Kiitos Vilma ja Pecorino! utopistinen olo tän roadtripin suhteen kun on tämmönen ollut haaveissa jo pitkään vaan aina on lomailtu toisin tavoin. Tunnustan vielä tällä viikollakin surffailleeni halpoja lentolippuja ei sillä etten halua tämmöselle reissulle, mutta sitä on niin kaavoihinsa kangistunut. Niin kuin just senkin suhteen, että sitä hätävarajuomista on tullut aina joka paikkaan varmuuden vuoksi otettua mukaan! mä nakerran näitä vanhoja tapojani pikkuhiljaa pala palata. Ei tämä mitään helppoa ole ollut vaikka kevät ja alkukesä on mennyt hyvin. Mielessä se rentoutuminen kyllä pyörii ja välillä ihan hampaita kiristellen olen onnistunut välttämään sen. Ei tämä tule automaattisesti vieläkään ja kyllä mietin toisinaan onko tässä mitään järkeä. Vaan onhan siinä ja viime syksynä kun meinasin mennä takas vanhoille raiteilleni niin sen lipsahuksen yritän välttää nyt lomalla. En halua koko ajan ajatella asiaa, mutta vähän pitää ajatella kuitenkin.
Omituista on se kun ollut niin surullinen kevät niin en ole lohduttanut itseäni viinillä. Omituista ja positiivista.
Tuo Turun saaristo kuulostaa tosi ihanalta. Ollaan siellä muutaman kerran käyty ja se on niin kaunista aluetta se.
Eli jos parin tulevan viikon aikana näette jossakin meren /järven/lammen/joen rannassa jonkun keski-ikäsen naisen istuvan kameran ja KIVENNÄISvesitölkin (toivottavasti se eikä siideritölkki…) kanssa tuijottelemassa tyhjyyteen niin se on kuulkaa vilmasto
Jospa minä sen jonkinlaisen järkevän tavan nyt löydän tälle lomalle ja osaan kuitenkin relata enkä stressata koko aikaa.
Hauska ketju ja tarpeeseen näin ankeana aamuna. Vessapaperirullat käännän aina niin, että paperi tulee siitä päältä ylhäältä. Siis käännän myös muiden vessoissa kuin omassani. Sänkyä en petaa ikinä, en edes omista päiväpeittoa. En oikein ymmärrä, miksi petaisin, kun ei minulla koskaan käy vieraita ja itsekin menen makuuhuoneeseen vain nukkumaan. Sinkkuelämää-sarjan olen katsonut varmaan liioittelematta kymmenen kertaa eli osaan sen ulkoa, mutta se nyt vaan on paras sarja ikinä. Frendit oli aikanaan vastaava, nyt en enää jaksaisi sitä katsoa.
Mitähän omituisuuksia minulla on… Ainakin kananmunankuori-omituisuus eli kun teen Edamille munakasta (tai siis kun tein, saa nyt olla ilman munakkaitaan kun kerran ruoanlaitollani ei ole mitään arvoa vaan hän voisi yhtä hyvin syödä eineksiä), niin minun pitää irrottaa niistä munankuorista ne kalvot. Teoriassa siksi, että keväällä keräsin kuoria lannoitteeksi kasveilleni, käytännössä siksi, että minusta on kiehtovaa yrittää saada ne mahdollisimman kokonaisina irti Niin ja kirjat: rakastan lukea kirjoja, joissa liimaus on tehty huonosti niin, että sivut ovat jääneet vähän kiinni toisiinsa. Minusta on nautinto repiä ne aina varovasti irti toisistaan.
Kyllä nämä jutut on jaksanut naurattaa monena päivänä eli ihan parasta ja kun vielä ovat tosi juttuja niin vielä parempia
Tuo söngyn petaaminen on kylllä kumma juttu. Mies meillä säntillisesti sängyn petaa kun mä varmaan antasin sen vaan olla koko päivän semmosenaan. Joskus kun oon vapaalla niin petaan just ennen kuin mies tulee töistä. Ei se mitään siihen sanois, mutta mulla on semmonen olo, että PAKKO petata.
Kyllä minäkin kerään kananmunien kuoria lannoitteeksi, mutta ihan sama kuinka palasina ne lähtee ja miten musta nyt tuntuu, että seuraavan kerran munkin pitää kokeilla mahdollisimman kokonaisena saada ne kuoret irti?!
