Toivottavasti onnistuu, henkilökohtaisesti menee huonosti… Viikolla menee 18 kaljaa per ilta, viikonloppuna ihan helvetisti…
Anteeksi, mä vaan oon niin kusessa 
Eräässä toisessa ketjussa kerroinkin, että edellinen viikonloppu ei mennyt käsikirjoituksen mukaan. Join perjantaina 3 drinkkiä ja sunnuntaina n 6 drinkkiä kun edelleen vain lauantai on sallittu päivä. Siitä sitten oli aika paha fiilis koko viikon. Perjantaina sain aika helpostikin pidettyä päätöksestä kiinni ja siemailin vain jaffaa. Lauantaina join normaali satsin. Pitäisi sekin joskus mitata, kun en ole pitänyt kauhean tarkaa lukua. Veikkaisin sellaista 15 annosta. Onneksi kaikki muu loppui lauantain aikana paitsi olut. Meni siis sunnuntai juomatta vaikka mieli olisi tehnyt. Oli juuri sen verran krapulainen oli, että olisin korjannut jos olisi millä korjata. Harkitsin kauppaan lähtöä, mutta onneksi järki sai otteen siihen mennessä kun ajokunto oli palautunut. Vielä ei siis selvästikään ole turvallista olla kotona niin, että siellä on juomatonta viinaa. Ainakaan viikonloppuna. Uskon, että arkena pystyn jo vastustamaan mutta tuo sunnuntai on vaikea. Pitää seuraavaksi keskittyä lauantaina juotuun määrää ja pyrkiä varmistamaan ettei sunnuntaina ole minkäänlaista krapulaa. Silloin ei ehkä tekisi niin mielikään.
Parin viikon päästä on 4 vapaapäivän putki. Siinä on riskin paikka. Yritän miettiä keinoja tilanteen hallitsemiseksi jos mies täyttää kaapit niin ettei juotava lopu alkuunsa. Miten pitää kiinni lauantaista? Tahdonvoimaan ei voi luottaa, se on osoittautunut heikoksi jo niin moneen kertaan.
heipat, ihailen Vilmaa 1966 koska oot pystynyt tuohon lauantai-kuvioon ainakin siihen asti kun luin päivityksiäsi.
liityin tänne vasta tänään joten tässä lähinnä teknisten seikkojen takia totuttelua. kirjoita lisää Vilma! toivoo uusi jäsen…
kiitos viestistäsi, mutta ihailu on todellakin turhaa tässä vaiheessa. 8 viikkoa takana tätä “lauantai ainoa sallittu juopottelu päivä” ja niistä on onnistunut täysin noin puolet. Kokonaismäärissä vähennyt on joka tapauksessa todella huomattava, aiemman 40-60 viikkoannokset sijaan on mennyt 12-20 viikossa.
Mutta en ole vielä ollenkaan tyytyväinen enkä ole varmaan vielä pitkään pitkään aikaan. Edelleen viikonloput ovat välillä todellista kärvistelyä. Arkipäivät maanantaista torstaihin alkavat sujua jo itsestään, pieni voitto sekin. Mutta esim kuluneena perjantaina olisin aivan varmasti juonut jonkin verran jos olisi ollut jotain tarjolla. Mieheni kuitenkin oli poikkeuksellisesti jättänyt käymättä Alkossa. Ja se jopa harmitti vaikka olisi pitänyt olla helpotus. Välillä perjantait ovat olleet aivan helppoja olla ilman viinaa, mutta nyt olin lopulta tosi iloinen, ettei ollut mahdollista juoda koska aivan varmasti sen olisin tehnyt. Eli perjantai on siis edelleen ongelma. Sunnuntaina oli pieni krapula, ei paha mutta sen verran jäyti, että ostin 3 pientä siideriä kun poikkesin kaupassa. Ne ja pikku päikkärit niin sitten oli taas hyvä olo eikä tehnyt mieli lisää. Lauantaina pitäisi osata pitää juopottelu sellaisissa rajoissa, että ei tulisi minkäänlaista krapulaa. Silloin ei ehkä tekisi niin paljon mieli sunnuntaina.
