Totta tuo henkilökohtainen pohjakosketus. Minulla se oli loputon väsymys juomiseen ja sen kaikkivoipa ote minusta ja minun elämästäni. Lopulta olin siinä risteyksessä, että piti tehdä valinta. Joko jatkaisin pullon kanssa lopun matkaa tai katsoa mitä tämä uusi tie tullessaan. Vastaus oli jo kypsynyt mielessä . Ainakin nämä ensi askeleet ovat jo nyt ollet raittiina paljon kevyemmät. Pahoja hetkiä tulee ja niitä nyt työstän ja haen itselleni sopivia apuja päästä niiden yli. Kuten kirjoitin jo tuossa aikaisemmin, niin tämä foorumi täällä Lopettajissa ja ihanat ihmiset, jotka tarjoavat neuvoja ja tukea ovat kultaa kalliimpia Kiitos
Viikonloppu meni levätessä, pitkien kävelylenkkien ja pikku puuhan merkeissä. Rauhallista. Pari huomiota, jotka nousivat pintaan. Huomasin, että ajatukset juomisen ympäriltä rupeavat siirtymään muihin asioihin (enemmän ja enemmän). Toinen on kunnon ja jaksamisen lisääntyminen. En tee mitään himo treenejä todellakaan, vaan ihan vaan kävelen ja tuolla kallioilla tykkään kiipeillä ja kuunnella luonnon ääniä. Mutta selkeästi juomattomuus on lisännyt fyysistä jaksamista. Näillä jatketaan ja katsotaan mitä uusi viikko tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin lisää raittiutta!
Nyt uutta viikkoa aloittamaan ja toivotan kaikille rauhaisaa mieltä ja jaksamista tälle viikolle!!!
Minä kans huomasin tässä viime viikolla ettei se eka ajatus enää olekkaan se juominen tai tämä vähentäminen. Ihan hätkähin asiaa mutta varuillaan saa vielä tomintansa kanssa olla …
Jaksaminen on myös lisääntynyt hyvien yöunien takia. Se on ihan parasta kun saa nukkua kunnolla!
Tuo on ihan hyvä merkki luonnollisesta kuntoutumisesta elämään.
Kunhan aikaa kuluu riittävästi , jonain päivänä vaan hoksaa että eipäs ole enää aikoihin tullut mieleen päihdekysymys omalla kohdalla.
Elämän täyttävät ne muut asiat, niin mukavat kuin vähemmän sellaiset, ja sen verran on muuttunut että on yksi asia vähemmän murehdittavana.
Täällä sitä on menty alku viikkoa, niin että en ole ehtinyt muuta kuin mennä. Lisähaastetta on tullut läheisen ihmisen joutuminen sairaalaan teholle*)… Sieltä, kun tulen ulos niin vedän syvään raitista ilmaa kiitollisuudella.
Nyt huomaan, että kun arki on alkanut kuljettamaan enkä ehdi keskittymään itseeni tai juomattomuuteen, niin joudun varovaisesti kuulostelemaan etten vain “huomaamatta” kipitä a-liikkeeseen. Tämä voi olla nyt minuuttiaikataulun syy tai sitten vain tottumattomuutta siitä, että juominen on todella väistymässä tärkeysjärjestyksessä alemmas ja alemmas. Voi olla kumpaakin. Kun aikataulu helpottaa, niin varaudun kuitenkin mahdolliseen “kohtaukseen”, koska olen opettanut itseni palkitsemaan pää tyhjäksi viinillä -ajattelulla.
Kiireen ja paineen keskelläkin kuitenkin tärkein huomio on se, että Todella jaksan vastoinkäymiset ja paineet sata kertaa helpommin kuin juodessa / pohmelossa. Ero on merkittävä! Otan tilanteen tilanteena, jonka ratkaisen ja siirryn seuraavaan-> selkeämpää Samoin huomaan, etten enää laske päiviä kuten alussa, vaan jotenkin asiat ja tekemiset ovat ne jotka täyttävät nyt päivän. Aika hurja ero alkuun verrattuna.
Kaikille Raikkaan Raitista keskiviikkoa - Ei anneta periksi *)!
Eilen oli illasta paha paha paha hetki! Olisin voinut vain mennä ja juoda. Kuten arvelin niin stressi kun hieman hellitti, niin olisin todella voinut nollata pääni kuten aikaisemmin olen tehnyt. Mielessä pyöri jo laskelmat, että jos nyt nollais, niin…
ja onneksi tajusin, että joisin myös perjantaina, lauantaina ja luultavasti vielä ainakin sunnuntain! Kirjoittelinkin jo tuonne Alexan ketjuun, että painelin kuumaan suihkuun ja keskityin miettimään, että perjantaina tulee kolme viikkoa täyteen ja kuinka paska olo tulisi, jos nyt sortuisin.
