Tervetuloa!
Viimeinen luku voisikin olla ensimmäinen luku uudessa elämässä.
Löysin itseni niin syvältä pohjamudista pari vuotta sitten ja ajattelin, että jos en tässä raitistumisessa nyt onnistu, niin se on sitten siinä. Viimeinen luku elämässä.
Eihän se niin kovin suoraviivaisesti ole mennyt, rämmitty on, ehkä ollaan vieläkin polvillaan, mutta on se kannattanut silti.
Täällä kaikki tietävät, mistä puhut, se juomisen helvetti on meille kaikille tuttu. Mutta täällä saa ja voi perata kaikki tunteet, niinkuin itselleen, omalla tavallaan. Se selvittää monesti ajatuksia, kun niistä voi tänne kirjoitella.
Lämpimiä ajatuksia, kirjoittelemisiin.
Tänään sain nukuttua noin kello viiteen asti. Pidän tuota jo melkoisena suorituksena ottaen huomioon viime aikaiset unenlahjani tai oikeammin unenlahjojen puutteen.
Aamun ajatukseni ovat pyörineet itselleen anteeksi antamisen tiimoilla: mikäli en tule itseni kanssa toimeen en varmasti saa itseäni fiksattua ja pidettyä korkkia kiinni. Tuo itselleen anteeksi antaminen onkin sitten kohtuullisen kinkkinen kysymys kun itseään ja ajatuksiaan ei pääse pakoon vaikka juoksisi kuinka kovin. Ehkäpä alkoholin käyttöni on jotenkin liittynyt pakoon tekemistäni asioista, sanotuista ja sanomattomista sanoistakin? Enpä vielä oikein tiedä. Pitänee miettiä tätäkin jonkin verran.
No joka tapauksessa; mikäli en pidä itsestäni / en tule toimeen menneisyyteni kanssa en varmasti saa korkkia pidettyä kiinni. Menneisyydestä kun saa niin helposti ammennettua vaikka kuinka monta hyvää tekosyytä juomiselle. Mutta ei tänään…
Tässä tämän päivän fiilikset:
“f you’re going to try, go all the way. Otherwise, don’t even start. This could mean losing girlfriends, wives, relatives and maybe even your mind. It could mean not eating for three or four days. It could mean freezing on a park bench. It could mean jail. It could mean derision. It could mean mockery–isolation. Isolation is the gift. All the others are a test of your endurance, of how much you really want to do it. And, you’ll do it, despite rejection and the worst odds. And it will be better than anything else you can imagine. If you’re going to try, go all the way. There is no other feeling like that. You will be alone with the gods, and the nights will flame with fire. You will ride life straight to perfect laughter. It’s the only good fight there is.”
Lainaus on Bukowskilta joka ei nyt välttämättä tarkoittanut tuota alkoholismista selviämiseen - todellinen juoppo kun oli - mutta tuo ajatus siitä, että pitää mennä loppuun asti, antaa kaikkensa on se mikä tällä hetkellä pyörii päässä. En aio suostua mihinkään vähempään, en edes hieman vähempään. Pitää selvittää itselleni olenko kovaa kuin tammi vai pehmeää kuin balsa.
Edit: sen verran lisäyksenä, että jollain sairaalla tavalla minua harmittaa se, että en koskaan vetänyt itseäni ns. täysin pohjalle viinan kanssa. En hakenut sitten niitä äärimmäisiä kokemuksia. Jollain tasolla olen aina ihannoinut renttuilua, rentun elämää ja osittain jopa täydellistä välinpitämättömyyttä mistään tai oikeastaan kenestäkään. Olisinko kenties löytänyt itsestäni jotain aivan uskomatonta mikäli olisin antautunut täysin virran vietäväksi? En kuitenkaan olisi menettänyt mitään, sillä olen menettänyt joka tapauksessa kaiken merkityksellisen (tai ainakin siltä se nyt tuntuu) elämässäni. No siellä se ilkeä velipuoleni alkoholi kuiskuttelee korvaani tuollaisia ajatuksia…anna nyt mennä vaan. Ei ole mitään menetettävää. Ainostaan kokemuksia saavutettavana.
