Vertaisterapiaketju

Lataamo
321

Pikkuhäiriö,
Voi vittu mitä paskaa. :imp: Munkin kokemuksen mukaan helposti tuo hypomaaninen olo painetaan villaisella. Just tuota, että “ehkä sä oot nyt vaan normaali.” Tiedä sitten, kuinka normaalia munkin pakonomainen siivoaminen on. :unamused: Mun oma psykiatri ottaa mut onneksi tosissaan, mut meidän osastolla oli se yksi mulkku lääkäri, jonka mielestä mulle ei vaan “kelvannut” mikään olotila, eli sen mielestä valitin vaan lämpimikseni. Sain kans siltä kamalan valistuksen, että olen lääkehakuinen ja että kuvittelen, että kaikki ongelmat ratkeaa napeilla ja että mun mielestä varmaan pitäis olla tasaisen litteä ja lattea zombie.

Toi bentsoasiakin on tuttu. Se samainen lääkäri syytti kans bentsoja mun huonosta olosta. Näköjään valitettavan yleistä nyt neuroleptien “valtakaudella.” Bentsot on monien lääkärien mielestä pahan alku ja juuri ja syy ihan kaikkeen pahaan. Onhan se totta, että niillä saa paljon tuhoa aikaiseksi, mutta neurolepteillä kyllä saa vielä enemmän. Oikeinkäytettynä bentsot ovat oikein oivallisia niin masennus- ja ahdistusoireisiin kuin maniaoireisiinkin. Mäkin voisin väittää, että kyllä bentsot todella ovat muakin estäneet joinain kertoina tappamasta itseäni. Nyt täytyy kiittää luojaa, että oma psykiatrini psyk.polilla ei ole turhan nihkeä bentsojen suhteen, vaikka tuon osastonlääkärin takia mulla lukeekin papereissa ties mitä paskaa. Eli kyllä niitä inhimillisiä lääkäreitä löytyy vielä julkiseltakin. Vaikkakin kyllä luulen, että se mun oma psykiatrini pitää mua niin toivottomana, että se ei viitsi edes lopettaa multa bentsoja, kun ne on ihan päivittäislääkitykseksi määrätty, vaikken niitä päivittäin käytäkään.

Otitko sä ne 0.5 mg Rivat vastaan? Voithan sä niitä säätää oman tarpeesi mukaan, mut siinä on tietysti se ongelma, että sit niitä täytyy olla uusimassa liian usein. :confused: Entä onnistuisiko lääkärin vaihto?

322

^ Ikävää kuulla, pikkuhäiriö :frowning: .

Mullekin on joskus käynyt noin, että lääkäri, joka on kirjoittanut niitä benzoja mulle, onkin yhtäkkiä keksinyt, että et sä näitä enää rouskikaan, koska addiktio jne. Seinään eivät onneksi ole koskaan lopettaneet noita lääkityksiä ja sittenpä olenkin katsellut itselleni uuden lääkärin. Samaa suosittelen sullekin, vaikka toki se maksaa rahaa, jos yksityisiin palveluihin joudut turvautumaan. Mulla itselläni on tosin ollut taustalla aika paljonkin sitä benzojen väärinkäyttöä, josta olen myös useamman kerran narahtanut, joten sinänsä en pidä omalla kohdallani minään ihmeenä, jos ovat alkaneet laskea annoksia, vääntää iterointeja, apteekkisoppareita jne., mutta sulla ei ilmeisesti ole ollut mitään tuollaista pätevää syytä moisiin toimenpiteisiin.

Tämä on ehkä laiha lohtu, mutta onneksi lääkärisi ei sentään lopettanut seinään niitä Rivojasi. Sellaistakin on tapahtunut nimittäin ihan liikaa tässä maassa, vaikka kaikkien tiedossa pitäisi olla, että bentsodiatsepiinien seinäänlopetus saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallista :imp: :open_mouth: . Samaa klonatsepaamia niissä nollafemman Rivoissa on, kuin kakkosissakin. En minä ainakaan ole huomannut noiden vaikutuksessa mitään eroa, toki nollavitosia pitää ottaa enemmän. Jos lekurisi siis vaihtoi lääkeannostuksesi tyyliin aiemmasta 2 mg/vrk → 0,5 mg/vrk, niin tietty lääkkeesi loppuvat kesken, jos jatkat niiden syömistä sillä vanhalla annostuksellasi, mutta on noista miedommista Rivoistakin jotakin turvaa, ainakin siihen saakka, että saat lääkäri- ym. asioitasi hieman järjestymään.

