Varastelu

^ Siis kiikutan mäkin ne löydetyt lompsat sitten joutessani löytötavaroihin muine sisältöineen, vaikka ne käteiset sieltä olen vienytkin. Itse olen saanut lompakkoni takaisin pari kertaa juuri niin, että käteiset oli viety, mutta kaikki muu tallella. Eipä se suuri menetys ollut, eikä ihmiset nykyään yleensä valtavia määriä käteistä mukanaan kuljettele, ellei sitten satu jonkun mummon lompsa olemaan kyseessä. No, eipä ole omalle kohdalle sattunut kuin jotain +/-20 euroa sisältäviä lompakoita. Ja jos olisi jonkun tutun lompakko kyseessä, niin kyllä kai sieltä jotain viitettä siihen löytyisi.

^sähän vaan toistat samaa virhettä minkä joku on tehny sulle. Ei siinä mitään, sikshän tää niin perse mesta onkin. Ite ainakin teen kaikkeni etten jatkais eteenpäin tommosia juttuja.

Tai mikä mä oon sanoon ku alkaa kohta vipit painaa päälle. Mut yritän/yritin.

Mut toi harmin aiheuttaminen jatkuu eteenpäin todennäkösesti. Jos sun fillari pöllitään niin eikö käy mielessä että mäkin pöllin sit jonkun fillarin. Vittu ku ihminen on tyhmäks luotu. Vaikeehan se on pysäyttää paskaa jatkumasta.

Kaljaa tulee toisinaan varastettua etenkin krapulassa kun ei ole kolikon kolikkoa. Viimeisin munaus oli mennä baarin ikkunasta sisään ja hakea sieltä lisää juomista, arvatkaapa jäätiinkö kiinni :frowning:

Ei siis ole ollut kyse mistään vahingon kierrättämisestä, vaan siitä, että köyhä tyttö sais vähän lisää taskurahoja. Ihan sama kuin löytäisin ne rahat kadulta ilman sitä lompakkoa. En sen enempää halua mielipahaa ja vaivaa sille lompakon omistajalle aiheuttaa, enkä muutenkaan kaikenmaailman korteilla mitään tee, joten kiikutan sitten sen lompsan löytötavaroihin. Ihan samalla tavalla toimisin, vaikka oma lompsani katoaisi lopullisesti joskus. En heittäsi seuraavaa mahdollisesti löytämääni lompakkoa raivoissani johonkin jorpakkoon kaikkine sisältöineen siksi, että joku on tehnyt saman mulle.

Tietty tuossa on se pointti, että en usko muiden ihmisten olevan mua rehellisempiä, joten olen ihan tyytyväinen, että saan lompsani takaisin pelkästään sillä vähäisen käteisen menetyksellä, eikä tarvitse lähteä mihinkään hirvittävään korttirumbaan, että siinä mielessä olet oikeassa joo.

Tämä on katala, riippuvuuden kaltaista tilaa aiheuttava “tapa”.
Vaatteita on lähtenyt liiaksikkin, semmostakin ihan mitä ei tarvi ja nii etten tiedä edes miksi. Joskus löytyy jotku housut kaapin nurkasta, etten muista niitä edes kähveltäneeni.
Pyrin rajoittamaan varastelun isompiin yrityksiin ja ketjuihin, joissa tappio ei tunnu yrittäjille niin suurelta.
Vaikka välttelenkin varastelua pien/yksityisyrittäjiltä ja kaikenmaailman “hyvän_mielen_kaupoilta”, niin kyllä niihinkin välillä sortuu…
Yleensä en tunne huonoa omaatuntoa, paitsi kun pöllin jotain siemeniä Punnitse & Säästä ketjulta… :blush:
Joskus tuli vartijakin vittuilemaan, muttei löytänyt multa mitään varastettua vaikka halusi ihan miehistä rintaani myöten kopeloida… :laughing:

