa, se opitaan elämisen ja tietysti kirjoittamisen kautta. Mites se Bukowski aloitti, hyvässä keski-iässä…? Kirjoitti aika paljon dokaamisesta - raitistui ja kirjoitti paremmin :wink:

45

Kyllä se renttuilu voi olla ihan cool juttu - jonkin aikaa. Kutakuinkin alle kolmikymppinen on vielä usein aika virkeä renttu. Tuossa paikkeilla aletaan sitten erotella ne, jotka rupeavat muuttamaan asennettaan ja tulevat kestämään pitkään ja ne, jotka eivät hyväksy ikääntymistä, jatkavat samalla linjalla kuin parikymppisenä ja mahdollisesti putoavat lopulta kelkasta. Nämä ovat niitä tyyppejä, jotka elävät menneessä. Sössöttävät kovaäänisesti baarissa, kuinka soittivat joskus jossain bändissä ja huutavat olevansa kovia jätkiä, kun asuivat kolmekymmentä vuotta sitten New yorkissa. Saavat lähinnä sääliviä katseita. Toisaalla sitten ne uuden näkökulman “renttuuteensa” löytäneet jatkavat hommiaan kuten ennen, vain pienen korjausliikkeen tehtyään. He ymmärtävät, että säännölliset elämäntavat ja itsestään huolehtiminen on tae sille, että voivat jatkaa entisiä juttujaan. Heidän touhunsa on tässä vaiheessa yhtä ihailtavaa kuin se oli silloin kuin he olivat parikymppisiä. He mukautuvat elämän realiteetteihin ja siksi heitä on edelleen mukava katsella. Toisaalla ne jurrirentut aiheuttavat taas epämukavia fiiliksiä.

Sori nyt tämmöinen hieman suora ja provosoiva teksti, mutta minusta tämä asia on sellainen, jossa sitä herättelyä kaivataan. Minä tiedän itse kyllä hyvin, mitä tuo tietynlaisen renttuilun ihannointi on, mutta oikeastaanhan siinä ihannoi mielikuvaa, ei sitä mitä se todellisuudessa on. Jos pitää kirkkaana mielessä, kuinka säälittävää se ihan todellisesti on, varmasti halut sellaiseen renttuiluun vähenevät pikkuhiljaa, kun mielikin sen uskoo. Sitä sisäistä luovuutta kannattaa käyttää sen uudenlaisen rentun luomiseksi. Sen, joka on vielä villi ja vapaa mutta ei säälittävä, menneessä elävä sössöttäjä.

46

Pumpkin: nimenomaan juuri noin kuin kirjoititkin. Mielikuva ja todellisuus ovat kaksi eri asiaa. Aivan kuten tuossa linkittämässäni bilekuvassa. Olen sen verran elämäni aikana dokannut, että tiedän kyllä infernaaliset krapulat, morkkikset ja kaikki muutkin asiaan kuuluvat “hienot” sivutuotteet. Enkä voi kyllä näitä olotiloja suositella kenellekään: siitä on “cool” kaukana kun otsasta pukkaa kananmunan kokoisia hikikarpaloita ja samaan aikaan on helvetin kuuma ja aivan järjettömän kylmä.

A-loop: olenhan minä tässä koko ajan kirjoitellut itselleni ja jonkin verran saanut vastavuoroisuuttakin. Tuo vastavuoroisuus on erittäin tärkeää, sillä vaikka itselleni kirjoittelenkin niin on hyvä saada muiden näkökulmia asioihin.

Eikä saa ymmärtää tuota renttuilun ihannointia väärin - se on vain enemmänkin tuollainen ajatuksen tasolla tapahtuva leikki pääkoppani sisällä.

47

MItäs jos minä vastaisin omasta näkökulmastani? “Pieni” ero optioon sijoitus- ja juomismielessä on se, että minulla ei ollut minkäänlaista valinnan vapautta juomisen suhteen. Oli juotava pysyäkseen pystyssä. Vajaalliista zombie-elämää päivittäiset pari-kolme litraa viiniä koneistossa. Onneksi teillä näyttää olevan asiat paremmin. :smiley:

48

Noin se onkin hyvä, sulla on hallussa dialogisuuden perusajatus: totuus ei ole kenenkään yksinomaisuutta; se tuo itsensä esiin “suhteissa”. Tarkoittaa sitä, että se rakentuu tässä, kun sinä sanot A ja minä sanon Ö, niin sitten meillä on siinä jo AÖ: ne eivät ole itsessään muuta kuin kirjaimia, mutta kimpassa se jo soi isompana äänteenä.

