Pahimman olon aikana lepää ja keskity siihen, että hengität. Hengittele rauhassa ja makaa vaikka peiton alla.
Lämpimät ja viileät suihkut vuorotellen auttavat.
Ja tiedä se, että kaikki me ollaan käyty tuo sama läpi. Se menee ohi, vaikka takuulla tuntuu, ettei mene.
Terve!
Kotona! Neljä kilsaa talsittiin upeassa kelissä! Nähtiin yksi peurakin.
Täällä maalla on maisemat kyllä edukseen.
Juttelin äidin kanssa ja kerroin tilanteesta. Itkin kuin pikkulapsi ja kylläpä helpotti.
Ei äidille tullut yllätyksenä. Se ehkä etten pysty lopettamaan ilman ongelmia oli yllätys.
Iso taakka putosi hartioilta!
Hirveä hiki ja sykkeen nousu eli tittidii onpa huono kunto!
Onko noloa kirjoittaa tänne joka käänteessä?
Olen jotenkin niin reunalla, heikoilla, epävarma, uuden edessä että tarvitsen paikan purkaa ajatuksia.
Kiitos vinkeistä! Olen lueskellut niksiosiota ja panostan ensi kädessä kevyeen kirjallisuuteen ja rentoutuskasetteihin…
Sen verran piti vielä lisätä että en kykene vielä vastailemaan teidän hienoihin ketjuihin. Olen niitä kyllä lukenut ja ammentanut ajatuksia!
Se tieto etten ole yksin antaa voimaa!
Onhan se outo kun alko on liittynyt kaikkeen vapaa-ajan viettoon ja nyt sitten ihmetellään.
Tsemppiä ja jaksamista kaikille lopettajille!
Tervetuloa plinkkiin Koheltajainen. Vertaistukena tämä plinkki on aivan mainio. Tänne voi kirjoitella ihan omien fiilisten mukaan ja osallistua muihin ketjuihin, jos siltä tuntuu. Mitään velvoitteita ei ole. Tukea ja ymmärrystä löytyy varmasti, mukana on aktiivisia kirjoittajia hyvinkin erimittaisilla raittiuksilla ja erilaisilla raitistumiskokemuksilla.
Ensimmäiset raittiuspäivät ja ehkä viikotkin ovat tosiaan melkoista tunteiden myllerrystä, mutta kuten Alkohollarikin sanoi, se menee ohi! Nyt onkin tärkeää, että ensi alkuun keskityt itseesi ja omaan raitistumiseesi. Raittiuden edetessä negatiiviset tuntemukset vaihtuvat positiivisiksi ja positiiviset asiat lisäävät motivaatiota raittiuden ylläpitämiseen.
Tsemppiä ja voimia!
Kiitos Juu Ei ja muut tsempparit!
Mä olen tehnyt koko elämäni hoitotyötä eri-ikäisten ja tasoisten ihmisten parissa.
Olen nähnyt paljon erilaisia ihmiskohtaloita.
Tämä kaikki em. on kasvattanut tunnetaakkaa sisälläni.
Minä olen työssä aina se joka jaksaa.
Saan kehuja työstäni ja olen turvallinen nallekarhu johon muut tukeutuu.
En tiedä miksi viestitän sellaista muille.
Järjetön ja järjenvastainen rooli!
Ei minulla tällä hetkellä ole edes voimia työntekoon. Mutta mitä sitten tekisin?
Dokaisin?
Vai voisinko saada tukea ja kuntoutusta?
Uskallanko jo nyt sanoa että minä olen heikko!!
Se on vaikeaa…
Voiko olla niin että minusta tuleekin tarpeeton, hylätty ja hyljeksitty?
Hyvää yötä 
Voimia kaikille syvissä vesissä porskuttaville.
Kyllä tästäkin selvitään!
Huomenta!
Yö meni nukkuessa. Vauhdikkaita ja ahdistavia "tunneliunia"nähden.
Oon tainnut purra hampaita ihan urakalla.
Kohta töihin. Jotenkin outo olo. Erilainen aamu kun ei juomista alla.
Tuntuu että olen miettinyt liikaa ja nyt pitäisi keksiä millä saada ajatukset tauolle välillä.
Meditointi tai joku kovasti keskittymistä vaativa harrastus voisi olla paikallaan!
