Vaimoni dokaa joka päivä 3-6 tölkkiä lonkeroa.Jos seuraava päivä on vapaapäivä, voi määrä nousta tuosta kaksin-kolminkertaiseksikin. Itse hän viittaa kintaalla kun koitan kertoa hänelle, että tuollainenkin määrä päivittäin juotuna on alkoholismia. Hän myöntää ongelman olemassaolon, mutta ei tee mitään sen eteen, eikä edes halua päästä irti tavoistaan.
Hän on myös selvästi pöhöttynyt lonkeron juonnin myötä, mutta toteaa siihenkin, kuten juomiseenkin, että “itse kiloni kannan”. Se ei ole normaalia lihomista, vaan selvää pöhöttymistä, jonka ovat muutkin läheiset huomanneet. Minulla on lapsia edellisestä liitosta, mutta he eivät asu samassa osoitteessa, mutta meillä on myös yhteinen, nyt 7-vuotias tyttö, joka myös selvästi pelkää äitinsä juovan liikaa, mutta hänen vähättelynsä kuulostaa samalta, kuin omani muutaman vuoden takaa.
Itse lopetin alkoholin käytön, kun yksinkertaisesti kyllästyin siihen ja olenkin nyt ollut jo useita vuosia kuivilla, eikä viinaa ole tehnyt edes mieli. Ongelmaksi koen lähinnä sen, että tuolla menolla vaimoni juo itsensä ennenaikaiseen hautaan (rasvamaksa hänellä on ollut jo vuosia), enkä saa hänen kanssaan asiallista keskutelua aikaan, koska hän ei halua kuulla koko aiheesta. En ole hänelle saarnannut, vaan koittanut puhua hillitysti, mutta hän ei halua minua kuunnella tässä asiassa. Aivan sama, mitä minä puhun, hän kuitenkin ostaa sen 6-päkin lonkeroa päivittäin, eikä koe sitä ongelmaksi, koska kykenee menemään työhän aamulla, vaikka onkin juonut. SE on hänen mittarinsa. Olisin ollut jo ajat sitten valmis hommaamaan hänet hoitoon, mutta hän pitää moista “paapomista” lähinnä huonona vitsinä.
Miten saisin hänet edes kuuntelemaan ja ennenkaikkea ymmärtämään, että nyt menee liian lujaa? Omat paukut alkaa olla loppu… 
Tuo on se ikuisuuskysymys. Kulunut vastaus on, että et mitenkään. Jos ihminen ei halua jotain kuulla, hän ei kuule. Tässä maassa on ihan laillista juoda alkoholia - valitettavasti. Mutta olet tullut siihen pisteeseen, että haluat (ja ansaitset) raittiutta perheellesi.
Asioita, mitä voi tehdä (tai ainakin yrittää):
Juominen on sallittua vain tietyssä tilassa, ns. juomahuone. Tämä on myös juomiselle pyhitettyä tilaa, eli muiden ei tule sen kynnyksen yli astua.
Erinäisiä sopimuksia, joista juomattomuudesta on hyötyä. (Kuten seksiä vain selvinpäin)
Juomabudjetti (perusteltu silloin, jos juominen horjuttaa taloutta)
Läheinen lähtee al-Anoniin.
Tai latoo tosiasiat pöytään ja ilmoittaa, ettei katsele tuommoista. Mutta silloin pitää olla valmis seisomaan sanojensa takana.
Kuningas Alkoholi ei ole suotta Kuningas. Siinä jää moni tärkeä asia vähemmän tärkeäksi, kun pullon henki puhuu.
Jos alkoholistin voisi parantaa omalla välittämisellä, huolehtimisella ja rakkaudella, maassamme olisi HYVIN vähän alkoholisteja. Ehkei jopa yhtään. Sama pätee esimerkiksi myös ylipainoisiin, luonnevikaisiin ja narkomaaneihin. Joku jossain kirjoitti viisaasti, että voit taluttaa hevosen veden ääreen, muttet pakottaa sitä juomaan. Muistan tuon toivottomuuden. Ala hoitaa itseäsi. Se kuulostaa kummalta ohjeelta, mutta huomaat sen auttavan.