Todennäköisesti en kuitenkaan koskaan tule saamaan selvillä mitä puolia olisin itsestäni löytänyt ajamalla itseni täysin pohjalle. Ehkä se on kuitenkin hyvä niin. En tiedä.
Huomenta!
Hiljaa hyvä tulee. Olet astunut uusien tottumusten tielle. Tehdyt ja tekemättä jättämiset vaivaavat kunnes olet sopinut ne, mutta vahingoittamatta ja loukkaamatta muita. Sinulla on tilaisuus kuunnella viikoittain kerran tai pari ihmisiä, jotka ovat samalla tiellä, toiset uusia kulkijoita, toiset asioitaan kauemmin selvittäneitä. Heiltä voit ottaa oppia ja samalla olet heidän raittiutensa tukena.
Joutsenlaulu, lisään tähän, että renttuilemalla ehkä olisit löytänyt itsestäsi itsesäilytysviettisi menettäneen rentun. Ehkä mielisairaalan potilaan ja vankilaan teljetyn rikollisen, läheisten ylenkatsoman hylkiön, ohikulkijan näkemän ihmisraunion.
Tuo voi olla hyvinkin mahdollista. Tämä ajatus renttuilusta kumpuaa siitä kun jollain sairaalla tavalla olen romantisoinut sekä jopa ihannoinut renttuilua. En nyt tarkoita mitään siltojen alla asuvaa henkilöä - totuuden nimissä en oikein tiedä millainen renttu olisi sitten sellainen “cool” renttu mutta ajatuksen tasolla tuo on jollain oudolla tavalla kiinnostanut minua.
Ehkä se on enemmänkin sitä itsensä täydellistä luovuttamista ja sitä kautta kukaties olisi löytänyt jotain uskomattomia puolia itsestään. Vaihtoehtoisesti tuo olisi tietenkin voinut päätyä suoraan sanottuna aivan päin helvettiäkin. Ajatuksen tasolla on helppoa - joskin vaarallista - leikitellä.
Mulla on vähän sama. Viime viikolla näin junaa odottaessani asemalla kaksi ns. renttua, ympäripäissään tai jossain aineissa aamuvarhaisesta. Läikähti hetken mielessä että olisipa helppoa/mukavaa olla tuollainen, ei välittäisi mitä huominen tuo tulleessaan, ei vastuuta, ei työstressiä, ei paineita, ei suorittamista, vetäisi vaan pään täyteen heti aamusta ja olisi rappiolla ihan reippaasti päivästä toiseen. Tosiasiassahan asia todellakaan varmasti ole niin, eli mitään glamouria ei loppuviimeeksi ole tuollaisten renttujen elämässä mutta käväisipä mielessä vaan tuollainen ajatus hetken.
Tervetuloa joukkoon tummaan, Joutsenlaulu. Vai pitäisikö sanoa “joukkoon valkeaan” - tummia joukkoja olivat ne, joissa ennen viihdyimme?
Renttuuden ihannointi on tuttua. Minun kohdallani se ‘cool’ renttu tarkoittaisi sellaista kirjallista renttua kuten Kerouac, Hemingway tai Saarikoski (tai ehkä minun tapauksessani lähempänä totuutta saattaisi olla Reijo Mäen kirjojen Luusalmi). Sellainen, joka notkuu yökaudet kulttuurikapakoissa punaviiniä litkien kirjallisuudesta keskustellen, päästen uransa huipentumana välillä tarjoamaan lasillisia oikeille kirjailijoille. Bukowski-lainauksesi sai minut ajattelemaan, että voisiko se ‘cool’ renttu olla sinunkin mielikuvissasi jotain tämänsuuntaista.
“…täydellistä välinpitämättömyyttä mistään tai oikeastaan kenestäkään…”
Kerroit, että olet nyt ehkä menettämässä perheesi. Ikävää, jos tuo toive toteutuu siten, mutta se pitää sitten varmaan ajatella totaalisen elämänmuutoksen hinnaksi. Olen myös toivonut tuollaista täydellisen välinpitämättömyyden mahdollistavaa tilaa, ja tavallaan nuo toiveet ovat liittyneet perheeseeni, jonka olen nähnyt esteeksi juomiselle ja vapaalle elämälle. Tällä hetkellä ihmettelen silloisia ajatuksiani. Kuinka alkoholi voikaan sumentaa koko ajatusmaailman.
