Vieroitus Kestää?

Kestää edelleenkin?

Ajatukset aika hukassa tällä hetkellä ja aikamoista ahdistukin kans, kuin myös öisin edelleen sitä hikoilua ja heräämistä, kuitenkin yö uni jonkin verran parantunut ja ehkä 4 yötä saanut nukkua kuitenkin, että ei ole tarvinnut valvoa koko yötä, toivottavasti se myös olisi niin jatkossakin, kun kehun jotain, niin seuraava yö sitten valvotaan.

Ahdistus on ollut aika kovaa ja mietin onko sairautta vai vieroitusoireista ja kuin myös ollut näköhäiriötä ja lihassärkyjä.

Mielssä epäilys, että voiko olla vieroistusoireita edelleenki, käytnhän lääkettä 15 vuotta ja turhaan ei sanota että vieroitus kestää sen verran kuukausia kuin on käyttöäkin ja jos ottaisin vieroitukseen rauhoittavan, niin saisin siitä avun, kysymys kuuluukin onko se apu sitten siihen vieroitusoireiisn vai sairauteen, johonka se rauhoittava toisi avun,jotenkin tuntuu että näiden rauhoittavien kanssa, ollaan niin hakoteillä ja niiden vieroitusoireiden hoidossa, koska kenenkään mieleen ei tule se kuinka kauanaikaa ne kestää, siinä mennään suohon jos ja kun lolpettaja on tehnyt motivaatio suunnitelman ja sitten teilataan hänen vieroitusoireet, että ei voi enää olla, se syö kyllä motivatiota, kuten täällä oleva marras7 sanoi, eräässä ketjussa ja jokainenhan alkoholisti tietää miltä maistuu ryppy, vieroitukseen ja kun elimistö sitä huutaa, sama homma on rauhoittavilla ja jos ja kun on lopettanut tupakin polton, aikanaan siitäiin pääsee eroon, mutta tulee tilanteita jossa sitä esim. nikotiinia tekee mieli, itsellä tekee mieli pilleriä, että saisi rauhallisuutta.

Miettinyt omaa koukkua rauhoittaviin, kuinka kaikki merkit kävi toteen, en vaan sitä nähnyt, iltaisin söin rivatriilia ja se vaikutti ja loppu aikoinan rupesi piristämään, että ei enää malttanut nukkuakaan ja jos nukuit niin heräsit aamuyöllä ja jos otit taas rivan, niin nukuit ja kuitenkin sitten päivällä oli vieroitusoireita joita hjoidettiin usein kaljalla, näin ollen saatiin viekkareita lievennettyä eli elämä pyöri pillerin ympärillä,jotenkin mahdottomalta tuntuu tilanne ja olo todella typerältä ja tyhmältä ja hävettää, nin selvä asia ja sitä ei nähnyt ja tuntuu että alkon käyttäminen oli seurausta viekkareista, siinä hoidettiin vieroitusoireita, puolin ja toisin, vaikka otti kaljaa, niin jotain jäi aina puuttumaan ja sen avun toi rauhoittavat, eli sekkäyttöhän tämä oli, vaikken ikinä niitä alas kaljalla huuhdellutkaa, siinä toinen ruokki toista ja ymmärrän miksi sanotaan,että rauhoittavat lisää alkoholin kulutusta, koska alkoa käytetään itse käytin vieroitusoireisiin ja kun lopetin alkon käytön, niin pillerit oli se suurempi ongelma, hankala kirjoittaa aiheesta, ihanhäpeän takia ja typeryyden, mutta kuten on nykyään tiedossa, niin rauhoittavien käyttäjillä on hyvin palojon myös tai ajautuu sitten myös alkon käyttäjäksi,ihan vahingossa ja tiedostamattaan, vaikka hajua voisi olla mutta ei tiedosta.

Siitä olen iloinen että jonkinlaista unta nyt saan, ja olo ei niin toivoton olo ja kutinakin on helpottamaan päin, joka johtui vieroituksesta ja jota viel kestää ja tavoite on edelleen, että päivä kerrallaan ja jos tulee uskon puute, niin lukea ashtonin manuaalia, se on tällä hetkellä minun raamattuni ja oma elimistö ainakin toiminut niin kuin siellä on sanottu, ehkä kesällä on mielikin parempi.

Motivaatio nollassa ja ei auta, kun lukee rivatriilin käuttäjien tarinoita, pahin pentso mitä voi olla, on 20 kertaa vahvempi kuin diapami ja jokainen rivan käyttäjä sortuu samaan virheeseen, eli ei ymmärretä sen vahvuutta, lukenut bentzo orgista kamalia kertomuksia, nimen omaan rivatriilista, prk. mahdoton siitä päästä eroon.

Nyt on rivojen lopettamisesta 15 viikkoa ja imovanen 11 viikkoa.

Hikoilu on vähentynyt huomattavasti viime päivinä ja normaali ahikoilemista öisin, ei niin kovaa ainakaan ja saan nukuttua myös paremmin ja toivottavasti myös pysyy jatkossakin unet,koska se on herkkä asia, ehkä kuitenkin noin 6 tuntia keskimäärin.
vapinaa välistä ja mahakipuja ala-maha ja kovasti pitää öisin käydä vessassa, pakotuksen takia, eli hermot vissiin.

Uutena minkä huomasin, on depersonalisaatio, tuntuu että minä en ole minä ja jotenkin hullua, kun tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tosi hankala on jossain asioissa, esim. tänään kun kävin kaupassa ja autoin erästä rouvaa kun oli ajanut autonsa pellolle, niin ihmettelin, että miksi minä en toimi kunnolla ja koin itseni ulkopuoliseksi, mutta kuuluu vieroisusoireisiin vissiin tämäkin, ainakin mitä olen lukenut , muiden kertomuksia lopetus sivuilta ja huomannut että suunnaton huimaus ja heite, päivällä on vähentynyt tosi paljon, että parempaa suuntaan mennään, kärsivällisyyttä vaan enemmän ja voisi mennä psykiatrille, jos vaan tietäisi, että löäkettä ei tuputeta, mutta aika on kuitenkin paras lääke.

öitä.

Hei!
Olipa kiva lukea, että sinulle sujuu jo hieman paremmin.
Uni on niin tärkeää! Ja se heijastuu ihan kaikkeen. Hienoa, jos saat unta enemmän kuin tunnin tai kaksi.

Uskon, että muutkin olosi siitä tasaantuvat! Ehkä keho alkaa rentoutumaan pikkuhiljaa. Varmaan vatsa reagoi stressiin ja jännittyneeseen olotilaan.

On hienoa, että olet kirjoittanut tänne tätä vieroitusasiaa ja olojasi. En jaksa uskoa, että olet ainoa. Olet sitkeää tekoa ja nostan hattua, ettet ole sortunut uudestaan käyttämään lääkettä.

Minäkin olen nukkunut hieman paremmin.

Uskon, että nuo epämääräiset fiiliksesikin johtuvat tuosta lääkkeen poisjättämisestä. Pitää yrittää hengittää rauhallisesti ja rauhoittaa itseään, silloin kun tuntuu hankalalle. Ja uskoa siihen, että asiat korjautuvat. Nyt voit rauhoittaa itseäsi ajattelemalla niiitä positiivisia asioita mitä on tapahtunut.

Tsemppiä sulle kovasti ja kirjoittele.

Depersonalisaatio. Onkohan tunne siinä samantyylinen kuin paniikkikohtauksessa. Niistä minulla on kokemusta. Ei oikein hahmota itseään, mikä on tosi inhottava tunne.

Itselläni on ollut jotain vastaavia oloja nyt kun lääke jätettiin pois. Minullehan tuli toinen lääke tilalle, joten en tiedä mikä johtuu mistäkin.

Itse yritän keksiä tuossa tilanteessa jotain sellaista millä yritän harhauttaa itseni moisista ajatuksista. Ja ennenkaikkea tuota itsensä rauhoittamista pyrin tekemään.

