Hyvin kuvaava tuo sinun unesi Nayris.! Ajattelin kommentoida tuota, mitä sanoit aidoista kohtaamisista. Raittiina sitä on aivan eri tavalla läsnä ja uskaltaa olla läsnä! Ja varmasti myös alkaa nähdä eri ihmissuhteet selkeämmin.
Olin itse eilen yhden harrastukseni parissa puuhastelemassa minulle suhteellisten uusien ihmisten kanssa (muutin toiselle paikkakunnalle viime vuonna). Oli todella mukavaa, leppoisaa tekemistä, rupattelua. Tulin kotiin ja puhelimessani jonka oli jättänyt olohuoneen pöydälle, odotti pitkä katkera tilitys eräältä tuttavaltani, jonka kanssa minulla on ollut epämukava olo jo pitkään. Olen miettinyt pitäisikö minun peruuttaa kauas tästä ihmissuhteesta, koska hänen musta-valkoinen ajattelunsa ja henkilökohtaiset hyökkäyksensä kaikkia kohtaan, jotka yrittävät auttaa häntä (epästabiili pitkäaikainen elämäntilanne ja hailahteleva mielenterveys) vievät todella paljon energiaa. Tätä on jatkunut toista vuotta jo ja eilen tuli sellainen kirkas hetki, aivan varmasti raittiuden tukemana. Mukava ilta puuhastellessa ja sitten kontrastina tämä kotona odottamassa. Kerroin hänelle, että en halua olla tässä hengessä yhteydessä ja hän sai seuraavan raivokohtauksen. Päätin ystävällisesti sen ihmissuhteen siihen. Jos en olisi ollut 50 pv raittiina, niin en varmasti olisi nähnyt tilanteen haitallisuutta itselleni. Oma hyvinvointini on kuitenkin oltava prioriteetti, alituinen negatiivinen energiapommi jostain ei vain ole jotain mitä elämääni haluan. Päätös on oikea ja mieleni tyyni. Raittiina voi tosiaan olla enemmän läsnä, muille ja itselleen.
Vau RiAV! Onnittelen varmastikin oikeasta päätöksestä ja kyvystä tehdä omaa hyvinvointia tukevia ratkaisuja! Ei niin itsestäänselvää ollenkaan.
Minulle on tullut raittiuden myötä halu tavata ihmisiä, nyt kun ei tarvitse varata lapsivapaita yksinjuomiseen. Mutta tiedostan saman kuin sinä, hakeudun niiden ystävien seuraan joiden kanssa homma on vastavuoroista ja tuntuu hyvältä. Omaa hyvinvointia ja tervettä itsekkyyttä tässä opetellaan. Välillä ihan jännittää että millainen ihminen täältä minusta alkaakaan raittiuden myötä kuoriutua.
Hei Nayris. Olipa kiva kuulla! Ollaan vähän niin kuin samalla polulla . Tuntuu siltä, että monelle meistä, jotka ovat käyttäneet paljon alkoholia on juuri tuo omien terveiden rajojen vetäminen ollut vaikeaa. Itse olen vahva ihminen, mutta olen levittänyt jaksamistani ja itseäni kuin voita aivan liian ison näkkärin päälle. Kerroksesta tulee niin ohut, että tuskin enää näkyy. Nyt kun olen opetellut omia rajoja ja laittamaan oman henkisen tasapainoni ykköseksi, niin energiaa on kovasti ja pieniä positiivisia juttuja alkaa tupsahdella elämään kuin itsestään!
Erinomaista jatkoa sinulle! Tosiaan jännä nähdä millaisiksi me tässä vielä kasvamme ja kehitymme !!
Kas vain, olin tulossa kirjoittamaan että nyt on lähes tunnilleen 2 kuukautta korkin sulkemisesta mutta sehän tulikin täyteen jo vuorokausi sitten.
Eilen olin tilanteessa, jossa edessäni oli täysi pullo viiniä ja kukaan ei olisi saanut tietää jos sen olisin juonut. Tunsin kuinka jollain tasolla muutaman sekunnin punnitsin vaihtoehtoja ja silloin taas asetuin mielenkiinnolla kuuntelemaan sisäistä keskusteluani. Tiesin koko ajan että pulloon en kajoaisi mutta annoin ajatusten tulla - ja mennä. Ikäänkuin seurasin taas itseäni ulkopuolelta, miten tämä sairaus yrittää vallata mutta koko ajan tiedostaen tämän kertyneen vahvuuteni. Nautin tilanteesta josta tiesin selviäväni voittajana eikä tehnyt edes tiukkaa. Onnellisena sain mennä nukkumaan.
