omaa vähentämistäni varten tämän ketjun perustan. Ajatuksena on että jos kirjoitan mitä olen päättänyt, ehkä se tuntuu konkreettisemmalta ja velvoittaa itseäni paremmin pitämään kiinni siitä mitä ennalta päätän.
Takana on ongelmallista juomista jo melkein 15 vuotta. Ja arvioisin että viimeiset ehkä 5 vuotta enemmän humalassa oloa kuin selviä päiviä.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä että olisi syytä ottaa ryhtiliike tässä asiassa. Jo ihan oman terveyden vuoksi. Sinänsä en ole pahemmin kärsinyt tästä; olen edelleen hoikassa kunnossa, kohtuullisessa kunnossa, perusterve ja työt ovat hoituneet mallikkaasti humalassakin. Mutta onhan se selvää että ennemmin tai myöhemmin tämä tulee vaikuttamaan terveyteen, ja siinä vaiheessa voi olla jo pysyviä vaurioita. Joten nyt haluan yrittää reilua vähentämistä.
Lopetin reilu viikko sitten parin viikon ryyppäjäisputken. Ja oli kyllä hirveen paska olo varmaan kolme päivää. Järkyttävää. No mutta nyt on ihan hyvä olo ja alkoholiton elämä on maittanut, vaikka välillä vähän tylsistyttää.
Mutta kyllä se pitäisi nähdä että pystyykö ottamaan taas vähän alkoholia ilman että alkaa taas järkyttävän pitkä ryyppäjäisputki. Joten olenkin päättänyt että otan tämän viikon loppupuolella kolmen päivän ryypiskelyn. Ja sunnuntaina voi sitten kärsiä krapulan ja olla juomatta taas.
Päätän sitten sen perusteella onnistunko lopettamaan sen putken tuohon että mitkäs on jatkot sen jälkeen. Selvää on että jos en pysty lopettamaan putkea siihen kolmeen päivään niin pitää harkita vakavasti millä tavalla sitä voi antaa itselleen vapauksia alkoholin ottamiseen.
Tänne kirjoittelu on kyllä hyödyllistä. Pysyy paremmin mielessä ne omat päätökset ja ajatukset. Ja vertaistuesta olen itse saanut jo nyt paljon, kun on huomannu miten muutkin välillä kamppailee tämän kanssa ja kuinka he ovat myös onnistuneet tavoitteissaan. Joten tsemppiä sullekin omalle matkallesi!
Avaan keskustelun ensi kertaa. On yksi harvinaisista illoista, kun en ole juonut. Olen kolmisen vuotta tissutellut keskiolutta joka ilta ja tiedän kyllä riskini. Veriarvot ovat olleet lähes normaalit, mutta verenpaine on koholla koko ajan, mikä on aika huolestuttavaa, geeneissä on sydän- ja verisuonisairauksien alttiutta. Juon masennukseen - ja masennun juomisesta. Juon sen verran, että seuraavana päivänä olen saamaton ja väsähtänyt, krapulaa päänsärkyineen koen aniharvoin enkä juo koskaan väkeviä. Kokonaan lopettaminen tuntuisi liian abstraktilta, mutta jospa saisi edes vähennettyä, ettei tulisi juotua joka ilta…
Tein netissä SADD-testin, jonka mukaan riippuvuuteni on “kohtalainen.”
