Kyllä, mutta vai kun ei ole rahaa, ja ainoastaan välttämättömiä tuotteita.
Hyvin harvoin.
En, minulla on aina rahaa.
En, mieluummin vaikka näen nälkää.
En ole koskaan varastanut.
0voters
Tää on aihe, josta kaikki eivät varmaan halua kertoa kovin tarkasti. Ainakaan, jos on antanut itsestään tietoja, joiden perusteella vois tunnistaa. Äänestykseen voi ehkä silti osallistua? Joka tapauksessa tarkoitankin tällä sellasta ristailua, pöllimistä, reputtamista, miksi sitä nyt ikinä kutsutaankin. En mitään varsinaisia ryöstöjä. Tietenkään…
^ Tuli aika humoristinen mielikuva jostain cowboy-hattuisesta tyypistä juoksemassa kaupasta ulos vartijat kintereillään, kainalossa se bissepäkki ja farkkujen taskuista pistää ulos kalan pyrstöt.
Ajattelin et se menis siihen et näkee mieluummin vaikka nälkää, et ei periaatteen takia varasta. Mut lisäsin sen.
Harvoinpa tulee harrastettua, ja silloinkin enempi jostakin päähänpistosta kun elintarvike-tarpeesta. Sillon kun tuli voimaan se aamukaljanmyynnin kieltävä laki, niin tuli ritsattua jonkun verran kaljaa. Vittu niin helvetisti tallustaa kotiin jostakin öittein pahoilta teiltä, kun ei saanu ostettua sitä yhtä bisseä elämää tasaamaan, että oli sitten pakko varastaa nekin oluet korkojen kera. Enäähän en jaksa käydä edes pahoilla teillä niin usein, ettäkö aamuoluelle olisi ennen ysiä tarvetta.
En edes muista milloin viimeksi olisin mitään pöllinyt. Nuorempana tuli kyllä varasteltua sekä tarpeeseen että huvin vuoksi, lähinnä vaatteita ja meikkejä. Ex-avokki varasti usein juustoa meille lähikaupasta ja mua kuumotti käydä siellä. Koskaan en oo jäänyt kiinni pöllimisestä enkä halua vastakaan jäädä, joten en ota riskiä.
Mä en ole varmaan ikinä varastanut ruokaa tai mitään muuta, mitä oikeasti tarvitsisi, mutta kaikkea muuta sitten senkin edestä. Olin joskus pari vuotta sitten ihan uskomattoman koukussa siihen. Joskus oli niin jäätävä pokka, että kirjaimellisesti vetäny saksien kanssa hälärit kengistä anttilassa ruuhka-aikaan, koska oli niin supermies-olo. Nykyään yritän käyttäytyä, mutta muutama ryyni, pari bisseä, pieni vitutus/tylsyys, yms. antaa “tekosyyn” sille että voi mennä näpistää jotain typeriä härpäkkeitä mitkä päätyy kavereille kun ei itse tarvitse.
Äärimmäisen typerää, mutta äärimmäisen koukuttavaa myös.
Joskus joku 20 vuotta sitten näpistelin jotain patukoita ja kasetteja. Ja jäin kiinni. Tuli poliisi sedät viemään kotiin, ja siitä asti peljänny polliisia.
Mut en oo enää näpistelly. Ei ole pokkaa. Ja yliminä niin perkuleen kiree kaveri.
Yks kaveri yritti varastaa asfalttikoneen ja ajaa sillä kotiin. Onneks se ei saanu sitä käyntiin.
Joskus lapsena ja nuorena varastelin karkkia ja tupakkaa. Myöhemmin kaljaa kun oli putki päällä ja rahat finito. Nyt en ole about 18 vuoteen pölliny mitään. Sitten varastaisin jos olis pakko, eli näkisin nälkää tms. Muuten en periaatteestakaan varasta. Mieluummin vaikka lahjoitan jollekin omistani jos vaan sattuu olemaan. Ahneella kun yleensä on se paskanen loppu.
Jos töistä varastelu (autoon sulakkeita, tuulilasinpesunestettä) lasketaa varastelun piiriin niin varastelen jatkuvasti. Mainittakoon, että olen valtiolla töissä jos se “laskee” rikoksen vakavuutta koska en aiheuta tappiota yksityisen firman omistajalle vaan veronmaksajille joka itsekin olen.
Olen ja paljon, epätoivoisimpina aikoina varastin eniten kaljaa 24 packkeja kaks lavaa käteen ja sanoin myyjille vaan että anteeksi mun on pakko ottaa nä mutta en yksityishenkilöiltä ikinä, pelkästään kaupasta.
Mä olen kinder-varas. Nyt tän pääsiäisen uus juttu (kai?) on noi barbababa-hahmot. Tykkään siis ihan himona kinder-suklaasta, ja nimenomaan sen munan muodossa. Niistä patukoista ei kyl oo vastusta, vaikka niistä ei kerääntyis sitä muovikrääsä-roskaa, et silleen ne olis parempia. Mut joo, siis aloin pöllii niit kindereitäkin (kaiken muun muassa), ja vähitellen kertyi muutama barbis-hahmo. Siitä tuli oikeen pakkomielle, kun aloin ihan tosissaan kerää niit. Oon vieny niit munia joku 10 kpl/pv. Makunautinnon vuoksi toki myös, mutta pääasiassa siks, et täs viime viikon aikana multa on puuttunu enää 1 tai 2/9. Ja nyt tänään se vika sieltä sitten viimeinkin kuoriutui! Nyt on koko perhe koossa jippii!!
