Viides päivä alussa

Hei vaan kaikille,
mulla on alkamassa viides päivä ilman alkoholia. Kerron ensin vähän taustaa.
Mulla on sukurasitteena alkoholismi molemmilta puolilta sukua. Alkoholi on kuulunut aina vahvasti kaikkiin juhliin ja tälle tiellehän lähdin itsekin jo hyvin nuorena. Pitkään alkoholi pysyikin siellä juhlissa (jotka toki saattoivat kestää monta päivää), mutta arkena en juonut ja harrastelin paljon kaikenlaista.
Viime vuosina alkoholin käyttö on lipsunut päivittäiseksi. Olen työelämässä ja aina työni hoitanut, mutta vapaa-aika on ollut keskioluen siivittämää ihan koko ajan. Mieheni on jo pitkään ilmaissut huolensa mun juomisesta ja toki tiedostin itsekin, että homma ei ole enää mitenkään terveellä pohjalla.
Viime lauantaina juopottelin ystäväni kanssa aamupäivästä alkaen ja illalla se iski: haluan lopettaa tämän. Haluan tehdä normaaleja asioita enkä istua sohvalla kaljatölkki kourassa miettien niitä kaikkia asioita, jotka tänäänkin jäivät tekemättä juomisen vuoksi. Sunnuntaiaamuna avasin vissyn ja siinä olen pysynyt. Pari alkoholitonta olutta olen juonut pahimpaan himoon, sen olen itselleni sallinut.
Plussia on ollut paljon:

  • olen aamuisin virkeä, vaikka yöunet ovatkin hikoilun ja palelemisen sävyttämiä. Ne ajat, jotka nukun, nukun kuitenkin ilmeisesti paremmin
  • saan asioita aikaiseksi, tänäänkin olen tehnyt sellaisia kotihommia, jotka ovat siirtyneet kuukausia vain siksi, että olen ollut juomisen aiheuttamassa pöhnässä
  • ruoka maistuu. Olen muutenkin hyvin hoikka ja juodessani syön vain vähän, jos ollenkaan. Olut on korvannut iltapalan jo pitkään.
  • aamuisin ei vapisuta tai pyörrytä, koirien kanssa on kiva kävellä pitkiä aamulenkkejä
  • kauppalaskut on olleet huomattavasti pienempiä
    Miinuksia sitten:
  • nuo yöhikoilut. Tiedän että ne menee ohi. Olen monesti oikeuttanut juomiseni sillä, että saan nukuttua, vaikka vaan kemiallista unta
  • pinna on välillä turkasen kireällä
  • pelottaa kuinka selviän sosiaalisista tilanteista ilman alkoholia, kun kaveripiirissäni alkoholi on lähes aina kuvioissa. En halua luopua ystävistäni, mutta en halua paljon mainostaakaan juomattomuuttani
  • loppuelämä ilman alkoholia tuntuu pelottavalta, mutta tiedän että se sama ralli on vain yhden oluen päässä - ainakin toistaiseksi
    Tänään en kuitenkaan juo.

Minulla myös samat pelot. Loppuelämä ilman alkoholia tuntuu pelottavalta ja ystäväpiirin kanssa vietettyyn aikaan kuulu lähes aina alkoholi. Selvinpäin en ole edes hirveän sosiaalinen.
Mutta en jaksa juomisen seurausta, henkisiä olotiloja,morkkiksia, itseinhoa ja toilailuja mitä teen kännipäissäni. Täytyy vaan opetella elämään ilman alkoholia ja jostain muusta elämän iloa saatava. Tsemppiä kovasti. Kyllä tähän pystytään kun sitä aidosti halutaan :slight_smile:

Juominen ei ole edes pitkään aikaan tuonut mulle mitään iloa. Täytyy vaan keksiä vuorosanat ja tekosyyt valmiiksi tilanteeseen, kun kaveri haluaa tarjota oluen. Kiitos Marika tsempeistä! Juomisen lopettaminen on kyllä kokonainen elämänmuutos, ei vain pala elämästä. Onneksi minulla on tuo mies, joka tukee minua parhaansa mukaan. Hänen alkoholinkäyttönsä on jo pitempään ollut vähäistä terveydentilan takia.

