Vähentäjästä lopettajaksi

Monta vuotta olen miettinyt sekä vähentämistä että lopettamista. Koko ajan olen tiennyt, että joskus tulen siihen pisteeseen, jolloin sanon, että riittää. Päässä on kuulunut ajatus “mä tiedän, että vielä joku päivä tää loppuu”. Olen kokeillut vähetää erilaisin strategioin. Olen kokeillut kolmea viikkoa ilman, juomista joka toinen viikonloppu, kerran viikossa ja aina jotenkin kuitenkin päätynyt juomaan parhaimmillaan heti maanantaina. Paras oli viime vuonna näihin aikoihin aloitettu 100 päivää, joka onnistui hyvin (alun vieroitusoireiden jälkeen). Nyt jälkikäteen olen ajatellut, että miksi minulla oli 100 päivän jälkeen pettynyt olo? Olinhan onnistunut! Johtuikohan siitä, että “sain” taas juoda, joka aiheutti ahdistuksen -KYLLÄ …ja sitten taas join.

Minun juomiseni on viinin juontia ja yksin kotona. Kovemmat alkojuomat eivät ole koskaan sopineet ja olut ja siideri saavat hapoillaan vatsan kivistämään (ja sitä paitsi eivät tunnu missään…) Pahimmillan join viikossa kolme pönikkää punaviiniä ja varuiksi piti hakea lauantaina vielä yksi, ettei varmasti lopu kesken. Jeps ja kävin töissä, mutta onneksi ei autolla. Tämä vaihe oli vuosina 2011-2012. Sitten minulle alkoi hiipimään mieleen ajatus, että voisikohan olla niin, että nyt ollaan menossa aika kovaa sitä tiettyä asiaa (alkoholismia) kohti. On kestänyt kuitenkin nämä vuodet, että olen myöntänyt riippuvuuden ja oman voimattomuuden alkoholin suhteen. Se tieto on ollut alitajunnassa, mutta en ole myöntänyt sitä. Syitä tähän on monta: oma ylpeys, eihän minulle nyt niin voi käydä -asenne, tilanteen vähättely, välinpitämättömyys, halu vain siirtää vielä ratkaisua, riippuvuus… Pikku hiljaa totuus on kuitenkin voittamassa ja myönnän nyt tilanteeni. En halua, en voi, en kestä juomista enää!

Viime vuosina olen laittanut juomattomat päivät kalenteriin ja ollut jokaisesta ylpeä. Tilanne on nyt kuitenkin siinä pisteessä, että en jaksa enää yhtään viinipulloa, nöyryytystä, ahdistusta, tuskaa, alemmuuden tunnetta, väsymystä, itsesyytöstä … Minun on nyt vain lopetettava.

Nyt on tullut ensimmäinen viikko täyteen ilman alkoa ja pienin pienin askelin alkaa raitistuminen. Tämä tuntuu minuutti minuutilta niin hyvältä. Suvanto hetket ovat joka päivä siinä klo. 16-18, mutta selviytymisessä on auttanut ulkona kävely ja välillä (saa nauraa) olen istunut yksin hiljaa vessassa ja keskittynyt vain hengittämään rauhallisesti :O). Vaikeimpana hetkinä, joita on ollut kaksi, niin ajattelin, että saat juoda ja käydä hakemassa viiniä heti, kun olet rauhoittunut ja samassa hetkessä minulla on tullut kirkkaana ajatuksena -EI EN HALUA ENÄÄ! Tuntuu, että olen ollut valmiimpi raitistumiseen, kun olen uskaltanut itselleni myöntää.

Aikaisemmin olen aina silloin tällöin ollut tuolla vähentäjissä lukemassa viestejä, mutta ei enää. Kiitos ihmiset, että olen saanut lukea teidän kirjoituksia täällä lopettajien puolella. Ne ovat auttaneet alkuun ja antaneet tunteen, että viinihuurun jälkeen tulee jotain paljon parempaa.

Tervetuloa, Auringonkukka, Lopettajien loossiin. :slight_smile:

Hyvä päätös! Siitä se lähtee. Eivät ne minunkaan vähentämisyritykset toimineet kuin hetkellisesti tai itselleni riittämättömästi. Tauon jälkeinen juominen palautti saman perustyytymättömyyden aina takaisin.

Hyvä suunta! Jatketaan. Tsempit. Viikonloppuja.

Kiitos tsempeistä Alkoholistinainen :slight_smile: ! On ollut todella kannustavaa lukea sinun ensi “askeleita” raitistumisen tiellä!