Tästä huomaa mitä raitistuminen on. Se on tilanteiden, arjen, elämän uudelleen opettelua. Kirjaimellisesti. Eikä riitä opettelu, vaan samalla pitää murtaa totuttuja tapoja ja voittaa henkinen riippuvuus aineeseen. Kaikki yhtäaikaa ja samassa hetkessä. Tai muuten mennään jälleen vanhaan kaavaan. Onko ihme, että välillä ottaa koville?
Tämä on myös ihmisenä kasvuprosessi, eikä todellakaan helpoimmasta päästä, joten muutama taputus olkapäälle - Jokaiselle Meistä !
Moi Auringonkukka! Tuota juuri pelkään myös itse, että retkahdan silloin, kun stressi laukeaa tai kun on oikein mukava ja rento olo.
Toki olen juonut myös vi…kseen, nollatakseni raskaan viikon jne. (kyllä juoppo syyn juomiseen keksii). Mutta olen juonut myös hyvään oloon: “Tulipa siivottua, ihana ilma, otanpa olutta!”
Sinä selätit juomahimon, ole ylpeä itsestäsi!
Kiitos Alexa!
Kyllä aina on ollut hyvä syy avata pullo ja jos ei muuta, niin sitten vaikka “maanantain, tiistain…” kunniaksi -voi hyvä ihme!
Ja näitä tulee vielä. Silloin vain täytyy hidastaa ja keskittyä sen himon voittamiseen, joka on helppo sanoa nyt, mutta kun juomahimo iskee, niin on eri.
Tuo Memetsin päivitys oli taas niin kannustava esimerkki siitä, että kun kerta toisensa jälkeen nousee viinapirun herraksi, niin palkinto tulee ajan kanssa! Tsemppiä meille ja Kaikille muillekin!
Torstaina kaupan kassajonossa mulla oli jotenkin kauhean kiitollinen ja hyvä olo. Kun ei se viinakaan enää pyöri päässä koko aikaa eikä pyöritä kalenteria. Niin sitten yöllä se viinapiru tosiaan hyppäs taas mukaan. Se oli käsittämätön tunne. No nakkasin pöpelikköön sen koko pirun vaan mukana se roikkuu. Se piru kun kuiskutteli, että nyt tää fiilis on hyväsyy ottaa vähän punkkua
Mutta pakko vaan uskoa, että kun sen useamman kerran päihittää niin se on sitä jotain se. Kun tätä on ajatellut ja toivonut. Kun viimein jotakin on alkanut tekeen asialle niin ei saa pettää itseään nyt.
Eilinen päivä meni rästitöitä tehdessä ja iltapäivällä, kun kävin kaupassa, niin tuo tuttu pikku-piru lennähti olkapäälle ja kuiskutteli, että jos mä ihan vahingossa menisin alkon kautta ja ihan vahingossa joisin tänään? Hyvä, etten ruvennut keskellä tietä nauramaan! Jokin tunne sisältä nousi tosi vahvana ja nauramalla sanoin takas, että - ei mä en ihan vahingossa mene, koska se ei ole vahinko, vaan ihan tietonen päätös! Sitten unohdin koko asian! Loppu! Slut! Finito!
Vasta, kun kävelin takasin, niin tajusin, että ensimmäistä kertaa olin noussut tuon juomishalun yläpuolelle ja siitä oli tullut siinä hetkessä merkityksetön halu! Nyt ymmärrän mitä tämä tarkoittaa Ja tunne oli Ihana! Jos tätä saa lisää, niin ihan kiitos mielläni tulisin riippuvaiseksi tästä tunteesta
Kyllä se viinapiru osaa yllättää juuri kun sitä vähiten odottaa. Olen sitä 46 numeroisella saappaalla aina pois potkinut, joka kerta tuntuu lentävän pidemmälle. Tuskin se koskaan täysin häviää, mutta käynnit harvenee ja olen itse koko ajan vahvempi.
Päivät ovat humahdelleet työn tuksinassa ja olen lähinnä ehtinyt käydä lukaisemassa kuulumisia.
Yksi hyvä puoli kiireessä on ja se on se ettei viinapiru ehdi pysytellä olkapäällä, kun viilettää tarpeeksi nopeasti
Itsellä ei ole ihan noita 46 kenkiä, mutta pienemmilläkin saa sitten potkittua, jos mokoma yrittää taas kuiskuttaa.
Paitsi kiirus, mutta kyllä myös aika lyö nyt kiilaa minun ja alkon väliin. Päivä ja aika rakentuvat koko ajan enemmän asioiden ja arjen tunteiden ympärille (ei juomisen tai juomattomuuden).