Hyvää alkavaa raitista viikkoa jokaiselle
Tervetuloa minunkin puolestani. Raittiina olen ollut jo aika pitkään AA-ryhmien tuella, siellä olevien ystävien ja keskustelujen tuella. Puhelin oli tärkeä heti alussa, että sain soittaa ja jutella kun liika ahdisti.
Samaistuin niin kertomukseesi siitä miksi juot ja miksi elämä ahdistaa. Minäkin syytin miestäni, että hän on juoppo, mitään tekemätön nahjus, ei käynyt töissä eikä huolehtinut mistään. Se oli kyllä tosiasia, mutta elin hullussa kuvitelmassa että minun juomiseni syy on miehessä. tai raitistuttuani syytin lapsuutta ja vaikka mitä. Osoitin sormella kaikkia muita mutten itseäni. Ennenkuin pikkuhiljaa tajusin ettei muut viinaa minuun kaataneet vaan minä itse. Ja kun join sekoitin kaiken, ei elämä juomalla parantunut, päinvastoin kaikki meni sekaisin lopullisesti.
Minäkin olen juonut lasteni lapsuudesta suurimman osan. Vanhin poikani joutui minusta huolehtimaan kun sammuin milloin mihinkin. On paljon kauheita muistoja joiden kanssa on joutunut kamppailemaan. Mutta ne pitää kaidalla tiellä, en halua enää juoda.
Muistan ensimmäisen kesän raittiina, kova väsymys oli päällä, en kyennyt paljon mitään tekemään. Mutta uskoin muita, jotka sanoivat että asiat muuttuu, kunhan pysyn selvinpäin. Siihen perustuu se päivä kerrallaan, hetki kerrallaan sanonta, ei tartte heti jaksaa tarttua muuhun kuin että on selvinpäin. Mitä kauemmin olet sen kovempia tuskia jossain vaiheessa tulee, ja silloin olisi hyvä olla se puhelinnumero johon soittaa kun juomahimo iskee. Tai tosiaan keksiä niitä keinoja mitä tehdä että saa ajatuksen pois siitä. vaikka rukoilla. Itselläni oli alusta saakka usko Korkeimpaan Voimaan, en alkanut miksikään uskovaiseksi, enkä mennyt alussa mihinkään muuhun kuin AA:han. Minusta siellä sai olla vapaasti ja uskoa mihin halusi, eikä kukaan alkanut pakottamaan miten minun pitää elää. Mutta ryhmiäkin on monenlaisia, jos on mahdollista niin kannattaa ensin käydä useassa ennenkuin päättää sopiiko se.
En nyt enempää kirjoita, minulla meinaa aina tulla “romaani” kun innostun kirjoittamaan. Mutta alkuhankaluuksien jälkeen pää selkenee, juomahimo loppuu joskus, voi olla että masennus syvenee väliaikaisesti niin se teki minullakin, mutta kun aikaa menee elämä on tosiaan ihanaa ilman alkoholia! raitistuminen ei ole mikään hokkuspokkustemppu, ei pikaparaneminen yhtäkkiä, eikä kukaan voi luvata että elämä muuttuis hetkessä ihanaksi ja hyväksi, voi olla että väliaikaisesti kaikki menee huonomminkin, mutta sitten ne ajan kanssa paranee ja selkenee.
Rukoilemista kannattaa kokeilla, ei sitä kukaan tiedä jos et sitä sano. Hiljakseen vaan itsekseen ilman mitään suuria sanoja tai lupauksia ettet enää juo, älä lupaa kenellekään ettet enää ikinä juo, ole vain hetki kerrallaan juomatta. Minä uskoin siihen kun sanottiin ettei kannata enää lupailla, ei itselle eikä muille ja huomasin että oli helpompi olla.
Tsemppiä kaikille!
Kiitos ja huomenta Huolestunut Läheinen.
Olen vähän rukoillutkin.
Se on opettelua. Lapsena rukoilin paljon. Mua peloteltiin pienenä paljon jumalalla ja kostolla, siis isäpuolen äiti pelotteli. Synti ja rangaistukset oli mamman oppeja minulle.
Pelkäsin niin pirusti. Ihan kamalia paniikkiöitä vietin pienenä. Nukuin valot päällä.