Oli uskomattoman hyvä tunne heti, kun lähetin aamulla tuon viestini. Noin 25kg henkistä painoa tippui mielestä pois (ei olisi pahitteeksi fyysisestä painostakaan tuo tippuminen…), mutta oli helpottavaa, kun ensimmäisen kerran koskaan kirjoitin “ulos” näitä tuntoja. Olin jo alkujaan päättänyt, että en kirjoita tänne ennen kuin eka viikko on takana. Halusin keskittyä kuuntelemaan itseäni ja myös “selviämään” ensimmäiset vieroitusoireet. Se, että kirjoitin tänään vahvistaa nyt uuden raittiin viikon alkua.

Tämän päivän olen puuhaillut non-stop kaikkea omaan tahtiin ja välillä vain pysähtynyt tuntemaan kiitollisuutta hyvästä olosta. On se muuten kumma miten sitä saa aikaiseksi asioita, kun ei ole perjantai pohmeloa alla :smiley:

Kaiken lisäksi nyt, kun kaiken puuhailun jälkeen on terve väsähtänyt olo, niin ei tarvitse enää lähteä a-liikkeeseen ostoksille, vaan voi rauhassa nostaa jalat ylös ja vain olla!

Raittiin Rauhallista Lauantaita Kaikille!

Hei lopettaja !
Piipahdin foorumilla, ja luin tarinasi. Palasin noihin viisi vuotta sitten vallinneisiin tunteisiin. Silloin olin kiitollinen ja huojentunut jokaisesta selvästä päivästä. Jossain vaiheessa olo muuttui hyvinvoinniksi ja kiitollisuudeksi elämälle.

Huomenta!

Kiitos Ruusuke kannustuksesta! Toivon, että voin viiden vuoden luluttua kirjoittaa juuri noin tänne linkkiin!
Ainakin lauantai-ilta oli täynnä suurta huojennusta ja kiitollisuutta. Oli ihanaa rauhoittua nauttimaan pizzasta ja elokuvasta. Sitten, kun rupesi pilkkivaihe (21.20 :laughing: ) niin ihan mustikuvan kanssa vällyjen väliin ja “filmi” poikki. Olen muutenkin nukkunut kuin tukki kuluneen viikon aikana.

Päällimmäisenä eilen illalla oli todella tuo huojennus, että minun ei tarvinnut juoda. Juominen on ollut jo pitkään pakonomaista. Olen juonut, vaikka se ei ole antanut todellakaan enää pitkään aikaan sitä hyvän olon tunnetta mitä siitä olen hakenut. Eilen sitten tuntui, että sain tuon tunteen miljoona kertaa voimakkaampana ja ihan selvinpäin.

Eilen oli myös selkeästi ensimmäinen päivä, jolloin klo. 16-18 ei tullut mielihalua. Tuo kellonaika on sellainen, että olen yleensä lähtenyt hakemaan viinipulloa alkosta, jolloin tietoisuus, että jossain vaiheessa iltaa saan lasillisen (eli pullollisen) helpottaa jo halua. Viime vuoden 100 päivää ilman viiniä teki sen verran jo muutosta, että määrät ja kerrat vähenivät eli tuo vain yksi pullollinen oli jossain vaiheessa “voitto”… huh huh! Nyt on suhteellisuudetaju alkanut pikku hiljaa toimimaan.

Tänään ajattelin ulkoilla ja nauttia valoisuudesta. Hyvässä lykyssä auringosta. Laittaa silmät kiinni ja keskittyä hetkeen.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Viikon alkua kaikille!

Raittiina alkaa tämä viikko :slight_smile: . Oloa voisin kuvata, että tasaantumaan päin, mutta ei tasaista. Eilen käyskentelin tuolla metsän tapaisessa, kiipeilin kallioilla ja tähtystelin merelle. Mielessä oli paljon asioita. Tuntuu, että välillä oikein ylikuormitettuna, kun mieleen tunkee yhtäaikaa muistoja, mielikuvia, tulevaisuutta, nykyisyyttä, hetkeä ja hetkiä -Kaikkea! Tiedän, että monet teistä sanovat, että menneisyydessä ei saa rypeä ja tulevaa murehtia, mutta ainakin minulla on tarve jäsentää nyt asioita paikoilleen ja se halu on voimakas. Ehkä tässä vaiheessa on hyvä käydä nuo asiat läpi, jotta voin jatkaa matkaa. Juodessa kun ei oikein tule keskityttyä muuhun kuin joko pohmeloon (selviytymiseen) tai sitten uuden hankkimiseen.