En muista, olenko tähän aiemmin vastannut. Mut nuorena, lukioikäisenä varastelin paljon. Ei ollut tarvetta. Sain kotoa jotai rahaa, minkä lisäksi tein duunia. Asumisesta, ruoasta yms.ei kotona tarvinu maksaa. Joskus - hyvin harvoin - jotkut kamut pyys mua varastaan jotain kuteita, mitä sitten myin. Se oli hyvin pientä, tapahtui tosi harvoin. Omia motiiveitani olen miettinyt, että mikä siinä oikein oli syynä, kun oikeaa tarvetta ei kertakaikkiaan ollut. Olin hyvin onneton, en kestänyt ihmisiä koulus, vaikka sinänsä pärjäsin opiskelus. Itsetunto oli täysin paska, jännitin, siihen pisteeseen saakka, että sitä ehkä vois sanoa paranoidisuudeksi jo siinä vaihees. Uskoin, että koulukaverit halveksi ja inhos mua. Myös lapsuudenkokemusten takia (?) ehkä jollain täysin kierol taval etsin jotain k o r v a u s t a… :open_mouth: . Vaikkei ny raivoomiset, tappelut, lyömiset sun muut eivät olleet missään tekemisis kaupan omistajien kans… Onneksi se sitten pikkuhiljaa jäi. Että opin ajatteleen, että nämä tavarat ei kyl korvaa mitään, eivätkä kuulu mulle, vaan ovat toisten omaisuutta. Jepu.

^Mä toimin aivan samalla tavalla… Olen löytänyt muutaman kerran seteleitä; no jos alat kyselemään että “eihän teiltä tippunut äsken 50€:n seteliä?” niin varmasti se olisi jokaisen oma… Olen löytänyt mm. möyhöä myös kadulta ja kyllä itselleni nappasin… Kukaan lähellistöllä ei sitä näyttänyt omistavan… Lapsena veimme naapurille lompakon jossa oli joku 500mk+ rahaa ja kaikki kortit yms yms. Saimme markan per naama palkkioksi ja kyse oli kuitenkin aika ennen lamaa. Sillä ei olisi saanut kuin 10 irtokarkkia jos olisi halvimpia ostanut. Silti tulee aina mieleen jos lompakon löydän, että mikäli tahdon siitä palkkion, niin voin jättää siitä sen vaateen kyttiksellä että 10% on minulle… Jos sinne saakka kuskaan lompakon, jätän yleensä nimen; tosin jos tulee jotain kysyttävää mistä löydetty tms… Yleensä hyvä paikka “bongata” lompakoita on julkiset kulkuneuvot tai festarit… Kännyköitä myös, niistä toivon sen sim-kortin itsekin. Toisaalta ne tiedot ovat myös koneella sekä parissa muussa paikassa (toinen luuri, läppäri + ulkopuolinen kovalevy ainakin; onneksi nämä eivät ole omalla vastuullani :stuck_out_tongue: )… suojattuna tietenkin…

Kyllä se silti vituttaa että jos itse hukkaat kännykän niin sitä harvemmin löytyy, silti itse en voi ottaa muiden omaisuutta elleivät ne ole panttina ja ei panttilainaamokaan ikuisesti tavaroita säilytä… :wink: On esim. pari kirjaston kirjaa josta maksu mennyt toiselle ihmiselle, mutta ilmoitin että jos velat eivät tule niin saa niistäkin laskun. Kyse on ihmisestä joka tuskin tulee koskaan saamaan luottotietojaan kuntoon, ei saa pidettyä edes vuokrakämppää vaikka kh:dossa… :unamused: Ei tainnut palauttaa omiakaan kirjoja tuolloin… En edes avaa lompakoita, koska en tahdo tietää paljonko massia on…

Joo, tästäkin perkeleestä oon nyt sitten tehnyt itselleni riippuvuuden. Tiettyjen kauppojen ohi kävellessä alkaa miettii et “mitähän sitä tarttis, et vois käydä ritsaamassa?” :confused: Ttu, miten säälittävää!! Aikuinen, vanha ihminen. Ja miten helvetin noloa se olis, jos siitä jäis kiinni!! Täällä pikkukylässä se on vaan niin liian helppoa, kun ne vartijat taitaa ilmaisesti kyttäillä vaan niitä niille jo vanhoja tuttuja? Tai niitä, jotka näyttää “epäilyttäviltä”?