Vaikka hävettäähän kyllä se roskamäärä, joka on kertynyt niitä kindereitä availlessa, kun aina ei-toivottu sisältö on tietty lentäny saman tien rodeen. Ennen aloin innoissani kokoamaan niitä kaikenmaailman figuureita, autoja tai ties mitä lie örkkejä. Mut nyt se vaan jotenkaan ei oikeen oo enää napannu. Suklaat vaan suuhun, punkkua päälle, minimuna auki ja kun näkeehän sen jo ensivilaisulta et onko se sisältö toiveen mukainen vai ei, ja jos ei, on se saman tien roskiksen pohjalla, ja eiku uutta munaa kuorimaan.
Ritsaaminen on jotenkin jännä juttu. Ite harrastin teininä paljonkin, mutta sillon ei ollutkaan kameroita ja vartioita. Exä harrasti sitä lähes päivittäin ja sai siitä kiksejä vaikka joskus toi ihan turhaa tavaraa. Ei koskaan vienyt mitään yksityisiltä henkilöiltä. olihan se kivaa merkata tavarat joita halus ja sitten toinen kävi ne noutaa. On tosi taitava, ei jääny koskaan kiinni.
Hommasta tuli liiankin helppoa tuolla pohjoisen pikku kaupungissa. Jäin tosin kiinni 2 kertaa, mutta se oli omaa huolimattomuutta.
Nyt kun olen muuttanut isompaan kaupunkiin homma ei olekaan niin yksinkertaista enää. Ekalla kerralla jo kiinni. Tunsin Stockalla, että minua seurataan mutta yritin silti ja miten kävi? Huonosti…
Hirvittää ajatella miten suuren rahasumman edestä olen tavaraa anastanut. Olen muuten niin kiltti tyttö.
Tilaisuus tekee varkaan.
mä varastelin joskus ala ja yläaste ikäisenä jotain purkkapötköjä ja karkkia ja sit ylä asteella joskus jotain siideriä ja lonkeroita… mut en ole varastanut mitään ainakaan 5v. voin vannoa… jos ei aleta jotain pilkkua viilamaan et waretus on varastamista ymsp… enkä jäänyt kun kerran kiinni silloinki tuli soitto myöhemmin perässä kotiin ja kävin tunnustamassa…
En ole koskaan varastellut, enkä aio vastedeskään moista harrastaa. En usko, että osaisin ja musta olisi tosi noloa jäädä kiinni sellaisesta. Muutenkin pälyilen kaupassa niin vainoharhaisena ympärilleni(milloin mikäkin paniikki tms. vaivaa) ja kai näytän muutenkin niin narkkarilta, että vartijat juoksevat perässä aina, joten todennäköisesti jäisinkin kiinni. Mulle ei ole koskaan tullut sellaista tarvetta edes missään Xanor- tai Rivatril-päissäni, vaikka kaikkea muuta tyhmää olen kyllä tehnyt.
Sen verran olen kyllä varastanut, että löytäessäni joskus kadulta lompakon, otan sieltä mahdolliset käteiset, mutta eikö kaikki tee niin. Tekeehän?
Nälkäänsä varastamisen kyllä ymmärrän, enkä ketään sellaisesta tuomitse. En myöskään pidä jotain pikkuritsailuja isoilta kauppaketjuilta suinkaan pahimpina rikoksina, vaikka se olisi ihan turhaakin, mutta henk.koht. ei ole mun juttu.
^Mä kyllä palautan lompakon avaamatta sitä… Oon tehnyt niin reilu vuoden sisällä jo 2 kertaa. Kait mä toivon että itsekin saisin oman lompakkoni takaisin jos sen hukkaisin… Mikäli seteleitä löydän (tulee välillä vastaan, jopa huumeita kadulta löytänyt), ne tietty kerään.
Bussista löytyy lompakoita usein… Kun tulee liikuttua dösällä paljon, ni jotenki tuntuu että mä tuntisin kaikki jollakin tavalla ulkonäöltä… Lisäksi kun vieressä on populaa niin kyllä sitä ennemmin kuuntelee kiittelyjä että vie lompakon kuskille kuin yrittää ottaa sen itselleen muiden nähden… Periaatteessa se voi olla kenen tahansa lompakko… Yks palautetuista oli frendin… Se olisikin ollu mukavaa kun olisin kertonut että löysin lompakon ja pidin massit… Onneksi näin ei käynyt…
Korut pidän itselläni, ellei ole jotain selkeitä tunne-arvo koruja. Nimmarit tms. ja vanha niin voi olla et kyttikselle ja pyytää sen löytöpalkkion…
Tuli aika humoristinen mielikuva jostain cowboy-hattuisesta tyypistä juoksemassa kaupasta ulos vartijat kintereillään, kainalossa se bissepäkki ja farkkujen taskuista pistää ulos kalan pyrstöt.
Koskaan en oo jäänyt kiinni pöllimisestä enkä halua vastakaan jäädä, joten en ota riskiä.
emmä turhia…
Se olisikin ollu mukavaa kun olisin kertonut että löysin lompakon ja pidin massit… 
Onneksi näin ei käynyt…