Minä aloitan uudestaan, tällä kertaa tavoitteena lopettaa kokonaan. En onnistu olemaan kohtuukäyttäjä.
Viikonloppuisin joko perjantai tai lauantai, juon kerralla niin paljon että, seuraavana aamuna krapula ja vatsa sekaisin.ja pahimmillaan en muista illasta mitään.
Viime perjantaina kaaduin, löin pääni ja tikkejä haavaan. Alkoholi, korkkarit ja liukas siinä ne ja pahin niistä alkoholi.
Sitä ennen unettomuutta,ahdistusta, kun yritän selvitä äitini poismenosta. Niin kauan kun asioita hoidettavana pysyin erossa alkoholista eli kuukauteen en koskenut alkoholiin kun piti toimia.
Olen hakenut apua työterveyden kautta ja tänäänkin sinne suunnistan. Olen myös aloittanut käymään läpi surua ammattilaisen kautta.
Jospa saisin apua ja voimaa jatkaa eteenpäin ja ilman alkoholia.
Tervetuloa @Maaret68 palstalle ja hienoa kun avasit oman ketjun ja että olet päättänyt lopettaa. Kyllähän se on niin, että kun alkoholiriippuvuus menee riittävän pitkälle, niin paluuta kohtuukäyttöön ei enää ole. Täällä koitetaan mennä kohti juomattoman alkoholistin loppuelämää. Ja siinä vertaistuen merkitystä ei voi väheksyä.
Kiitos. Ei ole vaihtoehtoja, tää on toinen kerta kun mut on tikattu kaatumisen seurauksena. Edellisen jälkeen olin kolme kuukautta ilman, sitten ajattelin että voihan mä nyt vähän ottaa. Pystyinkin pitämään annokset parissa ja pidemmän aikaa otin vain noin kerran kuussa.
Nyt on mennyt liian monta kertaa muisti ja joka viikonloppu jossain bilettämässä. Lopetan koska en jaksa enää tätä ja asiat eivät niin huonosti ole, ettei niitä alkoholilla saa vielä huonommaksi.
Ei tule olemaan helppoa muuttaa tottumuksia mutta olen velkaa itselleni ja läheisilleni, että piru vieköön ainakin yritän
tervehdys ja tsemppiä. hyvä päätös. itsekin ryvöin turvalleni viimeisellä juopottelu reissullani, ja komean arven sain siitä silmäkulmaani. no tähän lärviin niitä on sattunut, on ollut kohtuu vauhdikas elämä. nyt keski-ikäisenä päätin että saa riittää koska lapsetkin saa hävetä, kun äijä käyttäytyy kuin jotkut teinit ensikänneissään. kuudes viikko menossa ja voin vallan mainiosti, hyvä päätös.
lueskele/kirjoittele tänne niin siitä se lähtee 
Alkoholi on tosi huono lääke surutyöhön.
Erittäin huono ja en siihen ekana kuukautena äidin kuoleman jälkeen tarttunut.
Tervetuloa mukaan Maaret68! Erittäin hyvä päätös alkaa tehdä ongelmalle jotain.
Ilmoittauduin myös turvallaan rypeneiden kastiin. Tikattu on otsa, kun kaaduin naamalleni. Toki tie tikkaukseen kävi putkan ja kaupan ja kodin kautta, kun eivät olleet poliisiasemalta viitsineet raahata ensiapuun.
Putkasta lähikauppaan kaljan ostoon naama veressä ja vasta kotona katsoin peilistä itseäni ja totesin, että eipä ihme että myyjä katsoi pitkään ja noin suuri vekki täytynee tikata. Surullista ja noloa. 
Kivinen on siis juopon tie ja näin pidemmän aikaa raittiina olleena sanoisin, että elämäni on helpottunut noista ajoista paljon… pikkuhiljaa, mutta koko ajan nousujohteisesti.
Tsemppiä! Sinullakin voi olla edessäsi alkuhankaluuksien jälkeen raittiin apaljon kivempaa ja helpompaa kuin nyt viimeisimppinä juomarivuosina.
Viikonloppu selvinpäin. Silmäkulma parantumaan päin, mustelma vaeltaa pitkin poskea. Eilen vein siskoni katsomaan bändin keikkaa paikalliseen kun liput oli jo hankittu. Ei varmaan ihan viisasta hakeutua paikkaan jossa nauttinut alkoholia useaan kertaan. Selvisin illasta selvinpäin ja mieli ei edes tehnyt alkoholia.
Ehkä en kuitenkaan enää aseta itseäni tilanteeseen jossa ennen nauttinut alkoholia. Sen on kuin vaikeuksien etsimistä tahallaan. Ylpeä kuitenkin jo tästä 8 päivää ilman alkoholia ja toivon että hyvä päätökseni pysyy senkin jälkeen kun, ulkoiset merkit kasvoissani ovat hävinneet. Uuteen viikkoon positiivisella mielellä.
Hienoa @Maaret68! Tuo sinun aloittamasi viestiketju tuo minulle lohdutusta ja voimia. Itse hapuilen taas kerran ensimetreillä raittiuden kanssa. Olo on pelokas ja huomenna aika A-klinikalle. Työterveyden kautta sinne pääsin onneksi.
