Vaimoni ja lasteni äiti

Kotikanava
1

Siirrän ajatukseni tänne Suomi24 saamani vihjeen johdosta. Olen mies jolla on kaunis vaimo, jota rakastan suunnattomasti sekä 3 pientä poikaa. Rakkaani on 168cm 65 kg ja viikottain menee 6-9 ploa viiniä. Pari viikkoa sitten yritin kysyä häneltä miksi hän juo ja varovasti yritin vihjaista että olen hieman huolissani hänen alkoholin käytöstään minkä tuloksena hän veti heti herneen nenään ja seurasi useamman päivän mykkäkoulu. Itse käytän alkoa harvakseltaan, ehkä parin kk välein lasillisen, tosin joitain kertoja olen hänen seurassaan juonut jotta saisin pullon loppumaan nopeammin ja siten vähennettyä hänen alkoholin käyttöään. Meillä on 3 pientä lasta ja tuntuu pahalta, pelkään menettäväni rakkaani ennenaikaisesti vaan mitä tässä voi tehdä? 3 vuotta sitten ehdotin yhteisen lomamme päättyessä, kun 7 pv aikana meni 9 ploa viiniä, että mitäpä jos yhdessä pitäisimme nenänvalkaisuviikkoa niin hän suuttui hirmuisesti ja syytti minua hänen leimaamisesta alkoholistiksi. Tuosta leimaamisesta hän puhuu edelleen jos huomautan juomisesta eikä suostu myöntämään että viiniä menee ehkä hieman turhan paljon. Ainakin minun mielestä. Määrä ei ihan näin isoa ole ollut aiemmin mutta 2-4 ploa viiniä per viikko on mennyt jo pari-kolme vuotta hänen äitinsä kuoleman ja viimeisimmän lapsemme syntymän jälkeen.

Yritän olla itse kotona mahdollisimman paljon lasten kanssa ja hoitaa kotityöt mahdollisuuksien mukaan. Vaimoni juominen alkaa yleensä heti töiden jälkeen, joskus kun tulen lasten kanssa tarhasta, on vastassa iloinen, hieman horjahteleva, halaileva ja sössöttävä äiti. Lapset huomaa kyllä poikkeavan käytöksen ja pyrkivät pois hänen läheltään lastenhuoneeseen.

Juomisen suhteen tapahtui pientä muutosta kun otin asian puheeksi viime viikonloppuna. 2 päivää hän oli kokonaan juomatta, kävi lasten kanssa ulkona Särkänniemessä ja jopa lenkillä (kertoi ilmoittautuneensa yhteen juoksutapahtumaan joka on myöhemmin keväällä). Mutta sitten, tiistaina sama meno jatkui. Viime torstaista eiliseen taas 6 ploa viiniä eli 7 päivää joista 2 kuivaa, käytännössä 6ploa/5 pv. Aamulla nuorimmainen märkänä kun äiti halusi laittaa lapset illalla nukkumaan, meni vaippa ensin hajalle ja sitten jäi loppujen lopuksi laittamatta paikoilleen. Aiemmin olen pyrkinyt hoitamaan itse rutiinit lasten kanssa mutta hän huomaa kyllä ja suuttuu jos yritän ohittaa hänet iltahommissa tai valvoa/tarkistaa jälkeenpäin että lapsilla on asiat hyvin.

Joudun välillä olemaan viikonloppuisin töissä ja tuntuu tosi pahalta jättää aamulla lapsia kotiin äidille joka on 2 viinipullon jälkeen mennyt nukkumaan/sammunut klo 4. Joskus olen miettinyt soittoa lastensuojeluun mutta en halua rikkoa liittoamme. Rakastan häntä ja pelkään että pian sattuu jotain peruuttamatonta hänelle tai lapsille.