Olen siis aivan järjissäni, mutta ajattelen mm omia ajatuksiani ja ikäänkuin puhun itseni kanssa… en ole paljoa uskoltanut puhua näistä asioista kun tuntuu ettei kovin moni niitä ymmärrä. Ehkä tämä on toisaalta ihan normaaliakin tai sitten ei :laughing: . Välillä unohdan tämän ”ajattelun” ja toimin kuten normaalistikin. Menen pian tapaamaan lääkäriäni ja ehkä uskaltaudun puhumaan näistä ajatuksistani. Ymmärrät varmaan, että niistä on pelottavaa puhua, ettei pidetä ihan kajahtaneena… mutta jonkinlainen mielen tasapaino ja ymmärrys olisi hyvä saavuttaa.

Vuosi sitten samalla kun jätin rivatrilin niin jätin myös pikkuhiljaa alkoholin pois. Silloin pohdin erittäin paljon omaa tilannettani ja pohdin alkoholiasioita ja muita ongelmiani tosi rankasti. Voihan olla, että ensimmäistä kertaa uskalsin pitkästä aikaa avautua ajatuksissani itselleni ongelmistani ja katsoin itseäni suoremmin kuin koskaan ennen, sen sijaan että työnnät ikävät ajatukset mielestä pois. Ehkä tämä on minulle uutta ja se pelottaa. Mutta kyllä voi olla niin, että lääke, jota käytin niin pitkään painoi tunteitani ja ajatuksiani alas ja nyt ne ovat pikkuhiljaa nousseet pintaan. Välillä tuntuu myös kuin aivot eivät toimisi ihan kunnolla. Elämässäni on ollut rankkoja jaksoja ja on asioita joita pitäisi jaksaa käydä ammatti- ihmisen kanssa läpi. Nyt siitä olisi hyötyä, kun en enää turruta oloani alkoholilla.

depersonalisaatio on eräs ahdistuksen muoto, niin luki netissä ja aikoinaan olen semmoista myös saanut kauan aikaa sitten, kun ajoin autolla ja yhtäkkiä olinkin sitten apukuskin puolella ja se tuntui jännältä ja psykiatri sanoikin, että on sitä, ilmeisesti lääkkeet on pitänyt sitä aisoissa, kuin myös saattaa kuulua tähän vieroitukseen, kuin myös pohjalla on PTSD ja miten se vaikuttaa sitten kaikkeen, pitää antaa itselle anteeksi ja antaa ajan kulua, koska siihen ei ole olemassa oikein mitään hoitokeinoja, ja ei missään nimessä rauhoittavia, kun se tie on kuljettu loppuun ja paljon on lähtenyt oireista pois jajoita oli rauhoittavien käytön aikan, eli se tie on kuljettu loppuun ja lukenut etä saattaa mennä vuosikin, se on hankalaa kun ressin seitokyky on aika heikkoa ja välistä, että missä sitä ollaankaan, sellainen epätodellinen olo, en kuiiotenkaan panikoi, vaikka onhan se paniikkia, mutta olkoon, sitä taistelua en varmasti voittaisi, vaan annan periksi ja katsotaan mitä tapahtuu, kunhan unissa ei rupea vääntämään asioita, eli painajaisia.

Soitti se eilinen rouva, jonka auto meni pellolle, oli keskusairaalassa, kun se oli kuitenkin sekavahko ollut, kun hinausuton kuljettaja oli vienyt sitä auto korjattvaksi ja pitkin tänään kysellä tutlta hinaajalta, että näkikö mitäön erikoista, kun mielestäni se tuli sekavammaksi, tai erikoiseksi, vähän ennen kuin hinaaja tuli, ehkä sai jonkun aivotapahtuma, en tiedä, oli tiekin kyllä jäässä että voi olla vaan ajanut ulos, ei kuitenkaan , että olisi päätään lyönyt ja vanhahko ihminen oli ja mietinkin, että oliko alkoa, koska se on aika yleistä jos auto menee pihalle, tai sairaskohtaus, mutta kun oli tie todella jäässä, etä se on todennäköisempää ja itse olin kyllä vähän muissa maailmoissa, ei saanut hetkeä kiinni ja tuollaiset tapaukset on yleensä, sellaisai jossa on monta eri tekijää, hyvä kuitenkin kun pysähdyin, kun harvakseltaa käytössä oleva tie ja olisi ollut hyvin mahdollista myös sekin että olisi ollut elottomana kuski, koska ei ollenkaan tavatonta ole kuolla rattiin.

Viime yö ei oikein onnistunut, ehkä värrkkäsin sitä ulosajo kuskiakin, kun vaivasi sen olotila kuitenkin. mutta toivotaan, että ensi yönä, vaikka ei saisi antaa paineita itselle, sai nukuttua tai sitten ei, stessaa vielä kaiken lisäksi auto, kun jäi kirjaston pihaan akku tyhjänä, valot jäi päälle ja mitä sille pitää tehdä, ehkä uusi akku, vanhan auton romutin jossa oli uusi akku, en jaksanut sitä irrottaa ja nyt kenkuttaa, se siitä.

ostin pari päivää sitten tokamannilta panda juhpöydän konvehtia, kun maksoi vaan 2 euroa rasia ja ostin heti 5 eli joulu tuli uudestaan. Kahvia saisi vähentää se todellakin ahdistaa.

Laitetaan jotain mietteitä.

Tällä viikolla tuli sitten täyteen rivan lopetuksesta 4 kuukautta ja imovanen, tai rinnakkaisvalmisteen 3 kuukautta, eli saavutus sekin jo.
Suurempana huolenaiheena on uni, mahakipu ja levottomat jalat ja ehkä myös lisääntynyt lihas jännitys.

Turhauttaa mennä nukkumaan joskus klo. 1 yöllä kun tietää mitä se on joka helkutin kerta, ei tule uni, vaikka väsyttää ja klo. 4 sitten luovuttaa kylläkin siinä vaiheessa on jo levottomat jalat aika aktiiviset, että ei voi enää ajatellakaan nukkuvan ja sitten jos saa nukuttua, niin on pinnallista ja mahkipua kans, en tiedä mistä johtuu, mutta ollut jo alusta lähtien , ehkä kahvin kittaamisen voisi lopettaa, mutta sillä hoidan taas väsymystä, että saa päivän käyntiin.
Mahalääkettä menee, mutta ei apua, mahakipuu ja levotgtomiin jalkoihin syönyt rautaa ja joka aiheuttaa mahakipuja ja kuin myös raudanpuute voi aiheuttaa levottomia jalkoja, kuin myös epäilen että kaikki johtuu vieroitusoireis.

Huimaus on vähentynyt, korvat kylläkin soi kovasti ja launtaina tulee mietittyä, jos ottaisi muutaman oluen, mutta ei ole sen väärti että sitä kun joisi vieroitusoireisiin, niin ei tee kyllä hyvää pitemmällä tähtäimellä, ehkä sitten joskus, kun ei enää ole vieroitusoireita.
Olen tyytyväinen uuteen nåppäimistöön, tasan tarkkaan samanlainen kuin entinen ja tottumuskin entiseen, mutta uusi on uusi ja ehjä, tietää mitä kirjoittaa, ei tule virheitä enää, toivottavasti, konekirjoituksen oppineena, harmittaa sellainen lösö näppäimistö ja ei voi rytmittää kirjoitusta, eli pikku ilo tästäkin.

Kiitos kirjotuksistanne. Kirjoitukset ovat hyviä kuvauksia, eräänlaista päiväkirjaa, vierottatumisesta ja siihen liittyviin oireisiin. Aikansa tosiaan vieroitus ottaa, sekä fyysiset ja psyykkiset oireet. Aina tosiaan on mahdollista hakea myös ammattiapua, jos tuntuu, että omat keinot eivät riitä tai toimi.