Tasaista ei ole sekään, että välillä tulee tosi ärsyyntynyt olo. Ei sitä voi oikein muuten kuvata kuin, että ÄÄÄÄÄRSYYYTTTÄÄÄÄ :exclamation: Ja usein noiden kävelylenkkien lopuksi. Onko muilla tällaista? Aivan kuin kuona irtoaisi???
No en ole ruvennut lyhtypylväitä potkimaan tuon vuoksi ja samaan vieroituksen laskun piikkiin laitan tämän tunteen. Otan vastaan näitä tuntemuksia mitä mieleen tulee ja elän ne läpi. Omalla kohdalla olen peittänyt tarpeeksi tuntoja, joten vaikka ne olisivat kuinka negatiivisia, niin yritän elää ja käydä ne läpi. Hetken päästä on jo helpompi.

Täytyypä lähteä hommiin ja kuulostelemaan mitä uusi päivä opettaa :smiley: Raittiina mennään! Tsemppiä kaikille!

Hyvää viikon alkua!
Mulla on ollut tuota ärsyyntymistä, toivon, että jo loppuisi.
Ennen en oikein ärsyyntynyt mistään, tähtäimessä oli känni illalla ja kun se oli tiedossa, niin mikään ei ärsyttänyt.
Nyt ärsyynnyn ihan pienistä typeristä asioista. Ja vaikka kuinka yritän sanoa itselleni muuta, niin ärsyttää. En haluaisi miksikään kärttyiseksi akaksikaan ruveta.
Siis saisi loppua, että voisi vaan nauttia elämän pienistäkin hyvistä hetkistä!

Aurinkoista päivää!

Kiitos Tervepääsky kommentistasi! Juu ei anneta periksi ärsytykselle ja ruveta perustamaan ärsyttävien akkojen kerhoa :smiley: ! Tai jos tilanne vaatii, niin perustetaan ja ollaan avoimesti ärsyyntyneitä :laughing:

Tänään aamulenkin jälkeen ei tuota tunnetta onneksi tullut, mutta mutta… johtuisikohan siitä, että eilen olin illalla sellaisessa jumpassa, jossa avataan koko kehon lihaksisto ja sitten päälle vielä mielen tyhjennys sekä hengitys-rentoutus osuus. En ole pitkään aikaan ollut niin läsnä itselleni kuin sen jälkeen! Aluksi oli vaikeaa saada mielessä sukkuloivat ajatukset rauhoittumaan, mutta taitavan ohjaajan johdattelemana vaivuin syvälle omaan läsnäoloon, johon ei mikään muu mahtunut. Tämän päälle nukuin 11h! Eipä ärsyttänyt enää mikään :smiley:

Tämäkin on uutta, että menen ylipäätään yhteisjumppaan tai yhteis mihinkään. Kotona olen jumpannut tai meditoinnut joskus. Olen enemmän sellainen yksin metsässä vaelteleva tyyppi, mutta jostain syystä, kun tällainen tilaisuus tuli en epäröinyt hetkeäkään lähteä ja menen kyllä toistekin jos vain pääsen!

Nyt päivän hommiin ja toivottelen kaikille Raitista päivää!

Muutos? Mielessä on pyörinyt plinkin muutosprosessi-taulukko (Oma apu), jossa toimintavaiheen jälkeen tulee muutosvaiheena repsahdus. Mitä mieltä olette? Onko repsahdus välttämätön? Tapahtuuko repsahdus kaikille, jossain vaiheessa? Onko kukaan päässyt alkoholista eroon kerta heitolla ilman repsahdusta?

Omassa kokemuksessa, kun lopetin tupakan polton, niin tein itselleni selväksi, että tämä oli viimeinen tupakka ja että minun ei parane kertaakaan sytyttää… vannomatta tämäkin paras. En kyllä uskalla mennä lupaamaan yhtä varman oloisesti, että en repsahda alkoholin kanssa. En ainakaan näin alussa kuin olen.

