Vähentäjiin toistaiseksi

Me Vähentäjät
1

Perustanpa tänne puolelle uuden ketjun. Olen aiemmin kirjoitellut Lopettajiin, mutta koska en tällä hetkellä aidosti identifioidu lopettajaksi, en ole viitsinyt sitä ketjuani juurikaan päivittää.

Juomishistoriaa minulla kyllä riittää. Olen 45-vuotias, ja käyttänyt alkoholia teini-ikäisestä asti. Humalahakuisesti aina, ja hitaasti mutta varmasti kiihtyvällä tahdilla. Pahimmillaan juominen on ollut päivittäistä, ja on mennyt säännöllisesti pitkään arviolta 100 annoksen viikkotahtia, kunnes viime vuoden keväällä pistin korkin kiinni. Olin puoli vuotta juomatta, kävin salilla & lenkillä ja elämä oli ihan siedettävää, mielikin alkoi olemaan kirkas ja jaksaminen ihan toista kuin juodessa. Viime syksynä sitten tein sen virheen, että annoin periksi elämän stressitekijöille ja avasin korkin uudelleen. Nyt minulla kuluu viikossa noin 6-12 annosta, 1-2 erässä nautittuna.

Tavallaan olen tyytyväinen, kun juominen on tipattoman loputtua pysynyt jo vuoden ajan melko kohtuullisena, ja kovassa humalassa olen viimeksi ollut juhannuksena. Toisaalta sitten en ole tyytyväinen, kun alkoholi säännöllisesti käytettynä kyllä pitää otteessaan, vaikkei koko ajan joisikaan. Viime viikkoina olen havahtunut siihen, että hyvinkin pienillä alkoholimäärillä on selkeitä vaikutuksia esim unen laatuun ja seuraavan päivän jaksamiseen. Aiemminhan tällaista en ole huomannut, kun jotain 3-6 pikkuoluen juomista en ole pitänyt yhtään minään.

Näissä tunnelmissa alan kirjoittelemaan tuntemuksiani. Selkeä tavoite minulla on se, että juomismäärät eivät ainakaan lisäänny, ja että saisin taas aloitettua tauolla olleet liikuntaharrastukset.

11 tykkäystä
2

Hei @Sarvikuoma ja kiva kuulla sinusta. :smiling_face: Olen muutaman kerran miettinytkin, miten sinulla mahtaa mennä, kun seurasin matkaasi Lopettajissa.

Minähän myös siirryin Lopettajista tänne, kun oma sisäinen motivaatio juomisen kokonaan jättämiseen pieneni ja lopulta hävisi. Ehkä, kun muutenkin touhuni oli jo noloakin räpiköintiä eli kai se menee niinkin, että oma häpeänikin ajoi minut Lopettajista pois.

Kun siirryin tänne, odotukseni omaa onnistumistani kohtaan oli tosi matalalla. Lopettajissa olon aikana onnistuin aina välillä olemaan pidempiäkin aikoja juomatta, mutta sitten, kun ratkesin, joinkin vain vielä enemmän ja lopulta se johti elämäni ehdottomasti pahimpaan juomiskauteen viime kevättalvella/keväällä, mihin en olisi itse aiemmin uskonut. Join esimerkiksi loiventavia, mitkä usein johtivat askeleeni vielä uudelleen kauppaan ja juomaan sitten aina senkin illan. Ja lopulta tätä samaa kaavaa toteuttaen melkein kaikki seuraavatkin illat. Pisimmillään join päivittäin kolmisen viikkoa ja, vaikka minulla oli joka päivä useita tunteja ilman alkoholia ja selvinpäin oloa, niin silti, kun oli tietoa juomisen lopettamisesta (ja vierottautumisesta), että mitä se pahimmillaan voi olla, aloin pelätä sen kolmen viikon aikana ihan neuroottisesti vakavia seurauksia, kuten kramppeja, jos lopettaisin seinään. Se oli siis itselleni tosi pelottavaa, vaikka tottakai tajusin samalla järjelläni myös sen, että en ollut juonut vaikka vuotta putkeen “tiukkaa viinaa” putkeen enkä mitään vastaavaa. Kuitenkin lopulta hain päihdeklinikalta apua sen kolmisen viikon juomismaratonin katkaisuun ja kävin siellä muutaman kerran juttelemassakin (lisäksi puhuin asiasta traumaterapeuttini, psykan hoitajani ja muutaman läheiseni kanssa) ja sen lisäksi kirjoittelin täällä suht tiiviisti. Sekin kaikki oli herättelevää.

