Vieroitus Kestää?

Kuivaushuone
1

HeiII

Olen lopettanut rivatrilinin käytön 9 viikkoa sitten ja imovanen 5 viikkoa sitten ja tuntuu että ikinä ei pääse olo normalisoitumaan.

Olo on edelleen kylmän hikinen uni ei tule, tosi hankala unettomuus, mihinkään ei pysty keskittymään, siis mihinkään, olo kuumeinen ja flunssainen, tuntuu olo voimattomalta, eli kestää ja olo hirveän masentunut ja epätoivoinen, kun tuntuu että nämä ei lopu ikinä ja kun on jo noln kauan aikaa että mistä hitosta on kysymys, tässä ollaan aikamoisessa pyärityksessä, mihin itse ei voi vaikuttaa mitenkään, turhauttaa kun ei edes ymmärrystä saa keneltäkään, koska jopa päihdetyöntekijän mukaan, pahin pitäisi olla takana, vaikka tiedän että ei ole, mutta haluaisi taistella, koska paluuta enää ei ole rauhoittavaviin, koska ne vie hengen ja ovat kääntyneet iseäni vastaan. Laihtunutkin olen about 7 kiloa ja ruokahaluakaa ei ole, paitsi että makuaisti on parantanut, ei enää metallin makua, mutta masennus saisi loppua ja nähdä postitiivisia asioita ja kunnon yöunia, eikä siten että herään jokaiseen narahdukseen ja pidän itseäni unessa pilkkimällä eli heräimellä jatkuvalla syötöllä ja vessassakin pitää käydä jatkuvalla syötöllä, koska hermotuneisuus aiheuttaa sitä ja paineen tunnetta, eli on aika hermot pinnassa, toivottavasti voi joskus naur3eskella näillä asioille, mutta nyt on nauru kaukana, kun veli tappoi itsenseä aikoinaan ja luulen osittain johtuneen siitä kuin rivatriilini loppui ja menetti täysin unet ja siitä 2 viikkoa ja hirtti itsensä, eli vieroitus saattaa olla hyvinkin vaikeaa ja varauduttava melkeinpä kaikkeen.

2

Ja kestää edelleen!

Päivällä jotenkin jonkinlainen olo ja saa kerätä voimia, yöllä alkaakin sitten se helvetti vaikka rivatriilin lopetuksesta on jo 11 viikkoa ja imovanen 7 viikkoa.

Öisin kylpee hiessä ja petivaatteet ihan märät ja petivaatteet ja sellaisena yöt on sitten, ei pysty nukkumaan, koska vesi märkä ja muutenkin on herkkä olo ja painajaisia jatkuvalla syötöllä siis tuntuu että tilanne ei millään helpota, vaan pahentunut ja kaiken lisäksi, sitten tulee kutina päälle, yöllä ja joka jatkuu aamuun, tuntuu että varsinainen pääpiru, pääsee höykyyttäämään yö unta ja sanomattakin selvää että alkaa jo näillä eväillä yöt ja unet olemaan tosi pelottavia että alkaa jo ruokkimaan itseään koko pelkotila, mutta on selvää että jos tyynyt jatkuvasti märkänä ja muut ei siinä nukuta ja enää ei edes tohdikaan, sen verran herkkä olo on ja kaiken lisäksi tullut myös mahakipuja ja muuta.

Miettinyt olen mistä apua, jos haen, niin tottakai ne sanoo että ei tuollaisia vieroitus oireita olekaan, kuin myös minäkin niin ajattelin ja muistin tukemiseksi luin taas sosiaali sairaalan ohjeen, joka käännetty suomenkielelle erään professorin kirjoittaman kirjan, kuinka bentsoista eroon ja luulen että itsellä on sitten viivästyneet vieroitusoireet ja hyvin mahdollista käytinhän niitä 15 vuotta suurinpiirtein säännöllisesti ja lopetus oli liian nopea, mutta tilanne ajatui siihen, nyt on vaan kärvisteltävä, olen kokeillut ketipinoria, ei auta tulee jalat liian levottomaksi, kun ennestäänkin se tulee öisi8n ataraxxi ei auta, piristää vaan ja melatoniini ei mitään vaikutusta, saattaa hikoiluttaa triptyyli ei auta eikä doxali, saan levottomat jalat niistä, tai oikeastaan kaikista, joissa on vähänkin väsyttävä vaikutus, pakko hyväksyä nämä oireet ja uskoa sitä manuaalia, mutta hyvin arvosta tietoa, tulen saamaan asiasta, jos ja kun tästä hengissä selviän, mutta alunperin niitä rauhoittavia kyllä tarpeeseen söinkin, koksa oli henki katkolla kuitenkin ja aikansa kutakin.

Lopetus aiheuttanut myös migreeni kohtauksia, useita kertoja ja kuin myös kihdin että kaikkihan tulee nyt kerralla päälle, kuitenkin näen valoakin asioissa, yöt on vaan niin p erk uleen synkkiä, kun itselle aina ollut yöunet kaikki kaikessa kun töissä joutunut valvomaan pakosta hyvin paljon, että meni jopa terveys sen takia.

Etupäässä kirjoitan siksi että saa vähän purkaa mieltä ja sitä että joskus ehkä katson ja luen tekstiä, niin hyvä ammentaa sen hetkistä ajatus ja tunne maailmaa jos ja vaikka jotain pystyisi auttamaankin näissä asioissa, koska auttaminen on kivaa ja sitä tehnyt ammatikseni, mutta liika on joskus liikaakin, etenkin jos unien kustannuksella sitä tekee.

Hiljaisesti ottanut taiivoitteeksi kuiten sen vuoden tavoitteen, kuitenkihn katsoen matkalla ympärille ja yritän nauttia elämästä ettei pääasiallisin homma ole nämä vieroitukset ja oireet vaan jotakin rinnalle ja elämää, koska tärkeintä on se matka, oli sitten minkälainen oli ja matkalla sattuu ja tapahtuu ja se on se matkan rikkaus.

3

Kirjoitellaan nyt kuin sain vauhdin päälle ja näppäimistö vielä toimii jotenkin.

Tuli tässä mieleen että 10 vuoden sisään, on tapahtunut paljon, niin hyviä kuin huonojakin asioita, veljen kuolema oli se huono asia ja pojan koulukiusaaminen sen jälkeen ja lastenvalvojan hiillostaminen ja suoraan sanottuna, pojan erottaminen minusta, koska kuulema oli liian vahva side isäänsä, vaikka oli luonani vain viikonloppuisin, mutta se piti saada pois ja äiti lääkärille enemmän aikaa, ei ihme jos menhi rauhoittavia aikoinaan ja onneksi verkostopalaverissa oli psykologini mukana, muuten olisivat kävelleet yli ja olihan siellä selkään puukotusta, jossa sanottiin asioita päinvastoin kun ne oli, pojalle oli tärkeätä olla luonani, siitä syystä, kun oli koulukiusattu ja pahinta, että se tapahtui sanomisella, niin sai olla luonani, viikonloppuisi, koska ei pystynyt olemaan toisella paikkakunnalla, joka muistuttaa koulusta ja hyvä kun sai irtaantua ja sai täältä kavereitakin, luulen että se oli hänelle henkireikä olla täällä, kun pahimmillaan koulukiusaaminen että poika uhkasi tappaa itsensä, niin laittoi ex vaimo viestiä, josta oli hädissäni ja halusin selvyyttä asiaan, niin hänelle ominaiseen tapaan, jätti sanomatta viestiin mitään eikä vatannut puhelimeen ja jätti minut siihen uskoon että poika saattaa tappaa itsensä milloin vain ja meni kyllä paljon rauhoittavia ja kun veli vielä tappanut itsensä, niin ihmettelen miten olen sen kaiken kestänyt ja varmastikin oli perusteltua rauhoittavien käyttö, kuin myös että ympäristötekijät hyvin paljon saneli kuinka paljon niitä käytettiin.