Jotta voisin uskoa siihen että tässä pyristelyssä on jotain järkeä olen tehnyt (terapeutin avustuksella) suunnitelmaa etenemisestä ja välitavoitteista. Itse olen myös miettinyt kauanko näiden saavuttamiseen voisi mennä. Kirjaan ne tähän ylös ihan itseäni varten, jotta voin sitten myöhemmin katsoa olenko osunut ollenkaan oikeaan. Kommentoida toki saa jos tämä herättää mitään mielikuvia.
- en juo mitään arkisin (ma-to) eikä minun tarvitse ajatella asiaa (lähes saavutettu, jouluun mennessä hanskassa täysin)
- en juo mitään perjantaisin, eikä se vaivaa minua ajatuksissani (6-8 onnistunutta viikkoa lisää eli noin tammikuun puoliväli)
- en juo mitään sunnuntaisin, eikä tee edes mieli (10 onnistunutta viikkoa eli noin helmikuun alkupuoli)
- lauantaisin juotu määrä pysyy kohtuudessa ilman mittaamista (kohtuus = ei krapulaa eikä muita fyysisiä vaikutuksia), tavoite maalis-huhtikuun vaihteessa
- voin lakata ajattelemasta 4 edellistä kohtaa ja juoda minä viikonpäivänä hyvänsä niin, että se jää kuitenkin vain yhteen päivään per viikko, eikä joka viikko tee mieli juoda välttämättä yhtään kertaa (jos 4 ekaa toteutuu tavoiteaikataulussa ja pysyn niissä niin tämä voisi olla tavoitettavissa ennen kesää 2017)
Jos kaikki nuo toteutuvat ja pysyn niissä esim vuoden siitä eteenpäin niin ehkä joskus pääsisin siihen että asiaa ei tarvitsisi ajatella ja voisin poistua tältä keskustelupalstalta. Että olisin palannut ajassa 20 vuotta taaksepäin. Mutta olen myös varautunut siihen, että näin ei käy ja joudun loppuelämäni vahtimaan itseäni. Jos niin on niin sitten sen kanssa on elettävä. Sitten täytyy vaan asettaa tietyt raamit ja pysyttävä niissä.
Tämä minun tekniikka ei ole vielä millään määrin todettu toimivaksi, mutta olen ihmisenä sellainen, että selkeä suunnittelu ja tavoitteiden asettelu auttaa. Myös siksi, että näin ikään kuin näen valoa tunnelin päässä kun uskon siihen, että tämä noissa aikamääreissä helpottuu. Ja uskohan tunnetusti tekee ihmeitä…
Edessä 4 päivän vapaa ja juoda saisi vain huomenna, lautantaina. Tekisi mieli sanoa, että saas nähdä kuinka käy, mutta se kuulostaisi siltä kuin joku muu tekisi päätöksen siitä kuinka käy enkä minä itse. Sanonpa siis että saas nähdä pystynkö pitämään päätökseni.
Tänään on duunin pikkujoulut, mutta sinne suuntaan autolla. Se ei ole riski. Huomenna on sitten normaaliakin hauskempi juopottelupäivä kun kohtalaisen kookas naisporukka kokoontuu. Sitten on tsempattava ettei tule sunnuntaina tasoiteltua. Mutta sitäkin pahempi olisi jos vielä jatkuisi maanantaille kun tiistaikin on vapaa. Siitä seuraisi jo taas kauheat olotilat ja hirveä morkkis. Eli sitä en saa antaa tapahtua!
