Jeps, no nyt vasta toinen päivä ilman alkoholia takana. Ja menihän se koko viime viikko sitten läträtessä kun itselleen luvan antoi kahdelle päivälle. Ei se tietenkään siihen jäänyt, koska: aivot keksi että kyllähän tätä pitää jatkaa koska muuten menee päivä krapuloidassa eikä saa kunnolla töitä tehtyä. Työviikon jälkeen juonnollisesti aivot sitten keksi että nyt on lauantai joten kyllä nyt vielä tänään.
Mutta olempas armollinen nyt itselleni ja toteen että ei tänään. Eikä myöskään huomenna. Jos sillä nyt liikenteeseen aluksi.
Olipas mukavat kaksi päivää alkoholiystävän kanssa.
Nyt harjoittelen itsekuria ja olen tänään juomatta. Huomenna sitten voi taas juoda. Ja sen jälkeen on tarkoitus harjoitella pidempi pätkä (viikko) ilman alkoholia olemista. Tälläisillä suunnitelmilla eteen päin.
Muistiin merkittäköön, että aika usein kun on juuri sopivaan vaiheeseen humalassa päässyt, niin tulee kovin suuri tahdonvoiman puuskaus että “ja tämän päivän jälkeen minä pidän taukoa, ja sen sijaan keskityn tähän sekä tähän että tähän”. Ja se tuntuu todelliselta. Vaikka älyllinen osa mieltä tietää että paskapuhettahan se on. Tietää että alkaa tekee taas viunusta mieli ja aivot keksii sitten taas hyviä syitä miksi juuri nyt pitäisi ottaa vähän alkoholia .
Mutta… jos jotenkin saisi tarrattua siihen tahdonvoiman puuskaukseen joka silloin tuli ja pitää sen lähellään. Sehän olisi hienoa. Joka tapauksessa olen ylpeä edes siitä pienestä tahdonvoimasta että olin eilen juomatta. Joten siitä jatkan sitten huomenna. Ja kuten sanoin, olisi tarkoitus nyt pitää vähän pidempi tauko. Pyrkimys ensi lauantaihin saakka ilman alkoholia. Vähän kerrallaan tätä itsekuria kehittäen.
minulla on tavoitteena jättää päivittäinen oluen kittaaminen nyt alkuun joka toiseksi päiväksi. Olen nyt ollut täällä kait parisen viikkoa ja tulos on: joka toinen kerta onnistuu, joka toinen ei. Eli tahti ei ole vielä joka toinen, mutta selviäkin päiviä on kuvaan mahtunut. Pinnistelyä vaatii ja rämpimistä tämä on alkuun, toivottavasti puhtia löytyy jatkossa enemmän, koetetaan kaikki eteenpäin, jos vaikka pieninkin askelin!
Joo-o, vaikka ei suunnitelmien mukaan ole mennyt niin olen ihan tyytyväinen ollut. Saanut itsehillintää parannettua, ja tuntuu siltä että on helpompi pysytellä selvinpäin nyt kuin vielä vähän aikaa sitten.
Tää on ollut nyt aika tyypillistä että muutama päivä alkoholin kanssa, ja sitten muutama päivä ilman. Ihan tyytyväinen olo silleen, jatkan harjoituksia.
Esimerkistäsi sain minäkin idean tohon jokatoinen päivä yritykseen. Ti oli edellinen kaljaton päivä ja nyt on to ja myös kaljaton. Olen iloinen saavutuksestani, tosin olo on hieman levoton. Tupakalla tekisi mieli jatkuvasti käydä. Viccyn voimin tänään. Tsempit.
Hyvä Tiikeri. Uskon että se kehittää itsehillintää.
Nyt aattelin että ehkä tää vähentäminen pelkästään ei ole tarpeeksi haastavaa, ja siksi palaan aina vähän turhan aikaisin alkoholiin. Nyt päätin että pistän alkoholin sekä nikotiinituotteet tauolle, jos se toisi sellaisen mukavan haasteen. Aiemmin aattelin että yksi pahe kerrallaan. Mutta ehkä tämä tulee olemaan hauskempaa ja haastavampaa näin.
Tällä kokeillaan ilman mitään erikoisia tavoitteita, paitsi että vähintään pyrin pitämään välipäiviä itsehillinnän jatkokehittämiseksi.
Tämä olikin hyvä idea. Nyt on ollut alkoholi ja nikotiini tauolla tämän päivän. Ja huomenna jatkan samalla tavalla. Tavoittelen että henkisellä puolella sidon nikotiinin ja alkoholin käytön toisiinsa niin että tapa nikotinistelusta pääsisi eroon.
Vaarana tässä toki on että kun kummatkin poistaa elämästään kerralla niin on kaksi magneettia jotka houkuttelee pitämään muutaman alkopäivän. Mutta katsotaan.
Kylläpäs tässä monella eri tavalla tekee nyt mieli repsahtaa, kun sekä nikotiini että alkoholiaivot huutavat omaa lääkettään. Se tuntuu hyvältä ja haasteelliselta. Joten olen ainakin tämän päivän vielä ilman ja harjoittelen itsehillintää.
Huomenna sitten uudet harkinnat. Ihan hyvä olo on kyllä nyt kuitenkin, ja tää aivojen huutaminen omien addiktioidensa perään on jotenkin huvittavaa. Älkää nyt noin panikoiko aivot, kyllä teitä vielä joku päivä lääkitään, ette te tähän kuole rassukat.