Ihanan inhimillisiä juttuja jokaisella <3 hyvä tietää ettei ole yksin omituisien tapojensa kanssa
Kyllä olen joka päivä lukenut mitä muille kuuluu ja kirjoitellu mielessäni. Plinkistä on vaan tullu niin kiinteä osa elämää. Mutta toisaalta on hyvä näköjään ottaa välimatkaakin tähän jollain tapaa.
Kuusi roadtrippäivää takana ja tuntuu kuin olis jo monta viikkoa! Illalla ollaan mietitty seuraavaa päivää. Vaihdetaanko paikkaa vai ei. Pari varhaista aamuherätystä ollaan sitte tehty ja uuseampi sata kilometriä ajeltu. Ja ollaan menty aina helteitten perässä Suomi on kyllä kaunis maa ja monenmoista nähtävyyttä löytyy ja mukavia ihmisiä. Mutta parasta on ollut käveleskellä ja istuskella lätäköitten äärellä. Se vesi on elementtinä vaan niin rauhoittava. Tai nuotiolla istuminen ja tuleen tuijottaminen.
Yhdessäkään hotellissa emme ole yöpyneet vaan leirintäalueitten mökeissä. Ja vielä semmosissa ettei niissä ole vessoja eikä suihkuja vaan ne yhteiset huoltotilat Mutta huomiseksi on varattuna hotellihuone. Treffataan samalla sukulaisia illallisella.
Viiniä ja siideriä on mennyt onneksi maltillisesti, mutta helposti sitä siinä iltaa istuessa tekis mieli ahnehtia mutta kun mies on just semmonen yhden/kahden oluen mies niin olen päättänyt juoda yhtä vähän kuin hän ja en ole ole jäänyt yksinäni mihinkään tissuttelemaan.
Eli ihan okei tämän ekan lomaviikon kulutus. Mutta skarppina pitää olla!
Kivaa kesäviikonlloppua ja lomia kaikille!!sekä tsempit tietysti
leirintäalueet ovat ihania. haluaisin kovasti päästä telttailemaan, eikä mihinkään rauhaisaan järvenrantaan vaan just leirintäalueilla on ihan oma tunnelmansa ja vetovoimansa. yhden kesän olin töissä leirintäalueella ja se oli ihan omanlaisensa kokemus. aikataulu oli tarkka. koska piti aukaista kioski, koska sytyttää iltatulet. oli vierasajat saunaan ja erikseen tietty henkilökunnan sauna. tehtiin kaikenlaisia yllätyksiä vieraille kuten ilmaiset vihdat ja järjestettiinpä kerran yllärikonserttikin. ja kerran tein valtavan kattilallisen kesäkeittoa jota myytiin parilla markalla vieraille. sitä en tiedä, oisko siihen pitänyt olla jokun erityislupa (?!) mutta niin vaan toimin. hyvin meni kaupaksi.
myös tuo on kiehtovaa, että mennään minne aurinko näyttää eikä ole mitään tarkkoja reittejä.
nauttikaa reissustanne!
Ihanan rennolta kuulostaa teidän loma. Vaikka itse en kyllä ole ollenkaan leirintäalue ihminen. Tykkään kun on oma privaattivessa ja suihku. Mutta tuo suunnittelemattomuus viehättää.
Huomenta kotikoneelta eilen illalla myöhään kotiuduttiin, tarkoitus oli vielä viikonloppu olla menossa ja voi olla, että johonkin lähdemme, mutta miehen velvollisuudet kutsui välillä kotiin päin vähän yllättäenkin. Kymmenen roadtrippipäivää kuitenkin takana ja tosi mukava oli tulla kotiinkin välillä.