Joo, ja terapiasta sen verran, että kyllä sen onnistumiseen tarvitaan nimenomaan se itselle sopiva terapeutti IMO. Kun terapia tulee oikeaan aikaan ja oikeanlaisen terapeutin kanssa, niin suosittelen sitä ehdottomasti, koska itse olen saanut siitä hurjasti apua, mutta väkisin väännetty terapia saattaa aiheuttaa enemmän pahaa, kuin hyvää.

Mitäs mulle? Aika hyvää :slight_smile: . Mä olen niin hemmetin iloinen tästä keväästä, ettei mua tällä hetkellä jaksa huolettaa/pelottaa edes se mahdollinen romahdus. Eilenkin pörräsin melkein koko illan tuolla pihalla ja hoitelin asioitani niin hirvittävällä vimmalla, kuin se nyt lauantaina mahdollista oli. Mitenkään hypomaaniseksi en varsinaisesti tunne oloani, vielä, koska sain nukuttua kuitenkin hyvin ja keskittymiskykynikin on yllättävän hyvä. Ehkäpä mä vain iloitsen keväästä ja saan siitä energiaa :smiley: . Ei kai kaikkien tunteiden ja mielialojen tarvitse olla jotakin vitun sairautta :unamused: .

323

.

324

Pidän peukkuja, Lucrezia, että olosi helpottaisi tuon Cymbaltan myötä. Itsekin varmaan alan syömään Voxraa taas tehosteeksi, kun on ollut sellainen olo, että tää kevät on taas ihan sietämätön.

Huoh, mulla on joku kevätuupumus päällä, kun nukun todella paljon, mutta sitten väsyttääkin koko ajan. En jaksa tavata ihmisiä ja tuntuu, että sanat vaan “katoavat” mun sisältä. Ei ole kommentoitavaa mihinkään. Tuntuu, että on sosiaalisilta taidoiltaan ihan vajaa. Ahdistavaa ajatella, että pahempaan vaan menee, kun tiedän sen, että valo pahentaa oloa entisestään. Nyt se ei edes todellakaan ole pahimmillaan. Lisäksi kun kevääseen ja kesään liittyy niin ikäviä muistoja, esimerkiksi nyt on taas ollut pinnalla se keskenmeno, vaikka miten se oli siinä tilanteessa ihan hyväkin juttu. Mut se siis oli juuri näihin aikoihin. Sitä koittaa takoa itselleen päähän, et ensinnäkin sen mukulan isä olisi ollut täyspaska ja en mäkään lapsen kanssa tulisi toimeen. Jotenkin silti jossittelee, että entä jos… :confused: Kesällä taasen on muuten vaan tapahtunut melkeen aina kaikkea paskaa.

325

.

326

.

327

Kiitos kaikille jotka otti osaa mun paskakokemukseen julkisella mt-puolella. Se autto todella paljon ja tuli hyvä olo siitä, että annoitte juuri sellasta tukea mitä muualta ei voi saada. Ootte parhaita.

En jaksa itekään kirjotella hirveesti muuta, samanlainen kevätväsy ja hirvee sirkus asioita pään sisällä ja ulkona täälläkin päin. Ja sama kun Nnaanalla, ahdistaa keväällä. Mulla se on kanssa ku pari vuotta sitten rakas ihminen teki kuolemaa ja sitten kuoli juuri näihin aikoihin, niin jotenkin tän ‘valaistuksen’ ja tietyt hajut ja näkynät assosioi niihin tapahtumiin ja fiiliksiin mitä oli silloin. Sellainen alitajuntainen paikassa ja ajassa siirtyminen taaksepäin. Sillon on hyvä kelata etta nyt ei ole silloin, ja asiat on muuttuneet.

Ainiin, ja kyllä, todellakin meinaan hakea ne 0,5 Rivatrilit. Bentsoaddikti kun olen.

Halauksia kaikille ja pärjäilkää.

328

No voi perse, mutta noinhan niiden SNRI-lääkkeiden kanssa kaiketi helposti käykin. :confused: Ja kun ei ole bipo, niin tuskin on järkevää mitään tasaria yhdistää.