Nyt on ollut helppoa olla ilman alkoholia kun on mökillä. Vaikka jääkaappi täynnä olutta, ja vodkaa sekä viskiä lojuu pöydillä. Ympäristön vaihtaminen siitä normaalista missä on tottunut juomaan näyttää helpottavan kovasti.
Nikotiinia en vielä siltikään täysin ole saanut pois. Mutta on sekin varmaan neljäsosaan pienentynyt.
Tälleen mennään jonkun aikaa, saa nähdä mitä käy kun palaa mökiltä takaisin.
Vähän tylsää mutta mukavaa raportoitavaa. Nollalinja alkoholin suhteen pitänyt.
Mutta ihan varmasti tempaisen korkin irti kun pääsen kotiin heti kun tekee tarpeeksi mieli. Hoen itselleni että ansaitsen sen. Mutta oikeasti olisi tärkeää nimenomaan kotona ollessa päästä siitä tapajuopottelusta eroon.
Katsoin taas Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmaa, jossa minulle on tuttua, vaikken itse liikapainosta kärsikään. Dr Now posmentaa laihduttajille heidän lapsellisesta riippuvuudestaan ja tekosyistään varsin kärsivällisesti. Kunpa löytäisi yhtä kärsivällisen ohjaajan (“äidin”?) alkosta pääsemisen taisteluun! Yksi ystäväni sai kerran neuvon tupakan vierotukseen terapeutiltaan: “Ala polttaa tutin läpi, ehkä vierotus alkaa maistua!”. Riippuvuus on lapsellista tarvetta lohtuun!
Ootko harkinnut jotain tukihenkilö tyylistä ratkaisua tuohon alkoholi paimennukseen? Niin kuin käsittääkseni AA:ssa on, mutta jos en väärin ole ymmärtänyt niin vastaavia muitakin reittejä pitkin saatavissa.
Kerran vuosia sitten yksi asiantuntijalääkäri totesi minulle, että alkoholismista voi parantua vain uskoon tulolla tai rakastumisella. Minulle kumpikaan ei ole vaihtoehto. A-Klinikan lääkäri totesi siihen aikaan, että en ole edes alkoholisti, tosin kulutukseni on kasvanut niistä ajoista tähän päivään.
Kävin joitakin vuosia sitten muutamia kertoja yhdessä päihdetukiyksikössä. Pari kertaa ryhmässä, missä en todellakaan voinut samaistua vieressäni istuviin, jotka olivat juoneet työpaikkansa, avioliittonsa, omaisuutensa ja asuntonsa, kokemus sai vain karttamaan sen yksikön tukea. Tukihenkilökin minulla oli, ja hän puhui joka tapaamisella paatoksella “viinan kirosta” - en ole eläissäni juonut montaa kertaa viinaa, humallan itseni viinillä tai keskioluella. Ne kokemukset vieraannuttivat minut tarjotusta “tuesta”. Kaikenlainen paatos saa minut torjumaan.
Tuo on kyllä totta… että pitäisi saada joku tukihenkilö jolla on suunnilleen samanlainen tilanne. Jos itse haluaa vähentää juomisen järkevälle tasolle ja toinen on Raamattua siteeraava absolutisti, niin ei se oikein ole sellainen vertaistuki joka toimisi .
En kyllä suoraan osaa sanoa mistä tuollaista vertaistukea saisi jossa sopivat henkilöt laitettaisiin yhteen. Tarvitaan alkoholistien oma Tinder
Mukavasti meni alkoton ja melkein nikotiiniton elämä kun oli poissa kotoa. En kyllä yhtään nikotiinitöntä päivää saanut, mutta se oli luokkaa 0.5 - 2 tupakkia päivässä. Eikä edes tupakkia vaan terveyttä edistäviä nikotiinikorvaustuotteita. Oikeastaan kun siihen pääsi niin tuntui että oli päässyt siitä tapariippuvuudesta eroon ja olisi voinut potkaista tavan hushiiteen aika helposti.
Mutta ai että kun palasi kotiin. Hyvä luoja minkälainen viinan ja nikotiinin himo iski päälle . On se tapariippuvuus näköjään hyvin vahvasti leimaantunut niihin paikkoihin ja tilanteisiin missä sitä on harrastanut. Mutta en mä nyt oikeen voi täältä poiskaan muuttaa joten täytyy sinnitellä.
Sinänsä hyvä että Alko ei ole auki niin ei voi edes repsahtaa heti tänään. Enkä kyllä mitään kaljaa rupee lipittää mitä kaupasta saisi. Huomenna pinkasen Alkoon tasan varmasti ja ostan varastoon vähintään kahden päivän ryypiskelysatsin. Olen jo ennalta todennut että tällä viikolla sallittua olkoon vähän nautiskella alkoholista hienon suorituksen päätteeksi. Mutta toivon että jaksaisin venyttää sen aloituksen tuonne viikon loppupuolelle, kun kuitenkin lipsuminen useampaan päivään on kokemusten perusteella hyvinkin todennäköinen lopputulema.
Ja tän nikotiinin voisi yrittää tässä pitää ainakin alkottomina päivinä minimissään tai nollassa. Tänään se ei ole onnistunut vaikka toki hyvin vähäistä on ollut verrattuna aikaisempaan.
.
.
.