Ja kaikkinensä sitte kävi niin että haksahdin pelimaailmaan sain hetken pakotien ja tarkoitus ei ollut voittaa vaan hävitä, koska häviön myötä meni aikaa, koska piti saada kerättyä rahaa, millä maksaa velka, voitto ei tullut kysymykseenkään, vaikka kerran olin voitolla 4000 euroa ja koituin ne niin pelattua tuli ja kerran 9 000 ja iloisesti pelasin, pääasia että saa ajatukset muualle, huonosta olosta, mutta elämällä o n hintansa, sain lainan ja maksettua velat ja en oikeastaan pelaa enää kuin lottoa yhden rivin ja neljä vuotta sitten jäi voxran lääkkeen myötä tupakki pois, kesti vieroitus oireet 8 kuuautta, oli helpompi lopetus kuin tämä bentsojen lopetus alko jäänyt pois ja lihakin melkein, kun iski kihti, voin vaan ajatella että kaikista ollaan selvitty, en minä itse vaan ajallaan ja kerrallaan ja itse asiassa jokaisella asialla on varmatikin ollut joku merkitysd ja luottavaisin mielin uskon että jotain tulee eteen ehkä hyvää tai huonoakin, mutta tarkoitukseni ei ole enää käyttää rauhoittavia, on tullut kyllä paljon vastoin käymisiä elämäni aikana, kuolema kolkutellut monta kertaa heti syntymästä lähtien ja töissä sain PTSD:n jonka jälkitiloissa olenkin työkyttömyys eläkkeellä en kuitenkaan työtaturma eläkkeellä, koska vakuutusyhtiö ei tunne käsitettä ptsd ja sitä että siitä on seurauksena elin ikäinen vamma, he sanoo noudattavansa käypä hoito suosituksia, niin tässäkin vuoden 2003 ei vuoden 20013, mutta heidän mieolestään käyp hoito mikä käypä hoito ja turhaa valittaa, he sanoo että et voi olla sairas, koska heidän oma kaukoparantaka on minut parantanut ja näin ollen minun sairauteni ei ole jatkumoa mistää traumausta eihän se ole 2003 käypä hoidon mutta 2013 on, se siitä.

4

Varmatikin huono idea ruveta kirjoittamaan yötä vasten päivitystä, mutta yö ei ainakaan kohdallani ole nukkumista varten, silloin alkaa säpinä.

Ensi viikolla tulee täyteen rivatrilin lopetuksesta 12 viikkoa ja imovanen 8 viikkoa ja olen ihmetellyt että kauanko nämä vieroitusoireet kestää ja onko nämä vieroitusoireita, jos kävisin lääkärillä niin sanottaisiin että ei ole, joku muu sanoisi muuta kuitenkin yö unet on menetetty totaalisesti, öisin parin tunnin välein herätys jos yleensä saa nukuttua, harvemmin kuitenkaan ennen kello 5 ei vaan tohdi nukkua, pirteä olo ja ahdistava ja makuhuoneen vieressä oleva jäätikkö ei auta tilannetta etenkään jos auto ajaa nastarenkailla siitä yöllä.

Viime yö oli tyypillinen on noin 5 tyynyä ja kuinka ollakaan jokainenhan niistä oli märkänä että jouti jo nukkumaan ilman tyynyä ja pitää laittaa ensi yöksi pyyheliina, siinä on parempi imukyky ja tietenkin paidat pitää vaihtaa muutaman tunnin välein, koska hiki märkänä on tosi hankala nukkua ja sitten kun aamulla tai päivällä herää, niin olo on rapulainen ja sitä voi lieventää sitten mahakipu ja pahoinvointi ja kivaa olisi jos ei yöllä heräisi sitten kutinaan, vaikka pieni pahahan se on on kaiken päälle.

Tuntuu uskomattomalta nämä oireet ja tuntuu että onko nämä todellisia vai mitä, toisen mittapuun mukaan, olen ollut jo kauanaikaa ilman että vieroitusoireet ovat tuulesta temmattuja tai jotain, tai sitten ne ovat todellisia jopa fyysisia ainakin on henkisisiäkin ja harkinnut jopa että jos ottaisi viinaa saisi hetken avun, mutta se tie on kuljettu kyllä ja paha skenaario on että sitä vedettäisiin kaksinkäsin ja vielä sitten pamit päälle jossain vaiheessa että sillä voidaan nollata tämä koko kärsimysnäytelmä ja antaa periksi, näiden oireiden takia.

Jostain kumman syystä en voi luvata itselleni tai muille mitään varmaa ikinä, koska olen jotunut elämään sellaisessa työssä jossa vaatimuksena oli hyvin tiukka työmoraali ja pahimmillaan jopa jonkun hengestä kiinni ja siitä johtuen myös itselle kehittyi yli suorittaminen lupauksien suhteen ja tulee varmastikin tehtyä jostain pienestäkin asiasta sitten elämän ja kuoleman väliseksi asiaksi, vaikka ei se niin vakavaa saa olla, mutta siihen on opittu lupauksien kautta ja velvoitteiden että toiset ei ymmärrä sitä jos ei voi ikinä luvata mitään, koska se itselle merkitsee huomattavastri tiukempaa ja vakavampaa lupausta, se on kirous, kuin myös, sota ajan olosuhteissa välttämättömyys, sitähän se työ oli, valitettavasti.

Jos ehkä ensi yönä tai valvotaan sovinnolla ei saisi ottaa paineita nukkumisesta, vertaistukea ei kuitenkaan löydy näissä asioissa, alkoholiin kyllä löytyy ja tupakkiin, mutta ne on paljon ennakoitavampia asioita, tupakista tiedetään ja alkoholista kans se lopetus polku, näiden lääkkeiden suhteen olla kyllä hukassa ja on hyvin yksilöllisiä lopetuksia, mutta kaava on olemassa siihenkin ja näissä tapauksissa pessimisti ei pety, mulle olisi pahinta jos oltaisiin sanottu, tai sanottiin, mutta aavistelin kuitenkin että lopetukseen vaaditaan kuukausia ja jopa vuosi, se siitä.

5

Hei! Laitan sulle viestin, koska kukaan muu ei ole reagoinut viestiisi.
Itse vieroittauduin pienestä Rivatril annoksesta hyvin hyvin hitaasti. Olen kärsinyt myös unettomuudesta sen aikana ja lopettamisen jälkeenkin. Aloitin toisen tyylisen masennuslääkkeen, joka voi aiheuttaa myös unettomuutta, joten en oikein tiedä mistä mikin sitten johtuu.

Upeaa, että olet jaksanut noin hyvin, koska vieroitusoireet kuulostavat pahoille. En tunne lääkeasioita kovin hyvin, joten en osaa ottaa asiaasi kantaa, mutta tsemppiä sulle toivotan.

Älä tartu viinaan tai muihin aineksiin päätäsi sekoittaaksesi. Kirjoitatkin, ettei se ole hyvä ratkaisu. Ehkä muutaman tunnin saisit nukuttua, mutta kaikki kostautuu seuraavana päivänä ja uudet ongelmat vaan kolkuttavat.

Olis kiva kuulla muitten kokemuksia. Onko normaalia noin pitkät viekkarit vai mistä esim hikoilu voisi johtua?

Toivottavasti elämä tasaantuu pian!

6

Lyhyesti.

Kiitoksia Varjoilia.

