eipä tullu raitista tästä plikasta, vaikka alku oli hyvä…3 viikkoa meni hyvin ja sitten…yhdet illanistujaiset ja siitä alkokon sitten monen viikon ränni. Oon koko aamun itkeny…en jaksa enää tätä, mutta vielä vaikeempaa olis jaksaa lopettaa. Ei mulla tuu edes kunnon krapulaa enää. Mä olin vannottanu, et lapset ei ikinä tuu näkemään mua kännissä, viime viikolla olin sammunu keittiön lattialle ja nuorempi lapsi oli hädissään kun luuli et olin kuollu…oli kuulemma ollu aivan hysteerinen. Mieheni oli saanu lapsen rauhotettua…millanen ihminen mä olen…täys paska, heikko vätys. Mut kyl juoppo osaa olla helvetin ovela…juomiset on tarkkaan ajoitettu…lapset nukkuu, mies on ylitöissä…ämmä kännissä!meen aina “aikaisin” nukkumaan(yläkertaan juomaan salakätköistä)…yleiset kapakat yritän välttää, onnistun mokaamaan aina niin pahasti ihmisten edessä, ettei morkkiksel o määrää…niinku kävi edellispäivänä. Mun miehen katseesta näkee, ettei se jaksa enää kauan…se kattoo mua jo sellanen välinpitämätön ilme kasvoillaan…eikä se ees jaksa enää valittaa, ku siitä tulis kauhee riita. Pääsee helpommalla, ku ei suututa juoppoa. En o täälläkään kehdannu käydä…kaikki teiän ihanat tsemppausviestit(nyt parun taas). Tänään taas päätin raitistua, ja aika päivän valitsin, meille on meinaan tulossa vieraita, jotka ei todellakaan sylje kuppiin…tai ehkä tämäkin oli taas yks turha lupaus…toivon, ettei oo. Mä katon mun ihania lapsia ja mietin, et mitä mä oon tehny ansaitakseni noi…vittu, et mä inhoon itteäni!!!
-josefiniina-
Ystävä kallis. <3
Minä ja moni muu on kokenut saman kaltaisen hullun myllyn juomisensa kanssa. Ei se ehkä lohduta nyt, mutta aika hyvin osaan tuohon eläytyä. Nyt tällä hetkellä ei ehkä muuta kuin, että olen hengessä mukana. Vihan hedelmät ovat kitkeriä. Mitä jos alkaisit tykkäämään itsestäsi himppunen kerrallaan. <3 Se on mahdollista, usko pois, metykätään susta sun puolesta tän yli…
Moi Josefiina,
Tunnen ihan samanlaisia tunteita kuin sä, näet ne mun ketjusta, olen ihan uusi täällä, minäkin olen sählännyt lapsieni suhteen. Asun yksin ja se varmaan mulle helpompaa, mutta mun ajatus on välttää noita tilaisuuksia joissa olisi helppo mahdollisuus juoda. Vaikka kieltäytymällä, tai menemällä autolla jne.
Tsemppiä sulle, tiedän täysin mistä susta tuntuu. Jonkin aikaa saa vihata itseään, mutta liika viha saattaa ajaa juomaan?
kirjottele pois vaan…tuskin täällä kovinkaan moni on kertalaakista pyhimyksesksi
muuttunut
mokailu kuuluu kuvioon ja sitä juoppo kai hakeekin: oikeutta mokailla, kun ei selvin päin osaa
olla vaillinainen itsensä…itseä täytyy morkata ja saa taas syyn juoda…tehty mikä tehty ja tapahtunut
mikä tapahtunut, sitä ei parku ja säälittely miksikään muuta…
uutta yritystä aina vaan, kyllä se siitä alkaa sujumaan ja ne juomisen syytkin alkavat seljetä…
muutamat suurimmat lieenevät: epävarmuus, ylpeys, alemmuudentunne, erillisyyden tunne…
juomalla sitten yrittää turruttaa noita ikäviä tunteita tietäen itsekkin ettei se toimi, pahentaa
vaan…moni holisti taitaa olla masokisti kaiken lisäksi…riippuvainen surkeudesta…
jaa…no tulipa jaariteltua taas,lieneekö mitään perääkään noissa?
jeps,vaan tsemppiä vaan kovasti…
Kiitoksia taas tsempeistä…nyt olo on jo vähän vähemmän paniikinomainen…tuntuu niin turvalliselta jutella täällä…ja samalla surulliselta. tästä taas jatketaan…
-josefiniina-
Älä vaan tuhoa perhettäsi. Nyt on PAKKO ryhdistäytyä! Korkki kiinni loppu elämäksi. Lapset ei koskaan unohda -en minäkän oman isäni kompurointia, vaikka olin vasta 6 v. isäni “kompastuttua” -ei vaan päässyt enää ylös (kun oli niin kännissä). Isäni ei edes sammunut, mutta muistain ikuisesti hätäni isäni kunnosta.
