Vaimoni juo-minä en.

Moi Petwee . Toi skitsoilu on kyllä hankala lopettaa , mutta omaksi parhaaksees se on parempi , itse oon päässy joten kuten noista tavoista irti , mutta retkahduksia tulee . Myös alkoholistilla on mukavampi olla kun häntä ei “kytätä ja holhota” , jatkuvasti . On myös turhauttavaa odottaa tai pelätä milloin , alkoholisti retkahtaa , siinä menee tämäkin päivä pilalle . Ei muuten , mutta oma alkoholistini , sanoi että häntä ahdistaa se , kun jotkut “sukulaiset” joskus soittaa hänelle , ja yrittävät kuulla äänestä jos hän on juonut , tai saattavat kysyä sitä suoraanki , ei siis alkoholistin kannalta mukavaa , sen sijaan leimaavaa ja nöyryyttävää . Mun oma alkoholistihan retkahti , mutta aika näyttää , pääsekö hän jaloilleen . Samoin minä retkahdin hänen mukana , (niin käy mulle lähes aina) mutta hiljaa hyvää tulee , yritän nyt tarttua enemmän anonin ohjelmaan ,elää vähän omaaki elämää , ettei pää mene niin sekaisin . (Hassu juttu , alkoholisti juo ja mä meen sekaisin ja kärsin myös krapulat , ilman alkoholia) :unamused:

Tuli mieleen kirjoittaa tänne jotain ja sitten en enää mitään keksikään. On niin tympääntynyt olo…

Eipä ole ollut kalakaan syönnillään - olympialaiset saa kaiken sekaisin…

Viikonloppu taas tulossa ja kuten tapana on, niin silloin tulee taas paljon pantteja kauppaanvietäväksi. Jos ottaisi ja tekisi autoon perusteellisen huollon, niin olis siinä tekemistä, eikä tarvitsisi katsoa toisen humaltumista. Kelit aika huonona, ettei oikein voi mennä maalaamaan peltikattoakaan… Katsotaanpa taas…

Pyykkis,millanen olo nyt…? Niin…helpommin sanottu ku tehty et sulkis vaan silmät toisen juomiselta ja keskittys omiin juttuihin… minäkin olin varmaan "skitso"ku kyttäsin miten paljon toinen juo ja löytyykö tyhjiä pulloja,taitaa olla tavallista meille läheisille…?

Olo on OK nyt!

Al-anon eilen oli parasta, mitä minulla on pitkääään aikaan ollutkaan. 4s askel menossa :open_mouth:

Mietin jo jossain vaiheessa, että jaksaako edes al-anonissa kulkea, mutta se taitaakin olla ainoa, mistä saa voimia! Voimaa saa tyyneydestä - jos saisikin sitä tyyneyttä ja vielä osaisi olla tyyni. Tyyneydellä tarkoitan sisäistä rauhaa - ulkoisestihan olen aina ollutkin tyyni. Vai pitäisiköhän näyttää enemmän ulospäin sitä miltä tuntuu sisältä?

Mutta nyt pitää lähteä tyyntymään veden äärelle. On hyvä päivä ollakin koko päivä raikkaassa ja vielä kesäisessä ilmassa…

Kiitos!

Kiitos itsellesi. Mä täällä pohdin, että kun siellä sataa, nyt ei ole pahat fiilikset yms. selitykset, jotka omavoimaisuus haluaa hyväksyä. Mutta sinä sitten tönäisit.

Antakaa anonille ja itsellenne aikaa. Ei elämää hetkessä uudeksi rakenneta, eihän se hetkessä ole sekaisinkaan mennyt.

Olipa mahtava ilma ulkona!

Kala ei ollut syönnillään, mutta muuten OK reissu.

Tekisi mieli valittaa taas sitäsuntätä, mutta ei jaksa. Tiedän, että elämä tulee joskus vielä muuttumaan parempaan suuntaan - tavalla tai toisella.

Ja taas menoks…

hurja toi peteween psyykkisten häiriöiden lista,mitä seuraa kun viinan jättää.oliko siinä listassa poistuvatko nämä oireet ja missä ajassa? :open_mouth:

Ei tosiaankaan elämää heti uudeksi rakenneta niinku tuossa joku kirjoitti.Pyykkis,varmaan joskus olis paras et tosiaankin näyttäisit ulospäin mitä siellä “sisällä” oikeen liikkuu… Muista että et ole yksin !!Silloin kun tuntuu ettei jaksa ,varmaan ois hyvä et voisi puhuakkin jollekin…!Eikä se oo valittamista. :slight_smile: Ja hyvä et jaksaisit siltikin käydä anonissa ,siellä on kohtalotovereita…!! “On lupa toisesta huolta kantaa…”

Depressio, masennus : 100% (siis kaikilla !)
Muisti -ja keskittymisvaikeudet 100%
Paniikkikohtauset 90%
Pelot,jonkin tietyn paikan pelko 90%
Lääke / alkoholi himo 90%
Depersonalisaatio (epätodellisen olon tuntu) 80%
Väsymys,heikotus 75%
Ärtyisyys 75%
Havintojen vääristyminen 50%
Raivostuminen, Aggressiviot 25%
Hallusinaatiot,pakkoajatukset 30%

en tiiä mistä tietosi olet saanut, kuivilla olevana alkoholistina tunnistan yllä olevista oireista kaikki, mut noi oli vaan psyykkiset, eli listaisitko ne somaattiset oireet?
ihan mielenkiinnosta.