Joka tapauksessa, jatkoin Vähentäjissä. Minulla on pintaani syvemmällä jotain taustastani johtuvaa välinpitämättömyyttä itseäni kohtaan eli itsetuhoisuuttakin, vaikka sitten taas toisaalta pidän itsestäni hyvääkin huolta. (Nyt minullakin on tavoitteena aloittaa tovin tauon jälkeen harrastuksiani uudelleen.) Sen lisäksi kokemus koko elämäni ajalta, että “liika on vain liikaa”. Ne kaikki lukuisat vastoinkäymiset sen kamelin selän omalla kohdallani katkaisikin sen kokemani 8 vuoden raittiuden jälkeen. Uskon, että alkoholiriippuvuuden lisäksi nämä ovat ne merkittävimmät syyt, miksi juon. Eskapismiakin voi toki olla, vaikka toisaalta terapeuttini sanoi, että olen ehkä jo hieman “liiankin” itsetietoinen, vaikka itsetietoisuus sinänsä onkin tietenkin tosi tärkeää.

Nämä kaikki huomioiden en itse suoraan sanottuna uskonut siihen, että voisin vähentää juomista ilman päivittäistä kärsimystä ja voimakkaita juomishaluja. Ajattelin, että minun pitää vain paremmalla hetkellä palata Lopettajiin tai väistyä pois koko palstalta. Mutta heti en luovuttanut ja se kannatti.

Joistain syistä onnistuinkin vähentämään selvästi suurimman osan juomisestani pois. Asettamani tavoitteet alkoivat täyttyä; Lopetin loiventavien juomisen kokonaan. En lähtenyt enää pienessä hiprakassa kauppaan ostamaan lisää juotavaa, vaan aloin tyytyä siihen, mitä on ja that’s it. Hidastin juomistani, vaikka sen kohdalla tuntui välillä, että se tapahtui jo itsestäänkin. (Aiemmin oli tärkeää vaan päästä äkkiä kiinni nousuhumalaan ja join liian nopeasti.) Vähensin määriä, joita join. Vaihdoin nelosolut pintit pienempiin kolmosoluisiin. Lopetin siiderin juomisen kokonaan (viiniä ja väkeviä en juonutkaan, kuten tein joskus teininä ja nuorempana aikuisena muiden seurassa). Vähensin juomiskertojakin selvästi.

Suurin osa päivistäni kuluu nykyään selvinpäin. Eikä tee edes tiukkaa. Juomisajatuksia on joka päivä, mikä kertonee surullista kieltään riippuvuudesta. Varsinaisia juomishaluja on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Välillä jopa mietin, että jos mun ei tarvitsisi käydä ollenkaan kaupassa, en menisi sinne tätäkään vähää juodakseni. Tämä kaikki alkoi tapahtua ihan hieman sen jälkeen, kun ptsd:ni ja siihen liittyvät oheishäiriöt alkoivat alkujaan hiljalleen lieventyä, mutta en tietenkään lopulta voi tietää oliko niiden tapahtumisessa kausaliteettia vai vain korrelaatiota. Varsinkin, kun toipumiseen ylipäätään liittyy niin paljon muitakin tekijöitä.

Huomaan taas, että minun on jokseenkin epämukavaa kirjoittaa tätä, vaikka näin tosiaan kävi. (Ja totta kai olen siitä tosi kiitollinen.) Mutta edelleen uskon valtavirran tieteelliseen näkemykseen, että alkoholismista ei voi parantua, mutta siitä voi toipua lopettamalla juomisen. Siksi en esimerkiksi itseni kohdalla jaksa uskoa, että olisi mahdollista jatkaa lopunelämää näin. Mutta suoraan sanottuna; en lopulta haluakaan. Terveys on yksi merkittävimmistä arvoistani ja nyt kaikesta edistyksestä huolimatta, elän arvoristiriidassa. Edelleen juon, vaikka järkiparkani parhaita vaihtoehtoja viikoittain esitteleekin. Lääketieteellisen näkökulman mukaan kyse on sairaudesta ja riippuvuudesta, psykologisen näkökulman mukaan kyse on psyykkisestä ongelmasta (toki muitakin näkökulmia on). Lisäksi tutkimusten mukaan lievästä riippuvuudesta voi joskus palata kohtuukäyttöön, mutta se on sekä harvinaista että riskaabelia.