Tsemppiä sulle. Hienoa, että olet selviytyjä.
Moi! Tunnistan itseni. Olin päättänyt olla Jouluna juomatta.Aatonaattona hetken mielijohteesta alkoon ja litra kossua.Känni päälle ja itseä nolaamaan.Naapuriin fiksujen ihmistan luokse örventämään ja sitten kaverille tosi hulluja mokia tekemääJoluaattona hirveessä morkkiksessa 12kaljaa vuoteessa vaikertaen.Vielä kova morkkis ja pilasin pojankinJoulun.21 vuotta tätä helvettiä on näin pahana kestänyt.Viimme keväänä 3kk.Täys raittina ja ei ollut krapulaa,morkkista eikä muistin menetystä.Vitutti välillä ja välillä olin onnellinen.Sitten hotellissa punaviini pullo ja 5 kaljaa ja niin taas mentiin,kun luulin olen oppinut ottamaan sivistyneesti.Tästä loppuvuoteen kiihtyvää juontia ja mokia,muistinmenetystä,itsesyytöksiä ja kaikkea typerää touhua.Tunnistan sinun tilanteen täysin ja ainakin minulla vain ja ainostaan TÄYSI raittius ainut vaihtoehto.Huomenna viikko täynnä selvinpäin.Olo edelleen mokien ja hölmöilyjen takia masentunut.Kukaan muu ei minun ja ei varmaan sinunkaa puolesta voi lopettaa tätä tuhoavaa hulluutta.Minunkin vaimoni ihan lopussa ja kärsii hirveästi ja samoin 19v.pokani.Selvinpäin olen hyvin ihmisten ja asioiden kanssa toimeentuleva yrittäjä.Yritetään vielä voittaa tämä tappava tauti.Voimia ja parempaa uutta-vuotta.
Tutulta kuullostavat tunteesi. Lasten eteen olen minäkin sammunut, vessaan ja saunan lattialle, sohvalle lukemattomia kertoja… Ei ole ylpeä olo, kun niille yrittää jotain äidin väsymyksestä seuraavana päivänä satuilla. Sä oot nyt selvästi niin syvässä itseinhon kierteessä, että juot jo varmaan siihenkin. Mut siitä häpeästä ja syyllisyydestä pääset kyllä, kun vaan lopetat nyt sen tinttaamisen. Mulle tulee tiistaina 4 raitista kuukautta täyteen ja ihan parasta tässä on ollut se, että olen alkanut tuntea itseni pikkuhiljaa ihan kunnon äidiksi. Useampi vuosi meni minullakin valtavassa syyllisyydessä rypiessä, lasteni takia. Inhosin olla sellainen kuin olin, mutta lopettaminenkin tuntui aivan liian suurelta elämänmuutokselta. Ja jollain tasolla ajattelin jopa, että olen jo pelin menettänyt, koska olen liian monta vuotta juonut ja nolaillut itseäni ja heitä juomisellani.
Näiden neljän kuukauden aikana lapset on selvästi rentoutuneet, etenkin varhaisteini-ikäinen tyttäreni. Juomisen lopettaminen on päätöksen tekemisen jälkeen sujunut yllättävän helposti, minkä epäilen johtuvan siitä, että elän nyt niinkuin olisin jo vuosia halunnutkin elää. Omien tapojen muuttaminen tuntui ensimmäisten viikkojen aikana hankalalta, mutta sitten uudet tavat tulivat vanhojen tilalle. En ole edelleenkään mikään hyperaktiivisesti lasten kanssa harrastava pullantuoksuinen mamma, mutta selvä kuitenkin.
Jos teidän ystäväperheet on tottuneet siihen, että teidän kanssa seurusteluun kuuluu aina juopottelu, niin pidä niistä ystävistä taukoa. Mä tein niin, koska tiettyjen ihmisten kanssa oli aina “istuttu iltaa” eli vedetty porukalla päät täyteen. Ulkomaan matkatkin näillä porukoilla oli niin valtavan hauskoja, sehän tiesi aina viikon tai kahden jokapäiväistä dokailua. Ja sitten kotiin turvoksissa ja hermot riekaleina…
Sä et ole peliäsi vielä menettänyt. Tee lopettamispäätös nyt ja hae siihen kaikki mahdollinen apu mitä koet tarvitsevasi. Tätä et jälkikäteen joudu koskaan katumaan. Onnea sulle matkaan!
