Jeppe juo koska hän on alkoholisti , vai oisko muitakin syitä ? 
Petewee, hyvähän se on, että olet tavis. Ei ole hauskaa olla alkkis. Tarkoitan vaan sitä, että vaikka olet työskennellyt A-klinilalla ja vaikka joudut seuraamaan alkoholistin elämää hyvin läheltä, ei se tarkoita, että ymmärtäisit alkoholismista sen enempää kuin possu joulusta. Ei pahalla, mutta näin se vain on. Jos ammattilaisina itseään pitävät, sekä ihan vaan tavikset tosiaan ymmärtäisivät, mitä alkoholismi oikeasti on, olisi myös ongelma hoidettavissa. Ei olisi tilannetta, niin kuin nyt on, mitä yleisimpään keski-iän kuolinsyihin tulee. Mielestäni arvostetaan liian vähän hoitomuotoja, joissa toipuneet alkkarit ovat avainasemassa. Lieneekö tässäkin kysymys oikeassa olemisen, hallitsemisen tai pätemisen tarpeesta? Tarkoitan kaikkitietävänä itseään pitävää julkista terveydenhuoltoa.
Tietysti kannanottoni tuntuu itsetietoiselta, jopa loukkaavalta, mutta olen hyvin paljon ongelman kanssa tekemisissä nyt raittiina. Olen vain kertakaikkiaan kyllästynyt siihen tyyliin, jolla alkoholismia ollaan hoitavinaan yhteiskunnassa. Hyssyttelyyn ja juovan alkkarin vedätyksiin sorrutaan toistuvasti. Diagnosoidaan riippuvuutta mm. masennukseksi ja kaksipuoliseksi mielialahäiriöksi. Juoppojen suosiollisella avustuksella ja ilmiömäisen vedätystaidon takia. Vain alkoholisti on otus, joka osaa valehdella jopa itselleen. Voi kuvitella, miten paljon valehdellaankaan ns.asiantuntijoille. Ja vieläpä huikaisevan uskottavasti. 
[quote="exjuoppo
Huomaan, että olet “tavis.” 
[/quote]
Oli pakko tulla käymään, kun tuli niin riivatun ikävä exjuopon realismia.
Asiaa muuten kirjoitat tosta alkoholismin hoidosta. Mä jotenkin kuvittelin, että kun olen pähdetyössä ollut ja muutenkin näin harvinaisen pystyvä tyyppi, niin mähän osaan hoitaa ja tukea ton oman retkuni ihan hyvin. Mut mä huomasin, että mä sorruin toistuvasti sellaiseen tunnekoukutukseen puolin ja toisin. Eli vähäisintäkään apua en kyllä huomannut ammattitidostani. Jos mun joku asiakas lähtí vetämään, mä sanoin: Jaa, puuttui oppimiskokemuksia. Mutta retkun suhteen olikin toinen ääni kellossa, piti soittaa perään ja vaatia raitistumista. Ja vielä kertoa miten tulee raitistua. Ja viddy, yritin vielä jotain saakelin hoidollisia keskustelujakin käydä. Olinpa sekaisin paljon pahemmin kun mummoni vanha kaappikello.
Mutta kuten olen sanonut jo monta kertaa, tavis en ole, vaikken ole päihdesairaskaan. Olen ihan erityinen oma itseni, kuten me kaikki muutkin…
Suukko exjuopon poskelle!
Yritin lainata tuosta sen kaikkein oleelllisemman, vaikka ehkä olis pitänyt lainata koko teksti.
Kotikaupungissani oli joskus A-klinikka vastapäätä eräätä AA:laisten kerhotilaa. samassa “AA-talossa” oli myös parturi. Kävin siellä joskus parturissa ja hän tunsi minut. Kysyi, mitä me tehdään siellä A-klinikalla. Kysyi siksi, että hän oli liikkeensä ikkunasta nähnyt, että AA:han menevät olivat aina selvinpäin, kun taas suurin osa klinikalle menijöistä oli kännissä tai kamoissa.
A-klinikan vuosibudjetti oli niihin aikoihin n.450 000mk/vuosi… 
Erohan on siinä, että AA:n ideana on, että sinne voi mennä jos haluaa lopettaa alkoholinkäytön. A-klinikalla sen sijaan kannustetaan kohtuukäyttöön. Jopa sellaista, joka tietää ettei siihen kykene. Monta entistä asiakasta lakkasi käymästä klinikalla, kun siellä ei meinattu hyväksyä ajatusta täysraittiudesta. “Ei ole hyvä olla noin ehdoton…” A-klinikkasäätiö haluaa pysyä toiminnassa, kuka nyt lypsävää lehmää ampuisi. Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi läheiset. Juoppo saa luvan juoda, kunhan yrittää hallita sitä, ja asiakkaita riittää.