Olo on todella avuton. Alkoholin käytöstä ei saa puhua, kuitenkin hänkin tajuaa varmasti että pullo/pv on reilusti yli suurkulutuksen rajan eikä sellaista kestä kukaan vuosia. Itse en pidä juomisesta lasten paikallaollessa mutta se ei häntä haittaa. Meillä on viinipulloteline keittiössä mutta pari kertaa olen valkoviinipöntön löytänyt kodinhoitohuoneesta liinavaatekaapista lakanoiden takaa. Tyhjät pullot kasautuvat eteisen kaappiin ja sieltä on helppo seurata kulutusta. Tekisi mieli pistää pirstaleiksi kaikki kotona olevat viinipullot sitä mukaa kun niitä löytyy mutta luulen sen johtavan vain hillittömään riitaan ja juomisen siirtymisen näkymättömiin. Ystäväperheitä tai sukulaisia ei juurikaan ole, omat vanhempani asuvat 400 km päässä eikä heille voi tällaisesta avautua.

Olisiko jollakulla joku konkreettinen ehdotus mitä tehdä? Olisiko perheen särkeminen/avioero paras ratkaisu? Eli minä ulos perheestä ja lapset äidille jolloin kukaan ei enää katso heidän peräänsä. Sosiaalitoimihan ei anna lasten lähihuoltajuutta isälle kun äidin alkon käytöstä ei ole muuta näyttöä kuin minun sanani. Jyrkkä kielto alkon käytölle/säilyttämiselle kotona ja piilopullojen etsintä? Luulisin että juominen siirtyisi sitten kaupungille. Asumme keskustassa, n. 100 m säteellä on kymmenkunta baaria/ravintolaa/yökerhoa. Ero saattaisi tästäkin seurata enkä haluaisi menettää häntä, ehkä olen kuitenkin jo menettänyt alkoholille.

Kuten kirjoitin, olo on avuton. Vaihtoehdot vain huonoja tai vielä huonompia. Se että tilitän tätä asiaa täällä ei tietenkään vähennä hänen juomistaan eikä siten helpota tilannetta yhtään mutta jotenkin tuntuu että haluaisi avautua jollekulle vaikka näin anonyymisti.

2

Hei isä ja aviomies
Kertomasi on surullista luettavaa, mutta nykypäivänä kovin tavallista. Niin useat naiset juovat liikaa ja alkoholisoituvat. Tämän vuoden Eeva-lehden 1. numerossa oli artikkeli nuoresta naisalkoholistista, joka oli lääkäri. Hän oli päässyt myllyhoitoon ja siellä raitistunut. Jospa voisit hankkia sen lehden teille kotiin. Tietenkin vaimosi siitä kiukustuu, niinkuin kiukustuu kaikista vihjauksistasi alkoholismin suuntaan. Älä jää kuuntelemaan.
Minä olen alkoholistin läheinen ja Al-Anonin (www.al-anon.fi) jäsen. Ex-mieheni meni AA:han kuukausi sen jälkeen kun liityin Al-Anoniin. Hän raitistui ja on edelleen raittiina. Jouduimme kuitenkin eroamaan. Juoma-aikana hän oli raivoissaan minulle Al-Anonista.
Käyn edelleen Al-Anonissa, koska kiinnostuin sen antamista osviitoista oman elämäni suhteen. Nykyään siellä käy yhä enenevämässä määrin myös miehiä. Jos olet kiinnostunut lukemisesta ja kirjoista, tilaa Al-Anon-toimistosta lehtinen “Juoko vaimosi liikaa” tai kirja “Löydä oma polkusi” iltalukemiseksesi. Älä tee lukemisestasi mitään numeroa, vaan mieluummin salaa se. Tarkoitus on, että saat tietää miten alkoholismi vaikuttaa läheisiin ja miten he voivat parantaa omaa elämäänsä.
Eniten voit auttaa vaimoasi ja koko perhettäsi hankkimalla ensin apua itsellesi. Ota yhteyttä A-klinikalle ja/tai liity Al-Anon-ryhmään. Vaimosi alkoholismi saadaan kyllä selville verikokeista, joten siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Ole kotiasioissa tomera äläkä anna vaimosi lannistaa itseäsi. On muistettava, että alkoholismi on kuolemaan johtava sairaus, jonka kauhistuttavin oire on koko sairauden kieltäminen.

3

Olen samaa mieltä että tilanteesi on hankala. Mies on tosiaan Suomessa heikommassa asemassa lasten huoltajuuskysymyksissä erotilanteissa.