3 yötä sitten valvoin koko yön ja toissa yönä sain nukuttua 4 tuntia ja viime yönä 3,5 tuntia,

Hassua, kun aina nukahtaa niin herää saman tien, jonkinlainen automaatio päällä ja hikoilua kans paljon, kylläkin päivä hikoilu vähenemään päin ja toivottavasti myös vähenisi lisää, aivot on narikassa johtuen unen puutteesta, ilmeisesti.

Ei ole olemassa oikotietä onneen, käytin rivatriilia ja imovane, kuitenkin yli 10 vuotta ja kun luin bentsodiatsepiinin hoitomanuualia taas kerran, niin kyllä se tällä annostuksella, kestää sen 20-40 viikkoa ja siihen on asennoiduttava, niin ei tarvitse pettyä ja lukenut niiden kertomuksia, jotka ovat päässeet eroon, että tuskien taival tämä on ja vieroitusoireet kestävät jopa vuosia, mutta ne eivät minua niinkään vaivaa, vaan tuo unettomuus, kun se aiheuttaa myös sitä masennusta, muuten kyllä jaksaa olla, unettomuus on se pahin tekijä ja olo petraantunut päivällä siten että huimaaminen on helpottanut, mitä ollut vuosia jo olemassa ja jotka olen yhdistänyt nyt sitten noihin lääkkeisiin ja vieroitusoireisiin, eli käytin lääkettä vuosia siten että sain vieroitusoireita siitä ja kuin myös ihmettelin, miksi ihoa kutiseen jatkuvasti, niin kaiketikin sekin johtuu vieroitusoireista vaikka otin lääkettä, niin tole on kasvanut ja rekoin sitten siihen kutinalla että minulle se on hyvä indikaattori josta tiedän että viekkarithan ne siellä taas ilmaisee itseään ja edelleen on fyysisia oireita ilmeisesti, ei kuitenkaan ihon poltetta ole, vaikka öisin särkee mahaakin ja tulee levottomat jalat ja kymmen muuta vaivaa, mutta päivä kerrallaa, tai oikeastaan yö ja alkoa en meinaa ottaa, koska se todellakin pahentaisi tilannetta.

Tosi paljon ollut apua muiden kokemuksesta ja kuten sanottua ja moni tuntee samoin, koska oireet ovat tosi kenkkumoiset että pitää itseään skitsona ja siltä tuntuu, mutta kuten sanottua, niin rivatriilia on ehkä hankalin pentso lopettaa ja kun vieroitusoireet on kuukauden kuluttua ehkä maksimissaan, niin se lannistaa ja uuvuttaa totaalisesti ja tuntuu että painaa maahan ja se ei lopu ikinä, siksi moni joka yrittää lopettaa, ei pääsekään eroon, koska ne kestää ja kestää vieroitusoireet että vääjämättä ne lannistaa kaikki ja olen päässyt tähän sattuman kaupalla ja jotenkin vahingossa, tämä lääkkeiden käyttö on ollut kuin hirveän huono seurustelukumppani ja jota ei näe ennkuin ero tulee ja aika opettaa katsomaan asioita realistisesti, ei koukku ihminen näe lääkkeiden käyttö ja sitä miten ne on vaikuttaneen kaikkeen, ennkuin pääsee vähän ulapalle enemmän, en sano että olen kuivilla, tarkoitus on kuitenkin olla ja yöt ne on perkuleen vaikeita, kutinoineen hikoiluineen vatsakipuineen ja väsymyksineen ja siihen ettei vaan saa nukuttua, tuntuu että petsot on suunnitellut oikea pääpiru ja että niistä ei pääse eroon, vaikka olen tupakista peliriippuvuudesta ja alkoholista päässyt eroon ja entisistä tyttöystävistäkin, niin tästä ei tahdo päästä ja huomaan että tämä ongelma on vähemmän tiedosttu yhteiskunnassa ja josta vielä maksetaan kunnon hinta ja opittava tekemään sitä purkausta jossain vaiheessa, koska käytölle, kuten itselle kävi niin tuli katto vastaan ja ilmesti veljellekin aikoinaan, minä heräsin siihen käyttöön ja totesin että olen koukussa, harvemmin kukaan myötnää tälläisiä asioita itselleen, koska se osoittaa vaan omaa heikkouttaan, mutta heikko on vahvakin.

Eli tässä uskottelen edelleen ja kaipaisin vertaistukea ja tietoa siihen että todellakin nämä tuntemukset ovat aitoja eikä mieliikuvituksen tuotetta, koska turha mennä edes lääkäriin, koska heidän mielestään oireet on käsitelty jo loppuun ja nämä muut oireet on sitten psykosomaattisia, itse hyödynnän nämä omat kokemukseni, koska moni varmastikin tulee olemaan samassa tilanteessa kuin minä ja minulle on kehittynyt super aistit, kuulen hyvin pihan äänet että säikähtelenkin välistä, mutta on herkkä olokin. eli 12 viikkoa ilman rivaa ja 8 viikkoa ilman imovanea, meni kuitenkin rivaa vaihdellen 1-2 mg vuorokausia ja imovanea 7-15 mg, ja otin ne yöksi, kunnes rupesin saamaan jo vieroitusoireita vaikka otin niitä.

Nyt ajatus aika sekavaa, kuitenkin olen kiitollinen tällä hetkellä siitä, jos oloa pitäisi ajatella, niin olen päässyt lihassärystä eroon, josta kärsin tosi monta vuotta ja katson että nekin oli vieroitusoireita ja ahdistuskin on helpottanut, jonkin verran, ainut haitta puoli on tuo uni ja olen tehnyt siitä itselleni liian merkittävän , että sekin aiheuttaa unettomuutta, kuin myös yöllinen hikoilu ja se että tuntuu että tipun sängystä, pitääkö tässä tehdä niin kuin kaverikin, kun meni kännissä nukkumaan, että laittoi sitten toisen jalan lattialle ettei sänky keinu ja kuulemma auttoi.

7

Tuli mieleen sellainen asia, että oli tarkoitus jo vuosia sitten lopettaa ja ajaa alas, mutta psykiatrini ei suostunut siihen, että oltaisiin vaihdettu Rivatril Diapamiin eli kun minulla meni itsestäni pieni annos riatriiilia iltaisin neljä tablettia 0,5 mg, niin se dipamina se olisi tehnyt 5mg:sia 8 tablettia ja jos olisin vetänyt tuollaista määrää, niin automaattisesti olisin herännyt siihen määrään ja pyrkinyt vähentämään, eli petollista tuollaiset tabletit, siis rivat, kun ne ei edes tunnu vaikuttavan, sen vaikutuksen tuntee sitten kuin lopettaa ja on todellakin kenkkumoisin lopetettava ja kun aikaisemmin lopetitn, rivat ja jatkoin unilääkettä, niin oikeastaan minun vieroittautuminen on alkanut vasta 8 viikkoa sitten ja kun kärsinyt unettomuudesta, niin sain sitten reboundin eli kahta kauheampana sitten unettomuuden takaisin, nyt pitää vaan olla ja hyväksyä tilanne, sekin rauhoittaa kummasti, kuten aikoinaan, panikoin erästä tapausta että ei helkutti, tämähän synnyttää käsiin ja paniikki päällä, kunnes sanottiin että pitää hvväksyä se että pakko synnyttää ja sen kun tiedosti niin jännitys kaikkosi heti ja terve lapsi tuli ja kaikki tavarat löytyi, eli kaikkia ei voi ulkoistaa vaan tössö asiassa minun ne taistelut pitää käydä ja tarkoitus on voittaa se sota, ja tällä hetkellä jokaisen taistelunkin olen voittanut, vaikka ei se maailma kaadu jos vähän lipeää.