Nimenomaisena tarkoituksenahan onkin se, että tekee itselleen päiväkirjaa ja kuvaa sen hetkistä tuntoa, että voi sitten, myöhemmin lukea, tuntemuksistaan ja kyllä on ollut välistä uskonpuutetta koko tähän hommaan, etupäässä siksi, koska hyvi vaikeaahan on tämä prosessi ja pahinta on ruumiilliset oireet ja unettomuus ja se, että pelkäää sekovansa ja suoraansanottuna, koska ei tiedä, mikä kuuluu vieroitukseen ja mikä on hypokontriaa ja varmastikin on molemmimpa ja siihen kuuluu itsensä tarkkailu, mutta sillekään ei voi oikein mitään, koska kivut ja muut olot ovat konkreettisesti läsnä koko ajan ja takaraivossa on kuitenkin se jatkumo, että vuoden eteenpäin kuivana ja silloin voi tehdä johtopäätöksiä ja siksi kirjoitankin tänne, että voin sen tehdä realistisesti, sitten joskus ja kylmää matematiikkaahan se on, kuin myös sitten voin tehdä johtopäätöksiä, lääkkeen käytän aikana ja sitten mitä on olo ilman lääkkeitä, hakusalla vielä kaikki, mutta eiköhän ne ala lutviutua kuitenkin ja mihinkään ihmeparantumiseen en usko, vaan pikku hiljalleen. ehkä samaten kuin letkajenkka, 2 eteen ja yksi taakse.

Ammatti auttajasta sen verran, että olen siellä käynyt, mutta ne on lopettu sen jälkeen, kun pääsin työkyvyttömyys eläkkeelle, eli näköjään sekin apu tarkoitettu, potentiaalisilille työssä olijoille ja minun kohdalla sitten todettu tilanne toivottomaksi. Mulla oli mahtava psykologi ja mielelläni sinne menisin juttelmaan, siis psykologille, mutta se on jo eläkkeellä ja itse en oikein mitään ole saanut teraputilta jotka on sairaanhoitaja pohjaisia, koska oma käyttäytymienja muu menee kuitenkin kaavojen mukaan ja jonka psykologit hyvin tuntee ja tietää ja antaa vastauksia, kysymyksiin ja niitä minä haluan ja monesti on auttanut jo pelkästään se tieto mistä ne oireet johtuu, esim. paniikki mitä on ollut ja minun tapauksessa se3 tieto ei ole lisännyt tuskaa vaan helpottanut sitä, mutta toisille käy toinen ja toisille toinen tapa joka helpottaa.

Tänään olikin hieno päivä, johtuunee hekä siitä, että viime yönä sain nukuttua, tai heräsinhän minä, useasti, mutta nyt tuntui, että sain syvää untakin nukuttua, ja voin hyväksyä, myös sen, että seuraava yö saa mennäkin pipariksi ja iloisinta on kuitenkin hivenen eteenpäin menevä toipumis prosessi koska tuntuu siltä, että tuo unettomuus ja se että uni ei vaan hiivi kalloon ja levootomat jalat, suoraan sanottuna tuntuu, että koetellaan kestävyyttä ja yritetään saada murtumaan, eli vähän hyvän ja pahan kamppailusta.

Kaverikin soitti ja se oli vähän ottanut ja puhuttiin sen veljestä, joka masentunut ja saanut hoitoakin peräti sähköshokkia ja ei ole ollut apua ja itsetuhoisia ajatuksia, miten raskasta se on lähiomaisille, on liika masntavia oma kohtaisia kokemuksia sen suhteen, että sekin on eräs syys miksi haluan rauhoittavista eroon, en usko että saavuttaa mitään hyvää pitkällä tähtäimellä ja alkokin ottanut viimeksi uuden vuoden aattona ja syyskuusta lähtien muutaman kerran, eli jäi alko ja sitten lääkkeet pois ja näillä mennään nyt sitten eteenpäin ja ei mitään järkeä, olisi ottaa alkoa, kun sen vaikutus mnisi ainostaan vieroitusoireiden peitttämiseen kuitenkin ja se ei edistä asiaa.

Näppäimistö on edelleen mahtava, olo kuin Eino Leinolla.

Kyllä hyvää päiväkirja materiaalia.
Aivan totta, että tuo alkoholi sotkee lääkkeistä vierottautumista. Ja useinhan on tuo alkoholikin ollut monella sitten se joko haittaava tekijä tai sitten koukuttava juttu.

Touteutankohan minä alitajisesti tai jotain sanomisiani, kun sanonut, että hyvin nukutun yön jälkeen, sitten kestäisi muutaman valvotunkin yön ja sitä on tehty, ei totaalisesti, mutta kenkkumoisesti kuitenkin. Ei vaan tule uni millään, ei sittenmillään kylläkin väsyttää, muta uni ei tule ja en enää edes tiedä, onko unettomuss se suurin ongelma, vaan tuo levottomuss ja jalat tai oikeammin koko ruumis, se on kuin kiirastulella olemista, ei tiedä miten päin olla ja mistään ja mitään ei jaksa, ja kuitenkin tulee katsottua kelloa ja pelättyä, mitä se näyttää, koska kuitenkin on paineita siihen nukkumiseen, tai oikeammin siihen, kun tietää, että hyvän nukkumisen jälkeen, elimistökin on virkeä ja levottomuus myös hellittää, eli sellainen noidan kehä olemassa.
Lopetin, myös sydänlääkkeen beeta salpaaja, kun voi aiheuttaa, levottomia jalkoja ja unihäiriöitä, pitää seurata rr:ää ja tehdä se testi ja katsoa miten käy, ei ole järkeä, sitä syödä, jos sillä on vaikutusta, liikaa uneen ja on olemassa myös toista beeta salpaajaa, mitä voin ottaa ja ei ole niin pitkävaikutteinen kuin tuo mitä nyt käytän.

Sitä valvoisi, mielellään vaika viiteen asti, mutta kun yhden aikaa ei enää pysty mitään tekemään, väsymykjsen takia ja levottomuuden, niin tulee sitten mentyä nukkumaan, tai ainakin yrittämään ja vuoteessa oloa sitten tunteja ja tuskailua, miksei se uni jo tule ja siinä olo tilassa ei sitten voi keskittyäkään mihinkään.

ON surkeeata kun on valvonut, ei tule mistään mitään, on kyllä niin toistaitoinen, että sitten tulee analysotua, puhumistaan, että olisi sitä voinut vähänjärkevämminkin sanoa jotain, no se on sitä töksäyttelyä ja laitetaan sairauden piikkiin ja vieroitusoireiden, paitsi että johtuuko auringosta vai mistä, niin pystyy sanomaan asioita selkeämmin ja johdonmukaisemmin, ehkä se on ohimenevää ja iskee se dementia takaisin.

Lihaksen on ainakin jumissa ja tänään sainkin sitten migreenin ja otin siihen imigraanin, ei kivaa ottaa sellaista, mutta kun oli pahoinvointia ja pääsärkyä ja niskasärkyä, niin ei viitsi pitkittää sitä kuitenkaan, se, että jääkö siihen lääkkeeseen koukkuun, niin en sitä tiedä, toivottavasti ei ja ei siitä ainakaan hyvää oloa tule.

Hei!
Kuinka sinulla oikein sujuu? Onko olo yhtään helpottunut?
Kerro kuulumisia kun jaksat.
Minulla unettomuus jatkuu, mutta uskon sen olevan osittain sitä, että keho on tottunut väärään rytmiin.
Toivottavasti olet saanut kohtalaisesti nukuttua.

Mietinkin tänään kun ajelin autolla, että mitähän sitä kertoisi, eli kerron sitä mitä mietin, kun ajelin autolla ja yöllisestä mietinnästä ja aamuisesta olosta.

Voisi sanoa, että kolmesta yöstä 2 mennyt hyvin, viime yönä ei sitten unta, jostain kumman syystä, lihakset ihan täysin jumissa ja krampissa , mm. selkä ja niska , voi tuntea, kuinka niitä kiristää ja sen johdosta tulee sitten levottomuutta, eli huomasin ja tunsin nyt sitten ihan selkeästi, kuinka lihakset ovat kireellä kuin viulun kieli jatoivon, että se joskus hellittää, kuin myös ei olekaan aina niin pahana ja yöunet aika verrannollisa siihen, kuinka on lihasjännistystä ja kipua ja jos on niin herään siihen selkäkipuun ja pakonomaiseen liikuttamiseen ja se ei ole miellyttävä herätys ja päivän fiilinkin on verrannollinen yöstä.