Tuli mieleen asioita joista ehkä voisi olla apua tai sitten ei:

Vaimon juomisesta puhuminen perheen ulkopuolisille niin avoimesti kuin voit. Salailu pahentaa ongelmaa.

Perheen yhteinen harrastus jossa ei voi juoda. Tulee muuta ajateltavaa ja tekemistä, erilainen keino rentoutua.

Parisuhdeterapia. Onko vaimolla ongelmia joihin hän hakee apua viinistä?

Tämän sivuston testit voisivat avata vaimosi silmiä (luulen että hän tietää viinin olevan jo ongelma).

On huolestuttavaa jos vaimosi sammuu hoitaessaan yksin lapsia ja siksi et voi luottaa häneen vkl-töitten aikana. Itse soittaisin lastensuojeluun tai poliisille omien kokemusten perusteella. Siitä jäisi kirjallinen ja painava todiste mahdollista huoltajuuskiistaa varten.

Vaimosi varmasti suuttuu kaikesta millä yrität hallita hänen juomistaan, mutta usein vain pakkokeinot saavat päihdeongelmaisen hakemaan apua. Naisella pelko lasten menettämisestä voisi olla tarpeeksi suuri sysäys hakeutua hoitoon.

Jos mikään ei auta, voit muuttaa lasten kanssa pois.

4

Hyvä, että kirjoitit tänne päihdelinkkiin. Se on ensimmäinen askel avun hakemiseksi. On tärkeää, että joku perheessä havahtuu etsimään apua. Kertomasi perusteella vaimosi on alkoholisti. Anteeksi, että sanon näin suoraan, mutta määrät ovat sen verran suuria, hän juo niin usein, ei pysty hallitsemaan juomistaan, vaikka hoidettavana on pieniä lapsia, ja suuttuu, kun juomiseen puututaan. Alkoholismista on kysymys silloin, kun ihmiselle on syntynyt riippuvuus päihteeseen. Silloin hänellä on pakonomainen tarve juoda, vaikka se ei tilanteeseen mitenkään sopisikaan. Alkoholismi on sairaus ja tarvitsee ammattimaista hoitoa. Ongelmana on vain se, että alkoholistia on hyvin vaikea saada hoitoon, koska hän kieltää itse ongelmansa ja riippuvuutensa. Kieltäminen on yksi alkoholismin tunnusmerkkejä.

Ehdotan, että haet itsellesi apua Al-Anon-perheryhmästä. Sieltä saat tietoa myös alkoholismin vaikutuksista perheenjäseniin. Opit keinoja, miten suhtautua asiaan, ja sinulle selviää, mitä voit itsesi, lastesi ja vaimosi hyväksi tehdä.

Olen itse käynyt Al-Anonissa jo vuosia. Ihan äskettäin alkoholistiläheiseni lähti oman pohjansa saavutettuaan Minnesota-hoitoon Lapualle ja hänen ajattelutavassaan ja suhteutumisessaan on tapahtunut suuri muutos. Aiemmin hän yritti itse kontrolloida juomistaan, mutta siitä ei tullut mitään. Sitä ennen hän aina suuttui, jos aivan rauhallisestikin totesin, että hänellä on vakava alkoholiongelma. Nyt hän myöntää ongelmansa, näkee kuinka kauhistuttavaa hänen elämänsä oli, ja haluaa kaikin keinoin pysyä raittiina. Hän haluaa itselleen paremman elämän. Mutta ennen kuin tähän pisteeseen päästiin, oli elämässämme monta vaikeaa vaihetta. Sinä aikana opin huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani ja asettamaan rajat alkoholistille.

5

Samaa mieltä edellisten kanssa. Et voi hoitaa vaimoasi, mutta itseäsi voit. Al-Anon on hyvä paikka hakea apua, ja jos ryhmät ensi alkuun tuntuvat liian vaativalta toiminnalta, lue sitä kirjallisuutta. Sitä kautta saat keinoja siihen kuinka elää alkoholistin kanssa. Kun itse muuttuu, muuttuu toinenkin. Varmaksi ei voi huomista luvata kenellekään, mutta muutosta te tarvitsette - noinkaan tilanne ei voi jatkua.