Olen suffaillut vähän tällä sivustolla ja aika hämmästynyt, miten hurjia määriä alkoholia jotkut “kestävät” - sinänsä lohdullista, että itse käytän hurjimpiin verrattuna vähän. Mutta silti liikaa, omalla mittapuullani, kuin myös “suositusten” perusteella. Orjana ei ole kiva olla. Minulla on bravuuri kpl III-oluttölkkiä per ilta, jonka hyvin usein ylitän käymällä kaupassa vielä kerran, maksimi xx tölkkiä ja silloin tuppaa jo aamulla olemaan ongelmia muistin kanssa ja kaduttamaan someviestintä. Aamuyöstä nukun katkonaisesti ja joka sellainen aamu santsauksen jälkeen haluan, että meno pitää lopettaa, pelottaa ja kaduttaa, ahdistaa. Silti olen hoitanut työni ihan ok. En harrasta krapularyyppyjä heti aamusta. Sitten päivän mittaan se Addictus vaatii, että ei kun lisää hakemaan, vielä tämän illan. Se on noidankehä, johon toivoisin katkoa. Yksi lääkäri totesi kerran (privaatisti), että alkoholismista voi parantua vain rakastumisella tai uskoon tulolla, kumpikaan ei ole minulle ratkaisu. Haluaisin vielä uskoa, että kykenen vähentämään ilman (tuomitsevaa) hoitosuhdetta mihinkään instanssiin. Siksi tulin tänne, ehkä palstan lukeminen herättää tarpeellisia ajatuksia ja uskoa omiin mahdollisuuksiin ottaa järki käteen. Ja löytää illoille jotakin muuta viettotapaa kuin juominen, että kestäisin todellisuutta ilman turrutusta, vaikka joka toinen ilta alkajaisiksi. Onko teille muille onnistunut?
Hei Amalia, hienoa että löysit tänne kirjoittamaan, jos koet apua tarvitsevasi.
Ihmisten alkoholin sietokyky on tosi yksilöllistä. Ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko ihminen alkoholisti, riippuvainen, muuten vaan alkoholiongelmainen tai ns normaali käyttäjä. Esim äitini oli mielestäni ihan pesun kestävä alkoholisti vaikka ei juonut joka ilta ja silloin kun joi humaltui vajaasta viinipullosta mikä minulle ei aiheuttaisi vielä juuri mitään tuntemuksia.
Älä nyt loukkaannu, mutta haluan haastaa sinua hieman. Kerroit, että SADD testin mukaan riippuvuutesi on kohtalainen. Vastasitko aivan rehellisesti? Jos kuitenkin koet, että et pysty olemaan iltaakaan ilman kuulostaisi ehkä hieman kohtalaista voimakkaammalta riippuvuudelta. Ei niin, että minulle on mitään väliä miten testiin vastailit ja hienoa jos tulos on oikea. Silloin sinun on vielä mahdollista hyvinkin varmasti muuttaa elämäsi suuntaa. Kuvittelisin, että mitä voimakkaampi riippuvuus sitä vaikeampi siitä on rimpuilla irti. Etenkin jos haluaa vaan vähentää eikä lopettaa.
Ehkä haluaisit perustaa oman ketjun ja kirjoittaa lisää siitä miten ongelmasi esiintyy ja mikä siihen on johtanut. Ehkä asiaa purkamalla löydät keinoja taklata sitä.
Kysyit onko meille muille onnistunut. Itsellä ei ole kokemusta joka iltaisesta juomisesta, joten siihen en voi vastata. Mutta olin luisumassa siihen, että join satunnaisesti myös arki-iltaisin viikonloppujen lisäksi. Pääsin siitä eroon päättämällä, että viikonloppuisin saan juoda, arkisin en. Sitten seurasin arkirutiineja mahdollisimman kurinalaisesti; töiden jälkeen jumppaan tai kauppaan, kotiin laittamaan ruokaa, saunaan, telkkarin eteen ja sitten nukkumaan.
Etkö löydä itsellesi aluksi jotain mielekästä tekemistä osalle illoista? Harrastusta tai jotain?
tein SADD-testin uudestaan, kun epäilit rehellisyyttäni, Vilma, - sain edelleen “kohtalaisen riippuvuuden” tuloksen. Kyselyhän ei kysy juomisen määriä eikä kertoja, vaan lähinnä juomisen seurauksia. Asun yksin, olen jo eläkkeellä/osa-aikatyössä, en aiheuta ympäristölle harmia juomisesta muutoin, kuin silloin tällöin väsyneenä sanaharkkaa sisarusten kanssa, eikä juomiseni ole lähimmilleni salaisuus. Työikäisenä kontrolli toimi, en juonut niin paljoa, että se olisi vaikuttanut työkuntooni, join humalahakuisesti lähinnä viikonloppuisin tai firman bileissä.