Jos löytää itsensä tilanteesta, jossa kokee, että mitään menetettävää ei enää ole, ja haluaisi tietää, voisiko itsestään tai maailmasta löytää vielä jotain uutta ja yllättävää, niin en usko rentuksi heittäytymisen olevan varmin tapa löytää “jotain”. Sehän on kuitenkin aika tavanomainen ratkaisu, joka on jo testattu miljoonia kertoja (ja ehkä joku on jotain löytänytkin). Voisihan kokeilla jotain, jota on testattu vain joitakin tuhansia kertoja, tai ehkä jopa jotain, jota ei ole kokeiltu vielä kertaakaan ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi aloittamasi blogikirjoittaminen kuulostaa siltä - vaikka se onkin nykyisin yleinen harrastus, niin koko ihmiskunnan historiassa se on jotain todella harvinaislaatuista.
Ehkä todellakin nykyinen elämänsuuntauksesi on parempi. Kaikkea ei tarvitse kokeilla kantapään kautta. Tulet vielä näkemään onnellisuuden alkoholittomassakin elämässä. Eikä se olekaan haaveita vaan totta. 
En tarkoittanut siis siltojen alla asustelevaa renttua vaan hieman romantisoitua renttua 
Todennäköisesti tulen kuitenkin olemaan tyytyväisempi loppuelämäni ilman tuota kokeilua. Kuten mainitsin ylempänä, ajatuksen tasolla leikittely tuollaisesta “cool” renttuilusta on jotenkin kiehtova vaikkei se oikeassa elämässä välttämättä sellaista olisikaan. Mielestäni ei siis ole “cool” renttuilua jos ollaan aivan tajuttomassa kaasussa ja vaatteet kyllästettynä omilla eritteillä.
En oikein usko “cool-renttuiluun”. Pitäisi olla tosi rahakkaat sukujuuret (luulisin) jotta moista elämäntapaa voisi ylläpitää huolettomasti. Onko sinulla? 
Toisaalta, alkoholi on aine joka vie mukanaan. Kauankohan kestää matka siltojen alle? Onneksi ei ole tarvinnut kokea.
Oli minullakin tuollainen vaihe joskus pohjan lähestyessä. Teki mieli luovuttaa kaikesta. Epäilemättä se olisi tiennyt, jos ei päätymistä siltojen alle, niin ainakin surkeaa rappioalkoholistin luukkua jota jotkut erheellisesti kodiksikin sanovat. 
Elämän ainoa päämäärä saada seuraava ryyppy? HUH, sanon nyt. Onneksi sanoin silloinkin.
Kun minä näen sanat “cool renttu”, näen saman tien mielessäni Antti Reinin. Ja arvatkaapas mitä? Tuo kyseinen erittäin cool renttu on ollut hyvinkin monta vuotta raittiina! 
Joten ei raittius ja renttuus millään lailla sulje toisiaan pois… 
Raha-asiani eivät nyt mitenkään kuulu tähän mutta sanotaan sen verran, että pari asiaa myymällä pystyisin todella helposti rahoittamaan ihan laadukkaan renttuilun.
Mirtillon kommentti renttuilun & raittiuden kombinaatiosta olikin melko mielenkiintoinen. Tuota pitääkin yrittää hieman jalostaa ajatuksen tasolla ainakin
Heitetäänköhän tässä boheemi elämä ja päivät käppyrään ryyppääminen sekaisin? Mulla oli ystäväpiirissä tarpeeksi henkilöitä joilla oli mahdollisuus rahallisesti leveään, mistään ulkoisista pakoitteista vapaaseen elämään. Firman- tai muita perijöitä. Ei tosin ketään joka olisi polttanut omalla työllään ansaittuja rahoja. Pointti on, että siinä vaiheessa kun elämästäsi puuttuu järkevä - suurimmalla osalla työelämän puitteissa muodostunut- rakenne, alkavat hommat mennä pieleen. Minä tunsin myös sillan alle joutuneita, mutta enemmän valkokaulusalkkiksia. Kulissit kunnossa, mutta elämän mielekkyys kadoksissa.Yksi todella läheisistä nuoruuden ystävistäni oli tällainen. Firman perijä joka sitä muutaman vuoden oli pyörittänytkin. En ollut kuullut vuosikausiin kaverista mitään. Viimeinen tieto ennen Suomessa käyntiäni pari vuotta sitten oli, että oli myynyt firman aikoja sitten ja bailaillut ympäri maailmaa. Suomessa käydessäni sain sitten kuulla, että oli juonut itsensä kolmisen vuotta sitten hengiltä. Viinapirulle kelpaavat kaikki. Uhreja löytyy niin siltojen alta kuin salongeistakin.