6

Alkoholismiin sairastunut pudottaa pohjalle myös läheisensä.Tiedän pariskuntia missä se raittimpi kumppani juo toisen “kaverina” ja kaaos on valmis.

.Ei kannata etukäteen tyrmätä asiaa,sillä tiedän isiä jotka ovat lastensa huoltajia kun ovat rohkesti lähteneet hoitamaan asiaa.Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa viranomaisiin yhteyttä esim.turvakotiin, koska alkoholisti ei pysty lapsista huolehtimaan.Se että ajattelet itse vetäväsi koko “kuorman” ja kantavasi vastuun kaikesta ,huomaat ajan myötä väsyväsi taakkojesi alle.Puhun omasta kokemuksesta,minulle kävi niin.

Kyseessä on lasten elämä ja turvallisuus,sekä sinun jaksamisesi.Olen itse vetänyt itseni loppuun juovan puolison kanssa ja lapsia on myös.15 vuotta meni ja se oli pelkää helvettiä.Minäkin kuvittelin että rakastamalla ja loputtomiin ymmärtämällä hän lopettaa juomisen.Valitettavasti se on valinta mitä ei pysty tekemään toisen puolesta. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää irti hänestä.
Näiden vuosien myötä hän joi kurkusta alas omaisuutemme,talomme, lapset meinattiin ottaa huostaan .
Läheltä on nähty millainen hevetti on elää alkoholistin kanssa joka lupaa ja lupaa ja kiukuttelee kun asiat eivät mene hänen mielihalujensa mukaan. Jos olisin voinut valta toisin silloin 15.v sitten olisin lähetenyt saman tien lasten kanssa,sillä kaiken menettää mitä menetettävissä on.Itse olen kokenut tilanteen ettei ole mitään vaihtoehtoja ,ei edes huonoja.

7

Alkoholisti on se joka viimeisenä huomaa ja tunnustaa riippuvuutensa. Lähipiiri näkee sen kauan ennen.
Tavanomaista on, että juova “jätetään rauhaan.” Äitiä tai isää “ei saa häiritä.”
Olen itse raitistunut jo vuosia sitten, mutta minun piti ensin juoda perhe, työpaikat ja omaisuus, ennen kuin myönsin itselleni olevani alkoholisti.
Minua pyydettiin, kehoitettiin, käskettiin ja rukoiltiin lopettamaan tai vähentämään. Alkoholisti ei kykene vähentämään. Lopettaminen on ainoa toimiva vaihtoehto. Muuten on edessä katastrofi, hauta tai hulluus ajan myötä.
Jos asetat jotain ehtoja vaimollesi tai uhkaat jollakin toimenpiteellä, muista ehdottomasti pitää puheesi. Alkoholisti tarttuu mielellään toteutumattomiin uhkauksiin ja jatkaa juomista. Myöskään alkoholistin lupaukset juomisen hillitsemisestä eivät pidä kuin hetken aikaa.
Mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat ja toimi sen mukaan vaikka se tuntuisi juuri nyt vaikealta. Asioiden pitkittäminen mahdolistaa alkoholistin juomisen ja sitä mahdollisuutta hän käyttää häikäilemättä hyväkseen. Niin kova on riippuvuus.

Al-Anon auttaisi sinua ymmärtämään alkoholismia, vaikka se ei vaimoasi raitistakaan ja hän tulee jopa syyttämään sinua jos haet itsellesi apua.