Autolla on tosiaan ajetltu, ihan sen takia, kun meinaa olla ahdistusa ja olotila on aika lailla kummallinen, kahvia on ainakin mennyt paljon ja se laittaa ajatukset vähän laukkaamaan ja poukkoilemaan, kuin myös olen huomannut, että yksin ei ole kiva olla, jotenkin sitä kaipaisi, sitä vastakkaista sukupuolta, koska olen alkanut huomaamaan, että en olekaan, niin yksineläjä kuin olen ajatellut, vai onko sitä turruttanut itseään niin kauanaikaa lääkkeillä ja kaljalla ja nyt sitten on tullut kylmä tosiasia eteen, että ei ole hyvä olla yksin.

Tuntuu kun menin ottamaan kahvia pari kuppia, että menetin ajatukseni ja sen mitä piti kirjoittaa tai mikä oli mielenpäällä.

Jotenkin tuntuu, että ei enää osaa puhua kenellekään ja että en osaa kontrolloida puhumistani, koska pyörittelen asioita mielessäni ja ehkä sitten oletankin, muiden osaavan lukea ajatuksiani ja jää usein sanomatta tai töksäytettyä asia, koska oletan heidän tietävän lääketietetä paljon ja muuta ja kun olen tottunut juttelmaan hoitohenkilökunnan kanssa aikaisemmin, niin olettaa muidenkin tietävän ne asiat.

laskin että 3,5 kuukautta imovanen lopetuksesta ja yli 4 kuukautta rivatriilin ja joskus kynyt succes sivuilla lukemassa tarinoita ja tulee huono mieli niistä, kun saa järjsttään lukea, ettäkestää pahin aika 7 kuukautta ja kun minulle on se suurin ongelma nimen omaan uni8 ongema ja kykenemättömyys rentoutua ja jostain kumman syystä ala-maha kipeä jatkuvasti, että harkinnut jopa jo menemistä lääkärille, mutta kun sain toissa yönä nukuttua kunnolla, niin mahkipukin oli hävinnytja ristiselkä kipu joka on taas olemassa, eli lihas jännitystä ja kramppia kuin myös niskat jumissa, tai krampissa, se on uskomatonta, kuinka sen voi tuntea itsessä, noiden lihasten tilanne ja ei ole kuvitelmaan, koska niin selkästi on tunnettavissa kehossa, nuo krampit ja kuin myös päänsärky, kuin vannetta kiristettäisin kalloon, jatkuvasti jotain ja migreeniä on ollut melkein päivittäin ja näköhäiriötä, että on tämä aikamoista vuoristorataa tämä ruumiillinen elämä, ei tule aika pitkäksi, kun näköjään elimistöllä on oma tahtonsa ja suoraan sanottuna, myös hormonaalinen toiminta on aika lailla sekaisin, tunnetilat vaihtelee melkeinpä tunneittain ja pelottaakin nyt koska ei tie3dä mitä tuleman pitää ja yksinäisyys on kyllä helvettiä, kun ja jos on viekkareita ja muuta, kun ei yksinkertaisesti tajua enää itseään jamissä mennään, voiko nämä kaikki olla sitä, ainakin korvat pillaa vielä ja hiekouluakin on kuin myös välistä kylmä ja kuuma, kaikki katekoriat vielä olemassa, kuin, että ei niinkään pahana enää, mutta hekä täytyy vaan kärsiä ja antaa ajan kulua.

Suoraan sanottuna ottaa päästä, tämä yksin oleminen, ja kun tuntuu, että ei osaa enää jutella, niin on se hankalaa, tai ehkä minulla ei elämässä ole enää mitään, kun mennyt näissä asioissa niin kauanaikaa, että ne on kietoutuneet minut täysin ympärille, sama asia kuin olin armeijassa, silloin kun tuli lomalle, niin ei osannut puhua kuin armeijasta ja kaikki jotka ovat käyneet sen, tietää kuinka tippuu kärryiltä muissa asioista ja tulee puhuttua siitä mitä on kokenut ja mikä on lähellä sydäntä, eli minulle on tämä vieroitus ja epämäärinen olo, että välistä vituttaa, kuin myös naurattaakin, jota olen huomannut, ahdistaa ja välistä helpottaa ja huomaan, että olen mies Jane vaan puuttuu ja kuin myös miettinyt, että vieläkö, elämällä on tarjota yllätyksiä sen suhteen, mutta kyllä olen vuodesta 2006 lähtien, hyvin tropannut iseni, pois kaikesta, eli lääkkeet on tehneet hyvin tehtävänsä ja nyt todellakin, pitää ruveta elämään tunteidensa kanssa ja joka on kuin puperteetti iän saavuttanut poika, jolla on hormoni myrsky, koska vissiin siinäkin tapahtuu tasaantumista, mutta kyllä tuo rauhoittavat kuitenkin näköjään vaikuttaa joka helkutin osa alueisiin ja tiedä vaikka tässä kasvaisi vielä häntäkin jahka vierotus etenee.

Tuli kyllä kerrottua kaikki mahdollinen ajatus ja vielä kun ajatus karkaa, koska join pari kuppia kahvia, niin ei hyvä, on todettu jopa hämäkeillä, että saatuaan kahvia, kutoivat verkonkin miten sattui, no pitää kirjoittaa toisella kertaa sitten, ettei juo kahvia, koska meni ns. ydinajatus pois mielestä.
Toivottavasti kukaan ei loukkaannut tästä kirjoituksesta, mutta tämä on omia ajatuksia johon kuuluu laidsta laitaan seikkailu ja pari tuntia sitten itkukaan ei ollut kaukana, koska koin niin voimakasta yksinäisyyttä ja mietin miten taivaallisen etuoikeutettuja ovat ne jolla on kumppani tai sydänystävä, kenen kanssa jakaa asioita, kuitenkin siten, että ei lisää toisen taakkaa, vaan saa sitä omaansa vähän purettua ja itsellä on kyllä syvät veden siinä suhteessa, kun äitikin on kuuro, melkein ja mitä kertoo, niin senkin kuulee väärin ja kukaan ei ymmärrä tätä hommaa, kuin myös että olen yksinäinen, siksi ehkä yötkin on hyviä, koska silloin ei yksinäisyys niinkään korostu ja tottakai myös on nähtävissä ihan selvästi se että viime yönä en nukkunutkaan kovin hyvin, eli minulle tulee siitä masennusta.

Tuli myös mielee, että minusta on tullut hyvin tarkkanöinen ihmisten suhteen ja muidenkin, näen asiat ihan toisella lailla, mm. ihmisten aikeet, eli ymmärrän kehonkieltä paremmin, joka on aika pelottavaa, koska mietin kuinka itse elehdin sitten ja annan signaaleja, koska tuntuu, että niillä kuitenkin pelataan elämässä ja pelottaa se, että tulee väärinymmäretyksi, olen minkälainen olen, ei ole kuitenkaan tarkoitus ketään loukata, voi tulla sammakkoja suusta, mutta kaikiltahan tulee, eli elämä pitää nyt opetella uudestaan, en tiedä, on tämä vaan niin erilaista kuin olla ja voi ja voi olla kun marraskuun selkä on taitettu, että kevätkin tekee tulojaan, ja sillä on omanlaisensa vaikutus sitten.

Iski näköjään puhe ripuli ja tulee kerrottua asioita, joista kokee sitten häpeää ja toivottavasti ei kukaan todellakaan tunne tai osaa ydistää minua.