Mulla on aina ollut ihastus leirintäalueisiin vaan ei kuitenkaan matkailuautoihin tai asuntovaunuihin. Lapsena serkkulauman kanssa paljon kierrettiin vanhempieni kanssa isoilla porukoilla leirntäalueilla. Majoituimme niin mökeissä kuin teltoissa. Ainahan aika niitä muistoja kultaa, mutta kuvista päätellen on meillä ollut hauskaa! no äitini kyllä on todennut ettei se aina niin hauskaa ollut ison kakaralauman kanssa ja miehet oli yleensä kännissä. Isä sanoo puolestaan, että se oli mukavaa kun sai muitten “poikien” kans pörrätä pullon kans ja naiset hoiti lapset jne. Ehkä tämä reissu oli jonkinlainen terapiareissukin kun se yks on laumasta pois. En todellakaan teltoissa halunnut yöpyä vaan niissä semmosissa alkeellisimmissa mökeissä niin kuin aikasemminkin mainitsin. Mä tykkään, että ainakin vessa on ihan siinä samassa majotustilassa, mutta nyt oli kummallinen halu mennä mukavuusalueen ulkopuolelle yks yö meni hotellissa ja yks b&b-paikassa, muuten leirintäalueilla. Ja minä niin nautin! ja mies samoin. Aluksi tuntui vähän hankalalta jossakin yhteisessä keittiötilassa muitten kanssa kokkailla vaan sitten aloinkin nauttimaan siitä juttelusta vieraitten kanssa. Ja aluksi se keskellä yötä vessaan hiipiminen pihalla tuntui vaikealta vaan siihenkin tottui toki asiaa helpotti hyvät ilmat kun ei vesisateessa tarvinut olla
Mä opin tykkäämään siitä aikatauluttomuudesta tosissani. En minä nyt mikään suorittaja yleensäkään lomilla ole, mutta jonkinmoisia suunnitelmia on aina pitänyt olla paljon enemmän kuin nyt. Olemme nähneet niin paljon kaunista Suomen luontoa ja tavanneet mukavia ihmisiä ja on ollut kiva istua omien ajatusten kanssa tuijottelemassa johonkin lätäkköön.
Ja kyllähän tähän on vaikuttanut sekin etten enää ole koko aikaa vain petannut niitä rentoutumisia. Koska kyllä pari vuotta sitten en olis halunnut tämmöistä yhteisöllisyyttä kun se olis rajoittanut tissuttelua. On nytkin ollut välillä taistelua mielihalujen kanssa. Eräänä iltapäivänä mun teki mieli terassille juomaan jotain kylmää kuplivaa vaan mies ei halunnut. Se oli tän reissun järkyttävin taistelu mun päässä. Se mielihalu oli ihan älytön ja kävelinkin jo terassin nurkille vaan sitten kävelinkin ohi. Mun tapana reissuilla on ollut iltapäivällä se yks kylmä ottaa ja siinä tilanteen salliessa pitkin päivää ehkä lisää, illalla viimeistään. Mutta tällä kertaa ei yhtään terassijuomaa iltapäivällä se on kuulkaa saavutus se!! joka aamu olen ollut ajokunnossa vaikka ei edes olisi tarvinut eikä krapuloita ole ollut. Ihan nyt kuivin suin en kuitenkaan ole ollut, mutta se muutama pieni on riittänyt vaikka mieli on tehnyt lisääkin niin jostain se voima on löytynyt ettei enempää. Viiniä meni melkein pullollinen viime lauantain dinnerillä, muuten vain yks lasillinen ravintolassa alkureissusta. Nollapäiviäkin on ollut muutama, enemmänkin olis voinut niitä olla vaan hyvä näinkin.
Mutta lomaa on siis yli puolet vielä jäljellä ja houkutuksia riittää. Vaan en murehdi niitä vaan iloitsen niistä. Jatkan vähentämiseni kanssa edelleen sillai ettei se nyt kuitenkaan syö kaikkea energiaa, mutta skarppina pitää olla.
Mä oon tosiaan lukenut joka päivä mitä tänne kuuluu ja toivottelen tässäkin vielä tervetulleeksi kaikki uudet!
I´m back katotaanpa saanko mitä tekstiä aikaseksi nyt kotona. Aamu menny kotitöitä tehdessä ja samalla käynyt täällä lukemassa juttuja. Vaikka olen joka ilta lukenut mitä plinkkiin kuuluu niin kotona se on vaan eri asia.
No ne jotka mun juttuja ovat lukeneet niin tietävät minkälainen talvi minulla oli ja kevät ollut yhtä surutyötä jne. Serkun kuolema on saanut mut asettelemaan elämän palikoita itsekin uuteen järjestykseen ja muuttamaan ajatusmaailmaa. Mua jäi vaivaamaan ne monet jutut sitten kun tai jonain päivänä mitä me kaverin kans juteltiin aina. Ja suunniteltiin kaikkea tulevaa. Ja se sitten kun oon tän plinkkeilyn kautta on vähitellen mennyt mukavuusrajojeni ulkopuolelle ja muutenkin opetellut rikkomaan niitä vanhoja rutiineja. Kaikki nyt ei todellakaan ole mennyt plinkki-urallani koko ajan niin ku siellä strömsööössä vaan niihin nyt en jaksa enempäänsä jäädä jumiin. En tällä kertaa, jonain toisena kertana niitä voi taas sitten pohtia kun siltä tuntuu.