Kerroit Tähtis sen, minkä luontainen häveliäisyyteni plinkin ylläpitoa kohtaan on estänyt sanomasta…
On nimittäin niin, että alkoholistista ei koskaan enää tule kohtuukäyttäjää. Jos tulisi, ei ongelma olisi sitä luokkaa kuin se tänään on.
Pyykkis,oletko jo löytänyt ilonaiheita tästä elämästä…? 
Al-Anonissa on ainakin samanlaisia kohtalotovereita.Hoida itseäsi ja jos toinen juo niin juokoon.“Jokainen meistä on oman tiensä kulkija…”
Mulla ei ole luontaista häveliäisyyttä 
En allekirjoittaisi tuota ainakaan tältä istumalta. Kyllä A-klinikallakin pyritään täysraittiuteen varsinkin niiden kohdalla, jotka eivät vielä ole “menetettyjä”.
Ehkä jossakin päin suomea näin ei ole tehty, mutta mikään A-klinikka säätiön yhtenäinen linjaus se ei todellakaan ole.
“Lypsylehmän ampimisesta” voisin mainita senverran, että tällaisessa keskisuuressa kaupungissa, jossa asun, on klinikalle viikkojen, jopa kuukausien jonot. Ihan yksinkertaisellakin matematiikalla voi jokainen laskea, että alkoholin haitat ja niiden hoitaminen tulevat kalliimmiksi, kuin valtion viinasta saamat tulot. Ei siis ole kenenkään edun mukaista yrittää pitää juoppo juoppona, koska uutta sukupolvea tulee koko ajan ja piiri pieni pyörii…
En ole henk.koht.koskaan kuullut, että A-klinikalta käsin olisi kehoitettu jotakuta juomaan, ei edes kohtuullisesti. Sensijaan olen lukemattomat kerrat kuullut sen, että jos holisti on ollut vaikka 10-vuotta kuivilla ja ratkeaa, alkaa kierre uudelleen tasan siitä, mihin jäi, eikä toleranssitkaan juuri laske.
Kyllä vaan ainakin minua kannustettiin kohtuukäyttöön klinikalla. Siitä on jo kauan ja toivottavasti tyyli on muuttunut. Jos holistille sanoo, että juopa vähän kohtuullisemmin, on se sama kuin lupa juoda. Voi kotonakin kertoa, että oikein ammattilainen suositteli vähentämään.
Klinikka sopii varmaan monelle, mutta Aa:ssa on se etu, että ei tarvitse jonottaa viikkoja, koska ryhmiä on kaupungeissa joka ilta ja suuremmissa kirkonkylissäkin yleensä useampia viikossa. Eikä maksa mitään. Pakko ei ole laittaa 7. perinteen kippoon mitään, jos ei ole tai ei halua. Eikä ole pakko sanoa sanaakaan, jos siltä tuntuu. Missä muussa terapiassa tai “terapiassa” voi istua hiljaa? Ainakin henkilötietoja tivataan. Jollekin taas Aa ei sovi. Tulee pärstä-, tai jumalaongelmia tai muuta. Silloin ei ilmeisesti olla vielä juotu tarpeeksi. On se Aa kumma paikka; jokaisella on ihan omanlaisensa jumalakin, tai sitten ei ollenkaan. Ketään ei käsketä, eikä pakoteta. Ei anneta seuraavaa aikaa, vaan kaikki on vapaaehtoista. Ja jos juomaan haluaa taas lähteä, on ovi auki siihenkin suuntaan, eikä kukaan huutele perään. Tosin ei myöskään surkuttele, että nyt se joutui juomaan. Niissä piireissä voi olla myös rehellinen, tai voi valehdellakin vapaasti, koska silloin valehtelee vain itselleen. Puheenvuoroista ei anneta pisteitä, eikä niitä arvostella muutenkaan. Tukea saa ja tukihenkilönkin saa, jos haluaa niin. Kerron omasta kokemuksestani, joku voi olla ihan eri mieltäkin aivan vapaasti.