Pakko kuitenkin kelata elämääni taaksepäin ja miettiä eron jälkeistä elämää, eli vuosituhanteen jälkeen tuli ero ja siitä lähtein oikeastaan mennyt usko naisiin, tai itseensä, ei vaan tohdi oikein ottaa vakavaa suhdetta, olihan minulla hassua kyllä 2 ehkä seurustelu tapausta ja molemmat oli virpiä ja tuli sitä sitten harrastettua sitäkin, ensimmäien kaatu siihen, kun se asia ei toiminut, tuli kammo koko asiaa kohtaan, koska oli niin kova pelko siihen, että tulisi raskaaksi, jäi siitä sitten kovat pelkotilat sen suhteen ja sitten eräästä chatista eräs toinen virpi iski mut ja tuli käytyä sitten siellä ja tehtyä asioit, sillä oli koira ja todella kova haukkumaan, siis haukkui koka ajan aina mitä olin siellä ja herkäollä hekelläkin oli metrin päässä, että ihan tosissaan sai pelätä, että saattaa nappasta kiinni arkaan paikkaan ja pelkohan siinä hekumassa oli niin konkreettisen läsnä, että hulluna hetkenä tuli jo ajatuksena mieleen, että saakohan tästä jonkun mitalin ja todellakin ajatukset siinä vaiheessa rientää laidasta laitaan. Kuitenkin siinä suhteessa jotka olleet orastavia seurustelu yrityksiä niin ei ole oikein napannut ja osa alueetkin ovat olleet vajanaisia ja jos ja kun joskus vielä jonkun löytää, niin kyllä siinä pitää osa alueet olla kohdillaan, että jatkumoa olisi, ei voi tehdä raskaita päätöksiä, pakosta ja painostukssta jos ei kerta asiat toimi, niin ei voi ajatella, että ne lutviutuu, liian kova riski kuitenkin epäonnistua ja siinä ei ole voittajia ollenkaan. Tulöipa nyt kerrotua asioita, ihan liikaakin, näköjään ehkä kuuluukin tähän kuvaan, että kerrotaan asioita laidasta laitaan ja itse sensuurikaan ei enää pidä, kuitenkin mietin että en ole maaninen, vaan ehkä hormonaalisesti epävakaa, mutta oli kyllä tosi pitkä marraskuukin neljä kuukautta ja tässä ollaan nyt sitten ollaan kuin pulivarin keväthuumassa.

Tuli eilen kirjoitettua aika pajon stooria ja kuten sanottua niin kuin myös epäilin, että aika pajon tunne skaalaan vaikuttaa senhetkinen väsymystila.

Eli viime yönä sain nukuttua ehkä noin. 5-6 tuntia ja heräsinkin vaan 3 kertaa ja jotain aina söinkin ja olo kyllä tuntuu nyt sitten ruhtinaallislta, on se yöunet vaan autuaaksi tekevä juttu, kuitenkin sille en mahda mitään, että ala-maha ja selkä tulee kipeäksi, tuntuu hyvin se lihasjännitys lihaksissa ja sille ei voi oikein mitään tehdä ja luulen, että nekin oireet poistuu sitten ajan myötä ja kuuluu vieroitusoireisiin ja olen kärsinyt niistä vuosikymmenen, aika näyttää sitten mitä tapahtuu.

Olo ollut tänään mahtava, liiankin mahtava ja ei oikeastaan masennusta ja ihmettelen mistä johtuu ja onko yö unet niin tärkeät, vaikka olenkin liian voimakkaasti painottanut yö unia ja ehkä syystäkin, toivottavasti ei tule nyt sitten unettomuus jaksoa, koska on liian aikaista nyt ruvegta hehkuttamaan jostain yöunien palautumisesta, koska sen tietää kravaastii, että ennenaikausuus kyllä kostautuu, tavalla tai toisella ja sen verran taika uskoinen olen ja nähnytkin asioita tapahtuvat ettei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa ja olla kiitollinen tästä vähästä valon pilkahduksesta ja kuin myös olen ehkä herännyt huomaamaan asioita liiankin hyvin ja nyt parhaillaan olen vähän peloissani, eräästä asiasta ja ehkä tuntuu vähän vainoharhaiselta mutta en tiedä kun mietin asioita.

Kävin tänään ja yleensä käyn eräässä kahvipaikassa josta saa ilmaista kahvia ja olen siellä kertonut aika avoim3esti asioitani ja sitä kuinka ottaa hermoon äänet ja muut, koska olen lopettanut unilääkkeet ja rauhoittavat ja että olen ottanut sulakkeen pois ovikellosta, ettei säikähdä kuollakseen siihen pimputukseen.
Kuitenkin tänään olin kahvilla ja siellä on eräs joka on töissä siell äja tekee kahvia ja siivoaa, nainen huomasin siinä jotain erikoista, ensinnäkin se oli aika punainen, kuin, että se jännittäisi jotain, tai niin tuli mieleen ja itse se sanoikin, että kuuluu sen luonteenpiirteeseen puanstua, kumma homma kun ei se viime viikolla noin punastunut ja jotenkin jäin miettimään asioita, kun lauantaina kun olin suihkussa, niiin kuulin kun oveen koputettiin vienolla koputuksella ja eihän sieltä minnekään päässyt heti ja ajattelin että olikohan kaveri tullut taas väärään aikaan kylään, mutta ajattelin., että se tapansa mukaisesti kyllä paukuttaa ovea, että naapuritkin aukaisee ovensa, kuitenkin kun sitten sain vaatteet päälle, niin oven takana ei ollut ketään, jäi vaivaamaan asia kuitenkin, kun ei niitä vieraita kuitenkaan kovinkaan paljon käy ja jos käy, niin olen sitten suihkussa tai muuta ja tottakai tilanne vaivaa, kun yksin asun ja muutenkin olen äänille aika herkkä, niin ja kun oli lunta porraspäåässä niin ajattelin katsoa näkyykö jälkiä ja oihan siinä pienen tossun jäljet, eli ajattelin että joku lapsi tullut myymään jotain ja lähtenyt pois sitten ja ajattelin laittaa unohlaan asian, mutta kuitenkin joku vielä vaivaa ja kun tänään olin siellä kahvilla, niin pakostakin kyllä tulee mieleen, että se nainen on ehkä käynyt oven takana, kun sillä näytti olevan tosi pieni jalka, että voisi luulla sitä lapsen kooksi ja kun se oli tänään todella punainen, niin hälytyskellot kyllä nyt soi aika vahvasti ja mietin miten pitää suhtautua, jos se tulee vielä oven taakse ja jos todella on ollut se, niin tavallaan, sen pitää kyllä tulla selittämään asioita, koska luulen, että se tietää, että minä tiedän, on tämä jännää ja toivottavasti olen väärässä, tämä nyt kuitenkin pyöri mielessä aika vahvasti ja uudet asiat vaanvahvistaa tilannetta. En tiedä sitten mitä signaali olen mahdollisesti antanut, mielestäni en mitään ja olen töissä tottunut niin paljon juttelmaan nimen omnaan naisten kanssa, että toivottovasti ei ymmärretä vääri ja tottakai tulee katsottua silmissä ihmisiä ja tiedän, että naiset tietää myös sen mihin katsoo, mutta ei sitä voi olla katsomattakaan ja aikoinaan töissä, siitä on vapaasti puhuttu ja todettu, että silmät reikää tee, vaan kuuluu ihmisluonteeseen ja jos pitää jotain asiaa kiusallisena, niin tietäähän sen sitten mihin sitä tulee katsottua.

Kirjoitan tänne, päiväkirja muodossa, kun ei sitä tiedä, mitä kunakin päivänä tapahtuu ja ehkä on hyvä sitten josus näitäkin lukea, vaikka kirjotan kaiken maaiman asioista ja todellakaan ei tee mieli mitään lääkkeitä, sillä tuhoaa itsensä täysin ja menee sumuun ja jää elämä elämättä ja kui nmyös itserstä huomaisn eilisen kirjoiutksen perustella , että mieliala ja muu heijastuu unen määrän mukaan, ei voida tehdä analyysia, muuten kuin kijran lapsenkasvatuksen mukaan, koska muutaman tunnin yöunella, oli vanha tai nuori, niin käytös on sitten se känkkä ränkkä, siinä ei auta psykoanalyysit eikä muuta mitään, jos perustarve huutaa kuitenkin unta,e i ihmine ole ominainen sillä hetkellä.