Tajusitko sanaakaan? Minä en :laughing: Mä haen takaa siis sitä, että näkökulmiahan asioihin tarvitaan. Minä ainakin olen mennyt niin jumiin oman riippuvuuteni kanssa, jota olen pyöritellyt aika pitkään vain omassa päässäni tai vastaavasti vuorovaikutussuhteissa, jotka eivät ole olleet ihan ok. Paljonhan siihen vuorovaikutukseen vaikuttaa sekin, miten valtaa käytetään ja mihin siinä pyritään. Siksipä varmaan onkin vertaiskeskustelulla voimaa siksi, että tavoitetila ja kokemuspohja ovat yhteisiä ainakin suunnilleen.

Anyhow, itse olen saanut siitä paljon, että olen voinut luopua myös omista ratkaisuistani, jotka eivät ole toimineet: usein on tullut joku, joka on auttanut minua katsomaan asioita uudelta kantilta. Silloin syntyy vapauttavia oivalluksia, tilaa ja ilmaa. Yhtä tärkeää, kuin etsiä totuutta, on osata luopua omista “totuuksistaan”. Etenkin, kun riippuvuuden kahlitsema mentaliteetti on päässyt ne nyrjäyttämään sijoiltaan.

49

Olet aivan oikeassa A-loop. Joskus toinen ihminen kykenee antamaan uuden, erilaisen ja kenties paremman näkökulman tiettyyn ongelmaan - luonnollisesti ajatusten yhdistäminenkin on mahdollista jolloin kahdesta yksittäisestä ajatuksesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Plus tietenkin kaikki muut mahdolliset kombinaatiot…vaaditaan ainostaan ajatuksia ja dialogia tuon mahdollisestamiseksi.

Asiasta kukkaruukkuun: kävinpä juuri saunassa. Saunajuomaksi nautin helvetillisen kylmää vichyä. Nuorempana (eli siis kultaisella 1800-luvulla) en voinut sietää vichyä. Tuolloin se oli mielestäni jonkinlainen huono vitsi, pilaantunutta vettä jota ainoastaan vanhat ukot joivat. Niin. No enpä tainnut tuolloin ymmärtää kuinka oikeassa saatoin ollakaan - olen näet hyvää vauhtia tulossa vanhaksi ukoksi ja nyt vichy maistuu: ensi vuonna on 4-0, paha olla juhlat (siis ei tietenkään oikeasti paha olla - heikohkoa sanaleikkiä yritin). Toivottavasti kekkerit menevät vichyn merkeissä. Olisihan tuokin jonkinlainen ihme kun ennen ah-niin-perso-alkoholille musta joutsen pitäisikin vichy-bileet. Siinä riittäisikin ystävillä ja kylänmiehillä ihmettelemistä.

50

[quote=“Joutsenlaulu”]
Asiasta kukkaruukkuun: kävinpä juuri saunassa. Saunajuomaksi nautin helvetillisen kylmää vichyä. Nuorempana (eli siis kultaisella 1800-luvulla) en voinut sietää vichyä. Tuolloin se oli mielestäni jonkinlainen huono vitsi, pilaantunutta vettä jota ainoastaan vanhat ukot joivat. Niin. No enpä tainnut tuolloin ymmärtää kuinka oikeassa saatoin ollakaan - olen näet hyvää vauhtia tulossa vanhaksi ukoksi ja nyt vichy maistuu: ensi vuonna on 4-0, paha olla juhlat quote]

Voi, voi Joutsenlaulu. Minä kuvittelin sinun olevan ikäimmeinen ( verratessasi 1800-lukuun :laughing: ), mutta siellä kirjoittajanahan on vasta mies parhaassa iässä. :smiley:

Myönnetään, itse ajattelin 20-vuotiaana, kuten varmaan moni muukin, että elämä on lähes loppu, kun lähestyy 40:tä ikävuotta. Nyt, lähestyessäni tuota maagista 4 ja 0:aa olen sitä mieltä, että olen vasta tyttönen :smiley: .
Ikä on vaan numero, älä tartu siihen. Olen huomannut lähipiirissäni ihmisiä, jotka ovat aloittaneet hokemaan, että ovat vanhoja ja elämä on takanapäin tuossa 40-50 vuoden iässä. Ja ikäväkseni täytyy todeta,että nämä ihmiset ovat huomattavasti “vanhemman” oloisia, kuin muut samanikäiset, jotka kokevat olevansa parhaassa iässä. Älä siis vaivu ikäpessimismiin, se ei johda mihinkään. OLET VASTA 4-0 täyttävä mies, elämä edessäsi. Eihän sitä tiedä vaikka kuuluisit tuohon ryhmään joita Suomessa on tällä hetkellä noin 700 eli tulet täyttämään 100 vuotta! Ajattele, siihen verrattuna olet vasta teinipoika!