8

Hei!
Käytin rivatrilia 0,5 Mg kaksi tablettia päivässä kymmenien vuosien ajan. Putosin ikäänkuin hoidon piiristä. Lääkärit vaan uusivat reseptit, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut kuinka voin. Vuosi sitten otin itse terveyskeskukseen yhteyttä ja kysyin mitä teen. Lääkäri ehdotti että Rivatril puretaan ja toinen masennuslääke vaihdetaan. Käytän nyt siis ainoastaan venlafaksin lääkettä, joka on myös ihan pirullinen irrottautua… pelottaa sekin, mutta ensi nyt yksi lääkeaine pois.

Pudotin tuon rivatrilin noin vuoden sisällä. Siis mielettömän hitaasti. En varsinaisesti kärsinyt isoja fyysisiä oireita sen takia, kun pudotin niin hitaasti, mutta unettomuus on ollut paha. Se on riistäytynyt käsistä välillä. Nyt kahtena viimeisenä yönä uni tullut vasta kello 5 aamulla. Mutta syytän osittain itseäni. Nyt en katso mitää padeja tai tietokonetta kello 21 jälkeen ja yritän rauhoittaa illat. Yritän kääntää rytmini parempaan.

Valvominen on rankkaa. Kosk aion omien ajatustensa vankina. On käynyt välillä mielessä minullakin, että jos ottaisin pienen murusen rivatrilia että saisin nukuttua, mutta ei se taida vaan noin toimia. Viime yönä sain onneksi hyvin nukuttua. Heräsin vain kolme kertaa ja unta useampi tunti.

Siis minusta on aivan mahdollista, että oireilee vieläkin noita lääkkeitä. Onhan se iso muutos aivokemiassa! Näin itse ainakin ajattelen. Kun on syönyt jotain lääkettä vuosia ja sitten lopettaa niin varmasti menee pitkään kunnes löytää taas tasapainon. Ehkäpä tämä minunkin unettomuuteni on osittain tuosta rivin lopettamisesta. Osa voi olla taas Venlafaksiinin sivuoire. Huoh. Venlafaksiini on kyllä tuonut minulle elämään paljon jaksamista.

Meitä on varmastI paljon samassa tilanteessa olevia. Vertaistuki olisi kultaista. Itse yritän nyt rauhoittaa illat niin, että saisin paremmin rauhoitettua itseni. Ulkoilu olisi ensisijaisen tärkeää ja urheilu, että keho olisi hieman väsynyt. Tuuletus ja muut normi unentuloa edistävät jutut. Ja sitten itselle se mantra: tämä menee joskus ohi. Selviän tästä. Itsensä rauhoitteleminen. Äänikirjat. Sellainen tapa, että sängyssä unta odotellessa ei pyörittelisi kaikkiamhuoliaan vaan yrittäisi poistaa ne ja keskittyä mukavaan ajatukseen. Ehkäpä pitää etsiä noita keinoja lisää. Mieltä voi kuitenkin johonkinnpisteeseen suggeroida. Mutta tiedän, että se ei ole ihan helppoa. Unettomuudessa ja muissakin vastaavissa ongelmissa on se, että ne alkavat hallita ajatusta ja oireet hieman jopa pahenevat. Jos pelkää, niin pelko lisääntyy. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

Otan myös melatoniinikuurin, vaikka siitä ei ehkä mitään hyötyä olekaan. Testaan kuitenkin. Illalla jotain yrttiteetä. Minä huomaan itsessäni, että jos alan pelätä etten saa unta niin unettomuus ja oireet kyllä vahvistuvat. Se on ikävää kun tulee yliväsyneeksi. Silloin kun uni ei tule vaikka on tosi väsynyt.

Otetaan motoksi: selviän tästä. Tämä ei mene hetkessä ohi, mutta se menee ohi joskus. Parempaa on luvassa. Miltä sinusta kuulostaa?

9

Minusta sinulla on edelleen vielä vieroitusoireet. Kuvailemasi mukaan.

Oireet ovat ikäänkuin palanneet. Ja osa ihmisistä reagoi lääkkeisiin hyvin voimakkaasti. Tunnen ihmisiä, joilla pienikin lääkemäärä jo vaikuttaa ja toisella se ei tunnu missään. Kaikki ei mene niinkuin oppikirjoihin on kirjoitettu. Lääkärin kanssa on aina hyvä keskustella ja kertoa missä mennään kuitenkin.

Ethän nyt niin pitkään ole vielä ollut ilman ja jos lopetit nopeasti kaksi lääkettä lähes yhtäaikaa niin aivan varmasti oireet ovat olleet alussa tosi hankalat. Kyllä tämä vei aikaa! Tiedän itse ne ahdistavat fiilikset, ettei tämä ikinä lopu ja en koskaan parane tästä aiemmista kokemuksistani (vakavassa masennuksessa). Lääkkeen lopetushan tuo aiemmat oireesi takaisin. Pikkuhiljaa ne alkavat sitten helpottaa.

Tosi paljon sulle tsemppiä. Kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu. Nyt vielä tämä hämärä aika sekoittaa kehon vielä kahta kauheammin.

10

Kiitoksia Varjoilija.

Aika sippi olo ja mieli maassa, ei viime yönä sitten oikeastaan yhtään unta, seitsemältä aamulla vielä olin ylhäällä ja ehkä tunnin torkuin, oloi oli levoton ja ahdistunut, ei ollut hyvä, oli kyllmä ja kuuma ja hiki lenti ja helkutin kutina kaiken lisäksi ja pelko, että tippuu sängystä ja kuulo on tosi herkkä ja korvat pillaa aika voimakkaasti, itsessään se jo aiheuttaa unettomuutta.

alan epäilemään itseäni ja voimat alkaa olemaan aika loppu, että jo mietin että jos lopettaisi tämän, mutta ei ole paluuta ainakaan rivatriiliin, koska aikamoinen myrkky on se lääke ja tuntuu että jos menisin psykiatrille, niin tuomio olisi se että perussairaus on pahentunut, joka varmatikin pitää paikkaansa, kuin myös että Ashtonin hoito manuualissa nämä lasketttaisiin vielä vieroitusaikatauluun, ei tee kuitenkaan hyvää itse olla ristiriitaisessa tilanteessa, koska olen taistellut aika pitkään päästäkseni tähän asti ja itse uskon hyvin vahvasti Ashtoniin ja sen hoitomanuaaliin, koska tämän suhteen ei oikeastaan kenellekään ole tietoa ja mitä lukenut muilta käyttäjiltä, niin tämä tie todellakin saattaa kestää vuosia ja vuosi on realistinen aikataulu lopettamisessa, kuin myös itse lopetin tyhmästi kerralla ja tietämättömyyttä se oli, kuin myös en olisi saanut diapamia tehdäkseni lotuksen ashtonin ohjeiden mukaan ja muunlainen lopetus, varmasti on huomattavasti vaikeampaa ja etenkin sellaiselle henkilölle joka on epäonnistunut, niin on tosi tärkeätä että tulisi onnistuminen koska ei näitä motivaatioita putkahtele harva se päivä.

Eräs tuttu lopetti kans unilääkkeiden käytön, kun sille kans alkoi se unilääke kääntyä tarkoitustaan vastaan, olisi se tosi kova pettymys, sortua lääkeisiin, koska niin paljon taistelin tämän asian suhteen, tein väärin lopetuksen, mutta se siitä kärsitään siitä ja sain näköjään nämä vieroitusoireet pitempiaikaiseksi ystäväkseni, jos nämä nyt on vieroitusoireita, vaikka pidän niitä niinä ja tottakai rebound ilmiö, on hyvin tavallista ja jossa ashtonin manuaalisssa myös puhutaan että ei mitään uutta, vaan ennakoitavissa ja nimen omaan johtuu liian nopeasta tiputtamisesta,.