Joo - tiedän, etten ole yksin. Ja siellä anonissa aion käydäkin vastaisuudessakin. Viimeisin käynti siellä antoi voimaa ja uskoa tulevaisuuteen! Koin, että minustakin joku kantaa huolta :slight_smile:

Asiathan voisivat olla paljon huonomminkin. Olen oppinut sellaisen asian, että asiat eivät koskaan voi olla niin huonosti, etteikö ne voi huonontua vielä lisää! Siis aina voi ajatella, ettei olla ihan pohjalla - siis asiat on “hyvällä” mallilla. En tiedä osasinko ilmaista itseäni oikein…

Pyykkis,ymmärrän mitä tarkoitat… :slight_smile: Voi ollakin niin että alkoholistien läheisetkin käy "pohjalla"ennenkuin muutosta tulee…samoin kuin alkoholistit käyvät pohjalla ja sieltä nousevat ylös tai sitten jatkavat matkaa alaspäin.ymmärtääköhän tätä kukaan …Mistä saat iloa,toivoa huomiseen?Miten nyt jaksat?

Iloa ja toivoa huomiseen…? Enpä tiedä. Uskon kuitenkin, että asiat vielä järjestyy, vaikka vaikealta näyttää. En tiedä, miten tuon ihmisen pään kääntää, että ymmärtää, että on ongelmainen? Tiedän, etten hänen päätään käännä mitenkään, mutta aika ahdistavaa on vain odotella… Siis iloa ja toivoa täytyy etsiä ympäriltään - luonnosta, ystävistä, harrastuksista…

Joo, hurjaa on teksti ja osan tunnistan myös itsestäni menneiltä vuosilta.Panin ne itselleni muistiin omaan kansioonsa, jotta voisin paremmin ymmärtää vaimoni käyttäytymistä.
Fyysisten oireiden lista on hieman erilainen, eikä siinä ole % -lukuja perässä, mutta tältä se näytti:

hyperrefleksia, lihasjännitys, lihasnykäykset, vapina, ataksia
agitaatio, motorinen levottomuus
lihas- ja nivelkivut
pahoinvointi
hikoilu
tinnitus
grand mal -kouristukset (=viinakrampit, ei kovin yleinen)

Kiitos sinun(kin) käynnistäsi, Pötkö. Varsinaisesta yksiselitteistä poistumisaikaa ei ollut mainittu, kuin ylimalkaan, koska se on eri ihmisillä eri pituinen ja ja kaikki eivät saa kaikkia viekkareita. Kokemuksesta tiedän, että jotkut oireet katoavat viikossa, pahimmillaan voi joutua kärvistelemään useita viikkoja ja menee n.puoli vuotta, ennekuin ihminen alkaa olla toipuneessa tilassa ja näkee ympäristönsä suunnilleen samanlaisena, mitä se oli ennen juomista.
Yksi entinen narkkari kuvasi joskus ensimmäistä puolta vuotta “mustavalkoiseksi ajaksi”

Vapina,levottomuus,ärtyisyys,kouristuksia ,ainakin nämä taisi olla puolisollani kun lopetti alkoholin käytön.Kaikkihan on yksilöllistä.Varmaan ilman hoidossa oloa ei itse olisi selvinnyt…

Pyykkis,pakko taas kommentoida :slight_smile: Luulenpa ettet saa sitä ymmärtämään ennenkuin hän itse huomaa,mutta millonkahan se aika tosiaan tulee…?Siinäpä kyllä on miettimistä :neutral_face: Älä mieti yksin,tiedät kyllä ketkä haluaa jakaa ajatuksesi ja olla tukena!!Hyvä että sinulla on ystäviä ja se luonnossa liikkuminen tosiaan rauhoittaa…Jaksamista!!

Kiitos :slight_smile: Eiköhän elo ja olo parane aikaa myöten nyt kun tietää jotain siitä, miksi asiat ovat niinkuin ne nyt ovat.

  • ois kai siistii antaa periksi - toteais vaan kylmästi: ei tästä mitään tuu. lähtis kävelemään - sulkis oven kiinni perässään *

Tulipa eilen hassu tunne,varmaan tämä syksy teke sen… :neutral_face: En tiedä,pitkiin aikoihin ei ole ollu samanlaista tunnetta.Puolisoni sanoi olevan vähän huonon olon,niin mietin tässä ettei se olo mene pahemmaksi ja pian retkahtas ryyppään…Taidan tieten olla vainoharhanen.

Pyykkis,miten nyt?Oisko helppoa lähteä ja sulkea ovi lopullisesti…?Mistä löytys avain siihen oikeaan oveen jota ei tarvitsisi sulkeakkaan…?Vaikeita asioita kokonaisuudessaan…Ei kait sitä lopullista ratkaisuakaan olekkaan mihinkään?Onko juominen yhtään vähentynyt sielläpäin?“Tosi ystävä kävelee sisään silloin,kun koko muu maailma kävelee ulos.” :slight_smile:

Toivottavasti ei putki aukea sielläpäin…

Hieman vähentyi hetkeksi, mutta nyt taas menee 4-5 litraa illassa… :frowning:

Avaimista ei mitään tietoa… Päivä kerrallaan pitää mennä ja odotella - tiedän/luulen, että minulla on ainakin yksi hyvä ystävä, jonka kanssa iloita ja murehtia! Ja yksi hyvä ystävä on parempi, kuin koko maailman muut ihmiset yhteensä :slight_smile:

On se kyllä epäoikeudenmukaista tuo alkoholin voima. Siis se, että se menee kaiken edelle. Ei auta, kuin sivusta vaan katsoa? Turha kai tässä on pidätellä, kun paskat on jo housuissa…?

On se vaan niin ahdistavaa. Miten tähän on tultu? Miten tästä eteenpäin? Tätäkö koko loppuelämä? Eipä jaksa kirjoittaakaa mitään…

Hyvää tiistaita kaikille!