Äidin viereen ei voinut mennä kun isäpuoli suuttui.
Isää oli aina ikävä. Isästä oli ihan omat sankaritoiveet. Toivoin että se tulisi ja pelastaisi. Ei tullut.
Tutustuttiin sitten isän kanssa myöhemmin paremmin. Sain hyväksyntää ja rakkautta omasta mielestäni kun otin hoivaajan roolin.
Sekavaa kirjoitusta mutta nämä nousee just nyt ilmoille.
Oikein sellaisia puhelinystäviä ei ole. Kunpa olisi.
Mä yritän kirjoittaa tänne ja saan valtavasti lohtua kun te jaksatte vastata.
Kai se on niin että olen yksinäinen ihmisten keskellä.
Tekisi mieli kirota että miten tässä on näin päässyt käymään!!! Aaargh!!
Mutta jatketaan. Huomista psykkan aikaa odotellessa.
Jännittää sekin.
Hei Koheltajanainen!
Kirjoitit tuossa juuri niitä tuntemuksia, mitä minulla oli pari kuukautta sitten. Väsymys, masennus, mielialavaihtelut, suru. Minä ainakin koin suurta surua siitä, että jouduin tilanteeseen, jossa oli valittava -juominen tai raittius- Surua siitä, että minä vahva ja luotettava ihminen olen tilanteessa, missä joudun tekemään valintoja. Elämäni oli menossa kovaa vauhtia alamäkeen ja pelkäsin terveyteni puolesta.
Luulin, että lopettaminen avaisi yht’äkkiä minulle ratkaisun elämääni (minkä se kyllä tekikin, mutta viiveellä) ja pettymys oli raskas, kun alussa oli vaan niin paha olo. En ole vieläkään oppinut elämään asian kanssa, että en juo. En ole oppinut tekemään mitään juomisen tilalle, mutta olen päättänyt antaa itselleni aikaa. Aikaa toipua, niin että vielä joskus jaksan…
Nyt hemmottelen itseäni törkeästi, nukun päikkäreitä, syön suklaata, katson kaikenmaailman tv-sarjoja yms. en edes yritä käydä lenkillä tai nousta kuntopyörän selkään. Sekin aika tulee. kun jaksan tehdä jotain ja olen huomannut, että vireystaso alkaa nousta pikkuhiljaa ja onhan tämä ihanaa! Mulla on edelleen pää kipeänä aamuisin tai olen uskomattoman saamaton töissä, mutta se ei kuitenkaan ole juomisen aiheuttamaa, eikä itsesyytöksiin ole syytä. Aikaisemmin, kun oli pää kipeä tai olin saamaton, olin niin vihainen itselleni, koska tiesin, että se johtuu juomisestani. 
Anna itsellesi aikaa… Älä tee muita päätöksiä, kuin että et juo tänään, siinä on jo tarpeeksi haastetta meille juopoille. Tiedän, että on raskasta kohdata elämä selvinpäin, mutta kirjoita tänne ja pura pahaa oloasi. me ymmärrämme, koska taistelemme samaa vihollista vastaan. Et ole yksin, minäkin olen täällä.
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Huomenta ladyx
Onhan tää hankalaa kun on niin herkillä. Kiitos kannusteista. Pakko oli tirauttaa pari kyyneltä salaa ja käyttää tauko tähän kirjoitteluun
Muistan että kriisipsykologi Salli Saari joskus sanoi että ihmisen käsittelemättömät traumat on meidän sisällä jäädytettyinä kuin pakasteet. Ja sitten kun se pakastin syystä tai toisesta alkaa sulaa pompsahtaa ne traumatkin sieltä esiin käsittelemättöminä ja juuri sellaisina kuin ne sinne on jätetty.
Aiheuttaen pakastimelle kauhua ja paniikkia ja suurta paniikkia. Ei pysty uskomaan että ne juuri tässä ja nyt vaikuttaa olemiseen ja ajatuksiin niin vahvasti sekoittaen 
Siksi kai on niin helppoa hoitaa toisia. Teen työtä mielelläni ja olen hoitoalaa lähtenyt opiskelemaan 16-vuotiaana!! En käsitä. Olen aina ollut pikkuvanha ja ottanut vastuuta.