Jotenkin asiat nyt pyörii jotenkin samaa rataa ja oikeastaan pakkomielteisenä, mutta väsyneenä ei voi mitään muuta odottaakaan, eniten pelottaa ja mielessä se että aikamoinen petollinen lääke tämä rivatriili on ja epäuskoinen siitä että miten siihen lankeaa huomaamatta ja kun koukku päällä ja huomaa, niin tosi hankala on päästä eroon ja ei huomaa, mistä vaikeus johtuu, on lääke kuin susi lammasten vaatteissa, ei tuo vipoja, kuin lopetettaessa. Se siitä yö taas piean edessä ja pelkona jo nyt on mitä tuleman pitää ja kun mieli ennakkoon huono, niin kädet ristiin ja toivoa parasta ja toivoa että saisi selityksen tälle kaikelle ja että näkee sitten asiat selkeästi ja ymmärtää kaiken, tässä taitelussa ei näe kokonaisuutta ollenkaan vielä. Harmi piti ostaa kaupasta paperipussi, koska epäilen että yöllä rupean hyperventiloimaan tietämättäni, niin voisi paperipussiin hengittäminen auttaa siihen, hiilideoksidin keräännyttämisestä takaisin elimistöön että olo rauhoittuisi, eli tekee oikeastaan samaa kuin rauhoittava lääke, mutta toimii luonnollisesti.

11

millainen lääkärisuhde sulla oikein on? Jos kertoisit lääkärille miten nyt voit? Ja kysyisit mitä hän ehdottaa.
Jos alkaa mennä liian rankaksi voithan ajatella jotain mietoa ja ei niin koukuttavaa lääkettä helpottamaan.
Onko sulla jotain muuta lääkitystä mielialaasi?

Pieni määrä jotain ja oikein käytettynä voisi auttaa? Vai joko olet kokeillut? Taisit kirjoittaa aiemmin, mutta en nyt muista.

Itse ajattelen, että lääkkeitä vaan joskus täytyy syödä. Ilman niitä voi elo olla välistä rankkaa. Kääntöpuolena on sitten tämä riippuvuus ja lääkkeiden koukuttavuus.

Itse en olis uskaltanut pudottaa noin nopsaan. Pelkäsin jo tuota superhidasta tahtiakin. Mulla oli varmasti sellaista henkistä riippuvaisuutta tuohon lääkkeeseen. Edelleenkin tuntuu, että pärjäänköhän varmaan ilman. Sen takia ajattelen, että ei kannata tuomita itseään liiakaakaan. Itse ajattelen, että lääkkeestä voi aivan hyvin irrottautua pienin askelin. Tehdä hyvä suunnitelma ja edetä sen kanssa.

Minusta sinun voisi olla hyvä puhua lääkärille. Ehkä hän ymmärtäisi tilannettasi kun kertoisit miten olet toiminut. Ja jos hän on pätevä hän ymmärtää, että haluat eroon lääkkeestä, mutta osaisi keinot ja määrätä sopivan annoksen sellaista lääkettä millä pääsisit tavoitteeseesi.

Toinen tapa on tietenkin purra vaan hammasta. Kuuntele itseäsi ja vointiasi. Älä päästä itseäsi kuitenkaan liian väsyneeksi. Ota apu vastaan ja hae apua jos sille tuntuu.

Hengitellään rauhassa. Laitan tuoksukynttilän palamaan ja avaan romaanin.

12

Kiitoksia Varjoilija.

Niin oikeastaan tämä lääkkeiden lopetus tapahtui vahingossa ja puolileikillään ja ehkä katsoin rajojakin, että mitä kestää ja tarkoitus oli jos jotain tulee niin aloittaa lääke uudestaan sitten. Suurin pelko oli se, että jos tulee kouristeluja, että siihen sitten olisi kaatunut lopetus.

Oikeastaan tämä koko homma lähti puolittain kokeilusta, kuin myös ajatus muhinut ja jonkinlaisen sisäisen suunnitelmankin olen tehnyt ja tarkoituksena on ollut käydä lekurilla, mutta olen lykännyt sitä aina vaan, että kyllä tämän vielä kestää ja itsellä on näitä useimmin käytettyjä lääkkeitä joita käytetään vieroitukseen, vielä kotona olemassa ja olen yrittänyt niitä käyttää, mutta ne ei vaan sovi, kun ongelma on unettomuus ja levottomuus ja kutina.

Pelko on myös se jos menen Psykiatrille niin tässä vaiheessa vielä pelkään, että en onnistu lopettamisessa ja jos menisin psykiatrille, niin kävisi niin että nämä rauhoittavat ja unilääke reseptit poistetaan ja sitten on pakko onnistua se lopetus, eli tälläien pelko vielä olemassa ja siksi en vielä kehtaa mennä psykiatrille, kun se lämpene ajatukselle, tai aikoinaan lämmennyt diapamille, kun se lääke kuitenkin kuuluu ashtonin hoitomanuaaliin, että se toisi minulle turvaa, joutui sitten käyttämään sitä tai ei, usko kuitenkin on mennyt Rivatriiliin, ihan sen takia, mitä olotiloja olen käynyt läpi, kun en sitä enää ole saanut.

Minulla menee vähän lääkkeitä nykyään ja ennen lopetustakaan ei mennyt paljon, nyt menee sydänlääkkeitä 2 pilleriä aamuisin, nekin aina pienellä annostuksella, ja sitten verenohennuslääke marevani, joka rajoittaa paljon elämää ja vaatii tarkkailua, niin ja sifroli minimi annos levottomiin jalkoihin ja siitä on hitusen apua, kuin myös voi johtua levottomat jalat alhaisesta varastoraudasta, kuin myös sitäkin on ollut, todistetusti, ennen sydänleikkausta ja leikkauksen jälkeen ja oireina ollut levottomuus ja joka korjaantunut raudan syönnin jälkeen, siinäkin on ongelma se, että enää kukaan lääkäri ei tee raudan eli ferritiinin arvojen mttausta verestä, koska se on luokiteltu muotisairaudeksi ja katsotaan vaan arvoja hb:n mukaan, vaikka sen saa korkealle jo siitä jos polttaa tupakki, mutta muotisairaus mikä muotisairaus ja itsenäisesti ei saa sitä rautaa syödä.

Viime yönä ajattelin, että en valvo ja otin sitten, kun varastossa oli risperiodia 1 mg ei oikeastaan vaikuttanut ainakaan heti ja nukuinkin sitten ehkä 2 ja heräilin tunnin välein, korkeintaan ja ehkä viideltä sitten sain nukuttua klo.9.00 yö oli taas hyvin hikinen ja ilkeä, jatkuvinen heräämisinineen, eli kyllä nämä taitaa olla vieroitusoireita edelleen, mutta tämä päivä on ollut tosi hyvä, kun ei tunnu olevan univajetta että on se uni tosi tärkeetä. Ensi yöstä en vielä tiedä, otanko risperiodia tai en, pitää yrittää olla ilman, kuin myös, varmastikin unirytmikin on kääntynyt väärään suuntaan.

Pitäisihän sitä olla lääkäriin luottamukselliset välit, mutta pilleristinä pelkään sitä että jos epäonnistuu tämä lopetus, että mitä sitten, diapami toisi turvaa, että voisi hävittää nuo låääkkeet jota olen hamstrannut ihan sitä varten, jos sattuisi käymään siten, että lääkäri ei uusikaan resptiä ja tulisi pakko katkaisu, kun kerran jäi saamatta rivoja, kun oli tehtaalla tuotantovaikeuksia, se säikäytti, kuin myös nyt nuo lääkkeet kummittelee lääkäkaapissa, eli hyvähän niistä eroon olisi päästä, on niissä rahaakin kiinni, mutta pieni hinta se kuitenkin on.