Sinne taas kaatui päätökseni kuin sadeviemäriin. Perjantain pikkujoulut meni autoillessa kuten suunniteltua ja oli jopa todella hauskaakin kunhan pääsi vauhtiin. Lauantaina oli ihana lähteä viettämään päivää naisten kesken kun ei ollut mitään krapulanpoikasia, vaikka unta ehkä vähän turhan sniidusti alla. Mutta hyvin jaksoin koko päivän. Illankin varmasti olen käyttäytynyt tosi mallikkaasti, kotiin tullut noin 1:30. Mutta enpä vaan muista aivan kaikkea viimeisistä hetkistä. Muistikatkot tulevat aina vaan herkemmin, koska en todellakaan ollut mitenkään vahvasti humaltunut. Vaikka muistikatkot on aika pahasta en tuosta olisi niin huolissani jos olisi siitä eteenpäin sujunut suunnitelman mukaan. Mutta kun ei , sunnuntai meni tasoitellessa ja maanantai pitikin sitten taas suunnata alkoon. Eilen niin kamala kankkunen, ettei mitään määrää. Aivan varma, että sydän tilttaa. Ja hirveä olo ja hikoilu jatkui vielä tällekin aamulle vaikka eilen en juonut mitään (koska ei ollut!) Näinpä tuli siis ryssittyä kerta heitolla 2 kuukautta jatkunut vähennys. Eipä ihan kauhean paljon enempää voisi harmittaa. Onneksi seuraava terapia käynti on vasta ensi viikon perjantaina, nyt hävettäisi liikaa kertoa tilanteesta. Pienempiä takapakkeja on ollut matkalla, mutta tämä oli kyllä kunnon emämuna.
Tuleva viikonloppu lähestyy kovaa vauhtia ja koska siihen kuuluu tärkeä juhla aion varmasti juoda lauantaina. Sitä en pelkää koska julkisissa tilanteissa homma pysyy hanskassa yleensä aina. Sunnuntai on taas se uhka kuva. Pitää jollain keinolla varmistaa, että ei ole mitään juotavaa kun en näköjään osaa pitää näppejäni erossa.
Jos ei homma ala toimimaan niin ei auta kuin alkaa harkitsemaan täysraittutta. Se kuitenkin tuntuu niin tylsältä ajatukselta silloin kun asia pysyy hallinnassa. Lauantain kaltaiset juhlapäivät ovat niin hauskoja pikku hiprakassa.
moikat Vilma, yritä taas uudestaan kuten yritätkin. mun mielestä pirun hienoa että kirjoitit heti tänne; se kertoo jo paljon pyrkimyksestäsi. ei anneta periksi!
Tsemppiä sulle, elä anna yhden kolaukse viedä hyvää 2kk settiä menemään.
Itellä ei oo mennyt suunnitelmia päinkään, normiviikot mennyt ok mut nää pyhät yms…nääh ei sinnepäinkään…motivaatio taas jossain muualla.
Tsemppiä Vilma! Tähän vähentämiseen taitaa vähän niinkuin kuulua satunnaiset takaiskut. Älä anna sen lannistaa, koko ajan kohti kohtuukäytöllisempää tulevaisuutta mennään!
Lähes täydellinen viikonloppu takana! Perjantai meni selvänä, kuten suunnitelmaan kuuluu. Lauantaina tuli sitten juotua määrällisesti varmaan aika reilustkin, mutta sillä tavalla kuin mielestäni alkoholia on tarkoitettu käytettävän: ravintolassa hyvästä seurasta ja ruuasta nauttien. Oli mahtavat 14 hengen juhlat jotka jatkuivat sunnuntain puolelle. Syy että sanon viikonlopun olleen vain lähes täydellinen on se, että sunnuntaina aamupäivällä otin drinkin ja skumpan jatkaakseni edellisen illaan fiilistä. Onneksi enempää ei ollut tarjolla koska olisi varmasti mennyt. Nyt on kiva olla töissä kun ei ole mitään ylimääräisiä huonoja oloja, hieman vielä väsyttää mutta tosi hyvä fiilis.
Ensimmäistä kertaa ikinä miehenikin on alkanut tulla siihen tulokseen että vähentäminen voisi olla hänellekin hyvä asia. Ei halua aiheesta jutella, mutta ihan omatoimisesti oli myös perjantain selvänä. Ja kaverien haaste tipattomasta tammikuustakaan ei saanut heti täystyrmäystä. En ole vielä itse varma haluanko siihen lähteä, mutta jos mies niin tekee niin sitten kyllä minäkin. Katsellaan sitä mutta siihen asti alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni pitäen, eli vain lauantaisin alkoholia.
Tsemppiä kaikille, toivottavasti joskus tulevaisuudessa meidän ei tarvitse lukea toisistamme täältä 
Haluan jakaa varoituksen. Älkää käyttäkö chilikastiketta tai syökö chiliä niin päivinä kun juotte.