Jos oikein viiltävän rehellisiä ollaan olen varmasti yksi parhaimmista miellyttäjistä mitä maa päällään kantaa!
Buah, kun tietäisitte minkälainen lirkuttaja olen ollut vaikka sydän ja järki sanoisivat toista niin minä tyttö mäyrin ja pokkuroin.
Ja en osaa sanoa EI! En sitten mitenkään… En näköjään pullollekaan tai siis siiderille tai viinille tai oluelle tai ihan mille vaan mikä on tuonut helpotuksen.
Olen työskennellyt alkoholidementtien kanssa ja mulla on ollut aina helppoa tulla heidän kanssaan toimeen.
Työkaverit on ihmetelleet joskus kuinka sen teen. Miten sen yhteyden erakoihin, epäsosiaalisiin vihaisiin asukkaihin saa.
Noh, peiliin katsominen varmaan on auttanut…
Ja ennen kuin kukaan kysyy niin arvatkaapa vaan olenko miettinyt mitä järkeä tässä kaikessa on… Että näen läheltä sen mitä voi ja tulee tapatumaan todennäköisesti jos en lopeta!
Se tuska minkä läheisille ja omaisille sillä tavalla tarjoilee ei ole aina mukavaa katsottavaa. Paitsi että joskus olen nähnyt sen että sairastuminen on tarjonnut perheille vielä mahdollisuuden luoda uusia suhteita.
Mahdollisuuden anteeksiantoon. Se ei ole sama kuin menetetyt vuodet mutta tärkeää kuitenkin.
Mä olen jopa epäuskoisena pohtinut voiko alkoholi aiheuttaa nämä oireet. Että jos kyse onkin jostain muusta? Kuuluuko tämä asiaan?
Kuiskaileekohan pullo taas mulle omiaan?
Terve Koheltajainen!
Mä ainakin olen kärsinyt elämässäni tästä miehen ja naisen “pääkopan” erosta. Miehillä pääkoppa on järjestynyt eri laatikoihin, jonne sullotaan eri asiat ja laatikoille on kopassa omat varastopaikat. Naisilla on yks iso loota, jonne sullotaan kaikki ja paikatkin menee laatikossa aivan sekaisin. Elämäni varrella tämä on tullut käytännössä hyvin selvästi esille, koska olen seurustellut sellaisten miesten kanssa, joiden nuppi toimii sillälailla.
Jonkun asiantuntijan kanssa voisi vähän järjestellä tätä nupin sisältöä, jotta sekamelskan saisi edes pilkottua paremmin työstettäviin osiin.
Se raittiina oleskelun alkuaika on useimmiten hirveätä aikaa. Suosittelen lämpimästi itsensä hemmottelua kaikin mahdollisin tavoin, sekä itsesyyttelyn jättämistä sellaiseen ajankohtaan kun on selvemmillä vesillä.
PS. Eihän toi koppajuttu nyt aivan noin ole, vaan on siinä jotakin perää!
Voimia sulle jatkoon! - Jos olisin sinä, välttäisin kyllä kaikin keinoin lastensuojeluilmoituksia. - Omaa kokemusta niistä ei ole, vaan kannattaisi pysytellä erossa kaikenmaailman viranomaisista!
Hei Koheltajainen!
Sulla kun on huomenna neuvottelu jonkun asiantuntijaryhmän kanssa, voisit rehellisesti kysyä mahdollisuuksista päästä kuntoutusryhmiin tai tarkemmin sanottuna alkoholismista kuntouttaviin paikkoihin. Niitä on kokoaikaisia 4 viikon jaksoja, mutta myös iltaisin toimivia. Arvelen myös, että työpaikallasi on joku AA:n jäsen, jolta saisit tukea.
Siitä onnellisessa asemassa olen, että kännykässäni on joukko aa-laisten numeroita. Joihinkin en muista soittaneeni ehkä koskaan, joihinkin silloin tällöin, pariin jopa joitain kertoja viikossa. Ja aina on hyvä ja lämmin luottamuksen tunne, kun saan vastata aa-laisen soittoon. (Tämäkin kirjoittaminen keskeytyi lyhyeen puheluun, mutta näemme illalla palaverissa).