Täällä Vähentäjissä olen pohdiskellut, että ehkei kaikilla täällä kirjoittajilla ole vielä kysymys alkoholismista, alkoholiriippuvuudesta. Osa voi hyvinkin olla vielä siellä suurkulutuksen tai kulttuurisen tapakäytön puolella ja näin ollen pystyä kohtuukäyttöönkin. Tämän takia omasta mielestäni olisi jokaisen tärkeää tutkia ja tunnistaa, mistä kaikesta omassa käytössä on kyse ja minkälaista se on kaikkinensa. Sen jälkeen on selkeimmillä vesillä sen suhteen, mistä alkoholin käytön vaiheesta omalla kohdalla on kyse.

Kaikki eivät tietenkään tällaisesta pohtimisesta ja analysoinnista pidä ja se heille suotakoon. Heille ehkä sopiikin paremmin Lopettajien puolellakin välillä näkyvä periaate: korkki kiinni. (Ja muu seuraa perästä, jos seuraa). Koska ollaanhan me kaikki lopulta niin erilaisiakin.

Sullahan on jo omakohtaista kokemustakin alkoholittomasta elämästä. Kenties sieltä löytyy jotain olennaisia kasvun ituja. Ja sen jälkeen sinäkin oot selkeästi myös onnistunut vähentämään juomista ja se on jo iso onnistuminen, mistä voi itseään selkäänkin taputella. Ja, vaikka nyt valotinkin tässä myös omaa tilannetta, on silti itsestään selvää, että samat asiat eivät välttämättä päde sinun kohdallasi ollenkaan. :smiling_face:

Sori siis pitkästä kirjoituksesta, ei ole tietenkään pakko lukea kaikkea, jos ei jaksa/huvita. :sweat_smile: Mutta ennen kaikkea; kiva, kun palasit ja tsemppiä:heart_exclamation:

6 tykkäystä
3

Kiitos @Lintuanna viestistäsi :blush: Sinulla oli tuossa kyllä useita hyviä pointteja joihin voin samaistua. En ala nyt viestiäsi kohta kohdalta perkaamaan, mutta mahdollisesti palaan joihinkin mainitsemiisi asioihin myöhemmin.

Viimeksi join viikko sitten perjantaina, ja määrä oli muistaakseni neljä pientä olutta. Tällä viikolla olen keskittynyt elvyttämään liikuntaharrastuksia, ja olenkin käynyt suorastaan kiitettävästi salilla, ja kerran lenkillä. Huomenna ajattelin myös mennä lenkille. Minulle liikunta on tärkeä keino juomisen suitsimisessa, mutta vain apukeino. En näet halua, että juomiseni tai juomattomuuteni olisi kiinni siitä, että jaksanko harrastaa. Mutta paljon se auttaa.. Nytkin salitreenin jälijiltä sohvalla makoillen olisi aika kaukainen ajatus, että alkaisinkin juomaan.

En olisi yllättynyt, jos tällä menolla olisin taas jossain vaiheessa pitkäänkin kokonaan juomatta. Mutta en halua erityisemmin suunnitella asiaa, tapahtuu jos on tapahtuakseen. Juuri tällä hetkellä en pidä absolutismia kohdallani realistisena, niin en halua myöskään kokea huonoa oloa ja epäonnistumisen tunnetta, mikä jatkuvasta retkahtelusta seuraisi. Kyllä minä nytkin usein pidän juomiskertojani pienimuotoisina retkahduksina, mutta en hirveästi soimaa niistä itseäni. Välillä on sitten sellaisiakin kertoja, että juominen on suoraan sanoen mukavaa, eikä se edes harmita jälkikäteen.

4 tykkäystä
4

Fiksusti ajateltu. Jos motivaatio ja halu lopettaa alkoholinkäyttö puuttuu tällä hetkellä, ei ole mielekästtä yritellä sitä puolivillaisesti ja saada epäonnistumisen kokemuksia, jotka nakertavat itsetuntoakin ja tuovat pahan olon.

Kiva, että sinulla menee ihan hyvin, eikä juominen ole karannut käsistä ja elämässä on muutakin ajanvietettä.

Mukavaa viikonloppua!

