Hei @Sarvikuoma ja kiva kuulla sinusta. 
Olen muutaman kerran miettinytkin, miten sinulla mahtaa mennä, kun seurasin matkaasi Lopettajissa.
Minähän myös siirryin Lopettajista tänne, kun oma sisäinen motivaatio juomisen kokonaan jättämiseen pieneni ja lopulta hävisi. Ehkä, kun muutenkin touhuni oli jo noloakin räpiköintiä eli kai se menee niinkin, että oma häpeänikin ajoi minut Lopettajista pois.
Kun siirryin tänne, odotukseni omaa onnistumistani kohtaan oli tosi matalalla. Lopettajissa olon aikana onnistuin aina välillä olemaan pidempiäkin aikoja juomatta, mutta sitten, kun ratkesin, joinkin vain vielä enemmän ja lopulta se johti elämäni ehdottomasti pahimpaan juomiskauteen viime kevättalvella/keväällä, mihin en olisi itse aiemmin uskonut. Join esimerkiksi loiventavia, mitkä usein johtivat askeleeni vielä uudelleen kauppaan ja juomaan sitten aina senkin illan. Ja lopulta tätä samaa kaavaa toteuttaen melkein kaikki seuraavatkin illat. Pisimmillään join päivittäin kolmisen viikkoa ja, vaikka minulla oli joka päivä useita tunteja ilman alkoholia ja selvinpäin oloa, niin silti, kun oli tietoa juomisen lopettamisesta (ja vierottautumisesta), että mitä se pahimmillaan voi olla, aloin pelätä sen kolmen viikon aikana ihan neuroottisesti vakavia seurauksia, kuten kramppeja, jos lopettaisin seinään. Se oli siis itselleni tosi pelottavaa, vaikka tottakai tajusin samalla järjelläni myös sen, että en ollut juonut vaikka vuotta putkeen “tiukkaa viinaa” putkeen enkä mitään vastaavaa. Kuitenkin lopulta hain päihdeklinikalta apua sen kolmisen viikon juomismaratonin katkaisuun ja kävin siellä muutaman kerran juttelemassakin (lisäksi puhuin asiasta traumaterapeuttini, psykan hoitajani ja muutaman läheiseni kanssa) ja sen lisäksi kirjoittelin täällä suht tiiviisti. Sekin kaikki oli herättelevää.
Joka tapauksessa, jatkoin Vähentäjissä. Minulla on pintaani syvemmällä jotain taustastani johtuvaa välinpitämättömyyttä itseäni kohtaan eli itsetuhoisuuttakin, vaikka sitten taas toisaalta pidän itsestäni hyvääkin huolta. (Nyt minullakin on tavoitteena aloittaa tovin tauon jälkeen harrastuksiani uudelleen.) Sen lisäksi kokemus koko elämäni ajalta, että “liika on vain liikaa”. Ne kaikki lukuisat vastoinkäymiset sen kamelin selän omalla kohdallani katkaisikin sen kokemani 8 vuoden raittiuden jälkeen. Uskon, että alkoholiriippuvuuden lisäksi nämä ovat ne merkittävimmät syyt, miksi juon. Eskapismiakin voi toki olla, vaikka toisaalta terapeuttini sanoi, että olen ehkä jo hieman “liiankin” itsetietoinen, vaikka itsetietoisuus sinänsä onkin tietenkin tosi tärkeää.
Nämä kaikki huomioiden en itse suoraan sanottuna uskonut siihen, että voisin vähentää juomista ilman päivittäistä kärsimystä ja voimakkaita juomishaluja. Ajattelin, että minun pitää vain paremmalla hetkellä palata Lopettajiin tai väistyä pois koko palstalta. Mutta heti en luovuttanut ja se kannatti.
Joistain syistä onnistuinkin vähentämään selvästi suurimman osan juomisestani pois. Asettamani tavoitteet alkoivat täyttyä; Lopetin loiventavien juomisen kokonaan. En lähtenyt enää pienessä hiprakassa kauppaan ostamaan lisää juotavaa, vaan aloin tyytyä siihen, mitä on ja that’s it. Hidastin juomistani, vaikka sen kohdalla tuntui välillä, että se tapahtui jo itsestäänkin. (Aiemmin oli tärkeää vaan päästä äkkiä kiinni nousuhumalaan ja join liian nopeasti.) Vähensin määriä, joita join. Vaihdoin nelosolut pintit pienempiin kolmosoluisiin. Lopetin siiderin juomisen kokonaan (viiniä ja väkeviä en juonutkaan, kuten tein joskus teininä ja nuorempana aikuisena muiden seurassa). Vähensin juomiskertojakin selvästi.