“Harrastuksia” minulla ei ole, mutta roikun kyllä täällä netissä aika a(ddi)ktiivisesti illat, jos ei ole muuta ohjelmaa. Korona-aikaan riennot ovat vähentyneet, mutta käyn muuten kyllä teatterissa, museoissa ja leffoissa kiinnostuksen mukaan, aina selvin päin ihmisten ilmoilla. Ystäviäkin on, mutta aika harvoin fyysisten tapaamisten muodossa. Luen kirjallisuutta kausittain hyvinkin paljon, mutta pitkän juomisiltasarjan aikaan en jaksa keskittyä lukemiseenkaan.
Luulen yhä, että minun on mahdollista vielä vähentää, ilman että tähtäisin absoluuttiseen raittiuteen - en kykene uskomaan itsestäni niin vahvaa tahtoa suoriutua kokonaan alkoholittomuuteen. Kävin jo vuosia sitten, työiässä, yhdellä avohoitoklinikalla keskusteluissa, mutta minä en voinut samaistua esimerkiksi ryhmässä rankkojen käyttäjien kohtaloon. Ja hoitaja, jota tapasin yksityisesti puhui kovin sanoin “viinasta” ja sen “kiroista”, vaikka viinaa en ole koko elämässäni monasti maistanut, olen edelleenkin keskiolutkuluttaja. Sanavalinnoillakin tuntui olevan merkitystä, ei kolahtanut se “viinapaatos”.
Katson nyt, mitä saan tältä palstalta, selattavaa näyttää riittävän.
mulle on tosi tuttu juttu tuo myös, että päivän edetessä alkaa se himo kasvamaan. Ja sitten tinttaa pullon punaviiniä ja väkiviinoja .
En oikein osaa muuta sanoa että mulla on auttanut se että on vaan päättänyt ei tänään. Himon tullessa syö vaikka jotain herkkuja sen sijaan että alkaa tinttaamaan, se on itsellä vienyt pahimmat halut juoda kun masu on täynnä. Mutta pari ekaa päivää tuntuu olevan vaikeampia ja sen jälkeen se helpottaa. Varmaan osa syy sille himolle on krapula, ja kun se lähtee sillä millä tulikin niin noidankehä on valmis.
Nyt olen itse suunnitelmani mukaisesti tintannut muutaman päivän ja tehnyt iloisesti töitä huppelissa. Ollut kivaa. Mutta tänään pitäisi olla viimeinen päivä, ja täytyy tehdä uusi suunnitelma huomenna tai ylihuomenna että miten pitkään olisi ilman alkoholia. Tämän hetkinen ajatukseni on että olen vähintään ensi viikonloppuun saakka juomatta. Mutta täytyy miettiä vielä että tekisikö siitä pidemmän pätkän. Musta tuntuu että pääasia että pysyy omissa suunnitelmissaan eikä tinttaa joka päivä. Se on hyvä alku ja tuonee jotain itsekuria tähän hommaan.
Moi ja tervetuloa! Putkijuomisesta voi opetella pois, mutta se vaatii ajatustyötä ja uusien tapojen opettelua. Pikkuhiljaa kun rupeet muuttamaan, vaikka viikko kerrallaan niin siitä se lähtee. Ja tänne kirjottaminen tai ylipäätään ajatusten ylöskirjoittaminen on ihmeen terapeuttista. Sen oon ite huomannut. Paljon tsemppiä teille kaikille!
