Oman terveyteni vuoksi varmaan pääasiassa haluankin saada tähän juomiseen järjen. Tai sen vuoksi että terveys pysyisi hyvänä, onhaan se tyhmää että ryyppäisi terveytensä pois ensin ja lopettaisi vasta sen jälkeen kun ei muuta vaihtoehtoa ole.
Mun on vaikea sanoittaa miksi en esimerkiksi halua käydä tekemässä mitään testejä. En varmaan ite edes tiedä sitä syytä. Mutta heitän ilmoille teorian että mitäs jos testit näyttääkin että kaikki hyvin, niin olisiko siinä vain uusi tekosyy itselle jatkaa ryyppäämistä?
Minulla juominen loppui kolmiolääkekuuriin. Pelkään sitä että kuolen, jos juon. Sekakäyttö on erittäin vaarallista. Lisäksi jotenkin havahduin siihen, ettei siitä alkoholista enää niin suurta iloa ole, koska se kostautuu kuitenkin krapulan muodossa. Olin jo siinä pisteessä etten tiennyt, miten saisin juomisen katkaistua ja nyt se on onnistunut. Minulle tehdään vielä yksi alkoholimarkkeritesti ja en aio juoda mitään sitä ennen ainakaan. Tuskinpa sen jälkeenkään jatkan entisessä mittakaavassa. Olen suunnitellut, että keskityn viikonloppuisin yhtenä päivänä opintoihin ja toisena olen vain ja rentoudun. Känni ei ole enää se ihmeellinen olotila. Kun erosin jokin aika sitten enkä käynyt suhteen aikana käytännössä missään, tuntui että taivas aukeni ja aloitin villin bailaamisen. Jotenkin vain tuntuu että baareissa on aina se sama meininki joten olen mieluummin kotosalla. Nautin rauhasta ja siitä että viikonloppuna voi lukea vaikka kirjaa aamukahteen tai katsoa elokuvia.
Minulla oli tosin vähällä lähteä shoppailu käsistä mutta onneksi tajusin lopettaa sen ajoissa. Näistä ei kuitenkaan tullut mitään satojen eurojen laskua.
KarvanVerran, mielestäni tuo ei antaisi tekosyytä jatkaa juomista. Jospa voisit ajatella niin, että jos arvot olisivatkin kunnossa, ne eivät todennäköisesti tulisi olemaan sitä kauaa.
Olen nähnyt paljon sellaisia alkoholisteja, jotka ovat joutuneet pyörätuoliin mutta jotka siitä huolimatta jatkavat juomista. Lopputulos on ollut se, että kuolevat omien jätöstensä sekaan. Enkä usko, että ne kellon ympäri baarissa notkuvat ovat oikeasti onnellisia vaikka alkoholi antaisikin hetken illuusion siitä, että kaikki on hyvin. Se antaa saman illuusion kaikille sitä käyttäville. Alkoholia saa kyllä myydä laillisena päihteenä, mutta sitä ei ole pakko ottaa.
En sano tätä siksi että haluaisin saarnata - en ole yhtään sen kummempi ihminen kuin kukaan muukaan ja itsellänikin on addiktiopotentiaali. Johan sen todistaa yletön shoppailu ja tupakointi. Monesti olen kuitenkin todistanut sitä suurkuluttajien pahaa oloa - saattavat terasseilta tai muualta huudella ruokottomuuksia ohikulkijoille ja joka ikinen kerta kun olen ohittanut alkoholisoituneiden porukan, on jotain tappelun poikasta ollut. Siinä puretaan sitä pahaa oloa jota yritetään korjata viinan avulla sen sijaan, että omaa pahaa oloa oikeasti katsottaisiin silmiin ja yritettäisiin helpottaa sitä muilla keinoin kuin päihteillä. Olen saanut erittäin hyvän kuvan alkoholistin ajatuksista Kalle Lähteen kirjoista “Happotesti” ja “Loppuluisu”, suosittelen lämpimästi lukemaan nuo teokset.
Mulla oli tarkoitus tehdä kolme viikonloppua harjoittelua. Ja sen teinkin.
Ensimmäinen viikonloppu meni hyvin, lopetin perjantain ja lauantain jälkeen. Seuraavana viikonloppuna sitten en lopetellutkaan, vaan meni samaan putkeen myös seuraava viikonloppu. Oli sunnuntaina sitten sellaiset tärinät, että piti viinipullo ottaa siinä ennen kuin tärinät loppu. Ja oli jäänyt vielä toinen niin se siihen päälle että olisi mukavempi.
Että eihän se loistavasti mennyt, mutta olisi voinut mennä huonomminkin. Tarkoittaa sitä että pitää harjoitella lisää ennen kuin tää alkaa toimimaan, mutta just nyt olen kyllä hieman kyrpääntynyt koko harjoitteluun joten taidan pitää ensi viikonlopun taukoa ja kerätä voimia.
