Viime viikkokin oli huono. Arkirytmiin ja rutiineihin palaaminen ei onnistunut, ja alkoholia meni taas enemmän kuin oli tarkoitus. Tilannetta ei helpota yhtään, että puolison kanssa on tällä hetkellä hankalat ja riitaisat välit. Hän syyttää minua melko isoista asioista, mitkä ovat mielestäni olleet molempien vastuulla. Tosin myöskin oma panokseni ja kyvykkyyteni kiistan selvittelyssä on ollut huonoa.
Mutta mutta, tänään aamulla herätessäni päätin, että nyt on syytä pitää korkki kiinni ja huolehtia itsestäni. Kriisi on sitä luokkaa että en pidä eroakaan mahdottomana. On selvää, että tällaisessa tilanteessa kannattaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan eikä varsinkaan pidä sotkea ajatuksiaan, tunteitaan ja jaksamistaan juomisella. Mielestäni on myös vastuullista ja toista huomioivaa, että huonossa tilanteessa ei pakene pulloon. Vielä pari vuotta sitten reaktioni olisi luultavasti ollut päinvastainen, eli on tässä kehitystä tapahtunut aika paljonkin.
K-ruoka -appi osoittautui tehokkaaksi herättelijäksi. Teen valtaosan ostoksista kyseisen ryhmän kaupoissa, ja kun plussakorttia aina näytän, osasi appi kertoa dataa viime vuoden ostoskäyttäytymisestä. Vuonna 2025 keskimäärin 8 annosta viikossa on tullut haettua mallasjuomaa ja juomasekoitusta. Siihen päälle satunnaiset ostokset muista kaupoista, ja vielä satunnaisemmat ravintolaostot, niin 10-12 annosta viikossa tuli otettua koko vuosi.
Ilmankos on ollut mieli maassa aika usein. Ja keksin kyllä elämästäni samantien aika monta akuuttia rahareikää mihin voisin kaljarahat käyttää, jos ne takautuvasti jollain taikatempulla uudelleen käyttööni saisin.
Tämäkin on vähän semmoinen homma, että aiemmin olisin pitänyt tällaista vuosisaldoa täysin harmittomana, suorastaan olemattomana amatöörien puuhasteluna. Mutta silloin oikeaa juomista olikin lähinnä päivien ja viikkojen putket, jolloin suurin osa ajasta kului alkoholin vaikutuksen alaisena. Päiväsaikaan oli yleensä sellainen muutaman kaljan kevyt funktionaalinen pöhnä, ja sitten iltaisin tapahtui varsinainen humalajuominen. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että 10-12 viikkoannoksesta on aika paljon helpompaa lähteä vähentämään tai peräti lopettamaan, kuin tuosta aiemmasta sekoilusta.
Tsemppiä @Sarvikuoma tilanteeseesi! Ihmissuhteet ei aina ole helppoja. Oivalluksesi itsestä ja omasta hyvinvoinnistasi huolehtimisesta on tosi tärkeitä - kuten selvästi tiedätkin.
Ja ihan kaikki edistys on hyväksi. Asiasta riippumatta. Etenkin juomisen suhteen tapahtuvista edistyksistä kannattaa oikein tietoisesti itseään muistutella ja vaikka palkitakin. Ihan pienistäkin. Ja tää koskee tietenkin muitakin muutosaiheita.
Lopulta tilanne kotona ratkesi yllättävän helposti, ainakin toistaiseksi. Toisinaan kyllä tuntuu, että suhde on enemmän veitsenterällä steppailua kuin tasaista arkea, mutta eiköhän tämä tästä. Siitä olen kyllä tyytyväinen, että suhteemme ongelmakohdat eivät liity lainkaan juomiseen, siis kummankaan osapuolen taholta.
Tämä viikko menikin sitten aivan eri malliin. Kolme salitreeniä, kaksi lenkkiä, ja tärkeimpänä tasan nolla alkoholiannosta.
Lauantaina, siis eilen, olin alkuillasta lähellä painua kaljaostoksille. HALT-oireista toteutui samaan aikaan kolme (väsymys, vihaisuus, nälkä), niin voimakas mieliteko johtui varmaan siitä. Sain kuitenkin taisteltua, eikä aamulla harmittanut ettei tullut juotua.
Eilen oli mukava päivä. Heräsin jo kuuden aikaan melko lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen (yleensä herään aikaisintaan klo 8). Aamulla pari kuppia mustaa kahvia omassa seurassani. Sitten työpäivä fyysistä hommaa parin kaverin kanssa, ja alkuillasta vielä salitreeni siihen päälle. Eväinä edellisenä iltana valmistamaani kevyttä, mutta ravitsevaa ruokaa.