Hyvä Nayris! Tuo omien ajatusten seuraaminen vähän kauempaa siten, että tietää niiden olevan “vain ajatuksia, eivätkä totuus” on ainakin minulle ollut aikamoinen oivallus!
Ensin oli todettava että kohtuukäytön mahdollisuutta ei ollut eikä minkäänlainen vähentäminen onnistu, rajan yli olen mennyt.
Seuraavana oli tunnusteltava uusia tilanteita ja olotiloja, haettava motivaatiota kirjoista ja kokemuksista. Käsiteltävä häpeän ryöppy mikä vyöryi päälle.
Kun omaa pohdiskelua on takana tarpeeksi voi kokea mielettömän vahvuuden ja se on parasta raittiudelle. Pääkoppa alkaa olla muu kuin alkoholikeskeinen. Ja tämä voi tapahtua tosi nopeasti!
Samalla tiedostan että notkahduksia voi tulla, vaikka se nyt epätodennäköiseltä tuntuisi. Kuitenkin kun on pääkopassa pohtinut asiat tälle tolalle ja osaa muuttua tietyissä tilanteissa juuri tuoksi ulkopuoliseksi tarkkailijaksi joka nauttii kasvukokemuksesta kun näkee miten vahva onkaan. Jokainen tällainen kerta tuo rauhaa ja luottamusta omaan mieleen.
Itsensä tunteminen on kasvanut kovasti tässä parissa kuukaudessa ja se on tuonut jotain parempaa kuin olisin osannut toivoakaan.
78 päivää, 2,5kk takana. En voisi kuvitella ottavani alkoholia ja pilaavani tätä olotilaa. Pari kertaa viime viikkoina on ollut ohikiitävän hetken ”suun napsumista” mutta se menee ohi yhtä nopeasti kuin alkaakin.
Mieheni ilmoitti myös aikovansa aloittaa tipattoman. On seurannut tätä minun hyvää oloani ja vaikka hänellä ei samanlaista ongelmaa asian suhteen ole niin on ilmeisesti halukas jättämään ainakin hetkellisesti alkoholin ja kuulostelemaan sen vaikutuksia.
Pari ystävää on avautunut juomisongelmastaan ja on käyty hienoja keskusteluja aiheesta, koen saavani lisämotivaatiota siitä että voin olla tukena ja puhua täysin rehellisesti myös omista kokemuksistani. Vertaistuessa on mieletön voima.
Jatketaan hyväksi havaitulla tiellä.
Kiva kuulla, että menee hyvin . Täällä 69 päivää takana ja olo on fantastinen. Tästä jatketaan, uusia pieniä ja isompia mukavia asioita tulee eteen koko ajan.
Kuulostaa hyvältä Nayris. Kiva että miehesikin on mukana tukemassa. Onko sulla tullut mitään outoja tuntemuksia, siis henkisiä ja miten oot päässyt niistä yli nyt kun alkoholi ei ole enää vaihtoehto? Tsemppiä!
RiAV, samoin sinulle mahtavaa jatkoa! <3 Sinulla on yhteneväiset mietteet kanssani ja tunnen että meillä on samankaltaisuutta paljon tässä menossa.
Venkku, kiitos! Kun olen yksin ja olisi tilaisuus ollut pari kertaa juoda kenenkään tietämättä, on tullut hetkellistä kaipuuta nousuhumalan huumaavaan tunteeseen. Siihen ei ole liittynyt mitään negatiivisia tekijöitä mitkä laukaisisivat halun juoda, vain se että olen yksin. Koen että juuri se henkinen vahvuus mikä tässä on kypsynyt on kuitenkin suurempi ja mietteet siinä hetkessä voin käydä rauhassa läpi, melkeinpä voisin sanoa että nautin jollain tavalla kun havaitsen että kappas, haaste edessä, alkoholismi nostaa päätään ja pääsen voittamaan nuo tilanteet pohdinnalla:
Alkoholi antaisi hetkellisen hyvän olon. Mutta juon aina enemmän kuin meinaan alunperin, joten olo olisi aamulla huono. Krapula ei houkuta yhtään! Uni on parempaa ilman humalaa. Itseinho, pettymys ja alakulo ei houkuta. Olen nyt sinut itseni kanssa, ylpeä itsestäni ja antanut itselleni anteeksi. Olen päässyt tutkailemaan sisintäni tavalla mitä en aikuisiällä ole vielä koskaan kokenut.