1 tykkäys
5

Ei huolta, en odotakaan, että jokaiseen mun maraton-viestien kohtaan vastattaisiin. Vaikka totta kai se tosi mielenkiintoista oliskin. :smiling_face:

Kuulostaa tosi hyvältä sun tän hetkinen tilanne! Tekee ihan varmasti hyvää, että oot saanut harrastuksia elvytettyä. Hyvin ajateltu tuokin, että et halua juomattomuuden/juomisen olevan kiinni siitä jaksatko harrastaa.

Sulla vaikuttaa olevan kaikkiaan hyvä asenne alkoholin käyttöä kohtaan. Et turhia stressaile, ehkä luotat siihen, että elämä kantaa. Sen vaikutelman ainakin sain kirjoituksistasi. Minäkään en enää stressaa ja samoin minullakin suhtautuminen juomiskertoihin vaihtelee; välillä sitä miettii, että oliko tuo nyt sitten koko ajan niin mukavaa ja välillä taas on koko ajan mukavaa eikä seuraavanakaan päivänä kaduta. Samalla tavalla olen jättänyt tulevaisuuden auki eri mahdollisuuksille. Omalla kohdallani uskon, että siellä minua odottaa vielä absolutismi, mutta en tiedä vielä koska.

1 tykkäys
6

Viikonloppuna tuli yhtenä päivänä otettua enemmän kuin mitä yleensä, laskeskelin että 14 annosta meni 6-8 tunnin aikaikkunassa. Tällä kertaa kokemus ei ollut kovin miellyttävä. Jo juomisen alkuvaiheessa oli jotenkin erikoinen olo, tuntui kuin alkoholin vaikutus olisi ollut lähinnä ylimääräinen häiriötekijä muuten niin seesteisessä olotilassani. Myöhemmin tulin hieman pahantuuliseksi, kun olin jo juomista aloittaessani väsynyt, ja lopulta ajatukseni alkoivat kiertää sellaisia kehiä, joiden ajatteleminen on selvinpäinkin vaikeaa ja monimutkaista. En kuitenkaan sanonut tai tehnyt mitään hölmöä. Seuraava päivä oli sitten lähinnä pelkkää alakuloa ja aikaansaamisen vaikeutta.

Kaikkein mielenkiintoisinta on se, että ennen juomista koin siihen aika voimakastakin innostuneisuutta ja kutkuttavaa mielihalua. Tämä oli jälleen kerran hyvä opetus siitä, että alkoholin yksi pirullisuus on juuri siinä, että vaikka kaikki olisi hyvin juuri näin, niin aivot kuitenkin vakuuttelevat juomisen olevan hyvä idea, tulee hyvä olo, seuraa mukavia asioita jne. Mutta todellisuus onkin usein vähän toisenlainen. Nyt vietän jälleen selvää viikkoa, urheilen ja syön terveellisesti.

3 tykkäystä
7

Mites, tähän kommentointi? Minähän olen tiiviisti lopettaneiden puolella. Silti hyvin mielenkiintoista lukea mietteitäsi täällä vähentäjien puolella. Olin jo aloittamassa kommenttia, jossa olisin (en sinua moittien), mutta “loogisesti” päätellyt että juominen on ihan perseestä, kuten itsekin tuossa yllä annat ymmärtää. Jätin kuitenkin väliin ja päätin kysyä, että meneekö vähentely “pilalle”, jos kommentoin raittiuden näkökulmasta?

2 tykkäystä
8

Voi tänne tietenkin kommentoida, vaikka itse olisikin lopettanut juomisen kokonaan! Minäkin kommentoin aiemmin aika usein Vähentäjiin, siis silloin kun vielä olin Lopettajissa. Ei vähentely kommenteista pilalle mene, päin vastoin. Jokainen kulkee joka tapauksessa omaa polkuaan, niin muiden juttuja on sitten mahdollista kommentoida lähinnä omasta näkökulmastaan. Ainoa mitä en hyväksy on sellainen tietynlainen yläpuolelle asettuva näsäviisastelu ja jopa suoranainen vittuilu, mitä täällä on joskus aiemmin ollut. Mutta en nyt missään nimessä tarkoita tai oleta, että sinä kommentoisit siihen tyyliin!

4 tykkäystä
9

Melkein kk näköjään vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mikään ei ole muuttunut, paitsi että oli yksi viikko jolloin tuli juotua tavallista useampana päivänä. Kertamäärät olivat maltillisia, mutta huomasin kuinka mieli alkoi vaatimaan lisää sekä annoksia, että käyttökertoja.