Minä lähdinkin uudelleen ihan yksin matkalaukkuni kanssa reissuun. Miehen loma jäi lyhyeksi ja minä olin vähän että mitäköhän sitä nyt. No pesin ikkunat kotona ja semmoista muuta. Sitten vaan ostin halvan junalipun ja pakkasin laukun. Mulla ei ollut taaskaan tarkkaa suunnitelmaa ja se on mulle epätyypillistä se viikon ajalle sain buukattua edullisen airbnbn Helsingistä. Monta ystävää ja sukulaista kerkesin tapaamaan ja monta paikkaa muutenkin kävin katsomassa muitten turistien lailla. Ja lätäkköähän siellä riittää minkä ääressä istua miettimässä edullisen risteilynkin kerkesin muutaman kaverin kanssa tekemään. Mulla on nyt ihan utopistinen olo, että teinkö mä tosiaan semmosen reissun itekseni?! kuvista ja tiliotteesta päätellen tein
Mä oon aina tykännyt, että on se oma juttu lomillakin eli varmasti mahdollisuus vetää viiniä kurkusta alas omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Tällä reissulla ainoa yksin nautittu viinajuttu oli laivalta ostettu pieni viinipullo (18cl?) jonka join viimesenä iltana kämpillä yksinäni. Muuten olen juonut sen minkä muutkin ja luojan kiitos kaikki tapaamani henkilöt olivat niitä kohtuukäyttäjiä! eli viinilasillinen ruuan kanssa ja muutama terassilla. Sitä en kiellä etteikö lisääkin olis välillä tehnyt mieli, mutta se meni sitten ohi aina.
Tässä on nyt ollut aikaa miettiä niin paljon, että itkenytkin olen monta kertaa. Eikä se ole edes pahaa itkua vaan myös helpotuksen itkuakin. Tässähän taannoin oli ystävyyksistäkin puhe ja negatiivisten ihmisten karsimista, niitäkin olen työstänyt.
Mä en ole välillä edes varma mikä viikonpäivä on. Ens viikolla olis taas yövuoroihin meno ja se ei edes ahdista ollenkaan. Toki loman loppumisessa ärsyttää se kun siihen seuraavaan kesälomaan taas on niin pitkä aika. Mutta on tässä vielä viikko onneksi lomaa.
Olo on kyllä vähän pläski ruokavalio on ollut aika suolasta ja jäätelö on maistunut ja eipä ne terassilonkutkaan hyväksi vyötärölle ole. Liikunta on ollut vähällä vaikka kävellyt olen kilometritolkulla!
Eli tämäkin kaikenmaailman sylvi&vilma jatkaa tätä taivaltaan täällä hiekkalaatikolla edelleen. Liekkö elän harhaisessa maailmassa vaikka olen vähentänyt alkoholin kulutusta vaikken vieläkään tiedä riittääkö tämä minulle. Ihan pakko munkin oli piipahtaa siellä lopettajien puolella lukemassa
Tsemppiä ja aurinkoa kaikille nalle puhilaisille <3
Vilmatson! ihanaa saada kuulla susta. olenkin jo odotellut viestiäsi ja just tänään ajattelin että tongin sun ketjun päivänvaloon ja painostan kirjoittamaan edes ok, hengissä ollaan.
arvaa mitä, kun luin että oot käynyt Helsingissä, niin eka reaktioni oli että miks se ei soittanut!
se oli semmoinen aito harmistunut huokaisu että voi ei! mehän oltaisiin voitu nähdä vaikka kaffeilla Kauppatorin telttakahvilassa.
tuosta kun kirjoitat että sua on jäännyt vaivaamaan ne suunnitelmat serkkusi kanssa. tarkoititko, että sua vaivaa ne siksi kun ne suunnitelmat jäivät vain suunnitelmiksi?
juuri tänään juteltiin erinomaisen nuppihoitajan kanssa että nuo suunnitelmat on tärkeitä vaikkei ne toteutuisikaan. hän oli sitä mieltä, samoin minä. kun ukko tai joku ystävistäni sanoo vaikka että ensi syksyllä/kesänä voisi tehdä sitä taikka tätä, niin ne tuntuvat itsestäni pelkästään ihanilta. ettei aina oteta sitä lausetta tontille että “jos siis elät vielä” tai muuta sellaista.