Moikka. Voin kokemuksesta sanoa, että tuota tilannetta, missä kaveri houkuttelee kaljalle, kannattaa ihan tosissaan miettiä etukäteen. Minulle on monta kertaa käynyt niin, että olen vakaasti päättänyt olla juomatta, mutta kuitenkin alkanut juomaan kun kaveri on houkutellut. Ehdottomasti pahimmat tilanteet on niitä, mitkä tulee ns yhtäkkiä ja pyytämättä (esim työkaveri ex-tempore ehdottaa kaljalla käyntiä duunipäivän jälkeen). Nyt olenkin aika monille kavereille kertonut olevani tipattomalla, ja jos/kun tipaton jatkuu myös tammikuun jälkeen aion ihan varta vasten sanoa yleisimmille juomakavereille että tipaton muuten jatkuu… Ettei tule sitten heillekään yllätyksenä eivätkä ainakaan ala jankuttamaan tai pahoita mieltään. Tosin minulle seurassa juomista paljon pahempi ongelma on yksin juominen, mutta yhdestä-kahdesta viattomasta kaverin kanssa juodusta tuopista on itselläni monesti lähtenyt putki päälle. Tsemppiä jatkoon!

Minäkään en ole kertonut muille kuin miehelleni juomisen lopetuksesta. Kun kaverit alkaa houkutella tai tulee tilanteita että tarjotaan alkoholia olen päättänyt sanoa että minulla on elämäntapa muutos menossa. Nimittäin terveellisemmin haluan ruveta syömäänkin ja liikuntaa lisätä. Näin ainakin alkuun sanon. voimia ei vielä kertoa kaikille Juomisongelmistani. Onneksi mitään juhlia ei nyt tiedossakaan.
Haluaisin oppia iloitsemaan elämästä ja olemaan ihmisten ilmoille selvinpäin. Pelottaa että eristäydyn ja erakoidun kaikesta ja kaikista. Huh kyllä vaikeaa tulee olemaan mutta tästä on selvittävä tavalla tai toisella.
Hyvää raitista viikonloppua ja iloitaan pienistä onnistumisista.

Moikka teille kaikille!

Tulin lukemaan ihmisten keskusteluja ja kirjoitan itseasiassa itse tänne nyt ensimmäistä kertaa. Luen täällä toivossa, etten retkahda tänään juomaan. Olo on aamusta asti ollut todella levoton ja viina pyörii mielessä ihan jatkuvasti.
Minulla ollut holtitonta juomista jo 10 vuotta. Viimeisen vuoden aikana juominen on lähtenyt lapasesta välillä jopa keskellä työviikkoa. Viikonloput on pelkkää ryyppäämistä perjantaista sunnuntai-aamuun, samoilla silmillä. Viime viikolla tuli mitta täyteen, että en jaksa tätä enää. Ensimmäinen viikonloppu juomatta sujui odottamattomasti paremmin kuin hyvin. Mutta nyt. Tiesin, että tämä tulee olemaan se kompastuskivi. Kun pitäisi pystyä jatkamaan tipatonta. Ajatuksenani on olla siis juomatta kokonaan jonkin aikaa, jotta saan pääni pois tästä sumusta. Sen jälkeen juon vaan, kun sille on oikeasti jotain “aihetta”, esim. keikat, tyttöjen ilta, juhlat. Yritän saada juomisen kontrolliin, esim. asettamalla itselleni selkeät rajat, paljonko tulevaisuudessa juon esim. illan aikana. Tyyliin 4 siideriä ja stop. Tällä hetkellä se ei onnistuisi millään ilveellä. Voi kun saisi terveen otteen ja hallinnan tuohon juomiseen, tällä hetkellä se hallitsee minua. En uskolla lähteä kauppaan, kun pelkään tarttuvani siihen 6-päkkiin. Kuitenkin olisi kaupassa käytävä, jotain lohdutusherkkuja ja muita ruokia ostamaan. Ahdistaa ja pelottaa. Jos joku osaa tsempata, niin nyt ne olisi enemmän tervetulleita kuin koskaan. :unamused:

Terv. Nainen 34-vee.