Mietin siinä päivän aikana, että jos olisi krapula, edes pienikin, niin se kaikki kiva olisi ollut pelkästään 100 % vittumaista puurtamista. Salille olisi jäänyt menemättä. Ruoka olisi ollut surkeaa einestä. Ihan sama juttu jos olisi ollut toisen päivän krapula, tai kolmannen päivän. Ja silloinkin, jos olisin juomatta, mutta muuten vaan laiminlöisin hyvinvointiani. Makaisin sohvalla suklaalevy kädessä. Silloinkin olisi ollut ikävä päivä. Mutta nyt, kun yritän olla aktiivinen ja huolehtia itsestäni, niin tuo pitkä ja raskas päivä ei ollutkaan pitkä ja raskas, vaan mukava.
Mietin tuota viime viikkoa ja onnistumistani. Jos kaikki viikkoni olisivat samanlaisia, niin olisin hyvässä kunnossa, virkeä ja aikaansaava. Ylipaino olisi tiessään, samoin kohonnut kolesteroli. Puoliso olisi luultavasti tyytyväisempi, suoriutuisin työssäni paremmin ja jaksaisin olla sosiaalisempi ja kaikin tavoin mukavampi kaveri. Ei sillä että pitäisi olla koko ajan kauhean mukava ja sosiaalinen, vaan sillä että se olisi mahdollista. Näitä juttuja yritän pitää mielessä sitten kun alkaa kaljahammasta ja sipsihammasta kolottamaan, tai jos tekee mieli laiskotella sen sijaan että kävisi ulkona kävelyllä.
Tämäkin oli ihan ok viikko. Kaksi lenkkiä, neljä salitreeniä, herkut lähes nollassa ja ruokailut toteutettu järkevästi. Mutta eilen otin vastoin suunnitelmiani 6-packin olutta. Onneksi sain tänään itseni heti ruotuun ja kävin salillakin.
Myös viime viikon lauantaina oluen haku oli lähellä, ja tämän viikon lauantaina sitten toteutin sen. Minään muuna päivänä juominen ei ole ollut edes mielessä. Tosin, kävin eilen päivällä vanhemmillani. Se helposti nostaa ahdistus- ja stressitasojani, koska lapsuuden tunnekokemukset ja perhedynamiikka nousevat pintaan. Voi hyvin olla, ja luultavasti onkin, että oluet olisivat jääneet juomatta ilman vierailua.
Eilinen juominen ei sinänsä minua haittaa, mutta se haittaa, että se oli aivan selvästi reagointia ikäviin ja vaikeisiin tunteisiin. Tuo on juuri se, mistä haluan eroon. Juopothan tunnetusti reagoivat mihin tahansa tunnetiloihin juomalla, ja se reaktio tulee kyllä ihan automaattiohjauksella. Tuon asian kanssa pitää vastaisuudessa olla tarkempi.
Juuri tätä samaa asiaa pohdin, ja siitä lyhyesti kirjoitinkin, itseni kohdalla (siis vaikeiden tunteiden sietämistä), kun tällä viikolla menikin huonommin.
Toivottavasti et jää juomisasiasta kuitenkaan itseäsi syyllistämään, sullahan on tälläkin viikolla silti monta hyvää juttua ja onnistumista. Ja niinhän se muutos menee, että välillä edistyy paljon ja välillä taas tulee takapakkeja. Ihan inhimillistä.
Rentoa viikonloppua sinne, muista välillä rentoilla ja levätäkin.
En jää Jos juominen pysyy tuollaisena satunnaisena esim pari kertaa /kk ja määriltään maltillisena, niin sallin sen itselleni. Pääasia, että fokus on tavallisessa arjessa ja järkevissä, terveyttä ja kuntoa edistävissä asioissa.
Tämä viikko oli perjantaihin asti hyvä. Sitten iski kova flunssa joka on vieläkin päällä. Kuumettakin on ollut ihan kunnolla. Perjantaina otin lonkeron ja kaksi rommitotia, kun ihan vilpittömästi ajattelin että pieni määrä alkoholia helpottaisi tuskaista oloa. Mutta ei helpottanut yhtään, pe-la yö meni valvoessa kun oli niin sekava olo kovan kuumeen takia.
Tällaisessa taudissa on aika paljon samoja elementtejä kuin pahassa krapulassa. Siis sellaisessa, että on päiväkausia juonut ja ollut ympäri vuorokauden alkoholin vaikutuksen alaisena. Oksentaminen vaan puuttuu. Pe & la meni maatessa, ja pystyi hakemaan lasin vettä ja samantien takaisin sänkyyn. Nukkua ei oikein pysty kun säpsähtelee jne. Joka paikkaa särkee. Mutta on se krapula silti pahempi, siis paljon pahempi. Flunssa myös tuntuu jotenkin luonnollisemmalta, kun ei ole omalla tyhmyydellä hankittu.