On hienoa, että kohtelet alkoholidementikkoja ihmisarvoisesti, ja lienee niin, että vain alkoholisti voi oikeasti olla samalla henkisellä aaltopituudella kohtalotoverinsa kanssa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Terve taas! Työpäivä pulkassa.
Pientä aaltoilevaa olemista ja turhaa tarmokkuutta mutta menköön.
Huomasin tänään että perhana mun kädet tutisee kun tein toimistotöitä. En ole ennen huomannut. Lihakset on varsinkin jaloissa väsyneet. Eilen vielä tuntui särkyä mutta nyt ne on väsyneet ja hellät!
Vatsa “kop kop” rauhoittumaan päin ja sain syötyä normaalisti.
Kuuluuko sellainen jännittynyt fiilis asiaan? Että jännittää jotain vaikkei ole syytä?
Helisee: kyllä mä olen samaa mieltä noista koppa-asioista… Eroja on ja hyvä niin mutta kyllä välillä napsahtelee ja räiskyy kun ei meinaa ymmärtää noita vastakkaisia sukupuolia 
Lomapuisto: mä katsoin jo valmiiksi paikallisen AA:n kokousajan ja pohdin osallistumista vakavasti.
Huomisen treffit hoitajan kanssa vaikuttaa nyt paljon.
Olen miettinyt “salaa” kuntoutusasiaa mutta kun mulla ei vielä viikko sitten ollut mitään ongelmaa niin siksi vasta asia tällä asteella mennään.
Huominen jännittää… Tulla kaapista ulos ja vielä selvinpäin.
Nyt kokeilen nukkua pienet päiväunet ennen kuin koululaiset kotiutuu.
Illaksi on ohjelmaa ja sain äidin jäämään vielä kylään.
En luota itseeni vielä ollenkaan vaikka haluan 110% lopettaa!
Palataan taas!
Se tie vie perille, vaikka sille on tuskallista lähteä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tulkaa jo vuoteen 2015 ja heittäkää tällaiset hurujutut roskiin. Uskomalla siihen, että miehissä ja naisissa on jotain perustavanlaatuista eroa, tuotetaan vain lisää ongelmia ja väärinkäsityksiä, saadaan perusteltua miksi puolet ihmiskunnasta kuuluu muka hiekkalaatikon reunalle kököttämään toisen tehdessä uraa kovat kaulassa. Samalla voi perustella suuntaan ja toiseen omaa huonoa käytöstä, kun se nyt vaan kuuluu muka siihen tippaleipä- tai putkiaivomeininkiin. 
Vapautukaa ja olkaa yksilöitä, älkää sukupuolia!
Kun täällä monessakin ketjussa puhutaan ahdistuksesta, menneiden töppäilyjen murehtimisesta ja masennuksesta ym tuon taas esiin jo aiemminkin kirjoittamani.
Nimittäin asioiden kirjoittamisen.
On tietysti hyvä jos pystyy puhumaan jollekin mutta aina ei sellaista luotettavaa henkilöä ole eikä kaikkea välttämättä halua kertoa.
Mikään ei kuitenkaan estä kirjoittamasta asioita ja saamaan niitä pois mielestä. Kirjoittaminen auttaa myös jäsentämään ja suhteuttamaan ajatuksia. Tämä ei pelkästään oma keksintöni kyllä sellaista on ehdotettu monessakin asiantuntija puheenvuorossa.
Itse kirjoitan päiväkirjaa ja sen lisäksi minulla on erillinen tiedosto jossa on otsikkoina: Päivän tavoitteet (3-8) ja sitten Missä onnistuin eilen.
Lisäksi on on kolmas tiedosto johon kirjoitan aina kun mieltä alkaa painaa jokin menneisyyden tai vaikka nykyisyyden töppäys, sattuuhan niitä. Näin saan ne painasta mieltä.
MUTTA minulla on myös samassa luettelo asioista, joissa katson onnistuneeni hyvin ja onhan niitä vaikka kuinka alkoholin haitoista huolimatta. Esimerkiksi olen suorittanut kaksi tutkintoa, tehnyt maailmaympärimatkan, tehnyt hyvää businesta, ollut ihanissa rakkaussuhteissa ym. Kaikkein merkittävimmät jutut on kyllä ehdottomasti tapahtuneet juomattomana aikana.