Viikonloppu meni ohi ilman alkoholia. Jonkun verran teki mieli ottaa pulloa.
Mutta toisaalta mua kyrsii toi harjoittelu edelleen. Musta tuntuu etten tykkää siitä. Tulee vaan paska olo moneksi päiväksi muutaman päivän juomisesta.
Taidan tehdä silleen että otan ensi viikonloppuna ja saa olla useamman päivän nautiskelut. Mutta sen jälkeen lopetan ja pidän pidemmän tauon alkoholista. Pidemmät tauot tuntuu mukavammalta, ja sitten on myös sellainen asia että kun on päättänyt että nyt on pidempi tauko niin ei niitä mielitekojakaan ole niin pahasti että “ottaispa”. Kun on päättänyt että se ei nyt ole asialistalla.
Miten paha olo tulee juomisen jälkeen? Olen yrittänyt tolkuttaa tätä itselleni,; en tarkoita fyysistä, vaan henkistä. Jokaisen juomiskerran jälkeen kiemuroin itsetuhoisissa ajatuksissa. Joita en aio toteuttaa, mutta ne eivät ole mukavia ajatuksia silti.
Ei mulla tule juuri ollenkaan henkistä pahoinvointia. Saamaton olo ja vähän alamaissa mutta ei mitenkään pahasti.
En tiedä soimaatko itteäsi liikaa vai miksi tulee noin huono olo? Yritän olla itelleni armollinen vaikkei meniskään silleen kun oli päättänyt etekäteen. Pikkuaskelilla eteenpäin kompuroinnista huolimatta.
Mua ahdistaa joka päivä muutenkin eli mitään uutta juominen ei aiheuta. Viimeksi, kun olin juomatta, aloin kuitenkin miettiä voisiko juominen hieman pahentaa ahdistusta. Siis sillä tavalla, että kun en voi juoda, ahdistaa enemmän. Silloin, kun juon, ei ahdista juuri lainkaan, koska valitettavasti juominen auttaa ahdistukseeni.
Koska juomisen lopettaminen kohdallani ei ole onnistunut, olen miettinyt, että varmaan peräti hyötyisin siitä, että olisi pahat krapulat ja ahdinko, koska ne voisi auttaa minua motivoitumaan juomisen lopettamiseen paremmin.
Tsemppiä @CoolMirMir! Itsetuhoiset ajatukset on vaikeita.
Kylläpäs on mukavasti tehnyt mieli alkoholia. Oikein innolla odotan perjantaita - ja näinhän sen pitäisi ollakin, että innokkaasti odottaa tulevaa. Sen sijaan että pakonomaisesti joisi esim joka päivä.
Humalassa ja tykkään siitä. Mutta huomenna onkin sitten suunnitelmien mukaan viimeinen päivä ja alkaa pitkä kuiva kausi. Kai siitäkin sitten pitäisi yrittää osata nauttia?
Miten pitkää kuivaa kautta olet suunnitellut? Mäkin valitettavasti tykkään olla humalassa ja se tekee lopettamisesta vaikeaa, vaikka järki huutaa koko ajan, että pitäisi vaan lopettaa.
No niin, eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoiteltua. Ei sitä kuivaa kautta tullut koko vuotena. Ihan puliukko meiningillä koko vuosi loppuun (joitain päiviä sain pidettyä taukoa mutta ei edes viikkoa putkeen ilman juomista). Syyttelen stressiä, ja sitten kun stressitilanne väistyi niin aattelin että tartten toipumisaikaa juoden. Jos totta puhutaan, ehkä sitä oikeasti tarvitsinkin.
Nyt olen ollut yli kolme viikkoa juomatta. Tää ajoittui tipattomalle, mutta ei siitä ole kyse. Vaan siitä että nyt vaan piti ottaa taukoa kun alkoi tuntumaan siltä että siihen pystyisi.
Tässä tulevaisuuden itselleni varoitus kun lopetti juomisen tuon putken jälkeen: järkyttävä vapina pari kolme päivää, ei leivän päällä pysynyt mikään ellei kaksin käsin pitänyt kiinni. Unet aivan tolkuttoman huonot, sai nukuttua kerrallaan 1-2 tuntia ja sitten heräsi. Tätä kesti varmaan viikon ennen kuin alkoi unirytmi normalisoitumaan. Lisäksi olin tolkuttoman väsynyt ja otin päiväunia vähän väliä.
Kaiken kaikkiaan ihan paskamainen toi toipumisjakso.