Aika paljon olen mietiskellyt että miksi en vain sulje korkkia kokonaan, kun addiktiivinen mieleni selvästi aktivoituu heti jos pikkaisen ruokin sitä. Mutta sitähän se addiktio on, että lopettaminen ei ole niin helppoa. Jos olisi, niin eihän täällä olisi juoppoja ollenkaan. Nythän minä juon määrien puolesta kuin paraskin kohtuukäyttäjä, mutta tiedän, ettei minusta enää koskaan tule ihan oikeaa kohtuukäyttäjää. Siis sellaista, jolle alkoholi on vain satunnainen nautintoaine jonka houkutuksia vastaan ei tarvitse taistella, ja jolle muutaman annoksen juominen ei aiheuta välitöntä ja suurta mielihalua saada lisää juomaa. Ilman nykyistä parisuhdettani ja elämäntilannettani joisin annoksissa mitattuna aivan satavarmasti 5-10 kertaa enemmän kuin tällä hetkellä.

Totaalinen juomattomuus on kyllä siinä mielessä helpompaa, että silloin mieliteot ovat vaimeampia, ja menevät aika nopeasti pois. Nyt kun säännöllisesti kiusaan itseäni noilla pikkumäärillä, niin mieliteot myös pysyvät voimakkaina, ja alkoholi ja juominen pysyy ajatuksissa. Kun olin puoli vuotta juomatta, niin oikeastaan ensimmäisen kuukauden jälkeen homma muuttui aika helpoksi. Nyt vain pitäisi kaivaa juomattomuuteen motivaatiota jostain, mitä ei siis oikein ole tällä hetkellä.

2 tykkäystä
10

@Sarvikuoma Hyvin samansuuntaisia ajatuksia täällä myös. Homma on pysynyt sillä tavalla kuosissa, että mitään järjettömiä ylilyöntejä ei ole sattunut, muisti on pysynyt ja kohtuullisen asiallisesti olen onnistunut käyttäytymään.

Kuitenkin sitä miettii, että kuinka vaarallista nuorallatanssia tämä on.

2 tykkäystä
11

Vuosikausia ajattelin, että minusta ei ole vähentäjäksi. Siis sen takia, että riippuvuus on jo kehittynyt liian pitkälle. Sitten olin puoli vuotta juomatta, ja aivoissa ilmeisesti tapahtui jotain, ja juominen on nyt pysynyt aisoissa ihan tahdonvoimalla ja päätöksellä. Mutta en tiedä haluanko tätäkään, kun tuntuu että se perimmäinen ja kaikkein syvin juomisen tarve ei yksinkertaisesti täyty tällä himmailulla. On toki todella mukavaa ottaa pari olutta, mutta liian usein siitä on viime aikoina tullut sellainen olo, että se ei riitä. Eli kohtuukäyttö ei riitä.

Silloin oli tavallaan helpompaa kun ei juonut ollenkaan, mutta itselläni se vaatii aikamoista taistelumielialaa että saa tehtyä päätöksen ja pysyttyä siinä sen 1-2 kk jonka jälkeen kieltäytyminen on paljon helpompaa. Ja senhän se toki vaatii, että hyväksyy ettei se parin oluen ottaminen sitten ole enää vaihtoehto, ja se kai minulla nyt on tässä ongelma. Siis tämä kaikkien maailman juoppojen ikiaikainen dilemma ja mahdoton alitajuinen toive, että haluaa olla juomatta, mutta kuitenkin juoda silloin tällöin ilman haittavaikutuksia.

2 tykkäystä
12

Kävin joku aika sitten verikokeissa, ja kolesteroli oli noussut, ja triglyt oli nousseet ihan tuntuvasti. Maksa-arvot olivat normaalit, ja tulehdusarvot myös. Testot olivat matalalla. Eilen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kävin tunnin reippaalla kävelylenkillä. Päätin myös sulkea sokerihanat, ja kiinnittää enemmän huomiota alkoholinkäyttöön ja liialliseen syömiseen. Liikunnan haluaisin todella kovasti osaksi arkea sellaisella tavalla, että se tulisi selkäytimestä eikä vaatisi mitään ihmeempää tsemppaamista ja psyykkaamista. No, se menee niin, jos jaksaa suorittaa rutiinilla riittävän kauan.