Flunssa jatkuu viidettä päivää. Tänään taitaa onneksi olla ensimmäinen kuumeeton päivä. Ärsyttää, kun olin saanut niin hyvin treeneistä kiinni. Mutta eipä se auta kuin parannella ja jatkaa sitten taas.
Perjantaina tosiaan hain 2 dl rommipullon totia varten. Pullossa on vieläkin jäljellä, eli ei niitä toteja totta puhuen kovin paljoa ole tehnyt mieli. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut jättää ostamatta. Vanhat tottumukset puhuivat, kun olen viimeiset 20 vuotta ajatellut, että flunssassa KUULUU ottaa rommitotia. Joskus aiemmin sitä tulikin vedettyä siihen malliin, että flunssan lisäksi oli jäätävä krapula myös. Flunssa sillä ei tosin koskaan lähtenyt.
Erinäisten vaiheiden jälkeen treenit jälleen maistuu mutta oluet ei. Tästä on näköjään kehittymässä päiväkirja mihin raportoin pelkästään silloin kun menee hyvin. Täytyy muuttaa tuota linjaa, koska haluan merkata muistiin myös huonompia hetkiä.
Flunssa kesti ja kesti, ja kolmen-neljän oluen juontikertoja oli yhden viikon aikana useamman kerran. Minulla oli myös yksi ammatillinen illanvietto, jossa tuli juotua enemmän kuin pitkään aikaan. Ei mitään hölmöilyä, ei muistinmenetystä, asiallista keskustelua jne. ja olin kotonakin ennen puoltayötä. Mutta selkeä krapula tuli, ja juominen oli sitten tietysti mielessä monta päivää.
Pitkään mietin lähdenkö sinne illanviettoon ollenkaan, koska selkeästi aloin mielessäni petaamaan vähän isompaa juomista jo etukäteen. Menin sitten kuitenkin, mutta jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt. Nyt arvioin, että kieltäytyminen ei olisi ollut mikään henkien taisto, kun ihan siinä lähdön hetkilläkin aprikoin että jaksanko mennä.
Alan taas kallistumaan sille kannalla, että alkoholi ei sovi minulle ollenkaan. Tai korkeintaan pieninä annoksina sellaisessa ympäristössä, mikä ei mahdollista liiallista juomista. Ja liiallinen siis tarkoittaa sellaista, mistä tulee pienikin krapula. Krapulaiset juomishimot ja tympeä yleismieliala ovat nimittäin asioita jotka nyt tätä kirjoittaessa tuntuvat kovin turhilta lisävaikeuksilta elämässä.
Vkonloppuna oli vähän erikoisempia menoja… ja taas annoin itselleni luvan juoda. Perjantaina meni 5, ja lauantaina n. 12 annosta. Tälläkin kertaa tuli hyvin tympeä olo. Olin kaksi viikkoa juomatta ja se sujui todella helposti, niin jälkikäteen ajatellen en näe mitään syytä miksen olisi nytkin voinut olla juomatta.
Muuten en varmasti enää olisi näin ärsyyntynyt, mutta viikonlopun juominen ja myös liiallinen syöminen ovat niin voimakkaassa ristiriidassa liikunta- ja painonhallintatavoitteideni kanssa, että olen mielestäni ansainnut pientä itseruoskintaa. Muille osaan kyllä sujuvasti kertoa kuinka ollaan juomatta hetki kerrallaan ja on keskityttävä vaaratilanteisiin huolellisesti… Itse en näköjään osaa omia neuvojani kovin hyvin noudattaa. Nyt jatkan päivän ja hetken kerrallaan juomatta.
Ei ole ollut vääjäämätöntä ainakaan vielä… Juominen on lähinnä lisääntynyt. Wanha klassikko työkiire & stressi, ja sen ”lääkitseminen” alkoholilla. Hetken helpotuksen toki saa, mutta kokonaisuudessaan olo tietysti huononee, ja siihen pitää saada taas uusi hetken helpotus jne.
En minä nyt mitenkään valtavasti juo edelleenkään. Mutta ärsyttää kun tuntuu että ei ole mitään motivaatiota lopettamiseen, vaikka tiedän että pitkässä juoksussa se parantaisi oloani ja olisi muutenkin ainoa tapa saada tämä soutaminen ja huopaaminen loppumaan.
Jos juominen pysyy tuollaisena satunnaisena esim pari kertaa /kk ja määriltään maltillisena, niin sallin sen itselleni. Pääasia, että fokus on tavallisessa arjessa ja järkevissä, terveyttä ja kuntoa edistävissä asioissa.