Pakko laittaa lusikka soppaa, tuohon renttu asiaan. Itse määrittelen rentun samana kuin “paha poika”. Nahkatakki päällä, tupakka huulessa, ei välitä v******kaan muista, on määrätietoinen. Yhteiskunnan asettamat normit ei hetkauta tämmöistä miestä suuntaan eikä toiseen, hän kävelee niitä omia polkujaan. Miten tähän kuvaan astuu alkoholi? Minun renttu määritemässäni, ei ollenkaan. Joten jos “haaveilet” renttuna olemisesta, on matkasi siihen suuntaa hyvällä mallilla, koska olet jättänyt alkoholin. Eri asia on, omistatko nahkatakin ja hieman ylimielisen asenteen… :sunglasses:

T: Metsänpeikko, joka on myös nainen ja naisethan … aina renttuihin :laughing:

51

Samaa mieltä: 40 on aika helvetin huono tekosyy niinku mihinkään.

52

No niin. Olen selvinnyt kolmesta perjantaista selvin päin. Perjantait ovat mielestäni se viikon hankalin päivä raittiina pysymisen suhteen…kaverit kun menevät baariin tai muuten vain nautiskelevat olutta tjsp. mutta mitäs sitä itse tekisin? No olin sen verran “epätoivoinen”, että minäpä menin AA-kerhon kokoukseen :wink:

Mikäli joku olisi minulta muutama vuosi sitten kysynyt, että kerropa mitä teet silloin-ja-silloin perjantaina, niin en ikinä olisi voinut edes kuvitella itseäni istumassa AA-kokouksessa aivan tajuttoman kauniina perjantai-iltana. No niin siinä vain sitten kävi - kyllä elämä on ihmeellistä ja paikoitellen melko sairasta.

Tämä kaikki tuntuu jollain tavalla hieman nololta - olla nyt AA-kokouksessa juttelemassa ja kuuntelemassa - vielä perjantaina - mutta ehkä sitä nöyryyttä on kuitenkin hyvä oppia, vaikka se tuleekin pääkoppaan välillä hieman hankalaa kautta ja mielestäni paikoitellen hankalalla tavallakin. Parempihan tämä vaihtoehto on verrattuna siihen toiseen vaihtoehtoon eli juomiseen.

AA-kokouksissa puhuminen on oudolla tavalla terapeuttista, vaikka puheenvuoro onkin vuorovaikutukseton monologi. Toki muiden tarinoista saa myös paljon irti arvokkaita kokemuksia sekä näkemyksiä joita vastaan voi heijastaa omaa elämäänsä ja elämäntilannettaan. Itse kuitenkin kaipaisin ehkä hieman enemmän dialogia monologin sijaan ja tätä vaihtoehtoa pitääkin tutkiskella jatkossa…

Paras vaihtoehto kuitenkin olisi se, että saisin käydä tämän taisteluni alkoholismia vastaan rakkaideni täydellä tuella ja heidät vierelläni - no se nyt ei ole mahdollista joten siitä on oikeastaan turha sen enempää jälleen avautua.

Kyllä tämä tästä. Toivottavasti.

Muistakaa kannustaa leijonat voittoon vichyn tai jonkun muun alkoholittoman sihijuoman siivittämänä :smiley:

53

Hyvää huomenta!
Dialogeja varten AA:ssa on kehittynyt tukihenkilön ja ns kummin kanssa käytävät kahdenkeskiset keskustelut tai pienen joukon kanssa pidettävät jälkipalaverit. Aikaa myöden löytyy myös yhteisiä harrastuksia, kalaporukat tms.
On taas krapulaton aamu lähteä keikalle. En pelkää puhalluttajia, jos sellaisia osuu reitille.
Raitista lauantaita kaikille, jotka sitä haluavat!