Olen huomannnut, että on kavereita ja heillä on tai pitää minua luetettuna kuuntelijana, kuin myös olenki ja välistä hävettää, myös se, että miten avoimesti he minulle kertoo heidän tosi henkilökohtaisista asiioista, mutta kyllä korvat kestää kuunnella kuitenkin ja saa joskus itsekin sanottua jotain mieltä painavia asioita.

Klo. on pian kolme ja jännittää, perkule jos olenkin oikeassa, no täristää sitten ja annetaan sydämen kolkuttaa ja hakata katsotaan miten käy, ei siihen voi kuitenkaan kuolla ja onhan tämä jännää, kun ei oikeastaan ole tuntenut tälläistä kymmeneen vuoteen, on ollut niin hyvässä tropissa, että tälläinen ns. pieni paniikin poikanen tuntuu hyvältä, kun nimen omaan tuntee jotain.

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu kirjoittamisestani, koska ajattelen että kirjoitan niin hyvistä kuin huonoistakin asioista ja tämä on matka omaan itseeni ja itsetuintemukseen, että ymmärrä itseäni ja itseymnmäryksen vuoksi, ehkä myös lääkkeetkin on turhia ja kuten ashtonin manuualissa sanotaan, että vierotus on mysö samalla tutkimus retki itseensä, hyvässä ja pahassa ja sänkykään ei enää pelota, paitsi että nukun lattialla, on tilaa missä nukkua, paitsi, että on muurahaisia ja kun haksahtanut karkkiin ja jossa sokeria, nii heilläkin on sitten sokeria mitä syödä ja ehkä myös sängyn osto edessä, kun alita antaa periksi ja pelkää tippuvansa sängystä, ku siitä on pari kertaa tippunutkin ja mm. tippunut läppärin päälle mikä meni hajalle.

Pitää miettiä, että onkohan tämä enää oikea paikka kirjoittaa, joku voi vaivautua ja ehkä kirjoituksen perusteella minuilla on kaikki kunnossa vaikkei todellakaan ole, olen selvinnyt monista asioista jota psykologikin piti mahdottomana.

Pari päivää mennyt taas ja katsoin kalenterista imovanen lopetuksesta on nyt sitten 16 viikkoa ja rivan 20.
Ongelma lopetuksessa on ollut tuo yö uni ja vois ajatella, että siinä suhteessa on tapahtunut parantumista ja suurinpiirtein jo tietää, koska tulee se ongelma yö, eli toissa iltana oli sellainen ja jatkui yöhön asti, ihmettelen, että mikä kumma siinä on, kun rupeaa niveliä särkemään pahentuvasti yötä vasten ja kuin myös selkä lihakset, tai ristiselkä ja se tietää sitten sitä, että nukkuminen on aika hankalaa ja taistelua ja sen mitä nukkuu, niin on huonolaatuista ja kuin myös hiki lentää, seuraavana eli eilen iltana, olikin sitten ruumiin puolesta parempi, ei niinkään levotonta ja ehkä tuli mentyä nukkumaan joskus ennen kahta ja sainkin sitten nukuttua ruhtinaallisesti 6 asti ja söin leivän ja jatkoin sitten puol 9 ja voin sanoa, että tämä päivä on ollut tosi mahtava, kuka sitä rauhoittavia tai viinaa tarttee jos olo on ilman niitäkin tosi hyvä ja kun on hyvä olla, niin näkee asiatkin sitten positiivisessa valossa, kuin myös se heijastuu varmasti toisiinkin ihmisiin, koska itse näen aika hyvin toisen ihmisen mielentilan, oli ahdistunut masentunut tai jotain, että joskus joku sanonut, että mulle ei voi valehdella, kuin ei voikaan näen läpi ihmisestä mikä se on.

Kävin kirjostassakin viemässä pios kirjat, joihin ei pysty keskittymään nyt ja laina aika alkaa loppumaan, sydäntä lämmitti kun aukaistiin, tuollaista saisi olla enemmän kohteliaisuutta, se ei maksa mitään, mutta tuo hyvän mielen toiselle, tai kun ajattelin kun aukaisija oli nuori nainen, että olenko rupashatunut niin huonoon kuntoon, että näkee etten saa enää ovea auki, tuli samalla katsottua, elokuvia, että olisko siellä jotain katsomisen arvoista ja eräs tuttu vanha elokuva oli, joka nimen puolesta on ollut hyvin suosittu, kävi vaan ikävästi, kun pää kenossa niitä elokuvia katsoin, kun menin sitten kauppaan hakemaan ruokaa äidille, niin ei tahtonut pystyssä pysyä, sen verran rupesi keinuttamaan ja aikaisemminkin huomannut saman reaktion, kun videoita olen katsonut, nyt ei vaa niin kovaa huomausta ollut kun on ollut aikaisemmin, että ei ole päässyt minnekään, vaan joutunut makaamaan ja odottamaan että keinunta loppuu, tavallaan huolestuttaa mutta ei kuitenkaan, näköjhään kaikki on mahdollista vielä ja oikeastaa harmittaa se kun siinä kassalla, oli sitten eräs tuttu nainen, joka kysyi vointia, niin ei oikein mitään voinut sanoa, kun keinutti ja jotain järkevää vielä sille sanoa, luulen että jos olisin jotain puhunut, niin olisin tehnyt itsestäni aasin,e i tuollaisessa tilanteessa keksi mitään järkevää ja olisin varmasti toakissut että lopetin unilääkkeet ja jotain olo edelleen sekava, ei maallikko sellaista ymmärrä, kun ei ymmärrä lääkärikään ja itsekin olen ymmärrä edelleen, siinä mielessä harmi, kun sen naisen kanssa tai minä olin tyäkokeilussa, niin tehtiin källejä toisille ja en pitänyt pahana sitäkään kun koristettiin kuusta, kun oli joulun aikaa, että se sitten tikapuilta korsiti sitä ja minä ritarilisena pidin sitten tikkaista kiinni ja annoin sille joulu koristeitakin ja tuli todella nätti kuusikin siitä, taitaa olla valokuvakin jossakin entisten puhelinten kätköissä ainakin ja valehtelmatta komea kuusi on.

Nyt menee oikeastaan hyvin ja kun menee hyvin niin sitten tulee vastoinkäyminen ja nautin tilanteesta nyt, jotenkin pitää totutella elämään väreissä ja oppia asioita, kuin myös huomata, että olen ujo ja opeteltava vuorovaiktus.
Onneksi sain kahvilla vähän puhuttua asioista, kun kaveri kävi eilen, niin sillä varjolla sitten, että en tykkää siitä kun oveen koputetaan äkkisedltään ja saattaa olla saunassa tai jotain, kun puhelinkin on keksitty, olen aikoinaan kytännyt puhelinta ja muita ääniä, että olen ääni herkkä ja enää en kyllä lähde, ikinä mistään syystä suihkusta avaamaan ovea, tai puhelimneen ryntäämään, se on nähty ja kärsitty ja ikuiset traumat se jättää, tai se3n että kotona ei voi rentoutua ja tulee ääni herkäksi.

Mitin tässä että käviskö facebookissa, kun en siellä ole oikeastaan käynyt ja kirjoittaisin sille naiselle, kun on face kaveri, rehellisesti suoraan sanottuna, että olen lopettanut rauhoittavat ja 15 vuotta niitä söin ja nyt maksan lopetuksen hintaa ja olen voiton puolella, luulen että ymmärtää kuitenkn, mutta sen naisen suhteen ei asia olekaan niin yksinkertainen, kun minusta johtumattomista syistä, tietyt henkilöt eivät pitäisi siitä jos siihen ja kun olen laittanut aikoinaan sen faceen jotain huomiota, niin toiset ei sitä suvaitse, kun on eronnut niin täällä päin sitten, pitää valitia puolensa, surkeaa, mutta eronnutta täällä ei hyäksytä, se on kauhistus, ei edes ystävänä, kun kuitenkin olen noiden naisten kanssa tottunut keskustelmaan.

