Kirjauduin tänne tänään ensimmäistä kertaa. Olen kohta 50-kymppinen nainen, jonka juominen on lähtenyt hanskasta aika pahasti. Olen kättänyt alkoholia todella nuoresta asti, mutta aiemmin se ei aiheuttanut mielestäni mitään ongelmia. Join paljon perjantaisin ja lauantaisin, mutta siitä ei ollut muuta haittavaikutusta kuin ylipaino ja satunnaiset krapulat.
Mutta viimeisen 3-5 vuoden aikana käyttö on lisääntynyt niin, että viikonloput eivät ole aina riittäneet ja sunnuntaitkin lipsahtaneet krapulan korjaamisesta uuteen nousuhumalaan. Ja siten krapula siirtynyt maanantaille. Sitä on sitten pitänyt vielä illalla tasoittaa. Töistä en ole vielä ikinä ollut poissa alkoholin takia, mutta lähellä on ollut. Enkä varmaankaan olisi kyennyt niinä päivinä mihinkään kauhean monimutkaisiin puuhiin. Onnekseni työni on kuitenkin sellaista, että pystyn itse järjestämään tekemisiäni.
Olen alkanut olla viime aikoina huolissani terveydestäni. Kärsin usein muistin menetyksistä ja krapulaoireiksi on tullut normaalien lisäksi erilaisia hermoston häiriöitä kuten varpaiden tunnottomuutta ym. Pari vuotta olen myös kärsinyt pahoista rytmihäiriöistä mitä ei tietenkään krapula paranna. On alkanut jopa tuntua, että elimistöni ei enää siedä alkoholia kuten ennen. Pienemmistä määristä tulee pahoja sekavuustiloja. Mieheni on näistä alkanut huomauttelemaan, vaikka itsekin käyttää runsaasti alkoholia. Tähän asti asia on ollut täysin toiste päin, minä olen ollut se jolla on kuitenkin kontrolli päällä, mutta eipä ole enää.
Kuluttamieni määrien perusteella (keskimäärin n 40 annosta viikko) minut varmaan luokitellaan alkoholistiksi ja ainoa oikea tapa olisi lopetaa kokonaan. Mutta en ole siihen vielä henkisesti valmis. Niinpä teen kokeilun. Testaan seuraavan puolen vuoden ajan pystynkö opettelemaan kohtuullisempaa käyttöä. Tavoitteeni on, että käytän alkoholia ainoastaan lauantaisin. Siihen en tässä kohtaa vielä laita määrätavoitetta, pelkästään päivän. Jos Pavlovin koirana olen oppinut, että perjantain tullessa korkki narahtaa, niin ehkä voin oppia myös pois siitä.
Tukea tähän prosessiin haen terapeutilta, joka kognitiivisen terapian kautta vahvistaa päätöstäni. Lisäksi tarkoitus kokeilla myös hypnoosia.
Uskon, että jos puoli vuotta pystyn noudattamaan yhden päivän politiikkaa, saattaa se yksikin päivä alkaa jäämään välistä. Vielä en ole tähän täysin kyennyt. Viikko sitten perjantai meni hyvin ilman alkoholia, mutta sunnuntaina sorruin skumppaan. Samoin viime perjantai meni aika kivuttomasti jaffaa kitaten, mutta sunnuntaina taas sorruin juomaan 3-4 drinksua. En annan näiden takapakkien masentaa, mutta harmittaahan se että on niin heikko luonne. Toivottavasti ensi viikonloppuna onnistuisin pitämään kiinni lauantaista.
Tervetuloa. Palsta on aika hiljainen, mutta ainakin itse luen ketjuja vaikka en aina kommentoitavaa keksikään. Erityisen paljon kiinnostavat nimenomaan naisten ja vieläpä oman ikäluokkani naisten kokemukset.
Musta toi yhden päivän taktiikka kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Ja sen kannattaa nimenomaan olla lauantai eikä perjantai, jolloin koko viikonloppu saattaa mennä viihteelle. Paljon tsemppiä!
Moi JuuEi, minulle määrä ei ole ainoa ongelma. Voin hyvin käydä ystävien kanssa illallisella ja juoda vain pari lasia viiniä. Mutta sitten taas joskus kotona menee ihan överiksi ja juon niin paljon että koko viikonloppu on yhtä sumua. Olen viime aikoina huomannut että överit tulee yleensä silloin kun juon useamman kuin yhden päivän peräkkäin. Eka päivä ei juuri ikinä mene överiksi. Siksi nyt opettelen ensin yhteen päivään ja sitten määrän vähentämiseen.