Moikka Giorni!

Lähetän vain pikaiset tsempit, että kyllähän sullakin on mahdollisuus kohtuukäyttöön, kun mullakin on. Pidä aluksi tipatonta ainakin kuun loppuun!

t. Juhani

Ja kiitos tsempeistä!
Kävin kaupassa, kiersin alko-osaston, etten edes näe niitä tölkkejä. Puuskuttaen kädet hikisenä kahmisin kaikki herkut, mitä irti sain. Ja äkkiä ulos kaupasta. Selvisin. Tänään. Ennen kauppaan lähtöä, laitoin ystävälle viestiä, että “Nyt on paha”. Hän soitti sieltä kuin ohjus ja takoi järkeä päähäni. Silloin uskalsin lähteä, ystävän sanat tuoreena mielessäni. Huomenna uusi painimatsi itseni kanssa. Mutta tänään olen ylpeä. Ja yllättynyt. ??
Onneksi huomiselle vähän tekemistä, ystävän kanssa sovittiin ravintola-lounas. Täytyy tilata maitoa. ?
Tästä eteenpäin… Tipatonta toivottavasti useampi kuukausi… Mutta päivä kerrallaan.

Viides päivä tuntuu täältä käsin hurjalta suoritukselta!

Jäin pohtimaan että täällä on tosi paljon samanlaisia keloja ihmisillä kuin itsellä. Työssäkäyminen, asioiden hoitaminen kunnolla, kulissien pitäminen.

Aika monella meistä näyttää olevan myös alkoholistiperheitä. Mulla periaatteessa oli kohtuukäyttövanhemmat, mutta kyllä se suvussa meni vahvana. Äiti ei uskaltanut juoda, oli kerran vahingossa juonut itsensä humalaan ja tuupertunut kadulle. 50-luvun alussa tämä oli niin valtava häpeä että juominen oli sen jälkeen tilkka sherryä jossain naisten kahvikutsuilla.
Isä puolestaan saattoi ottaa tilkan konjakkia illalla päivän päätteeksi. Meillä oli todella hyvin varusteltu baarikaappi! Kesällä mökillä oli kyllä olut- ja lonkerokorit aina työkaluvajassa, mutta en ikinä nähnyt isääni humalassa. Sekä äidin että isän isät kuolivat ennen syntymääni ja kumpikin oli alkoholisti. Isänisä oli poliisi joka menetti työnsä juomisen takia. Ja äidin puolelta mulla oli kaksi viinaanmenevää tätiä ja heillä oli myös alkoholistimiehet. Heidän ördäämistään katselin kyllä ihan riittävästi ja vannoin lapsen että ikinä en.

Ja tässä sitä ollaan. Enkä nyt edelleenkään ördää. Mutta juon, salaa kotona. :imp:

Seitsemäs päivä menossa ja melkein ilman alkoholia. Tänään join yhden ykkösoluen, mutta en laske sitä alkoholijuomaksi.

Eilen oli paha päivä. Olin jäämässä vapaille ja siihen on jo pitkään elämässäni liittynyt alkoholin suurempi käyttö. Jo töissä oli vaikeaa ajatella iltaa ilman kaljaa. Ärsytti, kiukutti ja purin sitä kotiin tullessa jo mieheenkin. Sitten vaan päätin lähteä treeneihin. Pakkasin kamat autoon ja ajelin kaupunkiin ja mulla oli ihan älyttömän mukavaa. Kotiin palatessa oli mielikin paljon parempi. Saunan jälkeen join alkoholittoman kaljan ja nukuinkin suhteellisen hyvin. Aamulla nautiskelin freesistä olosta ja vähän kipeytyneistä lihaksista.