Vaikeaa on. On helpompaa sanoa, kuin tehdä asioita. On niin ihmeellisen paljon helpompaa tehdä asioita väärin, kuin oikein. Ja sitten, kun yrittää tehdä oikein, niin silloin vasta meneekin aivan väärin.
Juomisesta - olen ehdottanut vaimolleni, että ostetaan heti kerralla olutta ja siideriä niinpaljon, ettei sitä voi kerralla juoda loppuun. Siis esim. 5 laatikkoa olutta ja toinen mokoma siideriä. Ei kuulema hyvä. Ei minustakaan, mutta ajattelin, että jos vaikka alkaisi sitten itse miettimään, missä menee raja. Nythän rajana on se, mitä kaapista löytyy/miten paljon on tullut ostettua.
Tiedän, että olen täyti tollo siinä, miten pitäisi olla. Toivon hartaasti, että opin joskus ymmärtämään, miten saisin itseni rauhoittumaan ja alkaman elämään elämässä tätä päivää, enkä vain odottaisi, että sitku ja sitku ku asiat on ok…
Antaa toisen juoda - ja odotetaan, että ongelma pahenee? Tuntuu vaikealta. Päivä kerrallaan eteenpäin kuitenkin. Jospa lähtis perhostelemaan ja sais vaikka suuren taimenen joesta 
Ehkä se ongelma ei pahene. Ehkä se pysyy just tasan siinä samassa vuodesta toiseen.
Yritän sanoa tämän mahdollisimman ‘tosiasiana’. Mieheni juominen on rauhoittunut, tasaantunut sinä aikana mitä olemme olleet yhdessä. Käyttö on suurkulutusta (mittarien mukaan) joskus jopa nippa-nappa kohtuukäytön rajoissa (25 olutta viikossa).
Toisaalta, jos emme olisi hynttyitä yhteen laittaneet, ehkä hän olisi juonut itsensä pohjalle ja aidosti raitistunut. Tai juonut itsensä hengiltä.
Tuliko taimen? Vai ahven? Ai niin, ei lohia saa ahvenen vieheellä… 
Tarkoitukseni ei suinkaan ollut mollata AA:ta, kyllä sillä on saatu varsin hyviä tuloksia aikaan ja todellakin pienillä kustannuksilla. Olen taannoin käynyt muutamassa avoimessa palaverissa ja huomenna menen kolmannen keraan Al-anoniin, enkä todellakaan tahdo sanoa pahaa sanaa siitä toiminnasta.
Tarkoitin vain, että A-klinikallakin on hyvätkin puolensa vaikka kalliiksi yhteiskunnalle tuleekin…
No eipä tullut mieleenkään, että koettaisit Aa:ta mollata. Hyvä kun olet käynyt. Ehkä jollain tavalla pääset jyvälle alkkarien aivoituksista. Anonista olen vain kuullut, mutta kuuleman mukaan siitä on apua juopon läheisille. Eipähän ainakaan yksin tarvitse pähkäillä asioitaan ja kyllä live-keskustelut ovat aina parempia kuin nettikirjoittelu.
keskustelut, ajatusten vaihtaminen, toisten kuunteleminen, tuntea yhtenäisyyttä ja huomata, että ei ole yksin…
noita perusasioita me ihmiset tarvitaan, ongelmassaku ongelmassa.
sitähän sanotaan, että ihminen opettelee tunteen ittensä koko elämänsä ajan ja muut ihmiset on peilejä meille, jotta näkisimme itsemme paremmin.
kuulostaa yksinkertaselta, niinkuin se onki.ja ilmasta ja luottamuksellista.
tää oli siis aa-mainos 
sekä al anonin ym.
mitään et menetä kokeilemalla ja onko sulla asiat niin hyvin et on varaa olla kokeilematta?
Minun puolisollani ainakin alkoholin käyttö vain lisääntyi vuosien myötä…Pyykkis,minäkin olen ollut tilanteessa,et teki mitä tahansa ,teki aina väärin… 
Ei meistä kukaan “tollo” ole,sitä vaan tekee niinkuin sillä hetkellä on parasta…?Minä kyllä välillä kannoin olutta selkä vääränä,mutta mitäpä se auttoi ,joi kahta kauheammin ja lisää kannettiin…Nyt kun olen anonissa käynyt jonkin aikaa,olen miettinyt useasti et,miksen mennyt aikaisemmin sinne…Silloin kun tilanne meillä oli pahin…Niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan Itse ainakin olisin tarvinnut tukea kun ei aina ystäviäkään viitsiny vaivata.Et ois ollu joku jolle soittaa ja joka olisi ymmärtäny…Eikö me kaikki tarvita sitä ns.mielenrauhaa et pystyisi menemään eteenpäin päivä kerrallaan…? Minulle luonnossa liikkuminen on sitä mieltä rauhoittavaa.Saitko kalapotut?