Uskon oikeasti että ihmisen on helpoin oppia asioita yksi kerrallaan. Ja siinäkin pitää olla toistoa niin paljon, että on varman päällä. Sitten voi lisätä toisen asian jne. Pätee monessa asiassa, joten toivottavasti tässäkin.
Wylde mietti mitä tekisi perjantaina oluen korkkaamisen sijaan. Itse olen käynyt urheilemassa niin, että kun olen tullut kotiin kello on ollut jo vähän enemmän. Sitten olen psyykannut itseäni siihen, että on normaali arki-ilta, kuten torstainakin. Onhan se ollut nämä 3 kertaa mitä olen onnistunut hieman tuskallista hetkittäin, mutta kohtalaisen kivuttomasti vielä onnistunut. Toivottavasti sinullakin.
Aika pitkälti saman kuuloisia nuo taipumukset sinulla kuin minulla, voin juoda ravintolassa yhden kaljan viinin kans mutta kämpillä se on sula mahdottomuus ollut, ja tuo ensimmäinen päivä ei mene niin överiksi kun on perjantaina niin väsy illalla että nukahtaa aikasemmin, mutta lauantaina toisinaan menee sitten jo puolille öin tissutellessa.
Liikunta auttaa kun saa niskasta kiinni lähdettyä, minä kävin juokseen just hikilenkin ja kummasti se avasi ja paransi olotilaa.
Nyt kun ei vaan osta sitä laatikkoa olutta autoon odottamaan kuten tapana, ei parane mennä lähellekkään kauppaa
Viikonloppu takana ja tavoite osittain saavutettu. Juotua tuli vain lauantaina, mutta turhan paljon. Sunnuntaina oli pienoinen krapula ja tavoite on sitä vältellä. Sunnuntaina en ottanut mitään mutta se ei niinkään johtunut mielen lujuudesta vaan siitä, että jäljellä oli vain olutta ja siihen en koske, en pidä oluesta. Jos olisi ollut parempia juomia tarjolla niin veikkaisin, että krapula olisi johtanut retkahdukseen. Ensi viikonloppuna täytyy olla tarkempi määrän kanssa, mutta oli tämäkin osa voitto kuitenkin.
Minustakin kannustavaa lukea etenkin naisten kokemuksia ja selviytymiskeinoja aiheesta, itsekin 40+. En tiedä onko naisilla häpeä vai häpeän tunne kovempi, mutta kyllä oli kynnys lainata kirjastosta alkoholosmia käsittelevää kirjaa. Sitten päätin, että minähän lainaan jos haluan, katsokoon kieroon (tuttu kirjasto ja kirjaston tädit…)
Vähemmän kuitenkin kuin normaalisti, hyvä hyvä!
Pikkuhiljaa eteenpäin pienellä hienosäädöllä tässä itsekkin eteenpäin, kunhan nämä työviikot saa pidettyä nollalinjalla niin kaikki on plussaa, oli paljon helpompi tänään lähtä kyllä töihin kun ei eilen tenuttanut.
Hienoa PulloPosti, lainaa mitä vaan mieli tekee. Tiedän että se on noloa jos on tuttu kirjastontäti ja voisi itseltäni jäädä tekemättä.
Kai se häpeä tulee siitä, että joutuu myöntämään ettei ole itsestään täysin kontrollissa. Välillä mietin, että olisiko asia helpompi sanoa ääneen jos myöntäisi olevansa “oikea alkoholisti” ja lopettavansa kokonaan. Onko nolompaa olla tällainen välimuoto joka joutuu myöntämään ettei pääse aineesta kokonaan irti, mutta ei oikein osaa elää sen kanssakaan? Olisihan se hienoa jos esim työpaikalla olisi naisten ryhmä joka kerääntyisi keskustelemaan tästä asiasta vaikka kerran viikossa samaan tapaan kuin olen joskus ollut painon hallinta ryhmässä. Miksi alkoholin käytön rajoittaminen täytyy olla sen kummempi asia kuin pullan tai roskaruuan välttely?