Kyllä!kaikki puhuu niin asiaa!näin ihan järkyttäviä painajaisia viime yönä ja kroppa yritää nyt totutella olemaan vailla alkoholia…heräilin vähän väliä hiestä märkänä ja sitte oli taas sairaan kylmä…ajattelin, etten jaksa nousta ollenkaan, mut sitte tulin tänne taas lukemaan teidän kirjotuksia ja päivä lähti käyntiin oikeen hyvin. Olen päättäny heti mahdollisena arkipäivänä hakea jotain lääkitystä tähän…selvästikään en ilman pärjää. Päässä pyörii koko ajan menneet mokat ja tiedän, et tulee pyörimään viel pitkään…viikko ois vielä lomaa jäljellä ja se pelottaa. Mut aion ottaa siitä kaiken irti lasten kanssa. Meille piti tulla jengiä viettämään uutta vuotta, mut peruin kaikki ja sanoin, että halutaan olla vaan perheen kesken. Onnea kaikille näistä pyhistä selviytymiseen…kyllä se taas tästä. Meillähän ei oo tiistaina morkkista 
-josefiniina-
Hei, josefiniina!
Uskon, että lapsesi voivat hyvinkin selviytyä omassa elämässään, vaikka kokisitkin mokanneesi aika ajoin. Lapset aina rakastavat äitiänsä (kuten myös isäänsä tai kuka se lähinnä oleva aikuinen onkin). Sinun pitää osoittaa lapsille, että sinäkin rakastat heitä ja välität heistä. Olet varmasti ihan hyvä äiti, kun olet selvin päin. Luotan siihen, ettet kännipäissäsi lähde niille sitä vakuuttelemaan. Lapsille eivät aikuisten kännijutut kuulu.
Toivottavasi pian tulee se hetki, jolloin tuntuu siltä, että on aika sulkea korkki.
Kyllä Tapiontytär…ikinä lapseni eivät ole mua kännissä nähneet…paitsi sen yhden keittiöön sammahtamisen…mut niin kauan kun on näinkin “hyvin” asiat, on niihin pakko tarttua. Munkin äiti oli lähes tipaton siihen asti kun olin muistaakseni 6…mut sitten hänellä alkoi alamäki tiettyjen asioiden seurauksena ja se olikin menoa sitten se…ja on edelleen. Isäni muistan olleen melkein aina juovuksissa. Et kyllä harvinaisen tyhmän pään pitää omata, et silti on luisumassa samaan. Vaan ehkä hieman viisastuneena…tällä hetkellä ja toivottavasti ikuisuuksiin tästä eteenpäin…tsemiä sullekkin…on muuten ihana nimimerkki sulla 
-josefiniina-
Hui kamala…nyt on vihdoin aika a-klinikalle varattu…perjantaina!vähän jänskättää!
-josefiniina-
Siitä se lähtee ja jos saa neuvoa, niin älä vähättele siellä klinikalla juomisiasi, etkä sen merkitystä ja vaikutuksia sinuun ja perheeseesi. Kaikenlainen epärehellisyys, salailu, vähättely ja yms estää sen oikean avun löytämisen.
Toivottavasti sanani ei loukkaa, mutta tosiasiahan on se, ettei sitä omaa juomistakaan pidä aluksi alkoholistisena, ennenkuin sitä ei voi enää mitenkään itselleen selitellä. Olisiko perhe jotenkin ulkopuolinen siitä ja niistä ongelmista joita kohtaa? En usko.
Hyvä, että rohkenit hakea apua!
Mulla meni vuosia ennen kuin uskalsin soittaa A-klinikalle. Olisihan se ollut kamalaa, jos siellä olisi joku tuttu vastannut! Niin sitten kävikin ja minä, että mitäs nyt??? Sairaanhoitaja sanoi, että tällaisessa tapauksessa saan jonkun muun sosiaaliterapeutin, ja siitä se lähti menemään.
Käyn viikottain naisryhmässä, mutta eniten minulle merkitsevät keskustelut terapeutin kanssa. Saan kerrankin puhua koko ajan itsestäni ja omista ongelmistani. En ole kovasti mokaillut elämässäni, mutta kun alkaa ikää olla, niin terveys huolettaa. Lääkitystä en ole tarvinnut, en edes antabusta. Maksa-arvot ovat kunnossa, myös se pitkän ajan juomista osoittava. Terapeutti muistutti, ettei se suinkaan tarkoita, että voisin alkaa juoda
Ei tässä ihan Strömsössä olla, mutta aina parempaan päin menossa. Toivon sitä myös sinulle!