8

Kiitoksia asiallisista ja toisaalta rohkaisevista mutta toisaalta surullisen fatalistisista kommenteista. Viikonloppu meni kuten arvata saattoi. 3 ploa viiniä ja kun tulin lauantaina töistä kotiin, torkahteli vaimo kotona sohvalla viinilasi kädessä. Iltasella hän välillä tanssahteli lasi kädessään ja välillä ärjyili lapsille ja laitettuani lapset nukkumaan, huomasin hänen nukahtaneen istualleen sohvalle. Annoin hänen nukkua siellä ja menin itse nukkumaan. Jossain vaiheessa aamuyöllä hän oli kömpinyt sänkyyn nukkumaan. Hänellä on nyt viikon loma, onneksi hän menee etelään koska en jaksa katsella jokailtaista juomista mitä kotona ollessa lomat yleensä ovat olleet. Täytyy hankkia tuota ehdottamaanne kirjallisuutta vaikka tiedän ettei minun lukemiseni auta häntä. On todella turhauttava olo kun seuraa tilanteen luisumista syöksykierteeksi. Hänellä on ikää vasta 35 v ja todellakin tuntuu että hän on juuttunut johonkin lapsuutensa vaiheeseen. Äitiinsä hän ei pitänyt mitään yhteyttä reiluun 15 vuoteen ja äidin kuoleman jälkeen juominen alkoi merkittävästi lisääntymään. Ehkä jotain jäi selvittämättä aikanaan ja se painaa? Musiikkimaku on muuttunut teinipoppiin ja goottiheviin ja baarikierroksia varten vaatetus muistuttaa teinien ja parikymppisten mieltymyksiä. Minulla on tunne, että jotain on pahasti vialla ja varmasti jonkinlaisen terapian tarvetta olisi eli juominen voi olla hänelle yritys hoitaa itseään. Tunnetason asioista puhuminen on lähes mahdotonta, hän suuttuu herkästi syyttäen minua hänen syyllistämisestään. Jopa se että kerroin rakastavani ja välittäväni hänestä oli syyllistämistä. Sanon kuulemma näin vain tahallani vaikken oikeasti välitä hänestä pätkääkään…? Ehkä hän elää jo jossain toisessa todellisuudessa. Koetan nyt itse jaksaa päivästä toiseen. Lasten kanssa on helppoa ja voimia-antavaa olla ja arki pyörii koska jaksan yhä rakastaa. Surettaa vain vaimoni valitsema tie.

9

Hei isä ja aviomies,
Älä jää miettimään, mistä vaimosi juominen johtuu. Se tie ei johda mihinkään. Hoida itseäsi ja ole jämäkkä. Hanki apua lastenhoitoon, jos se vain suinkin on mahdollista. Erilaisia tenavatupiakin on olemassa ainakin Pienperheyhdistyksellä. Anna vaimosi hankkia omat juomansa ja hoitaa pullot takaisin kauppaan.
Ole rohkealla mielellä. Vaimosi saattaa vielä raitistua, vaikka siihen voi mennä aikaa. Anna hänen kantaa kaikki omat töppäyksensä, äläkä osoita rakkauttasi hoitamalla asioita, jotka hänen pitäisi itse hoitaa. Monia muitakin alkoholistin läheselle tyypilliä toimintatapoja on olemassa. Mieti omiasi ja muuta niitä terveempään suuntaa. Se ei ole helppoa, mutta se on ainoa tie.

10

Kiitoksia ohjeista ja neuvoista. Tänä aamuna lapsia tarhaan viedessäni näimme spurgun joka aloitteli viikkoaan aamukaljalla ja 5 v poika kysyi minulta onko tuo setä juonut liikaa viinaa? Vastasin näin olevan minkä jälkeen hän kysyi “juoko äiti joskus liikaa viinaa?” Mitäpä siihen enää valehtelemaan. Täytin nyt töissä auditin (paihdelinkki.fi/testaa/audit) osaltani (tulkinnoista riippuen 2 tai 3 pistettä) ja arvioin vaimoni osalta varovaiseen tapaan jolloin pisteitä tuli 25. Laitoin hänelle meiliä aamuisesta tapauksesta ja ko linkin.

11

Hienoa, että vastasit lapsen kysymykseen rehellisesti!! Tee jatkossakin niin. Lapset huomaa asioita erittäin tarkasti, usein paljon tarkemmin kuin mitä me aikuiset ikinä osattais arvatakaan. Pieni lapsi ei oo tyhmä eikä ollenkaan niin tietämätön, kuin aikuiset luulee.

Pahinta, mitä lapselle voi tehdä, on valehdella tuollaisessa tilanteessa. Se synnyttää vain hämmennystä, epävarmuutta ja murentaa uskoa lapsen omaan havainnointikykyyn: jos lapsi näkee, että asia on yhdellä tavalla, mutta aikuiset väittää, että se on toisella tavalla, lapsi hämmentyy ja tuntee olonsa turvattomaksi. Pahinta on alkaa hyssytellä tai kieltää kysymästä: pahimmillaan lapsi alkaa tuntea siitä häpeää ja rupeaa miettimään, että onkos se vika hänessä itsessään, kun asiat menee oudosti mutta vanhemmat vakuuttelee, että ei oo mitään outoa meneillään.