Sain lievän mahahaavan kun vedin molempia. Terveýs muuten ookoo, mutta masu on nyt vähän herkillä.
Minä syön chiliä joka päivä, juon tai en. Tutkimusten mukaan chili ei polta enää vatsassa vaan ainoastaan suussa. Perinteinen paprika yleensä vaikuttaa vatsahappoihin enemmän kuin chili. No, refluksitautiin lääkitys on ollut jo 15 vuotta, että voisihan sitä ruokailutottumuksia muuttaa, jos viitsisi.
Viikonloppu meni kohtalaisen suunnitellusti. Edelleen perjantai selvänä ja lauantai tissutellen. Nyt pitäisi alkaa vaan tosissaan kiinnittämään huomiota lauantain määrään. Taas meni sen verran myöhään yöhön juopottelu että sunnuntai meni laiskotellessa. Se on kivaa jos tapahtuu siksi että tekee mieli laiskotella eikä siksi että on krapula. Krapulassa myös herkemmin sorrun korjailemaan ja nytkin olisin niin tehnyt jos olisi ollut millä korjata. Se on siis seuraava tavoite, lauantain määrä kuriin. Nyt alkaa kohtalaisesti sujumaan jo tämä arki-iltojen “selvyys” enkä perjantaisinkaan ole sortunut kuin kerran 2,5 kuukauden aikana ottamaan 2 drinkkiä. Mutta sunnuntai on edelleen ongelma ja kun ensi viikonloppuna maanantai on vapaa se on huono yhtälö. Suunta on kuitenkin oikea. Silti kuitenkin mietin onko tämä oikeasti mahdollista vai tarkoittaako se vain sitä että kärvistelen tämän asian kanssa loppuelämäni täällä ruikuttamassa? Jos lopettaisi kokonaan se varmaan jossain kohtaa muuttuisi arkipäiväksi, vai muuttuisiko?
Niinpä siinä kävi, että kun elvistelin perjantain olevan jo hanskassa niin sorruin muutaman drinkin lipittämään. Tekosyynä joulu mukamas. Ja sunnuntai meni aivan penkin alle, koko päivä tintatessa. Siitä voi sitten arvata mikä olo oli eilen. Ja vielä tänä aamuna. Koko yö kauheaa hikoilua eikä todellakaan tehnyt mieli lähteä tänään töihin. Onneksi täällä ei juuri ole ketään eikä kauheasti taida tänään mitään tapahtua.
Harmittaa aivan käsittämättömästi taas. Itse inho on suurta. Mutta en tajua miksi se ei iske silloin kun korkki aukeaa sunnuntaina. Jos kerran pystyn olemaan esim tiistain juomatta niin miksi en pystyisi olemaan sunnuntaina jos haluaisin? Mutta ilmeisesti halu ei ole vielä riittävän kova kun jo toista kertaa parin viikon sisällä lähti mopo täysin hanskasta. Sillä hetkellä ajatus mukavasta pöhnästä tuntuu vaan niin kivalta, vaikka pitäisi jo tietää mitä siitä seuraa. Kaikki kiva jää tekemättä ja 2 yötä menee kauhuskenaarioita miettien ja menetettyä (ehkä) terveyttä surren. Ei se tinttaaminen nyt kuitenkaan niin kivaa ole, että olisi sen arvoista. Ylimääräiset vapaat näyttää aiheuttavan itsekurin katoamisen täysin ja kun ei sitä alkujaankaan kauheasti ol niin lopputulos on tässä. Kohta 3 kuukautta eli noin puolet ns koeaikaa jäljellä. Ei hyvältä näytä… Puolivuotta itselleni lupasin tätä kokeilua ja sitten pitäisi ottaa järeämmät aseet käyttöön jos tämä ei toimi.
tsemppiä Vilma! juominenhan on siis kivaa. siksi me sitä teemme. mulla on ajatus että sen takin nimen omaan HALUAN tsempata ja vähentää juomistani jotta voin juoda kerran viikossa. mutta se raja pitää olla. itselläni perjantait. ei muulloin. olen lipsunut mutta samalla ajatuksella jatkan nyt tammikuussakin.
tiedän, tiedän… ei ole kovin hienoa kun/jos koko viikon odottaa sitä perjantaita, mutta oli miten oli, niin tämä on nyt mun elämääni. en lupaa täysraittiutta kosken pysty siihen, en ainakaan vielä. toisekseen kyllä mä nautin ihan tavallisesta arjesta, tarkoitan siis, ettei nyt sentään ihan koko ajan päässä pyöri se kuuluisa kylmä bisse. useimmiten kuitenkin, mutta sen kanssa on nyt elettävä. paljon terveisiä!