Käväisin myös Vähentäjien puolella kurkkaamassa kuulumisia ja olipa mukava huomata, että pakenin pikaisesti takaisin Lopettajiin :slight_smile: Muistui elävästi mieleen hikiset ja levottomat yöt, jolloin mietin, että ei enää…

Olen oikeasti niiiiin iloinen jokaisesta raittiista päivästä, vaikka välillä korventaa niiiiiin p…sti! Kaippa tämä kuuluu muutokseen :wink:

en oikein usko, että retkahdat.
sulla tuntuu olevan oikea asenne.
ja jos, niin sitten uusi yritys…

Heippa Auringonkukka. Minäkin vilkaisin mainitsemaasi osiota ja viittaan mielelläni siihen, mitä tekstistä kokonaisuudessaan selviää. Nimittäin, että retkahdus voi kuulua prosessiin, mutta se ei ole mikään maailmanlopun paikka jos ottaa sen varoituksena ja varmistuksena sille, että päihdemuisti toimii hämmästyttävän hyvin vielä vuosikymmenien raittiuden jälkeenkin.
Mikään ei ole “välttämätöntä” eikä raitistuminen mene minkään kaavan tai toisten kokemusten mukaan.
Raittius ei ole mikään suorituslaji jossa ajalla tai raitistumistavalla olisi merkitystä. Tämä vain oma mielipiteeni, kukin tyylillään ja mieluiten ilman itkua ja hampaitten kiristelyä! :smiley:

Kiitos Foo! Tuli tosi hyvä mieli sun sanoista! :slight_smile: :slight_smile: :slight_smile: Rohkaisua ja Tsemppiä myös sinulle!

Mikään ei ole “välttämätöntä” eikä raitistuminen mene minkään kaavan tai toisten kokemusten mukaan.
Raittius ei ole mikään suorituslaji jossa ajalla tai raitistumistavalla olisi merkitystä. Tämä vain oma mielipiteeni, kukin tyylillään ja mieluiten ilman itkua ja hampaitten kiristelyä! :smiley:
[/quote]
Tämä on hyvä neuvo andante! Sitä, kun opettelee näin alussa raitistumista ja omat “siivet” eivät vielä kanna, niin tulee haettua tukea ja kaavoja vähän kaikkialta.

Huomasin myös, että kun aikaisemmin olen samaistunut “soutaa - huopaa” rytmiin eli juo - ei juo, niin tällä hetkellä edelleen ikään kuin odotan, koska taas juon. En ole vielä tottunut ajatukseen, että sitä viikonloppua tai iltaa ei vain nyt enää yksinkertaisesti tule, jolloin viinipullo aukeaa. Sitten, kun muistutan itseäni, että - ei, nyt sun ei enää tarvi, niin tunne on helpottuneen epäuskoinen. Kyllä se ajatus jäsentyy, kunhan aika kuluu ja ehkä siksi haluan sen jo kuluvan :smiley:

Mukavaa torstaita!

kiitos
ei tässä muuta tarvitse kuin uskoa vuorenvarmasti, että onnistun. ilman epäilystä…
ja sitten vaan pitää korkki kiinni, tuntui miltä tuntui…
ei pitäis olla liian vaikeaa?

Vaikeaa. Vaikeaa on kerätä itseään ryyppy illan jälkeen. Vaikeaa on nukkua ryyppy putken jälkeen. Vaikeaa on arki, kun ajatus on seuraavassa ryypyssä (onko se arkea). Meillä on onneksi mahdollisuus valita -vaikea tai helppo. Joskus se valinta on tehtävä. Näin tätä pähkäilen ja ajattelen, että helpommalla pääsen, kun pidän sen korkin kiinni.

Ennen valintaan kävin sen toisenkin mahdollisuuden mielessäni läpi. Sehän olisi myös ollut mahdollista, kulkea loppu matka pullo kaverina. Se tuntui vain jo nähdyltä, koetulta, eletyltä ja liian vaikealta valinnalta minulle.

Se, että hetkessä on vaikeaa on vain se hetki ja sitten kuitenkin suurin osa hetkistä on mukavia. Eikä se muuta vaadi, kuin sen korkin kiinni pitämisen ja sekin kuulema helpottuu ja unohtuu ajan myötä. Tilalla on sitten noita hetkiä -vaikeita ja mukavia, mutta se on elämää.

Hei Auringonkukka. Takuulla pääset helpommalla jos pystyt pitämään korkin kiinni. Alkuvaiheissa se voi olla hyvinkin vaikeaa, mutta helpottaa ajan mittaan. Kokeile ihmeessä kaikkea mikä tuntuu sopivalta, toivottavasti ylläolevasta kirjoituksestani ei saanut sellaista käsitystä että kaikkeen olisi pystyttävä yksin.
Kokeilemalla löydät itsellesi sopivaa sekä netistä että oikeasta elämästäkin. Jottei kuulostaisi liian ympäripyöreältä niin vilkaisepas ketjua “Yksinkertaisia niksejä” ja retkahduksen eston käsikirjaa Päihdelinkin osiosta " Lääkkeet ja huumeet". Jostain syystä se on listattu tuonne, mutta sopii myös alkoholiretkahduksien varokeinoksi (tarkistan vielä jos et löydä).
Hyvää illan jatkoa ja tsemppiä.