Eli jatka tuolla rehellisellä linjalla!

Kun lapsetkin tietää millä tolalla asiat on, ne on paljon helpompia lapsille käsiteltäväksi. Äidin oudolle käytökselle on SYY, ja se syy ei oo lapsessa. Tämäkin kannattaa tehdä lapsille selväksi - lapsi kun herkästi kuvittelee, että vanhempien tekoset tai tekemättä jättämiset on jotenkin hänen aiheuttamiaan, ja pahimmillaan hän yrittää alkaa kontrolloida vanhempiensa käytöstä ja haalii ihan liikaa vastuuta itselleen.

Vaimostasi ei oo lapsillenne vakaaksi, turvalliseksi vanhemmaksi. Se homma jää siis sinun, eli sen selväpäisen, harteille. Jatka siis samalla linjalla ja vastaa rehellisesti lastesi kysymyksiin, jos/kun he niitä esittävät. Tietysti vastaukset pitää antaa sillä tavalla, että pieni lapsi ne ymmärtää, mutta sen sä nyt taidat muutenkin jo pienten lasten isänä tietää, joten mitä mä tässä sen enempää sua lapsista valistan.

Vaimosi voi tietenkin tuosta rehellisyydestä suuttua, mutta anna sen suuttua! Itse asiassa suuttuminen olisi aika normaali reaktio alkoholistilta. Jos niin käy, muista että se kuuluu alkoholismin taudinkuvaan, äläkä anna sen hetkauttaa itseäsi. Toimi siitä huolimatta niin kuin itse parhaaksi näet, vedä itse omat rajasi ja pidä niistä kiinni. Jos olet päättänyt, että et salaile etkä peittele vaimosi juomista vaan kerrot siitä rehellisesti jos asia tulee puheeksi, sinulla on täysi oikeus pitää kiinni tuosta päätöksestä! Vaimollasi on tietenkin oikeus reagoida siihen juuri niin kuin itse tahtoo, mutta sinulla on yhtäläinen oikeus olla välittämättä siitä.

Tämä on eka askel alkoholistista irtaantumisessa. En nyt tarkoita tällä välttämättä avioeroa tai mitään muutakaan fyysistä eroa, vaan sellaista henkisen etäisyyden ottamista. Se on alkoholistin läheiselle ainoa keino pysyä itse selväjärkisenä. Pystyt kyllä olemaan alkoholistisi tukena, jos/kun hän itse päättää raitistua, mutta muuten et oikein pysty vaimosi juomiseen vaikuttamaan. Voit vaikuttaa vain siihen, miten itse reagoit ja miten paljon annat juomisen vaikuttaa sinuun. Voit myös hiukan vaikuttaa siihen, miten voit suojella lapsianne siltä.

Toivon, että vaimosi alkaa oikeasti miettiä asioita, kun lukee sen meilisi. Hyvä että lähetit hänelle sen, koska sillä annat hänelle mahdollisuuden nähdä oman käytöksensä seurauksia: lapsetkin kyselee siitä. Toivottavasti hän herää tajuamaan, että ei hänen alkonkäyttönsä oikein voi olla hanskassa, jos lapsikin alkaa jo huomata asioita. Raportoi tänne miten kävi, jookos?

12

Hyvä linkki: lastenseurassa.fi. Jospa tämä herättäisi vaimossasi jotain ajatuksia sen auditin lisäksi.

13

Vielä kerran: hätätilanteessa pitää auttaa ensin itseään. Vasta sitten voi auttaa muita, mukaanlukien omat lapset. Vaimosi joko muuttuu tai ei muutu sinun muuttumisesi myötä, mutta ainakin olet itse selväjärkinen ja pystyt olemaan tukena lapsillesi. Toivon, että ymmärrät: alkoholistin läheinen sairastuu aina itsekin, vaikka kuinka luulisit olevasi täysipäinen.