Oikeassa olet Bim vaikka välillä tuntuu että puolison kanssa ajatellaan niin eri tavalla vaikka eihän se sukupuolesta johdu vaan siitä että ollaan yksilöitä ja erilaisia.
Nyt taas olo sakkaa. Kauhea väsymys ja omituinen fiilis.
Päiväunet ei onnistuneet. Meinasin nukahtaa ja havahduin toistuvasti kun olin nukahtamassa.
Kyllä voi olla vaikeaa. Tuntuu että uni auttaisi jännitykseen mutta vaikea on hallita mieltä.
Vähän epäilevä olo. Mitä mulle nyt tapahtuu!!
Onko varmasti kyse päihderiippuvuusta ja sen seurauksista vai sekoanko ihan kokonaan?
Soutaa huopaa edestakas…
Kiitos kun jaksatte osallistua ja ottaa kantaa. Sen kautta jaksan uskoa että olen elossa ja että olen ihminen!!!
Kaikilla on omat tapansa ja ne pitää löytää varmasti. Davella käy tuommoinen, minulle tuo taas tuottaisi semmoisen tunteen että suoritan elämää. Minäkin pidin myös päiväkirjaa itse asiassa aika pitkänkin aikaa ensimmäisinä raittiuden vuosina. Se meni vain hirveäksi samojen asioiden jankkaamiseksi ja nyt ne vihot saavat olla tuolla laatikossa pölyttymässä. Asiat kiersi kehää.
Mulle sopii selkeästi paremmin se että saan face-to-face jollekin kertoa asiat sisältäni. AA on mulle siihen ollut oiva paikka. Tai siitä on itse asiassa tullut nyt ihan vasta viime aikoina semmoinen, että se toimii vähän kuin terapia varmasti toimii joillekin toisille ihmisille. Siellä saa ottaa turvallisesti niitä näkyväksi tulemisen riskejä ja sitä kautta vapautua omista peloistaan. Alkuvuosinahan sekin siellä minun käymiseni oli vähän vielä semmoista… En ollut vielä kypsä. :mrgreen:
Siinä on myös käynyt hyvä onni, että on tielle sattunut semmoisia alkoholisteja jotka ei ole missään AA tai raittiushumalassa vaan ihan selväjärkisiä ihmisiä, jotka katselee tätä maailmaa terveeltä pohjalta. Niistä keskusteluista toisten raittiiden alkoholistien kanssa minä itse olen saanut eniten. Se on luonut mulle sen ymmärryksen että alkoholismi on semmoinen juttu jota ei tarvitse hävetä.
Kyllä minäkin AA ssa alkuun pääsin. Nyt en ole aikoihin käynyt koska se alkoi tuntua suuorittamiselta mutta olen valmis palaamaan ilman muuta jos tarve vaatii.
Minun on vähän vaikea ymmärtää mitenkä tekemistensä ja tuntojensa kirjoittaminen olisi suorittamista mutta kaipa sen niinkin voi kokea.
Lisäksi minulla on selkeitä tavoitteita elämässäni ja suunnitelmat niiden toteuttamiseksi ja olen vakuuttunut, että ne paljon todennäköisemmin toteutuu kuin jos vain haaveilisin niistä päässäni.
Mä uskon että tapoja hoitaa itseään on useita. Toiselle sopii kirjoittaminen ja toiselle puhuminen, Yksi urheilee jne.
Mä oon tehnyt välillä ajatuskarttoja ja kyllä ne tuolla jossain pohjalla vaikuttaa. Olen kirjoittanut eri tyyleillä. Vasemmalla kädellä ja kaikkea mitä olen keksinyt ja kuullut…
Mutta en vielä raittiina.
Heitettiin vajaan neljän kilsan lenkki läheisellä luontopolulla.
Vahva kokemus ja ahdistuksesta vapaa.
Nyt suihkua ja aloe Heatia niskaan ja pohkeisiin.
Makrilliruisleipiä kohta uuniin.
Huomenna vielä työaamu ja sitten tapaamaan Psykkan hoitajaa.
Tein sellaisen havainnon että tunsin tänään lenkin jälkeen pitkästä aikaa sen miten hyvälle vesi maistui.
Ennen join janoon kylmän siiderin!!