Muistan nuoruudestani, että kesä toi niitä houkutuksia myös juomiseen ja ymmärrän teidän ilmeisesti nuorempien levottomuutta, kun kesä kutsuu ja on vain niin kivaa viettää aikaa muiden kanssa terassilla ja nautiskella juomisesta hyvässä seurassa. Minä en ole käynyt “ulkona” juomassa vuosikausiin, varmaan viimeksi 90-luvulla. Joten minulle kesä ei enää tuo tuollaisia ulos menokiusauksia, joita tarvitsisi yrittää vastustaa. Mutta yhtä lailla minäkin nautin kesästä - parvekkeella lämpimässä kesäillassa yksinkin on kiva lipittää. Olin aiemmin punaviini-ihmisiä, mutta käytännön syistä (Alkot liian kaukana kotoa) olen siirtynyt keskiolueeseen. Viime kesänä tapasin ystäviä muualta yhdellä terassilla ruuan merkeissä, siellä ei ollut tarjolla keskiolutta, niin otin nelosolutta, säikähdin, miten nopeasti se nousi päähän, enkä sitten juonutkaan kuin kahdet. Yleensäkin, kun silloin tällöin käyn ystävien kanssa syömässä ulkona, en uskalla juoda enempiä arvostelukyvyn menetyksen pelossa, tapaan ystäviä enimmäkseen selvin päin - vaikka ystävätkin tietävät, että tissuttelen jatkuvasti ja eivät hekään sylje kuppiin, jotenkin vain häpeän humalaista käytöstäni ennakkoon. Ostin joulun tienoilla minipullon konjakkia sahramipullien leipomista varten (konjakissa liotettu sahrami tulee makuna paremmin esiin) ja tietysti nautiskelin loput maiskutellen - se vasta päähän nousikin, väkevät vievät minulta viimeisetkin järjen rippeet, en yksinkertaisesti uskalla nauttia niitä, vaikka konjakki ja viski maistuisivatkin. Ja vaikka minulla onkin aika mittava keskivartalo, olen silti painoindeksin mukaan yhä normaalipainoinen, eikä keskivartalo roiku, niin kuin mielletään olutvatsa, minulla se vain pömpöttää, soisin tietty että siitäkin pääsisi eroon
Näin minä toivon. Jostain syystä en haluaisi että täytyisi mennä täysin absolutistilinjalle. Haluaisin saada juomisen järkevästi haltuun ilman sitä. Mutta saapas nähdä nyt sitten.
Sivuhuomiona, jostain syystä vanha tunnukseni lopetti toimimisen joten joudun uutta käyttämään. Ihme vehje tämäkin systeemi.
Tänään kävin kaupassa tillin tallin punkku ja vodkapäissäni, ja tuli mieleen huvittava asia viikon alusta kun olin selvällä kaudellani. Edessäni kulki kaupassa herrasmies, joka kaikin puolin kulki ja liikkui kuin kuka tahansa meistä. Eikä olisi päällepäin arvannut että on viidensadan promillen humalassa. Mutta se haisi kahden metrin päähän tiukalta viinalta .
Tuli mieleen että haisenkohan mäkin samalta kun tillintallin kunnossa asioin kaupassa. Ei helvetti… Hävettää.
Nyt kun on viimeinen päivä alkoholin kanssa, alkuperäisen päätöksen mukaisesti, niin kyllähän tässä tulee kiskottua antaumuksella. Eikä meinaa haluta lopettaa kun ajattelee että huomenna sitten pitäisi ottaa selvien päivien putki.
Eihän tässä ole mitään järkeä.
Toisaalta tiedän että huomenna on kova kiusaus jatkaa putkea. Sillä ajatuksella että onhan vielä sitten sunnuntai kärsiä krapulaa ja sitten reippain silmin maanantaina työn touhuun.
No kattoo nyt miten menee. Luotan siihen että nämä julkiset avautumiset ja kirjoitukset toisi jotain painetta tehdä niin kuin päätin että huomenna olisi korkki kiinni.
Moro KarvanVerran. Voin kyllä jossain määrin samaistua tuohon sinun kirjoitukseen. Itelläkin on välillä ollu kova houkutus jatkaa myös seuraavana päivänä, jos edellinen ilta on ollu onnistunut ja mahiksia esim vapaiden puolesta olisi eikä krapula ole liian paha. Huomaan myös, että tuollaisissa tilanteissa se kynnys päättää juoda uudestaan on matalampi kuin ekana iltana, joten olen koittanut tehdä esimerkiksi niin, että jos on viikonloppu vapaata niin perjantaina en ainakaan joisi.