Mutta sen viikon jälkeen alkoi tuntua hyvältä, ja nyt tuntuu oikein hyvältä. On energiaa enkä kaipaa alkoholia. Olin päättänyt että en ainakaan tän kuukauden aikana juo. Mutta koska olen todistanut itselleni todella monta kertaa että on suuria vaikeuksia olla lopettamatta juomista kun sen aloittaa, niin se voi olla että jatkan tauon pitämistä tammikuunkin jälkeen.
Kovin suurta mielihalua juoda ei ole ollut, ehkä muutaman kerran. Sehän lienee se nousuhumalan tunne joka tulee mieleen että olispa kiva tosta avata pullo. Mutta tähän on nyt auttanut että mietin sitä muutaman drinksun jälkeistä oloa kun alkaa tuntua vähän väsyneeltä ja tahmaiselta se olo. Ei ole sitä ikävä, ja sitähän se on lähes koko juomisajan. Se nousuhumalan tunne on niin lyhkäinen pätkä koko matkasta.
Oooo, kiitos kuulumisista ja onnittelut nyt hyvin alkaneesta juomattomuudesta! Ekat päivät raittiutta oli varmaan karmeat. Mutta vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä olet paremmassa iskussa ja hyvällä jalalla liikenteessä.
Kirjoittele lisää tässä kevättalven mittaan, täällä on joukot kuulolla (jotkut urheilee, tekee ryskähommia ja loikkii avantoon siinä sivussa).
Hyvä juttu, että sait poikki. Ehdotan, että pitäisit vähän pidempää taukoa hyvän alun jatkoksi.
Oma kokemukseni on, että ei kannata suunnitella sen pidemmälle, vaan katsoa aina muutama päivä eteenpäin ja miettiä asioita. Ja yrittää olla juomatta enimmäkseen.
Ja lue vähän alkoholismista. Esim nämä blogit on hyvä tiivistys. Todennäköisesti lähes jokainen palstalainen löytää itsensä niistä.
Ja lue myös oma ketjusi alusta lähtien. Nyt kun olet ehtinyt hetken olla selvänä, on hyvä miettiä asioita. Ja kirjoita vaikka tänne, mitä mietit.
Järkyttävä kiireen tuntu. Tuntuu siltä että on kokoajan kiire eikä ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi tehdä. Se on outoa koska huppelissa ei sitä kiireen tuntua ole vaikkei yhtään mitään saa aikaiseksi.
Mutta mutta, eipä siinä mitään hieman erikoista vain.
Mitäs muuta… no toinen asia on että on ihmeen hajamielinen olo. Pahentunut noin pari viikkoa alkon lopettamisen jälkeen. Ajatukset poukkoilee päässä ja sekoittaa keskittymisen että mitäs pitikään tehdä. Sinänsä ei ole vaikea kun alkaa keskittymään johonkin, mutta tollaset perun arjen asiat on vähän että mitäs olinkaan tekemässä kun ajatukset heittelehtii sinne tänne.
Huppelissa oli hyvä fokus eikä ajatukset poukkoilleet. Tämäkin erikoista.
Joskus tollaista selittää esim. ADHD. Moni ADHD:ta kärsivä juo esimerkiksi hiljentääkseen yliaktiivisen mielensä. En nyt sano, että juuri sinä siitä kärsisit, mutta tuli vain mieleen.
Tai sitten aivokemiat ovat nyt vain parantumassa ja tämä on väliaikainen vaihe.
Kyllä mulla varmaan jotain ADHD piirteitä on, mutta en usko että mulla ns ADHD:ta on.
Mutta kiirettä pitää! Kiireen tuntua siis, en tiedä onko oikeasti sellainen kiire, mutta siltä vaan tuntuu.
Tuossa myös mietiskelin… tässä on kohta vuosi siitä kun lopetin nikotiinin käytön. Ja nikotiinin kohdalla ymmärrän, että enää en ota. Koska tiedän että jos otan, niin on kyllä niin ärsyttävää taas “vieroittautua” niistä mielihaluista ottaa lisää. Että kun mietinkin sitä niin totean että enpä kyllä ota edes “kerran”, parempi näin olla vain ilman.
No miksi sama ei toimi alkoholin kanssa? Samanlainen mekanismi mulla senkin kanssa on. Kun otan niin sitten jää päälle halut ottaa taas. Ilmeisesti jollain tasolla pidän alkoholia “sen arvoisena” toisin kuin nikotiinia.
Noh siinä ne mietteet tällä kertaa. En ole alkoholia ottanut, enkä ole miettinyt sitä ottavani. Toisaalta ei mulla ole mitään tavoitettakaan enää kuten että kuukausi ilman. Nyt vain jatkan elämääni enkä ymmärrä miksi ottaisin jos ei tee mieli tai ole jotain tapahtumaa johon se mielestäni kuuluisi.
Itsetuhoiset ajatukset on vaikeita.