Hei, siirryn vähentäjien puolelta tänne lopettajiin ja samalla laitan laskurin päälle, koska tunnen olevani nyt valmis tähän päätökseen raittiista elämästä. Keväästä asti asia pyörinyt mielessä, kuukausi sitten kirjoitin vähentäjiin käyden kovaa keskustelua itseni kanssa mikä on minun tieni. Pian se selvisi mitä koko ajan ounastelinkin, että en ole vähentäjä vaan valmis lopettamaan. Minulla vähentäminen ja tipattomat eivät ole vaihtoehto vaikka tietenkin aluksi sen olisin halunnut onnistuvan. Silloinkin alkoholi hallitsee joka hetkeä. Koen että tämä prosessi on ollut onnistumiseni kannalta erittäin tärkeä.
Luin Annie Gracen Selvin päin-kirjaa ja siellä kehoitettiin seuraavalla juomiskerralla miettimään tarkemmin miltä se tuntuu ja mitä se aiheuttaa. Sunnuntaina kun otin, en tiennyt ottavani käänteentekevän kerran mutta jotain ajattelussani oli tapahtunut; pystyin näkemään humaltumisen ja alkoholin valheellisuuden läpi. Ne asiat mistä nautin siinä ennen, näin niiden läpi. Vaikea selittää mutta maanantaina tunsin suunnatonta iloa siitä että minun ei tarvitse enää juoda.
Vaikeat ajat on varmasti vielä edessäpäin mutta henkinen palikka on hiottu niin valmiiksi kuin olen pystynyt. Olen positiivisesti jännittynyt tulevasta.
Olen lukenut täällä ketjuja ja hienoa tsemppiä porukassa! Toivottavasti osaan joku päivä antaa itsekin toisille hyviä eväitä matkalle.
Hyvä (ja kenties ainoa oikea) päätös, tervetuloa! Vinkkinä: jos englanninkieli taittuu hyvin, suosittelen YouTubesta kuuntelemaan katselemaan miestä nimeltä Kevin O’Hara. Videoita on PALJON. Puhuu irkkuenglantia mutta ei hirveästi murtaen. Mä saan kiittää häntä monesta viime kuukausien oivalluksesta. Samoin kirjaa My Naked Mind. Jooga jelppii mua myös paljon (käyn tunneilla), samoin rentoutukset. Voimia!
Kiitos lizzy! Annie Grace onkin kirjoittanut myös tuon mainitsemasi This Naked Mind-kirjan, luulin että Selvin päin on vain siitä suomennettu versio, mutta onko se eri kirja? Hänellä näytti olevan vielä toinenkin englanninkielinen kirja The alcohol experiment.
Youtubevinkkiisi tartun myös, kiitos. Koen kaiken kirjallisuuden ja toisten kokemusten kuulemisen ja lukemisen hyvin tärkeänä voimauttajana.
Olen päättänyt panostaa omaan hyvinvointiini juuri tekemällä asioita jotka tuovat hyvää mieltä ja iloa. Saunaa, lenkkeilyä, kirjoja äänin ja tekstein, lasten kanssa touhua.
Tervetuloa joukkoon ja onnittelut päätöksestäsi!
Tulin tännekin moikkaamaan. Uusi ketju luettavaksi tältäkin puolelta. 
Kiitos Uratykinloppu ja moi venkku, kiva kun seuraat tälläkin puolen!
Vapaa viikonloppu ja arvatkaas mitä; ei tee edes mieli alkoholia mikä on todella erikoista! Mielellä on ihmeellinen voima, valmistautuminen ja mahdollisimman monen tekijän miettiminen antaa voimaa päätökselle. Ensimmäistä kertaa pitkiin pitkiin aikoihin koen inhotusta kun ajattelen sitä ensisiemaisua ja pöhnää mistä ennen niin nautin, koska mieli heittää esiin samantien krapulaväsymyksen ja heikon olon muiston.
Näin kun jatkuisi aina niin tietäisin jo nyt että en tule enää alkoholia koskaan käyttämään. Mutta tiedostan kyllä todellisuuden, tulee tilanteita mihin en ehdi varautua, ajatuksia että ”nyt voisin varmaan jo hallita parin annoksen oton” ja muuta mikä keikuttaa venettä.