Tämä kaikki on vahvempaa kuin se nousuhumalan himo. Olen kaikinpuolin niin paljon paremmassa tilassa tällä hetkellä että ei ole sellaista vastoinkäymistä tai mielipahan hetkeä että pulloon tarttuminen tuntuisi sitä parantavan. Uskon että myös se auttaa että olen aina touhunnut rakasta harrastusta, ennen viinipullon kanssa, nyt ilman joten saan vain enemmän aikaan ilman alkoholia ja se tuo voimakasta mielihyvää. Minun ei siis ole tarvinnut keksiä tilalle mitään uutta.
Voi kun tämän olotilan voisin jakaa alkoholin kanssa kamppailevan ihmisen kanssa ja näyttää miten elämän värit kirkastuu ilman pulloa. Se olisi hienoa se.
Nayris, minusta tuntuu, että ihan se, että kirjoitat tänne on sitä jakamista ja auttaa monia kamppailussaan. Kirjoitat muuten hyvin, sinulla on selvästi lahjoja!
Todellakin se auttaa että lukee muiden samanlaisessa tilanteessa olevien kirjotuksia. Kiitos tästä. Kuulostaa että oot tosiaan päässy pitkälle. Tosi samaistuttavia ajatuksia sulla. Itekkin oon tipattomina kausina ja muutenkin saanut jo kiinni hyvästä olosta enemmän. Mulle tää on ennenkaikkea henkinen prosessi. Vaikka toki noita alkoholiin liittyviä tapojakin on vielä ihan liikaa. Mutta parasta on se vahvuus, mikä on olla juomatta. Että ei oo enää sellasta pakkoa juoda, niin kuin ennen oli. Kirjottelehan lisää, siitä on paljon apua kyllä.
Voi sentään miten hyvältä tuntuu teidän sanat, RiAV ja venkku!
Nimenomaan henkisestä puolesta on kaikki kiinni, itse aloin keväällä tajuta ongelmani mikä ehti kasvaa pyristelyistä huolimatta. Kunnes olin syksyllä pisteessä jossa olin valmis kohtaamaan kaikki tunteet ja olin alkoholin käytön lopettamiseen niin valmis kuin voi olla. Lopettaminen ei voinut tapahtua pelkästään ulkoisten asioiden takia, mielen piti todella haluta muutosta että se lähti toimimaan. Ja tätä mielen lujuutta kasvatan edelleen vertaistarinoita lukien ja kuunnellen ja selvittäen itselleni kuka todella olen ja mikä todella on hyvää elämässäni. Ihanaa kun olette kanssani tällä matkalla!
Tässä sitä mennään päivä kerrallaan . Meditaatio on auttanut minua paljon, olen varmaan siitä maininnut. Kun saa mielen pysähtymään vaikka kerran päivässä niin se tekee ihmeitä. Perusmielenala alkaa olla todella tasainen ja rauhallinen. Moni sellainen asia, joista ennen otin kierroksia, ei enää tunnu paljon missään, osaan erottaa asiat jotka “kuuluu minulle” ja ne jotka “kuuluu muille”. Pakitin myös eräästä ystävyyssuhteesta, jossa oli aivan järjetön määrä draamaa koko ajan. Jos sitä ei ollut, niin sitä kehitettiin vaikka lähes tyhjästä. Sellainen ei tuo hyvää elämää, jossain vaiheessa pitää osata vetää raja ja ihan oikeasti laittaa oma hyvinvointinsa etusijalle.
Nayris ja venkku - erinomaista tulevaa viikonloppua!
RiAV se vaatii vahvaa mieltä että pystyy ajattelemaan hyvinvointiaan ja päästämään irti huonoista suhteista. Tunnen että tämän prosessin aikana käyn läpi samanlaisia asioita, olen aina kokenut huonoa omaatuntoa jos en ole helposti saatavilla ja monessakin suhteessa ollut se vastaanottaja, kuuntelija ilman että saan mitään takaisin. Tämän olen tajunnut kun on pysähtynyt miettimään tässä tätä elämää tarkemmin.