Suurin osa päivistäni kuluu nykyään selvinpäin. Eikä tee edes tiukkaa. Juomisajatuksia on joka päivä, mikä kertonee surullista kieltään riippuvuudesta. Varsinaisia juomishaluja on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Välillä jopa mietin, että jos mun ei tarvitsisi käydä ollenkaan kaupassa, en menisi sinne tätäkään vähää juodakseni. Tämä kaikki alkoi tapahtua ihan hieman sen jälkeen, kun ptsd:ni ja siihen liittyvät oheishäiriöt alkoivat alkujaan hiljalleen lieventyä, mutta en tietenkään lopulta voi tietää oliko niiden tapahtumisessa kausaliteettia vai vain korrelaatiota. Varsinkin, kun toipumiseen ylipäätään liittyy niin paljon muitakin tekijöitä.
Huomaan taas, että minun on jokseenkin epämukavaa kirjoittaa tätä, vaikka näin tosiaan kävi. (Ja totta kai olen siitä tosi kiitollinen.) Mutta edelleen uskon valtavirran tieteelliseen näkemykseen, että alkoholismista ei voi parantua, mutta siitä voi toipua lopettamalla juomisen. Siksi en esimerkiksi itseni kohdalla jaksa uskoa, että olisi mahdollista jatkaa lopunelämää näin. Mutta suoraan sanottuna; en lopulta haluakaan. Terveys on yksi merkittävimmistä arvoistani ja nyt kaikesta edistyksestä huolimatta, elän arvoristiriidassa. Edelleen juon, vaikka järkiparkani parhaita vaihtoehtoja viikoittain esitteleekin. Lääketieteellisen näkökulman mukaan kyse on sairaudesta ja riippuvuudesta, psykologisen näkökulman mukaan kyse on psyykkisestä ongelmasta (toki muitakin näkökulmia on). Lisäksi tutkimusten mukaan lievästä riippuvuudesta voi joskus palata kohtuukäyttöön, mutta se on sekä harvinaista että riskaabelia.
Täällä Vähentäjissä olen pohdiskellut, että ehkei kaikilla täällä kirjoittajilla ole vielä kysymys alkoholismista, alkoholiriippuvuudesta. Osa voi hyvinkin olla vielä siellä suurkulutuksen tai kulttuurisen tapakäytön puolella ja näin ollen pystyä kohtuukäyttöönkin. Tämän takia omasta mielestäni olisi jokaisen tärkeää tutkia ja tunnistaa, mistä kaikesta omassa käytössä on kyse ja minkälaista se on kaikkinensa. Sen jälkeen on selkeimmillä vesillä sen suhteen, mistä alkoholin käytön vaiheesta omalla kohdalla on kyse.
Kaikki eivät tietenkään tällaisesta pohtimisesta ja analysoinnista pidä ja se heille suotakoon. Heille ehkä sopiikin paremmin Lopettajien puolellakin välillä näkyvä periaate: korkki kiinni. (Ja muu seuraa perästä, jos seuraa). Koska ollaanhan me kaikki lopulta niin erilaisiakin.
Sullahan on jo omakohtaista kokemustakin alkoholittomasta elämästä. Kenties sieltä löytyy jotain olennaisia kasvun ituja. Ja sen jälkeen sinäkin oot selkeästi myös onnistunut vähentämään juomista ja se on jo iso onnistuminen, mistä voi itseään selkäänkin taputella. Ja, vaikka nyt valotinkin tässä myös omaa tilannetta, on silti itsestään selvää, että samat asiat eivät välttämättä päde sinun kohdallasi ollenkaan.
Sori siis pitkästä kirjoituksesta, ei ole tietenkään pakko lukea kaikkea, jos ei jaksa/huvita. 
Mutta ennen kaikkea; kiva, kun palasit ja tsemppiä:heart_exclamation:
Sinulla oli tuossa kyllä useita hyviä pointteja joihin voin samaistua. En ala nyt viestiäsi kohta kohdalta perkaamaan, mutta mahdollisesti palaan joihinkin mainitsemiisi asioihin myöhemmin.