Mutta tässä hetkessä olo on rauhallinen ja mahtavan voimakas siitä että odotan innolla illan puuhailuja ilman alkoholia! Se onkin tärkeä asia saada nyt muistoja iltapuuhista ilman alkoholihuuruisuutta, koska ne tekemiset on hyvin vahvasti ennen linkittyneet yhteen. Kun itse tekeminen on se mikä minulle mielihyvää todellisuudessa tuo.
Tsemppiä muillekin raittiiseen viikonloppuun!
Sain viikonloppuna samaa rentoutumisfiilistä kuin minkä aiemmin olen kuvitellut tulevan alkoholista. Olipa ihmeellistä huomata. Yksin tissuttelu ja muka tekeminen vaihtui touhukkaaseen iltaan jotain aikaankin saaden ja lauantaina tapasin ystäviä. Kerrankin minulla ei ollut kiire kotiin yksin ryyppäämään, pystyin rentoutumaan ja nauttimaan olostani vaikka minun viinini oli vichya. Tai juurikin siksi.
Samalla pohdin sitä miten mieluummin ennen menin ajoissa kotiin että ehdin juoda yksin kunnolla, jos ilta oli istuskelua eikä jo lähtökohtaisesti kosteampi bileilta. Nyt pystyin olemaan läsnä.
Tuntuupa kyllä hyvältä. Viikko korkin sulkemisesta ja olen havainnut jo monia parannuksia elämässäni.
Tosi mukava kuulla! Onnistumiset on tärkeitä ja että saa tuollaisia hyviä fiiliksiä. Ne kantaa pitkälle. Samalla kannattaa miettiä että jos tulee hetken mielihaluja niin millaisia sijaistoimintoja keksii jo etukäteen että se menee ohi. Hyvin menee, tsemppiä!
Uratykinloppu, olen samaa mieltä että nämä huikeat fiilikset ilman päihteitä on iso juttu. Uskon että hyvä valmistautuminen saa sen aikaan, voi olla että mieliala kokee vielä tipahtamisiakin. Olen muiden vinkeistä lukenut että hetken mielihalussa kannattaa antaa ajan kulua 0,5-1 tuntia niin se menee ohi. Ja vältän nyt sellaisia tilaisuuksia missä alkoholia saatettaisiin tuputtaa. Nyt kun ajattelen niin olen tosi onnellinen että minulla on kavereita jotka eivät ihmettele alkottomuutta eivätkä tuputa. En ainakaan vielä asiasta halua puhua muille, haluan ensin jäsennellä ja käsitellä asiaa itsekseni.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä ja kaikella ystävyydellä: älä mene baariin, pubiin, yökerhoon, toistaiseksi konsertteihin joihin kuuluu ”ottaminen”. Tapaa ystäviäsi aivan muissa merkeissä: harrastukset, keksikää myös uusia joita ehkä kaikki eivät ole kokeilleet, ulos luontoon (ilman picnic viinejä), leffaan jne. Vaihtoehtoja on tosi paljon, ole itse aloitteellinen ehdottaja! Eikä aina sitä ”mennäänkö syömään ja sitten parille”. Juot muuten aivan takuuvarmasti. Voimia, varsinkin jos olet vielä aika nuori ja nuoruuteenhan ”kuuluu” noh se alkoholi.
Juuri nämä baarit ja pubit kuuluvat vältettävien listalle ettei satu hetken huuma viemään. Rento ilta hyvän syömisen kanssa jonkun kotona ystävien kanssa ei. Minua ei haittaa muiden viininjuonti koska tiedän etteivät tuputa ja kun menen autolla eivät edes juomattomuutta ihmettele. Pari annosta on minulle aina ollut yhtä tyhjän kanssa niin mieluiten nautinkin vaikka limpparia.
Näitä iltoja on hyvin harvoin, baarikertoja vielä harvemmin joten paljoa ei tarvitse mitään muuttaa. Yksille meno ei nuoruuden jälkeen ole kuulunut elämään eikä baareissa riekkuminenkaan ole kiinnostanut vuosiin, nuori en enää niinkään ole vaan 40 tienoilla.
Minua jännitti eniten illat jolloin olen itsekseni, siinä ratkeaminen saattaisi olla lähempänä koska olen pitkään halunnut juoda yksin. Oli mahtavaa huomata että illasta yksin ei puuttunut mitään vaikka alkoholi ei siihen enää kuulunut.