Jotenkin sitä luottaa vain itseensä, sattuneesta syystä, koska on tapahtunut kohdalleni virheitä aika paljon ja sydän leikkaus oli onneksi täydellinen onnistuminen, paitsi että sain sitten muita ongelmia, joita pitäisi hoitaa, jossain vaiheessa. mm. SVT jota nyt seurataan.

Kävi kun olin kerran keskussairaalassa ensi-avussa, jonne fysiatri passitti, kun kuntotestissä, leikkauksen jälkeen, kunto oli huono ja verenpaineet, että kävi hullusti, kun otettiin kuvia ja kokeita, niin tuli lääkäri luokseni ja sanoi, että keuhkokuvassa muutoksia ja kuulema nestetettä, en säikähtänyt koska on aika yleistä se sydänleikkauksen jälkeen ja se kyseli muutakin, laihtumisesta ja muuta edelleen sitä mieltä olin että leikkauksen jälkeistä komplikaatiota, lääkäri sanoi että ei johdu siitä, antoi vähän ymmärtää ja itsekin, kans tajusin, että kysymyksen asettelu tarkennetut kysymykset viittasi siihen, että epäilee keuhkosyöpää ja sanoikin, että joutuu punktoimaan keuhkoa, minä hermostuin totaalisesti, kun tajusin mitä se tarkoittaa ja mitä epäillään, hoitajat tuli jo lepyttelemään ja sanomaan, että kutsutaanko lääkäri, kieltäydyin ja en kyllä uskonut itsessäni olevan keuhkosyöpää ja meni noin tunti kun lääkäri tuli, ehkä vähän nolona ja sanoi että oli katsonut naapurihuoneen miehen keuhkokuvat minun omana, että ei siinä iloittu, koska se oli sen toisen ihmisen keuhkokuva, itse vältin luodin, mutta se opetti kyllä että kaikki tieto, mitä on niin kannattaa tarkistaa, koska nyky aikana ja tietokone aikan, tapahtuu hyvin paljon virheitä.

13

Mielialalääkkeistä sen verran, että ainostaan ahdistus ja iunilääkkeitä oli käytössä, aikoinaan olen syönyt kaikkia masennuslääkkeitä, huonolla menestyksellä, tai voxra oli hyvä, siinä mielessä, että ei saanut vipoja enää tupakista, vaan lopetin tupakin polton viikonkuluttua lääkityksen aloittamisesta, kun nikotiinista ei saanut mitään vipoja, ei kylläkään sekään lääke poistanut masennusta, mutta tupakin se poisti, kaikki SSRi lääkkeet kokeiltu 2 kertaan eikä apua, kuin myös psykoosi lääkkeitä, ei siitäkään, mutta ihan näin luomuna on ehkä parempi olla ja kun mielialaan vaikuttaa tosi paljon nämä yö unet ja siihenkin vaikuttaa aika paljon se että sisäpihan tie menee noin 3 metrin päästä makuuhuonesta, niin säikähtäähän sitä yöllä jos joku jumputtava auto ajaa korvan vierestä, ei kukaan halua tulla ylajamaksi kuitenkaan ja se on nostanut myös rauhoittavien käyttöä ja unilääkkeiden, ihan tämä yöllinen levottomuus pihalla ja on käytetty korvatulppia että korva ei enää kestä niitä tulppia.

14

Kyllä minä ymmärrän pointtisi lääkärin ja lääkkeiden suhteen. Itsekin kauhulla ajattelen sitä hetkeä kun tuon toinen maselääke pitäisi pudottaa pois.

Jos lääke on aiheuttanut sulle käytössä oireita eikä muutkaan toimi on varmaan hyvä päästä ns puhtaaksi niistä. Tiedän tuon tunteen, että sktsoilee ja pelkää tulevansa hulluksi. Se ei oo kiva juttu. Silloin pitäis olla jonnekin kirjoitettuna, että tämä johtuu siitä, että elimistö reagoi ja se on ihan normaalia. Kaipa se vaan vie aikaa kun niitä lääkkeitä on käyttänytkin pitkään.

Se on harmi, jos psykiatrit ja lääkärit ei osaa ajatella tarpeeksi noita viekkareita. Mulle sattui hyvä terveyskeskuslääkäri. Kerroin liiasta alkoholinkäytöstäni ja kun se selvisi hänelle, sanoi hän että Rivatril pitää ottaa kyllä nyt pois käytöstä. Olen kiittänyt häntä siitä, että laittoi minut seinää vasten seisomaan ja ei antanut paljon vaihtoehtoja. Jos maksa-arvot ja juomiseni eivät olisi normalisoituneet, hän olisi lopettanut ne seinään. Koska olin yhteistyöhaluinen lopulta ja lopetin alkoholin kokonaan, hän teki vuoden mittaisen pudotusaikataulun. Ja sanoi vielä, että kaikkea ei tarvitse lopettaa vielä vuoden kuluttuakaan, jos tuntuu hankalalta. Mutta pois minäkin tuon lääkkeen nyt haluan. Aikoinaan se toimi hyvin. Tarvitsin sitä, koska olin pahasti masentunut, paniikkihäiriöinen, ahdistunut ja stressaantunut. Ilman sitä en olisi enää poistunut kotoani. Minulle se antoi toimintakykyni takaisin, joten en sen suhteen ajattele siitä lääkkeestä pahaa. Se on vaan jäänyt päälle. Lääkäri toisensa jälkeen määräsi sitä ja kukaan ei kysynyt oikeasti mitä minulle kuuluu.

Se ehkä ärsyttääkin eniten, ettei kukaan oikein ennen tarttunut asiaan. Vuosien myötä on tullut minun oireisiini ehkä sopivampiakin lääkkeitä. Resepti vaan uusittiin. Ilman että kävin kontrollissa. Olen syönyt joskus lääkettä enemmänkin lääkärin määräyksestä. Itse pudotin siitä vuosia sitten osan pois. Aloin pohtimaan että pärjäisinkö vähemmällä. Minua Rivatril väsytti aivan kamalasti. Nyt tajuan sen kun en enää sitä syö. Sen tilalle sitten tuli tämä unettomuus. Mutta ei minäkään sitä halua enää aloittaa. Yritän nyt ensiksi muilla keinoilla.

Viime yönä 5 tuntia. Se on jo parempi kuin 1-2 tuntia. Toki muutaman tunnin olisin voinut vielä nukkua. Perhe kuitenkin herää niin en osaa enää nukkua. Onneksi työni antaa minulle mahdollisuuden nukkua välillä päivällä hetken, muuten en muutamalla tunnnilla pärjäisi. Jos olisin normaalissa duunissa, olisin varmaan joutunut jo juoksemaan lääkärillä ja kysellyt vaihtoehtoja.

Kirjoitit kuitenkin, että osa oireista oli jo helpottanut. Ei ahdistanut enää niin? Onko muuten helpottanut? Näkyykö jotain positiivista? Niitä asioita kannattaa pitää mielessä silloin kun uni ei tule. Minäkin yritän tehdä niin. Rivatril vei minusta voimat. Nykyään jaksan kuitenkin paremmin, vaikka nukun surkeasti. Eli takaisin lähtötilanne ei kyllä kiinnosta.

Laittele viestiä. Toivotaan että helpottaa.

15

Kiitoksia Varjoilija.

Ny saattaa tulla virheitä ja paljon, kun vaihdoin näppäimistöä ja vaatii totuttelua ja paljon.