Yhdyn tuohon edelliseen mielipiteeseen. Näin vaan lyhyesti. Itselleni kun tuli juuri sama asia mieleen, “miksi en tullut aikaisemmin, silloin, kun tilanne oli vielä pahempi?”
No, ehkä suurin syy oli se, että olen mies ja olen ajatellut anonia jonkinlaisena naisten piirinä, jossa on lupa ja kavereiden tuki mollata kotona makaavaa juopporetkua miestä. Nyt tiedän, ettei siellä sentään ihan niin puhuta, vaikka onhan se selvää, että siinä piirissä miehet ovat ylivoimainen vähemmistö Paikassa, jossa olen nyt yht.neljä kertaa käynyt, käy säännöllisesti 3-4 miestä ja kymmenkunta naista, joskus enemmänkin. Mutta se yhteishenki on todella hyvä ja eräs nainen sanoikin minulle, ettei hän siellä ajattele ketään miehenä tai naisena. Kaikki ovat yhtälailla alkoholistin läheisiä ja kaikki ovat siis samalla viivalla. Kukaan ei ole toisen ylä -eikä alapuolella.
Näinhän se on myös AA:ssa, jossa muutama vuosi sitten kävin jokusessa avoimessa palaverissa, kun tein eräänlaista tutkielmaa alkoholin haitoista ja hoitomenetelmistä.
Tulin muuten tutkimuksessani (joka on vain omaa höpinääni, eikä mikään väitöskirja) tulokseen, jossa AA:lla ja Kalliolan klinikoilla ( <=sama hotiomuoto) saadaan kolmen vuoden periodilla parhaimmat tulokset, n.25-30% raitistuu pysyvästi !!! ja joitakin % alkoi juoda hallitummin. A-klinikoiden vastaavat luvut olivat n.10 ja 18 n% Niistäkin ehkä osa liioiteltuja, tosin en AA.nkaan vastauksista saanut, kuin rasti ruutuun-vastauksia, joiden todenperäisyyttä on lähes mahdoton tarkistaa. Nämä ovat siis vain olettamuksia, tai olisiko parempi sana suuuntaa-antavia.
Taidanpa mennä saunaan…vaimoke näkyi menevän kauppaan, toivon hartaasti, että tuo sieltä juomaksi greippimehua, EIKÄ mitään muuta…
Morjens kaikille . Ikävä kyllä , ex-juopon kokemus ei ole ainoa lajissaan , niin kehoitettiin myös mun miestä tekemään n.3 vuotta sitten , olin todella järkyttyny , Juomaan kohtuullisesti ? Ei onnistu tässä “firmassa” Kyllä se vaan on niin että joko juodaan tai sit ei juoda ollenkaan .
Vaimoni on kolmatta (tai neljättä, miten se sitten lasketaankin) viikkoa raittiina ja kieltämättä se näkyy ja hän on ulkoisestikin muuttunut edukseen. Vaikka en häntä sentään rumana pitänyt ennenkään.
Minusta on tullut skitso, huomaan, että jatkuvasti yritän salaa löytää tyhjiä tölkkejä,pulloja tai jotakin, joka kielisi siitä, että hän on juonut minulta salaa. Lapsellista ja silti en voi olla sitä tekemättäkään. En voi uskoa, että hän raitistuisi kerrasta ja tuskin sitä tapahtuukaan. Tiedän, että hän ilman muuta vielä ratkeaa juomaan. Pelkään ja odotan sitä. Hänen alkoholisminsa on niin syvällä, ettei siitä voi päästä noin vain eroon, kuitenkin jossakin sieluni sopukoissa toivon sitä, järjen tasolla tiedän, että vielä hän ratkeaa, mutta toivottavasti jaksaa yrittää taas uudelleen.
Olisihan sekin saavutus, että nämä raittiit kaudet pitenesivät, on ollut niin paljon seesteisempää tämä elämä, kun töistä kotiin tullessani täällä porisee ruoka hellalla ja ihan tavallinen vaimo, joka ei haise lonkerolle. Katsotaan,katsotaan…
Mulle anoni on voimavara,ku ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan…Petewee,oliko muutakin kuin greippimehua…?