Viisaita sanoja Rahvas1. Tuntuu että näinä päivinä on herännyt sellainen sisäinen tarve käsitellä juuri tätä. Olisin vielä hetken halunnut mennä makustellen tätä uutta kirkasta elämää hyvine puolineen mutta tiesin että ennemmin tai myöhemmin alkaa ajatuksissa pyöriä enemmän mennytkin tämän tunteiden voimakkuuden kasvaessa. No, asioiden käsittely on tehtävä kun se vastaan tulee jotta joskus pääsee syyllisyydestä ja saa mielenrauhan ja voi jatkaa eteenpäin.
Kolme viikkoa selvänä, päivien laskenta ei tunnu niin merkitykselliseltä kun joka päivä ollut kiitollinen hyvä olo ja tunne että tämä on jotain uutta ja pysyvää elämässäni. Nöyränä kuitenkin jatkossakin.
Syyllisyys oli minullekin tuttu ongelma, mutta myös kauna ja katkeruus.
Olen tietysti vastuussa teoistani, tekemättä jättämistäni, mutta paljon auttoi se, kun olen kohdannut loukkaamiani ja vahingoittamiani ihmisiä pyytäen anteeksi.
Itselleni koetan olla armollisempi, itsesäälissä/stä en löydä ratkaisua.
Tajusin myös itselleni elintärkeän jutun, en ole täydellinen, mutta minä voin muuttua ja ne ihmiset joille kannoin kaunaa olivat kaikki samanlaisia, tehneet ratkaisunsa parhaan kykynsä mulaisesti.
En koe olevani parempi, mutta en missään nimessä huonompikaan.
Kipulointi kuului tervehtymiseen, siihen juttuun, joka opettaa minua elämään itseni ja muiden kanssa paremmin.
Jossain vaiheessa prosessia aloin nukkumaan yöni hyvin ja se on yksi merkki siitä, että mikään erityinen ei nouse uniin. Elinen kun on mennyttä, eletään siis tänään niin, ettei se tee elämästä sietämätöntä.
Minua auttoi paljon se, että koitan selvittää kaikki epäselvyydet ihmisten kanssa. Olin aiemmin “tosi vahva” ja aika mustavalkoinen ja draaman hakuakin taisi olla. Nyt kun olen aktiivisesti selvittänyt kaikki pienetkin erimielisyydet ihmisten kanssa, niin mielenrauha on aivan eri tasolla. Alkoholi ainakin itselläni lisäsi tuota draaman hakemista. Kun oli jotain erimielisyyttä, niin ei tarvinnut pysähtyä, katsoa omaa elämäänsä ja kysyä “tätäkö minä oikeasti haluan? Ja jos en tätä, niin mitä?”.
Tosi kiva kuulla muiden ajatuksia ja tsemppiä. Itse olen jättänyt alkoholin nyt kokonaan, nukun hyvin, paino on pudonnut ja mikä tärkeintä, pää pysyy kasassa. Pitää vaan uskaltaa kohdata ne tunteet ja selvittää asiat. Toimii minulle.
Iloista viikonloppua kaikille!
Kiitos Rahvas1 ja RiAV! Tuntuu hyvältä kuulla että samankaltaisia pohdintoja muillakin ja niistäkin selviää eteenpäin.
Minulla talous ollut suuri huolenaihe. Olen painanut sen pois mielestä ja vienyt meitä syvemmälle ahdinkoon. Juominen iso tekijä tässä vaikka muitakin vastoinkäymisiä ollut. Tällä viikolla olen ottanut härkää sarvista ja tehnyt asialle jotain, ehkäpä enää ei tarvitse öisin herätä miettimään vaikka vielä pitkään menee että saa talouden kokonaan tasapainoon.
Samoin olen muutaman muun seisovan asian laittanut liikkeelle, stressaava projekti rykäistään nyt läpi ja se tulee helpottamaan paljon elämää. Tulevaisuuden pohdinta sai aikaan ratkaisun myös miehelleni kun yhdessä alettiin pyöritellä vaihtoehtoja. Kaikin puolin siis välttelevä, alakuloinen fiilis on vaihtunut innostukseen tulevasta ja tästä hetkestä.