Tänään käytiin miehen kanssa kaupassa tekemässä isommat ruokaostokset. Tunsin suorastaan ylpeyttä, kun ostoskärrissä ei komeillutkaan se kaljalaatikko tai kaksi, vain muutama alkoholiton juoma. Teki mieli sanoa kaikille, että huomaatteko :smiley: Samalla tajusin, miten paljon olen hävennyt omaa juomistani ja kontrollin puutetta, vaikka pääosin juonkin vain kotona. Jos edes saisin tuon kotona juomisen pois elämästäni, niin alkoholin käyttö vähenisi murto-osaan nykyisestä.

Moi ja tervetuloa Maalistyttö ja muut uudet kirjoittajat! :slight_smile: Tuttua tuo “ylpeys” kun ei korissa olekaan kaljaa, vaan muita ostoksia. :smiley: Mutta nää kerrat just kerää hyviä muistijälkiä. Tapojen muuttaminen on iso juttu, varsinkin kun on vuosia totuttanut aivonsa vaan juomiseen. Tsempit kaikille!

Kiitos tsempeistä! Oon ihan älyttömän tyytyväinen selvään viikonloppuuni. Jännästi vaan tuo ihmismieli toimii. Tällä viikolla mulla on arkivapaat ja huomasin jo suunnittelevani, miten voin salaa juoda pari keskikaljaa päivällä, kun mies on töissä… Perustelin jopa itselleni asiaa sillä, että olen menossa hammaslääkäriin ja tarvitsen palkinnon sen jälkeen :unamused: Eli seuraava koetus on jo tulossa, ehkä jätän kuitenkin juomatta, vaikka tahdonvoimaa se vaatii.

Hyvä pointti tuo kaupassakäynti ja siihen liittyvät tuntemukset: itsekin huomasin palauttavani pulloja aiempaa paremmalla omallatunnolla, kun pullokasseista osui käteen vain vissy-, limu- ja alkoholittomia olutpulloja: olisi tehnyt mieli huutaa, että “EI OLLUT MUUTEN YHTÄÄN KALJATÖLKKIÄ TAI VIINIPULLOA”, mutta jätin huutamatta. Miinuspuolena toisaalta se, että pullokuitilla sai huomattavasti vähemmän rahaa kuin aiemmin…

Tsemppiä jatkoon – jatketaan näitä halvempia ja paremman omantunnon kauppareissuja.

Täällä ollaan taas ja kas - viides päivä on taas alussa ilman alkoholia. Viimeksi se lipsuminen lähti siitä ykköskaljasta, jonka jälkeen muka pystyin juomaan pari keppanaa jne. Loppuvuonna juominen menikin sitten taas ihan toisesta työstä, ihan pakonomaista aina, kun olin vapaalla. Nyt siis uusi yritys.
Mieli tekee tepposia, on hetkiä jolloin voisin vaan kävellä tuohon kellarin rappuun ja kaivaa sieltä kaljan, niitä nimittäin jäi melkein laatikollinen siihen vuodenvaihteessa. Mutta enpä oo ottanut. Juominen on vienyt multa jo niin paljon, kun se on vähitellen täyttänyt elämäni. Olen perunut menoja ja harrastuksia sen takia, että olen halunnut juoda, ihmissuhteet on kärsineet, kun en ole halunnut tavata ketään, ja vapaa-aika on mennyt joko humalassa tai krapulassa. Jos tästä taas ponnistellaan kohti freesimpää elämää ja ennenkaikkea iloa!

Täällä ollaan myös viidettä päivää tipattomalla - viime vuonna tipaton loppui ennen tammikuun loppua (tosin suunnitellusti mökkireissuun) ja seuraava tipaton yritys olikin toukokuussa. Se ei kauaa kestänyt, varmaan maksimissaan viikon. Nyt olen kuitenkin päättänyt yrittää tosissani tipattoman tammikuun, meno senkuin yltyy, määrät kasvaa ja hiukan pelottavaa on myös muistinmenetykset. Olen aina ollut se joka muistaa illasta kaiken, enää ei mene niin. Noloja tilanteitakin on sattunut sekä itsensä satuttamista kännipäissään kaatuillessa, joten annetaanpa kropalle nyt vähän lepoa.