Olen sellaisesta perheestä, missä liikuntaan ja terveisiin elintapoihin ei kannustettu eikä niihin saanut oikein mitään mallia. Minulle on siten lapsesta saakka ollut vaikeaa saada aikaiseksi liikkua, eli olen taipuvainen laiskuuteen ja loputtomaan sohvalla makoiluun. Aikuisiällä olen muutaman kerran saanut toteutettua pidemmän jakson säännöllistä liikunnan harrastamista, joten tiedän kyllä kuinka hyvä olo siitä tulee. Mutta useimmiten kaikenlainen mukavuudenhalu usein leimaa olemistani, johon liittyy myös nopean mielihyvän hakeminen alkoholin avulla.

Kaikesta laiskuudestani huolimatta olen todella vahvasti sitä mieltä, että pelkkä juomisen lopettaminen ei ihmiselle riitä ollakseen tyytyväinen ja hyvinvoiva. On paljon, siis todella paljon ihmisiä, jotka eivät juo ollenkaan, mutta voivat silti todella huonosti. Huono kunto, huonot ruokailutottumukset, ylipaino, negatiivisuus, henkinen ja fyysinen laiskuus. Ja minä olen juuri sellainen, jos en tee elintavoissani mitään muita muutoksia kuin vain juomisen poistamisen.

Tietenkään ei tarvitse tehdä hampaat irvessä ja veren maku suussa väkisin, vaan pyrkiä positiivisen kautta aktivoimaan itseään. Veriarvoihin palatakseni, niin kuoleman pelko tai pelko vakavasta sairaudesta on kyllä motivaation lähde ihan parhaasta päästä.

3 tykkäystä
13

Tämä oli hyvä viikko. Kävin kolme kertaa kevyellä lenkillä, tänään sain käytyä salilla, herkuttelu minimissä, ja juomasaldo ainoastaan kaksi pientä olutta. Alkoholi on ollut täysin sivuosassa sekä ajatuksissa, että toiminnassa. Tämä pitäisi nyt vain saada rutiiniksi. ”Just Do It”, niinkuin amerikkalaiset sanoo. Tuossa suoraviivaisessa yksinkertaistuksessa on kyllä loppujen lopuksi totuutta aika paljonkin, ainakin liikuntasuoritusten ja terveellisen ruuan suhteen. Miksei pätisi korkin sulkemiseenkin.

4 tykkäystä
14

Komppaan, liikunnasta tulee niin ihana olo. Mä haluan lisätä omaa liikkumista kanssa nyt jos/kun väsymys alkaa helpottaa. Mulla ei ole salikortti voimassa mutta nyt aion kunnostautua, sain sellaset hyvät vibesit sun lenkkeilystä ja salipäivästä. Thank you :relieved_face:

1 tykkäys
15

Hienoa! Kyllä se vaan kannattaa. Ja omien voimavarojen mukaan kun touhuaa, niin se enemmänkin lisää jaksamista kuin verottaa. Jos ei muuta jaksa, niin kävelee sitten kevyesti lyhyitä matkoja. Arkiaktiivisuus on tärkeää ainakin itselleni, koska muuten jämähdän sohvan pohjalle.

Väsymyksestä minullakin on paljon kokemusta ihan viime ajoilta, sekä ylipäätään viime vuosilta. Pientenkin asioiden tekeminen ja aikaansaaminen on usein sitä, että puoliväkisin joutuu puskea menemään. Ei oikein ole spontaania riemua asioita kohtaan. Mutta kyllä se liikkuminen silti kannattaa vaikkei huvittaisi. En muista, että koskaan olisi liikuntasuorituksen jälkeen harmittanut että tuli lähdettyä.

1 tykkäys
16

Minä olen omassa ketjussani maininnut muutaman kerran, että paras liikunta (tai oikeastaan mikä tahansa harrastus) on sellainen, jonka jälkeen vähän harmittaa kun loppu jo. On sellainen fiilis, että koska uudestaan!!! Minulle tällainen laji löytyy monestakin pelistä. Siihen vielä kivat kaverit ympärille, niin liikuntasuoritusta oikein odottaa.