54

Tein eilen ihmiskokeen: kävin selvinpäin baarissa. Hieman suunnittelemattomasti tosin, sillä minun piti hakea eräs kaverini kaupungilta (joka oli lentänyt parista baarista jo ulos…) ja heittää hänet kotiin. No eihän siitä kotiinlähdöstä tullut yhtään mitään kun kaverin oluthammasta kolotti vielä sen verran pahasti.

No joka tapauksessa loppu hyvin ja kaikki hyvin. Hieman ehkä ajattelematonta mennä baariin päivää vajaa kolme viikkoa raittiina olleena - tosin kolme viikkoa raittiutta tuli baarissa täyteen kun vuorokausi vaihtui siellä. Yksi mielenkiintoinen huomio on se, että osalla humalaisista on todella rajoittunut aihearsenaali keskusteluun: samoja juttuja toistetaan tietyin väliajoin. Selvänä vaikutat aivan maagiselta kun pystyt toisen kerran jälkeen arvaamaan mitä he aikovat sanoa…no tuo nyt ei ole kenellekään mikään yllätys.

Juomahimoja ei tullut lainkaan eli tuo ei ollut ongelma. Tosin se voi olla ongelma, että pääsääntöisesti kaikkien ollessa ympäripäissään baarissa on oikeastaan aivan helvetin tylsää selvinpäin. No tulipa kokeiltua joka tapauksessa.

55

ite kanssa ollut n.3 viikkoa selvänä. ja olen niin samaa mieltä tuosta kännipäisten kavereiden kanssa juttelusta… onkohan mikään niin ärsyttävää kun kuunnella sitä lässytystä missä ei ole päätä eikä häntää. toisaalta terapeuttista,kun tajuaa että minähän se vasta varsinainen lässyttäjä olenkin kännissä.ei mikään kaunis mielikuva :slight_smile: mutta onnittelut kolmesta viikosta ja tsemppiä jatkoon :slight_smile:

56

Et sinä huono ihminen ole. Olet vain joutunut alkoholin kanssa vakaviin vaikeuksiin ja nuo huonot asiat elämässäsi ovat seurausta tuosta riippuvuudesta.

Kyllä sinä selviydyt. Minäkin olen selviytynyt vaikka olin ns. rapajuoppo, normaalielämän ulkopuolelle vuosiksi ajautunut ihminen. Nyt olen ollut jo yli 20 vuotta raittiina. Raittiista päivistä muodostui viikkoja, viikoista kuukausia,kuukausista vuosia,vuosista vuosikymmeniä ja koko uusi elämä ! My second life ! :smiley:

Asennetta, tahtoa ja halua se on vaatinut ja toisten samassa tilenteessa olevien ihmisten kanssa vuorovaikutusta. Joka ainoa raitis päivä sitten kesästä 1988 elämäni tärkein asia on ollut raittiuden säilyttäminen. Kaikki muut asiathan sitten rakentuvat tuolle lujalle kalliopohjalle ! Ilman raittiutta minulla ei olisi mitään. Ei sen kummempaa ole. Korkki kiinni ja en halua enää rankaista itseäni juomalla.Elämää jatkavat voimat ihmisessä ovat kuitenkin suuremmat kuin sitä tuhoavat.

Raitistuminen on kuitenkin otettava vakavasti. Se ei ole mikään läpihuutojuttu jonka kuka tahansa voi tuosta suorittaa koska tahansa ohimennen. Asia on aivan oikeasti priorisoitava elämän tärkeimmäksi.

Päiviä ei kannata laskea kovin vakavasti. Eilisen päivän raittiudella ei ole merkitystä tämän päivän raittiuden suhteen. Jos siihen tukeutuu se on kuin tuuleen nojaisi. Fokus on suunnattava raittiutta tukeviin asioihin. Kysymys ei ole vain juomisen välttämisestä vaan uudesta elämäntavasta. Uusi elämäntapa ja raitis identiteetti on luotava tässä alkoholinhuurteisessa yhteiskunnassa.

Tuo on hyvä yhdistelmä. Käydä jossain terapiamuotoisessa keskustelussa säännöllisesti alussa ja sitten noissa ryhmissä säännöllisesti havaitsemassa ettei sittenkään ole yksin tämän asian kanssa !

Kyllä sinä selviydyt ! Koska minäkin olen !

57

Vinetto & punakuono, kiitoksia kommenteistanne!