Sertraliini ei mua ainakaan lihottanut, mutta muita sivuvaikutuksia sillä sit oli ihan riittämiin. Toki mulla oli paljon muitakin lääkkeitä, niin en osaa sanoa olisiko Sertralin juuri yksinään aiheuttanut ne oireet, mut ne alkoivat välittömästi sen aloituksen jälkeen. Esim. sain pakkoliikkeitä naamaan asti. Se itseasiassa teki mulle niin huonon olon, että ennemminkin laihduin sen aikana. Eikä se ollut edes mun masennukseeni yhtä tehokas kuin Paroxetin, joka lopetettiin ihottuman, ylläri, ylläri, takia. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että noista paras ja vähiten sivuvaikutuksia omannut on Paroxetin, ellei sit sitä ihottumaa lasketa. Et sä sitä oo koittanut? Tosin se on niin vanha lääke, et on kai kokeiltu kaikilla lävitse. :confused:

Kiitos tsemppauksestasi, koitetaan päivä kerrallaan elellä, vaikka juuri nyt se on kyllä taas ollut äärimmäisen vaikeaa. <3 Mut toivon, että se auttais taas, kun zombiuttaa aivonsa. :laughing:

329

Lucrezia: Ne SNRI:t voivat tehdä herkästi juuri tuota puolustaudu ja pakene -efektiä, kun ne vaikuttavat noradrenaliiniinkin. Mulle tosin tuota tekivät myös ihan SSRI:t ja valitettavasti se puolustautuminen oli pakenemista enemmän pinnassa, siis ihan ilman mitään syytäkään, eli aika aggressiiviseksi mä useimmiten noista lääkkeistä tulin. Jos meinaat lopettaa sen Cymbaltan, niin kannattaa tehdä se mahdollisimman pian ennen kuin alat saada siitä vieroitusoireita, jotka voivat olla tosi vittumaisia. Mä olen tosin käsittänyt, että sä olet ollut vuosikaudet kaiken aikaa jonkin mielipidelääkkeen vaikutuksen alaisena, joten ehkä paras vaihtoehto on vaihtaa lennosta takaisin siihen SSRI:hin, joka sulla aiemmin oli. Niin ei pääsisi vieroitusoireita tulemaan, vaikkei se lääke kunnolla sun masikseesi auttaisikaan.

330

.

331

.

332

^ Onko sillä Sertralinilla ilmennyt jo positiivisia vaikutuksia? Joo, tuo virtsaumpi on niin vittumainen vaiva, mulle tuli sitä tosin Sertralinista, mutta se on kai aika yleistä SSRI ja SNRI-lääkkeiden, molempien, yhteydessä. Toivottavasti tuo nykiminen jää sulla vaan öihin, kun itselläni se kehittyi ihan päiväsaikaankin ilmeneviksi pakkoliikkeiksi.

Mitäs tänne… Mä en ole saanut aikaiseksi aloittaa sitä Voxraa, vaikka ehkä pitäisi. Eilen sain kunnon hermoromahduksen, siis itkin ja itkin, kun olin saanut kaikki sen päivän velvollisuudet suoritettua. Ja tänään on aivan vitun puulla päähän lyöty olo ja silmät turvoksissa.
Jotenkin muutenkin jumittaa ajatuksenjuoksu ja on hidas olo. Ehkäpä Diapamilla oli osansa asiaan, kun annostelin sitä hieman reippaammin, että olisin nukahtanut väkisin, kun olo oli niin sietämätön.

Tuntuu taas, että olen menossa siihen kuntoon, jossa olin, kun jäin sairaslomalle. En ole itkenyt noin paljon sitten vuoden 2012, kun jotenkin siihen oloon turtuu. Toki olen ollut sen jälkeen paremmassakin kunnossa, niin ehkä se paha olo jotenkin iskeytyi lujaa. Muistan miten se totaaliromahtaminen alkoi, mua ahdisti koko ajan ihan vitusti, fyysisestikin, kuten nytkin. Se se vasta itkettikin, että tätäkö se elämä sitten on, masennun aina jossain vaiheessa pohjalle asti. Sit mietin, miten en halua ja jaksa turruttaa tätä elämää siten, että mietin aamuisin, että valitsenko tänään substanssin X vai Y. Ei se ole elämää.

No joo, en mä tiedä uskallanko välttämättä nyt alkaakaan syömään sitä Voxraa omin päin, kun ahdistusoireet on niin pahat. Että ehkäpä psykiatrin pitäis arvioida uudelleen lääkitys. Mulla vaan taas hajoaa pää siihen ajatukseen, että ketään ei kiinnosta, niin en ole uskaltanut hakea apua, siks soittaminen psykiatrillekin on vaikeaa. Kyllä mä eilenkin ajattelin, että olisin hakeutunut psykan päivystykseen, mut enpä sinnekään uskaltanut. Siis kaikki tuntuu taas niin vihamieliseltä, pelkään ottaa yhteyttä edes ystäviin.