Miehelle mainitsin kolmen viikon jälkeen että olen ollut ottamatta nyt. Mies oli yllättynyt, iloinen puolestani. Ei ollut huomannut mitään.
Vaikka olen väsynyt vähistä unista ja stressaavan projektin pyörittämisestä, on olo ihmeellisen raikas ja aikaansaava. En vaihtaisi näitä fiiliksiä krapulaväsymykseen ja huonoon oloon.
Luin termin kuivahumala, sain nimen omalle entiselle ololleni. Tipattomatkin kaatuivat kuivahumalan kireyteen. Helpottaa kun asioille saa nimet ja alkaa ymmärtää.
Olipa mukava kuulla! 
Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle!! Asioiden nimeäminen on tärkeää. “Named must your fear be before banish it you can.” - Yoda Tähtien sodassa
Kaikkea hyvää sinullekin RiAV!
Yhdet hyvät yöunet ja eilisen raikas ja aikaansaava olo on potenssiin sata. Endorfiini kuplii sisällä niin että välillä ihan vatsanpohjasta ottaa. Tää selkeä olo ja hetkestä nauttimisen kyky on tullut vain neljässä raittiissa viikossa. Huikeaa!
5 viikkoa takana raitista hyvää elämää. Kaipuuta ei ole ollut entiseen. Limsa-addiktio ja tupakointi on lisääntynyt mutta seuraavaksi ajattelin tarttua niihin, kunhan saan motivaatiota.
On kiva huomata että tunteet on syventyneet. Olen itkenyt tv-ohjelmille, nauranut aidosti lasten kanssa, tuntenut onnellisuutta pienissä arjen puuhissa… Vielä hetki sitten olin turta. Olen itkenyt kun itkettää päälle vyöryvä menneen koettelemuksen paino, olen puhunut miehelle ja yhdelle ystävälle niin käsittelemättä jääneistä kokemuksistani kuin juomisestani ja juomattomuudestani.
Pikkuhiljaa helpottaa ja alkaa olo tasoittua. Piti kohdata itsensä aidosti että voi tuntea elävänsä.
Yhden illanvieton olen perunut koska en voinut olla mukana olevista ihmisistä varma, miten he suhtautuisivat juomattomuuteeni ja miten itse reagoisin tilanteessa jossa en voi ennakoida. Parempi oli olla ottamatta riskiä. Ehdin kyllä vielä siinäkin seurassa juhlimaan kun oma raittiuteni on varmaa ja pidemmällä, jos siltä joskus tuntuu.
Kaikista eniten iloitsen siitä että pystyn olemaan lapsille läsnä ja parempi äiti ilman kuivahumalan ärtymystä ja krapulan väsymystä. Muutaman kerran kun on tullut johonkin hetkeen yhdistetyn alkoholin nauttimisen kaipuu, on se heti katkennut selvän aamun ajattelemiseen.
Raitista marraskuun alkua kaikille!
Valtava halu henkiseen kasvuun, itseensä tutustumiseen. Meditointi ja jooga kiinnostavat, pitäisi vaan aloittaa. Lenkkeily on parasta terapiaa äänikirjoja kuunnellen, sellainen hiljentyminen ja yksinolo tuntuu nyt olevan isona tarpeena.
Muutenkin olo on sellainen että ollaan isojen muutosten äärellä. Ja kaikki lähtenyt tuosta raittiudesta. Mielenkiinnolla, avoimena tulevaa katsellen.
50 raitista päivää takana. Voin erittäin hyvin ja olen ylpeä itsestäni että sain repäistyä irti pakonomaisesta juomisesta. Olen saanut tilalle niin paljon. Kiitollisena jatketaan.
Suurkiitos myös siitä tuesta ja neuvoista mitä olette täällä jakaneet, ne auttavat paljon tällä matkalla.
Onnea 50 päivästä. Hienosti sulla menee 
Onnittelut 50 päivästä täältäkin! Mukava nähdä että sulla menee hyvin. Tsemppiä jatkoonkin!