Minullakin oli paljon tuota yksin juomista ja sen korjaaminen on ollut juuri vaikeinta. Olen yrittänyt rakentaa liikunnan merkittäväksi osaksi elämää niin kuin teksteistäni huomaa. Se on tarjonnut niin paljon apua tuohon. Erilaiset harrasteet, mielenkiintoisten asioiden opiskelu ja päihteettömät ystävystävyyssuhteet ovat tukevaa pohjaa. Sitä on jo oppinut ajattelemaan että ei halua pilata päiviä krapulalla kun sitten ei voi treenata. Ratkeaminen sattui sitten siihen kohtaan kun oli loukkaantuminen ja tuli muutakin. Nyt taas mennään mukavasti eteenpäin, ilman päihteitä.
Uratykinloppu, olen myös huomannut monen löytävän liikkumisen alkoholin tilalle ja itsekin olen kuluneen viikon aikana liikkunut enemmän kuin aikoihin. Ilman krapulaa sille on aikaa ja jaksamista ihan eri tavalla!
Eka kolme kuukautta treenatessa on vähän tuskaista mutta sen jälkeen hermosto ja lihakset alkavat toimia merkittävästi paremmin kun vaan treeni on riittävän kovaa. Sen myötä liikunnasta saa jopa kovemmat kicksit kuin nousuhumalasta. Juuri sen vuoksi se on niin hyvä pääkopalle alkoholin korvaajana. Fiilistä ei saa välttämättä heti vaan se vie jonkin aikaa. Alku oli mulla aika tuskaista puurtamista kun lähdin liikunnan kautta päihdeongelmaani ratkomaan.
En tiedä pitääkö paikkansa että noin 10 selvän vuorokauden jälkeen fyysinen riippuvuus on voitettu, henkinen jatkuu paljon pidempään. Lohdullinen ajatus kuitenkin tässä vaiheessa.
Olen ollut kireä ja poissaoleva kotona, tänään tuntui jo rennommalta. Olisin halunnut olla omissa oloissani prosessoimassa tätä muutosta, mutta eihän ympärillä oleva elämä pysähdy nappia painamalla.
Töissä tunsin yhtäkkiä valtavaa iloa tästä elämän suunnasta ja siitä että kaikki kuitenkin on niin hyvin kohdillaan. Seuraavassa hetkessä joku mielleyhtymä toi ajatuksen ”enkö tosiaan enää koskaan ota/voi ottaa alkoholia…” josta ajatus sitten selkeni hetken päästä. Petollista on tämä alkoholismi. Noissa tilanteissa koetan katsoa itseäni ikäänkuin ulkopuolelta, tunnustella sen hetkellisen kaipuun herättämiä tunteita ja käsitellä ne saaduin opein. Näin nuo kaipuun hetket menevät pian ohi ja jäljelle jää kiitollinen mieli tästä nykyisestä selvästä ja virkeästä olotilasta.
Hei Nayris!
Mahtavaa, että olet tehnyt päätöksen luopua alkoholista kokonaan! Hyvässä alussa olet!
Koen, että noita alkoholiin liittyviä ajatuksia tulee väistämättä mieleen, onhan se juominen ollut isossa ja merkittävässä roolissa elämässä pitkän aikaa. Ajatukset itsessään eivät ole pahoja, kunhan ei lähde toimimaan niiden ohjaamina itselleen haitalliseen suuntaan. Ne on vain ajatuksia.
Itse en ole luvannut olla loppuelämääni juomatta, vaan teen joka aamu päätöksen olla selvänä tänään ja uusin päätöksen seuraavana aamuna. Viimeisin taistelu juomista vastaan noin kuukausi sitten päättyi siihen, että illalla väsyneenä kamppailuun päätin yksinkertaisesti siirtää juomisen seuraavalle päivälle (tietäen samalla, että aamulla sitoudun uuteen raittiiseen päivään.) Aamu on iltaa viisaampi, sanotaan.
Mukavaa ja raitista päivää sinulle!
Kiitos kirjoituksestasi Maria84!
Olen täällä foorumilla lukenut monenlaisia asioiden käsittely- ja lähestymistapoja, jokaiselle etsittäväksi omat keinot. Hienosti kiteytit päivä kerrallaan- ajattelun idean!
Tuntuu että niinkuin juomistottumuksia on hyvin paljon erilaisia niin riippuvuuksiakin on eri sävyisiä. Uskon että keinot selviytyä alkoholismistakin toimivat eri tavalla eri ihmisille.