Etukäteen jännitti loppiainen ja tuleva viikonloppu - ne kun olen työni puolesta vapaalla. Tänään kaupassa nälkäisenä ja janoisena juoksin siidereiden ohi ja olo oli levoton, mutta kun oli syönyt niin lempijuomani kokis riitti mainiosti. Hyvää sarjaa pari jaksoa ja sitten joutaakin jo nukkumaan! Edelleen on havaittavissa ärsytystä kuten juomisen jälkeen, mutta luotan siihen että se lähtee pois ajan kanssa. Mukava lukea täältä muidenkin kuulumisia, paljon tsemppiä Maalistyttö ja kaikki muutkin!!

Tuo on pelkona minullakin, että annan alkoholille reteenä pikkusormen, kunnes koko käsi on taas tukevasti jumissa. Kokemusta on. Tsemppiä teille ja meille kaikille! Käyn lueskelemassa vähän kaikkia, vaikka kirjautuessani ehdin kommentoida vain muutamaa. Kiitos siis kun kirjoitatte!

Tsemppiä Maalistyttö! Minäkään en kertonut vähentämisestäni kenellekään, nyt pari pv sitten kerroin vasta yhdelle kaverilleni. Hän totesi, että mihin minä muka vähentämistä tarvitsen.

Minä olen juomattomuuden aikana juonut pari kertaa alkoholittoman oluen, ja se on ihan ajanut asiansa (eikä ole mikään portti “kovempiin aineisiin”, heh).

Kymmenes päivä ilman pisaraakaan alkoholia menossa. Oikeastaan on ollut aika helppoa, kaupassa käy kaljan ostaminen mielessä, mutta kotona olen juonut tölkkivissyä ja muutamia alkoholittomia oluita. Jännä juttu, että henkisellä puolella se holiton olut ajaa ihan saman asian kuin alkoholillinenkin. Istahdan ja rentoudun, juon sen oluen ja voin jatkaa sitä, mitä olin tekemässä.
Olen huomannut, että pidän itsestäni paljon enemmän selvinpäin, todennäköisesti siis myös muutkin ihmiset. Väsymys ei ole enää pöhnää, vaan tervettä unen tarvetta. Olen nukkunut aika paljon, todennäköisesti keho vaatii unta toipuakseen säännöllisestä juopottelusta. Vatsaoireet ovat hävinneet, ruokakin maistuu paremmin. Hirveesti en ole itseäni piiskannut kotitöihin tai muihin hommiin, olen vaan maistellut omaa oloani.
Kuun lopussa lähdetään lomalle ja tiedän, että siellä maistuu olutkin. Nyt kun osaisi lopettaa taas loman jälkeen. Kirjoittelen tänne näitä positiivisia fiiliksiä, että sitten loman jälkeen voin taas muistuttaa itseäni, kuinka mukavaa on olla selvinkinpäin.

Kivaa että olet heti nopeasti huomannut positiivisia vaikutuksia. Minä en ole! En nuku oikeastaan sen paremmin, päin vastoin, nukahtaminen on vaikeaa. Olen kamalan kireä ja kiukkuinen. Paino ei putoa jne.

Varmasti jotain hyvääkin on seurannut fyysisesti ja henkisesti, mutta en huomaa sitä. Taloudellisesti tokikin, kun ei tarvitse ostella viinejä ja oluita. Eikä tarvitse suunnitella kauppareissua sen mukaan, missä marketissa on Alko. Takana päin ovat myös pyrähdykset lähikauppaan klo 20.50.

Jaksaa, jaksaa tyttäret… Me ollaan kovia mimmejä (ainakin tammikuu) Karhun alkoholiton olut on todella hyvää… ?Tsemppiä… Yhdessä menään tää geissi läpi…