Tsemppiä kaikille pirun potkijoille Tästä jatketaan!
mistä lie johtunee, mutta kun lukee toisten taaperrusta ja onnistumisia, niin tulee parempi
mieli ja usko omaan onnistumiseen kasvaa…
kiitos toverit, tämä on kai sitä vertastukea ja se toimi…jee
Juomishalun yläpuolelle omalla kohdallani nouseminen tapahtui pikkuhiljaa, kun sain elämäni tärkeimmät asiat kuntoon, tai ei nyt ihan kuntoon, mutta sain uuden mahdollisuuden: avioliitto, suhde lapsiin ja työpaikka säilyi juuri ja juuri.Kaiken em. menettäminen oli enää ehkä muutamasta viikosta kiinni.
Lopettaessa juomiseni on luottamus läheisiltä vähitellen palautunut.
Aika jännä ilmiö työpaikalla, vaikka en juomisen lopettamista mainostanut kenellekkään, niin pari samaa tautia sairastavaa työkaveria alkoi noin niin kuin vaivihkaa ottaa puheeksi runsaan alkoholin käytön kanssani. Olin silloin ollut yli puolivuotta raittiina; näkyyhän se jo naamastakin, joten arvasivat silloisen tilani.
Kerroin heille omia kokemuksia juomisesta, sekä raittiudesta aika avoimesti. Toinen on nyt aloittamassa raitista elämää, toinen yrittää vähentää ja sitä kautta lopettaa.
En heille miksikään mentoriksi ole ryhtymässä, mutta jos halua on puhua ,niin kuuntelen.
Niin pointti tässä jutussa on tämä vertaistuki, jota täälläkin kovasti arvostetaan.
Vähäiseltä tuntuva kannustava sana tai lause voi merkitä joillekin hyvin paljon, joten olen hyvin mielissäni tässäkin ketjussa vallitsevasta positiivisesta ilmapiiristä.
Tässäpä tämä viikko on vierähtänyt huomaamatta ja hommaa on riittänyt. Nyt oikein odotan, että pääsen rauhoittumaan (vieraita tulossa huomenna…) . Onneksi ensi viikko on jo huomattavasti löysempi ja ajattelin sen sellaisena pitää!
Edelleen en ole ehtinyt ajattelemaan koko juomista, mutta tänään, kun palasin kotiin ja istahdin vetämään henkeä, niin johan tuo pirulainen pomppasi jostain ja ajatus juoksi jo alkoa kohti! No huomenna tulevat vieraat, joten ei hätää, että toteuttaisin tuon mieliteon. Joku taisi kirjoittaa jossain ketjussa, että mieliteko ei ole teko Sitkeästi nämä mieliteot vielä jylläävät.
Huomenna on ensimmäinen kuukausi täynnä ja tuntuu, että juurihan minä lopetin ja nyt siitä on kuukausi. Välillä tämä on ollut tahtojen taistelu ja välillä (viime viikkoina) olen unohtanut koko viinin. Voisin kuvailla olotilaa, että olen jollakin tavalla astumassa akuutin vaiheen kynnyksen yli kohti tottumista. Tässä alkaa jo suurimmat ahaa elämykset laantumaan ja tuntuukin, että nyt sitä puurtamista tarvitaan ettei “tavanomaisuus” ala kyllästyttämään → kuljeta alkoon hakemaan vähän vaihtelua …
Ensi viikolla ajattelin ruveta katselemaan jotain mukavaa ja itseä hoitavaa harrastusta (tuo jumppa/meditaatio ainakin) vesijumppaa tms. Ja sitten ruokavaliota kuntoon! Tuntuu, että nyt on hyvä hetki etsiä uutta tilalle ja ennen kaikkea itselle hyvää oloa. Sitä paitsi vaikka kevät keikkuen tulee, niin minulla se on aina merkinnyt heräämistä luonnon kanssa
Vielä poistiivisuudesta. Toivon ainakin, että omalta osaltani se välittyisi eteen päin. Tilanteita olipa ne kuinka hankalia tai haastavia, niin ei auta, jos synkistellään ja ryvetään negatiivisuuden pyörteeessä. No, joskushan sitäkin voi tehdä, jos siltä tuntuu ja itsekin näin teen. Mutta ylipäätänsä olen huomannut, että jos ainakin pykii löytämään yhden hiekan jyvän kokoisen positiivisen piirteen hankalasta asiasta, niin se on helpompi kantaa ja selvittää.
Näillä mietteillä Kaikille Positiivisen Raitista viikonloppua!
. Ainakin nämä ensi askeleet ovat jo nyt ollet raittiina paljon kevyemmät. Pahoja hetkiä tulee ja niitä nyt työstän ja haen itselleni sopivia apuja päästä niiden yli. Kuten kirjoitin jo tuossa aikaisemmin, niin tämä foorumi täällä Lopettajissa ja ihanat ihmiset, jotka tarjoavat neuvoja ja tukea ovat kultaa kalliimpia 
Kiitos
Samoin huomaan, etten enää laske päiviä kuten alussa, vaan jotenkin asiat ja tekemiset ovat ne jotka täyttävät nyt päivän. Aika hurja ero alkuun verrattuna.