Hyvä jos kirjoituksestani on ollut hyötyä sinulle. Vielä en itse ole uudelleen A-klinikalle mennyt. Kävin siellä pari vuotta sitten, ja keskustelu ammattilaisen kanssa auttoi silloin. Tarjolla oli myös ryhmiä mutta kun, mä mä en koskaan ole viihtynyt missään ryhmissä, niin yritin vähentää itsekseni. Onnistuikin. Osasin vähentää ja kerta juomisen määrätkin vähenivät kunnolla.
Nyt syksyllä huomasin juovani joka viikonloppu ja aina suuret määrät
Joten aloitan alusta ja nyt tarkoitukseni on lopettaa kokonaan. Alkoholi ei toivottavasti kuulu enää tilaisuudessa elämääni.
Päivä kerrallaan😊
Mulla on sama haave, elo ilman alkoholia, minusta kun ei kohtuukäyttäjää taida saada. Aina repsahtaa jossain vaiheessa eikä homma pysy hanskassa. Toi sun ajatuksesi päivä kerralaan on hyvä, mä taidan joutua nyt alussa ottaa vielä pienemmät askeleet. Mä olen vertaisryhmässäkin käynyt, mutta se jäi vaikka hyvä ryhmä olikin.
Omalla kohdallani oli aivan turhaa pyrkiä kohtuukäyttöön. Eihän minulle mikään kohtuukäyttö antanut mitään; halusin kunnon kännin. Kohtuu(s) oli ihan liian vähän.
Ei parin kaljan juominen tehnyt kuin ärtyneeksi, joten mieluiten olin kokonaan ilman kuin join ne pari.
Ehkä siinä oman tavoitteen asettamisessa auttaa muitakin, jos koittaa määritellä, mitä se kohtuukäyttö oikeasti olisi.
Lasi viiniä tai kalja ruuan kanssa?
Vai känni kerran kuussa?
Tsemppiä kovasti! Pikkuhiljaa raittius muuttuu tavaksi ja normaaliksi olotilaksi.
Joo. Ei parista bissestä edes tule mikään hyvä olo, jääpi kaipaamaan lisää. Sitten se onkin lähtö kauppaan ja seuraava satsi on isompi. Pitkän tauon jälkeen (kun alkoholitoleranssi on matala) ehkä pystyy huijaamaan itseään jonkin aikaa sillä että voi juoda pieniäkin määriä, että ne riittäisi, mutta silti peli on menetetty ja hurjemmaksi käy.
Kaikki tauot on kuitenkin hyväksi!
Minulla tosiaan sama, että en edes halunnut juoda yhtä tai kahta. Jos jääkaapissa oli yksi juoma, se sai rauhassa odotella, että sain hankittua sille kavereita. Se toisaalta osaltaan auttaakin, kun joku terassiolut tai viinilasillinen ei ole mikään kiinnostava juttu, vaan sama on ottaa niihin tilanteisiin vaikka kuplavesi.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja paljon tsemppiä!
Tänään on tasan kaksi viikkoa kun päätin että nyt riittää. Olo on hyvä ja pidän päiväkirjaa tuntemuksista.
Ymmärsin myös yhden asian, en muutu rohkeamaksi tai sosiaalisemaksi alkoholin avulla, vaan sammutan vaiston joka suojelee minua ja tulkitsen uuden tilanteen tai ihmiset vaarattomiksi. Hitsi tämänkin lukenut useita kertoja, mutta nyt vasta tajusin sen sisällön.
Pohdin myös miksi ylipäätään olen juonut. Ehkä se tässä ajan kuluessa selviää. Haluan pohtia ja kaivaa syytä esille jotta en putoa takaisin. Saattaa itseään miettiessä nousta kipeitäkin asioita esiin mutta, tehtävä se on.
Uuteen viikkoon kuitenkin hyvällä mielellä. Tsemppiä kaikille tuleviin päiviin❤️
Onnea kahdesta viikosta perästä tullaan. Itse olen samamlainen ettei paria kyllä juo ikinä. Se on päätyyn aina kun korkki aukeaa ja sillä selvä.
Fredi
@Maaret68 onnea kahdesta raittiista viikosta. Se on hyvä alku.
Hyvä Maaret68 ja onnittelut! 
22.s päivä alkoholitta. Eilen pikkujoulut joista kotiin jo 22, ruokailu ja hohto golfia. Aina ennen päätyyn asti, nyt vaan alkoholiton siideri.
Perjantaina pelissä ollessa, teki mieli juoda se yksi olut, tunne meni ohi ja kotona tyytyväinen minä. Kieltämättä alkoholi pyörinyt mielessä kun viikonloppu lähestyi, koska se kuulunut siihen niin usein.
Tapaturman jäljet katoamassa kasvoilta, ainoastaan arpi muistuttaa.
Menen eteenpäin ja toivon että tämä jatkuu vaikka vasta opettelen elämään ilman alkoholia.
Pidän päiväkirjaa tuntemuksistani ja palaan niihin aina kun mietityttää. Havainnut auttavan, kun saa ajatukset paperille ja eivät pyöri päässä. Olen myös puhunut avoimesti lopettamis päätöksestä ja saanut kannustavia kommetteja, eikä kukaan ole sanonut mitään negatiivista.
Toivon kaikille hyvää viikkoa ja tsemppiä.