Petewee puhuu kuin minun ystävästäni.
Pari kertaa olen ihan pelästynyt siitä, kun hän tulee töihin jalkojaan valittaen kävellen kuin puistopultsari…melkein on huulilla jo tulossa, että jumalaut nainen sä juot jo jalkas alta tee jotain.
Hän myöntää kyllä että ongelmaa on muttei hän kuitenkaan kunnolla tajua sitä että ihan suomeksi sanottuna hän on juoppo!
Tosi vaikeeta ja surullista. Pelkään hänen puolestaan ja ystävyytemme kärsii koska en voi tehdä enää kaikkia asioita hänen kanssaan kuten ennen esim konserttiin menot, ikävää lähteä konserttiin kun toinen on jo lähtiessä ihan kiikun kaakun ja haisee viinalle viiden metrin päähän.
Tutulta kuulostaa. Eilen taas siideri ja pullo valkkaria aamulla olohuoneen lattialla. Joka päivä jotain siis puolipulloa viinaa tai puolilaatikkoa punkkua tai sixpack -lonkeroa tai 6-12 plo keskiolutta tai… tai …
Olen hermostunut ja raivonnut vain kun “parempi” vierasvara pullo tai lahjaksi saamani vastaava on imaistu salaa.
Toki itsekin alkoholia käytän, ikinä se ei ole vaikuttanut siten että joku asia olisi jäänyt tekemättä. Rouvalla paino noussut, “turvotusta”, selkävaivoja, jalkavaivoja, unihäiriöitä, keskittymishäiriöitä jne jne.
Mitä tässä voi tehdä?
- keskusteltu on, ei auta
- rahaa rajoitettu, ei auta
- sukulaisten ja ystävien kanssa jututettu, jopa painostettu, ei auta
- lapset pyytäneet useasti, ei auta
- juominen tapahtuu kun muut ei ota tai ei tiedä
- jatkunut jo vuosia
- voimat loppu
Minun on hirveän vaikea neuvoa mikä auttaisi ja mikä ei.
Noh, sen tiedän, että nalkutus, motkotus, mököttäminen ja vittuilu ei ainakaan auta. Ne pahentaa. Saa syyn jatkaa juomista.
Minä osaan kertoa vain se, mikä minulla auttoi.
Minua auttaa tämä plinkki.
Kerro vaimollesi tästä foorumista. Jospa häntä kiinnostaisi lukea näitä lukuisia tarinoita täältä ja saisi pienen kipinän siitä?
Samaistumiskokemuksia. Tsemppiä.
Sitä minä olen täältä saanut.
Kiitos teille kaikille, jotka vaivauduitte vastailemaan. Edellisistä lähimpänä lienee se, että tosiaan eroan hänestä, ellei tahti muutu. Ei häntä saa esim.mihinkään juomahuoneeseen, hän juo lonkeronsa sohvalla maaten ja tv:tä tuijotellen.
On vain yksi, mutta sitäkin suurempi ongelma: Suomessa isän pitää todistaa olevansa jotenkin “parempi” huoltaja, kun päätetään lapsen huoltajuudesta. 3-6 tölkkiä päivässä kittaava äiti on tuomarin silmissä juomisensa hallitseva ja kykenevä huoltaja, minulla ei ole mitään “näyttöä” siitä, että lapsen olisi parempi olla kanssani. Tiedän jo nyt, että erotilanteessa lapsemme tulisi olemaan hyvinkin paljon hoidossa hänen siskollaan, (jolla myös on jonkiasteinen ongelma), koska silloin ei kukaan olisi kieltelemässä hänen lähtöään paikalliseen lähiöräkälään.
Lisäksi asumme entisessä kotipaikassani, joten erossa talo jäisi ilman muuta minulle, enkä tahtoisi riistää lapseltamme omaa pihaa ja täällä asuvia ystäviä.
Pattitilanne tosiaan ja sitä, jos mitä alkoholisti osaa hyödyntää. Suomen laki on tässä(kin) kohtaa syvältä 
En kuitenkaan jaksa loputtomiin katsella sitä siiderin ja lonkeron kittaamista, joka taatusti tulee vain lisääntymään, ellei joku tai jokin saa häntä heräämään ja myöntämään tosiasioita. 
Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus ja vain alkoholisti itse voi sen koukun katkaista. Ei siinä auta puolison, lasten, ystävien, työtoverien jne puheet hyvän elämän puolesta hyvällä eikä pahalla.
Valitettavasti se on näin.
Minun neuvoni muiden tapaan on myös se, että sinun pitää alkaa hoitamaan itseäsi. Käy kirjastossa lainaamassa alkoholismista kertovia kirjoja. Suosittelen mm. Raimo O. Kojo “Eroon viinasta” ja Tapani Ahola & Ben Furman “Juonia juopoille - ratkaisukeskeinen lähestymistapa päihdeongelmiin”.
Ja Al-Anonista saisit vertaistukea ja ohjeistusta miten toimia itsensä ja alkoholistin kanssa.
Sekä tietenkin me kanssakulkijat täällä Kotikanavalla olemme vertaistukena.
Itselleni tämä foorumi on ollut äärettömän hyvä terapiamuoto.
Voimia sinulle Petewee!
Eroaminen on syvältä. Mutta joskus ei ole muuta vaihtoehtoa. Onko teillä avioehto? Asunto ei välttämättä jää sulle, jos sitä ei ole, kaikki menee osituksessa puolissa, velat ja varat. Voimia sulle, ja rohkeutta. Sellaisen asian olen itse oppinut, että isoja asioita ei kannata päättää nopeasti, hiljaa hyvä tulee.
Ehkä vaimosi ei ole onnellinen ja tyytväinen elämäänsä? Ehkä sinulta on sittenkin jäänyt tekemättä jotain suhteenne eteen? Ehkä hän kokee, ettet rakasta häntä enää? Ehkä hänellä on fyysisiä (naisten tms.) vaivoja, joihin hän hakee apua alkoholista, jos ei sitä muualta löydy? Ehkä sinun pitäisi olla rakastavana ja välittävänä puolisona enemmän huolissasi vaimosi todellisesta hyvinvoinnista kuin hänen painonsa noususta ja tekemättömistä töistä? Toivon teille kaikkea hyvää ja voimia.
Peteweelle haluaisin minäkin sanoa, että pyydä vaimoasi lukemaan näitä kirjoituksia täällä. Ehkä se voisi auttaa teitä keskustelun alkuun. Toivon teille kaikkea hyvää ja voimia.
MITÄ MITÄ MITÄ???
Puoliso ei ole KOSKAAN syypää siihen, että toinen tarttuu pulloon. Jos vaimo on onneton tai tyytymätön, niin vaihtaisi miestä, eikä rääkkäisi nykyistä hengiltä lapsien kera!!! Kyllä pisti kirjoitus enisen alman vihaiseksi!!! Ohikulkija ei ole tainnut koskaan olla oikea alma. Kyllä nainenkin voi olla yhtä rasittava ja epäkäytännöllinen alkoholisti kuin mieskin.
Niin. Meillä on avioehto taloon ja tonttiin. Se ei kuitenkaan ole se olennainen asia vaan todellakin hänen juomisensa. En myöskään ota syytä siitä, jos toinen haluaa juoda itsensä sairaaksi tai hengiltä. En ala miettiä olenko nyt “rakastanut” häntä tarpeeksi. Taatusti en ole viimeaikoina isommin rakastanut, mutta sen hän on itse käytöksellään aiheuttanut, enkä tunne siitä minkäänlaista syyllisyyttä. Todennäköisesti hän on sen huomannut, mutta jos ei ole vielä juonut aivojaan kokonaan kuutamolle, hän tietää myös, miksi tähän on tultu.