Kiitos tsempeistä, niitä todella tarvitaan. Taas meni hieman överiksi. Perjantaina jo tissuttelin hieman. En paljoa mutta kun ei silloin saisi ottaa ollenkaan. Lauantaina meni sitten aika paljonkin, mutta ei mennyt muisti. Se on positiivista. Sitten jos olisi ymmärtänyt lääkitä päänsäryn buranalla sunnuntaina niin olisi ollut ihan kohtuullinen viikonloppu mutta eikös se pitänyt viimeinenkin kuohuva siihen avata. Ja taas koko päivä pikku pöhnässä. Tällä kertaa ei onneksi ollut tarkoitus mitään tehdäkään kun oli myös flunssa päällä mutta ei se poista itse inhoa ollenkaan.
Nyt mietin lähtisinkö tipatonta viettämään tästä eteenpäin vai en. Mieheni ei ollut innostunut joten siitä tulisi tiukkaa kun ei edes lauantaisin saisi ottaa seuraksi. Kotonaa oleva viina kun niin kovaa kutsuu minua silloin. Mietin asiaa nyt viikolla ja yritän psyykata ajatukseni siihen, että kyllä kuukauden seisoo vaikka päällään jos sillä jotain hyvää tavoittelee. Olisi niin kiva nähdä häipyisikö siinä joku kilokin jos ei täysin korvaisi karkeilla alkoholia. No, täytyy aloittaa psyykkaaminen. Yritän myös löytää sopivaa meditaatio alkeiskurssia, uskon että siitä voisi olla apua. Ja se kuulemma jopa hidastaa kognitiivisten taitojen rappeutumista joten olisi siitä hyötyä muutenkin.
Kaikille ihanaa 2017, toivon että osaatte ottaa juuri itsellenne sopivasti!
Ajattelin pitkästä aikaa päivittää statustani tähän omaan ketjuuni,vaikka välillä olenkin muiden ketjuissa tuntemuksiani jaellut.
Päätin aloittaa tipattoman vasta 16.1… Näin siksi, että halusin viettää lauantai iltapäivän ja illan kaupungilla ystävän kanssa hieman viiniä lipittäen. Hän ei joulukuussa päässyt synttäreilleni flunssan takia joten otimme sen nyt takaisin. Hyvin maltillisesti joimme noin 6 lasia viiniä per nuppi 8 tunnin aikana. Ja siihen päälle kotona yömyssy. Siitä sitten lähti laskeutuminen kuukauden tipattomaan.
Eka tipaton viikko sujui lähes kuin leikkiä vaan. Mieskin päätti pitää lähes alkoholittoman viikonlopun eli ei ostanut oluen lisäksi muuta alkoholia. Kävimme lauantaina yhdessä elokuvien päivänäytöksessä ja sen jälkeen syömässä. Kotimatkalla mies kysyi poikettaisiinko Alkossa mutta ei alkanut nikottelemaan kun sanoin ei. Siinä meni sitten ihan mukavasti lauantai ilta sohvan nurkassa ja sunnuntaikin oli aika kivuton. Ulkoilun päälle mieleen tuli , että nyt maisituisi drinkki, mutta kun ei ollut saatavilla ei tarvinnut asiaa miettiä.
Viime viikolla tapasin taas terapeutin jonka luona olen asiaa työstänyt. Hän yritti vahvistaa päätöstäni tipattomasta hypnoosilla, mutta valitettavasti mieleni on sen verran levoton, että ensimmäisellä kerralla en kovin syvää hypnoottista tilaa saavuttanut. Mielessäni kuitenkin vahvistui enemmän ymmärrys siitä, että en tarvitse alkoholia hyvään oloon.
