Olen taas täällä. Ikävä kyllä. Eri nimimerkillä, sillä en jaksa hakea edellistä nimimerkkiäni ja edellinen nimimerkkini muistuttaisi minua kuitenkin siitä, että tuolloin(kin) epäonnistuin. Aloitan alkoholin kanssa kamppailuni viimeisen luvun puhtaalta pöydältä.
Olen siis hieman vajaa nelikymppinen mies jolla on alkoholiongelma. En ole ns. rapajuoppo, eli en juo viikotolkulla putkeen mutta olen joka tapauksessa 100% alkoholisti, sillä kun se korkki aukeaa ei se mene kiinni ennen kuin viinat on loppu ja/tai äijä pyörryksissä.
No nyt tämä helvetin hieno harrastus on sitten saanut elämäni siihen pisteeseen, että vaimo ja lapset ovat jättämässä minut. Enkä voi todellakaan syyttää vaimoani tästä päätöksestä. Mikäli olisi mahdollista ottaisin itsestäni avioeron: sen verran huonoksi ihmiseksi olen ajautunut vuosien varrella. Ikävää sinänsä, sillä en ole aina ollut tällainen enkä todellakaan aio olla näin huono ihminen loppuelämääni.
Se muuttuu nyt ja nyt se muuttuu lopullisesti. Ah kuinka usein olenkaan sanonut nuo sanat kuitenkaan aidosti tarkoittamatta niitä…no miksi tämä kerta olisi sitten erilainen kuin ne muut kerrat? No kyllä se nyt vaan on erilainen, sillä en ole eläessäni ollut minkään asian suhteen näin vakavissani.
Olen aiemmin ollut muutamia viikkoja ja jopa muutamia kuukausia juomatta. Lähinnä kuitenkin vääristä syistä ja oikeastaan enemmän itselleni asettamasta pakosta kuin aidosta halusta olla juomatta. Tuossa on iso ero: ajattelenko että en voi juoda enää ikinä vai ettei minun tarvitse enää juoda? Olin aina kuvitellut, että pystyn kyllä lopettamaan ihan koska tahansa. Kunhan vain haluan. No ilmeisesti en ole halunnut tarpeeksi tai sitten en olekaan vaan pystynyt lopettamaan juomista kun aina retkahdan uudemman kerran.
Oli pakko tunnustaa, että pitää yrittää hakea apua jostain. Edellisellä kerralla yritin hakea apua päihdelinkkiin kirjoittamalla ja tuolloin pystyinkin olemaan useamman kuukauden juomatta. No se retkahdus valitettavasti tuli kuitenkin ja siitä eteenpäin onkin ollut sellaista tasaista alamäkeä. Nyt sitten nöyrryin menemään ensimmäisen kerran AA-kerhon kokoukseen ja pitää tunnustaa, että kynnys sinne menemiseksi oli aivan tajuttoman suuri. Joka tapauksessa menin sinne ja siellä puhuminen helpotti kyllä melkoisesti. Olen käynyt kokouksissa kaksi kertaa eli yhden kerran viikossa. Tarkoitus ei ole käydä joka pv kokouksissa vaan ehkäpä sen kerran tai max kaksi kertaa viikossa. Minulla on myös muita ongelmia pääkoppani kanssa ja olen kuvitellut, että blokkaamalla nämä ikävät asiat niitä ei tarvitse käsitellä. Olen viimeinkin ymmärtänyt sen, että nämäkin asiat pitää käsitellä mikäli aion pysyä raittiina. Soitin siis kaupunkini terveyskeskukseen ja varasin ajan psykologille jotta voisin keskustella näistä minua piinaavista ajatuksista ja asioista. Positiivista oli se, että sain 60-min ajan keskustellakseni näistä asioista hänen kanssaan; negatiivista on se, että aika on vasta kolmen viikon päästä.
En aio jutella AA-kerhosta enempää enkä missään nimessä halua, että tästä tulee keskustelu AA-kerhon puolesta /vastaan eli klassinen juupas-eipäs maaottelu. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on seurata epätoivoisen miehen viimeistä voimanponnistusta jolla hän yrittää päästä keinoilla millä tahansa eroon ilkeästä velipuolestaan alkoholista. Nyt olen siis ollut juomatta kaksi viikkoa ja kolme päivää. Paikoitellen menee ihan hyvin ja paikoitellen vituttaa niin kovin, että tekisi mieli hypätä suu avoinna taikajuomapataan ja antaa vaan mennä.
Avasin myös blogin jossa yritän hieman kirjoitella tuntemuksistani ja ajatuksistani päivittäin ja joskus jopa useamman kerran päivässä. Toivottavasti tuokin auttaa omalta osaltaan.
Saa lukea ja kommentoida sekä tänne tai blogiin. Mutta ei ole pakko 