Terapeutti jonka luona nyt olen 3 kertaa käynyt uskoo siihen, että tällaisella 1 päivä viikossa mallilla voi oikeasti olla paremmat mahdollisuudet onnistua kuin totaalikieltäytymisellä. Näin siksi, että kieltäytyminen yleensä saa asian kuin asian pyörimään mielessä vain enemmän. Itse olen kyllä miettinyt sitä, että kuinkakohan kauan menee tämän oppimiseen? Siis siihen, että ihan oikeasti on täysin luontevaa juoda vain yhtenä päivänä viikossa jos silloinkaan? Onko se muutama kuukausi vai vuosia? Tupakasta luopuessani meni ehkä noin 1,5 vuotta ennen kuin se oli täysin luontevaa. Mutta jo noin 4-6 kuukauden kuluttua sen verran piintynyt tapa, että ei tarvinnut ajatella tupakkaa päivittäin. Pohdin tätä sen takia aika paljon, että mietin milloin olisin ns turvallisilla vesillä. Haluaisin varata talviloman, mutta pelkään, että siellä palaan samaan malliin kuin yleensä lomilla eli tissutteluun joka päivä. En haluaisi sitä koska se osittain pilaa loman, jos menee överiksi ja siksi, että siitä on sitten taas vaikeampi päästä ruotuun. No, pitää harkita uskallanko ottaa riskin vai pitääkö jättää lomailut väliin tänä talvena.
Jos epäröit matkaa kovasti eikä itsellesi ole näyttöjä, että pystyt olemaan ilman, niin älä varaa sitä. Palkinnoksi sitten kun olet näyttänyt itsellesi, että homma toimii?
Matkustelimme ennen “viinimaissa”, ruuan perässä mukamas. Nyt ei tee mieli vielä mennä altistamaan itseään, sitten vasta kun ollaan itse varmempia asiastamme Ja kiva olla kotonakin selvin päin, vaikka ei niin hirveästi saa aikaiseksi. Opettelua on olla myös suorittamatta ja “ansaitsematta” hörppyjä
Voisiko kokeilla yrittää ulkoistaa itsensä näkemään kauempaa omaa yhteiseloa alkoholin kanssa? Nousta helikopterin tavoin ilmoihin ja katsella, miten pyristelee ja rimpuilee? Rehellisesti itsensä näkeminen ei ole kaunista eikä sitä ole välttämättä helppo kestää selvin päin. Roiman vähentämiseni jälkeen vähättelin mielessäni käyttömääriä hyvän aikaa. Nyt kun ajattelen, että olisin lähes joka päivä vetänyt vähintään puoli viinipulloa ja parit oluet, niin järkyttää ja tulee ihan fyysisesti paha hulmaus läpi. Oma sietokyky on pienentynyt ja päänsärky tulee huomattavasti helpommin. Olisiko sitä ennen ollut kesto-olotilat, ettei sitä niin huomannutkaan? Pakko ihan hehkuttaa, että ihanaa, kun ei ole päivittäin tarve juoda, kyllä siitä voi oppia pois! Jos minä, maailman saamattomin (ainakin tässä suhteessa) ihminen onnistuin jättämään päivittäisen käytön ja siirtymään harvakseltaan pienempiin annoksiin onnistuin! (ainakin toistaiseksi, koputan kyllä puuta, suorastaan hakkaan sitä varmuuden vuoksi ), niin kyllä te ja me kaikki pystytään vähentämään ja pitämään päätöksen, päivä kerrallaan <3
Nythän mä kuullosta jo ihan hurmokselliselta, sori! Halaus ja hyviä ajatuksia täältä kaikille jotka jaksaa vielä tsempata (ja niillekin jotka ei jaksa tällä hetkellä, huomenna on taas uusi päivä). Ja ei, en ole tullut uskoonkaan, mutta lempeyttä ja suvaitsevaisuutta ehkä olen oppinut, ellen mitään muuta.
Viikonloppu taas takana ja samalla 4 kokonaista viikkoa mennyt niin, että en ole arkena juonut pisaraakaan alkoholia. Parasta on, että olen pystynyt laskemaan perjantain mukaan arkipäiviin.
Lauantaina tuli taas kerran juotua hieman liikaa. Ei pahasti, mutta sen verran että sunnuntaina väsytti. Taas oli juomakelpoiset juomat loppu sunnuntaina, joten en joutunut asian kanssa painimaan. En tiedä kuinka olisi käynyt jos olisi ollut jotain tarjolla. Ehkä olisin sortunut. Kävin kyllä kioskilla ostamassa karkkia ja hetken mietin ottaisinko siideriäkin mutta sitten ajattelin että tämä maanantai aamu on mukavampi kun ei ole mitään juonut. Ja näin onkin, oli mukava herätä pää kirkkaana. Se kun pysyisi aina mielessä silloin kun tekee mieli ottaa jotain tai lauantaina ottaa vielä se yksi luvallinen jne. Terapeutti ehdotti, että laittaisin lauantaina valmiiksi omaan pulloon sen mitä saan juoda ja siitä en sitten lipsuisi. En vielä tuota toteuttanut, mutta se on varmasti ihan käypä neuvo kun ei näköjään muuten pysy kontrolli.