välillä on vaan mahtavaa kun puheissa ei keiku se kuoleman mahdollisuus. siitäkin oikeastaan tykkään nyt kun ukkeli rähjäsi mulle mökillä etten tee tarpeeksi siellä asioita (moitin häntä siitä tuolla mun omassa ketjussani), koska sehän todistaa sen että välillä se unohtaa kokonaan mun sairauden vakavuuden. olen siis osallinen muiden mukana. se tuntuu hyvältä jos tapahtunutta tarkistelee tältä kantilta.
oikein mukavalta tuo sun loma kuulostaa kaikin puolin.
ja sehän on selvää että itkut odottivat hetkeään raskaan kevään ja alkukesän jälkeen. eritoten hetkeä lomalla, kun eivät työvelvoitteet kangista pärjäämään päivästä toiseen.
muistahan että uusia lomia tulee.
millainen tuo sun air-kämppä oli ja minkä hintainen? entä missä kaupunginosassa?
voi kuinka kivaa kun kirjoitit taas pitkästä aikaa
kesäiloa päiviisi!
Mä en muistanut sanoa aikasemmin, että kyllä plinkkiläiset oli mukana reissussa mielikuvituskavereina mietin välillä, että tuohan vois olla vaikka se…ja tuo se nimimerkki! mistä sen tietää jos kahville yhtäaikaa satuttiinkin vaikka Kauppatorille
Mulloli siitä keskustasta tosi pieni yksiö ja semmonen vajaa viiskymppiä oli vuorokausi. Kävelin moneen paikkaan siitä helposti. Paljon ihailin vanhoja taloja siellä.
Ei mua vaivaa ne suunnitelmat ettei ne toteutunut yhdessä. Paljon juteltiin aina, että tuo olis kiva paikka ja tuo kiinnostais. Maalailtiin aina jutuissamme suunnitelmia ja toiveita. Välillä ilman todellista aietta edes toteuttaa niitä. Nyt tuli vaan semmonen fiilis, että mikä ettei joskus vaan extempore teekin jotain tämmöistä ihmettelyä. Harvoin lisättiin sitä JOS. Ei sitä jaksanut koko ajan ajatella. Ilmassa se leijui kuitenkin varsinkin loppuajasta ilman ajatteluakin. Ehkä nykyään mulla on vahvistunut se fiilis ettei kaikkea voi vain siirtää hamaan tulevaisuuteen eläkettä odottaen. Pitää pystyä elämään tässä hetkessä. Ei se tarkoita jatkuvaa reissaamista tai tekemistä, mutta olemalla tässä hetkessä mukana vaikka osa sitä on myös se tulevan suunnittelu. Mutta ettei se tulevan suunnittelu saa olla vain se voimavara. nuo suunnitelmat on tärkeitä vaikkei ne toteutuisikaan Niin ne on! pidä niistä kiinni ja suunnittele kaikkea ei tarvi lisätä sitä jossittelua siihen perään.
Mä yritän iloita siitä mitä olen onnistunut vähentämään alkon kulutuksessa. Vaikka välillä tuntuu, että pitää vielä enemmän tehdä asian eteen. Mutta vähitellen lisään vähentämistä
Tuonne Helenan ketjuun just kirjottelinkin elokuun suunnitelmia. Kirjaanpa ne itellekin tänne jos muka meinaa unohtua jossain välissä
Mun loma alkaa tosiaan olemaan aika lopussa, tiistaina töihin. Tiedossa vielä viikonloppuna mökkeilyä kavreitten/sukulaisten kanssa. Se on hyvä kun muilla on mökkejä kun itsellä ei ole ja vielä kun jopa kutsutaan mukaan niin vielä parempi se.
Mutta siis vaikka enemmänkin niitä nollapäiviä olis voinut lomaan mahtua niin tyytyväinen olen etten ole kännejä vetänyt vaikkakin niitä kylmiä tsuppeja on tullut nautittua. Vähemmän olen juonut kuin koskaan lomillani. Enkä ole yhtään viinipönttöä kotiin ostanut. Eikä reissussa ollut niitä hätäpiilopulloja jossakin iltojen yksinäisiin hetkiin. Ja en ole notkunut jo iltapäivällä jossain terassilla, en edes kotona. Mutta kyllä fyysisesti mulla ei ole kutistunut/vähentynyt olo. Helle laajentaa…ja syöminen on ollut aika napostelua. Ja jäätelöä!! ja jopa sokerisia limsoja olen juonut vaikken yleensä niitä juo.