Viime yö meni niin miten ajattelin, suunnitelma oli ottaa neuroleptiä tai otinkin 0,5 mg ja sifrolia, puoliska, kävi että en nukkunut kuin klo.8.00-11.00 ja herätessä oli tosi surkea, vapisevana ja väsyneenä ja surkea sureka olo ja tietenkin masentuneena tähän nukkumisen vaikeuteen ja yöllisen hikoiluun ja levottomuuteen ja muihin oireisiin ja ihmettelen että miten voi olla mahdollista, tai pattereiden termostaatti falskaa tai jotain, niin huoneessa on joko liian kuuma tai liian lämmin ja tyynyt ovat surekita, kun kastuu vähän väliä ja muotokin on mitä sattuu, ei tue niskaa eik anna unta, niissä taitaa olla joku unen sieppari sisällä , eli vitsi, nyt lohduttaa ajatus, että kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat ja on kyllä kärsittykin.

Huomenna tuleekin Imovanen lopetuksesta 2 kk täyteen, eli jonkinlainen merkki paalu ainakin psykologisesti, en odota kyllä enää ihme parantumista, yksinkertaisesti ei vaan nukuta ja luulen että kun otan noita neuroleptejä jotka väsyttää niin ne pahentaa levottomia jalkoja, ketipinoori ainakin sen tekee ja oikeastaan kaikki muutkin, ett niistä ei sitten ole avuksi.

En ihmetelis näitä vieroitusoireita, koska nyrkki sääntö on käytetty vuosi ja kuukausi vieroitusta ja itse käytin rivatrilia 15 vuotta ja imovanea ja rinnakkais valmistetta kans yli 10 vuotta, että kestää kestää tämä vieroitus vielä tovin, mutta paljon on tullut ihan oikeasti parannusta elämään, jonkin verran pirteyttä, kaikesta huolimatta ja muisti parempi ei jää jumiin jonkun asian kanssa ja jos teet jotain, niin et unohda kesken kaiken mitä olit tekemässä, paitsi, että keskittyminen vielä haparoa, mutta eiköhän sekin toivottavasti parane, ei kuitenkaan tämä ole tulos tai ulos suorite, tässä ollaan itselle tilivelvollisia ja rehellisiä, on hassua että kuitenkin sitä aika täysipäiväisesti tekee vieroitustöitä aika mitättömältä kuuluvaan asiaan, eli rauhauttavien lopettaminen, kuitenkin ei sille olisi ollut jatkumoa ja tiedän jos vaikka uniläälettä ottaisin, niin parina yönä nukkuisin samalla annostuksella hyvin, mutta sitten alkaa taas unettomuus ja tai annostuksen nosto, että parempi vaan olla ilman ja kärsiä, tässä kuitenkin suurin ongelma, kun pitää olla öisin hiljaa, ihan naapureiden takia ja muutenkin, enhalua pitää meteliä itsestäni, en hyvässä enkä pahassa, tuo oli vähjän vitsinpoikastakin, että jonkinlaista huumoriakin kans tulee päivällä, yöt on sitten eri asia ja synkkiö, kun siihen liittyy tosi paljon myös levottomuus ja tuli mieleen se että saatan myös samalla hyperventiloida ja siihen on olemassa eräs näppärä kotikonsti, paperipussiin hengittäminen, nimen omaan paperipussiin, siksi että elimistössä saattaa olla liian vähän hiilidoksidia ja paper pussiin hengittäminen saa aikaiseksi sen, että hiilidoksi ei poistu elimistöstä ja kuitenkin happi arvot normaalit, pitä vaan syödä se lihapiirakka ensin pois sieltä paperipussista, kun kotona ei sitä paperipussia ollut ja lidlissäkään ei sitä erikseen myydä, niin kun osti lihapiirakan, niin sai pussin kaupan päälle, että tuli sille pussille sitten hintaa vähän enemmän.

Tässä ollaan aika säikkyjä ja pelokkaita, se on kans ongelma, aikaa sillekin täytyy antaa ja koko päivän ollut aika paljon rytmihäiriöitä ja luulen että johtuu huonoista yöunista ja kuin myös vieroitusoireista.

Näille ei löydy kyllä verrtaistukea, kuten ashtonin manuaalissa sanottiin, kun tästä ei tiedä edes lääkärit, paitsi, että kaveri oli lääke koulutuksessa, jossa sanottiin että pentsojen vieroitusoireet kestää se puolivuotta vähintään, eli joku kuitenkin tietää sen, ei kuitenkaan kaikki, pitääpä käydä lukemassa mitä käypähoitosuositus sanoo, ehkä vaan että lopetus tapahtuu astettain, eli se siitä ja tuntuu hyvältä tämä näppäimistö ja vaatii totuttemista, entinen olikin niin kulunut että kirjaimisto oli jo lähtenyt pois.

Jotain jää aina sanomatta, mutta kirjoitellaan sitten jos jotain tähdellistä tulee mieleen.

Syöpä kehittyy minä en.

Mistä tietää hankkijan asiakkaan, maatalous kaupan, siitä että talossa 3 kertaiset ikkunat, pihalla 2 kertainen kalusto ja sisällä yksinkertainen isäntä.
)

16

Olo mene hullummaksi, ei yhtään unta viime yönä ja toissayönä muutama tunti, homma pahenee kun vieroitus etenee. Tuli luettua koko benzo.org.uk tietokanta, mitä oli tietoa benzo vieroituksesta ja aika selkeästi, sitä nyt niitan, mitä olen sisääni tunkenut. jopa hypnoosia kokeilen, yltuvbesta.

17

Muista, että VOIT kääntyä ammattilaisen puoleen. Ei ole mikään synti. Hyvä lääkäri auttaa ja laatii suunnitelman. Älä soimaa liikaa itseäsi tai pelkää lääkäriä liikaa. Voithan kertoa suoraan nuo pelkosi lääkkeiden suhteen hänelle suoraan. Luin eilen, että hidas pudottaminen ja vieroitus onnistuu parhaiten.
Ehkä tarvitsisit edes jutteluapua tuossa tilanteessa. Ihan vastakkain jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Ymmärrän asenteesi, että eivät usko jne, mutta yrittää voi. Nukkuminen on kuitenkin niin tärkeää ihmiselle. Ilman unta ei vaan oikein jaksa.

Tai olisiko joku chatti tai puhelinpalvelu, josta voisit kysyä neuvoa.

Itse nukuin hyvin viime yönä. Padin poisjättö toimi. Ei sinistä tietokonevaloa liiaksi yölllä. Se vie unen. Sopivaa luettavaa ja olin tunnin uimassa. Ulkona kävely varmaan ajaa saman asian.

Voimia. Älä jää yksin.

18

Kiitoksia Varjoilija.

Olo on aika sumea ja ajatukset hakussassa, pitää laittaa niitä asioita, mistä tein yöllä havaintoa ja mistä kiikastaa.