Toivottavasti saan sen lopetettua, kun muutan takaisin etelään. Helsingissä käsittääkseni ainakin keskustan kaupoissa on sen verran tiukka valvonta, et siellä jäis varmaan aika äkkii kiinni? Toivottavasti sitä ei tapahdu! Muistan kyllä erittäin hyvin ne kerrat, kun 14- ja 17-vuotiaana kaupasta ulos lähtiessä hälärit soi ja myyjät juoksi perään / vartija tuli olalle koputtaa et tulepas mukaan. Sit siellä istuttiin jossain pienessä huoneessa kun ne kävi tavaroita läpi ja kyseli kaikenlaista. Kyllä siinä oli niiiiin nöyrää tyttöä että, ekalla kerralla itkinkin ihan hulluna. Eiku joo, olenhan mä aikuisiälläkin jääny kiinni, joskus päälle parikymppisenä. Eihän noita enää muista, mitä douppailuaikana on tapahtunut… Mut joo, kolmenelosena, enkä minään sitä suurempanakaan lukuna, en t o d e l l a k a a n halua enää joutua siihen tilanteeseen!

nonnii, jes. nyt se on tuo että alkaa jo muistuttaan riippuvuutta kun kaupasta ei voi lähteä ellei ole ilmaseks jotain ottanu ! kavereilta en ole enkä koskaan tulekaan varastamaan.
mutta koruja ja meikkejä varastan joita en edes tarvitse tällä menolla kun en edes jaksa laittautua. huooh

Joskus kun kaupassa käydessä tulee suurempi lasku, kuin olin laskeskellut ja on rahat niin tiukalla, että 10eurolla pitäisi kuukausi syödä, niin olen jälkeenpäin vähän miettinyt, että “olisikohan pitäny laittaa pari ostosta vaan taskuun”. Ikinä en ole kyllä varastanut.

Moraalini antaa periksi varastaa ainoastaan ruokaa, ja mahdollisimman suuresta kaupasta. Vielä en ole lähtenyt hihaostoksille vaikka parikin viikkoa putkeen on pitäny kavereiden jääkaappia raotella. Sekin aika varmaan tulee, mutta mieluiten harrastelen uhrittomia (jos ei itseäni lasketa). Överikaupoista ruuan näpistäminen tarpeeseen ei kyllä murskaisi moraaliani. Se olisi lähinnä selviytymistä joka ei ole oikeastaan edes keneltäkään pois.

Tiedäksä m i k s teet noin? Mä mietin tuol aiemmin omia motiiveitani… Älyttömiähän tai kypsymättömän/kipiän mielen kieroja päätelmiä (mitä ne varastetut kuteet sun muut muka “korvasivat”…?) ne olivat, ja onneksi edes siinä asias tuli järki päähän. Eikä siitä varastelusta mitään hyvää oloa tullut…
Mut ketäköhän ne i s o i m m a t varkaat täs maas mahtaa olla… :confused: ??

^ No en oo tästä kyl puhunu terapioissa, mut olettaisin sen olevan jotain sellasta, et mulla on moraalin taju menny vähän kieroon kun on kasvatettu silleen et teen mitä vaan ni aina oon syyllinen. Ja et yritän tavaran muodossa ottaa itelleni takas jotain, jota oon menettäny joskus kauan sit. (Aloin varastaa tasan silloin ku porukat eros.) Ja sit siihen liittyy myös sellanen jännityksen tunne, adrenaliini-kuohu, peli, leikki… Jotain sellasta…?