Cool-renttuilu, jos sellaista on, voi onnistua varallisuuden ohella myös luovuudella. Tähän viittasin aiemmassa viestissäni. Eli kirjoitat hyviä runoja tai proosaa ja sinua ihailevat tai wannabe-kirjailijat (kuten minä) tarjoavat juomat. Naisille toki helpompaa kuin meille miehille. Ja harva pystyy samaan kuin joku Saarikoski.
Vaihdetaan aihe renttuilun ihannoinnista omiin fiiliksiin
Heräsin tänään 04:15. Nukuin tuollaiset 4.5h, eli oman mittapuuni mukaan ihan suht ok unet. Unettomuus on kyllä melko vittumaista, sillä se sotkee koko päivän rytmin. No jos kestän vielä sen hieman vajaa kolme vkoa, niin enköhän saa vaivaani jotain mömmöjä psykopaatilta.
Muuten näin yleisesti ottaen perjantai on kyllä päivistä hankalin aloittelevan raitistelijan polulla. Suuri osa tutuista / kavereista juo kaljaa & menee baariin: mitä minä voin tehdä? Toinen osa kavereista on perheidensä kanssa enkä oikein viitsi heitäkään häiriköidä. Internetissäkin on rajallisesti kontettia mitä viitsisi katsella- tai no onhan siellä vaikka mitä mutta mieluummin tekisin jotain muuta kuin näpräisin tietokonetta.
No katsellaan miten tämä menee. Ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin selvitä. Havuja perkele!
Hyvää alkavaa viikonloppua itse kullekin kiirastulessa palavalle sielulle - ja muistakaahan pysytellä raittiina siellä ulkona
edit: tulipa ajatus mustasta joutsenesta. Miljoonan valkoisen joutsenen näkeminen ei tarkoita sitä, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Sen sijaan yhden musta joutsenen näkeminen riittää, että voidaan todeta etteivät kaikki joutsenet ole valkoisia. Toivonkin siis olevani tuo musta joutsen sillä aion lopettaa viinan kanssa läträämisen toisin kuin miljoonat muut…
Käytiin Murmanskissa. Matkakertomuksesta:
Illalla porukka kävi syömässä jossakin venäläisessä ravintolassa. Maksoi noin 800 ruplaa per nenä. Minä söin rautatieasemalla kaksi isoa lihapiirakkaa ja seven upin, 150 ruplaa.
Sunnuntaina Suomen rajavartija kysyi, miten matka meni. Minä vastasin vanhaan vodkaturistityyliin, että jos muistaisin siitä jotakin, niin en olisi ollut sillä. Tosiasiassa en huomannut kenenkään olevan edes päissään (mitä nyt ehkä pari kaljaa tai viinilasia), mutta eihän sellaista kehtaa suomalaisille tunnunstaa.