Mutta tsemppiä sulle! Toivottavasti pystyit toimimaan päätöksesi mukaan. Ja jos et, niin pystyt ottamaan siitä ainakin opiksi vastaisuuden varalle.
Ei tää nyt ihan täysin onnistunut. En keksinyt mitään syitä miksi en tänäänkin joisi, kun oli hyvää ruokaa ja punaviiniäkin jäljellä ja huomenna kuitenkin vapaapäivä. Sen lisäksi nukuin johonkin yhteen saakka joten järkeilin että jos tänään juon oikein mukavat tillin tallin kunnot niin saan kohtuu ajoissa unta. Ja se helpottaa sitten toipumista huomenna ja ensi viikolla.
Huomenna sitten ihan tip top korkki kiinni, ja ensi viikko ilman alkoholia. Tästä täytyy pitää kiinni, tai antakaa keppiä ja sanansäilää minulle kunnolla.
No mutta, tänään menikin sitten päivä hyvin ja suunnitelmien mukaan.
Kävin sukulaisissa, siivosin, pesin pyykkiä, maksoin laskuja. Kaikkea tuollaista mikä jää vähän hunningolle kun elämä kiertää alkoholin ympärillä. Ostin herkkuja joilla täytin mahani niin ei tehnyt sen jälkeen mielikään alkoholia.
Alkoi vain ikävästi väsyttämään viiden maissa, joten simmahdin siinä sitten päikkäreille moneksi tunniksi. Saas nyt nähdä milloin sitten saa unta.
Huomenna voisi sitten vähän urheilla ja keskittyä töihin niin eiköhän tässä saa hyvän alun taas. Jos nyt pyrkisi ensi alkuun ainakin siihen että olisi enemmän selviä päiviä kuin huuruisia. Järkyttävää muuten miten paljon tohon alkoholiin menee rahaa. Mun tahdilla varmaan 400€ kuukaudessa. Mitä kaikkea järkevää sillä summalla saisikaan jos ei käyttäisi sitä siihen että muuttaa juomia pissaksi.
Ei nyt mene ihan suunnitelmien mukaan. Mutta yritän olla armollinen itselleni. Hyviä tekosyitä nämä aivot näköjään osaa keksiä miksi juuri nyt olisi kiire juoda alkoholia. Ehkä kirjoitan aiheesta sitten myöhemmin lisää. Nyt on taas alko vienyt, mutta yritän järkevästi hillitä tässä tulevina päivinä. Täytyisi tehdä joku järkevä suunnitelma taas, mutta palaan siihen sitten myöhemmin.
Kovin on tuttua tuo että kaikenlaisia syitä sitä keksii että pääsis juomaan. Mutta yleensä ne on vaan aivojen luomia illuusioita siitä miten ois niin mukavaa kun sais vaan juoda. Ja sitten todellisuus onkin toinen, eikä se ookkaan yhtään sellaista miten sen oli kuvitellut. Oikeestihan tuossa on kyse vaan vahvasta riippuvuudesta ja opituista tavoista. Kannattaa taistella tuota viinapirua vastaan. Se tuntuu aluks kauheelta ja vaikeelta mutta se helpottaa kyllä! Eikä tarvi es hirveen montaa toistoa kun voi jo oppia jonkun uuden tavan. Paljon tsemppiä sulle!
Totisesti, sitä luulisi että kaiken kurkusta alas vetämänsä raha olisi tarpeeksi vaikuttava motiiviksi! Olen joskus erehtynyt katsomaan kauppaketjun sivulta vuosimenojani ja järkyttynyt oluen osuudesta, joka on ylivoimaisesti suurin tuoteryhmä, jota ostan. Ej hyva.
.