333

.

334

Joo, ehkä pitäis saada ryhdistäydyttyä ja vaan mennä sinne psykiatrille tai soittaa. Kun sen työtähän se kuitenkin on. Silti vaan noi pelot ja vainoharhat ottaa vallan, kun pitäisi toimia ja jätän asiat tekemättä.

Toi Sertralin oli kyllä ihan yhtä hirveä mullakin, tosin ei se kai paskomista aiheuttanut, vaan oksentamista, et ei pysynyt mikään sisällä. Ihme lääke! :angry: :imp: Ja just tuo lihasheikkous, vapina ja pakkoliikkeet. Mulle vaan sanottiin sillon osastolla, että liiottelen ja suurentelen sivuvaikutuksia, mut nytpä tiedän, että en ole ainoa, jolla on ollut tuonkaltaisia oireita! Mä söinkin sitä suht isolla annoksella, 150 mg muistaakseni, niin joo-o, eipä ihme jos mun kokonen ihminen ei sitä kestä. :unamused: Sinänsä ihmettelen, miten Sertralin on kaikkein eniten aiheuttanut sivareita, mikäli ei lasketa leptejä mukaan, vaikka kyseessä on kaiketi “mieto” SSRI. :confused: Tai näin minä olen käsittänyt.

Noi lääkekokeilut on aina rankkoja, siinä mielessä osasto voikin olla ihan ookoo paikka, mutta jos koet kotona saavasi sen saman avun ja tuen sun mieheltä ton kestämiseen kuin osastollakin, niin en mä sit tiedä, että onko siitä niin paljoa hyötyä. Toki niillä on sitten taas mahdollisuus koittaa siellä vaikka minkälaisia mömmöjä valvotuissa olosuhteissa.

Toi on oikeasti todella vittumaista, kun tuntuu, että mikään ei tehoa. Toivottavasti sulle löytyisi pian jokin helpotus tohon oloosi!

335

.

336

No toi on kyllä ihan totta, et ne lääkemäärät ja mahd. leptit mitä ne siellä osastolla tunkee on järkyttäviä ja ahdistavaa, kun ei pysty sitä itse kontrolloimaan. Se meininki on sellasta mentaliteetilla “turpa kiinni ja lääkkeet suuhun, kun näistä ei koskaan mitään haittavaikutuksia tule tietenkään.” :unamused: Siis mulla joskus yksi hoitaja kyttäs vieressä aamupalalla ja alkoi huutamaan, että “mitä sä yrität, ota se lääke nyt heti!”, kun en halunnut ottaa Voxraa suoraan tyhjään mahaan. :unamused:

Muutenkin joo, olet ehkäpä oikeessa, että ei se välttämättä ole sellaisen masentuneen paikka, joka ei ole itselleen vaaraksi millään tapaa. Sulla kuitenkin kai arki pyörii edes kohtalaisesti? Mulla on meinannut “vaan” masentuneena pää räjähtää entistä pahemmin esim. älyttömiin huonekavereihin, kun ei ole saanut nukuttua, kun toinen kuorsaa täysillä ja kolmas höpöttää maniassaan ihan puutaheinää. Muutenkin masentuneena sitä tahtoisi olla rauhassa ja osastolla siihen ei useinkaan ole mahdollisuutta. Just tuon takia mäkin koitan aina sinnitellä viimeiseen asti, etten sinne joutuisi. Hypomanian aikaan siellä olikin siedettävämpää, kun muut potilaat oli siinä mielentilassa vaan kivoja. Tosin nyt on ollut läheellä lähtö, kun oikeasti on ollut sellainen olo, et jos tekisin itselleni jotain, niin en soittaisi apua, kun olen niin pettynyt siihen. Koitan tosin vielä pärjäillä kotona tekemättä mitään tyhmyyksiä. Ellei sit tyhmyyksiksi lasketa tätä mun päihderallia, jota en meinaa nyt jaksaa enää itsekään.

Noista lääkkeistä vielä, niin ootko kokeillut MAOI-estäjiä? En muista, oletko senkin joskus täällä maininnut jossakin tai oliko joku noista mainitsemisistasi niihin kuuluva. Tosin ilmeisen varovainen niiden kanssa saa olla, etenkin kun on päällekkäislääkityksiä.