Terve Rahvas!
juu, aion kyl olla rehellinen ja puhua kaikesta, minkä tähän asti olen pitänyt sisälläni. Olen sen tajunnu, et jossei sitä vyyhtiä ala purkamaan ihan alusta, ni kaikki läsähtää ihan varmasti jossain vaiheessa päin naamaa. Perhe on tärkein ja perheeni eteen teen kaiken minkä pystyn!ei loukannu sanasi, kaikki pitää aivan paikkansa. Tsempit myös matkallasi
-josefiniina-
Heips! Kun hain ensimmäisen kerran apua juomiseeni,terapeutin vastaanotolla- hän oli siis päihdeterapeutti- huomasin parin ensimmäisen kerran jälkeen olevani se, joka kuuntelee häntä. Hän puhui omasta jumisestaan ja vakuutteli, että minäkin voisin juoda kohtuullisesti. Viinipullo hyvän ystävän seurassa on niin rentouttavaa näillä sanoilla…Omassa työssäni kuuntelen ihmisiä, huolia ja murheita, ja siihen tosiaan tyssäsi tuokin terapeuttisuhde. Kävin kiltisti sen, mitä oli sovittu, itseäni huvitti nuo istunnot. Hän purki avioeroaan ja muita omia asioitaan. En osannut puuttua siihen vaan kuuntelin ja lohduttelin.
No, oma juomiseni ei loppunut.
Voi ei!susta tuli terapeutin terapeutti!Aika härskiä touhua!no, meitä on moneen junaan…Toivottavasti olet saanut muualta apua. Oikeen surku tuli sun puolesta, voimia!
-josefiniina-
Lainattu Josefiinalta;
Mut kyl juoppo osaa olla helvetin ovela…juomiset on tarkkaan ajoitettu…lapset nukkuu, mies on ylitöissä…ämmä kännissä!meen aina “aikaisin” nukkumaan(yläkertaan juomaan salakätköistä)…yleiset kapakat yritän välttää, onnistun mokaamaan aina niin pahasti ihmisten edessä, ettei morkkiksel o määrää…niinku kävi edellispäivänä
Kuulostaa niin tutulta tämäkin, niinkuin monen muun tarinasta osasia sieltä täältä. Yhteistä kaikilla lienee häpeä ja halu raitistua. Minullakin on näitä kahden-kolmen viikon raittiusjaksoja, jonka jälkeen minun itsetuntoni on kuin euroopanomistajalla; hallitsen alkoholin, kunnes kupla puhkeaa… ja aina sama kuvio, häpeää, loukattua sanoja, pettymyksiä, ahdistusta…Minunkin mieheni työaikojen vuoksi olen voinut viettää omaa elämääni viinipullon kanssa.
Tämä on minun kolmas päiväni selvänä ja aamulla ajattelin, että minun kiintiöni on nyt tullut täyteen alkoholista. Mutta tarvitsen tähän apua ja sainkin ajan lääkärille, ja aion rohkeasti kysyä antabusta, jotta minulla olisi viikoksi-kahdeksi eteenpäin pakko olla juomatta, jospa se himokin menisi ohi. Ymmärrän, että tämä on pääni sisällä oleva sairaus eikä minun sisin tarvitse alkoholia jotta eläisin. Minulla on smantyyppinen otsikko omassani, jonka eilen rohkenin aloittaa.
Tsemppiä Josefiina, taidamme soutaa samassa veneessä…jos et jaksa soutaa otan airot vuorostani…
josefiniina siis oli nimimerkkisi…luin ensin väärin! Pahoitteluni!
Moikka Meriken…joo, sen piti olla aluks josefiina, mut se nimimerkki oli jo varattu ni piti vähän muunnella…
Mulla oli ensimmäinen A-klinikkakäynti tänään takana ja tosi hyvät fiilikset jäi…mulla myös tota unilääkkeiden väärinkäyttöä(ensi juomat ja sit pilleri naamaa, et nukahtaa ja on aamulla taas kondikses päivää alottamaan)…Mä ymmärrän sua niin hyvin…ite kans haukuin mieheni vähän väliä… tän takia alkoki se salajuopottelu…tai no, osittain tästä syystä, kai. enää en edes tiedä mitkä on syitä mihinkin. Mut joka tapauksessa, kauhee morkkis koko ajan päällä.siihen asti et sai sen eka huikan…ja taas mentiin! mut hei, kyl me selvitään…oikeesti
-josefiniina-