Tänään hän ei ollut (vielä) hakenut päivittäistä lonkeroannostaan kun tulin työstä. Nyt hän on käymässä ystävänsä luona, mutta miksiköhän olen niin varma siitä, että ko.ystävällä on tarjolla olutta tai siideriä ja paluumatkalla voi poiketa vaikka R-kioskille täydentämään omia varastojaan? Siksi, että kyseessä on hänen ainoa myös alkoholisti ystävänsä, eikä liene sattumaa, että hän lähti käymään juuri tämän luona. Tää on toistunut satoja kertoja, enkä luota häneen enää missään asiassa ja vähiten siihen, että juominen olisi hänen hallinnassaan ja hänen oma päätöksensä. Se aika on jo kaukana takanapäin, kun hän päätti itse, milloin juo, milloin ei. Kiitos kaikille ketjuun osallistuneille, meillä taitaa erotilanne olla hyvinkin lähellä. Toinen kerta minun elämässäni, mutta ensimmäinen, joka päättyy tällä tavoin.
petewee…
Teettekö töitä sosiaalialalla jos saanen kysyä?
Tuntuu, että olet fiksu ihminen ja tiedät tasan, miten asioiden pitäisi olla, mutta jostain syvältä luen rivien välistä, että myös vaimosi tietää miten asioiden kuuluisi olla,…
Ajattelin vain, kun itse teen työtä ihmisten parissa, ja tuntuu, että tällä alalla jos millä on ne päihteilijät 
kukapa nyt silkkaa hyväntekeväisyyttään työskentelisi ihan muuten vaan.
Voimia Petewee. Kun on lapsi tai lapsia mukana kuvioissa, niin se aina vaikeuttaa vielä lisää asioita. Naisilla erotessa on kieltämättä helpompaa, laki on meidän puolella huoltajuusasioissa. Mutta ehkä sun kannattaisi nostaa kissa kunnolla pöydälle? Kertoa, että et enää hyväksy tätä. Ehkä vaimosi ei usko, että olet tosissasi. Yrittää ottaa aikalisä, tehdä jotain? Vaikka pyytää hänet lukemaan nämä keskustelut, niinkuin täällä on ehdoteltu. Pahinta on katkeroitua, täyttyä pahasta mielestä ja vähitellen turtua. Olla yhdessä sen takia, että joskus oli jotain, ja sitten unohtaa sekin vähitellen. Tsemejä, mitä sitten päätätkin tehdä. Kirjoittele tänne kuulumisiasi, se varmaan helpottaa.
Kuten jossakin toisessa ketjussa kerroin, olen ollut työssä A-klinikalla yht.12-vuotta, nykyään olen enemmänkin hoitoalalla, mutta se ei tee tätä yhtään helpommaksi minulle. Alkoholisti vaimoni on myös hoitaja, mutta tähän saakka hän on kyennyt peittelemään juomisensa useimmilta työkavereiltaan ja ainakin esimieheltään. Jos olisikin kyse jostakin toisesta, osaisin varmaan antaa edes jotakin neuvoja, mutta kun kolahtaa omaan nilkkaan, en enää tiedä mistään mitään. Suhteemme on tosiaan turtunut viha-rakkaus suhteeksi ja vaimoke etsii pienimpiäkin syitä mollata minun tekemisiäni, ehkä siksi, että sillätavoin saa huomion hetkeksi pois omista tekemisistään. Hän kyllä tietää, mikä hän on, mutta ei edes halua tehdä asialle mitään. Kiitos myös GM sinulle, olet oikeassa tuossa, mitä kirjoitit.
Epävarmuuteni jatkuu vaan. En osaa tehdä sitä lopullista päätöstä, mietin ja suunnittelen, mutta en saa aikaiseksi toteuttaa sitä, mitä ajattelen.