Voimia ja kestävyyttä!

14

Tuttua ja niin surullista… Saa nähdä, missävaiheessa vaimoni juo viimeisen kerran. Hiuskarvan varassa hengenlähtö ollut jo muutaman kerran ja edes se ei “herätä” hakemaan apua! Al-Anonista saa vertaistukea ja siellä kuulee, miten toiset ovat selvinneet. Al-Anonissa on harvakseltaan miehiä ja jokainen mies on varmasti tervetullut lisäys joukkoon. Minulla itsellä ei ole miespuolisia alkoholistin läheisiä tuttavapiirissäni ja olisi varmasti hyvä, jos sellaisiakin olisi.

Olen niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen. Jostain pitää vain väkisellä vääntää iloa elämään. Sosiaalitoimikin on niin helvetin kädetön ja lymyilevät sen alkoholistin selän takana ja sieltä vain varovasti sanovat, että itse meidän pitää miettiä, miten lastenhoito järjestetään. Silloin kun ainoa paikallaoleva aikuinen on kännissä, niin silloin ei kukaan hoida lapsia! Ei kai mikään ole lapselle pahempaa, kuin juova vanhempi!

15

Sama vika täällä: vaimo on alkoholisti - lapset ja minä kärsitään. Meidänkin “potilas” onnistui melkein pääsemään hengestään kännissä toheloidessaan, ja itse joudun välillä ulkomaantyöreissuille.

Asiaa meillä monimutkaistaa entisestään vielä se, että asutaan ilman läheisverkostoa ulkomailla (eikä olla edes suomalaisen suuryrityksen lähettämiä expatteja) …“vanhoillisuuteen taipuvaisessa” maassa; mm. paikallisessa Al-Anonissa ei oltu koskaan kuultukaan “miesasiakkaista” :neutral_face:

Jatkan ehkä tarinaa tuonnempana…

Voimia itse kullekin!

16

Toivottavasti jatkatte tänne kirjoittamista, hyvät herrat. Ymmärrän, että palstan tarjoama vertaiskokemus on vain laiha lohtu oikeasta ryhmä- tai face-to-face -kokemuksesta, mutta tilanteen ollessa se mikä on, käyttääkää edes tätä :slight_smile:

Pelko on kurja seuralainen, eikä pelko lapsien tilanteesta tietenkään kokonaan hälvene tänne kirjoittelemalla. Mutta ehkä sitä voidaan hieman lieventää? Voitte antaa lapsillenne tukea olemalla itse turvallisia ja tarjoamalla heille mahdollisuuden puhua. Se voi olla ikävää kuultavaa, mutta heille tarpeellista. Samoin voitte itse purkaa tuntojanne pelkäämättä sitä, että se ‘kostetaan’ ikävänä käytöksenä lapsia kohtaan.

Monilla ihmisillä on ja on ollut juovia vanhempia, eikä se välttämättä tarkoita ongelmia aikuisena. Apua saa ja pitää uskaltaa hakea! Jos jää kärvistelemään ja ‘pärjäämään’ yksin, jää myös pyörimään loputtomaan oravanpyörään omine lukkiutuneine ajatuksineen.

17

Jooh… vaikea sanoa mikä kenellekin toimii, mutta (lähes) kaikkea kannattaa yrittää.

Mä olen aikanaan ollut niin onnekas, että pääsin (firman kustantamana) juttelemaan muutamaan kertaan “työnohjauspsykologin” kanssa - vaikkei mitään patenttiratkaisuja sieltä saanutkaan, niin “hyviä kysymyksiä” sai pohdittvaksi ja huomasin että asioiden kirjoittaminen ja puhuminen saattaa auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Monesti varsinkin stressin kanssa ajatukset keskittyy vain negatiivisiin ja ongelmat tuntuu tiivistyvän möykyiksi, joista ei saa otetta …ajatukset menee vaan ympyrää tai peräti koko ajan pienenevää kehää.