No mutta siis mökille tänä viikonloppuna ja loppukuusta perinteisesti me mökittömät eli minä+mieheni järjestämme “venetsialaiset” mökkeilijöille. Omanlaistansa huumoria meillä kalenteria tuossa just sillä silmällä katoin ja nämä kaksi mökki-juttua saa vain sisältää alkoholia. Tipattomien keruuseen siis elokuussa!
Kiitos Vilmasto kannustamisesta ja lähden mukaan kerämään nollapäiviä.
Olen juonut ykkösolutta max 1/pv korvikkeeksi äitienpäivästä lähtien, minulla oli ajatus tiputtaa ne pois mutta mökillä se on niiiin hemmetin hyvää. Hei perään juon vielä alkoholittoman niin sillä tuntuu tällä hetkellä ettei olut/ siideri saa tilaa eikä herätä haluja saada lisää.
Elokuu ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista, se on myöskin yhtä juhlaa. Tulevissa juhilissa arvelen että kuohuviini-keiju on vahvasti paikalla. En ole vielä päättänyt miten toimin näissä mutta muuten 0 linja.
No niin sitä ollaan sitten lomat pidetty ja paluu arkeen rytinällä. Huominen työvuoro muuttuikin tälle päivää jo eli vapaapäivän paikka muuttui. Normaalia sairaalan arkea siis! ei mua haittaa kun ei ollut suunnitelmia ja kun nyt vaihdoin työkaverin kanssa vuoroja niin voinpa itsekin tarvittaessa taas pyytää vaihtoa. Muutenkin töistä on tihkunut juttuja viime viikolla korviini ja muutoksia jälleen tiedossa.
Viikonloppu oli mukava. Samoissa mökkivaatteissa hiuksia kampaamatta pari päivää omien ihmisten kanssa. Saunomista, uimista ja grillaamista. Avotulta emme uskaltaneet vasta kuin lauantai iltana tehdä metsäpalovaroituksen takia.
Mä tuossa ihan sormilla laskeskelin ettei kaverin kuolemasta ole kuin 5 kuukautta ja nyt vasta ollut aikaa surutyöhön. Olenhan minä sitä tavallani koko ajan tehnyt, mutta töissä omien asioitten ajattelu on mahdotonta, sitä sulkee oman elämän pois ja keskittyy töihin. Minä oon monta kertaa silmänurkkia tässä loman aikana kuivaillut. Nytkin tuntuu siltä se on semmoista hiljaista hyväksymistä. Tuossa lauantaina sattu kun siinä youtubesta mökin terassilla etsin jotakin ja sieltä napsahtikin päälle Pink Floydin Wish you were here. Se pysäytti meidät kaikki ja jokainen ajatteli samaa henkilöä. Ja se ettei me mökillä mitään musiikkia yleensä kuunnella vaan nyt vaan tuli tämmönen tilanne.
Jepjep ja tulihan sitä alkoholiakin nautittua. Lauantaina kyllä pyöräilin yli 20km lenkin eli ei mitään krapuloita tullut hankittua kun semmoselle lenkille lähdin. Halusin olla yksin välillä. Lenkin jälkeen mulla oli fiilis, että nyt haluan vetää pääni täyteen kun loma loppuu ja tipattomuus kutsuu jne jne. Se vanha kaava sieltä nosteli päätään. Loppujen lopuksi en mä mitään kännejä kuitenkaan ottanut. Enkä kyllä laskenutkaan niitä määriä.
Eilen kirjoittelin päässäni aivan valtavasti juttuja tänne kun ajelimme kotiin. Mutta se kirjoittelu sitten illalla jäi sikseen. Mutta se päässä kirjoittaminen auttoi ajatuksia järjestykseen.
Kuten Ginni sanoit elokuu ei ole pelkästää ruusuilla tanssimista, se on myös yhtä juhlaa vaikka minulla ei konkreettisesti ole juhlia vasta kuin loppukuusta niin arjestakin voi tehdä niin juhlaa kuin mahdollista. Kyllä kun ekaa iltavuoroa on mennyt pari tuntia niin oon unohtanut olleenikaan lomalla ja kyllä se joku kylmä kupliva juoma seuraavalla vapaalla mielessä kummittelee, mutta se olkoon jotain muuta kuin viiniä. Se teetättää töitä näin loman jälkeen, mutta päätökseni olen nyt tehnyt, että täysin tipatonta elämää nyt välillä eikä edes sitä yhtä kylmää juomaa.