Olen nyt ollut 22 päivää juomatta - tai kaipa tämä oikeammin menee niin, että tänään tein siis 22. kerran päätöksen olla juomatta tänään eli minulla on tässä vielä tuollainen 17h 20min ennen kuin päivä numero 22 on takana raittiina. Paikoitellen on mennyt ihan hyvin vaikka varsinkin alussa oli todella hankalaa. Olen todella perso alkoholille - tosin haluaisin tavata alkoholistin joka ei olisi perso alkoholille :wink: - ja juominen alkoi usein siitä, että minulla oli joku älyttömän hyvä syy juoda: eli jokin asia minkä vuoksi olin iloinen - tai vaihtoehtoisesti surullinen. No joskus toki kävi se, ettei ollut mitään syytä ja syyhän saatiin vaikka siitä, että kehitettiin tappelu rakkaan tulevan ex-vaimoni kanssa jostain aivan olemattomasta asiasta. Kyllä alkoholistin mieli on helvetin hieno…

Näin jälkikäteen ajateltuna 22. päivää sitten aamulla minulla olisi ollut aivan mielettömän hyvät syyt jatkaa juomista: vaimo haluaa avioeron (eli paperit oli jätetty kaksi päivää aiemmin) ja tätä kautta millään ei ole enää mitään väliä, joten juomistahan olisi voinut jatkaa aivan helposti, ja omasta mielestään varmasti täysin oikeutetusti sekä perustellustikin. Jostain kumman syystä en kuitenkaan jatkanut juomista tuolloin. En oikein vieläkään tiedä miksi en jatkanut? Tietenkin olen aivan helvetin tyytyväinen siitä, että en jatkanut, mutta en kuitenkaan oikein täysin tiedä syytä “miksi” en jatkanut?

Yksi asia minkä jälkikäteen muistin oli yhdistetty ruoka + alkoreissuni. Tarkoitukseni oli tehdä itselleni hyvää ruokaa sekä ostaa hieman punaviinia siemailtavaksi ruoan kanssa. Ruokatarvikkeet ostinkin täysin suunnitelman mukaisesti. Hyvä minä. Sitten kävelin alkon ovesta sisälle…aluksi jopa palloilin suunnitelman mukaisesti viiniosastolla. Jokin magneetti vain veti minut väkevien viinojen osastolle. Tämän jälkeen tapahtui jotain sellaista mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen: ryhdyin laskemaan alkoholin tilavuusprosentti, hinta sekä määräsuhteita eri viinojen suhteen. Eli suomeksi sanottuna mistä viinasta saa halvimmalla suurimman kännin. Säälittävintä on se, että en edes tajunnut tuolla hetkellä kuinka vakavaa tuollainen ajattelumalli oikein on. Jälkikäteen kun tuo palautui mieleeni meinasin purskahtaa itkuun - tuo määrittelee minulle sen kuinka syvällä alkoholismin kurimuksessa olin jo. Tajuamatta sitä itse.

En unohda tuota alkoreissua ikinä. Se olkoon muistutuksena minulle loppuelämäni ajan veteen piirretystä viivasta ja siitä, että jollain oudolla tavalla onnistuin kerrankin tekemään sen oikean päätöksen 22. päivää sitten.

58

jokainen tarvii jonkun “herätyksen”,sinulla se on tuo ikävä vaimon lähteminen.itellä taas perhe lähti pääosin mun juomisen takia,ja sitten hankin naisen jolle maistui vähintäänkin yhtä paljon,ja sitten meni lujaa raha-asiat,työasiat ja pääkin alkoi mennä sekaisin.kun se suhde loppui alkoi ajatus heräillä,että ei tässä kyllä ole mitään järkeä.ja uuden täysin erilaisen naisen tavattuani juominen väheni,tosin aina kun otin niin tilanne lähti hanskasta monen päivän känniksi…mutta nyt uskon että olen valmis jättämään kokonaan tuon synkän elämän taakseni.tehtyjä ei saa tekemättömäksi,vain tulevaisuus on se mihin voimme vaikuttaa :slight_smile:

59

Huomenta Joutsenlaulu. Leikkelin, koska nämä asiat puhuttelivat erityisesti. Saatan aavistaa mistä vaimosi lähtemistapauksessa on kysymys. Voi olla jonkinasteinen uhmareaktio- huonekalut voit viedä, muttet henkeäni? Et ole niin tärkeä, että tapan itseni takiasi?
Tai sitten halusit näyttää vaimollesi, että hän on erehtynyt juomisesi suhteen? Samalla myös itsellesi, että pystyt kyllä lopettamaan. Kuten luojan kiitos pystyitkin!
Ruokaan liittyvä oli mulla vuosikausia kompastuskivenä. Gulassiin kun kuului punaviiniä pataan. Yleensä tämän lempiruokani valmistukseen meni 3 litraa punkkua. Yksi litra pataan ja 2 kokille. Tunnustan, että vieläkin kaipaan punaviiniä muutamien ruokien kyytipoikana. Juustolautaset eivät todellakaan maistu rypälemehun kera. :frowning: Makuelämys, josta olen päässyt irti koska en aio maksaa liian suurta hintaa.
Sinä sentään vielä pystyit laskemaan hinta-/hyötysuhteita. Mulla oli loppuvaiheissa tilanne edessä, jossa puuttuva ranskanleipä taisi pelastaa pahimmalta. Sitä kun ei ollut talossa partaveteni suodattamiseen. Ainoa alkoholipitoinen neste aamuiseksi pelastuskulaukseksi. Jäi ottamatta. Kuten kaikki muukin, koska en päässyt tolpilleni enkä 100 metrin päässä olevaan kauppaan hakemaan päivän annostani.
Eli syvällä oltiin täälläkin.
Tsemppiä ja voimia ikävään tilanteeseesi - tuttua mullekin. Siitäkin selviää.

60

Yksi suuri tekijä putken jatkumattomuuteen oli se, että aamulla herättyäni olin matkalla suihkuun - munasillani tietenkin, kuinkas muuten - ja eksyin peilin eteen jolloin peilistä tuijotti takaisin puolihullun näköinen, selkeästi vielä humalassa oleva ylipainoinen äijä, jolla oli osa matkalta ostetuista makkaraperunoista asennettu partaan / suupieliin. Ehkäpä tämä oli se hetki jolloin päätin etten juo ainakaan lisää sinä päivänä. Tuo ei kuitenkaan ollut se hetki jolloin päätin yrittää tätä raittiuden polkua ja yleisemmin isompaakin elämäntapojen sekä asenteiden parannusta. Jotenkin taistelin läpi sen viikon ja ryhdyin pohtimaan mitä oikein pitäisi tehdä, että sen korkin saisi kiinni tarpeeksi tiukasti. Jossain vaiheessa viikkoa sitten tosiaan eksyin AA:sta kertoville sivuille, lukaisin sieltä infoa melko pintapuolisesti, jonka jälkeen otin selvää oman kaupunkini kokouksista ja ajankohdista. Kerroin tulevalle ex-vaimolleni, että aion mennä AA-kokoukseen tulevana viikonloppuna; oletettavammin hän ei uskonut minua, olihan takana kaikenlaisia katteettomia lupauksia vaikka muille jakaa. Lienee kovin tuttua monelle täällä kirjoittavalle nuo petetyt lupaukset?

Jo tuon kuluvan viikon aikana jollain tavalla minulle valkeni, että nyt pitää tehdä sitten asioita eri tavalla kuin ennen. Muuten tästä ei kyllä tule mitään muuta kuin sulka jo sulkia täynnä olevaan failure-päähineeseeni. Siihen ei kyllä saa mahdutettua yhtäkään sulkaa enää…sen verran on munailtu ja mokailtu herra A:n kanssa. Tuon viikon aikana ryhdyin myös analysoimaan itseäni, tekemisiäni, sanomisiani, arvojani etc. Näissä kaikissa on todella paljon tekemistä - oletettavammin olisin huomattavasti parempi ihminen mikäli kykenisin (mutta kun en kykene) juomaan kohtuudella, ottaisin muut ihmiset paremmin huomioon, osaisin katsoa asioita myös toisen ihmisen näkökulmasta, olisin parempi aviomies sekä isä kuin se, että olisin raitis mutta olisin silti muutoin oma mulkku ex-oma itseni. Luonnollisesti tämä ei ole joko tai vaan sekä että, sillä en voi olla parempi ihminen mikäli juon edelleen enkä halua olla raitis mulkku vaan haluan olla raitis sekä hyvä ihminen, joka osaa ottaa muut ihmiset ja heidän näkökulmansa huomioon sekä välittää heistä aidosti. Helvetillinen duuni on edessä, mutta ei se pelaa joka pelkää. Minulla on ainostaan voitettavaa tässä projektissa.