Arkipäivät nykyään menevät jo niin, että hyvin harvoin alkoholi edes käy mielessä. Se on jo pieni saavutus, kun vielä viime syyskuussa kävin vähintään 2 kertaa viikossa hakemassa 0,35 l Kossun jota myös piilottelin mieheltäni niin kuin muukin täällä kertoo tekevänsä. Viime aikoina olen huomannut, että viikko on vierähtänyt ilman että mieliteko on iskenyt. On kyllä ollut niitäkin viikkoja, että viinahammasta on jonain iltapäivänä kolottanut kummasti, mutta on ollut helppo työntää ajatus pois. Useimmat perjantaitkin olen saanut itseni psyykattua siihen että on edelleen arki-ilta eikä siihen kuulu Kossu. Lauantait ovat olleet sallittuja päiviä ja monesti edeleen menneet överiksi. Ja sunnuntait olen sortunut joka kerta kun kotona on ollut jotain juomakelpoista. Siksi nyt siis olisi tarkoitus pitää kuukauden tipaton ja sen jälkeen panostaa tosissaan sunnuntai juomattomuuteen.
Tipaton alkuun tuntui helpolta, kuten kuvasin eka viikonloppu meni hyvi. Viime viikon arkipäivät eteni täysin leikiten, perjantai mukaanluettuna. Sitten lauantain illalla myöhään oli (muka) pakko kokeilla tepsiikö hypnoosi eli tunnenko vastenmielisyyttä lempidrinkkiäni kohtaan. No en todellakaan tuntenut, join 2. Ja vielä sunnuntaina toiset 2. Tavallaan harmittaa, että en ole pitänyt 100% tipatonta, mutta toisaalta tuntuu helpottavalta se, että pystyin ensinnäkin lauantaina olemaan myöhään iltaan asti juomatta vaikka mieheni kiskoi drinkkejä aamusta alkaen ja vieraat pistäytyivät olusilla. Toinen mistä tunsin tyytyväisyyttä oli se, että ne 2 drinkkiä riitti hyvin. Ei tehnyt mieli enempää eikä siten tuntunut aamulla missään. Mutta eihän tämä nyt sitten tipaton kuukausi ole. Mutta jos se olisi 4 drinkin kuukausi niin ei sekään ihan kauhean paha ole.
Ensi lauantaina on tiedossa teatteri visiitti ja sen jälkeen kavereiden kanssa syömään ja iltaa istumaan. Menen autolla, joten en voi juoda. Sitten jää vain sunnuntai kärvisteltäväksi. Ja sen jälkeen on vielä 1 viikonloppu edessä ennen kuin kuukausi täyttyisi. Tarkoitus on kyllä onnistua tässä, mutta en aio ruoskia itseäni menneestä viikonlopusta enkä siitäkään jos ensi tai seuraavana viikonloppuna juon lasillisen tai kaksi. Kokonaistavoitteeni kun kuitenkin on nimenomaan normalisoida suhdettani alkoholiin ja minusta normaalia on pystyä juomaan lasi - pari ilman että siitä tulee hirveää hinkua jatkaa.
Nämä maanantait ja muutkin aamut töissä hyvän olon kera on paras vahvistus päätökselleni vähentää. Enää ei ole tarvinnut miettiä mitä palavereita voi laittaa aikaiseen aamuun, kun olen joka aamu yhtä skarppina.
Tärkeää on, että en tuudittaudu tähän oloon ja kuvittele että homma olisi hanskassa. Näin kävi ennen joulua ja se johti heti ylilyönteihin. Täytyy henkisesti juhlia pieniä onnistumisia, mutta pitää samalla mielessä, että ei ongelma ole läheskään vielä voitettu. Eteenpäin kuin mummo hangessa…
Aloitin ketjuni täällä lokakuussa 2016. Tavoitteena radikaali vähentäminen aluksi siten, että juon vain lauantaisin. Sitten kun olisin siihen oppinut keskittyisin määrään ja jättäisin lauantaitakin väliin. Kuvittelin että puolen vuoden harjoittelu riittäisi muuttamaan suhtautumistani alkoholiin. Nyt alkaa olla puoli vuotta kohta takana, 3 viikkoa jäljellä enää. Ja ikävä kyllä joudun myöntämään, että tämä ensimmäinen yritys on tullut ryssittyä täysin.