Vertaistuessakin lienee pitkälti sama homma: tarkoitus ei ole hakea valmiita ratkaisuja tai vastauksia, vaan huomata että ei ole yksin/ainoa ongelmiensa kanssa, saada mahdollisesti “perspektiiviä” oman kuvion tutkisteluun ja tietysti tsemppiä muilta. Usein kai jo sekin että saa itsestään irti “tulla kaapista” ulos - vaikka anonyymistikin - helpottaa. Vaarana toki on että vertaiskuvio menee vain yhdessä surkutteluksi ja “mitäs tässä kun ei muillakaan ole paremmin”-ajatteluksi…

18

…

19

Tietysti noinkin, jos on valmis siihen tyytymään :slight_smile: Mutta kun on vain tämä yksi elämä… tai tietty ei sekään ole just noin, jos uskoo jälleensyntymiseen. Köh.

Tärkein kysymys taitaa kuitenkin olla kunnioitatko itseäsi? Itsensä kanssa on kuitenkin elettävä 24/7, joten on tärkeää hyväksyä omat tekonsa ja tulla toimeen itsensä kanssa. Jos tuntee häpeää ja harmittaa oma ‘nöyrtyminen olosuhteiden edessä’, voi olla syytä tarkistella kantaansa.

20

Onneksi kirjoitit tänne! jokin uusi kyllästymispiste elämässäsi on saavutettu, kun teit tämän avauksen. Tie on pitkä (itsellänikin kesken). Olet joutunut tahtomattasi epäreiluun tilanteeseen, mutta valitettavasti sen “entisen” tai “normaalin” perään haikailu ei auta, koska entinen ei palaa eikä elämä ole koskaan enää “normaalia”.

Olen yrittänyt ajatella, että tämä on nyt sitä elämänkoulua.

Olet täysin aiheesta huolissaan, ja jos vaimosi olisi kunnossa hän osaisi yhtyä huoleen.

En halua olla tyly, mutta minusta nuo määrät mitä hän juo ovat suuria, enkä ymmärrä miten hän pystyy huolehtimaan lapsista luotettavasti.

Minusta ensimmäinen asia mitä sinun kannattaisi tehdä, on puhua ongelmasta jollekin läheiselle. Se, että asiasta kerrotaan ei tarkoita sitä, että asiasta pitäisi kertoa kaikille. Valitse joku henkilö, jonka kanssa puhut. Uskon, että useimmat meistä ovat piilotelleet asiaa (liian) pitkään, ja vaikka täällä kaikki kehottavatkin asiasta avoimesti puhumaan, tulee läheisenä helposti ajatelleeksi että oma tilanne on jotenkin erilainen ja että jospa tämä nyt menisi ohi ilman että kulissit kaatuisivat.

Kynttilää ei kannata pitää piilossa, kun housut on tulessa. Kerro jollekin. Uskon, että kun pääset vauhtiin ei sanoille meinaa tulla loppua.

Oman alkoholistini kanssa kävi niin, että yhtenä yönä kun palasin reissusta, hän oli sammunut 4kk ikäisen tyttäremme viereen. Soitin ensimmäistä kertaa tämän asian takia hänen vanhemmilleen ja pyysin heitä hakemaan hänet pois, näkivät missä kunnossa mies oli ja näytin piilotetut pullot myös. Ei jäänyt mitään epäselvyyttä asiasta. Sen jälkeen kerroin asiasta sekä meidän molempien vanhemmille, että mieheni muutamalle ystävälle, että muutamalle omalle ystävälleni, ja varasin meille ajan myös perheneuvolaan.

Tykkäsikö mieheni? No ei sitten pätkän vertaa. Hän istui vieressäni kahvipöydässä kuuntelemassa kun kerroin. Minusta se oli erittäin terapeuttista, ja läheisten reaktiot auttoivat ehkä häntä sen ymmärryksen alkuun, joka toivottavasti johtaa pysyvään raittiuteen.
Perheneuvolassa olemme puhuneet tästä ja muistakin asioista, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei siellä alkoholismia hoideta. Niin kauan kuin alkoholiongelma on päällä, se peittää alleen kaiken muun. Mutta kolme kuukautta tämän episodin jälkeen mies suostui menemään AA:han, ja sieltä löytyi toivo.

Al- anonilla on myös sähköinen lista jonne voi liittyä health.groups.yahoo.com/group/el-anon/