Alkoholistista eronneena voin kertoa, että päätöstäni en ole koskaan katunut. Olen saanut vastalahjaksi hienon oman elämän, josta voin rehellisesti olla ylpeä. Olen kasvattanut itsetunnon ja kasvanut ison askeleen ihmisenä. Vasta nyt jälkeenpäin olen herännyt huomaamaan, millaisen helvetin olen läpikäynyt. Helvetin ollessa pahimmillaan, on onni ettei tajua tilanteensa vakavuutta, surullisuutta, epätoivoisuutta ja alistavuutta kokonaisuudessaan. Se avautuu eron jälkeen pikku hiljaa kaikessa komeudessaan. Sanon sinulle sen, mitä minulle sanottiin perheneuvontakeskuksessa, kun sinne päädyimme puolisoni kanssa hänen pahoinpideltyä minut. Sinulla on tasan kolme vaihtoehtoa: 1) Jäädä tilanteeseen sellaisena kuin se on, 2) Jäädä tilanteeseen ja yrittää muuttua yhdesä puolison kanssa, mikä on suurimmalle osalle mahdotonta elleivät molemmat sitoudu muutosprosessiin tai 3) lähteä. Kakkosta kokeiltuani siirryin kolmoseen. Minulle oli avartava hetki tajuta, että oman elämäni suunta ei ollut kiinni miehestäni vain minusta. Vuosi sitten oli hakattu, epätoivoinen, vuodessa 10-kiloa lääkkeillä lihonut, vakavaa masennusta sairastava elämänhaluton alkoholistin avopuoliso. Silloin minulle riitti. Eropäätöstä on seurannut muutto, pikainen paluu yhteen, irtisanominen töistä, masennus, kissanpentu, terapia, plinkki, uusi työpaikka, uusia harrastuksia, laihtuminen, elämänilon palaaminen, itsetunnon jällenrakennus, masennuslääkkeiden vähentäminen, uusia ystäviä… Helppoa se ei ole ollut, se on pirun vaikeaa. Vaikeampaa on lähteä kuin jäädä. Mieluumin ihminen valitsee turvallisen helvetin kuin tuntemattoman taivaan. Jääminen olisi minulle ollut luovuttamista elämästä. Jääminen olisi ollut minun itsemurhani ja johtanut sen konkretisoitumineen ennemin tai myöhemmin. Alkoholismin vaikutus lähimmäiseen on vakava asia. Sen työstäminen jatkuu vielä vuosi erosta, mutta nyt ymmärrän, että rakennan elämää itselleni.
Mua ei suututtanut. Nauratti vaan. Joo, mun retku ei taatusti ollut käyttäessään onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Voi myös olla, että multa jäi paljonkin tekemättä suhteen eteen. Ja käyttäessään hän varmasti ajoittain koki, etten rakasta häntä.
Ja näistä asioista syyllistin itseäni aikani, kun en saanut raitistettua häntä. Aina vaan kama vei ja kuilu syveni. Mä olen ihan samaa mieltä, että ei käyttö ole puolison tekemisten tai tekemättä jättämisten syy. Kyllä syy on akuutissa päihdesairaudessa. Ja vaikka mä olisin päälläni seissyt ja todistellut rakkauttani kaikilla kielillä, retku olisi vaan sen piripiikin itseensä tumpannut. Päihdeongelmainen voi lopettaa vasta itsensä vuoksi, ei lasten tai puolison.
Petewee, tervetuloa. Onhan mukava saada taas joku mies tänne kirjottelemaan. Meitä on täällä varsinainen akkalauma ja muutama mies välillä koittaa saada sanottavansa läpi. Onneksi meillä on suorasanaisia ja selkeitä miehiä täällä, joten heidän sanomansa tulee perillekin aika usein.
Mä olen itse ollut päihdetyössä myös ja mä koin sen vain haittana retkun suhteen. (Retku siis oli raitis narkomaani kun tutustuttiin ja retkahti myöhemmin, nyt taas on räpistellyt eroon päihteistä.) Koska mä kuvittelin tietäväni miten retkun pitäisi toimia, mistä sen pitäisi saada apua. Mä tuputin sille aa:ta niin aktiivisesti, että sillä varmaan kasvoi se jo korvista ulos. Lisäksi mä kyhäsin sille viikko-ohjelmia, joita odotin sen nudattavan. Nyt tää tuntuu ihan kahjolta, koska ei sillä ollut silloin mitään omaa halua raitistua ja tehdä helvetisti töitä sen eteen. Se vain lupaili silloin mulle kuuta ja tähtiä taivaalta.