Sitten sain tehtyä hyvän työnkin, tuttu soitti ja sillä auto korjaamolla, niin heitin sen 40 km päähän, kun auto oli korjattu, kiva, että voi auttaa jotain ja todellakaan ei tulisi mieli rokottaa rahallisesti tuollaisesta hommasta, kun aikaa on ja tykkään ajaella niin mikäs siinä, kylläkin tarjosi rahaa ja oli pakko ottaa se pensa raha, en hyväksynyt mitään isompaan summaa, koska minulla tulee siitä hyvä olo ja hyvä oloni ei ole kaupan, jos olisin rahaa ottanut, niin se olisi ollut hyvän mielen kauppaamista.

Kävin usessa kaupassa ja jokaisesta kaupasta käsi desi loppunut, eli huoleastuttaa, ku se on paras keino torjua pöpöt, paitsi että ei ole 70 prosenttista joka tappaisi korona viruksen, pahin on ede3ssä sen suhteen ja viranomaiset eivät taida edes tajuta, missä mennään ja naurettavaa tämä varautumien ja kapsiteetti jo tässä vaiheessa on kaikki loppu, vaikkei edes ole edes kunnolla alkanutmaan mitään, ruotsissa tajutaan missä mennään, mutta suomen viranomaisilla on aina tapana piilottaa asioita, samaten kuin venäjällä ja on puhuttu vaan ilmastosta eikä varsinaisista ongelmista kun ainut joka tuntuu tietävän asioista on teho-osaston ylilääkäri joka ihmettelee asioita julkisesti ja se on tukinut asioita ja minun iso-veli kuoli aikoinaan aasialaiseen ja myös mummo 3 kuukautta myöhemmin, että ei ne vakavia ole kun ainoastaan voi kuolla.

Pikkuinen päivitys.

Alkaa vastustamaan asiat, tai miten sen ottaa, viime yönä sain kyllä unta, mutta kipuja ja huonoa unta taas, oli jo illalla nivelet kipeät ja ihmeellistä lihassärkyä ja selkä särkyä ja pää myös kipeä, en tiedä onko vieroistuoireita, tai sitten jotain muuta, kun niskatkin ovat olleet jumissa, pitemmän aikaa, hierojalla olisi kiva käydä, mutta ei oikein ole varaa jha siitä ei jää näkyvää todistetta, no oli miten oli,kävin vähän taas hakemassa vähän ispriaatiota succesin sivuilta ja jossa eräs henkilö, tappeli kovasti vieroitusksen kanssa ja yhtenvä kertomus oli ja piti ensisijaisen tärkeänä ashtonin manuaalia ja kuin myös olla rehellinen ja pitää päiväkirjaa, kun ei sitä oikein muuten näe tulosta ja muistaa e3ttä päivä keraallaan tai voisi sanoa yö.

Tein sen pelätyn heräteostoksen, tiesin että sen teen ja oikeastaan sain signaalin, kuin luin etä se puhelin galaxy mitä myydään, on ihan oikeasti hyvä tarjous ja kun on vielä 5 g niin on puhelinta sitten vuosiksi ja onha se palkinto kuitenkin tästä kaikesta, mm. kaljarahoilla olen sen säästänyt, kun muutaman keran olen ottanut olutta syyskuun jälkeen, että olen sen ansainnut hyvällä omalla tunnolla ja miustan kun aikoinaan lopetin tupakin polton, miten tärkeää oli nimen omaa ostaa jotain näkvyää ja ihan oikeasti sillä rahalla mitä oli säästänyt ei ennakkoon sillä tuhoaa koko lopetuksen, mm. vuonna 2000 eräs oli ollut viikon lakossa ja osti jo trakstorin, ei kovinkaan fiksua, itse olen päässyt tupakista eroon epätyypillisesti tai oikeastaan väärällä lailla, en käyttänyt korvaustuotteita ja on ehkä kymmen lopetusta joista jokainen on 0onnistunut ilman korvaustuotteita, minulle korvaustuotteet, aiheuttaa sen että jatkuva himo tupaakkiin ja kun tekee kylmän kalkkunan, niin akuutti vaihe kestää sitten pari viikkoa, toisille sopii toinen tapa ja toisille toinen, en usko ja tutkimustenkin mukaan korvaushoito auttaa vaan noin 1-2 prosenttia enemmän saavuttaa irtaantumisen tupakista ja mainoksissa ei enää sitä mainosteta, että kaksinkertaista mahdollisuutesi, koska on harhaan johtava mainosta ja siinä pettyy aina itseensä, kun ei lupaus toteudukaan, ainakin itselle.

Vähän huolesuttaa oma olotila ja googletinkin jo korona oiret, en vaan ole ollut oikein ihmisten kanssa tekemisessä, olo on kuitenkin jollain lailla sairas ja painoa rintakehällä jota pidän vähän samanlaisena, kuin sydänleikkauksen jälkeen ja lihaskivullekin löytyy selitys ja kun ei kuumetta ole niin ei voi olla ja nokkakin vuoti, sekin 0n vasomotirsta nuhaa, eli kaikki hyvin ja jos vaikk oliskin niin ei se oikein tilannetta muuta, luulen että monet ovat säikähtäneet paljonkin itseä ottaa se päästä kun THL vieläkin mielestgäni ylen katsoo koko homma, kun nyt on kaikki käsidesit loppu ja muut ja nyt vasta kuulee radiosta miten pitää olla ja käyttätyä muiden kanssa, on edelleen erilaiset suositukset kuin saksassa, siell on todettu 70 prosnettia sairastavan koronaa, meillä 30 olemmeko super ihmisiä ja kuolleisuuskin meillä on tosi matala ja ei kuulema tartu pinnoilta, tuli mieleen että salmisen tilalle olis hyvä palkata sammakko professori, sekin tietää enemmän, tämä o nminunun mielipide ja toivon että olenväärässä, mutta kenkuttaa kun meille tulee samanlainen hierogrammi kuin ruotsissa ja meillä oli viikon takamatka ja mitään konkreettista ei tehty sinä aikana vaan odoteltiin, harmittaa hallitus teki trumpit, onhan tuo hankaolaa kun se korona ei näy ja suomalainen ei usko ennen kuin näkee.

Se siitä pikku päivityksestä, toivottavasti terveenä saa olla, korvat ovat taas pari päivää viheltäneet oikein kunnolla ja sähköiskut ovat olleet aika massiivisia, tai ne tuntemukset, kai tämä on sitä aaltoliikettä, jenkan malliin.

Tuli mieleen, sellainen asia että olis alussa pitänyt laittaa otsikoksi vitutus kestää.

Niin maanantaina on pähdeteraupitille aika, saa siellä purkaa sitten sydäntä ann yhdellä A:alla. toivottavasti ei sitten ensi yönä tule oikein paljon vesireittejä, koska olen kyllä puolen vuoden aikana, hionnut jo 10 vuoden tarpeiksi.

Ei oikein innosta mikään, Mikähän mahtaa olla, kun ei tuo uni homma oikein nyt enää tahdo pelittää, huonoa untoa ja heräämistä ja hikoiluakin ja särkyä maatessa, ei vaan voi olla paikallaan, vaikka mieli tekisi nukkua, oikein kunnolla, jotenkin ehkä levoton olo ja sitten sitä samaa vanhaa, että ei anna nukkua, on sitä itselleen aika ankara, en tiedä kun alkaa tuntumaan, kuin tulisi vieroitusoireet takaisin, tai että ovat pahentuneet hetkellisesti, eipä ole kyllä itsellä oikein kokemuksia, tälläisestä lopettamisesta, etenkään jos menee vuosi, ennenkuin voi sanoa, mistä johtuu mikäkin, ja ke3skenmatkaa ei sitä oikein voi tehdä, ei ole vielä silmät avautuineet realistisesti, niin kuin kissanpojalla.

Ollut kipuja kyllä jo 4 vuorokautta ja onkohan pöpö päällä vai ei, vai mikä on, kun olen ajatellut, omaavani jopa paremman vastustuskyvyn kuin rotalla, tiedä sitten sairastaahan ne rotatkin.