Omat keinoni alkavat olla selvillä ajatuksissani, uskoisin. Tämä on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen raitistumisen alkuni. Minun kohdallani ei tipattomien yritykset toimi vaan lisäävät halua juoda. Vaikka hetkellisesti on kerran tullut humalan kaipuu niin todellisuudessa en edes haluaisi tällä hetkellä juoda. Olo alkaa olla niin paljon energisempi, läsnäolevampi ja tämän myötä talouskin kohenee (järkyttävää miten paljon rahaa on mennyt kurkusta alas…).
Olen miettinyt jo pari vuotta että mikä se tämän elämän tarkoitus oikein on ja mikä järki sitä on joka päivä kahlata vastatuulessa kun vastoinkäymisiä on vaan paljon edessä. En tiedä tuliko ensin uupumus vai alkoholismi, kenties kehittyivät yhtäaikaa toisiaan ruokkien. Huomaan jo nyt vajaan kahden viikon selvänä olon jälkeen miten toiveikkuus ja rauha alkaa tulla epätoivon tilalle. Tulevaisuus tuntuukin mielenkiintoiselta vaikka ne samat vaikeudet ei mihinkään olekaan kadonneet. Tekee mieli suunnitella ja haaveilla. Ajatusmaailma on heittänyt aivan täysin uudelle tolalle.
Ainakin minulle päihdeongelma on osin liittynyt vaikeisiin elämäntilanteisiin ja sitä kautta alkoholismi on vallannut aina lisää sijaa elämästäni. Syy-seuraussuhdetta, kausaliteettia en ole enää juuri miettinyt kun kyse on mielestäni kokonaisuudesta ja on tosiaan vaikea määritellä mikä tuli missäkin järjestyksessä. Sen ainakin tiedän että onneton elämäntilanne, stressi ja paineet eivät asiaa auttaneet ja juominen lisääntyi rasituksen ja murheiden kasvaessa.
Mietin vain sitä että mitä on opittu ja miten elää onnellisesti loppuelämä, katse vaan eteen päin.
Onni on herätä ilman krapulaa! Syyslomalaisella on elämänsä paras loma menossa ihan vaan siksi että ei tarvitse mihinkään alkoholia ja saa lomapäivistä oikeasti kerättyä energiaa.
Ystäväperheyökyläilyä seurassa jossa ei alkoholin ottamattomuuttani ihmetellä. Toisten ottaminen ei haittaa eikä aiheuta mitään tuntemuksia, paitsi iloa sisimmässä että osaa itse nauttia seurasta ilman alkoholia.
Ennen niin vahvoja kytköksiä viinin ja omien puuhailujen kanssa, nyt samoja puuhailuja kirkkain mielin - tyydytys onnistumisista on suuri.
Saunan olut vaihtunut alkoholittomaksi ja sen juon puhtaasti maun ja kiukaalle heitetyn tuoksun takia.
Elämää entiseen tapaan mutta ilman alkoholia. Onni on löytynyt pienistä hetkistä, nautinto yllättävän monesta asiasta. Stressitaso on laskenut merkittävästi ja pisteenä iin päälle seksi on parempaa kun halukkuus kasvanut roimasti.
Hehkutusta nyt vain mutta tämä aikuisikäni pisimpiä oleva alkoholiton aika (pl. raskausajat) alkaa uskomattoman nopeasti näyttää niitä elämän kirkkaita värejä mistä haaveilin. Ja se on hehkutuksen arvoinen asia.
Vahvuus on jotenkin ongelma meille alkoholisteille, varsinkin sen ymmärtäminen.
Vahvuutta on lähinnä pysyä nöyränä.
Muistan hyvin, kun päälääkäri sanoi minun sairastuneen vahvuuteen, no sillä oli merkitystä tuleviin vuosiin, kun join lisää urakalla, viina ei ollut minun ongelma, vaan vahvuus.
Myöhemmin, kun raitistuin ymmärsin kaiken.
Vahvuus olikin ja on sitä, että uskaltaa katsoa peiliin, uskaltaa myöntää heikkoutensa, uskaltaa hakea apua ja kohdata itsensä.
Minä pakenin näkemästä mitään, kuuntelematta ketään ja pitäen uskomukseni, vaikka satutin itseni lisäksi kaikkia lähellä olevia.
Tänään vahvuus löytyy myös menneisyydestä, sieltä voin ammentaa mitä päihteet minulle teki ja raittius toi.