Pieni kertaus tähän miten on mennyt reilu 5 kk ja sitten loppuun se täydellinen epäonnistuminen:
- ensimmäisten noin 2,5 kuukauden aikana alkoi näyttää tosi hyvältä. Join lähes pelkästään lauantaisin. Ei kertaakaan arkena eikä perjantaina. Sunnuntaisin silloin tällöin sorruin pieneen tissutteluun. Meni kuitenkin pari viikonloppua ihan kokonaankin ilman alkoholia mitä ei ole tapahtunut todella moneen vuoteen.
- joulun tienoina meni sitten överiksi taas. Joulu viikonloppuna join 3 päivänä ja samoin loppiaisena. Ja niin paljon että päivät meni väsyneessä sekavassa pöhnässä.
- tammikuussa loppiaisen jälkeen ryhdistäydyin taas hieman. Tavoite oli 30 päivää ilman alkoholia. Mutta niistä 3-4 päivänä join jonkin verran. En paljoa mutta selvästikään en osaa olla noin kauan täysin ilman.
Sitten taas räjähti:
- kun 30 päivää tuli täyteen olin ajatellut juoda lauantaina, mutta valtavaa perheriitaa syyttäen joinkin 2,5 päivää. Taas niin, että maanantai aamulla oli hirveä krapula. Lisäksi sen jälkeisellä viikolla join keskiviikkona (?) muutaman lasillisen vaikka arkidokaamisesta olin muka jo päässyt eroon. Ahdistusta käytin puujalkana.
Ja seuraavaksi pahin ja tämä mielestäni osoittaa, että olen epäonnistunut 6 kk kokeilussa:
- saimme riidan sovittua ja lähdimme viikon ulkomaanlomalle. Silloin meillä on ollut tapana tissutella koko ajan mutta nyt olin päättänyt että näin ei tapahdu. Päätös piti lentokentälle asti.
- ensimmäiset 5 päivää meni siinä mielessä ok, että vaikka tissuttelimme en kärsinyt krapuloista enkä sekavuudesta. Alkoholi ei vaikuttanut liikuntaan eikä liikkumiseen alkuun. Mutta siitä se sitten paheni. Tietysti näin kun on niin monta päivää juomista takana ei se pala missään välissä kokonaan pois ja alkaa tuntua jatkuvana sumuisana olona, vatsa reistailee ja väsyttää. Yhden illan vedin niin överiksi että miestäni jo varmaan hävetti. En tehnyt mitään tosi outoa mutta kuitenkin juttujeni taso oli varmaan tosi idiootti. Voi siis sanoa, että lomasta meni 3 päivää aikalailla huonommin kuin olisi voinut. Käytännössä pienessä pöhnässä koko ajan. Ja sitten ensimmäinen päivä kotona oli ihan tuskaa kun kädet tärisi ja pääsärki. Vieläkään ei tunnu hyvältä olla töissä.
Näin siis voin todeta ettei minun kohdalla vähentäminen onnistunut, ainakaan puolessa vuodessa.
Nyt mietin jatkanko tätä harjoittelua kokonaan vai yritänkö jollain keinolla lopettaa täysin. Luulin oikeasti että homma olisi ollut jo paremmin hanskassa. En luottanut vielä itseeni niin etteikö ylilyöntejä joskus tulisi, mutta että taas menin sotkemaan minulle maailman ihanimman asian eli matkailun omalla heikkoudellani.
Tänään tekisi vielä parannella oloa muutamalla ilta drinksulla, mutta en sitä tee. En myöskään juo huomenna mitään kun tapaan ystäviä ravintolassa (autolla). Perjantaistakin varmaan suoriudun mutta lauantai tekee tiukkaa ellen saa puhuttua miestä ympäri pitämään raittiin viikonlopun.
Täytyypä pohtia vieläkö uskallan yrittää tätä vaihtoehtoa ja jos taas en niin miten voisin ikinä suoriutua täysraittudesta…