Minäkin olen meditoinut mutta en vielä ole tavaksi asti saanut otettua. Siitä tulee kyllä niin mahtavan rauhallinen olo. Täytyisi vain tehdä iltaan se hetki itselle.
Mukavaa viikonloppua!
Oon kans huomannut että juodessa sitä on koko ajan hirveän ahdistunut ja negatiivinen olotila. Mieli on maassa. Se on hassua, koska juuri esim. ahdistukseenhan sitä aikoinaan ja vielä nytkin joskus haluaa juoda, mutta se kääntyikin niin päin että juominen tuottaa ahdistusta. Tässä hyvin näkee tän alkoholistin paradoksin. Lopulta sitä ei enää tiiä että miksi sitä ylipäätään juo. Mulle on kyllä viime aikoina auennut taas ihan uudella tavalla että miten syvälle juurtunut alkoholi on mun tunne-elämään. Mähän oon siis tunnejuoja. Juon lähes aina yksin. Oon jo nuoresta iästä lähtien käyttänyt alkoholia tunteidenpurkaus keinona. Ei siis mikään ihme että tästä riippuvuudesta on vaikea päästä irti. Tunnelukkojen työstämistä se ennenkaikkea vaatii ja uuden elämän opettelua.
Sata päivää selvinpäin!
Juuri luin verikokeitteni tuloksia ja hienosti on arvot parantuneet. Konkreettinen vaikutus hyvinvointiin kolmessa kuukaudessa saa kyllä tosi iloiseksi. Jatketaan hyvällä tiellä!
Kiitos Nayris tästä ketjusta! Tämä valoi minuun uskoa että oikealla tiellä olen. Jokaisen tie on erilainen, mutta ihana kuulla, ettei se välttämättä ole kovin vaikea tie kun asiat “ymmärtää”. Tänään vasta toinen päivä ilman alkoholia, mutta pohjatyötä olen tehnyt jo pitkään. Toivon kaikesta lukemastani tiedosta ja tarinoista olevan hyötyä tulevalla, toivottavasti elämänkestävällä matkallani. Uskon olevani nyt valmis raittiiseen elämään.
Hyvää uutta vuotta vaan teille molemmille. 91 pv mulla takana ja loppu elämä samaan malliin. Muutin eilen omaan uuteen asuntoon, aloita uuden ja mielenkiintoisen työn kohtapuoliin myös. Tästä eteenpäin elämästä tulee minun näköistä. Olen varma, että sama pätee myös teihin, koska olette hyvällä tiellä. Kun keskittyy positiivisesti omaan kehitykseen, hyvinvointiin, tukee muita ja ympäröi itsensä ihmisillä, joilla on positiivinen elämänasenne, niin elämä kääntyy hyvään suuntaan. Mutta minulle ainakin oli vaikeaa irroittautua siitä, että muiden elämä ei ole minun vallassani, vaikka haluaisin “säätää” muiden tekemisiä, niin en pysty siihen, koska muiden elämä on heidän vastuullaan. Mitä minä voin tehdä, on että omalla esimerkilläni ja elämälläni näytän mitä minä voin tehdä ja jos se jota kuta muuta innostaa, niin autan tosi mielelläni. Mutta jos joku ei halua muuttaa elämäänsä, niin ei voi mitään, minä menen pikku hiljaa eteenpäin. Tämä oli minulle iso askel. Vetää raja siihen, mitkä asiat on mun juttuja ja mitkä on muiden.
. Tuntuu siltä, että monelle meistä, jotka ovat käyttäneet paljon alkoholia on juuri tuo omien terveiden rajojen vetäminen ollut vaikeaa. Itse olen vahva ihminen, mutta olen levittänyt jaksamistani ja itseäni kuin voita aivan liian ison näkkärin päälle. Kerroksesta tulee niin ohut, että tuskin enää näkyy. Nyt kun olen opetellut omia rajoja ja laittamaan oman henkisen tasapainoni ykköseksi, niin energiaa on kovasti ja pieniä positiivisia juttuja alkaa tupsahdella elämään kuin itsestään!