Mut sitten kun mä tajusin, että mä olen ihan voimaton sen päihteiden käyttöön, niin mä myös tajusin, ettei mun misstään onnettomasta ammattitaidosta ole mitään apua. Sekin vähä taju, mitä mulla oli kyseisestä sairaudesta hävisi kyllä, kun innostuin hoitamaan retkua raittiiksi. Vasta sitten kun mä aloin hoitaa itseäni, pääsin ulso siitä pyörityksestä. Koska siinä innostuksessani, missä tuputin retkulle hoitoa, mä olin unohtanut, että läheinenkin tarvitsee sitä. Mä oletin, että mulla ei olisi mitään ongelmaa, kunhan vaan retku rupeaisi minulle reippaaksi ja raittiiksi puolisoksi. Nyt mä huomaan jo oman osuuteni omassa elämässäni. Ja sitä kohti olen matkalla pienin mutta melko varmoin askelin.
Jos ajatellaan lapsen huoltajuutta: 1. etsi hyvä asianajaja heti alusta lähtien tueksesi. Se ei voi olla niin kallista että lapsen hyvinvointi kannattaa vaarantaa. 2. Älä salaile ongelmaa työpaikalla, pikemminkin päinvastoin, jos tilaisuus tulee kerro työterveyshuoltoosi ja pomollenne ongelmasta. Enkä olisi aivan varma että se ei vaikuta vaimosi työhön mitenkään, vaikka niin väität. 3. Mieti onko sinulla tuttuja jotka tietävät vaimosi tilanteen ja pystyvät auttamaan sinua jos huoltajuuskiista tulee.
Kuulosti tutulta tuo sinun tarinasi,ero vain siinä et mieheni joi yli kaksikymmentä vuotta ennenkuin alkoi hoidattaan sairautta nimeltä alkoholismi.ei auttanut vaikka miten pyysi ettei joisi,välillä syytin itseäni ,siitä että omalla käytökselläni aiheutin toisen juomisen.kauan sitten tajusin ettei syy ole minussa eikä muissa vaan syy on et sairastaa alkoholismia.!siitä voi toipua mutta ei parantua.toipumisella tarkoitan sitä et pystyy oleen ilman viinaa päivä kerrallaan vaikka loppuelämän,mutta sairaus ei häviä mihinkään…jotkut toipuu hoidon avulla,toiset tarvii vertaistukea esim.aa-kerho…kaikki on yksilöllistä.tarinastasi saa käsityksen ettei puoliso vielä tunnusta omaa sairauttaan,niinhän se on et muut kärsii paitsi ei se juoja…oletko hakenut itsellesi apua?vaikka al-anonista,jossa on samanlaisia kohtalotovereita.ja meitä on paljon!et voi millään vaikuttaa puolisosi juomiseen,tekisitpä mitä tahansa.juojan itse pitää huomata miten asiat on ja haluta hoitoa niin siitä toipuminen lähtee…siihen voi mennä vuosiakin ennenkuin huomaa tai sitten juominen vain jatkuu…
Minä olen sigge ja alkoholisti. Ensimmäinen asia mikä tulee mieleeni on, että kiellät kaikkien alkoholipitoisten juomien pitäminen kotona. Jos tarkkoja ollaan normaali ihminen ei tarvitse alkohololia mihinkään. Ei edes saunajuomaksi. Nyt raittiina ollessani, en ole tullut kertaakaan eteen tilanne, että olisin tarvinnut alkoholia johonkin.
Jos meille on tulossa vieraita niin tavallinen tapaaminen sujuu kahvittelun merkeissä, mutta jos on kyse oikein juhlasta, olen nkyllä jankinut kaikki tarvittavat tykötarpeet aperitiivista, uokajuomiin ja jaöliruokajuomaan asti. Vieraita varten.
inähän se alkoholisti olen, eivät vieraat. Syyttömiä he ovat minun alkoholiongelmnaani.
Mieheni myös köyttää kohtuuden rajoissa alkoholia, mutta senkin olen katsonut kuuluvan sille, joka osaa sitä käyttää. Minä en osannut.
Juttu on niin, ettei sinun tarvitse hyväksyä kodissasi alkohololia, koska se ei ole todellakaan kuulu arkiravintoaineisiin. Alkoholi on juhlajuoma. Tee se hänelle selväksi. Jos hän haluaa juhlia arkea, niin ilmoita, ettet hyväksy sitä.