Toinen kategoria on sitten ne lajit, joiden jälkeen on mahtava olo, mutta lähteminen usein hankalaa. Esimerkkinä heitän tähän nyt sitten vaikka salin tai juoksun. Itselleni on nyt ajan kanssa tullut kyllä niihin rutiini ja tykkään lähteä näihinkin. Alussa oli vaan niin vaikeaa, kun suoritustaso oli surkea. Se teki liikunnasta tietenkin hyvin raskasta ja mielikin oli vähän maassa, kun ymmärsi kuinka huonossa kunnossa on. Toisaalta nyt on kyllä kiva fiilis, kun osannut asettaa itselleen realistiset tavoitteet. Niitä kohti on kiva pyrkiä.

Tsemppiä valitsemallasi polulla. Kuten itsekin sanoit, ei ehkä se helpoin polku, mutta senkin polun voi vetää monella eri tavalla. Hyvin tai huonosti ja ihan kivastihan sinulla on kuitenkin onnistunut.

17

Kiitoksia. Juuri tällä hetkellä menee kyllä oikein hyvin, mutta sellainen ”välirauhan” maku tässä omassa touhussa on. Se on varmaa, että alkoholisuhteeni ei ole tällä selvä. Veikkaan, että prosessointia ja päätöksiä on edessäpäin. Mutta uskon vilpittömästi, että juomalla mahdollisimman vähän, ja pitämällä huolen siitä että täytän aikani ja ajatukseni kaikella muulla kuin alkoholilla, on suunta ainakin oikea.

Olen ottanut kolesteroliin ja terveyteeni nyt kaikki elintapakeinot käyttöön, eli tiukahko ruokavalio + painonpudotus + liikunta. Kaikki nuo ovat kokemukseni mukaan myös sellaisia asioita, mitkä tukevat juomattomuutta todella hyvin. Seuraavan mittauksen ajattelin ottaa kolmen kuukauden päähän, niin siinä on tähän mielenmaisemaan sopivasti pidemmän aikavälin tavoitetta myös.

1 tykkäys
18

Joulu pikkaisen mietityttää. Ei huvittaisi yhtään, vaan pitäisin mieluummin kiinni omasta arjestani. Nyt se ei ole mahdollista, kun ei edes vietetä joulua kotona, vaan puolison sukulaisten luona. Ihan mukavaa varmasti, ei siinä mitään, mutta juuri nyt kaipaisin rutiineja enkä niiden rikkomista.

Veikkaan, että aattona ja joulupäivänä tulee muutama juoma otettua ja herkkua syötyä. Sanonkin jo nyt itselleni, että tapaninpäivänä pitää palata ruotuun määrätietoisesti ja järkähtämättä.

19

Tämä viikko oli vielä parempi kuin edellinen. Kolme salitreeniä, kolme kevyttä lenkkiä, ja ravitsevaa mutta kevyttä ruokaa. Eikä ainuttakaan alkoholiannosta.

Perjantaina suunnitellut aikataulut omien liikuntamenojeni suhteen menivät pariinkin kertaan pieleen. Jossain kohtaa aloin jo ihan tosissani suunnitelemaan juomista, kun illemmalle aukesi mahdollisuus lähteä kavereiden kanssa kaupungille. Onneksi maltoin mieleni, ja myöhemmin pääsin kuin pääsinkin tekemään haluamani treenin. Jos olisin juonut, todennäköisesti viikonloppu olisi mennyt apeissa ja aikaansaamattomissa tunnelmissa, koska kavereillani oli ollut kostea ilta minkä imuun olisin aika varmasti lähtenyt. Nyt käytin aikani lenkkeillen, leväten, ja joulujuttuja miettien. Parempi näin.

3 tykkäystä
20

Joulu oli ja meni. On ollut huono viikko. Olen joutunut vastentahtoisesti viettämään joulua sellaisella tavalla mistä en pidä, ja mikä jopa sotii arvomaailmaani vastaan. Liikaa ihmisiä, liikkumista paikasta toiseen, hälinää, meteliä, suorittamista ja pakollisia koreografioita. Ei ole ollut rauhaa, hiljaisuutta ja herkistymistä, mitä oikeastaan enoten kaipaisin.

Alkoholia on mennyt enemmän kuin ajattelin, mutta onneksi ei mitään älyttömiä määriä. Annoksia en kuitenkaan ole laskenut, niin se varmaan kertoo jo jotain. Arkeen palaaminen on myös ollut haasteellista, mutta se koittaa viimein huomenna (vaikka onkin sunnuntai).

2 tykkäystä