Mut tuota samaa mäkin kelaan, että haluais kaikesta turhasta roippeesta eroon, mut sit taas kun omalla kohdalla en näe sitä mahdolliseksi, ainakaan nyt juuri. Enkä varmaan pysyvästi voikaan niitä dumpata elämäni aikana… :confused:

337

Ei olisi pitänyt lukea näitä - nyt en ainakaan uskalla koskea lääkkeisiin. Tai ainakin yritän viimeiseen asti pärjätä ilman.

Ei vaan ymmärrä kuinka te jaksatte. Nostan hattua. Kaikella kunnioituksella - nyt vain tuli olo että mitä ihmettä minä täällä teen. Tai siis… Äh, parempi yrittää olla selittämättä.

Nnaanallekin voimia. Älä satuta itseäsi.

338

.

339

^^ Moikka ja tervetuloa, Draco, ja kirjoittele ihmeessä, jos vähänkin siltä tuntuu :slight_smile: . Ei täällä ns. pää kainalossa tarvitse olla ollakseen “oikeutettu” kirjoittamaan.

Mitä noihin lääkkeisiin tulee, niin eivät läheskään kaikki niistä noin pahoja haittavaikutuksia saa. Nehän ne kirjoittavat ja valittavat, jotka ovat yliherkkiä monille lääkkeille(Kuulun siis itse tähän ryhmään), ne jotka saavat avun, ovat yleensä tyytyväisinä hiljaa. Näinhän tämä monesti muutenkin elämässä menee :wink: . Harvemmin mihinkään lääkekokeiluun aivan suorilta jaloilta kuolee, jos sen aloittaa rauhallisesti ja pienellä annoksella, kuulostelee tarkoin oloaan, eikä niele kaikkea, mitä lääkäri sanoo, vaikka oma olo tuntuisi kuinka järkyttävältä tahansa. Mahdolliset vakavat allergiset reaktiot ovat toki asia erikseen, mutta ne lienevät suhteellisen harvinaisia, jos verrataan lääkkeiden muihin paskoihin sivareihin, joista kyllä yleensä selviää hengissä, kunhan ymmärtää lopettaa lääkityksen, jos olo radikaalisti huononee.

Edit: Lucrezia ehtikin siihen väliin.

340

Joo, onhan se ihan selvää, että jos pahemmaksi menee, niin täytyy mennä lääkäriin. Varsinkin, kun asuu yksin ja ei kukaan voi olla mua hyysäämässä, aikuista ihmistä 24/7. Eilen kaveri tuli mun kanssa laittamaan ruokaa, niin se oli ihan riittävää, eikä enempää voi vaatiakaan. Jos nää perusasiat alkaa vaan päivä päivältä menemään paskemmin, niin ehkä siinä vaiheessa jo uskaltaudun muutenkin avautumaan vaikka omahoitajakäynnillä, kun olo on varmaan sitten jo niin sietämätön. Kun en mä kuitenkaan ehkäpä ihan vielä halua täältä lähteä. Enkä uskaltaisikaan, vaikka ei se mikään uskalluskysymys olekaan.

Ja juu, samaa sanoisin kuin edellisetkin, kyllä tänne saa kaikki kirjotella, jotka kokevat sen tarpeelliseksi! Ei kenenkään ongelma ole sen vähäpätöisempi kuin jonkun muun. Totta on myös, et ei ne lääkkeet läheskään kaikille aiheuta tuollaista oloa. Itsekin siis olen testannut monia läpi, ja Sertralin (plus neuroleptit) ovat olleet niistä kauheimpia. Nykyisestä lääkityksestäni (Voxra + Lamictal) en saa mainittavia sivuvaikutuksia. Toki jonkinmoisia, mutta en mä ole niiden kanssa jatkuvasti kuolemaisillani tuhottoman paskaan fyysiseen oloon.

Noista trisyklisistä niin joo, niitä en suostuisi minäkään kuuna päivänä syömään. En tiedä oliko laitoksessa yhdellä potilaalla kenties leptejäkin alla, mutta trisyklistä - Anafranilia - se ainakin sai, ja sen puheesta ei saanut melkeenpä lainkaan selkoa. Muutenkin se oli ihan jumissa sen lääkityksensä kanssa, että hyi. :angry: Sen lisäksi muakin kuumottaisi toi, että trisyklisillä saisi helpolla hengen pois.