Talvilomaa edelleen mietin, mutta ehkä siirrän sitä normaalia pidemmälle, kohti kevättä. Jos silloin olisin jo niin vahvoilla, että uskoisin itseeni siinä että myös lomalla voi olla ilman alkoholia. Täytyy pohtia. Onneksi on kaikkea kivaa tulossa vielä ennen joulua niin ei lomahaaveet niin paina päälle. Tulossa myös ensimmäiset autoilu pikkujoulut. Ne kun osuu perjantaille ja vain lauantai on ainoa sallittu päivä juopotella.
Kirjoittelen Lopettajien puolella ja minulla juominen on ollut kerran viikossa, yleensä perjantaisin. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ei ole helppoa "kerran viikossa känni -taktiikka"koska mitä pidemmälle tämä riippuvuus menee sitä enemmän se on mielessä pitkin viikkoa ja odottaa vaan sitä hetkeä että pääsee juomaan. Ei ole normaalia alkoholin käyttöä vaan pakonomaista juomista joka hallitsee elämää. Tästä syystä en enää kuvittele pystyväni hallitsemaan juomistani koska ensimmäisen juoman jälkeen peli on menetetty ja juon niin kauan kun juomaa riittää. Ja minähän varmistan että sitä riittää
Olen onnistunut olemaan kaksi kertaa vuoden pituisen ajanjakson raittiina. Raittiuden jälkeen olen aloittanut juomisen uudestaan kuvitellen että hallitsen sen mutta molemmilla kerroilla juominen on päätynyt samaan tilanteeseen. Eli en pysty sitä hallitsemaan mitenkään ja riippuvuus on vahvistunut. Nyt jälleen kerran tavoitteena täysraittius koska kohtuujuominen ei enää onnistu. En enää petä itseäni kuvitelmilla että voin ottaa sivistyneesti yhden ja se siitä. Ei todellakaan. Olen se joka viimeisenä lähtee juhlista tai baarista ja yleensä kotona ryypiskellessä illan tapahtumat on pelkkä musta aukko. Nyt raittiutta reilu viikkoa takana. Antabus tukea antamassa
Voi olla, että minunkaan kohdalla yhden päivän taktiikka ei toimi, mutta kokeilematta sitä ei tiedä. Aiemmin vähentämiset ovat kaatuneet siihen, että en ole laittanut tarkkaa rajausta tavoitteelleni. Olen vain sopinut itseni kanssa esim, että puolitan viikottaisen määrän. Nyt olen saanut itseni uskomaan, että ainoa pienen pienikin mahdollisuus onnistua on se, että teen tarkan rajauksen sille mitä saan tehdä ja pidän siitä kiinni kynsin ja hampain. Tätä tavoittelen puoli vuotta ja jos se ei ala tuottamaan tulosta, niin sitten haen apua siihen, että lopettaisin kokonaan.
Terapeutti jonka luona olen nyt käynyt muutaman kerran uskoo, että minulla voi olla mahdollisuus oppia pois tavastani. Helppoa se ei ole ja vaatii pitkän ajan, mutta ehkä mahdollista. Kuten sanoin, jos tulosta ei ala huomata puolen vuoden aikana niin sitten pitää tehdä jotain muuta. Ilman kokeilua on kuitenkin mahdoton sanoa kuinka pahaksi fysiologinen riippuvuus on päässyt. Psykologinen riippuvuus on tietysti myös vaikea asia, mutta siihen saattaa tepsiä pois oppiminen. Fyysisen riippuvuuden synnyttyä tilanne on varmaan sama kuin minulla oli tupakan kanssa, täysin mahdotonta poltella vai silloin tällöin. Ainoa keino oli lopettaa kokonaan ja ymmärtää, että en enää ikinä voi edes maistaa tupakkaa. Mutta kuten sanoin, alkoholin osalta en tiedä onko fysiologinen riippuvuus päässyt niin pahaksi ja sitä tässä testataan. Luulisin, että puoli vuotta on sopiva aika osoittamaan mikä on suunta.