Moi, Auringonkukka. Kirjoitit:

Muutos? Mielessä on pyörinyt plinkin muutosprosessi-taulukko (Oma apu), jossa toimintavaiheen jälkeen tulee muutosvaiheena repsahdus. Mitä mieltä olette? Onko repsahdus välttämätön? Tapahtuuko repsahdus kaikille, jossain vaiheessa? Onko kukaan päässyt alkoholista eroon kerta heitolla ilman repsahdusta?

Aikoinaan, kun lopettelin juomista, se oli aika pitkä prosesssi; sitten siihen toivottavasti lopulliseen raittiuteen. Siis kun tein päätöksen ryyppäämisen lopettamisesta, joka oli pikkuhiljaa kypsynyt minulta lupaa kysymättä, jokin vain naksahti, että nyt se on loppu. Lopettamispäätös oli suuri helpotus.

Uskon niin, että ei olla aivan valmiita ja varmoja haluaako lopettaa. Siitä repsahdus ehkä johtuu… Tiedän kyllä useita entisiä juoppoja, joilla lopettaminen oli kerrasta poikki, niin kuin kävi itsellänikin.

En oikein osaa tiedostaa tarkalleen mikä minut pitää erossa alkoholista, mutta voin sanoa rehellisesti, että noin vuoden ajan tappelin viinaa vastaan. Muiden kokemuksia lukiessa ymmärrän, että pääsin lopun perin aika helpolla irti. Sen jälkeen elämä on ollut todella elämisen arvoista - ansaitsenko sen kaiken hölmöilyjen jälkeen- yritän ainakin jollain lailla sen ansaita; vaikka pienillä hyvillä teoilla tuottaa läheisilleni mielihyvää, kun heitäkin on vielä jäljellä. Hyvää yötä.

  • skeba-

Pääsin alkoholista eroon silloin, kun astuin ensimmäiseen AA-palaveriini. Mutta sitä ennen oli kauan yrittänyt kohtuukäyttöä ja koittanut pitää jonkinlaisia taukoja. Omin voimin en onnistunut. Repsahdukset olivat tarpeellisia ja oikeastaan välttämättömiä päästäkseni pohjalle ja nöyrtyäkseni rohkeasti hakemaan apua.
Korostan vielä, että pohja on jokaisella henkilökohtainen: piste, josta ei halua joutua alemmaksi alkoholia juomalla. Nöyryys on sitä, että näkee ja myöntää oman tilansa, voimattomuutensa alkoholiin nähden.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Moi
Mulla on samanlainen tuo kypsyttely aika, joka on tapahtunut jossain taustalla. Siksi on myös tuntunut, että lopettamis päätöksen jälkeen olen ollut valmiimpi kuin olen osannut kuvitella.

Työsarkaa kuitenkin riittää. Tänään ollut minuuttiaikataulu ja kaksi erittäin paineistavaa tilannetta, jossa jouduin laittamaan itseni likoon. Sitten iltapäivällä väsyneenä ja nälkäisenä kauppaan…jaaa alkon ohi… huijaaa Kylläpä olisi tehnyt mieli “palkita” itsensä punaviinipullolla :sunglasses: . Ostin pepperoni pizzan ja sen kanssa kylmää maitoa :smiley:
Ai niin! Ostin muuten kaupasta ne aineenvaihdunta tarpeet! Huomenna laitan sitten tehosekoittimen pyörimään! :smiley:

Mukavaa viikonloppua!

Moikka andante!

Kiitos vinkistä! Käväisen viikonlopun aikana lukemassa. Olen myös miettinyt A-klinikan terapia mahdollisuuksia, koska tällä hetkellä on tunne, että ehkä olisi hyvä myös purkaa ammatti-ihmisen kanssa juomisen syitä ja vahvistaa tällä kans raittiutta. Usein jos pystyy erittelemään syitä itselleen niin pystyy ainakin jotkin sudenkuopat kiertämään.
…Ja ei, en saanut käsitystä, että on pystyttävä yksin :smiley: päin vastoin minulla on opettelemista jo tässä, että jaan täällä teidän kanssa ajatuksia, joka on muuten tuntunut Tosi hyvältä! :smiley:

Rauhaisaa viikonloppua!