Eli luin eilen tuota benzo.orf.uk.com sivulta melkein kaikki artikkelit ja tärkeimmät eli viroitukset ja englannissa aika hyvin asiat, samalla katsoin suomen käypähoitosuosituksia, jossa pyritään vierottautumaan lääkkeestä viikoissa, ei kuukauissa, puhumattakaan vuosissa ja tiedän kuinka tämä vieroittautuminen aiheuttaa lääkärikunnassa jakoa ja yleensä ronskimmat ja häijyimmät lääkärit on ne joita kuunnella, eli luulen että joku uusi valmistunut lääkäri ei ajatukseen ja pitkälle menevän vierotuksen ajanana saa kovinkaan paljon kannatusta muita lääkäreiltä, se o havainto, mitä yleensä tapahtuu, toivottovasti asiat ovat muuttuneet, mutta käypähoitosuositusta ne noudattaa ja siinä ei ole kehumista ja oikeastaan kun luin sitä, niin totesin, kuinka suomi on kehitysmaa penstso vieroittautumisessa ja aiheutetaan tosi paljon tuskaa ja vieroitusoireita lopettavalle potilaalle, että voi sitä raukkaa, minkä prässin se joutuu käymään läpi.

penstzo origissa viitattiin kyynisesti mm. heroiin in vieroitus oireiin ja bentzojen sanottiin, että heroiinin vieroitusoireet kestää 5 päivää ja bentzojen 5 kuukautta, el ivarmasti ampui vähän yli, mutta suomen käypähoito suosituksessa sanotaan vieroitusoireiksi 1-2 viikkoa, eihän ne ole edes kunnolla alkaneetkaan siinä vaiheessa, eli lapse kengissä täällä mennään ja huomasin että bentzo origissa hyvin paljon vieroituksessa oli loratsepaamin ja klotsapaamin käyttäjiä eli temestan ja rivatriliinin, se taitaa ollakin varsinainen myrkky, ainakin rivatriili on todella petollinen kun 0,5 mg tabletti vastaa 1omg diapamia, vaollalom käypä hoito laskee puolet laimeamman annostuk´sen diapamin su´hteen , ja varmastikin heidän laskujen mukaan, vieroitus diapamilla ei tule onnistumaan, liian pienen diapam annostuksen suhteen joka korvaa esim. rivatriiliin.

Tänään olin valmis soittamaan psykiatrille, mutta nyt on olo vähän kotentunút ja katsooo ensi yön, jos valvon niin soitan huomenna ja keksin jotain ja ajattelin jotain deprakinea tai neurotinia vieroitusoireiiin ja tietenkin psykiatri ehdottaa ssri lääkettä en pidä sitäkään honona , mutta se , että tähän ahdistukseen ja unettomuuteen, ajettaisiin ssri lääke sisään, niin tehtövö on aika mahdoton ja vaatii kyllä hyvää tuuriakin, kun saa noista ssri lääkkeistä aika kovan aloitusoireet ja tétenkin tässä mieletilassa, voi olla liikaa ja se mikä on pelko, ajaa sitten ottamaan pakon e3dess pentsoja, sitä mä pelkään eniten ja oloisin tosi pöettynyt jos en onnistuisi tässä ex tempore tapahtuneessa lopetuksessani, vaikka tsooukkina tömä lähti, mutta olen ehdottoman vakuuttunut siitä että ainut oikea vieroitus menetellmä on tiputtaminen diatsepaamilla alas, pöaitsi että olen ollut ilman jo kuukausia, että siinä on ongelma, kuin myös jätän rauhaan, nämä unta antavat lääkkeet, kun ne aiheuttaa levottomuutta ja niitä ei sitte pidä syödä ja jaksaakin olla jotenkin päivällä, kun ei sotke väsyttäviä lääkkeitä jotka ei unta anna kuitenkaan.

Hypnoosiakin kokeilin, ei vaan tullut unta, yksinkertaisesti, en anna itseni nukkua, säpsähdän ja taistelen vastaan, kuten töissä aikoinaan, kun oli pakko jaksaa.

Itse ainakin jos ja kun selviäsin tästä, meinaan ruveta sitten vertaistuen antajaksi, jos selviän vaan tästä kuiville, mutta menee vielä kuukausia ennenkuin voi arvioida jotain sodan loppu tuloksesta ja soitan kyllä psykiatrille jossain välissä , kun tiedän että voin elää ilman rauhoittavia koska edelleen pelko siitä että laitetaan hanat kiinni.

saattaa olla paljon virheitä, mutta toivottavasti pystyy lukemaan,koska edelleen totuttelen tähän näppäimistöön.

19

tarkoitan unta antavilla lääkkeillä Ataraxia triptyylia doxalia, jonka valmistus on lopetettu ketipinooria, melatoniini, saan vaan levottomuutta niistä ja takuu varmasti valvon koko yön. otin toissa yönä sitä edellisenä yönä, vähän neuroleptiä ja ehkä kun sitä käytin, niin se vaikutti vähän ja sain parodaksaalisen reaktion siitä, eli ei mitään väsyttävää enää, kun kerta tämä lopetus, meneekin sitten sen vaikeimman kautta, mutta mullehan on aina tehty tiet, huonosti ja jos ei ole, niin sinne minä itsekin menen, eli kuljen omia polkuja.

Ketipinooria söin aikoinaan unettomuuteen, alussa oli 25 mg ja antoi aika hyvin unet, toleranssi rupesi kasvamaan ja puolen vuoden kuluttua, annos ol se maksimi 700 mg ja ei mitän järkeä, kun ei antanut unta ja lopetus ja 2 viikkoa tärinä ja unettomuutta, mutta unta kuitenkin, eli sekin kääntyi sitten itseäni vastaan ja pakko sitä on olla luomuna tässä uni asiassa ja se on ongelma ja teenkin siitä vissiin suuremman.

20

Tänään tulee kuluneeksi rivatriilin lopetuksesta 13 viikkoa ja humenna imovanen lopetuksesta 9 viikkoa.

Vihdoin viimein sain kunnolla nukuttua, ilman heräämisiä, vaati paikan vaihtoa, en tiedä onko hermot mennyt makuu huoneeseen, vai mikä, ainakaan en edelleenkään tykkää siitä ja kun metelli on ylikorostrunut johtuen lääkkeiden lopetuksesta, että säikähtää sitä ääntä mitä pihalta tulee korviin. Tein tänään tiivistys hommia, laitoin ikkunaan uudet tiivisteet jos vaikka ääni hiljenisi ja samlla totesin sängystä että aikoinaan ostin susi sänkyn, ei oikein ole tukeva, vaan meinaa heittää sängystä lattialle ja tehnytkin niin pari kertaa, koska laita antaa periksi ja laittaa tippumaan, pitää katsoa mitä sillle voi tehdä, koska kerran jo mennyt läppäri hajalle.

Tänään on huimannut tosi lahjakkaasti ja kaupassa sai peljätä, ettei satu mitään vakavaa , eli jos ei kärsi univelasta niin sitten näköjään tuli huimaus ja maha kipuja kans ollut eli jatkuvalla syötöllä jotain, laitan kuitenkin nämäkin vieroituksen piikki, koska neon vaihtelvia oireita ja luottaa siihen että menee ohi, tuleepa taas lisää kokemusta ja ei oikein huoletakaan ne jänniä vaan, kunhan ei kouristele ja voi olla, että on kysymys myös perussairaudesta, en tiedä, mutta lääkäriinkään ei viitsi mennä, koska siellä saisi käydä joka päivä ja olen siellä hypännytkin ihan liikaa kun lopetsin rauhoittavat, 3 kertaa migreenin takia, jota harvemmin on ollut 2 kertaa kihdin takia ja kun meillä ei ole omavastuu osuutta, niin joka kerta pitää maksaa sitten päivystysmaksu, eläkeiläisellä ei oikein siihen ole varaa.

Tänään ja eilen myös alkanut lihaksia kramppaamaan, pitääkin ottaa magnesiumia, jos vaikka olisi apua, kunhan ei vaan tule tavaksi ja korvat suorastaan ujeltaa, tosi hankala löytää mitään sellaista ääntä, joka peittää tuon ujelluksen, valkoinen äänikään ei auta, olo on kuitenkin aika valoisa ja nautikaan jokaisesta hetkestä ja nyt kärsii valvoakin, että en ota stressiä siitä ja pitää seurata verenpainetta, ettei nouse liikaa ja korkea verenpaine saattaa aiheuttaa oireita. eli taas on menty vähän eteenpäin tavoitteessa.