Pieni tipaton on hyvä idea loman jälkeen. Itse ajattelin ihan samaa sitten kun tämä loma loppuu. Ja muutenkin vähän taas tehdä ryhtiliikettä. Mutta niistä suunnitelmista lisää sitten noin viikon kuluttua.
Kyllä se on vain oma juttunsa taas palauttaa ajatukset/toiminta loman jälkeen samaan kuin ennen lomaa.
Aikanaan haaveilin siitä, että olisin semmonen joka sen yhden lasillisen ottaa ja se siitä. Okei no lomallahan se onnistuikin, mutta sitten ne nollapäivät jäi vähäiseksi kun otin sen yhden. Mutta kun en minä semmoista haluakaan.
Hemmetin rajoilla roikkumista!
No nyt kun oon taas päättänyt sen nolla-linjan kolmeksi viikoksi niin välillä huomaan tuijottavani kalenteria, että no mutta jos nyt tuossa edes muutama lasillinen?! mä tiedän ettei siinä ole ongelmaa olla viinittä kolmea viikkoa, mutta se on aika jännä kuinka se on vaan tiukassa edelleenkin välillä tää homma. Mutta tiedänpä ne kuopat nyt ettei tuu yllärinä.
Mulla on ollut muutakin juttuja menossa tässä koko talven ja kevään joista nyt en sen kummemin avaudu täällä. Mutta semmosia jotka on ajatustyötä vienyt. Mutta ne asiat on nyt onneksi kesällä hoituneet ja niille se on byebye vaan. Tuntui taas tätä aikaa vapautuvan enemmän omille jutuille ja meninpä sitten solmimaan vuoden sopimuksen liikunnan puolelle. Ei nyt ihan varsinainen PT-sopimus, mutta sinnepäin. Kävin MTTssäkin vähän jutteleen asioita järjestykseen päässä. Sekin homma jatkuu nyt syksyllä.
Vähän pelottaakin kun tämmösen askeleen otin, että ihan vuodeksi sopimus Mutta iso kiitos työnantajalle joka mahdollistaa tämän projektin työn ohella. Vaikken mä nyt projektina sitä ajattele, semmosena tukitoimena mun haluamalle elämän suunnalle.
Hienoa Vilmasto. Asia kerrallaan eteenpäin.
Moni tekee sen virheen että aloittaa kerralla elämäntaparemontin ja sitten voimat loppuvat kesken, tuloksena vain stressin lisääntyminen. Vaikka kuinka uhkuu voimaa ja tahtoa, pitäisi muistaa ettei mikään muutos helppoa ole. Kaikki kuurit ja muutokset kuluttavat energiaa - fyysista ja psyykkista - yllättävän paljon. Maltti mukaan niin hyvä tulee.
Mikä lienee kuntoprojektisi, mutta jos alkaa tuntua liian raskaalta niin varmaan sitä voi keventää realistisemmaksi.
ei sillä etten halua tämmöselle reissulle, mutta sitä on niin kaavoihinsa kangistunut. Niin kuin just senkin suhteen, että sitä hätävarajuomista on tullut aina joka paikkaan varmuuden vuoksi otettua mukaan! mä nakerran näitä vanhoja tapojani pikkuhiljaa pala palata. Ei tämä mitään helppoa ole ollut vaikka kevät ja alkukesä on mennyt hyvin. Mielessä se rentoutuminen kyllä pyörii ja välillä ihan hampaita kiristellen olen onnistunut välttämään sen. Ei tämä tule automaattisesti vieläkään ja kyllä mietin toisinaan onko tässä mitään järkeä. Vaan onhan siinä ja viime syksynä kun meinasin mennä takas vanhoille raiteilleni niin sen lipsahuksen yritän välttää nyt lomalla. En halua koko ajan ajatella asiaa, mutta vähän pitää ajatella kuitenkin.
ja miten musta nyt tuntuu, että seuraavan kerran munkin pitää kokeilla mahdollisimman kokonaisena saada ne kuoret irti?!
mutta kun mies on just semmonen yhden/kahden oluen mies niin olen päättänyt juoda yhtä vähän kuin hän ja en ole ole jäänyt yksinäni mihinkään tissuttelemaan.