Juu, se on kyllä totta et paljon parempi olo itsestään on silloin, kun maksaa kaiken tavaransa. Vaikka suoraan sanoen mua ei paskaakaan kiinnosta menettääkö joku ison tavaratalon pomo muutaman euron mun pöllimistä sukkiksista. Ja kuten sanoit, ne “todelliset” varkaat ovat joitain ihan muita kuin me pienet ja köyhät näpistelijät. Mut eihän sitä oloaan kovin arvokkaaksi tunne, ei.

En ole ikinä varastanut. Mielessä on käynyt, mutta tunnen itseni ja tiedän, että jälkeenpäin olisi vaan todella p*ska olo, joten on jäänyt vielä tekemättä.

Oon saanu tota tapaa vähennettyä nyt aika paljon täällä pääkaupungissa, koska en haluu jäädä kiinni. Niin joo, unohtui muuten kertoa (varmaan aika tahallaan :unamused: ), et jäin sit loppujen lopuks kuitenkin kiinni siellä pikkukylässäkin. Ja omituista kyllä, en edes kokenut sitä mitenkään erityisen noloksi tilanteeksi. Ainoo juttu oli et pelkäsin sitä ettei kukaan tuttu nähnyt tilannetta. Muuten se oli vaan silleen et " Noni, nyt tä sit tapahtui. Sakot tästä rysähtää, ja ei auta ku maksaa ne pois. Enköhän mä reippaasti sen summan arvosta oo kuitenkin täältä vienyt." Koen huonoa omaatuntoa ns. turhan tavaran viemisestä jo muutenkin, se on mulle oma ongelma, joka mun pitää itse käsitellä, ja opetella pois tavasta. Ei se niiden myymälävartijoiden ja kyttien läsnäolo tehnyt asiaa mulle mitenkään nolommaksi.

en harrasta moista toimintaa. vieläkään, edelleenkään.
kohtahan tässä pääsee sakkovangiksi muutenkin jos huonosti käy.
olen ollut hullupuutarrhuri. omaan käyttöön, ja eiku venaileen syytettä.
on se niin väärin! en ole toiminnallani aiheuttanut kun korkeintaan
itselleni onkelmia… ja pari rottaa häädin pois eräästä kaupungista :laughing:

Todella harvoin on tullut varasteltua mitään.Joskus nuorempana tuli muutamat juoksukaljat joskus haettua.Viime kesänä (vai toissa?) viimeeksi koitin kaupasta jotain näpistää ja jäin vielä kiinni.:smiley:

Minä en ole ikinä ritsannut mitään. Ja voin suoraan sanoa, että jokaisen sitä harrastavan voisin surutta ampua. Alemmaksi voi ihminen tuskin vajota. Sellaiset henkilöt ovat yhteiskuntamme jäteihmisiä, joilla ei tarvitse olla yhtään mitään ihmisarvoa. Eläimistä muistuttavat lähinnä rottaa :imp: . Rotanmyrkky on heitä varten kehitetty :mrgreen: .

Jokeri

Ampuisit luultavasti aika surutta suurimman osan maamme väestöstä, oletan?

OK, Olen ritsannut yhdestä liikeketjusta.

Olen joka kuukausi saanut ostoksistani hyvitystä 15€ tuosta ketjusta. Eräänä kuukautena sain palautusta vain 1€!!! Otin yhteyttä ko. ketjun asiakaspalveluun ja valitin tuosta vääryydestä. Asia ei korjautunut ja minulta jäi saamatta noin 14€. Asiakaspalvelun päätöksen jälkeen ritsasin kyseisestä ketjusta 14€ arvosta tavaraa. En koe, että olisin tehnyt mitään väärin saatikka varastanut. Otin vain takaisin sen mikä minulle kuuluu. Minulla on erittäin korkeat moraalikäsitykset.

Jokeri