Huomenta! Meinasitko Joutsen renttuilullasi oikeastaan vain jonkinlaista elämisen rentoutta? Voi olla, että renttuun liittyy niin monenlaisia mielikuvia, ettei oikein heti löydy yhteistä käsitystä romanttisesti rentusta hahmosta Mulle toi näkysi avautuu lähinnä silleen. Viina ei tee boheemia eikä elämästä rentoa, luovaa eikä niin omaehtoistakaan. Välinpitämättömäksi se kyllä tekee ja rikkookin siksi usein paljon. Sen sijaan sellainen “hyvä renttuilu” voisikin merkitä slungimpaa otetta asioihin niin kuin yleisemminkin. Tyyppikysymyskin se lienee. Esim. taiteilijoissakin on aika paljon väkeä, jotka eivät stereotyyppisissä renttumuoteissa oikein viihdy. Jos niissä puuhissa aikoo menestyä, pitää tehdä aika kurinalaisesti ja paljon työtä. Siihen se Saarikoskikin pyrki, vaikka pilasikin viinalla niin paljon. Siitä en saa ihan kiinni, miten rahakaan mahdollistaisi renttuilun tässä rentoilumielisessä valossa… Päinvastoin, rahankin kanssa voi joutua moneen solmuun. Itse kun olen aika boheemipuolinen tyyppi, tykkään elää rahan suhteen mahdollisimman yksinkertaisesti just sen takia, etten a.) sellaiseen haluaisi liiemmin sitoa ajatuksiani ja b.) sitä on harvoin niin paljon, että olisi tarvettakaan. Rahaa joko on tai ei ole.
Tämmösiä ajatuksia tuli näistä mieleen. Rentoa eloa tähän päivään
Huomenta a-loop
Mielikuvissani pyörii jollain tasolla yhteiskunnan asettamien raja-arvojen reunoilla ja joskus jopa ulkopuolella liikkuva itseään toteuttava tyyppi. Päivittäinen dokaaminen ei sinänsä olisi mikään itsetarkoitus vaan enemmänkin dokaaminen olisi optio mikäli mitään muuta ei ole. Enkä siis tarkoita mitään änkyräkänniä kastikkeet housuissa ojassa ördäten. Voisi olla vaikkapa baarissa juttelemassa syvällisiä (jos siltä tuntuu), telttailemassa & grillailemassa kesäisin, kirjoja puistossa lueskellen tai vaikkapa etsimässä musiikista uusia dimensioita pikku hiprakassa, yksin pimeässä huoneessa tai miksei kaveriporukassakin. Fiiliksen mukaan siis. Nuo olivat vain muutamia esimerkkejä mitä se voisi mielestäni olla. (edit: ennen kuin kukaan kommentoi, että eihän mikään estä tekemästä mitään mainitsemistani asioista selvinpäin…olet täysin oikeassa. Jotenkin se ei vaan sitten ehkä olisi niin renttumaista )
Olisipa niin hienoa kun osaisinkin kirjoittaa oikein syvällisiä ajatuksia, monitahoisia ja mielenkiintoisia mietteitä. Valitettavasti tuota lahjaa ei minulle ole suotu - totuuden nimissä kirjoittaminen ei oikein kiinnostanut millään tavalla nuorempana ja nyt olen jo sen verran vanha dinosaurus etten taida jaksaa ryhtyä panostamaan tuohon sen enempää
edit2: ehkäpä se överiksi menevä romanttinen renttuilu olisi sitten jotain alla olevan kaltaista? Taru ja totuus ovat yleensä kaksi eri asiaa…
^ hyvinhän tuota kirjoitat minusta…
tajunnen aika hyvin, mitä haet tuolla renttu-jutulla…samaa lienen itse hakenut…
tuo toimiikin kai alussa tai on hieman toiminut joskus, muttei enää…
on olemassa niitäkin kai jotka voivat harrastaa tuonlaista ottamista vaikka
koko ikänsä ilman että se pahemmin karkaa käsistä…holistille tuo on kuitenkin mahdotonta…
ei toimi enää ollenkaan eikä pysy siemailun merkeissä ottaminen,aina enemmän tai vähemmän yli
ja yleensä mahdollisimman äkkiä…siitä p…sta on kaikenlainen romantiikka aika kaukana…
pariisin bistroissa…pikkukylien kuppiloissa ympäri maailmaa…ihan kivaahan se olisi pienet ottaa…
vaan kun ei voi…eikä edes tarvi…kaiken voi kokea selvänä…kokemus ei ehkä ole täsmälleen sama…
luultavasti parempi…aineen tuoma harha on harhoista suurimpia(myös kohtuuihmisille useimmille)…
renttu voi olla käyttämättä mitään…elää omannäköistä eloa…enemmän uskallusta tuo minusta vaatii…
kaikki peliin oikeiden asioiden takia…tuo on musta oikea asenne…tai pyrkimys tuohon–
rauhaa…jou