Tsemppiä sinulle Tähtisade kokonaan lopettamisessa. Kun se onnistuu on tunne varmaan erittäin vapauttava.
Mennyt viikonloppu oli erikoinen. Olin suunnitelmani mukaisesti antanut itselleni luvan juoda lauantaina, ei muuta. Kun perjantaina pääsin kotiin huomasin että mieheni ei ollutkaan käynyt Alkossa. Tiedustelin häneltä ymmärsikö hän, että ne ovat kiinni lauantaina ja totesi vaan, että niinhän ne yleensä pyhänä ovat. Oli siis edessä raitis viikonloppu. Kävimme lauantaina päivänäytöksessä elokuvissa ja sen jälkeen syömässä. Join ruoan kanssa yhden lasin viiniä. Se oli koko viikonlopun saldo. Sunnuntaina kävin kaupassa ja hetken mietin muutaman siiderin hankkimista, mutta totesin sitten turhaksi kun oli ihan kivasti viikonloppu sujunut siihenkin asti. Itse asiassa meni todella mukavasti koko viikonloppu. Kun kotona ei ollut mitään juotavaa niin ei sitä tarvinnut ajatellakaan.
Tänään lähden yhden yön työmatkalle mikä on taas riskipaikka. Minulle työmatka on aina merkinnyt muutamaa lasillista kolleegoiden kanssa, ihan hyväksyttävästi koska ollaan reissussa. Näin siis aiemmin, mutta nyt kun saan juoda vaan lauantaina niin pitää olla ilman vaikka menemmekin ravintolaan syömään. Mutta eiköhän se onnistu.
Ensi viikonlopustakin tulossa kohtalaisen kuiva, koska vanhempi sukulainen tulossa yökylään. Eli jos ei ihan raitis niin korkeintaa pari viinilasia ja yömyssyä. Enempää ei hänen seurassaan kehtaa. Hienoa kun on hyvät syyt pitää tuo lauantaikin minimissä pari viikkoa. Tällä hetkellä siis hyvä fiilis, sitä yritän pitää yllä ja muistella kun seuraavan kerran taas tekee mieli hakea pullo.
Selvisin työmatkastakin ilman alkoholia! Houkutus oli hetkittäin valtava. Opittu käyttäytymismalli on niin vahva. Junassa olisi ollut maailman luonnollisinta tilata viini cokiksen sijaan, olihan ilta edessä. Yleensä työmatkoilla olen heti hotelliin päästyäni joko korkannut viinin minibaarisa tai hakenut baarista ja huitaissut naamaan hetkessä. Nyt ei ollut minibaaria ja lähdettiin niin vauhdilla syömään, että en onneksi ehtinyt edes miettimään baaria siinä kohtaa. Kun mentiin syömään muut tilasivat olutta tai viiniä, tuntui todella oudolta pysytellä vedessä. Sen jälkeen ei onneksi porukka halunnut kokoontua enää baarissa, siinä olisi taas ollut houkutus lisää. Oli kiva herätä aamulla pää kirkkaana, etenkin kun oli ihan uutta porukkaa ja asiaa vastassa.
Olen tosi iloinen, että sain hanskattua tilanteet. Onnistuminen ja hyvä olo ruokkivat onnistumisen mahdollisuuksia tulevaisuudessakin, toivon. Mutta ei pidä tuudittautua siihen että olisin jotenkin muka jotain jo oppinut. Siitä kun otin itseäni todella niskasta kiinni on vasta 5 viikkoa ja mikään tapa ei muutu niin nopeasti. Jos tämä toimii 5 kuukautta voi ehkä jo todeta jotain todellista edistymistä.
Onnistumisia kun tulee, niin uskaltaa ottaa riskin muulloinkin olla juomatta :mrgreen: Se vasta rohkeutta vaatii, aatelkaas, mistä kaikesta voi jäädä paitsi.
Itse olen joutunut ehkä enempi tsemppaamaan ja pariin kertaan tosissani sanomaan itselleni, että huomenna en kadu, jos tänään en ota. Sillä on päästy kaupan ohi ja sitten ollaankin melkolailla turvassa
Ja kiva olla kotonakin selvin päin, vaikka ei niin hirveästi saa aikaiseksi. Opettelua on olla myös suorittamatta ja “ansaitsematta” hörppyjä 
), niin kyllä te ja me kaikki pystytään vähentämään ja pitämään päätöksen, päivä kerrallaan <3