Onnea ! 50 päivää on hieno saavutus. Kuvaamasi mietteet luopumisesta ja selviämisestä kolahtavat minuun. Perässä tullaan ja raittiita päiviä kerätään.
Kiva kuulla Nayris ja muut myös, että menee hyvin. Itselläni tänään 42. raitis päivä ja tunnen itseni tasaiseksi ja vahvaksi. Olen aloittanut meditaation harjoittelun ja se on todella ollut hyvästä. Mieli tasaantuu ja pääsen pikku pikku askelin irti vanhoista ajatusmalleista. Suosittelen kaikille. Alussa ajatukset pyörivät ihan hyrrää, mutta päivä päivältä ja ilta illalta uusi tapa olla ottaa tilaa. Uskon enemmän ja enemmän siihen, että mitä energiaa lähetämme itsestämme, sitä myös saamme takaisin.
Iloista keskiviikkoa kaikille!
Hei RiAV, käytätkö meditointiin jotakin menetelmää, mantraa ? Olisin kiinnostunut. Vanhojen asioiden vellomisesta pitäisi vapautua.
Hei Syyskauno
Tutustuin Joe Dispenzan kirjaan “Luo itsesi uudelleen: Opas mielen rajoitteiden purkamiseen.” Jostain syystä tämä kirja kolahti (on myös e-kirjana). Oliko kirjassa hyvin esitetty sanoma vai se, että aika on nyt minulle kypsä tai ehkä molemmat. Siinä puhutaan paljon energioista… mihin energiansa suuntaa ja mihin sitä keskittää, sitä tulee… Tuntuu minusta toimivalta hänen sanomansa, kokeile ihmeessä, saattaa toimia sinullekin .
Erinomaista päivän jatkoa!
Kiitos, etsintä alkakoon!
Olepa hyvä Syyskauno!
Kiitokset kaikille!
Syyskauno, hienoa kun saat vertaistukea kirjoituksistani! Tämä Plinkki on mainio paikka! Hienosti menee sinullakin, tästä on alkanut meillä molemmilla parempi tulevaisuus.
RiAV, kiitos Dispenza-vinkistä, joku muukin sitä joskus suosittanut. Juuri tuollaista kaipasin minäkin tähän hetkeen, äänikirjana alan heti kuunnella.
Näin viime yönä unta että makasin selälläni jossain tapahtumassa ja yhtäkkiä joku vieras ihminen tuli ja kaatoi suuhuni shotin jotain viinaa, se roiskui ja pieni osa päätyi suuhun asti. Sylkäsin suuni tyhjäksi ja tunsin oloni todella pettyneeksi. Mietin että tähänkö se nyt meni. Järjestin unessa tuolle ihmiselle puhuttelun että noin ei vaan voi tehdä toiselle ihmiselle ja siitä tuli hyvä mieli. Sitten heräsin.
Pikaisesti kirjoitin unen tänne muistiin etten unohda. Vieläkin se pettymyksen tunne tulee voimakkaana mieleen kun viinaa suusta pärskiessö mietin että en halua tätä. Ja sitten se vahva olo siitä että mieli ei tehnyt edes alitajunnassa juoda ja humaltua. Aihe on kuitenkin edelleen päivittäin mielessä, se juominen. Tai paremminkin onnellisuus siitä että ei tarvitse juoda.
Illanistujaisia on tupannut olemaan yllättävän monta tässä, toisinaan muut ei ole edes huomanneet että omassa lasissani on alkotonta juomaa. Enkä ole siitä numeroa tehnyt jos ei ole aihe esiin noussut. Seurustelu on ollut itselleni antoisampaa ja hauskempaa selvinpäin, eikä muiden humaltuminen aiheuta mitään tuntemuksia. Tuntuu että en ole joutunut luopumaan mistään, päinvastoin olen saanut enemmän kykyä läsnäoloon ja aitoihin kohtaamisiin. Ei ole kiire humaltua ja kytätä milloin olisi sopiva aika täyttää laseja kun muut juo hitaammin kuin itse. Nyt kestitseminen, pelailu ja nauru sydämen pohjasta asti on pääosassa. Tykkään tästä uudesta elämästäni todella paljon.