Jotenkin tuntuu, etä täällä vetää ja pienikin viima saa ja aiheuttaa lihas särkyjä ja niska kipuja ja päänsärkyä, perkule ja olo on stupido ja ei jaksa oikein mitään, väsy olo ja huomenna pitäisi mennä päihyde terapeutille, ei oikein innosta mikään, kävin väkisin kaupassakin, kylläkin vaivihkaa, kun olo ei mikään paras kuitenkaan, kuitenkjin kun itsellä on käsidesiä, niin ainakaan minun käsistä ei liiku pöpöjä eteenpäin, vaikka olihan kauppa ryöstetty tai jotain, kun leivät oli loppu ja saippuat ja vessanpaperit, että luulisi että suomesa jylläisi Noro virus, eikö Koro ja ei tuo käsien desifioiminenkaan oikein auta, jos osa sen tekee ja osa ei, eri asia jos sen tekee kaikki, mutta minkäs teet, kun sitä käsi desiä ei saa mistään, itse saisin tehtyä sitä aika nopeesti, rupean vaan keittämään pontikkaa, kun sitä on joskus harrastettu ja hyvää siitä tuli, että veli antoi sitä jopa nimismiehelle, oli virkaa tekevä kylläkin, se oli vaan sellainen pieni muotoinen harrastus ja ajan tappamista ja nekin sitte meni parempiin suihin ilmeisesti.

Jotenkin levoton olo, nivelä särkee ja lihaksia, kuin myös saattaa hävitä se joksikin aikaa, ei ole olo niin hyvä kuin oli 4 vuorokautta sitten, jokin on vetänyt mielen matalaksi ja kun ei saa nukuttua, niin se on tosi paha homma ja mikä helkutti sitä oikein estää nukkumasta, ei vaan osaa olla, kun pitää nukkua, nii sitä vaan yrittää ja yrittää kuitenkin väsynyt, mutta uni ei tuu ja pyörittävä sängyssä kuin väkkärä ja sitten sitä tuskastuu kun makaa tai kyljellään ja tuntuu että niveliäkin koskee ja särkylääkekekääne i auta niin se3 vituttaa ja suuresti, oli jo vaihe jossa tavallaan jo tuudittauduin siihen unien parantumiseen pikku hiljalleej, nyt jostain syystä menty taaksepäin, katstotaan tilannetta.

Huomewnna saan puhelimen ja pitää laittaa vanha myyntiin, sillä on arvoa ja en tee kahdella puhelimella mitään, kun on entisiäkin vielä olemassa ja pitää hommata joku muu internet yhteys, kun ei oikein saa kaistaa täällä ja menee surkeen alhaisakseksi arvot, mutta ei tänne oikein muukaan psyty tarjoamaan sellaista nopeutta, kuin on keskustassa, on luvattu kuut taivaalta, mutta surekesti on käynyt, paitsi olen minä siitä hyötynytkin, kun ovat antaneet hövelisti sitten mobiili reitittimiä ja olen irtisanonut tuotteen, kun ei vastaa odotuksia, niin laitteen olen sitten saanut pitää, mutta mitäpä sitä laitteellla kun ei ole yhteyttäkään, pitää odottaa sitä 5 g vaikka luulen ettei tule tänne ikinä. korvat pillaa taas kun kölnin tuomikirkon kellot, sekin on nyt sitten palautuneet takaisin, olihan se jo hiljenemään päin.

Mitin että mitenkähän sitä pitäisi suhtautua, kun näitä näköjään joku lukeekin, tuntuu olo joskus idioottimaiselta, kuitenkin kirjoitan itselleni ja ihan niitä näitä, nyt tekisi mieli ottaa päikkärit, mutta ei voi ja tiedän että ensi yö valvotaan taas, yö unet ovat jotain 5 tuntia ja on sitten joko helkutin kuuma tai sitten kylmä ja vetää jokaista paikkaa ja nuo perkuleen tyynytkin ovat kaikki 5 kappaletta epäsopivia ja tuntuu, kuin pääasiallinen työ yöllä, oisi niitten tyynyjen vaihtaminen pitkin yötä ja kuin myös vaihtaa niitä kuivempaan, kun tahtoo tuota hikoiluakin olla edelleen.

kaupasta tuli mielee että sen verran järkevää oli, että mennessä kauppaan oi käsidesi automaatti sisääntullessa, kerrankin tehty jotain hyvää, käyttäisi vaan ihmiset sitä, kun moni hivelee ja puristelee niitä elintarvikkeita ja moni sitten kaiveleen sillä kädellä vaikka mitä paikkoja ja etenkin tupakoitisjoille tiedoksi, kun laitatte röökin palamaan, niin laitatte, kaikki pöpöt suuhun, mitä olette kosketelleet, sama kuin nuolisitten niitä henkiöitä johon oma käsi on koskenut, ihemettelin aikoinaan, miksi minulle tulee nuo vatsa taudit aina, niin syy oli tupakin poltto, kun kaverit ei polttaneet.

^ Olen mä tätä jonkinverran lukenut, mutta sun tekstisi on vähän raskasta seurattavaa, kun pompit ihan miten sattuu aiheesta toiseen; puhut tästä benzovieroituksesta ja siihen liittyvistä asioista ja yhtäkkiä hyppäätkin käsidesi- ja tupakan vaarat -saarnoihin, uuden puhelimen hankintaan, pontikankeittelymuistoihin jne. Ymmärrän tietenkin, että ajatus lähtee välillä rönsyämään ja tekee mieli kirjoittaa kaikkea muutakin, näin käy usein itsellenikin, mutta jos yrittäisit edes jäsennellä tekstiä niin, että ensin kerrot sen olennaisen ja sitten vasta naapurin kissan kuulumiset.

Asiaan: Ymmärsin, että lopetit seinään, koska lääkäri ei suostunut määräämään Diapamia? Ashtonin manuaali on hyvä ohje pitkäaikaisen benzojen käytön lopettamiseen, mutta ei sitä aivan kirjaimellisesti tarvitse ottaa. Aivan hyvin olisit voinut tehdä sen pudottelun Rivatrililla. Oman kokemukseni mukaan se on vielä parempi benzo tiputukseen, kuin Diapam, koska Rivatrilin vaikutus ainakin tuntuu tasaisemmalta. Itse en ole kokonaan lopettanut ja tuskin tulen lopettamaankaan, mutta olen saanut annokset pienenemään huimasti niistä vanhoista ja tyystin järjettömistä ja nimenomaan Rivatrilia alaspäin laskemalla. No, myöhäistä sitä enää tässä vaiheessa on rypistellä.

Tuosta unettomuudesta: Teetkö sä päivisin mitä, käytkö ulkoilemassa ja harrastatko liikuntaa ja onko sulla mitä muuta puuhaa? Ei sun mulle tarvitse vastata, mutta näitä kannattaa ihan tykönään pohtia. Jos enimmäkseen käkit neljän seinän sisällä tekemässä ei-mitään, niin se ei ainakaan unensaantia paranna. Ei tietenkään tarvitse repiä mitään hirveitä urheilusuorituksia ja tuottavaa työtä itsestään, jos ja kun siihen ei ole kykeneväinen, mutta ihan jotakin pienimuotoista puuhaa, josta tykkää ja joka päivä kävelylenkki ainakin aluksi. Varmasti unettomuutesi vielä tuossa vaiheessa johtuu refloista, sitä en yritäkään kiistää, mutta eivät nuo luomukonstit silti haitaksi ole.

Edit: Korostan vielä, etten missään tapauksessa tarkoittanut, ettet saisi kirjoittaa muistakin asioista, kuin vieroituksesta ja suoraan siihen liittyvistä jutuista. Totta kai saat ja pitääkin, mikäli se sun omaa oloasi helpottaa. Sitä meinasin, että tekstistäsi olisi helpompi saada tolkkua, jos se ei hyppelisi aivan valtoimenaan ja vailla päätä ja häntää aiheesta toiseen.